Katselen mielelläni kirjoihin perustuvia elokuvia ja TV-sarjoja, varsinkin nuorille suunnattuja. Tässä on aakkosittain koottuna kirjaan perustuvia leffoja tai TV-sarjoja (myös suoratoistopalveluissa esitettäviä), joita taustoittavasta kirjasta olen joko blogannut tai kirjoittanut Goodreads-arvion, mutta mukana on myös muutama kirja/leffakombo, josta joko en ole lukenut vielä kirjaa tai koskaan blogannut siitä.
Jos olen katsonut kyseisen elokuvan, mukana on mietteitäni siitä ja tähditys asteikolla 1-5, tai sitten pelkkä tähditys. Mainitsen myös, mitkä leffat omistan. Leffoja lainaan paljon myös kirjastosta, katson suoratoistopalveluista tai käyn silloin tällöin leffateatterissa.
Jos olen katsonut kyseisen elokuvan, mukana on mietteitäni siitä ja tähditys asteikolla 1-5, tai sitten pelkkä tähditys. Mainitsen myös, mitkä leffat omistan. Leffoja lainaan paljon myös kirjastosta, katson suoratoistopalveluista tai käyn silloin tällöin leffateatterissa.
Elokuvat arvioin lähinnä sen perusteella, miten hyvin ne mielestäni välittävät kirjan tapahtumia ja yksityiskohtia. Toki kokemukseeni vaikuttaa myös se, onko elokuva mielestäni hyvä.
************************************
Erittäinen onnistunut filmiadaptaatio! Näyttelijät osuivat minusta nappiin (etenkin Violetia näyttelevä Elle Fanning), leffa saa sekä nauramaan että itkemään.
Omat tähdet: *****
Always and forever (To all the boys #3). Ohjannut Michael Fimognari. Ensi-ilta 02/2021. Perustuu kirjaan Aina ja ikuisesti, Lara Jean: Jenny Han, WSOY 2021. Leffa menee kyllä ihan omille urilleen, mitä alkuteokseen on vertaaminen. Kirja alkaa vauhdikkaasti esittelemällä Songin tyttöjen Korean matkaa isän ja Trinan kanssa (kirjassa mahdollinen Korean matka isoäidin kanssa on vasta lopussa, eikä sitä valitettavasti ole mahdutettu kirjan kansien väliin.) Samalla on saatu ujutettua tarinaan Kittylle korealainen poikkis, jonka kanssa hän on läpi leffan etäsuhteessa. Margotin poikaystävää Ravia ei taas leffassa ole olemassakaan.
Toki tarinan keskiössä on myös elokuvassa Lara Jeanin yliopistoon haku ja siihen liittyvä pettymys ja draama. Lara Jeanin unelmien kouluksi on kylläkin vaihtunutkirjan UNC:n sijaan New Yorkissa sijaitseva NUY, johon tyttö saa esimakua koulun retkellä ja bileissä. Lisäksi lisädraamaa Peterin ja Lara Jeanin välille on haettu sillä, että Lara Jean pimittää pitkään tietoa Peteriltä, ettei päässyt tämän kanssa samaan opinahjoon. Harmikseni hauska isän ja Trinan kosintakohtaus ja Trinan polttarit on jätetty leffasta pois.
Muuten pidin leffasta ehkä himpun verran enemmän kuin itse kirjasta. Leffa on vauhdikkaampi jo alusta saakka. Korean ja New Yorkin reissut ovat parasta antia. Pidän myös leffan värimaailmasta, joka on edellisen leffan keltasävyn jälkeen pastellimaisempi, ja mintunvihreän dominoima. Kiltteyttä häivytetään hieman sillä, että Lara Jean ja Peter ihan oikeasti harrastavat seksiä, kun taas kirjassa se jää vain Lara Jeanin yritykseksi.
Omat tähdet: ****+
Tätä leffaa ei harmikseni ole tullut Suomen markkinoille, ja olenkin odotellut sitä nettikauppaan tilattavaksi, mutta turhaan. Ilokseni se olikin nyt tullut suoratoistopalveluun, josta sen heti katsoin. Minusta Lauren Oliverin Päiväni murmelina -tyylinen tarina kirjasta Kuin viimeistä päivää on toteutettu leffassa loistavasti. Leffassa on tosi ihana sanoma ja melko surumielinen tunnelma.
Omat tähdet: **** ½
Bird box. Ohjannut Susanne Bier. Ensi-ilta 2018. Perustuu kirjaan Lintuhäkki: Josh Malerman. Karisto 2019.
Leffa alkaa hyvin hyytävällä jokikohtauksella, kuten kirjakin, ja siirtyy sitten takaumana aikaan jolloin kaikki saa alkunsa. Plussaa siitä, ettei itsetuhoisuutta aiheuttavaa oliota näytetä missään vaiheessa. Miinusta siitä, että osa henkilöistä ei pääse oikeuksiinsa ollenkaan. Tomin ja Malorien välille on myös viritetty väkisillä suhde, kuinkas muutenkaan. Elokuva tavoittaa paikoitellen saman kauhun kuin kirjassa, mutta välillä leffa tuntuu pitkäveteiseltä.
Omat tähdet: *** ½
Eipä tästä ole juuri pahaa sanottavaa. Sain tämän joululahjaksi, tätä ei valitettavasti saa Suomesta, mutta oli odottamisen arvoinen. Japani-äänet hiukan vaatii tottumista, mutta koska piirrosjälki on samaa kuin mangassa, sarjaa oli nautinto katsoa. Muutama tarinalinja on jäänyt pois, kuten Futaban ja Touman romanssi.
Omat tähdet: **** ½
Omassa leffakokoelmassa.
Vaikka leffa on melko pitkä, se mennä hurahti kuin siivillä. Kirjasarjan henkilöhahmoille on tehty kunniaa, ja pidän todella paljon näyttelijävalinnoista - etenkin Anna-Karinia näyttelevä Helena Engström ja Minoota näyttelevä Irma von Platon ovat nappivalintoja. Elokuvan juoni seuraa uskollisesti kirjan tapahtumia, eikä minulle ainakaan päässyt syntymään suurempia pettymyksia.
Draamalliset kuviot söivät hiukan tarinan fantasiaelementtejä, mutta toisaalta hyvä niin, että sarjan vahvuus eli monipuoliset henkilöhahmot ja niiden keskinäiset suhteet pääsivät esille. Harmikseni Vanessan ja Linnéan ystävystyminen jää elokuvassa sivuun, samoin kuin Anna-Karinin hienot maanoidan kyvyt metsässä.
Elokuvan kauhua sisältävät kohtaukset kammottivat ja kauhistuttivat minua, joten ne olivat minusta hyvin onnistuneesti toteutettu.
Omat tähdet: **** ½Draamalliset kuviot söivät hiukan tarinan fantasiaelementtejä, mutta toisaalta hyvä niin, että sarjan vahvuus eli monipuoliset henkilöhahmot ja niiden keskinäiset suhteet pääsivät esille. Harmikseni Vanessan ja Linnéan ystävystyminen jää elokuvassa sivuun, samoin kuin Anna-Karinin hienot maanoidan kyvyt metsässä.
Elokuvan kauhua sisältävät kohtaukset kammottivat ja kauhistuttivat minua, joten ne olivat minusta hyvin onnistuneesti toteutettu.
Olin leffaa katsoessani yhtä aikaa tosi jännittynyt, kauhuissani että innoissani. Eniten minua pelotti se (niinkuin aina, kun olen lukenut kirjan ennen elokuvaa) miten paljon käsikirjoittaja on muuttanut tarinaa elokuvallisista syistä. No, muutamia eroavaisuuksia toki oli, kuten se, että Tris ei elokuvassa menestynyt koulutusvaiheessaan laisinkaan taisteluharjoituksissa, vaan olisi niiden perusteella tippunut kokelaiden joukosta. Näin hänestä tehtiin fyysisesti heikompi kuin hän kirjassa oli. Tämä ei nyt kuitenkaan minun mieltäni niin kovasti järkyttänyt. Muuten elokuvassa saavutettiin ihan sama kipinä Trisin ja Tobiaksen välillä kuin kirjassakin. Huomasin jännittäväni monia kohtauksia ihan tolkuttoman paljon, vaikka tiesinkin, mitä tulee tapahtumaan.
Toinen suuri pelkoni oli, miten sopivia Shailene Woodley ja Theo James olisivat Trisin ja Tobiaksen rooleihin. Pelkoni oli täysin turha, sillä he vakuuttivat minut täysin, ja he olivat aikalailla sellaisia, jollaisiksi olin heidät kuvitellutkin. Myös Ericin näyttelijä Jai Courtney oli nappivalinta.
Elokuva oli minusta rakenteeltaan hyvä eikä puuduttavia kohtia ollut. Alussa osastot oli hyvin esiteltynä ja sivuhenkilöitä oli mukana juuri sopivasti, ettei juuri kenenkään rooli ei jäänyt turhan ohueksi. Poikkeuksena Al jäi varmasti katsojille henkilönä mysteeriksi, koska hänelle ei ollut suotu juurikaan kohtauksia elokuvassa, vaikka hän oli Trisille merkittävä henkilö koulutuksen alkuvaiheessa. Myös Willin ja Christinan romanssi ei saanut elokuvassa minkäänlaista huomiota eikä siis välittynyt katsojille kuin yhtenä epämääräisenä flirttauksena.
Omat tähdet: *****
Omassa leffakokoelmassani.
Minulta on mennyt ihan ohi, että rakastamastani Dumplin-kirjasta on tehty jo pari vuotta sitten leffa-adaptaatio. Noh, tämä olikin ihastuttava koronaeristysajan leffa, josta jäi pelkästään hyvä mieli. Näyttelijävalinnat olivat onnistuneita, joskin Jennifer Aniston Willowdeanin äitinä on hiukan tönkkö. Kirjan kolmiodraama on jätetty pois, joten Willin ja työkaveri Bon suhde on tehty helpommaksi. Dolly Partonin biisit on kivasti leffassa esillä.
Omat tähdet: *****
The End of the f***ing world. (TV-sarja, 2 kautta) Ohjannut Jonathan Entwistle, Lucy Tcherniak, Lucy Forbes, Destiny Ekaragha. Ensi-ilta 2017. Perustuu sarjakuvateokseen The End of the f***ing world: Charles Forsman, Fantagraphics Books 2013.
Katsoin tämän sarjan tietämättä, että se perustuu sarjakuvaan. Psykopaatiksi itseään luuleva James ja häneenn rakastunut,räävittömästi käyttäytyvä Alyssa ovat lyömätön parivaljakko, oikea nykyajan Bonnie & Clyde. Tämän mustempaa komediaa ei voi enää olla: miten he tulevat tappaneeksi professorin, jonka talossa he salaa majailevat Jamesin lyötyä isäänsä turpaan ja pöllittyä tämän auton pakomatkalleen. Samalla James miettiii sopivaa hetkeä surmata Alyssa, koska niinhän psykopaatti tekee. Mutta onko hän sittenkään, vai onko vain lapsuuden trauma saanut hänet luulemaan niin? Kykeneekö James rakastamaan Alyssaa?
Luin sarjakuvan vasta molempien tuotantokausien jälkeen ja kyllä, voin sanoa että sarja on ollut hyvin uskollinen alkuteokselle. Tosin sarjakuvan James ei koskaan suunnitellut Alyssan tappamista.
Omat tähdet: ****½
Tämä oli ihan mukiinmenevä elokuvasovitus Levithanin mainiosta kirjasta, jossa poika elää joka vuorokauden eri kehossa. Ehkä jäi kuitenkin hiukan pliisuksi eikä näyttelijävalinnat olleet ihan nappiosumia.
Omat tähdet: ***
Everything, everything. Ohjannut Stella Meghie. Ensi-ilta 05/2017, tulossa DVD:lle. Perustuu kirjaan Kaikki kaikessa: Nicola Yoon, Tammi 2017.Pidin oikein paljon siitä, miten elokuva noudatti lähes uskollisesti kirjan tarinaa. Amandla Stenberg on loistava Maddyn roolissa, mutta Ollyn rooliin pestattu Nick Robinson ei ole mielestäni nappivalinta. Silti elokuva on täydellisen söpö ja tunteikas toteutus kirjasta.
Omat tähdet: ****½
Omassa leffakokoelmassa
Fallen. Ohjannut Scott Hicks. Ensi-ilta 11/2016. Perustuu kirjaan Langennut: Lauren Kate, WSOY 2017.
Paljon huonoja kommentteja luin tästä leffasta, joten odotin huonoa leffakokemusta. Toisin kävi. Minusta tämä on hyvin tehty, tavoittaa kirjan tunnelman ja enkeliasiat esitetään melko hienovaraisesti ihan leffan lopussa. Alussa ajattelin, että mieshenkilöiden, eli Camin ja Danielin castaukset on menneet hiukan poskelleen, mutta oikeastaan näyttelijät olivat täysin passeleita rooliinsa. Danielia esittävä Jeremy Irvine on hiukan jäykähkö, mutta ihanan miehekäs, ja Camia näyttelevä Harrison Gilbertson mainio, velmu poika. Addison Timlin on mainio Luce. Ainoa harmitukseni on se, miten vähään rooliin Arriana jää, ja miten Sword & Cross -sisäoppilaitos on kuvattu minusta liian valoisaksi. Lisäksi järvikohtauksen Danielin kanssa puuttuvat, ne olisivat olleet tärkeitä. Enkelien siivet on trikkikuvattu minusta kohtuu uskottaviksi, eikä Danielin lentoa Luce sylissä ole kuvattu kuin Lucen näkökulmasta, mikä on ihan hyvä ratkaisu.
Omat tähdet: ****
Omassa leffakokoelmassa
The Giver. Ohjannut Phillip Noyce. Ensi-ilta 2014. Perustuu kirjaan The Giver: Lois Lowry, Houghton Mifflin Harcourt 1993.Omat tähdet: ****
Minä olen erittäin vaikuttunut tästä sarjasta, vaikka käsikirjoitus lähtee toki ihan omille urilleen alkuperäistarinasta. Tulkinta on kuitenkin oikein karmivan täydellinen ja näyttelijät nappiosumia.
Omat tähdet: *****
Harry Potter ja viisasten kivi. Ohjannut Chris Columbus. Ensi-ilta 2001. Perustuu kirjaan Harry Potter ja viisasten kivi: J.K. Rowling, Tammi 1998.
En ole vielä katsonut.
Elokuva on koskettava, synkkä ja surullinen. Amandla Sternberg tekee loistavan roolin Starrina. Myös Starrin isää näyttelevä Anthony Mackie on loistava roolissaan. Elokuvassa tulee hyvin esille Starrin elämän kaksi eri maailmaa: urbaani kotielämä Garden Heightsissä ja toisaalta koulupukuelämä Williamsonin koulussa. Osittain elokuva oli mielestäni kuitenkin tylsä ja hiukan liian pitkä.
Omat tähdet: ****
En ole vielä katsonut.
Tämä suoratoistopalvelussa esitetty leffa oli melkoinen pettymys. Leffassa tarina lähtee niin omille urilleen, ettei alkuperäistarinasta ole hajuakaan. Mukana ei ole edes maan alle kaivautuvaa tornia, joka oli minusta kirjasarjan olennaisin asia.
Omat tähdet: ** ½
Iso kiltti jätti. Ohjannut Steven Spielberg. Ensi-ilta 07/2016. Perustuu kirjaan Iso kiltti jätti: Roald Dahl, Athouse 1989. Omat tähdet: ****
Omassa leffakokoelmassa
Jali ja suklaatehdas. Ohjannut Tim Burton. Ensi-ilta 2005. Perustuu kirjaan Jali ja suklaatehdas: Roald Dahl, Otava 1971. Omat tähdet: **** ½
Elokuva on ehdottomasti tunteikkaampi kuin kirja.
Omat tähdet: ****
Omassa leffakokoelmassa.
Oi, kyllä vain. Tämä elokuva tekee oikeutta ihanalle kirjalle.
Omat tähdet: *****
Omassa leffakokoelmassa.
Kissan kuolema. Ohjannut Raimo O. Niemi. Ensi-ilta 1994. Perustuu kirjaan Kissan kuolema: Taru Väyrynen, Tammi 1990.
Omat tähdet: *** ½
Sarja on minusta ollut tähän asti hyvin vaikuttava ja hyvin tehty, vaikkei ihan orjallisesti aina noudatakaan kirjaa. Itse asiassa minusta sarjassa tarina pääsee paremmin oikeuksiinsa kuin kirja, joka oli minulle hiukan pettymys. (Kolmas kausi on minulla kesken, se on minusta hiukan sekava takaumineen ja osin hiukan tylsäkin.)
Omat tähdet: *****
Labyrintti. Ohjannut Wes Ball. Ensi-ilta 2014. Perustuu kirjaan Maze runner - labyrintti: James Dashner, Basam Books 2015.Labyrintti-elokuva oli minulle pienoinen pettymys. Näyttelijävalinnat olivat oikein onnistuneita, ja itse aukio ja Labyrintti oli toteutettu elokuvaan hienosti, mutta muuten juoni lähti ihan omille urilleen, leffan alkua lukuunottamatta.
Omat tähdet: ***½
Omassa leffakokoelmassa
Labyrintti - aavikkokokeet. Ohjannut Wes Ball. Ensi-ilta 2015. Perustuu kirjaan Maze runner 2 - poltettu maa: James Dashner, Basam Books 2015.Katsoin tämän leffan, ennen kuin olin lukenut itse kirjan, ja pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä, sillä Labyrintti - Aavikkokokeet tarjosi mielestäni paljon mielenkiintoisempaa toimintaa. Minua hiukan tympäisi ainoastaan se, miten Kahjot liikkuivat, ääntelivät ja käyttäytyivät liian zombimaisesti. En vain voi sietää zombie-leffoja, ja jossain välissä tuntui, että tämä oli juuri sellainen. Onneksi tarinan edetessä tarjotaan katsojalle jotain muutakin.
Kun myöhemmin luin kirjan, tuli taas todettua, miten eri urille leffa vei Thomasin ja kumppanien tarinaa, mutta pääpointti on kuitenkin sama - Theresan kaksinaamaisuus, Brendan ja Thomasin ystävystyminen, PAHA:n kieroutuneisuus.
Omat tähdet: ****
Ihan ok, toiminnallinen ja tunteikas elokuvatrilogian päätös.
Omat tähdet: ****
Leffakäsiksessä on otettu sen verran omia vapauksia, että tuskin tunnistin tarinaa samaksi. Siinä kun alkuperäisessä kirjassa Jubilee ja Jeb tapaavat junassa, elokuvassa Julie ja Stuart, joka on kuuluisa artisti, tutustuvat ja menevät yhdessä Waffle Houseen junan kosahdettua. Lumienkeli-ilmiö-tarinan tarinalinja noudattaa jonkin verran elokuvassa alkuperäistä Tobinin ja Angien kaverisuhteen kehittymistä romanssiksi, mutta alkuperäinen luminen road trip -idea on typistetty lyhyeen sekä mukaan on ujutettu Tobinille kilpakosijaksi JP, joka on siis ainoastaan Angien tuttu. JP on alkuperäisteoksessa jo valmiiksi kaveriporukassa eikä Tobinille ennestään outo tyyppi. Kirjan kolmannen tarinan Addie epäilee poikaystävänsä Jebin haluavan jättää hänet, mutta kirjassa tosiaan Jeb on juuri tuo Jubileen kanssa tutustuva junapoika, kun taas leffassa Jeb jää taustahenkilön rooliin ja on täysin eri tyyppi. Pidin kovasti Dorrien roolihahmosta, joka leffassa haluaa saada minipossun lemmikseen, ja jonka hän saa ystävältään Addielta. Teganin hahmo on jäänyt leffasta pois, joka itse asiassa halusi kirjaversiossa possua, ei Dorrie.
Kuten olen aiemmin sanonut, ymmärrän kirjan ja leffan täysin eri taiteenlajeikseen, ja yleensä nielen kirjan tarinaan tehdyt muutokset elokuvaversiossa, mutta nyt minua hiukan ihmetyttää nämä ratkaisut.
Leffa jää ehkä hiukkasen kliseiksi hömpäksi, mutta ihan viihdyttävä ja kiva versio.
***½
Liisa ihmemaassa. Ohjannut Glyde Geronimi, Wilfred Jackson ja Hamilton Luske. Ensi-ilta 1951. Perustuu kirjaan Liisan seikkailut ihmemaassa: Lewis Carroll, WSOY 1906.Omat tähdet: ****
Liisa ihmemaassa. Ohjannut Tim Burton. Ensi-ilta 2010. Perustuu kirjoihin Liisan seikkailut Ihmemaassa ja Liisan seikkailut Peilimaailmassa: Lewis Carroll, WSOY 1906 ja 1974.Katsoimme tämän lasteni kanssa, vaikka ikäsuositus oli 12. Minua hämäsi se, miten elokuvassa seikkaili myös Liisan seikkailut peilimaailmassa -kirjan hahmoja, kuten Tittelitom ja Tittelityy. Liisasta on tehty elokuvassa 19-vuotias, joka näytti harmittavan lapsiani. Hiukan pelkäsin, että Hullun Hatuntekijän ja Liisan välille tulisi joku romanssi, mutta onneksi siltä vältyttiin. Lapset eivät olleet mitenkään kauhen innoissaan tästä elokuvasta, ja minustakin se on melko kaukana alkuperäisestä teoksesta ja taas melko sekava juoneltaan, jotta yhtään Liisan tarinaan perehtymättömät pysyisivät kärryillä. Pidin ehkä eniten valkoisen kuningattaren hahmosta, jota näyttelee taitavasti Anne Hathaway.
Omat tähdet: **½
Liisan seikkailut peilimaailmassa. Ohjannut James Bobin. Ensi-ilta 11/2016. Perustuu kirjaan Liisan seikkailut peilimaailmassa: Lewis Carroll, WSOY 1974.En ole vielä katsonut.
Sarja on ehdottomasti katsomisen arvoinen ja noudattaa yllättävän uskollisesti kirjan juonta. Näyttelijävalinnat on onnistuneita.
Omat tähdet: ****
Lumoava kirous. Ohjannut Richard LaGravenese. Ensi-ilta 2013. perustuu kirjaan Lumoava kirous: Kami Garcia ja Margeret Stohl, WSOY 2013.Lumoava kirous -elokuva ei ollut ilmestyessään lähellekään niin suuri menestys kuin Twilight-elokuvat. Siksi olinkin hiukan skeptinen, kun aloin katsoa tätä. Vielä mitä - minä pidin tästä todella. Leffa on tehty hiukan kieli poskella eikä ole niin vakavatunnelmainen kuin Twilightit. Päähenkilöiden kemia toimii minusta loistavasti ja Macon-enoa näyttelevä Jeremy Irons on aivan loistava roolissaan. Myös Emma Thompson osaa vakuuttaa ilkeänä Sarafinenä.
Elokuva noudattaa alkumetreillään kirjan tapahtumia lähes pilkuntarkasti, mutta loppua kohti tulee todella erilaisia juonenkäänteitä, joista kirjassa ei ole pienintäkään viitettä. En silti ole pettynyt, sillä alan pikku hiljaa hyväksyä sen, ettei kirja ja leffa ole yks yhteen. Elokuvaversiossa nuo eriävät loppuratkaisut toimivat minusta loistavasti.
Omat tähdet: ****½
Maailman lahjakkain tyttö. Ohjannut Colm McCarthy. Ensi-ilta 11/2016. Perustuu kirjaan Maailman lahjakkain tyttö: M.R. Carey, Like 2016. Omat tähdet: *** ½
Omassa leffakokoelmassa
Minusta leffatulkinta on oikein onnistunut ja sympaattinen ja näyttelijävalinnat onnistuneita.
Omat tähdet: **** ½
Omassa leffakokoelmassani
Elokuva on hyvin toteutettu ja pidin erityisesti sen visuaalisista toteutuksista. Jännä ratkaisu, että kirjan romanttiset sivujuonteet oli jätetty leffasta kokonaan pois.
Omat tähdet: *****
Sarjasta olen tehnyt täyspitkän postauksen. Voit lukea sen tästä.
Omat tähdet: *****
Tämä elokuva ei avautunut minulle kunnolla vasta kuin kirjan lukemisen jälkeen. Silti minua jäi harmittamaan esimerkiksi se, miten irralliseksi Peetan ja Katnissin menneisyys jäi elokuvaversioissa: siinä kun näytettiin pelkkä "leivänheittokohtaus" takaumana, ja sen merkitys jäi ilman kirjan lukemista ihan vajaaksi.
Omat tähdet: ****
Omassa leffakokoelmassani.
Tämä toinen osa oli odotettu leffa ja pidin siitä paljon enemmän kuin ensimmäisestä. Sen on ohjannut Francis Lawrence, joka on saanut leffasta yhtä aikaa todella viihdyttävän, jännittävän ja yllätyksellisen. Pidin todella paljon siitä, miten nälkäpeli-mittelön areena on toteutettu tässä ja leffan erikoistehosteet ovat uskomattomia!
Omat tähdet: *****
Omassa leffakokoelmassani.
Kävin katsomassa tämän leffan melko heti ensi-illan jälkeen, ja olihan se katsomisen arvoinen! Nyt tarinan dystopiset piirteet pääsivät enemmän valloilleen, kun pääosassa ei enää ollu Nälkäpeli-kilpailu, vaan taistelu presidentti Snowta ja Capitolia vastaan. Parituntinen hurahti ohi uskomattoman nopeaa, enkä kyllästynyt missään vaiheessa.
Kahdessa ensimmäisessä elokuvassa minua hiukan puudutti kisaan valmistautumiset pukusuunnitteluineen, mistä tässä elokuvassa säästyttiin. Parasta antia oli Katnissin laulu, jota kapinalliset lauloivat selkäpiitä värisyttävän hienosti viedessään pommeja Capitolin padolle. Loppu oli hyytävän käänteentekevä.
Omat tähdet: *****
Omassa leffakokoelmassani.
Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 2. Ohjannut Francis Lawrence. Ensi-ilta 2015. Perustuu kirjaan Nälkäpeli - Matkijanärhi: Suzanne Collins, WSOY 2011.
Tämä viimeinen osa on minusta sävyltään muita synkempi, tuo Katnissista uusia, entistä syvempiä puolia esiin ja pureutuu muutenkin syvemmälle tarinan ytimeen.
Minun täytyy kyllä kiittää Lawrencea siitä, miten uskollinen hän on ollut koko elokuvasarjan ajan (paitsi tietenkin ensimmäisen osan sillä sen ohjasi Gary Ross) alkuperäiselle Collinsin kirjoittamalle trilogialle! Minä pidän näistä juuri siksi, mutta uskon, että tykkäisin näistä leffoista myös, vaikken olisi trilogiaa lukenutkaan.
Tämä on täydellinen päätös leffasarjalle. Matkijanärhi osa 2 ei tarjoa lähellekään niin paljon toimintaa kuin aiemmat osat, vaan enimmäkseen ollaan jännittyneen odottavissa tunnelmassa. Toimintapläjäykset on suunnattu leffan loppupuolelle, ja sitten nähdään toki taas hienoja erikoistehosteita, kuten musta öljymönjätulva, räjähdyksiä ja metrotunnelin täydeltä mutantteja. Elokuva on visuaalisesti hyvin näyttävä.
Hauskaa, että tuo kuuluisa "leivänheittokohtaus" tuli taas esille Peetan repliikissä, josta mainitsin jo ensimmäisen leffan kohdalla.
Hauskaa, että tuo kuuluisa "leivänheittokohtaus" tuli taas esille Peetan repliikissä, josta mainitsin jo ensimmäisen leffan kohdalla.
Omat tähdet: *****
Omassa leffakokoelmassani.
Outolintu-sarja: Kapinallinen. Ohjannut Robert Schwenkte. Ensi-ilta 2015. Perustuu kirjaan Kapinallinen: Veronica Roth. Otava 2015.
Pikku prinssi. Ohjannut Mark Osborne. Ensi-ilta 2015. Perustuu kirjaan Pikku prinssi: Antoine De Saint-Exupéry. WSOY 1951.
Minulla
oli kovat odotukset tätä filmatisointia kohtaan, sillä pidin paljon
sarjan ensimmäisestä osasta. Ehkä siitä johtuen jouduinkin hiukan
pettymään. Elokuvassa oli niin paljon eroavaisuutta kirjan
yksityiskohtiin, että se jo alkoi olla ihan oma tarinansa. Totta kai
perusjuoni mukaili kirjan tarinaa, mutta liikaa eroavaisuuksia löysin ja
se alkoi häiritä minua.
Elokuvassa
oli keskitytty enemmän toimintaan ja 3D-ulottuvuuksien rakentamiseen
kuin olisin halunnut. Toisaalta toiminta piti katsojan otteessaan eikä
pitkästymisen tunnetta päässyt tulemaan. Ymmärrän kyllä, että elokuvasta
olisi tullut melko draamapainotteinen, jos olisi keskitytty pelkästään
Trisin ja Tobiaksen välien selvittelyyn ja monien sivuhenkilöiden
vaiheisiin, ja se olisi karkottanut miespuolista yleisöä, mutta silti...
Uriah oli lempihahmojani kirjoissa, joten olisin suonut hänelle isomman
roolin elokuvassa. Trisin ja Tobiaksen välillä ei elokuvaversiossa
nähty kirjassa silmiintuntuvaa kireyttä, eikä kovin montaa herkullista
kohtausta heidän välillään päässyt toiminnan lomassa syntymään. Shailene
Woodleyn ja Theo Jamesin välilllä ei tuntunut kemiat kohtaavan niin
hyvin kuin Divergentissä.
Trisin surua oli elokuvassa kuvattu hänen painajaisuniensa ja simulaatioiden kautta. Kate Winslet näytteli kieroa ja vallanhimoista Jeaninea loistavasti. Myös hellyyttävä Ansel Elgort näytteli Trisin veljeä Calebia uskottavasti sekä Miles Teller häilyvää Peteriä. Jai Courtney oli hyvin häijy Ericinä, kuten ensimmäisessä elokuvassakin.
Pidin myös paljon siitä, miten raunioitunutta Chigacoa kuvattiin lintuperspektiivistä sekä Terävien, Sopuisien että Rehtien päämajoista. Ne vastasivat melko paljon omiakin mielikuviani. Samoin kaikki yksityiskohdat Jeaninen koelaboratoriossa oli hienosti toteutettu. Loppu jäi hiukan avoimeksi: lähtevätkö tosiaankin kaikki muurin toiselle puolelle, vai vain tietyt divergentit, kuten kirjassa?
Trisin surua oli elokuvassa kuvattu hänen painajaisuniensa ja simulaatioiden kautta. Kate Winslet näytteli kieroa ja vallanhimoista Jeaninea loistavasti. Myös hellyyttävä Ansel Elgort näytteli Trisin veljeä Calebia uskottavasti sekä Miles Teller häilyvää Peteriä. Jai Courtney oli hyvin häijy Ericinä, kuten ensimmäisessä elokuvassakin.
Pidin myös paljon siitä, miten raunioitunutta Chigacoa kuvattiin lintuperspektiivistä sekä Terävien, Sopuisien että Rehtien päämajoista. Ne vastasivat melko paljon omiakin mielikuviani. Samoin kaikki yksityiskohdat Jeaninen koelaboratoriossa oli hienosti toteutettu. Loppu jäi hiukan avoimeksi: lähtevätkö tosiaankin kaikki muurin toiselle puolelle, vai vain tietyt divergentit, kuten kirjassa?
Omat tähdet: ****
Omassa leffakokoelmassani.
Outolintu-sarja: Uskollinen osa 1. Ohjannut Robert Schwenkte. Ensi-ilta 2016. perustuu kirjaan Uskollinen: Veronica Roth. Otava 2016.
Outolintu-sarja: Uskollinen osa 1. Ohjannut Robert Schwenkte. Ensi-ilta 2016. perustuu kirjaan Uskollinen: Veronica Roth. Otava 2016.
Ei,
ei ja ei. Minä olen hyvin pettynyt ja vihainen. Outolintu-leffasarjan
kolmas osa alkaa hyvin lupaavasti näyttävällä muurin ylityksellä, ja
pidän hyvin siitä, miten karulta kaupungin ulkopuolella näyttää. Mutta
sitten tapahtuu jotain, joka vie leffan ihan väärille urille...
Alkaa
sadella sellaisia scifielementtejä, että heikompaa hirvittää:
robottimainen armeija nuoria karkulaisia vastassa, holoseiniä,
kummallisia ilmakuplia, laseraseita ihmeellisillä pyörivillä etsimillä,
autopilottikoptereita jne. Genetiikan tutkimuslaitos
(vai-mikä-se-olikaan) on erittäin vaikuttava pytinki, johon saapuvat
käyvät läpi erikoisen puhdistusoperaation. Mistään tällaisesta ei
kirjoissa mainita mitään, vaan tarinan mukaan sotilaat käyttävät
tavallisia käsiaseita, ajavat rähjäisillä maastureilla, lentävät
vanhoilla lentokoneilla eikä tutkimuslaitoskaan ole mikään
huipputekninen laitos, vaan melko rähjäiseksi kuvattu. En pitänyt näistä
leffassa tehdyistä muutoksista alkuunkaan.
Minua ärsyttää myös se, että henkilöiden väliset suhteet ja niiden selvittely jää näiden valomiekkaharjoitusten varjoon. Matthewta näyttelevä Bill Skarsgård on minulle iloinen yllätys, mutta Matthew jää leffassa statistin rooliin, vaikka hänen ja Trisin suhde on kirjassa paljon läheisempi. Trisin ja hänen veljensä Calebin välien lämpeneminen saa onneksi hieman sijaa leffassa, mutta Trisin ja Tobiaksen välienselvittelyt jäävät toissijaisiksi.
Minua ärsyttää myös se, että henkilöiden väliset suhteet ja niiden selvittely jää näiden valomiekkaharjoitusten varjoon. Matthewta näyttelevä Bill Skarsgård on minulle iloinen yllätys, mutta Matthew jää leffassa statistin rooliin, vaikka hänen ja Trisin suhde on kirjassa paljon läheisempi. Trisin ja hänen veljensä Calebin välien lämpeneminen saa onneksi hieman sijaa leffassa, mutta Trisin ja Tobiaksen välienselvittelyt jäävät toissijaisiksi.
Omat tähdet: ***
En ole vielä katsonut.
En pitänyt tästä jatko-osasta niin paljon kuin ensimmäisestä. Päähenkilöiden kemiat ei toiminut yhtään, ja harmikseni tärkein teema eli poreammejuorut oli jätetty kokonaan pois ja keskitytty vain kolmiodraamaan. Johnia näyttelevä Jordan Fisher on kyllä söpistys-komistus!
Omat tähdet: ***
Leffa on kyllä niin erilainen kuin kirja, ettei näitä oikein voi alkaa mitenkään vertailla. Leffaan on otettu kirjasta keskeisin idea, eli kuolleen aviomiehen Gerryn kirjeet ja Holly sekä pari muuta keskeistä henkilöä, muutama heidän hassu sattumus, mutta kaikki muu on käsikirjoitettu uusiksi ja vie tarinalinjan ihan uusille urille. En rakastanut leffaa (kuten en kirjaakaan), mutta leffasta pidin ehkä himpun verran enempi.
Omat tähdet: ***½
En ole vielä katsonut.
Rubinrot. Ohjannut Felix Fuchssteiner. Ensi-ilta 2013. Perustuu kirjaan Rubiininpuna: Kerstin Gier, Gummerus 2012
En ole vielä katsonut.
Saphirblau. Ohjannut Felix Fuchssteiner ja Katharina Schöde. Ensi-ilta 2014. Perustuu kirjaan Safiirinsini: Kerstin Gier, Gummerus 2013.En ole vielä katsonut.
Sarja yhdistelee mahtavasti mustaa huumoria ja vakavia aiheita. Näyttelijävalinnat on nappiosumia. Sopii noin yläasteikäisille.
Omat tähdet: ****
Tämän sarjan castaukset ovat sen vahvuus. Sarja on ollut yksi lemppareistani, vaikka välillä tehosteet ja lavasteet ovat hiukan...kökköjä.
Omat tähdet: ****
Smaragdgrün. Ohjannut Felix Fuchssteiner ja Katharina Schöde. Ensi-ilta 2016. Perustuu kirjaan Smaragdinvihreä: Kerstin Gier, Gummerus 2014.
En ole vielä katsonut.
En ole vielä katsonut.
Taru Sormusten herrasta: Sormuksen ritarit. Ohjannut Peter Jackson. Ensi-ilta 2001. Perustuu kirjaan Taru Sormusten herrasta: Sormuksen ritarit: J.R.R. Tolkien, WSOY 1973.
Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia. Ohjannyt Peter Jackson. Ensi-ilta 2002. Perustuu kirjaan Taru Sormusten herrasta: Kaksi tornia: J.R.R. Tolkien, WSOY 1974.
To All the Boys I've Loved Before. Ohjannut Susan Johnson. Ensi-ilta 2018. Perustuu kirjaan Pojille, joita joskus rakastin: Jenny Han, Sanoma 2018.
Pidin oikein kovasti elokuvasta, joka on kirjan tapaan mukavan kepeä, romanttinen komedia.
Omat tähdet: ****
Näin elokuvan ennen kuin olin lukenut edes kirjaa.Vaikutuin tarinasta ja elokuva on yksi kauneimmista näkemistäni.
Omat tähdet: *****
Omassa leffakokoelmassani
Uusikuu jakaa ajatukseni kahtia. Toisaalta siinä on muutamia tosi huonosti toteutettuja kohtia (kuten Edwardin ilmaantuminen Bellalle vaaratilanteissa), mutta toisaalta Bellan ja Jacobin lähentyminen on kuvattu ihanasti.
Omat tähdet: ****
Omassa leffakokoelmassani
Twilight - Epäilys. Ohjannut David Slade. Ensi-ilta 2010. Perustuu kirjaan Epäilys: Stephenie Meyer. WSOY 2007.
Epäilys on minun mielestäni kaikista näistä kolmesta onnistunein ja sykähdyttävin leffa.
Omat tähdet: *****+
Omassa leffakokoelmassani.
Twilight - Aamunkoi osa 1. Ohjannut Bill Condon. Ensi-ilta 2011. perustuu kirjaan Aamunkoi: Stephenie Meyer. WSOY 2008.
Tämä leffa on näistä neljästä vähiten mieleeni.
Omat tähdet: ***
Omassa leffakokoelmassani
Viimeinen leffasarjan leffa on minusta ihan loistavan hyvä päätös.
Omat tähdet: **** ½
Omassa leffakokoelmassani.
Omat tähdet: *****
Twin Peaks - Tuli, kulje kanssani. Ohjannut David Lynch. Ensi-ilta 1992. Kirjat Twin peaks - Laura Palmerin salainen päiväkirja: Jennifer Lynch, WSOY 1992, sekä Twin Peaks - Dale Cooperin omaelämäkerta: Scott Frosty, WSOY 1992, perustuvat elokuvaan.Omat tähdet: ****
Twin Peaks: The Return. Ohjannut David Lynch. TV-ensi-ilta 05/2017. Kirja Twin Peaks - salattu historia: Mark Frost, Otava 2016, taustoittaa TV-sarjaa.Minulla on tämä sarja vielä osittain katsomatta, mutta ne mitkä katsoin, olivat ihan sekoboltseja. Hoin vain jatkuvasti, että mitähän *****. Omassa sekavuudessaan loistava jatke kulttisarjalle.
Omat tähdet: ****
Pääosia näyttelevät jo Divergent-leffasta tutut Shailene Woodley ja Ansel Elgort ja elokuvan alkuperäinen nimi on The Fault in our Stars. Sanotaanko näin, että elokuva oli juuri sopivan kepeä olematta liian dramaattinen. Tunteitakin se nostatti pintaan loppuvaiheilla, ja myös romanttisia hyristyksiä, jopa ehkä enemmän kuin kirjassa. Woodley ja Elgort onnistuivat roolisuorituksissaan loistavasti. Woodley osasi olla juuri niin hurmaava voirnistelevä Gus kuin kirjassakin. Elokuva nousatti kirjan tapahtumia lähes täydellisen tarkasti. Joitakin elokuvakliseitä oli joukkoon tupattu, kuten Hazelin epätoivoinen kännykän kyttäily hänen odotellessaan Gusin soittoa. Tosiasiassahan Hazel itse soitti Gusille hiukan viiveellä, kun oli lukenut lainakirjansa, eikä toisinpäin.
Omat tähdet: ****
Valehtelevat viettelijät. (TV-sarja, 7 kautta ja 2 spin-offia) Luoja I Marlene King. Perustuu kirjasarjaan Valehtelevat viettelijät: Sara Shepard. Gummerus 2013-2016
En ole lukenut kyseistä kirjasarjaa, mutta olen katsonut kaikki 7 kautta sarjaa. Se on ehdottomasti yksi lempisarjoistani, johon koukutuin täydellisesti. Rakastan myös näyttelijävalintoja. En siis osaa ottaa kantaa, miten hyvin sarja mätsää kirjasarjan kanssa, mutta ehkä joku päivä saan luettua niitäkin.
Omat tähdet: *****
Tämä elokuva oli suuri pettymys minulle. Kyllä, pidin Jamie Campbell Bowerista Jacena, mutta Lily Collins ei toiminut minusta yhtään Clarena. Plussaa oli näyttelijöiden brittiaksentti!
Alkuun elokuva vaikutti hyvältä, mutta sitten monet keskeiset tapahtumat eivät noudattaneet yhtään alkuperäistä kirjan tarinaa, ja se ärsytti minua suunnattomasti. Okei, Jacen ja Claryn demonienergialla toimivalla moottoripyörällä lentäminen olisi voinut olla elokuvassa toteutettuna aika korni, mutta olisin halunnut nähdä silti sen kohtauksen.
Omat tähdet: ***
Omassa leffakokoelmassani
The Host -elokuva ei täyttänyt ihan kaikkia odotuksiani. Ymmärrän, että Vaeltajan ja Melanien pään sisäiset keskustelut on hankala toteuttaa luontevasti. Minua jotenkin ärsytti Melanien äänet ja mietin, miten sellainen, joka ei ole kirjaa lukenut, kokee ne. Näyttelijävalinnoissa oli jokseenkin hyvin onnistuttu. Juoni oli tarpeeksi uskollinen alkuperäisteokselle.
Omat tähdet: *** ½
Omassa leffakokoelmassani.
Elokuva on loistava sovitus loistavasta kirjasta. Katsoja ei voi välttyä liikutukselta. Näyttelijävalinnat aivan huiput.
Omat tähdet: *****
Omassa leffakokoelmassa.
Yksin Marsissa.Ohjannut Ridley Scott. Ensi-ilta 2015. Perustuu kirjaan Yksin Marsissa: Andy Weir, Into 2015.Omat tähdet: ****
Omassa leffakokoelmassa
Ylpeys ja ennakkoluulo. BBC. Ohjaaja Simon Langton. Tv-ensi-ilta 1995. 6 jaksoa. Perustuu kirjaan Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen, WSOY 1922.Omat tähdet: *****
Omassa leffakokoelmassa
Ylpeys ja ennakkoluulo. Ohjannut Joe Wright. Ensi-ilta 2005. Perustuu kirjaan Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen, WSOY 1922. Omat tähdet: ***½
Omassa leffakokoelmassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti