lauantai 8. helmikuuta 2014

Outolintu-trilogia: Veronica Roth



Outolintu: Veronica Roth. Suomentanut Outi Järvinen. Otava 2014.

 Englanninkielinen alkuteos (2011): Divergent 

"Yksi valinta voi muuttaa sinut. Toimintavetoisen trillerisarjan avaus koukuttaa myös elokuvana.

Rauhaan ja onneen tähtäävässä yhteiskunnassa ihmiset on jaettu kykyjensä mukaan viiteen ryhmään: Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin, Teräviin ja Sopuisiin.

Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja Vaatimattomien yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan?

Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan."

Oma arvio

Outolintu on tapaus isolla T:llä sitten Nälkäpelin! Kirja piti minut otteessaan loistavasti eikä turhia jaaritteluja tai liian monimutkaisia juonikuvioita ollut. 

Päähenkilö Tris on helposti samaistuttava, säpäkkä tyttö ja sivuhenkilöt perusteltuja. Dystopinen, luokkiin jaettu yhteiskunta on mielenkiintoista luettavaa. 

Mikä parasta, pakahduttavaa romantiikkaa löytyy tästä kirjasta. Tobias on vain niin ihana jörö! Seuraavaksi alan englanninkielisiä jatko-osia metsästämään.

 Arvosana tälle 5+.

Tämän kirjan sain kustantajalta. Kiitos! 

Kapinallinen: Veronica Roth. Suomentanut Outi Järvinen. Otava 2014.

  Englanninkielinen alkuteos (2012): Insurgent

" Meillä on sama suru molemmilla. Meillä on sota sisällämme. Joskus se pitää meidät hengissä, joskus se uhkaa tuhota meidät.

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta raa'asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan.

Sodan uhka on silti käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa."

Oma arvio


Mitä minä nyt sanoisin... Olen häkellyksissäni, tyrmistynyt, kuohuksissani...sillä tämä trilogian kakkososa oli AIVAN UPEA LUKUKOKEMUS! Tässä kirjassa lukija pääsee sisälle mukavasti enemmän muihinkin yhteiskuntaryhmiin kuin Uskaliaisiin. 

Trisin ja Tobiaksen suhde saa välillä kestää monenlaisia koettelemuksia, mutta side heidän välillään on käsinkosketeltavan vahva. Tris henkilönä on ihailtavan rohkea, mutta inhimillisen herkkä ja katuva. Hänen katumuksensa Willin surmasta on hyvin uskottavasti kuvattu ja saa minut myötäelämään hänen kanssaan. Tobias  on ihanan kapinallinen ja omalla tavallaan jörö, kuten aiemmassa arviossanikin hehkutan, mutta silti niin rakastettavan lempeä nuori mies. Sivuhahmot, kuten Christina ja Uriah, eivät jää vain pelkiksi tyhjiksi hahmoiksi kirjan sivuilla, vaan heistäkin saan jotain irti tarinan edetessä

Juonenkäänteet ja tapahtumat yllättävät ja pitävät minut jännityksessä koko kirjan ajan. Loppuyllätys jättää janoamaan lisää. Ehdottomasti luen tämän vielä suomennettuna versiona syksyllä, että pääsen vielä paremmin tapahtumiin sisälle!

Arvosanani tälle täydet 5.

Päivitys 11.08.2014: Luin suomennoksen, jotta pääsisin vielä enemmän jyvälle kirjan tapahtumista, ja jotakin uutta tästä sainkin. Varsinkin Jeaninen kieroiluista ymmärsin nyt hiukan enemmän. Melko synkkähän tämä trilogian kakkososa on, sillä Trisin ajatukset eivät ole kovin valoisat - hän mietiskelee Willin kuolemaa, huonoja välejään Tobiaksen kanssa, jopa kuolemaansa vankina ollessaan.

 Tobiaksen ja Trisin juttu menee mielestäni jopa hiukan itseään toistavaksi. Suomennoksessa on harmillisen paljon pilkkuvirheitä ja epäjohdonmukaisuutta isojen alkukirjaimien käytössä, mutta en nyt ole kielipoliisin tehtävissä. Jos nyt pisteyttäisin uudelleen, laskisin kirjan arvosanaa 4,5:een, mutta annetaan nyt alkuperäisen pisteytykseni olla se virallinen :)

Englanninkielisen alkuteoksen Insurgent (Harper Collins Pub. 2012) olen ostanut itselleni. Suomennoksen sain kustantajalta, suurkiitokset!


Uskollinen: Veronica Roth. Suomentanut Outi Järvinen. Otava 2015.


Englanninkielinen alkuteos (2013): Allegiant

"Yksi valinta määrittää sinut!

Trisin maailma on pirstaleina. Osastoihin perustuva yhteiskunta, kaikki mihin hän on aina uskonut, on hajalla. Siksi ei olekaan ihme, että Tris tarttuu mahdollisuuteen lähteä Neljän kanssa tutkimaan mitä salaisuuksia löytyy kaupungin rajojen ulkopuolelta.
Neljän ja Trisin vuoropuhelu kertojana tuo Outolintu-trilogian päätösosaan uuden, voimakkaan ulottuvuuden."

 Oma arvio:

Tartuin tähän trilogian päätösosaan mielettömällä innolla, etenkin kun huomasin teoksen olevan yli 500 sivua pitkä. Jouduin kuitenkin alun jännittävien tapahtumien jälkeen hiukan pettymään, sillä Trisin ja Tobiaksen elämä rajan toisella puolen on kirjan alussa hyvin puuduttavaa luettavaa. Heidän tunteensa ovat solmussa ja en nähnyt mitään toivoa heidän suhteessaan:  pelkäsin tosissani, että saavatko he enää kipinäänsä syttymään.

 Toisaalta on mukavaa, kun tarina saa taas uusia ulottuvuuksia ja moni asia selkenee. Trisin äidin menneisyyteen olisin kaivannut ehkä vielä lisää jotain järisyttävää paljastusta. On vaihtelua lukea tällä kertaa sekä Trisin että Tobiaksen näkökulmasta tarinaa eteenpäin. Jossain vaiheessa tarina alkoi taas vetää minua enemmän puoleensa ja Tobiaksen ja Trisin välitkin lämpenevät. Loppuratkaisu on mielestäni ennalta-arvaamaton ja traaginen, mutta loistava (jos näin saa sanoa kaikessa surullisuudessaan...) 

Arvosana tälle 4,5.

Päivitys 18.2.2015:
Nyt täytyy sanoa, että onneksi luin tämän trilogian päätösosan suomennoksen - nyt kirjan alku ei tuntunut läheskään niin puuduttavalta geeniteknologiaselostuksineen kuin englanninkielistä alkuteosta Allegiant lukiessani. Uskollisen maailma on masentava ja synkkä, mutta Trisin ja Tobiaksen yhteys antaa toivoa kaiken kurjuuden keskellä. Loppu on edelleenkin raastavan surullinen, ja nyt suomeksi luettuna lopputulos ahdistaa minua huomattavasti enemmän. Eihän tämä nyt näin saisi päättyä! Toisaalta tämä teos ei ole missään vaiheessa ennalta-arvattava, ja siitä iso kiitos. Voisin jopa hiukan nostaa arvosanaa, sillä ensimmäiseen arvosanaani vaikutti osittain kielimuuri.. 

eli arvosanani tälle on 5-

Englanninkielisen teoksen Allegiant (Harper Collins Pub. 2013) olen ostanut itselleni. Suomennoksen olen saanut kustantajalta, kiitos!

Neljä: Veronica Roth. Suomentanut Outi Järvinen. Otava 2016.

 Englanninkielinen alkuteos (2014): Four

"Huippusuosittu Outolintu-trilogia täydentyy Tobiaksen tarinalla. 

Kaksi vuotta ennen kuin Beatrice Prior teki valintansa, myös Vaatimattomien johtajan 16-vuotias poika päätti aloittaa kaiken alusta. Uskaliaissa hän saa nimen Neljä. Hänen päätöksensä vaikuttavat tuleviin alokkaisiin ja paljastavat salaisuuksia, jotka uhkaavat koko osastojärjestelmää.

Kaksi vuotta myöhemmin Neljä valmistautuu toimintaan. Kun verkkoon tarttuu uusi alokas, hän tuntee löytävänsä suunnan. Trisin avulla on ehkä mahdollista olla jälleen Tobias."

Oma arvio:

Olen suhtautunut hiukan varauksellisesti kirja-sarjojen täydennysosiin, mutta tätä Outolintu-trilogiaa täydentävää teosta Neljä olen odottanut tosi innoissani. Olen ehkä jäävi antamaan tästä järkeen perustuvaa arviota, sillä olen liian rakastunut Tobiaksen roolihahmoon sekä koko Outolintu-trilogian tarinaan. Se kun on minun kirjasarjojen top-listalla ykkössijalla, enkä tiedä, syrjäyttääkö sitä sieltä ikinä mikään sarja.

Neljä pitää sisällään neljä erillistä tarinaa Tobiaksesta, jotka etenevät aikajatkumossa: Kolme tarinaa ajasta ennen Trisiä ja yksi Outolintu-romaanin ajalta. Lisäksi lopussa on muutamia kohtauksia niin ikään Outolintu-romaanista, nyt tietenkin Tobiaksen näkökulmasta.

Minun täytyy päästä pois. Se on nyt loitsu, mantra, ainoa asia josta saan enää pidettyä kiinni.

Ensimmäinen tarina nimeltään Vaihtaja kertoo niistä ajoista, kun Tobiaksen valintaseremonia lähestyy. Saan viimein kokea sen, miten kamala isä Marcus Eaton on pojalleen, ja miksi Tobiaksen valinta Uskaliaisiin tuntuu nyt erittäin järkeenkäyvältä. Hän valitsee Uskaliaan, pettää isänsä ja pääsee turvaan uuden yhteisönsä suojiin. Ensimmäisen pelkomaiseman tulos Tobiaksella on neljä pelkoa - ja siitä hän saa nimensä Neljä.


Kokelas valottaa minulle taas nimensä mukaisesti Tobiaksen kokelasaikaa. Tobias välttelee enimmäkseen muiden seuraa, mutta viihtyy kuitenkin välillä Zeken ja Shaunan kanssa, jolle hän antaa  taisteluvinkkejä. Tobias on ryhmänsä paras päihitettyään lopuksi Ericin. Tästä on tulossa hänelle todellinen vihollinen, sillä hän uhkaa paljastaa kaikille Neljän oikean nimen - sitä hän ei halua missään nimessä. Hän haluaa olla Neljä, Uskalias, eikä kerro kenellekään tulevansa Vaatimattomasta.

 Tobiaksen kouluttaja Amar huomaa, että tämä pystyy olemaan tietoinen simulaationsa ajan, ja vannottaa Tobiasta olemaan hiljaa tuloksistaan. Hän tunnustaa, että on itsekin tietoin simulaatioissa. Jeanine saa tietää tuloksista, mutta Neljä onnistuu pelaamaan seuraavan simulaation niin, ettei kukaan epäile mitään. Yllättäen Neljä saa kuulla, että Amar on syöksynyt alas kuiluun ja menehtynyt - vaikka me trilogian lukeneet tiedämmekin, ettei kaikki mennyt ihan niin.

Tarinassa Poika Tobias on saanut oman asuntonsa ja saa kuulla Maxilta, että hän olisi loistava johtajaehdokas. Hän lähtee mukaan johtajakoulutukseen, jossa paikkaa havittelee myös Eric.  Neljä saa tietää äitinsä Evelynin  olevan elossa ja käy tapaamassa häntä, mutta tapaamisesta tulee katkera. Pidän eniten kohtauksesta, jossa Neljä käy ottamassa kuuluisan tatuointinsa; kaikkien osastojen symbolit selkäänsä. Tori tekee tatuoinnin salassa, ja selästä pilkottaa muiden näkyville vain ylin, Uskaliaan symboli.
"Jos ihminen haluaa tämän kuvan ihoonsa, hänen täytyy osata pitää suunsa kiinni. Toivottavasti ymmärrät sen", hän sanoo ja katsoo minua syrjäsilmällä. "Muuten joku voi luulla häntä divergentiksi."

Viimeinen osa, Petturi, kertoo ajasta, jolloin on kulunut jo kaksi vuotta Neljän omasta kokelasajasta, ja kulkee limittäin Outolintu-kirjan tarinan kanssa. Hän on luopunut johtajanpaikasta, ja Eric on saanut tämän pestin. Neljän koulutusryhmällä on vierailupäivä, ja hän saa myös tavata kokelaansa Trisin äidin, Natalien. Pääsen nyt kokemaan kaikki ne Neljän tunteet, joita hän ensin salaa tuntee Trisiä kohtaa, ja yllätyn, kuinka kovaa vetovoimaa hän tyttöön tunteekaan. Tunnen myös lukiessani nahoissani Neljän taistelun hänen pelkojansa vastaan, hänen epäilyksensä siitä, että jotain pahaa on tulossa ja epäonnistuneen tapaamisensa isänsä kanssa. Tobias saa huomata, ettei hänen äitinsä ole puhtain aikein sekään. Ainoa, joka tuo hänelle voimaa elämään, on tuo laiha, mutta sisukas tyttö, Tris.

Vaistoni oli oikeassa: häneen voin luottaa. Hänelle voin paljastaa salaisuuteni, häpeäni, nimen jonka olin jo hylännyt. Voin paljastaa kaikki kauniit ja rumat asiat. Tiedän sen.

Kirjan lopussa on erillisenä osiona muutamia Trisin ja Neljän kohtauksia: ensikohtaaminen, kun Tris hyppää verkkoon ensimmäisenä, heidän kuuluisa ruokalakeskustelunsa sekä heidän kohtaamisensa, kun Neljä on humalassa ja flirttailee Trisille. Nämä ovat mukavia lisukkeita, jotka täydensivät kirjan.

Minun mielestäni Neljä täydentää mahtavasti Outolintu-trilogian ja on ehdottomasti luettava, jos haluaa ymmärtää enemmän tarinan taustoja. Veronica Roth kertoo esipuheessaan, että Tobiaksesta piti tulla ensin Outolinnun näkökulmahenkilö, ja että asian hauduttua hän kehittelikin Trisin hahmon ja vaihtoi näkökulman hänelle. Tobias on silti hänelle selvästikin tärkeä hahmo, ja nyt tämän kirjan myötä kokemus vain vahvistui. Olipas tämä ihana lukea, olo on kuin olisi kotiin palannut!

Arvosanani 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Samantyylisiä kirjoja/sarjoja:

Ann Aguirre: Razorland-trilogy
Theo Lawrence: Mystic City -trilogia
Evanescent - Katoavainen: Sarianna Suorsa

Outolintu-trilogia muissa blogeissa:

 Lukutoukan kulttuuriblogi
Yöpöydän kirjat
Tarinoiden taikaa
Anna minun lukea enemmän
Mustetta paperilla
Kirjaneidon tornihuone
 
 
**********************************************************

Divergent - Outolintu -elokuva

Julkaisuvuosi: 2014
Ohjaaja: Neil Burger
Pituus: 139 min
Genret: toiminta, seikkailu, scifi, draama
Päänäyttelijät: Shailene Woodley, Theo James, Kate Winslet, Ansel Elgort, Jai Courtney, Miles Teller, Ray Stevenson, Tony Goldwyn, Zöe Kravitz, Maggie Q, Ashley Judd


Traileri:

Viimein pääsin katsomaan tämän Neil Burgerin ohjaaman  Outolintu-elokuvan, joka on tehty Divergent-trilogian ensimmäisestä osasta. Olin yhtä aikaa tosi jännittynyt, kauhuissani että innoissani. Eniten minua pelotti se (niinkuin aina, kun olen lukenut kirjan ennen elokuvaa) miten paljon käsikirjoittaja on muuttanut tarinaa elokuvallisista syistä. No, muutamia eroavaisuuksia toki oli, kuten se, että Tris ei elokuvassa menestynyt koulutusvaiheessaan laisinkaan taisteluharjoituksissa, vaan olisi niiden perusteella tippunut kokelaiden joukosta. Näin hänestä tehtiin fyysisesti heikompi kuin hän kirjassa oli. Tämä ei nyt kuitenkaan minun mieltäni niin kovasti järkyttänyt. Muuten elokuvassa saavutettiin ihan sama kipinä Trisin ja Tobiaksen välillä kuin kirjassakin. Huomasin jännittäväni monia kohtauksia ihan tolkuttoman paljon, vaikka tiesinkin, mitä tulee tapahtumaan. 

Toinen suuri pelkoni oli, miten sopivia Shailene Woodley ja Theo James olisivat Trisin ja Tobiaksen rooleihin. Pelkoni oli täysin turha, sillä he vakuuttivat minut täysin, ja he olivat aikalailla sellaisia, jollaisiksi olin heidät kuvitellutkin. Myös Ericin näyttelijä Jai Courtney oli nappivalinta. 

Elokuva oli minusta rakenteeltaan hyvä eikä puuduttavia kohtia ollut. Alussa osastot oli hyvin esiteltynä ja sivuhenkilöitä oli mukana juuri sopivasti, ettei juuri kenenkään rooli ei jäänyt turhan ohueksi. Poikkeuksena Al jäi varmasti katsojille henkilönä mysteeriksi, koska hänelle ei ollut suotu juurikaan kohtauksia elokuvassa, vaikka hän oli Trisille merkittävä henkilö koulutuksen alkuvaiheessa. Myös Willin ja Christinan romanssi ei saanut elokuvassa minkäänlaista huomiota eikä siis välittynyt katsojille kuin yhtenä epämääräisenä flirttauksena.

Arvosanani elokuvalle on 5- . 

DVD:n olen hankkinut omaan leffakokoelmaani. Seuraava elokuva Kapinallinen julkaistaneen maaliskuussa 2015, sitä odotellessa... 

Insurgent - Kapinallinen -elokuva 

Julkaisuvuosi: 2015
Ohjaaja: Robert Schwentke
Pituus: 119 min
Genret: toiminta, seikkailu, scifi
Pääosissa: Shailene Woodley, Theo James, Ansel Elgort, Kate Winslet, Miles Teller, Zöe Kravitz 


Traileri:




Oma arvio: 
Minulla oli kovat odotukset tätä filmatisointia kohtaan, sillä pidin paljon sarjan ensimmäisestä osasta. Ehkä siitä johtuen jouduinkin hiukan pettymään. Elokuvassa oli niin paljon eroavaisuutta kirjan yksityiskohtiin, että se jo alkoi olla ihan oma tarinansa. Totta kai perusjuoni mukaili kirjan tarinaa, mutta liikaa eroavaisuuksia löysin ja se alkoi häiritä minua. 

Elokuvassa oli keskitytty enemmän toimintaan ja 3D-ulottuvuuksien rakentamiseen kuin olisin halunnut. Toisaalta toiminta piti katsojan otteessaan eikä pitkästymisen tunnetta päässyt tulemaan. Ymmärrän kyllä, että elokuvasta olisi tullut melko draamapainotteinen, jos olisi keskitytty pelkästään Trisin ja Tobiaksen välien selvittelyyn ja monien sivuhenkilöiden vaiheisiin, ja se olisi karkottanut miespuolista yleisöä, mutta silti... Uriah oli lempihahmojani kirjoissa, joten olisin suonut hänelle isomman roolin elokuvassa. Trisin ja Tobiaksen välillä ei elokuvaversiossa nähty kirjassa silmiintuntuvaa kireyttä, eikä kovin montaa herkullista kohtausta heidän välillään päässyt toiminnan lomassa syntymään. Shailene Woodleyn ja Theo Jamesin välilllä ei tuntunut kemiat kohtaavan niin hyvin kuin Divergentissä.

Trisin surua oli elokuvassa kuvattu hänen painajaisuniensa ja simulaatioiden kautta. Kate Winslet näytteli kieroa ja vallanhimoista Jeaninea loistavasti. Myös hellyyttävä Ansel Elgort näytteli Trisin veljeä Calebia uskottavasti sekä Miles Teller häilyvää Peteriä.  Jai Courtney oli hyvin häijy Ericinä, kuten ensimmäisessä elokuvassakin. 

Pidin myös paljon siitä, miten raunioitunutta Chigacoa kuvattiin lintuperspektiivistä sekä Terävien, Sopuisien että Rehtien päämajoista. Ne vastasivat melko paljon omiakin mielikuviani. Samoin kaikki yksityiskohdat Jeaninen koelaboratoriossa oli hienosti toteutettu. Loppu jäi hiukan avoimeksi: lähtevätkö tosiaankin kaikki muurin toiselle puolelle, vai vain tietyt divergentit, kuten kirjassa?

Arvosanani Insurgent - Kapinallinen -elokuvalle on 4

Allegiant - Kapinallinen

Julkaisuvuosi: 2016
Ohjaaja: Robert Schwentke 
Kesto: 121
Genre: Toiminta, scifi, seikkailu
Pääosissa; Shailene Woodley, Theo James, Ansel Elgort, Naomi Watts, Jeff Daniels, Miles Teller, Zöe Kravitz, Bill Skarsgård, Nadia Hilker


 Ei, ei ja ei. Minä olen hyvin pettynyt ja vihainen. Outolintu-leffasarjan kolmas osa alkaa hyvin lupaavasti näyttävällä muurin ylityksellä, ja pidän hyvin siitä, miten karulta kaupungin ulkopuolella näyttää. Mutta sitten tapahtuu jotain, joka vie leffan ihan väärille urille...

Alkaa sadella sellaisia scifielementtejä, että heikompaa hirvittää: robottimainen armeija nuoria karkulaisia vastassa, holoseiniä, kummallisia ilmakuplia, laseraseita ihmeellisillä pyörivillä etsimillä, autopilottikoptereita jne. Genetiikan tutkimuslaitos (vai-mikä-se-olikaan) on erittäin vaikuttava pytinki, johon saapuvat käyvät läpi erikoisen puhdistusoperaation. Mistään tällaisesta ei kirjoissa mainita mitään, vaan tarinan mukaan sotilaat käyttävät tavallisia käsiaseita, ajavat rähjäisillä maastureilla, lentävät vanhoilla lentokoneilla eikä tutkimuslaitoskaan ole mikään huipputekninen laitos, vaan melko rähjäiseksi kuvattu. En pitänyt näistä leffassa tehdyistä muutoksista alkuunkaan.

Minua ärsyttää myös se, että henkilöiden väliset suhteet ja niiden selvittely jää näiden valomiekkaharjoitusten varjoon. Matthewta näyttelevä Bill Skarsgård on minulle iloinen yllätys, mutta Matthew jää leffassa statistin rooliin, vaikka hänen ja Trisin suhde on kirjassa paljon läheisempi.  Trisin ja hänen veljensä Calebin välien lämpeneminen saa onneksi hieman sijaa leffassa, mutta Trisin ja Tobiaksen välienselvittelyt jäävät toissijaisiksi. 

Arvosanani 3-

Traileri:

 

Aion toki katsoa vielä viimeisen osan Ascendant, jonka ohjaa ikävä kyllä edelleen Robert Schwentke ja joka julkaistaneen kesäkuussa 2017. En usko, että rakastun siihenkään.

 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä, kutkuttavan jännittävä kirja! Tykkäsin siitä että romantiikka oli säästetty loppuun, että sai ensin rauhassa tutustua hahmoihin ja kirjan maailmaan ennenkuin jännitteitä alkoi syntymään. Paljon oli yhteistä Pottereihin (vaikka et niistä tykkää), kuten osastojaot ja pelkojen kohtaamiset, mut ei onneksi liiaksi ettet jättänyt lukematta :D

Hellu

Niina T. kirjoitti...

No huh, millaiselle tuo kolmas leffa kuulostaa! Tavallaan, jos ei ole kirjaa lukenut, se voisi olla kiinnostava, mutta minulla on jo mielessäni tietynlainen kuva, jota tuo leffaversio ei vastaa ollenkaan. Lukemani perusteella tuntuu kuin ohjaaja tekisi leffaa jonkun kirjasta kirjoittamien myustiinpanojen perusteella tutustumatta itse ollenkaan tarinaan. Eka leffa oli kuitenkin aika uskollinen kirjalle. Petyin jo toiseen leffaan niin, että aion katsoa kaksi viimeistä osaa vasta dvd:llä.

Minua on pitkään kiinnostanut tuo Neljän näkökulman esille tuova teos. Oli niin kivaa lukea hänen päänsisäisestä maailmastaan Uskollisen lopussa. Pitää vain odottaa, jos saisin sen jossain vaiheessa kirjastosta, varausjonossa on n. 20 ihmistä ennen minua.