Kaunein YA-kansi 2022 ~ äänestä ja osallistu kirjapaketin arvontaan!

Ihanaa uutta vuotta 2023! Jo kolmatta vuotta peräkkäin järjestän blogissani kauneimman YA-kannen äänestyksen. Tällä kertaa sain kootuksi huikeat 62 kirjankantta, joten pyydän kärsivällisyyttä selatessani niitä ja niistä kauneimpia etsiessänne.

Tässä vielä kahden edellisen äänestyksen tulokset:

Kaunein YA-kansi 2020

Kaunein YA-kansi 2021

Toisin kuin edellisinä vuosina, äänestys tapahtuu nyt tällä Google Forms -alustalla, joten ethän äänestä tämän postauksen kommenteissa. Linkki äänestykseen löytyy myös sääntöjen lopusta.

Luethan ensin läpi äänestyksen säännöt. Ne löytyvät myös äänestyslomakkeelta.

Äänestyksen ja kirjapaketin arvonnan säännöt

• Anna ääniä kolmelle mielestäsi kauneimmalle kannelle: kauneimmalle 5 pistettä, toiseksi kauneimmalle 3 pistettä ja kolmanneksi kauneimmalle 1 piste.

• Kansikuvia on yhteensä 62, ne on numeroitu ja jaettu käytännön syistä kuuden kuvan sarjoihin. Kirjoita pistemäärä aina sen kuvasarjan alla olevaan kommenttikenttään, jossa kyseinen kansikuva tai kansikuvat ovat. 


        Esim. "5 pistettä kannelle nro X, 3 pistettä kannelle nro X"

Voit halutessasi perustella valintojasi.

• Ethän anna enempää pisteitä kuin nämä määritetyt.  Annat siis pisteitä enintään kolmelle kansikuvalle. Voit toki antaa pisteitä vain yhdelle tai kahdelle kannelle.

• Sähköpostiosoitteesi vaaditaan sen varmistamiseksi, että jokainen vastaa vain kerran. Lisäksi se helpottaa ja nopeuttaa minua yhteydenotossa mahdollisen arvontavoiton sattuessa kohdallesi.

• Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan kirjapaketti, jossa on kolme tänä vuonna ilmestynyttä, kotimaista YA-kirjaa:

        Mila Teräs: Yökirjeitä
        Terhi Rannela: Yöuinti ja muita novelleja
        Reija Kaskiaho: Maantiekiitäjä

    Jos et halua osallistua kirjapaketin arvontaan, voit ilmoittaa siitä täppäämällä ensimmäisessä      kohdassa: "osallistun vain äänestykseen, en kirjapaketin arvontaan."

***** Kaunein YA-kansi on Kirjapöllön huhuiluja -blogin oma leikkimielinen äänestys kirjasomettajille, eli mikään muu taho ei ole mukana järjestämässä sitä. Olen pyrkinyt listaamaan mukaan kaikki vuoden 2022 ilmestyneet YA:kirjat, mutta pahoittelen, jos joku on unohtunut, tai jos joku ei miellä listaamaani kirjaa YA-kirjana. Voittaneiden kansikuvien kuvittajat (sikäli jos ne on tiedossani) saavat onnittelut blogissa ja sen somekanavissa. Arvottavan kirjapaketin kirjat on kertaalleen luettuja, uudenveroisia kustantajilta saatuja arvostelukappaleita. *****

• Äänestys- ja arvonta-aika alkaa lauantaina 31.12.2022 klo 10.00 ja päättyy lauantaina 7.1.2023 klo 20.00, jonka jälkeen tulleita ääniä ei enää lasketa. Pyrin ilmoittamaan arvonnan ja äänestyksen tulokset blogissa ja sen sometileillä sunnuntaina 8.1.2023. Kirjapaketin voittajalle ilmoitan välittömästi sähköpostitse.

LINKKI ÄÄNESTYSLOMAKKEELLE

Kansikuvat 1-6:

1. Ashley Elston: 10 totuutta ja yksi tehtävä. Suom. Inka Parpola. Kansi: Riikka Turkulainen / iStockphoto

2. Riikka Smolander-Slotte: Armoton unelma. Kansi: Emmi Kyytsönen

3. Dhonielle Clayton, Tiffany D Jackson, Nic Stone, Angie Thomas ja Ashley Woodfolk: Blackout. Suom. Outi Järvinen. Kansi: ?

4: Alice Oseman: Heartstopper osa 1. Suom.Oona Juutinen. Kansi: Alice Oseman.

5. Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän. Kansi: Riikka Turkulainen, iStockphoto / Mlenny, Pxhere

6. Hanna van der Steen: Hylätyt. Kansi: Michael Kingdom.

Kansikuvat 7-12:

7. Estelle Maskame: Joku sinun kaltaisesi. Suom. Maija van de Pavert. Kansi: Whittakerbookdesign.com

8. A.R.S. Horkka: Jäätävää. Kansi: ?

9. Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu. Kansi: Sami Saramäki.

10. A.R.S. Horkka: Kellopelikuiskaaja. Kansi: ?

11. J.S. Meresmaa: Kenties tapan sinut vielä. Kansi: Saana Nyqvist

12. J.S. Meresmaa: Kerberos. Kansi: Karin Niemi

Kansikuvat 13-18:

13. Jenny Han: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis. Suom. Antti Hulkkonen. Kansi: Amazon Content Services LLC ja Wiip Productions, LLC (kuva), Thunderwing (suunnittelu)

14: Kiera Cass: Kihlattu. Suom. Laura Haavisto. Kansi: Gustavo Marx

15. Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas. Suom. Leena Ojalatva. Kansi: Christine Blackburne (kuvat), Casey Moses (suunnittelu)

16. Katherine Rider: Kiss me - Rakkautta Mykonoksella. Suom.Terhi Leskinen. Kansi: ?

17. Katherine Rider: Kiss me - Rakkautta New Yorkissa. Suom.Terhi Leskinen. Kansi: Päivi Puustinen / Stock.Adobe.com

18. Laura Suomela: Kiss my juhannus. Kansi: Saara Helkala

Kansikuvat 19-24:

19. Karen M. McManus: Kolme pahan perii. Suom. Inka Parpola. Kansi: Melissa Four.

20. Leigh Bardugo: Korppien kehä. Suom. Meri Kapari. Kansi: ? 

21. A.R.S. Horkka: Korvaaja. Kansi: ?

22. Eli Brown: Kummat. Suom. Kaisa Kattelus. Kansi: Erin Rytter

23. Oona Pohjolainen ja Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio. Kansi: Iida Pohjolainen.

24. Katri Kauppinen: Laakson linnut, aavan laulut. Kansi: Tuuli Juusela

Kansikuvat 25-30:

25. Siiri Enoranta: Maailmantyttäret. Kansi: Riikka Turkulainen.

26. Reija Kaskiaho: Maantiekiitäjä. Kansi: Kaisu Sandberg

27. Heidi Silvan: Nollasummapeli. Kansi: Karin Niemi.

28. Veera Salmi: Oboin kirja. Kansi: Nelli Långstedt

29. Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän. Suom. Kaisa Kattelus. Kansi: Erin Fitzsimmons.

30. Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet. Kansi: Emmi Kyytsönen.

Kansikuvat 31-36:

31. Niklas Ahnberg: Poika joka käveli vetten päällä. Kansi: Vesa Lehtimäki.

32. Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti.

33. Hanna van der Steen: Punapipoinen poika. Kansi: ?

34. Ansu Kivekäs: Raakaversio. Kansi: Laura Lyytinen / iStockphoto

35. Tiffany D. Jackson: Rajaton. Suom. Peikko Pitkänen. Kansi: Rachelle Baker (kuva), Erin Fitzsimmons (suunnittelu)

36. Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot. Suom. Helene Bützow. Kansi: Renike, Jyotirmayee Patra.

Kansikuvat 37-42:

37. Annukka Salama: Ripley - Nopea yhteys. Kansi: Annukka ja Tommi Salama / Shutterstock

38. Anne Gunn Halvorsen ja Randi Fuglehaug: Royalteen - Puoli valtakuntaa. Suom. Kati Valli. Kansi: Kaisu Sandberg (suunnittelu) ja Hilla Semeri (kuvitus)

39. Elina Pitkäkangas: Sang. Kansi: Kaisu Sandberg.

40. Katy Birchall: Sex education - Tien päällä. Suom. Peikko Pitkänen. Kansi: @Netflix, Sex Education 

41. Katariina Romppainen: Sydämenmuotoinen kesä. Kansi: Michael Kingdom

42. Sini Helminen: Sysi. Kansi: Karin Niemi.

Kansikuvat 43-48:

43. Emiko Jean: Tokion prinsessa - Suuria unelmia. Suom. Susanna Sjöman. Kansi: ?

44. Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas. Kansi: Laura Lyytinen / iStockphoto

45. E. Lockhart: Valehtelijoiden saari. Suom. Riina Vuokko. Kansi: Shutterstock & Getty images

46. Leena Lehtolainen: Vihreän lohikäärmeen risteys. Kansi: Laura Lyytinen / iStockphoto

47. Mila Teräs: Yökirjeitä. Kansi: Tuuli Juusela, Getty Images / Secret Agent Mike

48. Terhi Rannela: Yöuinti - ja muita novelleja. Kansi: Timo Numminen / Stocksy 

Kansikuvat 49-54:

49. Jason Reynolds: Miles Morales - Spider-Man. Suom. Antti Hulkkonen. Kansi: Antti Hulkkonen.

50. Veera Milja: Supersalanen tyttöpäiväkirja. Kansi: Bifu

51. Liz Braswell: Toinen tähti oikealla. Suom. Susanna Hirvikorpi. Kansi: ?

52. Sinikka Koyama: Joka kurjen laulua kuuntelee. Kansi: Sinikka Koyama.

53. Harri Istvan Mäki: Sekunti ilman sinua. Kansi: ?

54. Kuura Juntunen: Mähän tiesin ettei täällä ole mitään. Kansi: Viivi Kulmala.

Kansikuvat 55-60:

55. Alice Oseman: Heartstopper osa 2. Suom. Oona Juutinen. Kansi: Alice Oseman.

56. Ellen Strömberg: Mehän vaan mennään siitä ohi. Suom. Eeva Laakso. Kansi: Sara Edström

57. Hanna Gustavsson: Iggy 4-ever. Suom. Elias Lahtinen. Kansi: Hanna Gustavsson.

58. Tapani Bagge: Jäätävää kyytiä. Kansi: Jussi Kaakinen.

59. Jani Pösö ja Teemu Nikki: Sekasin - Tervetuloa Suomeen. Kansi: ?

60. Victoria Aveyard: Miekan murtaja. Suom. Jussi Korhonen. Kansi:  Vesa Lehtimäki.

Kansikuvat 61-62:

61. Sarah J. Maas: Tuhkan valtiatar osa 1. Suom.Sarianna Silvonen. Kansi: Talexi / Shutterstock

62. Sarah J. Maas: Tuhkan valtiatar osa 2. Suom.Sarianna Silvonen. Kansi: Talexi / Shutterstock

Royalteen-sarja: Anne Gunn Halvorsen ja Randi Fuglehaug

 Royalteen - Puoli valtakuntaa: Anne Gunn Halvorsen ja Randi Fuglehaug. Suomentanut Kati Valli. WSOY 2022 (Royalteen #1)

Norjankielinen alkuteos (2020): Halve kongeriket. Arvingen. Kansi: Kaisu Sandberg (suunnittelu) ja Hilla Semeri (kuvitus)

"Hittisarjan avaus, jonka pohjalta on juuri tehty Netflix-elokuva!

Maan tunnetuin poika ja suurta salaisuutta mukanaan kantava tyttö. Lukuisiin maihin myyty kuninkaallinen romanssi on tarina pelkojen voittamisesta ja yllättävästä rakkaudesta norjalaisessa eliittikoulussa.

17-vuotias Lena on juuri muuttanut Osloon, eikä oman paikan löytäminen upeassa eliittikoulussa ole helppoa. Lenalla on takanaan menneisyys juorukuningattarena ja kotona suuri salaisuus, josta kukaan uudessa koulussa ei saa tietää mitään. Mutta kun Lenan ja samaa koulua käyvän kruununprinssi Kallen elämät risteävät, Lena saa unohtaa toiveensa välttää liiallista huomiota. Miten paljastaa omat salaisuutensa, kun ihastus on koko valtakunnan seuratuin nuori – niin tosielämässä kuin sosiaalisessa mediassakin? 

Raikas ja koukuttava Royalteen: Puoli valtakuntaa on ollut valtava hitti kotimaassaan Norjassa ja sarjasta on kasvanut neliosainen. Ensimmäisen kirjan filmausoikeuksista kilpailtiin rajusti, ja lopputuloksena tarina valloittaa nyt maailmaa myös Netflix-elokuvana."(WSOY)

Oma arvio:

Tämä kirja tulla tupsahti taas jostain näkökenttääni syksyllä, ja kiinnostuin oitis valtavasti. Ensinnäkin siksi, että norjalaista YA:ta en olekaan vielä lukenut, ja toiseksikin, koska kuninkaalliset. Niin, olen jotenkin hirmuisen mieltynyt viime aikoina kirjoihin, joissa vilisee kuninkaallisia. Ja kolmas syy: tästä on tehty Netflix-elokuva, joten voin täydentää lukukokemukseni vielä katsomalla leffan. Mikäs sen parempaa.

Hänen täytyi olla varovainen.

He eivät saisi koskaan tietää. (s. 86)

On hankala kertoa kirjan juonesta paljastamatta liikaa, sillä haluaisin muidenkin yllättyvän samanlailla kuin minäkin tarinan edetessä. Yritän siis olla varovainen:

Lena on muuttanut pieneltä paikkakunnalta isän, äidin ja suloisen pienen Theon kanssa suureen kaupunkiin, Osloon. Lenalle on tapahtunut jotakin Hortenissa, ja hänen perheensä on päättänyt antaa hänelle uuden alun Oslossa, jossa hän aloittaa hienossa Elisenbergin lukiossa. 

Heti ensimmäisenä päivänä Lena huomaa, etteivät uudet lukiokaverit ole keitä tahansa: muun muassa norjan kuninkaalliset kaksoset Margrethe ja Karl Johan käyvät samaa lukiota. Karl Johan kiinnittää huomionsa Lenaan, mutta kukaan muu ei tunnu huomaavan tyttöä. Uusi alku ei siis vaikuta kovin lupaavalta. Lenaa se ei haittaa, mutta vanhemmat toivoisivat hänen saavan ystäviä. Lena kaipaa Horteniin jäänyttä ystäväänsä Liviä, jonka kanssa hänellä meni välit tyystin ennen heidän muuttoaan. Lukijalle syy selviää toki myöhemmin.

- Me taidamme nyt olla sujut. Minä pelastin  sinut korvesta ja sinä minut punkkikuolemalta. (s. 33)

Eräänä päivänä Lena lähtee käyttämään Theoa vaunulenkillä, kun hän eksyy uudessa ympäristössä. Sattumoisin lenkillä ollut Karl Johan eli Kalle pelastaa Lenan pinteestä ja ottaa heistä kuvan snäppiin, kun Lena vuorostaan pelastaa Kallen punkin puremalta. Kun snäppikuva sattuu muiden näkökenttään, Lena yhtäkkiä huomataan. Nyt hän pääsee kuninkaallisiin piireihin ja tulee kutsutuksi Ingridin bileisiin, vaikka Lena ei halua lähteä. 

Kalle on sinnikäs ja hakee tytön väkisillä mukaan. Hiukan Lenaa häiritsee se, että Kalle vapettaa maria leikkimökissä ja jättää sitten hänet huomiotta loppubileiden ajaksi. Kukaan ei tunnu syövän bileissä mitään eikä kukaan ui uima-altaassa, vaikka sellainen on. Lenaa alkaa ärsyttää. Hän juo liikaa ja mokaa pahemman lailla. Menettikö hän nyt maineensa Oslossakin? Katsooko Kalle enää häneen päinkään? Miksi Margrethe on niin ynseä Lenaa kohtaan?

Kruununprinssi veti voitonriemuisena esiin purkillisen makrillia tomaattikastikkeessa. (s. 95)

Norjalaisuus tulee kivasti esille esimerkiksi Lenan eväsleivissä, joissa on päällä makrilleja tomaattikastikkeessa (ja jota Kalle ei voi sietää!) Vai oliko tässä nyt viljelty kliseetä, jonka mukaan norjalaiset tykkäisivät makrilleista, vaikka suurin osa nuorista oikeasti vihaa niitä? Joitakin kyseenalaisia kohtia tässä oli, jotka jättivät hiukan hämmentyneen olon, kuten Kallen vapettaminen ja samaan hengenvetoon sen puolusteleminen ryyppäämistä järkevämpänä vaihtoehtona, mutta toisaalta tässä näytetään kirjan nuorten aikuisten elämää sellaisena kuin se on eikä aleta heti valistaa. Pidin kirjaa kuitenkin tosi viihdyttävänä ja helppolukuisena.

Nyt Lena oli itse yksi heistä.

Oslolaisista. (s. 167)

Kirjan loppuosa menetti hiukan otettaan, eli pidin paljon enemmän kirjan kahdesta ensimmäisestä kolmanneksesta. Kallen ja Lenan  epäonniset sekstailuyritykset toivat  kiusaantuneen olon. Toisaalta, siinä mielessä ne ehkä olivatkin onnistuneita kuvauksessaan. Eihän se läheskään aina mene ekalla kerralla nappiin eivätkä toiveet kohtaa. Tässä on myös käännetty asetelma toisin päin totutusta, eli poika ei ole valmis, vaikka tyttö on.

Kirja loppuu melkoiseen cliffhangeriin, joten jatkoa seuraa...

Seuraavaksi siirryn sitten leffan pariin ja odottelen keväällä ilmestyvää jatko-osaa Onnellisina loppuun asti.

Arvosanani 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa: 

Kihlattu: Kiera Cass

Tokion prinsessa -sarja: Emiko Jean

Amerikan kuninkaalliset -duologia: Katharine McGee

Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä: Casey McQuiston

Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä: Casey McQuiston. Suomentanut Johanna Auranheimo. Tammi 2022

Englanninkielinen alkuteos (2019): Red, White and royal blue. Kansi: Colleen Reinhart.

"Kansainväliset suhteet ovat nyt seksikkäämpiä kuin koskaan.

Mitä tapahtuu, kun Yhdysvaltain presidentin poika ja Englannin prinssi rakastuvat? Modernin romanssikirjallisuuden uusi tähti Casey McQuiston on kirjoittanut vuosikymmenen herkullisimman rakkaustarinan!

Alex Claremont-Diazin äiti pyrkii toiselle presidenttikaudelle, ja virheisiin ei ole varaa. Kun Alex sitten aiheuttaa skandaalin sössimällä Englannin kruunupäiden häissä, vahinkojenhallinta vaatii äärimmäisiä tekoja: Alexin on teeskenneltävä ystävyyttä vihaamansa prinssi Henryn kanssa. Teeskentely johtaa kuitenkin todellisiin tunteisiin, ja pian kaikkien osapuolten on päätettävä, ovatko he valmiita tekemään historiaa. Lämmin, hulvaton ja samastuttava tarina parisuhteesta ja perheestä ajassa, jolloin politiikka on tärkeämpää kuin koskaan ja rakkaus, no, se on yhä maailmoja mullistavaa."(Tammi)

Lukunäyte

Oma arvio:

Olen tiiraillut tätä kirjaa somessa pitkään, sillä enkunkielistä versiota Red, White and Royal Blue on näkynyt ainakin minun somekuplassani varsin tiuhaan. Mikä mukava yllätys, että tämä sitten suomennettiin. Tiedostin heti alkuun, ettei kirja ole varsinaisesti YA:ta, vaikka välillä kustantajien aikuisten puolelta olen sellaisia bongannutkin. Luettuani tämän kirjan, olen vakaasti sitä mieltä, että tämä on new adult -kamaa, eli lähtisin suosittelemaan kirjaa vasta noin 16+ -ikäisille ja sitä vanhemmille nuorille aikuisille pääosin karkean kielenkäytön takia. (Muuten toki tätä voi nuoremmatkin lukea oman harkintansa mukaan, mutta itse olen hiukan varovainen suosituksissani, etten saa vihaisia vanhempia perääni.) 

Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä noudattaa hyvin perinteistä haters-to-lovers-trooppia. Nyt asetelma on kuitenkin hyvin erikoislaatuinen: mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun pressan poika ja kuninkaan poika aloittavat seksisuhteen? 

Alex on kunnianhimoinen, mutta myös hiukan huoleton Georgetownin yliopistossa opiskeleva 21-vuotias, jonka äiti nyt vain sattuu olemaan Yhdysvaltojen presidentti. Alexin lapsuusajat sijoittuvat Texasiin, missä hänen meksikolaistaustainen isänsä yhä asuu. Nyt Alex asuu hieman hulppeammin Valkoisessa talossa äitinsä, tämän miehen  huippuälykkään isosiskonsa Junen ja varapresidentin perheen kanssa. Varapressan tyttärellä Noralla ja Alexilla on ollut aiemmin sutinaa, mutta nykyisin he ovat ystäviä ja haluavat vain älyyttää juorupalstoja teeskentelemällä äänekästä seksiä hotellihuoneessa. Junella ja Alexilla on oikeastaan aina pieni kisailu menossa, kummasta kirjoitetaan enemmän skeidaa lehtien palstoilla. Alex taitaa olla johdossa leväperäisen käyttäytymisensä takia.

Niinhän siinä käy, että Alex aiheuttaa taas ongelmia perheelleen. Kuninkaallisissa häissä hän ja prinssi Henry, Alexin arkkivihollinen, sattuvat kaatumaan sylikkäin kalliin hääkakun päälle. Alexin äiti ja kansliapäällikkö Zahra ovat raivoissaan, sillä tilanteesta riemunsa repivät otsikot voivat tehdä hallaa äidin lähestyvälle uuden presidenttikauden vaalikampanjalle saati maiden välisille suhteille. Niinpä ratkaisuna kaikkeen Alexin ja Henryn täytyy teeskennellä julkisuudessa olevansa mitä ylimmät ystävykset. Eli pahin painajainen, mitä voi kuvitella. Vai onko sittenkään? Kirjan edetessä alkaa paljastua, ettei Alex ehkä olekaan vihannut aina prinssi Henryä. 

"Viitsisittekö siirtyä, teidän korkeutenne?" Alex kuiskaa tyrkäten Henryä olkapäällään. "En mielelläni olisi lusikassa." (s. 50)

Nuoret miehet huomaavat pian vetovoiman välillään. Alex on hämmentynyt, sillä hän on aina kuvitellut olevansa umpihetero, kun taas Henryn homous on ilmiselvää lähes kaikille, paitsi hänen kuninkaalliselle perheelleen, jotka vaativat häneltä konservatiivisia arvoja. Pahimpia ovat kuningatar-isoäiti ja Henryn äidin veli Philip. Niinpä Alex ja Henry joutuvat salaamaan nopeasti syttyvän intohimonsa ja vehtailemaan aina, kun he vain kiireiltään pystyvät. Ja onhan näiden komistusten kohtaamiset hyvin kuumia ja kiihkeitä, eivätkä heidän sanailut toisilleen ole mitään herkkää lepertelyä, vaan hyvin karskia ja suoraviivaista puhetta. Seksikohtaukset eivät ole kuitenkaan kovin graafisia, vaan verrattain melko kilttejä puheisiin suhteutettuna.

"Voi jumalauta nyt. Otit minulta äsken suihin, eli voit antaa hyvänyönsuukon." (s. 144)

Alussa Alex ja Henry uskottelevat, ettei heidän välilleen voi syttyä mitään satunnaista sekstailua kummempaa. Tunteet alkavat kuitenkin astua peliin ja tämä aiheuttaa parin välille hämmennystä, väärinkäsityksiä ja ikäviä tilanteita. Lisäksi käy ilmi, että joku yrittää sabotoida Ellen-äidin uutta presidentinvaalikampanjaa käyttämällä hyväksi Henryn ja Alexin salaisuutta. Voiko Alex luottaa keneenkään enää? Voiko hän ja Henry saada ansaitsemansa onnen ja elää onnellisena yhdessä loppuelämänsä, vai pitääkö heidän taipua muiden tahtoon?

Hän ei ole tullut palatsiin rakastumaan. Ei missään nimessä. (s. 214)

No niin. Ja sitten minun mielipiteeni kirjasta. Olisin halunnut rakastaa tätä, mutta tässä oli muutamia seikkoja, jotka hiukan latistivat lukukokemustani. Ensinnäkin kiroilun määrä, joka alkoi jo ensimmäisiltä sivuilta. En tiedä, toimiko se alkukielellään englanniksi paremmin, mutta minua alkoi hiukan häiritä toistuvat v-sanat sellaisissa paikoissa, joissa se ei olisi ollut välttämätöntä. Haluan vielä tähdentää, etten ole mikään tiukkapipo yleensä kiroilun suhteen ja itsellänikin ärräpäät lentelevät, mutta tässä kirjassa niitä olisi voinut karsia. Vaikka kirjassa ei varsinaisesti ollut paljoa poliittisia asioita, ne vähätkin kyllästytti. Lopun mahtipontiset vaalivalvojaiset ja ylipäänsä poliittinen keinottelu ei jaksanut innostaa. Myös Henryn ja Alexin suhteen alun jatkuva jörniminen tai sen suunnittelu alkoi jo puuduttaa. Kirja parani vasta loppua kohti, kun miehillä alkoi astua todelliset tunteet peliin. Olihan heidän välinen viestittelynsä todella söpöä ja tunteikasta, eikä sitten haitannut enää ne muutamat karskiudetkaan siellä seassa.

Onko hän langennut ansaan, jonka vannoi välttävänsä? Onko hän rakastunut prinssiin vain, koska ajatus on niin satumainen? (s. 254)

Olisin toivonut, että Alexin ja Henryn vihanpito olisi kestänyt himpun verran kauemmin, ennen kuin  he lankesivat toistensa pauloihin. Kaikki eteni sitten hyvin nopeaa. Ehkä kaipaan seuraavaksi jotain hieman hitaammin hiipuilevaa romanttista kirjaa luettavakseni.

Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä on oivallinen quilty pleasure -kirja vaikkapa joulunpyhien ajaksi. Jos ei ole ennen lukenut LHBQT-kirjoja, kannattaa aloittaa vaikka tästä (jos kiroilu ja suorat karskit puheet eivät säikäytä.)  Oivallisinta kohderyhmää tälle lienee alle 30-vuotiaat nuoret aikuiset. Parhaimmillaan kirja on hyvin viihdyttävää ja hauskaa luettavaa, vaikka marisinkin muutamista epäkohdista. 

Arvosanani 4-

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

Kirjojen keskellä

Samantyylistä luettavaa:

Amerikan kuninkaalliset -duologi: Katherine McGee

The Love Hypothesis: Ali Wood

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: A quilty pleasure read

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2022 ~ Luukku 18

 Kirjabloggaajien joulukalenteri 2022 ~ Luukku 18

Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat

Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 kaikki luukut löydät Ankin kirjablogista. Eilen avautui 17. luukku Kirjaimia-blogissa, ja huomenna luukku 19 avautuu Kartanon kruunaamaton lukija -blogissa.

Haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta tyttäreni kirjoittaman joulutarinan myötä. 

Kuva: Pixabay

Pöllö kylän laidalla

Kirjoittanut Siiri P.

Kylmä pakkasilma väreili tuuheiden höyhenieni alla. Nostin pääni pystyyn tarkkaillakseni öistä metsää. Tiirailin puiden väliin löytääkseni pienimmänkin merkin elämästä, mutta metsä vaikutti autiolta. Vain kylmä tuuli havisutti puiden oksia.

Oksa jalkojeni alla tuntui kylmältä ja jäiseltä. Levitin siipiäni verrytelläkseni niitä. Sitten ponkaisin jaloillani irti männyn oksasta ja nousin lentoon. Tuntui hyvältä päästä taas liikkeelle pitkään puussa istumisen jälkeen.

Kaarroin edessäni olevan kuusen sivulta ja nousin ylemmäs. Tahdoin päästä metsän yläpuolelle mahdollisimman pian. Puiden välissä lentely tuntui vaaralliselta.

Kohosin ilmassa yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes puiden latvat olivat reilusti alapuolellani. Päästin suustani voitonriemuisen huhuilun. Kuinka ihanaa olikaan liidellä metsän yläpuolella!

Annoin ilman kannatella ruumistani ja räpyttelin siipiäni vähän väliä. Otin kurssin kohti pohjoista ja siellä siintäviä lumihuippuja. Vuoristoilma tekisi varmasti hyvää kolottaville jäsenilleni.

En pysähtynyt matkan varrella kertaakaan, vaan annoin vauhdin huuman viedä minua eteenpäin, kunnes lopulta laskeuduin vuoren rintellä seisovan vanhan kelopuun latvaan.

Käänsin katseeni alaspäin. Näkymä oli kaunis.

Edessäni kohosi kylä, joka oli täynnä riveittäin rakennettuja pieniä punavalkoisia taloja savupiippuineen. Kylää reunustavat lumiset vuoret seisoivat sen ympärillä jykevinä, kuin vartioisivat kylää tunkeilijoiden varalta. Alhaalla kylässä ryntäili ihmisiä kiireisinä, puikkelehtien autojen ja muun liikenteen välissä.

Huhuilin taas siristäessäni silmiäni nähdäkseni kauemmas. Oli alkanut pyryttää lunta. Taivaalta satoi suuria lumihiutaleita estäen minua näkemästä kovin pitkälle.

Painoin leukani rintaani vasten ja otin tukevamman otteen oksasta painaen kynteni sen pehmeään kaarnaan. Voisin yhtä hyvin jäädä tähän koko loppuyöksi katselemaan tuota pientä kylää ja sen asukkaita.

Räpytin lumihiutaleet pois silmäluomistani ja tiirailin taas lumisateen läpi kylään. Yllätyin nähdessäni kaikkien pysähtyneen. Jokaisen ihmisen katse oli suuntautunut ylös taivaalle. Pienet lapset yrittivät napata lumihiutaleita kielelleen, kun taas aikuiset seisoivat hymyssä suin katsellen lumen putoamista taivaalta. Jouluvalot valaisivat kauniilla tuikkeellaan koko kylän.

Suljin silmäni hitaasti ja avasin ne sitten taas. Aika tuntui kuin pysähtyneen. Ilmassa tuntui ihana ilon ja lämmön tunne, joka jäi vatsaan vellomaan, eikä tuntunut löytävän tietä ulos. Eikä sen tarvinnutkaan. Se oli ihana tunne. (@ Siiri P.)

Syntykeho - eli miten juosta pakoon ilman jalkoja: Reetta Vuokko-Syrjänen

 Syntykeho - eli miten juosta pakoon ilman jalkoja: Reetta Vuokko-Syrjänen. Osuuskumma 2022

Kansi; Kaj Syrjänen

"Mitä olisit valmis tekemään tunteaksesi auringon ihollasi? Kip Markham on virunut kehottomana sosiaaliserverillä vuosia, kunnes vihdoin saa tilaisuuden paeta Artistin, salaperäisen kehonmuokkaajan, luo. Kipin matka kohti syntykehoaan nivoutuu lopulta tarinaksi hauraasta luottamuksesta ja identiteetin rakentumisesta transhumanistisessa maailmassa.

Reetta Vuokko-Syrjänen on Atorox-palkittu tamperelainen lyhytprosaisti. Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja on hänen esikoisromaaninsa. Vuokko-Syrjänen pitää sinisestä taivaasta ja pysähtyy mielellään tuijottamaan fraktaaleja."(Osuuskumma)

Oma arvio:

Huh. Nyt on koottava hiukan ajatuksiani ja tunteitani, etten suolla tänne ihan mitä sattuu. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun kirjan maailma nappaa sinut ihan täysin sisäänsä, ja kirjan loputtua hyppäät ikään kuin tyhjän päälle. Toivottavasti tiedätte, sillä silloin olette lukeneet kirjan, jonka maailma on rakennettu juuri sinua varten. 

Täytyy myöntää, että minua pelotti tarttua tähän kirjaan. Sain tämän sympaattiselta kirjailijalta itseltään omistuskirjoituksen kera Helsingin kirjamessuilla. Valitsin ihan itse juuri  tämän kirjan mukaani, koska minua on vaivannut jo tovin dystopisten kirjojen puutostila. Silti jännitti: mitä jos en pidäkään tästä? Mitä, jos en nyt jaksakaan arjen lomassa lukea tätä liki 500-sivuista scifikirjaa?

Pelkoni oli täysin turha. Pienen alkukankeuden jälkeen olin ihan kirjan dystopiamaailmoissa ja janosin vain lisää ja lisää tätä uskomatonta maailmaa ja sen persoonallisia henkilöhahmoja. Kipin ja Artistin välinen kemia on erittäin hienotunteisesti, muttei huumoria ja elämänmakua unohtamatta rakennettu. Kuten kirjan lopussa sanotaan, tässä on rakkaustarina, vaikkei sanaa 'rakkaus' käytetä kertaakaan. Eikä sitä tarvita, sillä kirjahan suorastaan huokuu rakkautta, etenkin loppupuoliskollaan. Rakkaus on tekoja, valintoja, sitähän se. Ja tämä kirja sen hyvin osoittaa.

Mitä tehdä vapaudella, jos vankilani on paras paikka, jossa olen koskaan ollut? (s. 350)

Uskomattoman kiehtovaa tässä kirjassa on kaikki, mikä liittyy ihmiskehoihin. Vuonna 2466 oma keho ei enää ole itsestäänselvyys. Kaikkien kansalaisten on luovutettava viisi vuotta täytettyään oma kehonsa yhteiskunnalle. Valtaosalla perheistä on käytössä vain yksi keho, jota he vuorottelevat. Muutoin ihmiset tai heidän tietoisuutensa on ladattuna servereille. Vain kaikista rikkaimmilla on keho, tai yleensä heillä on niitä useita. Myös kehonmuokkaus on suosittua, vaikkakin laitonta.

Kirjan toinen päähenkilöistä, nuori Kip Markham, on ladattuna sosiaaliserverille, sillä hänellä ei ole varaa omaan kehoon eikä hänellä ole työpaikkaa, jossa sellaisen saisi käyttöönsä. Kirjan alussa hän joutuu keskelle ystävänsä Adin murhaoikeudenkäyntiä. Vastakkain olevat laiton kehonvälittäjä Fixpatrick ja kansallisen kehontuotantolaitoksen, Doryfo oyj:n johtaja, joka on nimetty nykivän kätensä vuoksi Elohiireksi, tarjoavat kumpikin yllättäen Kipille sopimusta, joka voisi tuoda tälle vapauden...ja kehon. Kumman tarjouksen hän valitsisi? 

Näin Kip päätyy kuuluisan kehonmuokkaajan, Artistin leiviin. Toinen toistaan erikoisimmissa kehoissa viihtyvä, omalaatuisesti käyttäytyvä ja oman arvonsa tunteva Artisti palkkaa Kipin kiiturilentäjäkseen toimittamaan kehoja ympäri maailmaa. Artistin hulppeassa talossa Kip saa totutella yhtäkylläiseen elämään, Artistin ylimielisen palvelijaan Shabariin ja ylipäänsä ihmiskehossa elämiseen. Nukkuminen kehossa on alkuun pelottavaa, koska Kip on tehnyt sitä viimeksi alle 5-vuotiaana omassa syntykehossaan. Kip on suututtanut Elohiiren, joten hän ei saa missään nimessä latautua servereille. Kipillä on kuitenkin huoli viihdeohjelmiin koukuttuneesta äidistään ja sosiaaliserveriaikojensa kämppiksistä, Laurasta ja Jamista. Kipillä on suuri haave: löytää vielä oma syntykehonsa ja paeta sen avulla Ykseys-nimiseen paikkaan, joka on kuuleman mukaan kuin paratiisi. Sinne hänen ja Adin olisi pitänyt yhdessä mennä, ellei Adi olisi nyt kuollut. Kip on hieman katkera ystävälleen.

Vankila on edelleen vankila, vaikka saisinkin itse valita verhojen värin. Yritän haaveilla tomaateista, ja Ykseydestä. Mutta joka kerran kun ummistan silmäni, muhkura patjassa painaa selkääni ja peitot kuristavat kehoani. (s. 173)

Voisin selostaa toki koko kirjan juonen, niin kiehtova se on, mutta joudun nyt pidättäytymään. En juuri kokenut tylsää hetkeä tämän kirjan parissa, vaan juoni tarjosi koko ajan yllätyksiä, sydämentykytyksiä ja suorastaan elämyksiä. On mielenkiintoista lukea Artistin työstä erilaisten kehojen muokkaajana. Hän itse viihtyy usein sulkamaisessa, lintumaisessa kehossa, mutta on hänellä myös käytössä esimerkiksi suomuisia kehoja. Pikku hiljaa hän ottaa myös Kipin mukaan suunnitteluun, ja myös tälle hän tarjoaa erilaisia kehoja eri tilanteiden mukaan. Susimainen keho on tarkoitettu keikoille, joissa Kip näyttelee Artistin henkivartijaa. Kuten jo arvata voi, Artisti hyödyntää kehoissa eläinmaailman ominaisuuksia. Viimeisin luomus esikuvanaan valkoinen Naali tulee suositulle Edita-artistille, joka on Artistin vakioasiakas.

"Maailma on perustavanlaatuisen epäreilu. En ole koskaan väittänyt muuta." (s. 179)

Mutta kuka Artisti oikein on? Mistä hän tulee, mikä hänen oikea nimensä on ja mistä hän unelmoi? Kip pääsee viimein näkemään tämän kovan kuoren taakse. Artisti taas opettaa Kipille, miten luotetaan toiseen ihmiseen ja miten otetaan kosketus vastaan. Myös Shabarin ja Artistin välinen kiinteä yhteys saa lopulla merkityksensä.

Ja sitten hän on lähellä, niin lähellä että tiedän käden kohta osuvan kasvoihini. Suljen silmäni ja jännitän kaikki lihakseni ottaakseni iskun vastaan.

Jokin lämmin hipaisee poskeani. Se liikkuu kohti ohimoitani ja ylemmäs, seuraa sitä linjaa, jossa ne mursivat kalloni. Odotan kipua, mutta se ei koskaan tule.--- (s.147)

Pidän siitä, miten kirjassa kuin vaivihkaa sukupuoli menettää merkityksensä. Välillä pysähdyin ajattelemaan, kumpaa sukupuolta Kip tai Artisti edustaa, mutta sitten havahduin ja tajusin, että ei sillä ole mitään merkitystä. Vain sillä, mitä he ovat sisältä, mitä he ajattelevat ja tuntevat, on merkitystä. Miten hienosti tämä on saatu tuotua tähän kirjaan alleviivailematta mitään. Romantiikka on hyvin luontevaa, eikä sillä jäädä mässäilemään. Vaikka kehollisuus on hyvin tärkeässä osassa kirjan tematiikkaa, romanttisissa kuviossa se ei nouse esille kuin kosketusten ja läheisyyden kautta.

Jos luet elämässäsi yhden ainoan scifikirjan, lue Syntykeho. Tämä Reetta Vuokko-Syrjäsen ansiokas esikoisteos osoittaa sen, miten asiansa osaava kirjailija voi vakuuttaa lukijansa uskomaan todeksi mitä uskomattomampia maailmoja ja tapahtumia, kun on taitava kirjoittaja. Uskottavuutta ja lisäinfoa kirjan maailmaan tuovat jokaisen luvun alussa olevat katkelmat  tieteellisistä teoksista, uutisista jne, joissa käsitellään esimerkiksi kehopolitiikkaa ja yhteiskuntaa.

 Ilmeisesti kirjaan on tulossa jatkoa, joka on ehdottomasti hieno uutinen.

Arvosanani 4,5

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:

Jaakko-Markus Seppälä: Lemen

Rajaton: Tiffany D. Jackson

Rajaton: Tiffany D. Jackson. Suomentanut Peikko Pitkänen. Karisto 2022

Englanninkielinen alkuteos (2020): Crown. Kansi: Rachelle Baker (kuva), Erin Fitzsimmons (suunnittelu)

"Palkitun kirjailijan hyytävä mysteeri paljastaa salaisuudet parrasvalojen ulottumattomissa.

Legendaarinen R&B-tähti Korey Fields bongaa koe-esiintymisessä Enchantedin, nuoren laulajanalun, ja tytön unelma tähteydestä lähtee liitoon. Enchanted on Koreyn luksuselämän lumoissa, mutta pian unelma muuttuu painajaiseksi. Miehen charmin takana piilee jotain synkkää, jotain mitä Enchanted ei ymmärrä ennen kuin on liian myöhäistä.

Kun Enchanted herää kädet veren peitossa ja ammottava aukko muistissaan, hän tietää vain, että kaikki on mennyt kammottavasti pieleen. Korey oli Enchantedin avain menestykseen, mutta nyt hän on kuollut ja poliisi koputtaa oven takana. Kuka tappoi Korey Fieldsin?" (Karisto)

Oma arvio:

Rajaton on minulle yksi odotetuimmista syksyn kirjoista. Kirja on niitä tapauksia, jotka voidaan luokitella joko aikuisten tai lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolelle. Kariston uutuusluettelossa tämä on sijoitettuna aikuisten käännetyn kaunokirjallisuuden puolelle. Jos minulta kysytään, tämä on selkeästi nuorten aikuisten kirja. Onhan tässä rankka aihe ja kyseenalaisia asioita, mutta noin 15+ ikäisille nuorille aikuisille tämä on selkeästi suunnattu. Kirja alkaa sisältövaroituksilla, joissa varoitellaan kirjan sisältävän seksuaalista hyväksikäyttöä, raiskauksia, pahoinpitelyä, alaikäisten kaltoinkohtelua, vapaudenriistoa sekä opioidiriippuvuutta.

Kirjan kansi on aivan upea ja sopii täydellisesti kirjan sisältöön. Olen keltaisen ystävä, joten senkin vuoksi rakastuin tähän ulkoasuun!

Jo kirjan alku on pysäyttävä. Tokkurainen minäkertoja herää veren tahrimalta kokolattiamatolta. Hän uskottelee sen olevan punajuurimehua, vaikka sisimmässään tietää, ettei se ole. Jotakin kamalaa on tapahtunut, eikä hän muista mitä. Poliisi takoo oven takana. Sitten mennään itse Enchantedin tarinaan. Tämä seitsemäntoistavuotias tyttö rakastaa laulamista, hänen idoleitaan ovat Whitney Houston, Mariah Carey, Aretha Franklin, Diana Ross ja monet muut klassikkolaulajat. Enchanted tunnetaan siitä, että hän saattaa laulaa luikauttaa vaikka kesken uintitreenien tai koulun käytävällä. Hänen rakas mummonsa on aina kannustanut tätä laulamaan, ja laulaminen tuo mieleen kauempana asuvan isoäidin, jonka luota Enchantedin perhe muutti taannoin pois. 

Säännöllisesti kaljuksi päänsä ajava Enchanted on oman tiensä kulkija. Ystäviä hänellä ei liiaksi asti ole, vain Gabrielle on hänen tukenaan. Gab seurustelee häntä vanhemman, 21-vuotiaan miehen kanssa, mutta hänen vanhempansa vastustavat rakastuneen parin suhdetta. Gab tukee ja kannustaa Enchantedia menemään kykykilpailuun, ja nyt tämä viimein toteuttaa haaveensa. Esiintymistilaisuus jännittää ja meinaa jäädyttää laulajan, etenkin kun yleisöön ilmestyy kuuluisa ja kuuma R&B-laulaja Korey Fields, joka tulee takahuoneeseen kehumaan esitykseensä pettynyttä Enchantedia. Kun 28-vuotias supertähti osoittaa kiinnostusta nuoreen laulajalupaukseen ja kutsuu hänen perheensä keikalleen, Enchanted menee sekaisin. 

En olisi ikinä arvannut, että rakkaus tuntuu tältä. Siltä kuin uisin ja sukeltelisin valtameressä päivät pitkät. Kuulen korvissani meren kohinan. Maistan meren suolan. Koreyn kanssa tunnen olevani kotonani. Todellisessa kodissani. Ainoastaan merenneidot voivat uida näin syvissä tunteissa. (s. 111)

Näin Korey Fields ujuttautuu pikku hiljaa Enchantedin ja tämän perheen elämään. Viattomasta viestittelystä seuraa yhteisiä levytyssessioita lukittujen ovien takana ja pian mukaan tulee romanttisia kuvioita. Korey lupaa nostaa Enchantedin tähdeksi ja ottaa tämän mukaan kiertueelleen. Enchantedin perhe allekirjoittaa vastahakoisesti pinon sopimuksia, mutta eivät arvaa, mihin kaikkeen heidän alaikäinen tyttärensä ja koko perhe vielä joutuu. 

Kirja menee hyvin ahdistavaksi, kun Koreyn todellinen luonne paljastuu. Hän on manipuloiva, narsistinen, valtaa väärin käyttävä hirviö. Enchanted on rakastunut mieheen, joka osaa puhua oikein sopivalla hetkellä, mutta kun hän huomaa olevansa pulassa, on myöhäistä. Korey osaa uhkailla juuri sopivilla asioilla ja tietää, mitä asiat ovat Enchantedille tärkeitä: perhe, Gab, laulaminen. Koreyn tarjoama sininen juoma tuo sentään helpotusta koti-ikävää pohtivan tytön ahdistukseen. Sitä on vain saatava aina vain lisää ja lisää. Gabriela on kadonnut kuin taivaan tuuliin, eikä Enchanted saa pitää vanhempiinsa yhteyttä. 

Ja jos vain rakastan Koreya riittävän lujasti, ehkä onnistun pitämään hänen pimeän puolensa loitolla. (s. 173)

En tiedä onko tämä enemmän #metoo-kirja kuin jännäri, mutta toki lopun veriset surmakuviot sekä Koreyn piinaava käytös tekevät kirjaan psykologisen jännityksen aineksia myös. Minä olisin jotenkin toivonut, ettei kirja olisi teemasta huolimatta julistanut niin paljon #metoo:ta vaan pääpaino olisi ollut Enchantedin tuntemuksissa. Hän jäi päähenkilönä hiukan etäiseksi. Myös sivuhenkilöt jäivät aika tyhjiksi. Vaikka sisältövaroituksissa mainitaan raiskaukset ja väkivalta, ei niitä kuvata kauhean graafisesti eikä perinpohjaisesti. Näin ollen kirjan ahdistavuus syntyy lähinnä siitä toivottomuudesta, jota Enchanted ja lukija kokevat aikoina, jolloin Korey pitää tyttöä vallassaan. 

Olen läjä pudonneita lehtiä, mustuneita, kosteita, homeenhajuisia. Mätiä omenoita, kuihtuvaa ruohoa, varhain laskeutuvaa pimeyttä, joka karkottaa auringon. (s. 240)

Kirjailija on saanut sysäyksen kirjansa aiheelle amerikkalaisen R&B ja soul-laulaja R. Kellyn tapauksesta. Kyseinen mies on saanut useita syytteitä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä (Wiki). Jackson on myös itse tapaillut 15-vuotiaana parikymppistä miestä, joten hänellä itselläänkin on kokemusta salaisesta seurustelusta ikäistään vanhemman kanssa. Hän painottaa, että vastuu on aina aikuisella miehellä. Kirjan lopussa on kattava yhteystietojen lista väkivallan uhreille.

_____________________________________________________________________

Eikö niiden tyttöjen sana riitä? Miksei naisten sanaan IKINÄ uskota?

_____________________________________________________________________

Miksei se mimmi vain häipynyt? (s.278)

_____________________________________________________________________

Rajaton muistuttaa Juno Dawsonin Mallikappaletta, jossa nuori nainen joutuu raadollisen mallimaailman musertamaksi. Tässä kuitenkin tulee vielä rankemmin esille se, miten jotkut käyttävät valtaa mitä kamalimmalla tavalla. Kirjassa käsitellään myös jonkin verran rasismia ja naisten kokemaa seksismiä ja syrjintää. 

Vastasiko kirja odotuksiani? Sanotaanko näin, että tämä oli vetävä, herätti ajatuksia ja loppu säväytti (vaikkei hirveänä yllättänyt), vaikka ei ollut ihan niin wau kuin olisin ajatellut. Kirjassa on myös yksi hämmentävä kohta, jossa Enchanted alkaa epäillä omaa mielenterveyttään, ja lukijaa johdetaan hieman harhaan tässä. Minä ainakin meinasin hetken uskoa samaa kuin minäkertoja. Pidin myös kovasti mereen ja veteen liittyvistä metaforista, jotka viittaavat Enchantedin rakkauteen uimista kohtaan ja kaipuuseen synnyinseudulleen veden ääreen, mummonsa luo. Monesti viitataan myös Pieni merenneito -elokuvaan, joka on yksi Disney-fani Encantedin suosikeista. 

Arvosanani 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

--

Samantyylistä luettavaa:

Juno Dawson; Mallikappale

Courtney Summers: Sadie

Elina Kilkku: Ihana tyttö

Olipa kerran särkynyt sydän -trilogia: Stephanie Garber

Olipa kerran särkynyt sydän: Stephanie Garber. Suomentanut Kaisa Kattelus. WSOY 2022. (Olipa kerran särkynyt sydän #1)

Englanninkielinen alkuteos (2021): Once upon a broken heart. Kansi: Erin Fitzsimmons.

"Kiehtova uutuusromaani Caravalin maagisesta maailmasta.

Olipa kerran särkynyt sydän aloittaa uuden, tunteita ja taikuutta tihkuvan sarjan, joka tapahtuu samassa fantasiamaailmassa kuin suosittu Caraval-trilogia.

Kun 17-vuotiaalle Evangeline Foxille valkenee, että hänen suuri rakkautensa onkin naimassa toisen tytön, Evangelinen unelmat hajoavat pirstaleiksi. Hän päättää estää epätoivotut häät ja solmii sopimuksen avusta suudelmia vastaan vetovoimaisen mutta viekkaan Herttaprinssin kanssa. Pian käy kuitenkin selväksi, että on hengenvaarallista hieroa kauppoja väkevän kuolemattoman kera…"(WSOY)

Lukunäyte (kurkkaa upea Mahtavan Pohjolan kartta!)

Oma arvio:

Pidin kovasti Garberin aiemmin ilmestyneestä Caraval-trilogian ensimmäisestä osasta, joten ilahdukseni oli suuri, kun kuulin häneltä olevan tulossa taas Caravalin maailmaan sijoittuva kirja. Olipa kerran särkynyt sydän aloittaa trilogian, jonka toinen osa on ilmestynyt englanniksi tänä vuonna. 

Kuolemattomia Kohtaloita oli kuusitoista, ne olivat mustasukkaisia ja omistushaluisia. Ne olivat kadonneet vuosisatoja sitten, mutta ennen sitä ne olivat tarinan mukaan pitäneet osaa maailmasta vallassaan taikuudella, joka oli julmaa siinä missä ihmeellistäkin. Ne eivät koskaan rikkoneet solmimaansa sopimusta mutta satuttivat usein ihmisiä joita auttoivat. (s. 15)

Suuresta sydänsurusta kärsivä, ruusukultahiuksinen Evangeline Fox hakee lohtua suruunsa Valendan temppelialueelta. Siellä hän törmää Caraval-trilogiasta tuttuun Kohtaloon, Herttaprinssiin eli Jacksiin, joka lupaa auttaa nuorta neitoa hädässä. Kyllähän Evangeline tietää, ettei tappavia suudelmia jakavan Kohtalon apu ole koskaan ilmaista. Silti Evangeline pyytää Jacksia estämään hänen rakastettunsa Lucin ja sisarpuolensa Marisolin häät, sillä hän uskoo Lucin olevan kirottu. Miksi muuten hän yhtäkkiä sanookin rakastuneensa hänen sisareensa? 

Herttaprinssi ratkaisee asian kohmettamalla koko hääseurueen kiveksi. Mutta koska Evangeline tahtoo vain hyvää sisarelleen, hän ei voi hyväksyä sittenkään moista ratkaisua, nauttii itse myrkkyä, joka kivettää hänet itsensä ja vapauttaa muun hääväen. Lehtien juorupalstat kohisevat kivettyneestä neitokaisesta, joka sitten kuitenkin kuuden viikon kuluttua palautetaan takaisin omaan olomuotoonsa. Marisol-sisko on sillä aikaa nimetty Kirotuksi morsiameksi, jonka sulhoille käy kuuleman mukaan aina huonoksi, joten hänen kosijat loistavat poissaolollaan. Inhottava äitipuoli Agnes laittaa täten tuulemaan ja levittää tietoa, että Evengeline ottaa kosijoita vastaan mielellään. Paitsi ettei ota.

Evangeline tajuaa, että Luc on menetetty ja että maisemanvaihdos tekisi hänelle hyvää. Kun hänen korviinsa kantautuu tieto, että Mahtavassa Pohjolassa, hänen vanhempiensa synnyinseuduilla, eräs komea prinssi Apollo etsii morsianta Äärettömän yön tapahtumassa, päättää Evangeline matkustaa sinne. Hyväsydäminen ja -uskoinen Evangeline ottaa murtuneen Marisolin mukaansa, jottei tämän tarvitsisi kärsiä kamalan, arvostelevan äitinsä seurassa. Evangeline epäilee välillä Marisolin vilpittömyyttä, mutta haluaa uskoa tästä parasta.

"Tänä iltana tahdon tanssia vain yhden neidon kanssa." Lopulta hänen tummat silmänsä osuivat Evangelineen. Ja ne olivat ahneet. (s.121)

Kirjan juoni heittelehtii toinen toistaan uskomattomasta tapahtumasta toiseen, kuten jo alun juonitiivistykseni paljastaa. Olin alussa jopa hiukan ymmyrkäisenä kaikesta, sillä tuntui, kuin kirja olisi alkanut kesken kaiken ja minun olisi pitänyt tietää jotain ennalta. Kirjassa törmätään monenmoisiin maagisiin Kohtaloihin, kuten vampyyrinomaiseen Kaaokseen ja kirottujen kyynelien LaLa:han. Nämä olivat kirjan kiehtovimpia hahmoja.

"Antaisin sinulle koko maailman jos voisin. Kuun, tähdet, maailmankaikkeuden kaikki auringot. Kaiken sinulle, rakkaimpani." (s. 138)

Muistan pitäneeni Caraval-trilogian kuumottavista kohtauksista, mutta tässä ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa, vaan tuntuvat lähinnä tosi falskeilta. (ja tavallaan osa niistä onkin, koska kirouksia satelee vähän sinne ja tänne.) Henkilöhahmot ovat tosi latteita päähenkilöä Evangelinea myöten, joka naiiviudessaan suorastaan raivostuttaa. Hänen ja Herttaprinssin välille kehitelty toivoton romanssi ei nyt oikein iskenyt. Pyörittelin silmiäni melko pitkään lukiessani tätä, ja vasta puolenvälin jälkeen kirja alkoi edes hiukkasen vetää ja tuntua kiinnostavalta, eikä pelkältä sekasotkulta. Tapahtumapaikkana Mahtava Pohjola tarinoineen saa kiitosta minulta. Kirjan alun kartta on myös upea. Ainakaan juonenkäänteiden puutteesta kirja ei kärsi, mutta muut puutteet sitten latistivat hiukan lukukokemustani.

Ihmettelen hiukan, miten kirja on saanut järkyttävän määrän viiden tähden Goodreads-arvioita ja on vuoden 2021 Goodreads Choice Awards -ehdokas nuorten aikuisten fantasia- ja scifikategoriassa. Muistan kuitenkin pitäneeni tavattomasti Caravalista, sen maagisesta maailmasta kieroiluineen ja kiltin kuumasta romantiikasta, mutta tämä oli vain jotenkin sekava ja laimea eikä nyt saanut minua hehkuttamaan. 

Mietin vielä hartaasti, luenko enää sarjan jatko-osia. Kuten sanoin, kirja parani loppua kohti, joten saatan kuitenkin uteliaisuuttani kurkata, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Arvosanani 3

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:

Caraval-trilogia: Stephanie Garber

Armoton unelma: Riikka Smolander-Slotte

 Armoton unelma: Riikka Smolander-Slotte. Otava 2022

Kansi: Emmi Kyytsönen

"Nuoren tytön elämän tärkein asia muuttuu piinaksi.

Huippuvalmennuksen maailmaan sijoittuva romaani kiusaamisesta ja selviämisestä.

Kun Iina löytää voimistelun, se on rakkautta ensi silmäyksellä. Lahjakas tyttö etenee kovan tason valmennusryhmään, josta aukeavat ovet kisaamaan kirkkaimmista mitaleista. Uusi valmentaja Karin on ankara, mutta Iina kehittyy huimaa vauhtia. Pian hän on ryhmänsä parhaimmistoa ja Karinin suosikki.

Iina joutuu kuitenkin huomaamaan, ettei Karinin kunnianhimo tunne rajoja. Valmentajasta paljastuu synkkä puoli, joka saa Iinan piiskaamaan itseään ja vahtimaan painoaan terveytensä uhalla. Iina haluaa epätoivoisesti menestyä, mutta Karinille voitto on tärkeämpää kuin Iina."(Otava)

Oma arvio:

Riikka Smolander-Slotte on kirjoittanut aiemmin kaksi urheilijaelämäkertaa: vuonna 2020 ilmestyneen Jari-Matti Latvala - Elämän erikoiskoe sekä tänä syksynä 2022 ilmestyneen Awak Kuier, joka kertoo nuoren, egyptiläissyntyisen koripallopelaajan tarinan. Armoton unelma on siis urheilutoimittajana työskentelevän kirjailijan ensimmäinen fiktiivinen romaani. Aihe on hyvin tärkeä, nimittäin nuoren naisen tavoitteellinen treenaaminen tyrannimaisen valmentajan vallan alla, joka lopulta menee liialliseksi ylisuorittamiseksi ja ajaa tytön sairaalakuntoon.

Kirjassa aletaan käydä hyvin kronologisesti läpi Iinan voimisteluharrastusta sen alkuajoista saakka kohti lopullista romahdusta ja siitä eheytymistä. Kuusivuotias Iina jännittää voimistelun aloittamista, mutta lempeä valmentaja Eeva ja uusi ystävä Kaisa auttavat jännityksestä yli. Käydään läpi ekat kisat ja ekat harjoitusleirit. Kaikki alkaa muuttua siinä vaiheessa, kun Eeva ehdottaa 12-vuotiaalle Iinalle tavoitteellisempaa seuraa, jossa tämän taidot pääsevät paremmin kehittymään. Uusi valmentaja, Karin, vaikuttaa aluksi oikein mukavalta, mutta näyttää todelliset kyntensä melko pian.

Viimeinen. Vihoviimeinen. Kaikista huonoin. Huippuvoimistelijat nauraisivat minulle ja yleisö miettisi, että kuka tuo luulee olevansa, ihan väärässä sarjassa. Liian kovassa seurassa. Aloin pohtia, millä tekosyyllä voisin jättää kisat väliin. (s. 62)

Iina rakastaa voimistelua ja haluaa olla yhä parempi ja parempi. Kilpailu Karinin suosiosta on kovaa, ja Karin ei tunne sääliä eikä armoa, jos epäonnistuu. Pikku hiljaa Iina tajuaa, että voimistelijoiden vartalot ovat tiukassa syynissä. Punnitukset ovat jännittäviä ja aiheuttavat itkua ja ahdistusta monissa tytöissä. Iinakin saa kuulla olevansa hiukan liian painava, joten hänelle määrätään tiukat ruokavaliot kisakuntoa varten. 

Vaa´an lukema määritteli, millainen fiilis minulla oli ja millainen päivästä tuli. Jos lukema oli korkeampi kuin edellisenä päivänä, kaikki meni pieleen heti aamusta. Vajosin synkkään itseinhoon. Vaikka olisin painanut sata grammaa enemmän, tunsin itseni norsuksi. (s. 110)

Iina on hämmennyksissä: hän haluaa panostaa voimisteluun kaikkensa, mutta hän haluaisi myös elää normaalia elämää. Hän ei haluaisi potea huonoa omaatuntoa jokaisesta syömästään herkusta. Perhe saa tuta Iinan kisastressikiukut ja ystävyys voimistelusta tanssiin vaihtaneeseen Kaisaan alkaa välillä rakoilla. Iina seurustelee myös hetken ihanan Leon kanssa, mutta koska Karin ei hyväksy seurustelua, Iina joutuu tekemään kipeän päätöksen. Hän oppii piilottelemaan ruokia ja huijaamaan muita syömisillään, ja lopulta myös vähentämään ahdistusta hetkellisesti aiheuttamalla itse itselleen kipua.

Kirja on todella surullista luettavaa. Vaikka tämä on fiktiivinen teos, tällaista ilmeisesti tapahtuu jossakin määrin tällaisissa lajeissa, joissa nuorten vartalot ovat tiukassa syynissä. Kirjailija ainakin kertoo loppusanoissaan keränneensä kirjaan kokemuksia urheilijoilta ja valmentajilta. Kirjassa on todella tärkeä aihe ja se aiheutti minussa todella voimakkaita niin raivon kuin surun tunteita, etenkin loppua kohti.

Harmillisesti kirjan kerrontatyyli jätti minut kuitenkin hiukan kylmäksi. Kirjan tarina kulkee hyvin uskollisen kronologisesti Iinan 6-vuotiaana aloittamasta urasta 15-vuotiaaksi asti ilman sen kummempia kirjallisuuden kikkoja. Välillä minulle tuli tunne, kuin lukisin elämäkerrallista teosta, niin raportoivalta tällainen ratkaisu tuntui. Olisikohan toiminut paremmin, jos kirja olisi väläyttänyt Iinan lapsuusaikojen voimistelukokemuksia takaumien kautta ja nykyaika olisi keskittynyt Iinan teini-iän kipuiluun Karinin valmennuksessa? 

Mietiskelin myös, miksi mukava ensivalmentaja Eeva olisi siirtänyt Iinan Karinin valmennukseen? Jos hän oli niin hirviömäinen, eikö sana olisi kuitenkin jotakin kautta kiirinyt muillekin valmentajille? Välillä ihan kihisin raivosta, että miksei Iina voi vain kertoa vanhemmilleen Karinin käytöksestä, mutta eihän se lapsen ajattelumaailma monestikaan toimi niin, vaan hän voi kääntää kaiken omaksi syykseen ja vaieta, ihan kuten Iina tekee. Onneksi Iinan Kaisa-ystävä puuttui lopulta asiaan. Iinan ongelmista syyllisyyttä kokevat lopulta myös Iinan pikkuveli, vanhemmat ja ystävät. Miten kukaan ei huomannut, miksi kukaan ei puuttunut?

Arvosanani 3,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:

Anu Holopainen: Filigraanityttö

Rakkauden askelkuviot: Nicola Yoon

Rakkauden askelkuviot: Nicola Yoon. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 2022

Englanninkielinen alkuteos (2021): Instructions for dancing. Kansi: Renike, Jyotirmayee Patra.

"Onko rakkaus riskin arvoinen?

Ihastuttavan nuortenromaanin tunnelma on kuin La La Land -elokuvasta! 17-vuotias Evie ei vanhempiensa eron jälkeen usko rakkauteen. Varsinkaan kun hän yhtäkkiä saa kyvyn nähdä, miten kaikkien rakkaustarinat ovat alkaneet -- ja ennen kaikkea miten ne päättyvät. Mutta sitten Evie kohtaa tanssistudiolla pojan, joka on kaikkea mitä hän itse ei ole: seikkailunhaluinen, intohimoinen ja rohkea.

X-niminen poika haluaa osallistua tanssikilpailuihin Evien kanssa, johon on aivan vastikään tutustunut! Evie ei todellakaan ollut suunnitellut ihastuvansa, mutta tanssiessaan X:n kanssa Evie joutuu kyseenalaistamaan kaiken mitä luuli tietävänsä elämästä ja rakkaudesta." (Tammi)

Lukunäyte

Traileri

Oma arvio:

Ai että, tätä kirjaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Tanssia yhdistettynä romantiikkaan, voisiko olla kiehtovampaa yhdistelmää? Harrastan itse tanssia ja innostun aina hiiteen, jos leffassa tai kirjassa tanssitaan. Olen tykännyt kovasti Nicole Yoonin aiemmista YA-romaaneista Kaikki kaikessa ja Aurinko on tähti. Molemmista on myös tehty leffat, joten toiveikkaana olen, että tästäkin tehtäisiin. Vielä en ainakaan löytänyt infoa moisesta.

Särkyneen sydämen ongelma ei ole siinä, että se tappaa. Ongelma on, että se ei tapa. (s. 264)

"Kirjat eivät enää lumoa minua." Näin surullisesti alkaa Evien kerronta. Hän on rakastanut aina erityisesti romanttisia kirjoja, mutta on nyt menettänyt uskonsa rakkauteen ja näin ollen myös rakkaudesta kertovaan kirjallisuuteen. Vanhempiensa avioerosta kyynistynyt Evie kantaa siis kaikki lempparikirjansa kierrätykseen. Viedessään kirjoja erääseen Pieneen ilmaiseen kirjastoon hän törmää merkilliseen naiseen, joka kehottaa Evietä ottamaan mukaansa vastalahjaksi hyllyssä nököttävän kirjan nimeltä Tanssikoulu. Kirjassa opetetaan kirjaimellisesti erilaisia tanssilajeja. Kohteliaisuudesta Evie nappaa kirjan mukaansa sen kummemmin ajattelematta. Hänpä ei arvaakaan, että tuo kirja määrittää hänen kohtaloaan enemmän kuin uskoisikaan.

Tuon kohtaamisen jälkeen Evie huomaa, että pystyy näkemään rakastuneiden parien kohtalot niin ensitapaamisesta suhteen loppuun aina, kun nämä suutelevat hänen nähden. Kun Evie näkee ennalta siskonsa Danican suhteen erääseen Ben-nimiseen poikaan kariutuvan pojan pettämiseen, ja kun näin sitten oikeasti tapahtuu, hän epäilee ensin tulleensa hulluksi. Onneksi Evien ystävä Martin uskoo häntä, mutta Evie ei voisi kuvitellakaan kertovansa tästä oudosta kyvystään kenellekään muulle, kuten vanhemmilleen tai ystävilleen Cassidylle tai Sophialle. 

Tanssikoulu-kirjan johdattamana hämmentynyt Evie ajautuu pieneen La Brea Dance -tanssikouluun, jossa hänet lähes pakotetaan osallistumaan opetukseen. Kokeilun jälkeen Evie huomaa nauttivansa tanssista, ja kun tanssinopettaja Fifi ehdottaa, että Evie lähtisi edustamaan tanssikoulua LA Danceball -nimiseen kisaan, hän huomaa suostuvansa. Mutta mistä Evie saisi kavaljeerin, kun Martinkin on melkoinen puupökkelö? Noh, tanssikoulun omistajien pitkänhuiskea, superkuuma ja itsevarma lapsenlapsi Xavier eli X pestataan Evien pariksi. Alkuun tanssi ei meinaa sujua, koska Evien ja X:n kemiat ei kohtaa, mutta kun Fifi pakottaa heidät tutustumaan toisiinsa, alkaa parin välit lämmetä ja myös tanssi sujua paljon paremmin. 

"Olet oikeassa" minä sanon. "Inhoan sinua."

"Et edes tunne minua", X sanoo.

"En niin, mutta todennäköisesti inhoan sinua sitten, kun tunnen." (s.83)

Rakkauden askelkuviot on ihanan kevyttä ja kuplivaa luettavaa, mutta surullisiakin teemoja kirjasta löytyy. Evie kipuilee sen kanssa, kun isä hylkäsi perheen uuden naisen takia, ja on tämän vuoksi tosi vihainen isälleen. Hän ei voi tajuta, miksi äiti ja Danica suhtautuvat kaikkeen tähän niin kevyesti. Nyt Evie saa vielä taakakseen näyt, jotka toinen toisensa jälkeen todistavat, että kaikki rakkaussuhteet on tuomittu epäonnistumaan. Uskaltaako hän rakastaa X:ää, etenkään, kun hän näkee myös tästä näyn. Miten käy ystävyyssuhteiden, kun Evie näkee heidänkin rakkaussuhteiden kariutumisen näyissään?

1. Vihollisista rakastavaisiksi - Ikuinen kysymys kuuluu, tappavatko he toisensa vai suutelevatko? vitsi, vitsi. Tietysti suutelevat. (s. 16: (Entiset) rakkausromaanien suosikkigenret.)

Yoon ripottelee tapansa mukaan kerronnan väliin mukavia keventäviä listoja: mukana on mm. Evien rakkausromaanien suosikkigenret ja rakkausromaanien mieshenkilöiden ominaispiirteitä (kyllä vain, virnistykset ja vinot hymyt mainittu). X soittaa bändissä ja he yhdessä Evien kanssa kirjoittavat yhden biisin sanat, jotka myös on tipautettu kerronnan väliin. Lisäksi luvut ovat lyhyitä, osa jopa alle yhden sivun mittaisia, joten kirjaa on tosi helppo ja kevyt lukea. 

Rakkauden askelkuviot leikittelee rakkausromaanien kliseillä itseironisesti. Se pistää myös miettimään, kannattaako ottaa riskejä, vaikka tietäisi ennalta lopputuloksen? Onko tärkeämpää matka vai määränpää?

Arvosanani 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:

Tahereh Mafi: Rakkaus suurempi kuin meri

Holly Bourne: Niin käy vain elokuvissa

Raakaversio: Ansu Kivekäs

 Raakaversio: Ansu Kivekäs. Tammi 2022

Kansi: Laura Lyytinen, Istockphoto

"Ihanan, suorapuheisen Ellin tarina on täynnä mustaa huumoria ja yllättäviä käänteitä.

Ellin ensirakkaus johtaa sutinaan perhekodissa ja koko lähiössä, pyörätuolista viis! ”Mä synnyin 15-vuotiaana, kun Jussuf työnnettiin tän mestan ovesta sisään. Siihen asti olin lähinnä haaveillut elämästä. Se alkaisi, kun mä kelaisin täältä täysi-ikäisenä ulos. Jussufilta opin, että kandee tehdä kaikki heti. Nyt. Koska huomisesta ei kukaan tiedä."

Ellin vaatimaton ura influensserina saa yllättävän käänteen, kun Jussuf, tunnettu pilvikauppias ja pikkugangsteri, sijoitetaan samaan perhekotiin. Jussufin seurassa ei koskaan ole tylsää! Luovuus kukkii ja Ellin kuvaamien videoiden suosio räjähtää. Juuri kun on hauskaa, menneisyyden haamut heräävät hönkäilemään niskaan. Levottomalla Jussufillakin on kääntöpuolensa ja -veitsensä, sekä hämäriä tuttavia tyylikkäissä Tesloissaan. Rytinässä syntyy säröjä entisten kolhujen päälle.

Pitääkö elämän olla aina näin vammaisen vaikeaa? Elli pohtii ja kääntää pyörätuolinsa päin biologisia perheenjäseniään. Lopulta on kohdattava se kaikkein pelottavinkin. Raakaversion Elli pyristelee räiskyvästi irti henkisistä ja fyysistä kahleista kohti omaa elämää, iloa ja ilmaisun vapautta. Omaperäinen, mahtavan musta huumori leimaa Ansu Kivekkään kirjoja." (Tammi)

Lukunäyte

Oma arvio:

Tämä on ensimmäinen Ansu Kivekkään nuortenromaani, jonka luen. Kirjaston nuortenkirjahyllyssä silmiini ovat usein osuneet Musta kaista -sarjaan kuuluvat kirjat Päin Porkkalaa ja Täysillä metsään. Onpa hän kirjoittanut aikuisille ja alakouluikäisille myös. 

Raakaversion päähenkilö Elli erottuu heti alussa edukseen. Hän on ehkä sarkastisin kirjoissa tapaamani hahmo  hetkeen. Kaiken sen sarkasmin ja angstiraivareiden takana on kuitenkin hyvin herkkä ja rikkinäinen tyttö. Elli on pyörätuolissa auto-onnettomuuden takia, johon johti hyvin ikävien sattumusten summa - ja Ellin impulsiivinen ja äkkipikainen luonne. 

Riehuttuani

turhaan

haukuttuani kaikki pystyyn

turhaan

murhattuani

maailman

mikään ei muuttunut.

Takaisin lähtöruutuun. (s. 121)

Nyt Elli on perhekodissa, jossa asperger-piirteinen Nico hokee "ei Wittua", mutta on Ellille korvaamaton pelikaveri, perhekodin pitäjät Pike ja Pena, noloja molemmat omalla tavallaan, ja sivari-Kaapo, jonka jalan päältä Elli "vahingossa" rullaa.  Ja sitten Elli rakastuu: Komea, tumma Jussuf, diagnoosinaan luultavasti ADHD, ja jota kaikki tytöt koulussa ihailevat, tulee uudeksi asukkaaksi.

Elli pitää omaa vlogia, joka ei kuitenkaan ole saanut kovin suurta suosiota. Kun hän eräänä päivänä sattuu kuvaamaan erästä konfliktia Jussufin ja perhekodin aikuisten välillä, hän saa sikapaljon lisää katsojia. Jussuf saa idean ottaa Ellin kuvaamaan tämän skeittitemppuja. Tästä molemmat hyötyisivät. Elli suostuu, sillä hän on ihan lääpällään Jussufiin, vaikka tällä vaikuttaa olevankin välillä tosi epämääräisiä bisneksiä.  Pike ei ole lainkaan innoissaan Ellin ja  Jussufin romanssista, koska ei vielä tunne Jussufia tarpeeksi, ja muistuttaa Elliä ehkäisystä. Toisaalta Elli on saanut ihastumisestaan uutta energiaa ja innostuu taas hieman koulujutuistakin.

Elli on säännöllisesti yhteydessä omaan perheeseensä, tai lähinnä matkustelevaan ja yltiöreippaita tsemppilauseita viljelevään mummoonsa. Äiti on vielä toipumassa mielenterveysongelmistaan, mutta on Ellille rakas ja tärkeä. Isä on lusimassa eikä Elliä voisi vähempää kiinnostaa, mitä tälle kuuluu. Kirjan tapahtumat heittävät Ellin lopussa uskomattomiin tilanteisiin ja hän saa huomata, ettei kaikkiin todellakaan olisi ollut luottaminen. Hän huomaa, että juuri ne ärsyttävimmät tyypit perhekodista saattavat olla ne kaikkein rakkaimmat. Vaikka loppujen lopuksi äiti on aina rakkain.

Kaikki aikuiset oli mokannu raskaasti. Kaikki! Jotain lastensuojelua muka. Miten alaikäinen edes joutui tollaseen tilanteeseen?! Niinpä! (s. 178)

Huomaa, että Kivekäs on työskennellyt aiemmin erityisopettajana, sillä kirjassa käytetään hyvin autenttista kieltä. Muutenkin nuorten henkilöhahmojen asenteet ja tavat reagoida ongelmiin vaikuttavat uskottavilta. Ellin musta huumori ja sarkasmi (sekoitettuna kyynisyyteen) suorastaan huokuu kirjan sivuilta. Jussuf on henkilönä kauhean luotaantyöntävä sekoiluineen ja hämäräbisneksineen kaikkineen, mutta toisaalta se on ihan ymmärrettävää. Kirjan rakennetta keventää myös väliin ujutetut kivat säeromaanipätkät. 

Raakaversio menee uskoakseni hyvin läpi kohderyhmälleen eli yläkouluikäisille lukijoille. Minut tarina jätti hiukan kylmäksi, etenkin kun kirjan loppupuolen tapahtumat tuntuivat liian epäuskottavilta. Tosin Elli jäi pitkäksi aikaa mieleeni erikoisena, räväkkänä henkilöhahmona.

Arvosanani 3,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:

Kati-Annika Ansas: Tuhkataivas