Normaaleja ihmisiä: Sally Rooney

Normaaleja ihmisiä: Sally Rooney. Suomentanut Kaijamari Sivill. Otava 2020.

Englanninkielinen alkuteos (2018): Normal People. Kansi: Henn Kim (kuva), Gray318 (suunnittelu)

"Aikamme kulttikirjailijan toinen romaani on neuroottisen on-off-suhteen röntgenkuva ja haikea valssi.

Lukiossa Connell on suosittu jalkapalloilija, Marianne paarialuokkaa. Heidän välilleen muodostuu yhteys, jonka Connell kuitenkin salaa muilta. Yliopistossa osat vaihtuvat: Mariannen outous alkaa säkenöidä ja Connell jää paitsioon. He tapaavat muita ihmisiä, mutta jokin vetää heidät kerta toisensa jälkeen yhteen.

Sally Rooney kirjoittaa psykologisesti tarkkaa proosaa, joka tutkii sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden vaikutusta ihmissuhteissa. Addiktoiva, häpeämättömän kaunis romaani kuvaa seksuaalista vetovoimaa ja valtaa, joka ihmisillä on toisiinsa. (Otava)"

Oma arvio:

Ohhoh. Huh huh. Olipas tämä hämmästyttävä kirja. Tarina meni totisesti ihon alle. En ollut läheskään niin vaikuttunut Rooneyn esikoisesta Keskusteluja ystävien kesken, mutta tämä kirja loksautti suuni auki moneen kertaan hämmästyttävyydessään.

Hetken sulla oli suuri houkutus, Marianne sanoi.

Ei oikeastaan.

Mä houkutun sua.

Connell pudisti päätään hymyillen. Sä olet kumma tyyppi, hän sanoi. (s. 24)

Normaaleja ihmisiä on ehdottomasti rakkaustarina, mutta ei mitenkään helppo sellainen. Päähenkilöiden, Connellin ja Mariannen, rakkaus alkaa jo lukiossa, mutta ei pääse täyteen kukkaansa vasta kuin kaikkein traagisimpien tapahtumien jälkeen heidän ollessa jo nuoria aikuisia. He viettävät nuoruutensa välillä yhdessä, välillä erikseen, mutta eivät ole koskaan niin kuin tavalliset parit. Siihen on monia syitä, joista alkuun  suurin syy on Connellin, tuon suositun lukiolaispojan epävarmuus. Mariannea kun pidetään lukiossa outolintuna, eikä Connell halua kenenkään tietävän, että he harrastavat seksiä. Muuta Connell ei pysty Mariannelle antamaan, eikä Marianne osaa vaatia muuta. Mariannella on nimittäin taipumus vähätellä itseään ja alistua. Tämä saavuttaa myöhemmin nuorella naisella masokistisia piirteitä, joihin Connellin on vaikea suhtautua.

Musta tuntuu, että mulla alkoi yhdessä vaiheessa ihan olla tunteita sua kohtaan. Connell hymyili katse katossa. Sun pitää vain tukahduttaa kaikki sellainen, Marianne, hän sanoi. Niin mä teen. (s.100)

Connell lähtee lukion jälkeen Mariannen innoittamana opiskelemaan samaan yliopistoon Dubliniin, jossa Mariannesta tuleekin suosittu, kun taas Connellia pidetään nuhjuisena maalaispoikana. Connell tuntee olonsa todella epävarmaksi uudessa ympäristössä, jossa Mariannea tuntuvat kaikki arvostavan ihan eri tavalla. Pariskunnan välit pysyvät ennallaan, kunnes kesän koittaessa Connell tulee ymmärretyksi ihan väärin ja lähtee kotikaupunkiinsa kesäksi jättäen Mariannen luuloon, että poika haluaa tapailla muita. Marianne löytääkin poikaystävän kesän aikana, ja tämä kirpaisee Connellia, mutta hän jatkaa myös elämäänsä eteenpäin, tapaa dublinilaisen Helenin ja rakastuu. Ensimmäistä kertaa hän huomaa rakkauden ja seurustelun olevan helppoa, mitä se ei Mariannen kanssa ikinä ollut. Mutta aina Connellin ja Mariannen välillä on jotain, mitä kenenkään muun kanssa ei voi kokea.

Välillä Marianne käy vaihto-oppilaana Ruotsissa, jossa hän ajautuu sadomasokistiseen seksisuhteeseen valokuvaaja Johanin kanssa. Johan ottaa Mariannesta eroottisia kuvia ja alistaa tätä, mutta eräänä päivänä, kun tämä alkaa puhua rakkaudesta, Marianne ottaa hatkat. Hän ei voi hyväksyä sitä, että Johanin alistaminen ja rakkaus sekoittuisi keskenään. Marianne ei edes hae rakkautta. Hän ei osaa edes rakastaa itseään.

Ehkä mä halua, että mua kohdellaan huonosti, Marianne sanoo. En mä tiedä. Joskus musta tuntuu, että mä ansaitsen kaikenlaista pahaa, koska mä olen paha ihminen. (S. 134)

Mariannen käytökselle on syynsä, sillä hänen varakas perheensä on erittäin omituinen. Kylmänviileä äiti ei ole koskaan pitänyt Mariannesta ja Mariannen veli Alan on aina käyttänyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa siskoaan kohtaan. Marianne on vain niellyt kaiken, eikä paljasta kotiolojaan kenellekään, kuin vasta Connellille vuosien ystävyyden jälkeen. 

Kirjassa käydään läpi myös Connellin masennuskausi, joka juontaa juurensa sopeutumisongelmista ja kulminoituu lukioaikaisen kaverin Robin itsemurhaan. Lukija pääsee mukaan Connellin terapiaistuntoon, jossa Connell mainitsee myös Mariannen, muttei syytä tätä masennuksestaan. Päin vastoin, vaikka Marianne on poissa, hän auttaa Connellia jaksamaan. Tyttöystävä Helenkin huomaa, miten syvä näiden ystävyys on, ja lopulta jättää Connellin.

Onko maailma niin paha paikka, että rakkautta ei voi erottaa kaikkein alhaisimmista ja loukkaavimmista väkivallan muodoista? (s. 195)

Saavatko Marianne ja Connell lopulta toisensa? Pystyvätkö he rakastamaan toisiaan, kuten "normaalit" ihmiset? Tämä kalvaa minua ainakin kirjan alusta loppuun saakka eikä jätä rauhaan. Connell päästää lukijan ehkä hiukan enemmän ihon alle kuin Marianne, jonka tunteista ei monestikaan ota selvää. Hän on todellakin erikoinen persoona, mutta sympatiat on väkisinkin hänen puolellaan, kun tietää, mitä kaikkea hän on joutunut kokemaan. Connellin käytös lukioajan kuvauksissa taas saa välillä lukijan raivon partaalle, kun hän salailee suhdettaa Marianneen viimeiseen asti. Pojan oma äitikin on jo asiasta todella käärmeissään, mutta poika ei osaa selittää syytä käytökselleen. Onneksi Marianne on anteeksiantavainen ihminen.

Normaaleja ihmisiä on nykyromaani isolla N:llä.  Vaikka selostukseni perusteella kirjan juoni voi vaikuttaa hyvinkin ennalta-arvattavalta, itseään toistavalta ja kummalliselta, kirja pysyy hyvin kasassa. Suosittelisin tätä kirjaa yli 16-vuotiaille nuorille aikuisille, jotka ovat kyllästyneet tavanomaiseen.

Normaaleja ihmisiä ilmestyy 12-osaisena sarjana Hulun ja BBC:n yhteistuotantona (Suomessa nähtävissä Netflixissä tänä keväänä 2020), enkä kyllä trailerin katsottuani  malta millään odottaa, että pääsen sen katsomaan.

Arvosanani 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa: 

Lukuisa

Samantyylistä luettavaa:

Keskusteluja ystävien kesken: Sally Rooney
Eleanor & Park: Rainbow Rowell

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa