Hirviötrilogia: Kristina Ohlsson

Zombikuume: Kristina Ohlsson. Suomentanut Pekka Marjamäki. WSOY 2020 (Hirviötrilogia #1)

 Ruotsinkielinen alkuteos (2016): Zombiefeber. Kansi: Niklas Lindblad, Mystical Garden Design / Shutterstock

"Outo muukalainen ilmaantuu Eldsalaan keskellä yötä. Näin hiostavaa kesää 12-vuotias Herbert ei muista kokeneensa, ampiaisia pörrää joka paikassa. Sitten ihmisiä alkaa sairastua erikoisesti. Herbertillä ja Sallylla on pahoja aavistuksia. Yhdessä nuoret hakeutuvat salaiseen lymypaikkaansa, jossa he ovat turvassa niin eläviltä kuin kuolleiltakin. Vai ovatko? (WSOY)"

Lukunäyte: http://media.bonnierbooks.fi/sample-pages/9789510445587_lukun.pdf

Oma arvio: 

  

Ruotsalainen dekkaristi Kristina Ohlsson ilahduttaa (ja kauhistuttaa) jälleen kerran varhaisnuorten kauhukirjalla. Zombikuume aloittaa Hirviötrilogian, jonka toinen osa Ihmissuden salaisuus ilmestyy jo ensi syksynä. 

Eipä olisi pahempaan aikaan voinut sattua tämän ensimmäisen osan julkaisu. Nimittäin kirjan aiheena on Eldsalassa riehuva virus, joka alkaa tarttua ihmisiin kulovalkean tavoin. Virus saa ihmiset sairastumaan ihmeelliseen tautiin, joka saa niiden silmät punoittamaan ja  käyttäytymään zombimaisesti.Syyksi epäillään Eldsalan uimahallia, joka suljetaan viruksen leviämistä hidastamaan.

- Mitähän nuo tyypit mahtoivat haluta?

- Verta, Herbert kuiskasi hiljaa. - Ne halusivat verta. (s. 107)

Kirjan päähenkilönä on uintia harrastava, 12-vuotias Herbert-niminen poika, joka asuu kahdestaan majataloa pitävän isoisänsä kanssa. Kesä Eldsalassa on ollut epätavallisen kuuma ja ampiaisia tuntuu pörräävän kaikkialla. Sitten eräänä yönä isoisän majataloon tulee kummallinen muukalainen, jonka kassista Herbert huomaa valuvan verta! Yhdessä Sally-ystävänsä kanssa utelias poika alkaa nuuskia Alexander-nimisen muukalaisen tavaroita, ja saa selville, että myös tämä on kiinnostunut mystisestä viruksesta, jota ampiaiset levittävät. Eivätkä mitkä tahansa ampiaiset, vaan sellaiset, jolla on selässä tähti.

Sairastuneita oli paljon. Aivan liian paljon. (s. 125)

Herbert joutuu zombiongelman lisäksi miettimään kotiolojaan, sillä sosiaaliviranomaiset ovat sitä mieltä, että aivoinfarktin potenut isoisä ei enää voi pitää huolta pojasta. Herbertin omat vanhemmat kuolivat hänen ollessa kuusi. Herbert ei halua muuttaa pois Eldsalasta norrlantilaisten sukulaisten hoteisiin, joten hän yrittää selvittää, olisiko lähempänä ketään, kenen luokse hän voisi muuttaa. Isoisä tuntuu salailevan jotain Herbertin sukulaisuussuhteista. Samantyylistä perhekuviopähkäilyä on siis tässäkin kirjassa kuin Ohlssonin aiemmissa. Olisikohan kirja toiminut paremmin, jos niitä ei olisi ollut? Jaksavatko lapset keskittyä niihin, jos he haluavat lukea kauhutarinaa?

- Ei moisista asioista puhuta, Herbert. Se tekee liian kipeää. (s. 157)

Yhdessä Sallyn ja Alexanderin kanssa Herbert alkaa selvittää, miten zombeista selvittäisiin. Pian Sallyn rasittava isosisko Mirandakin saa oireita. Kuolleita eläimiä syövät zombit ovat kammottavia ja heitä tuntuu olevan koko ajan lisää. Keksivätkö he koskaan parannusta zombikuumeeseen? 

Zombikuume on sopivalla tavalla kauhistuttava, noin 10-12-vuotiaille sopiva kirja. Aihe on sellainen, että nyt koronapandemian aikaan se voi olla vähän liikaa, mutta ehkä tilanteen joskus tasoituttua tätä voisin viides-kuudesluokkalaisille vinkata. Kirjailijan aiempaan Lasilapset-trilogiaan verrattuna tämä oli minusta kesympi kauhuelementeiltään. En ole erityisesti zombien ystävä, joten sillä tämä ei minuun niin kovasti iskenyt (ja inhoan ampiaisia, jotka tuntuivat tuijottavan minua koko ajan kirjan kannesta.) Ahmimisikäisille ja kauhusta tykkääville tämä varmasti menee kuitenkin kuumille kiville.

Arvosanani 3+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Lukuhirmu Hertan lukuvinkit (Youtube)

Kirjojen keskellä

Samantyylistä luettavaa:

Lasilapset-trilogia: Kristina Ohlsson

Maailman lahjakkain tyttö: M. R. Carey

Maailman lahjakkain tyttö: M. R. Carey. Suomentanut Juha Ahokas. Like 2016.

Englanninkielinen alkuteos (2014): The Girl with All the Gifts
 
"Melanie on hyvin erityinen pikkutyttö.

Joka aamu Melanie istuu huoneessaan odottamassa. Kun häntä tullaan hakemaan luokkaan, kersantti osoittaa Melanieta aseellaan samalla kun kaksi muuta sotilasta sitoo tytön pyörätuoliin. Melaniesta tuntuu, etteivät he pidä hänestä. Hän vitsailee, ettei pure, mutta he eivät naura.

Maailman lahjakkain tyttö on zombipainajainen, jollaista et ole vielä lukenut. Kaikki zombit eivät olekaan vain tahdottomia hirviöitä, vaan osa heistä saattaa kirjoittaa uusiksi ihmiskunnan tulevaisuuden.(Like)"

Oma arvio:

Hän on aina ollut kiltti tyttö. Mutta hän söi paloja kahdesta miehestä ja luultavasti tappoi heidät molemmat. Tappoi heidät hampaillaan. (s. 127)

En ole koskaan ollut erityisemmin zombieleffojen saati -kirjojen ystävä, mutta aavistelin, että tässä kirjassa olisi jotain muutakin sisältöä kuin aivottomia zombeja melskaamassa. Olin oikeassa. Oletin, että tämän kirjan henkilöhahmot olisivat kirjan vahvuus, mutta lopulta kiinnostavinta minusta oli seurata kirjan retkueen selviytymistaistelua maailmassa, jossa ihmisiä ei juuri enää ollut ja lähes kaikki ravinto oli joko pilaatunutta tai mennyt parempiin suihin. 

Tarina alkaa tutkimuskeskuksesta, jossa tartunnan saaneita lapsia tutkitaan. Saalistajat tekevät yllättäin tutkimuskeskukseen hyökkäyksen, jonka seurauksena tutkimuskeskuksesta on paettava. Sen myötä tarinan keskeisistä henkilöistä koostuva retkue ajautuu yhteen, kuten tartunnan saanut Melanie ja hänen opettajansa Helen Justineau, jota kymmenvuotias tyttö ihailee ja palvoo yli kaiken. Lisäksi räjähtäneestä tutkimuskeskuksesta pelastuvat kersantti Parks, sotilas Callagher sekä tutkimustyötä tehnyt lääkäri Caldwell, joka juuri ennen räjähdystä oli aikeissa viipaloida Melanien aivot tutkimustaan varten. 

Luonnollisestikin retkueessa vallitsee jännite: Melanie pelkää ja inhoaa Caldwelliä, jonka mielestä Melanie ei ole varsinaisesti elävä. Melanien aivoissa loisii sieni nimeltä Ophiocordyceps, joka saa isäntäruumiin käyttäytymään tahtonsa alla - eli ruokkimaan sieniloiseläjää ihmislihalla. Caldwell on kiinnostunut löytämään parannuskeinon tuota loiseläjää vastaan ja uskoo, että on pienempi paha uhrata siihen sairastuneita lapsia, sillä hän ei pidä näitä enää elävinä. Lapsiin kiintynyt, tutkimuslaitoksen opettajaksi palkattu Justineau on eri mieltä, sillä opettaessaan tartunnan saaneita lapsia hän on huomannut, miten älykkäitä ja inhimillisiä nämä ovat. Erityisesti tiedonjanoiseen ja herkkään Melanieen hän on kiintynyt. Niinpä Justineuaukaan ei juuri luota Caldwelliin, saati muihinkaan pelastuneisiin.

Kersantti Parks ja sotilas Callagher ovat alkuun hyvin epäileväisiä sen suhteen, että heidän pitäisi ottaa Melanie mukaan, mutta Justineuau pitää päänsä - hän ei voi hylätä lasta autioon kaupunkiin. Melanie alkaa matkan aikana tiedostaa oman erilaisuutensa ja sen, että hän voi olla myös rakkaalle opettajalleen vaarallinen, vaikka ei haluaisi. Tyttö osaa kuitenkin tiedostaa, milloin on pysyttävä kaukana ihmisistä. Tämä kiinnostaa eri toten lääkäri Caldwelliä ja häntä syyhyttäisi päästä tutkimaan Melanien aivoja.

Jotain aukeaa hänen sisällään, kuin suu, joka aukeaa yhä leveämmäksi ja leveämmäksi ja kirkuu koko ajan - ei pelosta vaan halusta. Melanie arvelee, että hänellä on nyt sana sille, vaikka se on edelleenkin hänelle täysin uusi tunne. Nälkä. (s.67)

Pidän kovasti siitä, millaisiksi tämän kirjan zombit on kuvattu. Silloin, kun he eivät saalista, he ovat menneet ikään kuin pois päältä ja seisovat paikallaan. Tarinan zombiet eivät aina reagoi suoranaisesti niinkään ihmisten hajuun, vaan myös koviin ääniin. Tämä tekeekin retkueen tiedusteluretkistä raastavan jännittävää seurata, kun he hiippailevat tyhminä paikallaan seisoskelevien zombien seassa varoen päästämästä kovia ääniä. Toki myös veren ja ihmisten feromonien hajut houkuttelevat näitä nälkäisiksi kutsuttuja ympärilleen. He ovat kuitenkin sen verran tyhmiä, etteivät osaa avata ovia eivätkä tunkeutua seinien lävitse ihmisten perässä, joten retkue pelastautuu mihin tahansa suljettuun tilaan, jossa on ovi.

Nälkäisillä on kaksi tilaa. Ne ovat jähmettyneet paikoilleen suurimman osan ajasta, seisovat vain niillä sijoillaan kuin eivät aikoisi enää liikahtaakaan. Sitten ne haistavat saaliin, aistivat sen lämmön tai näkevät siitä vilauksen ja syöksyvät pelottavalle tuonelan pikamatkalle. Ei verryttelyä ja varoituksia. Poimunopeus 9. (s.74)

Osa nälkäisistä ovat kuitenkin erilaisia kuin muut, eri toten lapset tuntuvat olevan paljon älykkäämpiä ja ihmismäisempiä kuin aikuisena tartunnan saaneet. Mielenkiintoisemmaksi menee vielä, kun retkue huomaa maahan kaatuneista nälkäisistä kasvavia valkoisia versoja, joissa on kummia itiöpesäkkeitä. Nämä itiöversot nousevat melko keskeiseen osaan tarinan kannalta.

Pidän myös siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat vaihteeksi muualle kuin Yhdysvaltoihin, nimittäin tarinassa seikkaillaan tuhotuneen Lontoon raunioissa.  

Hiukan minulle jäi epäselväksi, mitä olivat nuo tutkimuskeskukseen hyökänneet saalistajat, sillä heihin ei oikeastaan koskaan enää törmätty. Minua jäi myös hämäämään, mikä oli tuo mystinen Majakka, missä kaikkien jäljelle jääneiden ihmisten sanottiin elävän. Oliko sitä lopulta enää olemassakaan? Samoin jäin miettimään, mikä oli ihmiskunnan lopullinen kohtalo, kun lopulta itiöpesäkkeet aukenivat levittääkseen siemenet ympäri maailman. Ei kovin hyvä, sen voi aavistella. Valitettavasti en päässyt kovin syvälle henkilöihin enkä ollut erityisemmin liikuttunut kenenkään kohtalosta, mutta nautin muuten kirjasta kovasti.

Jos aiot lukea elämäsi aikana vain yhden zombikirjan, lue tämä!

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Maailman lahjakkain tyttö muissa blogeissa:

Taikakirjaimet
Järjellä ja tunteella
Kirjasähkökäyrä
Kirjaston kummitus
Arca Fabulorum - Tarina-arkku

Samantyylistä luettavaa:

Kevätuhrit: K.K. Alongi.
Maze Runner - trilogia: James Dashner 
A Matter of Days: Amber Kizer.
Persefone-trilogia: Michelle Gagnon 
Wayward Pines -trilogia: Blake Crouch

Kirjasta on ilmestynyt viime marraskuussa 2016 Colm McCarthyn ohjaama elokuva. Aion ostaa DVD:n itselleni, kunhan se keväällä julkaistaan.

Traileri: http://www.imdb.com/title/tt4547056/videoplayer/vi3426661913?ref_=tt_ov_vi

Sain ensimmäisen kohdan ruksittua Helmet-lukuhaasteeseen:

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

Lukupalat-sarja: Yökoulu ja kadonnut opettaja, Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita sekä Bella saa pentuja

Tutustuimme lasteni (tyttö 8 vuotta ja poika 6 vuotta) kanssa uuteen WSOY:n Lukupalat-sarjaan, jonka kolme ensimmäistä osaa ilmestyi heinäkuussa. Sarja tarjoaa monenlaista luettavaa yli viisivuotiaille, ja ne toimivat niin lapselle luettavina kuvakirjoina kuin itse luettavina jo jonkin verran lukeneille alakoululaisille. Sarjasta löytyy huumoria, jännitystä, kammotusta ja söpöilyä jokaiseen makuun. Kirjojen kirjoittajina ja kuvittajina on tuttuja lastenkirjailijoita ja kuvittajia. Lisää Lukupaloista voit lukea #kirja-sivulta.


******************

Yökoulu ja kadonnut opettaja: Paula Noronen ja Kati Närhi (kuvitus). WSOY 2016. 61 sivua. Lastenkertomus.

"Tiesitkö, että zombit ja vampyyrit käyvät öisin koulua?

Yökoulunkäynti ei ole yhtään hullumpaa. Paitsi jos oma opettaja katoaa merkillisellä tavalla ja luokkaan astelee hämärähommista innostunut outo sijainen...

Zombipoika Paavo ja vampyyrityttö Martta päättävät selvittää kadonneen opettaja Kammosen mysteerin. Kouluhuoneen oven takaa he löytävät Kammosen haisevan perintökengän. Johtaako se heidät oikeille jäljille?"

Oma arvio:

Tämä tarina on meidän ehdoton suosikkimme näistä kolmesta. Kati Närhen kammottavan hauskat kuvitukset ovat niin lasten kuin minunkin mielestäni hienoja ja värikkäitä. Molemmat lapset pitivät myös tarinaa hauskana. Tyttö piti kovasti päähenkilöistä, Paavosta ja Martasta, kun taas poika tykkäsi kummallisesta sijaisesta. Kirjan ehdottomasti paras kohta on se, kun neuvokkaat Paavo ja Martta viimein löytävät opettajansa kellarista - ja paha saa palkkansa.

Yökoulu ja kadonnut opettaja on yhtä aikaa hauska, hiukan jännittävä ja ensiaskel lapsille fantasiakirjojen maailmaan.

Lasten fiilikset:

Tyttö:

Poika:

 Minun arvosanani: 5



*******************

Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita: Tapani Bagge ja Carlos Da Cruz (kuvitus). WSOY 2016. 61 sivua. Lastenkertomus.

"Siis onko lohikäärmeitä oikeasti olemassa?

Atte ja Topi törmäävät Lailaan ja tämän mummoon. Lailan pikkusisko on kateissa, ja mummo epäilee lohikäärmeen napanneen tytön.

Onneksi Ryhmä Z on juuri perustettu! Mukaan otetaan myös nokkela Laila, joka on poikia päätä pitempi ja haluaa auttaa lohikäärmeen arvoituksen ratkaisemisessa. Löytyykö kadonnut sisko? Entä naapurin vaarin Aatami-kissa? Lohikäärmeen varjo kurkkii uhkaavana nurkan takaa..."

Oma arvio:

Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita on seikkailuhenkinen tarina ja se kiinnostaa takuulla niin tyttöjä kuin poikiakin. Poikaa hämäsi kirjan otsikko, sillä hän ihmetteli, miksei kirjassa sitten ollutkaan lohikäärmettä. Tarinassa opetettiin, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää: härältä näyttävä varjo kuuluukin huoltomiehelle, murina ja ärinä paloaseman koiralle ja lohikäärmeen kita roska-autolle.

Tyttö piti kirjassa erityisesti siitä, kun lopussa etsiväpartio Z onnistuu tehtävässään ja löytää Ariadnen ja Aatami-kissan. Kuvitukset ovat lapsista hienoja ja ihan ok, ja pojasta hauskinta on, kun yhdessä kuvassa Topin hatusta roikkuu hämähäkki. Atte-poika on hänen mielestään paras henkilö ja tyttö tykkää taas Aatami-kissasta, eläinrakas kun on henkeen ja vereen.

Lasten arviot:

Tyttö:

Poika:

 Minun arvosanani: 4-


**********************

Bella saa pentuja: Henna Helmi Heinonen ja Reetta Niemensivu (kuvitus). WSOY 2016. 61 sivua. Lastenkertomus. 

"Bella, ollaanhan aina ystäviä?

Äiti kertoo Julialle, että perheen rakas Bella-koira saa ihan kohta pentuja. Käsittämätöntä, Julia ei voi uskoa korviaan! Odottaminen tuntuu yhtä aikaa jännittävältä ja tuskastuttavalta. 

Mutta kun pennut sitten syntyvät, ne eivät olekaan niin kamalan söpöjä, vaan kaljuja ja tylsiä. Juliaa alkaa jännittää: mitähän naapurin Anni sanoo pennuista? Anni on Julian paras kaveri - tai oli ainakin ennen. Siis ennen kuin meni kouluun ja kasvoi yhtäkkiä paljon Juliaa isommaksi..."

Oma arvio:

Bella saa pentuja on selvästi räätälöity tytöille, jotka tykkäävät eläimistä. Niinpä tämä kirja osui ja upposi meidän tokaluokkalaiselle neidille, kun taas pojan mielestä tämä oli vähän tylsänlainen, eikä hän millään olisi jaksanut kuunnella koko tarinaa.

Tarinassa käydään hyvin läpi sitä, miten yhden vuoden ikäero voi vaikeuttaa ystävyyssuhdetta: Anni on ekaluokkalainen ja miettii, voiko leikkiä enää eskarilaisen kanssa. Eskari-ikäistä Juliaa taas kismittää, kun Annia tuntuu kiinnostavan enää vain hänen puhelimensa. Tekstiä lomittaa hauskasti tyttöjen tekstailut. Pääosassa on kuitenkin perheen koira, Bella, joka saa pentuja. Bella pentuineen onkin molempien lasten mielestä parasta kirjassa.

Tyttöä hiukan harmittaa se, kun Julia on vasta eskarilainen. Hänen mielestään paras henkilö on, liekö tästä syystä, Anni.  Tarinassa on lohdullinen loppu, kun Anni ja Julia ystävystyvät pentujen avulla, eikä Bella-koirakaan näytä unohtaneen Juliaa.

Lasten mielipide:

Tyttö:

Poika:

Minun arvosanani: 4+



*********************

Odotamme innolla lisää kirjoja tähän Lukupalat-sarjaan. Pidän kovasti kirjojen rakenteesta: ensimmäisellä sivulla esitellään keskeisimmät henkilöhahmot, kappaleet ovat sopivan pituisia ja kuvia on joka sivulla.

Nämä kirjat ovat arvostelukappaleita, suurkiitos kustantajalle!

Samantyylistä luettavaa:

Seikkailu Robomaassa: Zapf (Kirjatiikeri-sarja)
Hevostarinoita: Amelie Benn (Kirjatiikeri-sarja)
Reuhurinne - Ensiluokkaiset kioskikauppiaat: Tuula Kallioniemi