Salasana: rakkaus: Eppu Nuotio, Sanna Pelliccioni ja Maami Snellman.

Salasana: rakkaus: Eppu Nuotio (teksti), Sanna Pelliccioni (kuvitus) ja Maami Snellman (teksti.) Lasten keskus & Kirjapaja 2019.

 Kansi: Sanna Pelliccioni

"Tiedätkö sen tunteen, että leijut maanpinnan yläpuolella onnen heliumin kannattelemana ja tajuat, että kaikki on ihan hullun hyvin. Sä vaan kuplit ja susta tuntuu, että kaikki on mahdollista, tiedät sä sen?

Salasana: Rakkaus on pieniä rakkauskertomuksia nuorille. Niille jotka kaipaavat rakkautta, niille, jotka eivät usko rakkauteen, niille jotka uskaltavat rakastaa vain kaukaa, niille, jotka ovat rakastuneet väärään ihmiseen, niille joiden sydän on ensimmäistä kertaa murskana, niille joiden elämään ensirakkaus tuli ryminällä, niille jotka leijuvat juuri nyt rakkauden pumpulipilvessä, niille, jotka eivät usko rakkauteen ja niille, jotka ovat saaneet maistaa mustasukkaisuuden myrkkyä. Niille, jotka luulevat, ettei heitä voi kukaan rakastaa.

Kirpaisevan ihanat ja elämänmakuiset novellit, tekstiviestit, chättitekstit, kirjeet, runot ja päiväkirjamerkinnät ravisuttavat ja kihelmöivät. Taitavan tekijäryhmän tekstit osuvat suoraan nuoren iholle ja sydämen syövereihin kirjassa, josta jokainen löytää sanan, lauseen, sivun juuri itselleen. Rakkaus kantaa, yllättää, loppuu, alkaa, kestää." (Kirjapaja/ Lasten keskus)

Oma arvio:

Kolmikko Nuotio-Pelliccioni-Snellman on tullut tunnetuksi erilaisista sanataiteeseen kannustavista lastenkirjoistaan: Maami mustikka (Bazar) on suunnattu 4-8-vuotiaille, Karhu ja kaverit (Bazar) 8-11-vuotiaille ja nyt viimein on tullut myös nuorille suunnattu sanataidetehtäviä sisältävä tarinakokoelma Salasana: rakkaus. 

Samassa se katsoo mua, katsoo pitkään suoraan silmiin. Vatsassa nipistää. (s. 18)

Kirjassa on monipuolisesti erilaisia parin-kolmen sivun mittaisia tarinoita ihastumisesta, rakastumisesta, seukkaamisesta, treffeistä, ensisuudelmasta, sateenkaarirakkaudesta, pettymyksestä, mustasukkaisuudesta, kaukorakkaudesta... Mukaan on saatu mahtavan laaja skaala erilaisia tarinoita nuoresta rakkaudesta ja siihen kuuluvista lieveilmiöistä. Kutakin tarinaa seuraa sivun mittainen ystäväkirjatyylinen esittely kirjoittajasta sekä muutamia tehtäviä liittyen tekstiin. 

Mä tein itselleni listan asioista, jotka auttaa unohtamaan. Siinä on kymmenen asiaa. (Tehtäviä: s.55) 

Pidän kovasti kirjan päiväkirjamaisista tarinoista, jotka palauttavat väkisinkin mieleen oman teini-iän ihastumiset ja niihin liittyvät epävarmuuden tunteet. Sanna Pelliccionin kuvitukset ovat mainioita ja rakastan erityisesti kansikuvaa. Suosittelisin tätä noin 12-15-vuotiaille.

Sinä sulatat minut sata kertaa päivässä, se supisi korvaani. (s. 47)

Suosikkini näistä tarinoista on Ensisuudelma ja Me sovimme toisillemme.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt vielä muita bloggauksia

Samantyylistä luettavaa: 

Karhu ja kaverit - tarinoita ja tehtäviä: Eppu Nuotio, Sanna Pelliccioni ja Maami Snellman 

Minun kirjakevääni 2017

Ensimmäistä kertaa olen tilastoinut perusteellisemmin lukemisiani, vaikka olen kyllä aina rakastanut kaikkea tilastointia. Nyt on siis aika kurkata minun kirjakevääseeni lukuina.

*********************

Kevään lukemiset 

Luettuja sivuja minulle kertyi kevään aikana 15 029, ja keskimääräinen lukutahtini oli 53 sivua päivässä. Keskimääräinen kirjan pituus keväällä oli 259 sivua.

Ahkerimmin niin sivumäärän kuin kirjamääränkin perusteella luin maaliskuussa: yhteensä 4539 sivua, 18 kirjaa ja keskimäärin 47 sivua päivässä. Kirjojen keskimääräinen pituus 252 sivua.

Kuva: Pixabay

Muiden kuukausien sivumäärät ja keskiarvoja:

Tammikuu: 3339 sivua, 11 kirjaa ja keskimäärin 68 sivua päivässä. Tässä kuussa päiväkohtainen sivumääräni oli siis suurin. Kirjojen keskimääräinen pituus 304 sivua.
Huhtikuu: 2820 sivua, 13 kirjaa ja keskimäärin 40 sivua päivässä. Kirjojen keskimääräinen pituus 217 sivua.
Helmikuu: 2297 sivua, 6 kirjaa ja keskimäärin 67 sivua päivässä. Kirjojen keskimääräinen pituus 383 sivua. Tässä kuussa luin siis keskimäärin paksumpia kirjoja.
Toukokuu: 2034 sivua, 10 kirjaa ja keskimäärin 55 sivua päivässä. Kirjojen keskimääräinen pituus 203 sivua.

Toukokuun laihahko lukutulos selittynee sillä, että olen tuijottanut Netflixiltä sekä HBO Nordicilta sarjoja, kuten 13 syytä, Shadowhunters, Riverdale, Twin Peaks Return ja nyt Handmaid's Tale -dystopiasarjaa. Keskiarvot päiväkohtaisten sivumäärien suhteen eivät kerro koko totuutta, sillä esimerkiksi jotain lasten kirjaa voimme lukea todella kauan, kun taas yksin lukutahtini on kiivaampi. Lisäksi luen toki useita teoksia yhtäaikaisesti.Myös kirjojen keskimääräiseen pituuteen vaikuttaa alle 50-sivuiset lastenkirjat hyvin voimakkaasti.

Luin kevään aikana yhteensä 58 kirjaa, joista:

Nuorten aikuisten ja nuorten romaaneja 24
Lasten kertomuksia, helppolukuisia ja kuvakirjoja 13
Aikuisten romaaneja 12
Aikuisten tietokirjallisuutta 3
Lasten ja nuorten runoja 2
Lasten ja nuorten tietokirjoja 2
Aikuisten runo 1
Nuorten novelli 1

Suurin osa lukemistani kirjoista oli siis lanu-kirjallisuutta, eli jopa 42 kirjaa 58 kirjasta.

Kielikylpyä ja käännöksiä

Luin 3 nuortenkirjaa englanniksi.

Lukemistani kirjoista 27 oli suomennoksia vieraasta kielestä, eli loput 31 lukemaani kirjaa oli suomenkielisiä alkuteoksia.

Aikuisten kirjoista käännöksiä oli 9/16
Lasten kirjoista käännöksiä oli 7/16
Nuortenkirjoista käännöksiä oli 11/23

Ajattelin, että nuortenkirjoista minulla tulisi luettua enemmän käännöksiä, mutta on ilahduttavaa huomata, että noin puolet lukemistani nuortenkirjoista ovat olleet kuitenkin suomenkielisiä alkuteoksia.

Eniten luin kirjoja näiltä kustantajilta:

1. Otava, 11 kirjaa
2. Tammi ja WSOY, 7 kirjaa
3. Karisto, 6 kirjaa
4. Gummerus, 4 kirjaa
5. Like ja Haamu, 3 kirjaa

Lukemistani kirjoista 47 oli kovakantisia, 9 pehmeäkantisia, 1 varsinaisia pokkareita enkä lukenut yhtään e-kirjaa.

Uutuuskirjat suosiossa

Pääasiassa luin vuoden 2017 uutuuksia, niitä oli lukemistani kirjoista yhteensä 42.
Toiseksi eniten luin kirjoja viime vuodelta 2016, yhteensä 6 kirjaa
Kolmanneksi eniten vuosilta 2010-2015, yhteensä 5 kirjaa.

Voisi siis sanoa, etten ole ollut tänä keväänä  vanhojen kirjojen ystävä.


Naiskirjailijan kirjoittamia kirjoja luin 39 eli tuplasti enemmän kuin miesten kirjoittamia (20):

9 /16 aikuisten kirjoista oli naiskirjailijan kirjoittamia,
9/16 lasten kirjoista ja
21/26 nuorten kirjoista oli kirjoittanut nainen.

Nuortenkirjallisuudessa suosin ihan selvästi naiskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja.



Kirjailijoiden TOP3 kansallisuutta:

1. Suomalainen: 27
2. Yhdysvaltalainen: 14
3. Isobritannialainen: 8

Ylpeänä siis voin sanoa, että luen paljon kotimaista kirjallisuutta.


Kirjoista...

31 oli yksittäisiä teoksia, eli eivät olleet osana mitään sarjaa.
5 kuului kaksiosaiseen sarjaa
9 kuului trilogiaan ja
12 kuului neliosaiseen tai sitä laajempaan sarjaan


Luin seuraavanlaisiin genreihin kuuluvia nuortenkirjoja:

Fantasia:8 kirjaa
Scifi tai dystopia: 4 kirjaa
Jännitys: 4 kirjaa
Romantiikka:2 kirjaa
Paranormaali romantiikka:1 kirja
Huumori:1 kirja

Genreen luokittelemattomia: 4 kirjaa

Genreluokitus ei ole aina niin yksiselkoista, eli esimerkiksi joidenkin kirjojen kohdalla olisi voinut luokitella sekä fantasiaan että paranormaaliin romantiiikkaan. Fantasiakirjallisuutta olen nyt lukenut enemmän kuin lempilajiani dystopiaa ja scifiä ja myös nuorten jännityskirjallisuutta olen lukenut viime aikoina enemmän.

Aikuistenkirjallisuuden genret:

scifi: 5 kirjaa
Fantasia:2 kirjaa
Jännitys:2 kirjaa
Romantiikka:1 kirja
Genreen kuulumaton: 1 kirja

Aikuistenkirjallisuudesta suosin edelleen spefiä, ja lukemani kaksi jännityskirjaa ovat psykologisen jännityskirjallisuuden piiriin kuuluvia teoksia. Kauhukirjallisuutta ei kevääseeni nyt kuulunut lainkaan.

Arvosanat 

Kuva: Pixabay

Yleisin antamani arvosana oli 4 (31 kirjalle)
Arvosanan 5 sai 12 kirjaa.
Arvosanan 3 sai 15 kirjaa
Arvosanan 2 sai 1 kirja
Arvosanaa 1 ei saanut yksikään kirja

Kuva: Pixabay

Nuortenkirjallisuuden helmiä olivat tänä keväänä: 

Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli. Suomentanut Lotta Sonninen. Otava 2017. (Arvosana 5+)













Caraval: Stephanie Garber. Suomentanut Kaisa Kattelus. WSOY 2017. (Arvosana 5+)

 Mitä sain tietää meduusoista: Ali Benjamin. Suomentanut Marianna Kurtto. Otava 2017 (Arvosana 5) 

Fangirl: Rainbow Rowell. St Martin's Griffin 2013. Ei suomennettu. (Arvosana 5)

Kaikki kaikessa: Nicola Yoon. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 2017. (Arvosana 5-)

 Oonko ihan normaali?: Holly Bourne. Suomentanut Kristiina Vaara. Gummerus 2017. (Arvosana 5-)

Lastenkirjoista mieleenpainuvimmat: 

Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä: Roope Lipasti. Kuvittanut Harri Oksanen. Lukupalat-sarja. 64 sivua. Helppolukuinen. WSOY 2017. (Arvosana 5-)

Tassu-trio - Kuriton koiranpentu: Helena Meripaasi. Lastenkertomus. 157 sivua. Otava 2017. (Arvosana 4,5)

 










 Suomen lasten luontokirja: Lasse J. Laine ja Iiris Kalliola. Lasten tietokirja. 232 sivua. Otava 2010. (Arvosana 4,5)

Mistä tavarat tulevat: Oldřich Ružička. Kuvittanut Alexandra Hetmerová. Suomentanut (engl.kielisestä laitoksesta) Iiris Kalliola. Lasten tietokirja. 36 sivua. Otava 2017. (Arvosana 4,5)

Aikuisten kirjallisuudesta korkeimmalle sijoitin: 

 Hän sanoi nimekseen Aleia: Erika Vik. Gummerus 2017. (Arvosana 5-)

 Annoin sinun mennä: Clare Mackintosh. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Gummerus 2017. (Arvosana 5-)

Verso: Tuomo Jäntti. Gummerus 2017. (Arvosana 4,5)

Pimeää ainetta: Blake Crouch. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Tammi 2017. (Arvosana 4,5)

Vähiten minua miellytti nuortenkirjoista: 

The Cruelty - Nyt olet yksin: Scott Bergstrom. Suomentanut Inka Parpola. Otava 2017. (Arvosana 2)

Lastenkirjoista huonoimmat pisteet sai: 

 Onks noloo? Leirikoulussa: Ronja Salmi. Kuvittanut Jami Nurminen. Lasten Keskus 2017. (Arvosana 3)

Aikuisten kirjallisuudesta en niin kovin syttynyt:

Maailman merkillisimmät kummitustarinat: Mervi Koski. Minerva 2017. (Arvosana 3+)

Kevään kauneimmat kansikuvat:

Kiera Cass: Ainoa. Suomentanut Laura Haavisto. Pen&Paper 2017. Kansi: Erin Fitzsimmons

Elina Pitkäkangas: Kajo. Myllylahti 2017. Kansi: Karin Niemi

 Kevään pettymykset:

Veronica Roth: Viillot. Suomentanut Outi Järvinen. Otava 2017.

Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset. Suomentanut Juha Ahokas. Like 2017.

Kevään yllättäjät:

 
Verso: Tuomo Jäntti. Gummerus 2017.

Caraval: Stephanie Garber. Suomentanut Kaisa Kattelus. WSOY 2017.


**************************************

Muuta blogissani tapahtunutta

Blogini sai tänä vuonna oman suunnittelemani logon:

Tammikuussa annoin taas ääneni Blogiastanian kirjallisuuspalkintoehdokkailleni.

Suoritin kevään aikana seuraavat lukuhaasteet:

Klassikkohaaste osa 4

Apinan vuosi –lukuhaaste

Kirjavat kissat -lukuhaaste

BFF-lukuhaaste

Lumoava Luonto -luontokirjahaaste

Novellihaaste

Vuoden alussa asetin itselleni Goodreads-sivun lukuhaasteeksi 120 luettua kirjaa vuoden aikana, joten mielestäni lukutavoitteeni on kohtuullinen, koska olen jo nyt puolivälissä.

Olin myös mukana YLEN Kirjojen suomi - 101 kirjaa kampanjassa, johon luin romaanin vuodelta 2002: Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie.

Lähdin myös ensimmäistä kertaa mukaan Helmet-lukuhaasteeseen, johon olen saanut suoritettua 39 viidestäkymmenestä haastekohdasta. Vaikeimmat kohdat jäänee loppuvuodelle.

Lanseerasin blogiini myös Runosunnuntain, johon sain tehtyä keväällä kolme postausta.

Blogini täytti 6. helmikuuta kolme vuotta, jota juhlistin järjestämällä kirja-arvonnan.

Keväällä 2017 sattui myös ikäviä menetyksiä:

Helmikuussa kävin loppuvuodesta menehtyneen tätini hautajaisissa.

Keväällä myös Lukutoukan kulttuuriblogin Krista Airola menehtyi, ja hiukan myöhemmin myös Ullan Luetut Kirjat blogin Ulla.

Levätkää  rauhassa.









******************

Yksityiselämän onnenpipanoita

Keväällä 2017 sain suoritettua informaatiotutkimuksen opintoni päätökseen, täytin 38 vuotta, vietimme poikani 7-vuotis ja tyttäreni 9-vuotissyntymäpäiviä. Sain todistaa tyttäreni taiturimaista jalkapalloilua useissa turnauksissa, kävin yhdessä bloggaajatapaamisessa ja vietin perheeni kanssa rentouttavan hiihtoloman Ukkohallassa mökkeillen. Tästä on mukava jatkaa antoisaa lukuharrastustani -  ja toivon mukaan työpaikkakin vihdoin viimein löytyisi.

Mukavaa lukukesää kaikille!

Onks noloo? Leirikoulussa: Ronja Salmi

Onks noloo? Leirikoulussa: Ronja Salmi. Kuvittanut Jami Nurminen.  Lasten Keskus 2017.

"Elämä kuudesluokkalaisena on täynnä noloja tilanteita. Joskus pienikin julkinen moka tuntuu maailmanlopulta. Varmin paikka ajautua noloihin tilanteisiin on tietenkin alakoulumokailujen klassikko, leirikoulu!

Kierrokset kiihtyvät, kun Korpikylän koulun nuoret valmistautuvat leirikouluun. Ainekset vuosisadan mokalle ovat valmiina jo siinä vaiheessa, kun luokka saa myytäväkseen laatikkotolkulla pikkuleipiä. Mutta entä hössöttävät vanhemmat?

Onks noloo jos ei löydä paikkaansa bussissa? Tai jos laulaa leirinuotiolla antaumuksella kun kaikki muut ovat jo lopettaneet? Erityisesti noloutta pohtii Petja, jonka paras ystävä Toni viihtyy nykyään paremmin reippaan Malikin seurassa.(Lasten Keskus)

Aiemmin ilmestynyt:
Onks noloo? 2016

Oma arvio:

Luin ja arvioin kirjan yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni kanssa.

Kirjan alussa Korpikylän kutosluokka valmistelee leirikouluun lähtöä, ja heidän täytyy myydä pikkuleipiä. Onks pikkuleipien myyminen noloo? No ainakin kirjan päähenkilöille Petjalle ja Tonille, jotka arastelevat ja kinastelevat ovien takana, kumpi hoitaa puhepuolen. Kaikista jännittävintä on yrittää myydä keksejä kerrostalon kyylämummolle, josta tuleekin kuitenkin heidän tyytyväisin asiakkaansa. Tyttäreni mielestä tämä oli kirjan hauskin kohta, sillä kun mummo kysyi heiltä: "Paljonkos maksaa?" vastasivat pojat: "Ai me?"

Onks hössöttävä isä nolo? Petjan isä puuttuu poikansa pakkaamiseen ja hössöttää muutenkin niin, että ihan lukijaakin alkaa nolottaa. Leirikoulubussissa Petja saa ikäväkseen huomata, että hänen paikkansa Tonin vieressä on varattu. Siinä istuu Malik, jonka seurassa Toni tuntuu viihtyvän yllättävän hyvin. Tästä seuraakin sitten koko lopputarinan ajan Petjan mustasukkaisuutta, mutta toki leirikoulussa tapahtuu monenlaisia muitakin kommelluksia ja jäyniä. Lopussa käy kuitenkin hyvin ja Petja tajuaa, ettei hänen ystäväänsä voi kukaan viedä.

En ole lukenut Ronja Salmen aiempaa sarjan kirjaa, mutta pidän tämän kirjan ideasta: mitä kaikkea nolottavaa voi varhaisnuoren elämässä tapahtuakaan, ja miten näistä nolouksista selvitään. En silti kuitenkaan hirveästi nauti tämäntyylisestä kirjallisuudesta, jossa koko ajan tapahtuu jotakin hassua ja hullunkurista. Harmikseni myös kirjassa tytöillä tuntuu olevan statistin rooli. Uskon kuitenkin, että tällainen uppoaa juuri 4-6-luokkalaisille pojille, miksei toki tytöillekin. Tyttäreni suosittelisi kirjaa sekä tytöille että pojille ikähaarukassa 9-14.

Kirjassa on hauska ja runsas mustavalkokuvitus, joka ei kuitenkaan ollut tyttäreni mieleen. Myöskään kirjan nimeen hän ei ollut tyytyväinen. Hän piti kuitenkin Petjasta, koska se oli hänen mielestään niin mukava. Koko kirjaa hän luonnehtii yhdellä sanalla hauskaksi ja tarinan loppu oli kuulemma onnistunut. Hän aikoo ehkä vielä lukea kirjan joskus itse uudelleen.

Tyttäreni arvosana 2,5

Minun arvosana 3,5

Yhteisarvosana 3

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitämme kustantajaa. 

Onks noloo? Leirikoulussa muissa blogeissa:

Riikan blogi

Pienten taikapiiri

Project mama

Emeliina ja laulavan koiran tapaus: Tittamari Marttinen

Emeliina ja laulavan koiran tapaus: Tittamari Marttinen. Kuvittanyt Lotta Kauppi. 114 sivua. Lastenkertomus. Lasten Keskus 2016.

"Emeliina on vauhdikas ja hyväsydäminen tyttö, joka auttaa mielellään toisia, mutta joutuu usein itse kiipeliin. Kiperän tilanteen koittaessa Emeliinalla on erityisiä taitoja ja voimia, joilla hän saa asiat ratkaistua parhain päin. Toisinaan supersankarityttö saa esineet leijumaan ja välillä osata lukea myös ajatuksia!

Emeliinan luokkakaveri Ronja saa lahjaksi espanjalaisen löytökoiran, joka ei olekaan mikä tahansa koira - se osaa laulaa! Emeliinan supertaitoja tarvitaan toden teolla, kun koiranpentu katoaa juuri ennen tärkeää esiintymistä. Ehkä se on saanut hulinasta tarpeekseen!

Kirja juuri lukemaan oppineille."

Oma arvio:

Luimme tämän yhdessä 8-vuotiaan tyttäreni kanssa.

Emeliina on mielestäni nykyajan Peppi Pitkätossu, joka osaa liikutella tavaroita ajatuksen voimalla - välillä paremmalla, välillä kehnommalla menestyksellä. Hänen parhaat ystävänsä ovat Minna-mummi (jolta hän on perinyt tavaroidenleijuttamistaitonsa) ja Antti-niminen poika. Minna-mummi on hiukan epätavallinen mummo, sillä Emeliinan sanojen mukaan hän on lapsellisempi kuin hän.  Emeliinan vanhemmista ei mainita tarinassa mitään, mutta mummonsa luona hän ei ainakaan asu, sillä hänen mainitaan olevan vain yökylässä.

Emeliina ja Antti tutustuvat koulun uuteen tyttöön, Ronjaan, joka näyttää heille salaperäisen piilopaikkansa, kellotornissa olevan huoneen. Ronja saa koiran nimeltä Teppo, josta paljastuu hämmästyttävä kyky: kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, koira osaa laulaa. Harmikseni tämän laulavan koiran rooli jää kirjassa muiden tapahtumien varjoon.

Kirjassa tapahtuu monenlaista: Emeliina ja Antti vierailevat yksinäisyydestä kärsivän elokuvatähti Sara Wangin luona, osallistuvat kirjeenkirjoituskilpailuun, etsivät äkäluonteisen Maria-kauppiaan Riku-poikaa teatterin puvustamosta. Kaikki kääntyy tietenkin parhain päin ja kaikki kirjan henkilöt ovat lopussa tyytyväisia. Kirja on lohdullinen ja kertoo siitä, miten kanssaihmisistä täytyy välittää, olivat he sitten yksinäisiä tai hiukan kiukkuisia luonteeltaan. Paha saa myös palkkansa, kun eläinkauppias Kultanen jää kiinni vilpistä.

Tyttäreni mieleen jäi kirjasta erityisesti  Tepon laulaminen ja se, kuinka hassulta Riku näytti teatterin puvustamosta napattu hattu päässään. Henkilöistä Ronja oli kiinnostavin, "koska sillä oli kivanvärinen tukka ja koska se oli vasta muuttanut." Riku-poika oli kuulemma söpö ja tykkäsi kovasti Teposta. Itse tarina tuntui tyttärestäni hauskalta ja kiinnostavalta. Kirjan kuvia oli kuulemma tarpeeksi ja ne olivät hänestä värikkäitä, hauskoja ja hiukan epätarkkoja. Minunkin mielestäni Lotta Kaupin tekemistä kuvista välittyy hauskuus.

Kaapo Kultasesta eli epärehellisestä eläinkauppiaasta tyttäreni ei erityisesti välittänyt, samoin kuin leipuri Oivasta. Kirjan loppu miellytti häntä vähän ja jos hän saisi keksiä tarinalle jatkoa, päähenkilöt eli Ronja, Emeliina ja Antti olisivat menneet takaisin kellotorniin ja hypänneet sieltä alas laskuvarjoilla. teppo olisi ollut Ronjan sylissä hypyn aikana. Hieman siis ekstremeä tyttäreni olisi selvästi kaivannut loppuun.

Tyttäreni suosittelisi kirjaa oman ikäisilleen ja vanhemmille, yhtä lailla sekä tytöille että pojille. Hän haluaa mieluusti lukea kirjan vielä joskus uudestaan. Iloksemme tämä kirja on uuden kirjasarjan alku, eli saamme jatkossakin lukea supersankari Emeliinan seikkailuista!

Tyttäreni arvosana kirjalle 4, minun oma arvosanani 3,5 eli

Yhteisarvosanamme 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajan!

Emeliina ja laulavan koiran tapaus muissa blogeissa:

Lukutoukan kulttuuriblogi

Hyvää kansainvälistä lastenkirjapäivää!

Tänään on satusetä H. C. Andersenin syntymäpäivä ja samalla kansainvälinen lastenkirjapäivä, jota on vietetty jo vuodesta 1967 lähtien. Sen kunniaksi olemme tutustuneet lasteni kanssa (tyttö 8 vuotta ja poika 6 vuotta) pariin uutukaiseen lastenkirjaan. 



Seikkailu Robomaassa: Zapf. Suomentanut Seija Kukkonen. Mäkelä 2016. Tavutettu suuraakkosin. 35 sivua.

Saksankielinen alkuteos (2013): Mein Freund aus dem Roboland

 "Aku päätyy koulumatkalla taikaportin kautta robottien valtakuntaan. Hän haluaisi palata kotiin, mutta joutuu pikkurobottien hyökkäyksen kohteeksi. Ja ne rikkovat hänen portinavaajansa! Akun onneksi paikalle ilmestyy Beta, robottien jättiläinen... "

Kirjatiikeri-sarjaan kuuluvat:

Aarteenmetsästäjät
Palokunta paikalle!
Delfiinitarinoita
Prinsessa Tuulispää
Varkaat kiinni!
Oikea ballerina
Kilpa-autojen lumoissa
Poni pelastaa prinsessan
Kolme uteliasta pikkudinoa
Puumajassa tapahtuu
Hevostarinoita
Vauhdikas päivä eläinlääkärissä
Veikeä metsänväki
Lentäjätarinoita
Ihanat ponit
Seikkailu Robomaassa 

Oma arvio: 

Akun tarina on minun mielestäni sopivan vauhdikas ja jännittävä, ja sopii erityisesti juuri lukemaan oppineille pojille, joille on yleensä vaikea löytää kiinnostavaa luettavaa. Robomaan roboteista osa on pahoja, jotka yrittävät tavoitella Akun kaukosäädintä, mutta pojan kanssa liittoutuu suuri, mutta ystävällinen Beta-robotti, joka on myös lasteni mielestä kirjan paras hahmo.

Kirjan kuvituksen värimaailma on melko tummanpuhuva, mutta sopiikin aiheeseen hyvin. Kuvat ovat selvärajaisia ja mukavia katsella, joten tämä menee kuvakirjan asemesta iltasatuna pienemmillekin, jotka kaipaavat hurjempia tarinoita. Poikaani vaivaa vain se, että Akun kaukosäädin näyttää kuulemma liikaa suurennuslasilta.

Molemmat lapsistani harmittelee sitä, kun Aku joutuu lähtemään lopuksi pois Robomaasta ja jättämään hyvästit Betalle. Ehkäpä he tapaavat vielä? Tytön mielestä kirja olisi saanut olla pidempi, mutta poika oli tyytyväinen tarinan pituuteen.

Lasten arvosana:

Tyttö:

Poika:

Oma arvosanani 4-

100 asiaa jotka haluat tietää:   Alex Frith, Minna Lacey , Jerome Martin  ja Jonathan Melmoth. Kuvittanut Federico Mariani ja  Jorge Martin . Suomentanut Reija Jousjärvi. Lasten keskus 2016. 127 sivua.

Englanninkielinen alkuteos (2015): 100 Things to Know about Science.


"Kukapa ei haluaisi tietää, miten maailman korkein pilvenpiirtäjä pysyy pystyssä. Tai mitä yhteistä on kynällä ja timantilla. Entä kuka varastikaan Einsteinin aivot?

Uusi inspiroiva lasten tietokirja kertoo hauskasti ja elävästi sata tärppiä luonnontieteiden eri aloilta. Tuhti tietopaketti on täynnä havainnollistavia kuvia ja tarkasti rajattuja tietoiskuja, joissa kerrotaan ihmeellisestä ja monimuotoisesta ympäristöstämme. Kirja avaa lapselle aivan uuden maailman aina solutasolta avaruuteen, herättää uteliaisuuden ja vastaa loputtomaan tiedonjanoon. Tämä opus koukuttaa myös aikuisen!"

Oma arvio:

Poikkeuksellisesti arvioimme myös lasten tietokirjan, koska tämä vain vaikutti todella mielenkiintoiselta. Kansikuva on ainakin järjettömän houkutteleva!

Tämä kirja todellakin koukuttaa aikuisen, sillä monet tietopläjäykset ovat minulle ihan uusia. Jokaiselle löytyy jotakin: minua kiinnostaa kaikki avaruuteen liittyvät, kun taas lapset kiinnostuvat eläimistä ja kuuluisista tiedemiehistä ja -naisista kertovista faktoista. Luimme mielenkiinnolla Darwinin luonnonvalinnan teoriasta, Albert Einsteinista ja Marie Curiesta. 

Pojan sanojen mukaan kirjan mielenkiintoisin kohta olikin "mies, jonka aivot lääkäri otti talteen", eli Einstein. Tyttöä kiinnosti eniten koralliriutoista kertova fakta, koska se oli hänen mielestään vain niin hieno. 

Tämän tietokirjan voi ottaa aina uudelleen esiin ja poimia faktan sieltä, toisen täältä. Pojan mielestä kirja on kuulemma liian pitkä, mutta tyttö olisi kaivannut lisää sivuja. Omasta mielestäni tämä olisi mahtava lahja tieteestä kiinnostuneelle koululaiselle, niin pojalle kuin tytöllekin, sillä kuten aiemmin mainitsin, tästä löytyy todella monipuolisesti eri aiheita. Tosin eläintiedettä olisimme kaivanneet kirjan sivuille lisää.

Kirjan kuvitukset ovat todella mahtavia, siitä iso plussa!

Lasten arvosanat:

Poika:

Tyttö:

Minun arvosanani on 4,5

Molemmat kirjat ovat arvostelukappaleita, kiitos kustantajille!

Kirjakevät 2016

Pian alkaa olla vuosi 2015 lopuillaan, ja on aika katsella kohti uutta vuotta. Näin kirjabloggaajana se tarkoittaa sitä, että kustantajien kirjakatalogeja on plärätty minkä keritty ja sieltä mielenkiintoiset teokset bongattu. Olen koonnut tähän listaan minua kiinnostavat kirjakevään 2016 kirjat, joista suurin osa on tietenkin  nuortenkirjallisuutta, mutta myös aikuisten scifiä ja kauhukirjallisuutta olen ottanut mukaan. Mukana listassani on myös kirjallisuuteen liittyvä tv-sarja sekä elokuvia, joita tulee kevään aikana.

Tein tänä syksynä myös pari lastenkirjapostausta, ja siitä innostuneena aion lukea myös ensi keväänä yhdessä lasteni kanssa muutamia meitä kiinnostavia lastenkirjauutuuksia. Ne listaan tämän luettelon lopuksi. Pidän blogini kuitenkin edelleen nuorten scifi- ja fantasiakirjallisuuspainotteisena.

 

Kirjauutuudet esittelen ilmestymisjärjestyksessä (jos tarkka ilmestymiskuukausi on tiedossani), mutta kannattaa ottaa huomioon, että ne eivät ole aina ihan paikkansapitäviä.

Tammikuu

Johanna Hulkko: K18. Karisto.

Tämä nuortenkirja ei pidä sisällään scifi- tai fantasiaelementtejä, mutta kiinnostaa minua muuten. Sen luvataan olevan rento romaani nuoruudesta ja ylikierroksilla hyrräävistä hormoneista. Se on kirjailija Johanna Hulkon ensimmäinen nuortenromaani, sillä hän on aiemmin kirjoittanut lastenkirjoja.






Blake Crouch: Wayward Pines – Viimeinen kaupunki. Tammi.

Mainio aikuisten scifitrilogia Wayward Pines saa päätösosansa Viimeinen kaupunki heti vuoden alussa. Tämän sarjan toinen osa jäi niin jänskään kohtaan, että tämä kirja on yksi odotetuimmista kevään julkaisuista. Pidän Blake Crouchin mutkattomasta tavasta kirjoittaa. Sarjan aiemmat osat ovat Ei pakotietä ja Salaisuus.






Kami Garcia ja Margaret Stohl: Lumoava totuus.WSOY.

Loihtijakronikka-noitasaagan neljäs ja viimeinen osa tupsahtaa myös ilmoille heti vuoden alussa. Pidin sarjan avausosasta Lumoava kirous hiukan enemmän kuin toisesta osasta Lumoava pimeys. Kolmas osa, Lumoava kaaos,  on minulta vielä lukematta, mutta aion sen lukea jossain välissä. Tässä sarjassa tarinaa tarkkaillaan nuoren pojan, Ethanin silmin. Sarjassa on mystiikkaa, loihtijoita, inkubuksia (vampyyrejä) sekä paranormaalia romantiikkaa. Ihan mukava sarja, joskaan ei suurin suosikkini.




Lauren Kate: Langennut. WSOY.

Tämän kirjan suomennosta minä olen odotellut jo viime keväästä saakka, sillä se on aina siirtynyt tuonnemmaksi. Jospa viimein ensi vuoden alussa saamme nauttia tästä ihanasta goottitunnelmaisesta, pakahduttavaa paranormaalia romantiikkaa sisältävästä trilogian avausosasta. Olen lukenut englanniksi sarjan kaksi ensimmäisestä osaa Fallen ja Torment.





Stephenie Meyer: Houkutus / Elämä ja kuolema. WSOY.

Todellinen iloinen yllätys on tämä Twilight-sarjan juhlapainos, jossa on sekä sarjan ensimmäinen osa Houkutus, että ihan uudesta näkökulmasta kirjoitettu tarina Elämä ja kuolema. Onpa mukava palata taas lempisarjani pariin! Twilight-sarjaan kuuluu osat Houkutus, Uusikuu, Epäilys ja Aamunkoi.



Estelle Maskame: Dimily – Rakastan. Gummerus.

En muista, milloin olisin lukenut "puhdasta" romantiikkaa. Innostuin heti, kun  näin Gummeruksen julkaisevan tähän uuteen nuorten sarjaan jopa kaksi osaa tämän kevään aikana. Kirjasarjassa seurataan 16-vuotiasta Edeniä sekä hänen kalifornialaiseen teinielämään sekä uusiin velipuoliinsa sopeutumista. Luvassa on valheita, draamaa ja romantiikkaa. Kirjan toisesta osasta kerron lisää huhtikuu-otsikon alla.



Jeff VanderMeer: Hyväksyntä. Like

Ihanan kieroutunut Eteläraja-scifisarja  saa jatkokseen alkuvuonna 2016 viimeisen osan Hyväksyntä. Toinen osa Hallinta jäi kyllä sellaiseen kohtaan, että en millään malta odottaa tätä osaa. Ensimmäinen osa on nimeltään Hävitys.






Shadowhunters tv-sarja 

 Cassandra Claren kuusiosaiseen fantasiasarjaan Varjometsästäjät perustuva tv-sarja on viimein valmis ja sitä aletaan esittää heti vuoden alusta. Suomessa pääsemme sarjaa katsomaan Netflixin kautta 13.1. alkaen, ja jaksoja tulee joka viikko lisää. Tätä olen odottanut!
Sarjassa tulee olemaan takuuvarmasti jännitystä, romantiikkaa, fantasiaa ja seikkailua kyllikseen.


Helmikuu 

Laura Lähteenmäki: Nutcase. WSOY.


 Laura Lähteenmäen nuortenkirjassa Nutcase seikkaillaan blogimaailmassa. Tämä kirja kiinnostaa minua, vaikkei se scifiä tai fantasiaa olekaan.










Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren: Avain. Basam Books.


Pitkän odotuksen jälkeen ruotsalaiskaksikon Strandberg & Elfgren kirjoittama Engelsfors-trilogia saa päätöksensä osalla Avain. Tämä nuorten urbaani fantasiasarja pitää sisällään todella monipuolisia henkilöhahmoja, noitamenoja sekä muutakin mystiikkaa. Sarjan ensimmäiset kaksi osaa ovat Piiri ja Tuli.






Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat. Haamu.

Haamu-kustannus julkaisi viime keväänä Mervi Heikkilän nuorten fantasiakirjan Louhen liitto, joka oli mukavalukuinen ja kiinnostava minun makuuni. Toivoin tuolloin jatkoa tarinaan, ja nyt sitä olisikin luvassa itsenäisellä jatko-osalla Tuonella kulkijat. 







Maaliskuu 

Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja. Minerva.


 Lähdin syksyllä 2015 mukaan Hämärän jälkeen kauhukirjalukuhaasteeseen, joten tämä kirja on mahtava kartuttaja siihen saraan. Saati, että suomalaiset kansantarinat kiinnostavat minua aina, varsinkin  jos ne liittyvät kummajaisiin.









Marja-Leena Tiainen: Viestejä koomasta. Tammi. 

Tämä nuorten aikuisten fantasiaromaani Viestejä Koomasta vaikuttaa herkullisen kiintoisalta. Tarinassa Silva joutuu onnettomuuden seurauksena kummalliseen paikkaan nimeltä Kooma ja saa sieltä lähetellä viestejä eläville.









Sally Green: Puoliksi poissa. Gummerus.

 Sally Greenin Puoliksi paha -trilogia on heitellyt tunteitani laidasta toiseen. Toinen osa, Puoliksi villi, jäi siinä määrin kiintoisaan kohtaan, että odotan kovasti tätä päätösosaa. Ensimmäinen osa on nimeltään Puoliksi paha.






K.K.Alongi: Kevätuhrit. Otava.

Uusi kotimainen nuorten jännityssarja tulee koukuttamaan takuuvarmasti. Sarjan avausosassa Kevätuhrit päähenkilö Jade ja neljä muuta nuorta heräävät ympärillään pelkkää pimeyttä. He alkavat seikkailla täysin muuttuneessa maailmassa.






Anne-Maija Aalto: Syvään veteen. Otava.

Anne-Maija Aallon esikoisromaanissa 15-vuotias Taika menettää vanhempansa ja joutuu aloittamaan elämänsä uudelleen vieraassa ympäristössä. Odotan tältä kirjalta syviä tunteita ja oikeaa kasvutarinaa.





 

Marja-Leena Tiainen: Tatu ja ihana Iiris. SELKO. Avain.


 Tutustuin viime syksynä Selkokirjoihin, ja päätin ottaa tavakseni lukea ja blogata myös joitakin sellaisia. Marja-Leena Tiaisen Tatu ja ihana Iiris vaikuttaa mukavalta nuortenkirjalta.







Allegiant-elokuva.

Veronica Rothin Outolintu-trilogiaan perustuvat elokuvat ovat olleet minulle odotetuimpia, vaikka viime keväänä elokuvasarjan toinen osa Insurgent olikin pienoinen pettymys. Ihmettelen sitä, miten kirjatrilogian kolmososasta Uskollinen riittää aineksia kahteen elokuvaan, mutta se jää nähtäväksi. Elokuvasarjan kolmas osa Allegiant tulee siis ensi-iltaan maaliskuun 18. päivä.




Huhtikuu 

Elina Pitkäkangas: Kuura. Myllylahti.

Aina kun on tulossa uutta kotimaista romantiikalla höystettyä urbaania fantasiaa, johon liittyy ihmissusia, en voi muuta kuin hyppiä onnesta tasajalkaa! Elina Pitkäkankaan esikoisteos Kuura on minulle odotetuimpien kevään kirjojen kärkipäässä.






Charlaine Harris: Salaisuuksia haudan takaa. Gummerus.

 Tämä  neliosainen Harper Connelly -mysteerisarja tulee tiensä päähän, kun neljäs osa Salaisuuksia haudan takaa julkaistaan. Tämä sarja ei ole minun suurimpia suosikkejani, mutta uteliaisuudestani haluan selvittää, mitä yliluonnollisia kykyjä omaavalle Harperille ja hänen velipuolelleen Tolliverille käy. Sarjassa on ilmestynyt osat Kuiskauksia haudan takaa, Yllätyksiä haudan takaa ja Väristyksiä haudan takaa.




Estelle Maskame: Diminy – Tarvitsen. Gummerus

Tämä uusi nuorten aikuisten romanttinen sarja saa jatko-osan jo saman kevään aikana, kun Gummerus julkaisee toisen osan Diminy - Tarvitsen jo huhtikuussa (ks. kohta tammikuu). Tosi mukavaa, ettei tarvitse odotella jatko-osaa loputtomiin!




Veronica Roth: Neljä. Otava.

 Voi, Outolintu-sarjaa alkoikin jo olla niin ikävä, että on suoranainen helpotus, että sarjaan julkaistaan jatko-osa Neljä, joka on Tobiaksen tarina. Sarjan aiemmat osat ovat Outolintu, Kapinallinen ja Uskollinen.







Toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu

Theo Lawrence: Hehkuva ruumis. Karisto.

Tätä minä odotan kovasti, sillä Mystic City -trilogian toisessa osassa Pimeä sydän tarina alkoi mennä erittäin paljon mieleiseeni suuntaan. Tämä nuorten dystopia-sarja on siitä erikoinen, että sen kirjoittajana on mies. Sarjassa on ilmestyneet osat Salatun voiman kaupunki ja Pimeä sydän.






Siri Pettersen: Mätä. Jalava.

Norjalaisen Siri Pettersenin Mätä on minun odotetuin kevään kirja numero 1! Rakastuin ja ihastuin viime syksynä julkaistuun Korpinkehät-trilogian ensimmäiseen osaan Odininlapsi, joka on sekoitus fantasiaa, kansantaruja ja mystiikkaa.






Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta. WSOY.

Kesäkuussa voin kauhistuttaa taas itseäni aikuisten goottikauhumaisella jännityskirjalla Hylätty ranta.







Fallen-elokuva.

 Kate Laurenin Fallen-kirjasarjaan perustuva elokuva julkaistaneen viimein tänä keväänä. Tämän olisi pitänyt tulla jo viime kesänä leffateattereihin, mutta jokin viivästys taas iski. Josko viimein?









Kevään lastenkertomukset ja kuvakirjat 

Näitä kirjoja me odottelemme lasteni (7- ja 6-vuotias) kanssa luettavaksi ja arvioitavaksi:

Kustannus Mäkelä:

Lars Rudebjer: Miira ja Kettu 

 










Sharon Rentta: Päivä eläinten postitoimistossa 

 










Rose Lagercrantz – Eva Eriksson: Onnentyttö Dunne 

 










Zapf: Seikkailu Robomaassa 

Karisto:


Aira Savisaari ja Mimmu Tihinen: Ponku, Peetu ja helppo nakki

 










Holly Webb: Tepsu joutuu pulaan

 










Anneli Kanto: Perttu Virtanen ja varkaus

Tammi: 

Ingrid Flygare: Liian pieni Putti

 









Tuula Korolainen, Christel Rönns: Kissa Killin villi lelupäivä 

S&S

Lena Frölander & Ulf: Minä, Muru ja metsä

Avain 

Marita Hauhia ja Anne Randen: Emman ja Eetun yllätyslöytö (SELKO)

Lasten keskus

Fritch, Lacey, Martin jne: Sata asiaa jotka haluat tietää (tietokirja)

Mitä kirjaa tai kirjoja sinä odotat ensi keväältä? Onko sinulla jotain uudenvuodenlupauksia liittyen lukemiseen ja kirjoihin?

 Toivotan kaikille oikein hyvää, lukuintoista uuttavuotta 2016! Tulkoon kirjalliselle tiellenne mahtavia lukuelämyksiä, iloisia yllätyksiä sekä välillä myös pettymyksiä!