Heartstopper-sarja: Alice Oseman

Heartstopper - osa 1: Alice Oseman. Suomentanut Oona Juutinen. Tammi 2022 (Heartstopper #1)

Englanninkielinen alkuteos (2018): Heartstopper, volume 1. Kansi: Alice Oseman.

"Poika tapaa pojan. Pojista tulee ystävät. Pojat rakastuvat.

Sydämen sulattava sarjakuvaromaani ystävyydestä ja tunnemyrskystä, jonka vain ensirakkaus voi synnyttää.

Charlie ja Nick käyvät samaa koulua ja tapaavat jouduttuaan vieruskavereiksi. Charlien sydän on pysähtyä, kun hän näkee Nickin ensi kerran, ja rakastuu päätä pahkaa. Vaikka Charlien järki sanoo, ettei heidän välillään voi koskaan olla mitään ystävyyttä enempää, hän ei voi tunteilleen mitään. Voisiko Nick sittenkin olla vähän kiinnostunut Charliesta…?

Heartstopper-sarjassa käsitellään ystävyyttä, rakkautta ja rohkeutta olla oma itsensä. Charlien ja Nickin polut kietoutuvat yhteen ja muodostavat suuremman tarinan, joka ei jätä ketään kylmäksi." (Tammi)

Oma arvio:

Olen auttamattomasti myöhässä hehkuttamassa tätä Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvaa, sillä mitä kirjasomea on seuraaminen, suurin osa YA-lukijoista on ahminut sarjaan kuuluvat neljä sarjakuvaa jo aikapäiviä sitten alkukielellä englanniksi. Silti aion nyt mattimyöhäishehkuttaa tätä omalta osaltani, joten varokaa vain. Idea Heartstopper-sarjakuvaan on lähtenyt poikimaan Osemanin Solitaire-romaanin maailmasta, jossa päähenkilönä on sarjakuvan poikapäähenkilön Charlien isosisko Tori. Koska Torin pikkuveljestä ja tämän poikaystävästä Nickistä tuli niin valtavan suosittuja, Oseman on kirjoittanut muutamia spin off -kirjoja heidän vaiheistaan ja sitten tulivat vuodesta 2018 lähtien nämä sarjakuvat, jotka räjäyttivät potin. Lisäksi tänä vuonna tuli Netflixiin sarja, joka on myös saanut suitsutusta osakseen. (Ja saa myös minulta ryökäleeltä, joka katsoin sarjan ennen kirjoja.)

"Ei homoutta voi kenenkään ulkonäöstä päätellä." (s. 204)

On hankala kertoa sarjakuvan juonesta niin, ettei tulisi käytyä läpi koko sisältöä. Takakansitekstissäkin on jo spoilattu melko olennaiset. Alkuasetelmassa Charlie on pussailemassa erään Benin kanssa kirjastossa, kun kello soi tunnille. Truhamin koulussa on tehty uudet ryhmäjaot, ja kasiluokkalainen Charlie joutuu istumaan ysiluokkalaisen urheilijatyypin Nickin viereen. Tai pääsee, sillä Nick vaikuttaa heti tosi mukavalta. Charlie tuntuu törmäävän Nickiin joka paikassa ja Nick tervehtii aina häntä iloisesti. Tämä on  varmasti entiselle koulukiusatulle Charlielle hämmentävää.

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 228

Kun Nick huomaa Charlien juoksukyvyt, hän houkuttelee tätä mukaan rugbyjoukkueeseen, vaikka Charlie ei tiedä lajista yhtään mitään. Muut joukkuekaverit ovat homofobisia ja kyräilevät vierestä, kun Nick opettaa Charlien nopeasti lajin pariin. Pojat ystävystyvät, ja Charlie saa Nickiltä apua, kun kusipää-Ben vainoaa tätä. Charlie kun haluaa lopettaa tapailun tyypin kanssa, joka kohtelee tätä huonosti. Harmi, että Nick on hetero, sillä Charlie tykkää pojasta tosissaan. Mutta sitten Nick alkaa käyttäytyä hyvin epäheteromaisesti. 

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 82

Heartstopper on niin käsittämättömän söpö, hellyttävä ja koskettava rakkaustarina, että se jää mieleen pitkäksi aikaa kummittelemaan. Olin jo Netflix-sarjan katsottuani ihan pastellinvärisessä hurmiossani (nuo värit tuntuu olevan melko vallitsevia sarjassa) ja sarjakuva sykähdyttää ihan yhtä paljon. Hämmästyttävää, miten TV-sarjaan on osattu valita niin samannäköiset tyypit mitä sarjakuvassa on, ja lisäksi se on tarinalle tosi uskollinen. Osemanin piirrostyylissä on vaikutteita mangasta ihan hitusen, mutta ei liikaa. Poikien vaatetyylien esittelyt ja päähahmojen henkilötietokortit tuovat myös mangamaisuutta. Mukavana lisänä lopussa on myös otteet molempien poikien päiväkirjan sivuista sekä Nickin Charlielle tekemän kasetin soittolista. 

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 244-245

Tyttärelläni on hyllyssä seuraava osa enkuksi, joten enköhän lue sen tähän putkeen, koska seuraavia suomennoksia saa vielä odotella uskoakseni ensi kevääseen. Pitää varmaan tilailla sitten lisää osia niin äidin kuin tyttärenkin iloksi. Tässä sarjakuvassa on niin paljon hyväntahtoisuutta, kuplivaa iloa ja rakkautta, ettei tätä voi olla rakastamatta.

Arvosanani täpötäydet 5 + 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

Kaiken ei tarvitse olla totta

A Blog of Books and Musicals

The Bookerina Book Blog

A Little Haze Book Blog

Al's Manga Blog

Floweringpages

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Pride-lukuhaaste

 Heartstopper, volume 2: Alice Oseman. Hodder Childrens book 2019 (Heartstopper #2)

"Nick and Charlie are best friends. Nick knows Charlie’s gay, and Charlie is sure that Nick isn’t.

But love works in surprising ways, and Nick is discovering all kinds of things about his friends, his family … and himself.

By Alice Oseman, winner of the YA Book Prize, Heartstopper is about friendship, loyalty and mental illness. It encompasses all the small stories of Nick and Charlie’s lives that together make up something larger, which speaks to all of us."(Hachette Children's Group)

Oma arvio:

Onnekseni teini-ikäinen tyttäreni tykästyi äitinsä lailla Heartstoppereihin ja tilasi loput, englanninkieliset osat sarjaan. Niinpä pääsin lähes heti perään nauttimaan jatko-osasta.

En osaisi tykätä tästä toisesta osasta yhtään sen vähempää kuin eka osastakaan. Viimeksi jäätiin siihen, kun Harryn bileissä Charlie rohkaistui suutelemaan Nickiä, ja Nick poistui häkeltyneenä paikalta, pääosin koska Harry ja muut huutelivat häntä. Charlie luuli, että Nick meni pois tolaltaan heidän suudelmastaan ja nyt toisen osan alussa soimaa itseään siitä. Sitten päästäänkin lempikohtaukseeni, joka on lähes identtinen TV-sarjan kanssa: seuraavana aamuna kaatosateessa kastunut Nick on Charlien ovella. Charlie pyytää tätä sisään ja huoneeseensa, pyytelee vuolaasti anteeksi tekoaan, jolloin Nick yllättää tämän suutelemalla häntä. Kohtaus Charlien huoneessa on hyvin tunteikas ja koskettava, kun Nick ilmaisee epävarmuutensa siitä, mikä hänen seksuaalisuutensa on. Charlie on vain niin ihanan ymmärtäväinen.

Alice Oseman: Heartstopper, vol. 2, s. 305

Charlie kutsuu myös Nickin keilaamaan ystäviensä kanssa syntymäpäivänään. Ystävät eivät tiedä heidän romanssistaan, ja Tao on todella ynseä Nickiä kohtaan, koska tämän rugby-kaverit ovat kiusanneet aiemmin Charlieta. Nick ja Charlie ovat umpi-ihastuneita, mutta eivät voi näyttää avoimesti tunteitaan. Nick selvittelee omaa seksuaali-identiteettiään, vaikka on melko varma siitä, että on bi. Hän huomaa, kuinka helpottavaa on kertoa edes jollekin: Higgsin tyttökoulun Tara ja Darcy saavat kunnian tietää ensimmäisenä poikien tapailusta.

Alice Oseman: Heartstopper, vol 2, s. 427

Kaikki ei mene kuitenkaan niin hyvin, kun Nick puolestaan kutsuu Charlien viettämään iltaa omien kavereidensa kanssa. Leffateatterissa odottaa ikävä yllätys, sillä kiusanhenki Harry on myös paikalla. Nick on hyvin pahoillaan, mutta Charlie haluaa jatkaa iltaa. Harry pilaa koko illan idioottimaisuudellaan, ja seurauksena on paljon pahaa mieltä ja muutama musta silmä.

Nick haluaa lopettaa salailun heidän suhteestaan, sillä hän on hyvin varma siitä, että tykkää Charliesta ihan älyttömästi. Poikien ekoilla oikeilla treffeillä rannalla Nick haluaa kertoa hyvin tärkeän asian Charlielle. Hän haluaa tulla ulos kaapista. Ensimmäisenä asiasta saa kuulla Nickin äiti.

Charlien ja Nickin tarinan lisäksi tässä kirjassa on myös minitarina Taran ja Darcyn romanssista, joka alkaa Higgsin tyttökoulun musiikkiluokassa. Tämä on oikein kiva pieni lisä.

Charlie ja Nick eivät lakkaa olemasta söpöjä. Heidän orastava romanssinsa on kuvattu niin ihanalla tavalla, että sydämeni ei lakkaa sulamasta. Olen niin onnellinen, että löysin tämän. En löydä pienintäkään moitittavaa tästä sarjakuvasta.

Arvosanani 5+

Tämän lainasin tyttäreni kirjahyllystä.

Muissa blogeissa: 

Goody's Blog

Casey Carlisle

My Endless Shelf

All the books I can read

Writing Bookish Notes

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: Two books by the same author

Heartstopper, volume 3: Alice Oseman. Hodder Children's Book 2020. (Heartstopper #3)

"Charlie didn’t think Nick could ever like him back, but now they’re officially boyfriends. Nick’s even found the courage to come out to his mum.

But coming out isn’t just something that happens once – there’s Nick’s older brother, and a school trip to Paris, not to mention all the other friends and family – and life can be hard, even with someone who loves you by your side. As their feelings get more serious, Charlie and Nick will need each other more than ever before." (Hachette Children's Group)

Oma arvio:

Heartstopperin kolmas osa jatkuu siitä, mihin Netflix-sarjan ensimmäinen kausi päättyi: Nickin kaapistatuloon äidilleen. Niinpä olin tätä aloittaessani erityisen innostunut, koska en tiennyt, mitä uutta ja jännää Nickin ja Charlien elämässä tapahtuisi. Lisää söpöilyä ainakin, sen voi arvata.

Tämä osa keskittyy aika paljon kaapista tulemisen vaikeuteen. Nick on kertonut biseksuaalisuudestaan äidilleen ja Taralle ja Darcylle, mutta eihän se vielä riitä mihinkään. Miten kertoa asiasta veljelle, isälle, koulutovereille, joukkueelle? Nick ei yhtäkkiä olekaan niin varma. Charlie taas pelkää, että Nick joutuisi samanlaisen kiusaamisen kohteeksi kuin hän aikoinaan, joten Charlie ei hoputa Nickiä asiassa. Charlie haluaa kuitenkin kertoa nyt omalle perheelleen heidän seurustelusta, ja sekin on jo paljon. Vielä pitäisi kertoa ystäville, mutta se ei sitten sujukaan heti niin luontevasti.

Truehamin ja Higgsin  koulujen yhteinen Pariisin reissu on käsillä, ja pojat ovat innoissaan. Vaikka he eivätkään pääse samaan sänkyyn nukkumaan, heillä on välillä herkullisia tilanteita hiipiä pusuttelemaan salassa muilta. Charlie kertoo Aledille heidän seurustelusta, mutta Taolle hän ei oikein uskalla kertoa, koska tämä on kova möläyttelemään. Asia vaivaa Charlieta kovasti.

Alice Oseman: Hearstopper, vol 3: s. 637

Nickiä alkaa hieman huolestuttaa Charlien niukkaruokaisuus, sillä tuntuu, että muutenkin hintelä poika ei juuri syö mitään. Charlie myöntää, että hänellä on hiukan ongelmia syömisen kanssa. Hän on aiemmin kertonut myös Nickille viillelleensä itseään, kun koulukiusaaminen oli pahimmillaan. Nick huomaa välittävänsä Charliesta yhä enemmän, ja meinaa jopa lipsauttaa R-sanan, mutta ei sitten ihan vielä kuitenkaan. Charlie tuntee yhtä syvästi. Hekumoissaan Nick tekee Charlielle lemmarin kaulaan, jota tämä sitten joutuu nolouksissaan peittelemään - tuloksetta. Tyypit alkavat pähkäillä, kuka on tehnyt rakkauspuraisun Charlien kaulaan? Kuka muu seurueesta on homo? Poikien hämmästykseksi Harry puolustelee Nickiä ja Charlieta ja yrittää tulla hieromaan sovintoa.

Alice Oseman: Heartstopper, vol 3, s. 734

Ellen ja Taon ihastus toisiinsa pääsee myös tässä osassa pieneen sivurooliin. Lisäksi lopussa on oma minisarjis Ellen ensimmäisestä päivästä Higgsin koulussa. Elle ja Tao saa valitettavan vähän tilaa tarinassa, kun taas Netflix-sarjassa heillä on melko suuri osa Nickin ja Charlien romanssin lomassa. 

Muuten luokkaretki menee tuttuun tapaan: on tutustumisia museoihin, hillumista kaupungilla, bileitä hotellihuoneissa pullonpyörityksineen. Olisiko pullonpyöritys sopiva hetki tulla kaapista ulos koko porukalle?

En suostu edelleenkään keksimään mitään vikaa tästä, joten täydet 5+ on arvosanani.

Tämän kirjan lainasin tyttäreni kirjahyllystä.

Muissa blogeissa:

Jasper & Spice

The Nerd Daily

Casey Carlisle

The Book Dutchesses

Sparklyprettybriiiight

This Splendid Shambles

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: Two books by the same author

Samantyylistä luettavaa:

Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli

Perfect on paper: Sophie Gonzales

Perfect on Paper: Sophie Gonzales. Hodder Children's Book, 2021.

Kansi: @Jonathan Bush, @Shutterstock.com

"A bisexual girl who gives anonymous love advice to her school friends is hired by the hot new kid to help him get his ex back. Leah on the Offbeat meets To All the Boys I’ve Loved Before – the new queer YA rom-com from Sophie Gonzales.

Her advice, spot on. Her love life, way off.

Darcy Phillips:

Can give you the solution to any of your relationship woes – for a fee.

Uses her power for good. Most of the time.

Really cannot stand the new Australian jock at school, Alexander Brougham.

Has maybe not the best judgement when it comes to her best friend, Brooke…who is in love with someone else.

Does not appreciate being blackmailed.

But when Brougham catches Darcy in the act of collecting letters from locker 89 – out of which she’s been running her questionably legal, anonymous relationship advice service – that’s exactly what happens. In exchange for keeping her secret, Darcy begrudgingly agrees to become his personal dating coach. The goal? To help him win his ex-girlfriend back.

Darcy has good reason to keep her identity secret. If word gets out that she’s behind the locker, some things she’s not proud of will come to light, and there’s a good chance Brooke will never speak to her again.

Okay, so all she has to do is help an entitled, bratty, (annoyingly hot) guy win over a girl who’s already fallen for him once? What could possibly go wrong?"(Hachette Children's Group)

Oma arvio:

Minulla on taas ollut uskomattoman hyvä tuuri enkunkielisten, romanttisten YA-kirjojen suhteen, sillä tuntuu, että olen napannut luettavakseni viime aikoina ainoastaan järjettömän hyviä sellaisia. Vai olenko oikeasti niin hyvä valitsemaan luettavani, että en sorru yleensä huonoihin tapauksiin? Aloin jo ihan miettiä, mitä seuraajani ajattelevat, kun kaikki enkunkieliset, realistiset YA:t saa tänä vuonna hehkutuksia ja lähes poikkeuksetta välille 4,5-5 sijoittuvan arvosanan. Mutta kun minä oikeasti tykästyn näihin niin kovasti! Vaikutusta toki voi olla näihin täyskymppeihin sillä, että olen poiminut aika paljon luettavaa Goodreads Choise Awards -listoilta.

Sophie Gonzalesin Perfect on Paper ei heti alussa vetäissyt minua imuunsa, mutta aika pian huomasin käänteleväni sivuja kuin viimeistä päivää silmät innosta hehkuen. Kirjassa on hiukan samaa ideaa kuin yhdessä suosikkisarjoistani Sex Educationissa: Darcy Phillipsillä on salainen bisnes, jossa hän jakelee ihmissuhdeneuvoja muille lukiolaisille. Hän on onnistunut onkimaan koulunsa kauan tyhjillään olleen lokeron 89 koodin. Oppilaat laittavat lokeroon kirjeitä varustettuna kymmenellä dollarilla (Darcyn palkka) ja sähköpostiosoitteella, ja he saavat vastauksensa kuhunkin ongelmaan, liittyi se sitten seurusteluu, seksiin tai seksuaali-identiteettiin. Darcy on luonteeltaan auttavainen ja tämä harrastus tuo hänelle suurta tyydytystä: koulun jälkeen hän salaa hakee kirjeet reppuunsa samalla kun odottelee käytävällä koulussa opettavaa äitiänsä ja kotonaan vastaa sitten kuhunkin kirjeeseen parhaansa mukaan. 

Dear Locker 89,

My girlfriend dumbed me. I don't know what to do. It was a week ago, and it felt out of nowhere. ---(s. 91)

Ainoa ihminen, joka tietää tästä harrastuksesta ja bisneksestä, on Darcyn isosisko Ainsley. Mutta nyt joku muukin saa tietää, sillä heti kirjan alussa koulun uintijoukkueen komistus, Australiasta muuttanut Alexander Brougham yllättää Darcyn itse teossa tyhjentämässä lokeroa kirjeistä. Ja mitä ehdottaakaan tuo tyyppi: hän haluaa palkata Darcyn omaksi ihmissuhdeneuvojakseen, jotta saisi takaisin ex-tyttöystävänsä Winonan. Darcy kokee tulleensa kiristetyksi, eikä hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua, ettei Alexander paljasta hänen salaisuuttaan.

Why was it so much harder to answer my own relationship questions than everyone else's? (s. 26)

Darcy on hyvä jakelemaan neuvoja muille, mutta ei osaa välttämättä toimia itse täydellisesti muiden kanssa. Hän on epätoivoisen ihastunut parhaaseen ystäväänsä Brookeen, jonka kanssa hän käy yhdessä Queer & Questioning Clubissa. Darcy on biseksuaali, kun taas Brooke tykkää pelkästään tytöistä. Ongelma on se, ettei Darcy saa sanottua Brookelle mitään tunteistaan. Sen sijaan hän on sabotoinut tämän aiemman suhteen yhden tytön kanssa oman salaisen lokerobisneksensä kautta. Ja nyt eräs Raina kiinnostuu Brookesta, ja tietysti Darcy on tietämättään antanut tälle lokero 89:n kautta hyvät ohjeet ystävänsä lähestymiseen. Brooke ja Raina alkavat seurustella, eikä Darcy saa enää viettää aikaa ystävänsä kanssa kahdestaan. niin kuin ennen. Kun Darcy saa tietää Rainasta erään ikävän asian, jälleen lokero 89:n ansiosta, hän ei voi sietää ystävänsä onnea Rainan kanssa. Voiko hän paukauttaa Brookelle tämän asian, jonka Raina kirjeessään tunnusti tuntemattomalle neuvojalle?

Toisaalta Darcy tekee kovasti työtä Broughamin eteen, jotta tämä pääsisi taas lähestymään ex-rakastaan Winonaa. Samalla Darcy tutustuu tuohon arvoitukselliseen poikaan, joka kovan ulkokuoren takana onkin ihan erilainen: hän välittää ystävistään, on erittäin huumorintajuinen, herkkä ja mukava. Hänen kotiasiansa ovat hiukan sekaisin, ja Darcy pääsee todistamaan tätä. Hän tarjoaa tukeaan pojalle, jota hävettää kovasti vanhempiensa toilailut. Ja kun lopulta vaikuttaa siltä, että Broughman saa Winonansa takaisin, Darcy tuntee olonsa oudon apeaksi. Sitä paitsi Darcy saa Winonasta melko ikävän vaikutelman, eikä täydestä sydämestään usko tämän olevan hyväksi Broughamille. Ja sitten tapahtuu jotain, joka saa tytön pasmat lopullisesti sekaisin. 

Suddenly, his eyes are glassy, and his teeth clenched. It seemed like something I'd said there had struck a chord. I wondered whether Alexander Brougham heard that very often. You're not a bad person. (s. 133)

Perfect on Paper ilahduttaa ja sykähdyttää minua monipuolisuudellaan. Kirjassa on monimuotoisesti sateenkaarevuutta ja henkilöhahmojen kulttuurista monimuotoisuutta, mutta sen lisäksi siinä käsitellään monenlaisia teemoja: Darcyn lokeroneuvontapalvelun kautta seurusteluun ja seksiin liittyviä ongelmia, ongelmallisia perhesuhteita (Darcyn vanhemmat ovat eronneet, ja Broughamin perheessä on alkoholismia, riitoja ja pettämistä) ja identiteettiongelmia. Darcy joutuu pohtimaan kovasti paikkaansa Q&Q Clubissa, kun biseksuaalina ihastuu poikaan. Kelpaako hän enää queeriksi, kun ei seurustelekaan tytön kanssa? Törmään ensimmäistä kertaa YA-kirjallisuudessa bifobia-ilmiöön, mihin liittyy esimerkiksi ajatusta, että biseksuaalisuuden ei uskota olevan HLBT-yhteisön sisällä, saati sen ulkopuolella oikea suuntautuminen, tai että biseksuaali ei koe olevansa tarpeeksi homo HLBT-yhteisöön tai kokee feikkaavansa. Sinänsä siis tärkeä teema tämäkin, sillä varmasti moni biseksuaali kokee hämmennystä, etenkin jos alkaa seurustella vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, jolloin voi alkaa (tai muut voivat alkaa) kyseenalaistaa omaa queeriuttaan.

Yksi mielenkiintoisimmista sivuhenkilöistä on Darcyn hersyvä isosisko Ainsley, joka on käynyt jokin aika sitten läpi sukupuolenkorjausprosessin. Ainsley rakastaa muotisuunnittelua ja pitää siihen liittyvää vlogia. Hän tukee sataprosenttisesti tunnollista ja auttamishaluista pikkusiskoaan. Harmi, että Ainsley ei saa kauhean paljon sivutilaa kirjassa.

Kirjan romanttiset osuudet saavat minulta täydet pisteet. Olin itsekin hieman hämmennyksissäni Darcyn ja Broughamin suudelmasta ja sen vaikutuksesta, sillä minulta oli mennyt täysin ohi Darcyn biseksuaalisuus. Ei sitä taidettu juuri alleviivaillakaan pahemmin, sillä alkuosa on vain täydellisesti sitä, kuinka ihastunut Darcy on Brookeen. Vaikka luenkin paljon sateenkaarevaa kirjallisuutta, samaistun kuitenkin heteroromantiikkaan vahvimmin, joten minulle oli suuri iloinen yllätys, etteivät Darcyn ja Broughamin välit jääneet platonisiksi, sillä heidän välinen luottamus ja siitä syntynyt kiintymys kasvoi niin ihanan vahvaksi. Usein tällaisissa friends-to-lovers-tarinoissa lukijalle annetaan liikaa vihjeitä henkilöiden tunteista toisiaan kohtaan, joten yllättävä suudelma ei olekaan niin kovin yllättävä, mutta tässä Darcyn tuntemukset pidetään onnistuneesti hyvin pitkään salassa.

Sophia Gonzalesilta on ilmestynyt myös YA-kirjat Only Mostly Devastated ja If This Gets Out, jotka lisäilen lukulistoilleni ehdottomasti myös.

Arvosanaksi annan täydet 5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Bookshelf Fantasies

Magical Reads

YASA

Once Upon a Bookcase

Pages and Plots

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Pride lukuhaaste 2022

Sydämenmuotoinen kesä: Katariina Romppainen

 Sydämenmuotoinen kesä: Katariina Romppainen. Kvaliti 2022

Kansi: Michael Kingdom

"Sydämenmuotoinen kesä on monitasoinen tarina 16-vuotiaasta Lumista, joka ostaa hetken mielijohteesta fiftarimekon vintage-kaupan karismaattiselta Eeriltä. Kun Lumi pukee kotona mekon ylleen, hänet valtaa pakonomainen tarve kirjoittaa vuoteen 1979 sijoittuvaa tarinaa. Outo yhtälö, sillä Lumi ei tiedä tuosta ajasta mitään. Hän ei muutenkaan ole mikään sanataiteilija – eikä mekkoihminen!

Lumi palauttaa mekon Eerille, mutta tämä haluaakin selvittää mysteerin yhdessä. Miksi mekko saa Lumin kirjoittamaan? Onko tarinan taustalla tositapahtuma? Arvoitusta ratkoessa kuluu monta kuumaa kesäpäivää ja Lumi huomaa rakastuvansa salaperäiseen Eeriin. Mutta mekko pitää häntä yhä otteessaan..." (Kvaliti)

Oma arvio:

Tämä on ensimmäinen kirja, jonka luen Katariina Romppaiselta. Sydämenmuotoinen kesä on kuitenkin jo kaiken kaikkiaan kymmenes nuortenromaani kirjailijalta, joten onhan se jo korkea aikakin tutustua hänen tuotantoonsa. Useimmiten olen törmännyt suosittuun Sori vaan, se on totuus -romaaniin, joka on kirjastomme kirjallisuusdiplomilistalla ja vaikuttaa olevan etenkin monen seiskaluokkalaisen mieleen.

Kuten jo kansikuvasta ja kirjan takakansitekstistä voi päätellä, kirjan keskeisenä elementtinä on purppuranpunainen fiftarimekko, jonka Lumi-niminen tyttö hetken mielijohteesta ostaa eräästä vintage-liikkeestä. Osasyynä heräteostoon saattaa olla kiehtova myyjä, Eeri, joka saa perhoset lepattamaan Lumin vatsassa. Lumi ei todellakaan ole mekkoihmisiä, ja kotona ihmetellään, miksi tyttö laittoi todennäköisesti satasia upeaa mekkoon. Oikeasti Lumi maksoi mekosta vain 5 euroa, mutta sitä ei kukaan uskoisi. Mekossa on hieno sydämenmuotoinen kaula-aukko ja pesulapusta käy ilmi, että se on tehty käsityönä Lapissa. 

Lumi huomaa mekon oston jälkeen jotain outoa: hän alkaa pakonomaisesti kirjoittamaan läppärillään tarinaa, joka sijoittuu 1979-luvulle. Tarinan kertojana on nuori Hanski-niminen tyttö, joka lähtee Lapissa asuvan kirjekaverinsa Virvan kanssa katsomaan Sulevi and the Rockboys -nimistä orkesteria Niittytansseihin. Virva on ruvennut fiftariksi sitten viime näkemän, ja Hanskilla on tässä sulattelemista. Virva saa kuitenkin houkuteltua Hanskinkin pukeutumaan tyylin mukaisesti, ja niinpä Hanski lähtee tansseihin yllään Virvan purppuranpunainen fiftarimekko. 

Lumista tuntui yhä oudommalta. Hän kirjoitti tarinaa, joka sijoittui ammoisille ajoille, kaukaiseen menneisyyteen. Siinä ei ollut mitään järkeä. (s. 14)

Tyttöjen ilta ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan: heillä tulee eripuraa, sillä Hanski haluaa mennä mieluummin katsomaan toisella lavalla esiintyvää punk-bändiä, Tuberkuloosia. Lisäksi silmälasipäinen Virva jää huomattavasti kauniimman Virvan varjoon. Myöhemmin Virva kääntääkin yhtäkkiä kelkkansa täysin ja tekee ikävät temput Hanskille. Hanski on huolissaan sokeritautia sairastavasta ystävästään, joka ei tunnu huolehtivan insuliiniannoksistaan niin hyvin kuin pitäisi. (huom. diabeteksesta puhuttiin 70-luvulla vielä sokeritautina.)

Mekko oli sotkenut hänen päänsä. Niin kuin siihen olisi ommeltu paha henki. (s. 39)

Kirjan tarina vuorottelee Lumin elämän ja hänen kirjoittamansa tarinan henkilöiden, Hanskin ja Virvan vaiheiden välillä. Lumi tajuaa hyvin pian, että mekolla ja pakonomaisella tarinan kirjoittamisella on yhteys. Välillä hän haluaa viedä koko mekon takaisin, mutta sitten isoveli Pyry vaatii salaa lukemaansa tarinaan jatkoa ja kehuu sitä, ja myös Eeri  haluaa Lumin jatkavan tarinaa, sillä hän haluaa tietää, miten Virvan ja Hanskin käy. Lumi saa hiukan muuta ajateltavaa, sillä hänen isänsä on koko ajan hänen kimpussaan: Lumilla ei ole vielä opiskelupaikkaa ensi syksyksi, eikä hän ole oikein varma, mitä hän haluaisi tehdä. Kaikki hänen ehdotuksensa isä tyrmää, sillä isä haluaisi Lumin menevän lukioon. Isoveli Pyry on paljon itsevarmempi ja fiksumpi kuin Lumi, joka on melko ujo ja arka. 

Virva halusi tehdä minusta täydellisen fiftarin. Hän ehosti kasvoni ja kiharsi hiukseni. --- Tuijotin ihmeissäni peilin nuorta naista. Olinko se minä? (s. 44)

Minusta tämä oli uskomattoman kiehtova tarina, jossa menneisyys ja nykyisyys kietoutui kivasti yhteen. 70-luvun Hanskilla oli hiukan samanlaisia ongelmia itsetunnon ja opiskelusuunnitelmien kanssa kuin tarinaa kirjoittavalla Lumilla, jota kalvaa myös hänen äitinsä ja isänsä muutaman vuoden takainen avioero. Äiti muutti erossa Ouluun, eikä Lumi ole tämän jälkeen vastannut äidin viesteihin saati käynyt tämän tykönä. Niin kipeää käy, kun äiti otti ja lähti.

Lumi tunsi palan kurkussaan. Puhuminen oli vaikeaa, olisi ollut paljon helpompaa kiertää ällöttävä aihe, vaikka se vaivasikin häntä. (s. 143)

Tarinaa kirjoittaessaan Lumi kuitenkin päätyy matkustamaan äidin luokse, sillä eräs keskeinen henkilö asuu kaupungissa yhä. Myöhemmin Eeri matkustaa Lumin perässä ja ystävykset yhdessä alkavat päästä mystisen mekon tarinan lähteille. Käyvätpä he mutkan lapissakin. Kirjassa ei mainita kaupunkien nimiä, mutta helposti voi päätellä, milloin ollaan Oulussa. Vuonna 1979 syntyneenä minä tietenkin riemastuin heti kuullessani, että kirjassa seikkaillaan kyseisessä vuodessa, mutta vielä hauskempi yllätys oli se, että vierailtiin myös minun kotikaupungissani.

Pidän kyllä kovasti Romppaisen tyylistä kirjoittaa. Kirja on mukavan kepeä lukea, vaikka siinä käsitelläänkin monia hankalia teemoja: itsetunto-ongelmia, ujoutta, sosiaalisia paineita, avioeron tuomia muutoksia ja ikävää, perheen sisäisiä paineita, ystävien välistä kateutta jne. Tämä on sellainen perinteinen nuortenkirja nykyajan ilmiöineen. Pyryn ja Lumin sisarussuhde on kuvattu realistisesti, se on vähän sellaista hellää piikittelyä, vaikka välillä Lumi ei jaksaisi Pyryn kommentteja. Lumin isä on vankkumaton tyttärensä jatko-opiskelujen suhteen, mutta onneksi Lumin äiti antaa tyttärensä itse päättää, mitä tämä haluaa tehdä. Eeri ystävänä vielä mukavasti haastaa ja kannustaa Lumia valitsemaan oikein, ja vihjaa, ettei kannata alisuoriutua elämässään. Lumilla kun on tapana vähätellä omaa osaamistaan.

"Kiitos siis mekon, että kohtasimme." (s. 225)

 Paljon tärkeää ajateltavaa, mutta myös viihdykettä ja nostalgiaa, tarjoaa siis tämä kirja, ja suosittelen tätä erityisesti nuorelle, joka juuri pohtii sitä, mitä haluaisi tehdä peruskoulun jälkeen. 

Arvosanani 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

Kirjahullun päiväkirja

Samantyylistä luettavaa:

Sanna Isto: Sirpale

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Pride lukuhaaste 2022 (Yöpöydän kirjat)