Brielle & Bear -sarja: Salomey Doku

Brielle & Bear - Olipa kerran...: Salomey Doku. Suomentanut Viivi Ängeslevä. Otava 2024 (Brielle & Bear #1)

Englanninkielinen alkuteos: Brielle & Bear - Once upon a time... Kansi: Salomey Doku & Harper Collins Publishers Ltd

"Satujen lumoa ja ripaus taikaa: Briellen ja Bearin rakkaustarina on lukijalle karkkia.

Suloisen romanttisen sarjakuvasarjan ensimmäinen osa.

Satujen sääntö nro 1: parhaat sadut alkavat sanoilla Olipa kerran… Haaveilusta tykkäävä Brielle tietää kaiken saduista. Hän aloittaa opiskelun Olipa kerran -yliopistossa, ja kun hän tapaa kirjakaupassa Bearin, rugbyjoukkueen ujon varakapteenin, vuosi alkaa mainiosti. Kaksikkoa yhdistää rakkaus kirjoihin.

Brielle on päättänyt unohtaa menneet. Bearin kanssa hän kokee vihdoin elävänsä unelmaansa. Kunnes hän huomaa, ettei ole ainoa, joka salaa jotain…"(Otava)

Oma arvio:

Jee, söpöä sarjakuvaa nuorille! Sitä ei voi koskaan olla liikaa. Olin niin innoissani tästä Salomey Dokun sarjakuvasta, että harppasin valtaisan arvostelukappaleen järjestyksen ohi ja luin tämän siltä seisomalta, kun sain tämän käsiini. 

Brielle Da Rosa opiskelee kirjallisuutta ensimmäistä vuottaan Olipa kerran -yliopistossa ja työskentelee opintojensa ohella myyjänä - missäpäs muuallakaan kuin - kirjakaupassa. Hän rakastaa romantiikkaa, satuja ja tarinoita. Ja tottahan hänen ensikohtaamisensa koulun rugbyjoukkueen johtajan Atohi Yonasin eli Bearin kanssa tapahtuu kuin sadussa, sillä he törmäävät toisiinsa kirjakaupassa. Kiinnostus herää, mutta kumpikin aluksi keräävät rohkeutta ystäviensä tukemina. Briellen paras kaveri Rosalie opiskelee psykologiaa ja toimiikin ystävänsä ilmaisena terapeuttina. Bearin parhaat kaverit taas löytyvät rugbyjoukkueesta, jossa on ihan oma ryhmäpaineensa ja sääntönsä. 

Salomey Doku: Brielle & Bear - Olipa kerran... (s. 13)

Bear rohkenee pyytää apua Brielleltä oikolukuapua kirjoitustehtäviinsä. Näin hän saisi tekosyyn varjolla olla enemmän Briellen seurassa, joka tuntuu olevan aika suosittu tyttö kivan luonteensa takia. Opiskelujen ohessa he ystävystyvät, kunnes Brielle saa tietää Bearin salanneen häneltä asioita. Onneksi juttelemalla asiat selkiytyy, väärinkäsitykset oiotaan ja ystävyys syvenee. Ehkä he ovat joskus vielä enemmänkin? 

Salomey Doku: Brielle & Bear: Olipa kerran...(s. 89)

Briellen ja Bearin ohella sarjakuvassa on aika paljon sivuhenkilöitä, jotka kyllä esitellään pikaisesti niiden putkahtaessa tarinaan, mutta hiukan meinasin olla sekaisin, kuka on kuka. Ehkä keskeisimpiä sivuhenkilöitä Briellen bestiksen Rosalien lisäksi ovat liehittelevä Pavão ja hänen ystävänsä Malachi, joilla on muodostumassa säröjä ystävyyteen Pavãon käytöksen vuoksi. Myös Pavãon Jezia-tyttöystävä kärsii poikaystävänsä välinpitämättömyydestä, mutta onneks Mal on hänen puolellaan ja lohtunaan. Olisikohan jotain kolmiodraamaa vielä tulossa kuvioihin?

Satujen sääntö nro 11

Lumous löytää aina tien... (s.128)

Brielle & Bear  - Olipa kerran... on kertakaikkisen suloinen ja rakkaudentäyteinen sarjakuva, jossa satumaisuus kulkee mukana nimen lisäksi numeroituina satujen sääntöinä. Toki myös vakavia teemoja käsitellään, kuten lukivaikeuksia ja äidin kuolemaa. Heti ekassa osassa ei tykitetä ihan kaikkea, eli jotain jätetään seuraaviin osiinkin. Briellen ja Bearin  ystävyyssuhde kehittyy rauhassa kohti jotain muutakin, eikä ole instalovea laisinkaan. Väliin sijoitetut muutamat montaasityyliset tunnelmointisivut olivat ehkä hiukkasen tylsiä, etenkin kun niitä oli loppuvaiheilla tiheämmin, mutta muuten sarjakuva eteni sopivaan tahtiin. Piirrostyyli on todella söpöä, mutta ei minusta liian sellaista. Ainoa, mikä minua häiritsi, oli ihmisten liian alhaalla törröttävät korvat. Kirjan lopussa on useampi sivu sarjakuvantekijän selostusta työvaiheista ja muuta kivaa extraa. 

Odotan innolla, miten Briellen ja Bearin tarina jatkuu.

Annan tälle arvosanaksi 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

--

Samantyylistä:

Alice Oseman: Heartstopper-sarja

Rainbow Rowell & Faith Erin Hicks: Viimeinen ilta - Pumpkinheads

Ruskea tyttö unelmoi: Jacqueline Woodson

Ruskea tyttö unelmoi: Jacqueline Woodson. Suomentanut Katja Laaksonen. S&S 2021

 

Englanninkielinen alkuteos (2014): Brown Girl dreaming. Kansi: Theresa Evangelista. 

"Ajankohtainen nuorten klassikko vihdoin suomeksi

Jacqueline Woodson kasvoi sekä etelävaltioihin kuuluvassa Etelä-Carolinassa että New Yorkissa ja tunsi olevansa aina vain puolittain kotona. Tässä säeromaanissa hän herättää eloon lapsuutensa ja nuoruutensa ja kertoo, millaista oli kasvaa Yhdysvalloissa ruskeana tyttönä 1960- ja 70-luvuilla, kun rotuerottelulakien kumoamisesta ei vielä ollut kauan ja kansalaisoikeustaistelu alkoi vähitellen tulla osaksi hänen todellisuuttaan.

Koskettavan muistelmateoksen jokainen runo on täynnä tunnetta, jokainen säe kurkistus omaa ääntänsä etsivän nuoren sieluun. Teos todistaa erityisesti siitä voimasta ja
ilosta, jonka Woodson jo nuorena löysi kirjoittamisesta, huolimatta siitä, että hänellä oli lukihäiriö. Rakkaus tarinoihin sytytti rakkauden kirjoittamiseen." (S&S)

Oma arvio:

Aloin lukea tätä säeromaania tietämättä, että se perustuu kirjailijan itsensä elämään. Jossain alkuvaiheessa hoksasin sen onneksi kuitenkin. Tämä Jacqueline Woodsonin Ruskea tyttö unelmoi on siis ensimmäinen lukemani omaelämäkerta säeromaanin muodossa, huippua! Woodson on erittäin tuottelias nuortenkirjailija Yhdysvalloissa, mutta nimi oli minulle ihan outo. Jälleen taas yksi hyvä esimerkki siitä, miten heikosti suomennetaan muualla suosittua nuortenkirjallisuutta. Toivottavasti Woodsonin teokset ylittäisivät tämän säeromaanin myötä julkaisukynnyksen Suomessakin jatkossa.

Säeromaanissa Jacqueline käy läpi lapsuuttaan kolmessa eri kaupungissa: hän syntyy Jackin ja Maryn tyttärenä Ohiossa, mutta vanhempien erottua he muuttavat takaisin äidin synnyinseuduille, Etelä-Carolinaan, jossa asuvat äidin iäkkäät vanhemmat Georgiana ja Gunnar, ja jossa rotuerottelun jäljet näkyvät yhä selvemmin kuin Ohiossa. Myöhemmässä vaiheessa äiti lähtee etsimään parempaa elämää New Yorkista ja lapset jäävät mummin ja ukin hoiviin. Äiti lupaa, että joku päivä hän hakee lapsetkin isoon kaupunkiin. Jacqueline ei haluaisi jättää mummia ja ukkia, hän viihtyy leppoisassa Nicholtownissa. 

Isoisä siis uskoo,

että jos upottaa kätensä koleaan maahan, 

se antaa vastineeksi

kaiken mitä siltä on pyytänyt.

Tuoksuhernettä ja kaalia

vihreää paprikaa ja kurkkua

lehtisalaattia ja vesimelonia (s. 51)

Jacquelinen isoäiti on jehovan todistaja ja ottaa myös lapset mukaan kokouksiinsa ja myöhemmin ovelta ovelle julistamaan sanaa ja myymään Vartiotorni-lehteä. Lapsen näkökulmasta koettuna ja kerrottuna nämä kokemukset tuntuvat luontevilta, asiaan kuuluvilta, vaikka Jacqueline niitä välillä hieman ihmettelee ja harmitteleekin. Isoisä ei osallistu näihin menoihin ollenkaan, joten isoäidin ei auta kuin hyväksyä tämä. Saan sen käsityksen, ettei myöskään lasten äiti ole mukana Jehovan todistajissa, mutta kuitenkin antaa mummon ottaa lapset mukaansa menoihinsa.

Etelän väki taitaa puhua jostain toisesta

New Yorkista. Siitä missä

rahaa sataa suoraan taivaasta ja timantit kimaltavat

kaduilla. (s. 129)

Sitten koittaa se päivä, kun äiti hakee lapset suureen, suureen kaupunkiin, New Yorkiin. Jacqueline joutuu jättämään tutun mummolan, naapuruston rasittavat Corajasensiskot, suoristusraudan käryn, lettinauhat, jotka sidottiin päähän jokasunnuntaisille julistuskierroksille, papan yskänpuuskat, puutarhatyöt. Äiti saa heille uuden pikkuveljen, jonka nimeksi tulee Roman. New York ei oikein aluksi vakuuta Jacquelinea harmaine betoniseinineen, meluineen ja puuttomine katuineen. He muuttavat Kay-tädin alakertaan. Kauaa ei Jacqueline ehdi tätiään tuntea, kun sattuu onnettomuus ja täti menehtyy pudottuaan portaista. Tuntuu, että Jacquelinen elämä on täynnä traagisia sattumuksia: Hänen Odell-enonsa on menehtynyt jäädessään auton alle, Robert-eno joutuu vankilaan ja Gunnar-isoisä menehtyy lopulta keuhkosyöpään.

Kun luokkatoverini kysyvät, miksi

en saa vannoa uskollisuuttani Yhdysvaltain lipulle,

sanon uskontoni ei salli sitä sen sijaan että toteaisin:

Minä olen maailmassa, mutta en kuulu maailmaan. Eivät he

tajuaisi. (s. 145)

Jacqueline aloittaa koulun ja jatkaa mummon toiveesta Jehovan todistajana uudessa kaupungissakin. Tämä herättää tietysti hieman eriarvoisuutta koulussa, sillä Todistajilla on monenlaisia rajoituksia. Isosisko Odessa osoittaa neroutensa pärjäämällä koulussa erinomaisesti, pikkuveli Hope on taas tavattoman taitava tekemään kemiallisia kokeita huoneessaan ja on muutenkin kiinnostunut luonnontieteistä. Hänellä on myös kaunis lauluääni. Jacqueline etsii omaa kykyään: hän ei pärjää koulussa kauhean hyvin, mutta hän on aina ollut täynnä tarinoita, joita hän tykkää sepittää muille. Harmi vain, että tätä kykyä ei ole kukaan hänen lähipiirissään osannut arvostaa. Kukaan ei tiedä, että lukihäiriö varjostaa Jacquelinen koulumenestystä. Sitten pikkuveljen, Romanin outo sairaus alkaa varjostaa perheen elämää. (Syy sairauteen on uskomaton, etenkin nykymaailman vinkkelistä katsottuna. Onneksi nykyään ollaan viisaampia asiassa kuin asiassa.)

Lopeta haaveilu, äiti sanoo.

 

Jatkan siis sanojen kirjoittamista

niin että laulut ja tarinat ja uudet maailmat

pääsevät ujuttautumaan

muistiini. (s. 197)

Ruskea tyttö unelmoi sisältää niin valtavasti kaikkea, että ihan hämmästyttää, miten Woodson on saanut kaikki mahdutettua yhteen säeromaaniin. Jacquelinen tärkeät ihmiset saavat sijansa tarinassa, niin perhe, sukulaiset kuin uusi paras ystävä Maria, johon hän New Yorkissa tutustuu. Hän on saanut tiukan kotikasvatuksen, sillä heidän äitinsä piti huolen, että he puhuivat ja käyttäytyivät moitteettomasti.  Mustien ihmisoikeustaistelut sivuavat tarinaa, mutta koska tämä on kirjoitettu onnistuneesti lapsen näkökulmasta, ei niihin pureuduta kovin syvälle. Samoin jehovalaisuus on läsnä koko kirjan lähinnä toteavana ja välillä hieman ihmettelevänä, mutta ei sen syvällisemmin ruodittuna. Lopussa Jacqueline myöntää, että vaikka identifioituu Jehovan todistajaksi, ei ole kuitenkaan uskossa. On hienoa, että pienestä tarinansepittäjästä on kasvanut kirjailija, joka on selättänyt lukivaikeuttensa ja todistanut kaikille, että hänelläkin on jokin oma kyky.

Annan arvosanaksi 4 

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

-

Samantyylistä luettavaa:

-

 

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

19. Kirjassa leikitään

Booklist Queen -haaste saa ruksin kohtaan:

Bestselling memoir

Fangirl: Rainbow Rowell

Fangirl: Rainbow Rowell. St Martin's Griffin 2013. Ei suomennettu.

"Cath is a Simon Snow fan.

Okay, the whole world is a Simon Snow fan...But for Cath, being a fan is her life—and she’s really good at it. She and her twin sister, Wren, ensconced themselves in the Simon Snow series when they were just kids; it’s what got them through their mother leaving.

Reading. Rereading. Hanging out in Simon Snow forums, writing Simon Snow fan fiction, dressing up like the characters for every movie premiere.

Cath’s sister has mostly grown away from fandom, but Cath can’t let go. She doesn’t want to.

Now that they’re going to college, Wren has told Cath she doesn’t want to be roommates. Cath is on her own, completely outside of her comfort zone. She’s got a surly roommate with a charming, always-around boyfriend, a fiction-writing professor who thinks fan fiction is the end of the civilized world, a handsome classmate who only wants to talk about words... And she can’t stop worrying about her dad, who’s loving and fragile and has never really been alone.

For Cath, the question is: Can she do this? Can she make it without Wren holding her hand? Is she ready to start living her own life? Writing her own stories? And does she even want to move on if it means leaving Simon Snow behind?"

Oma arvio:

Minä olen viimeinkin löytänyt oman kirjailijani. Juuri hänet, jonka kirjoitustyylistä pidän kirja kirjan jälkeen enemmän, ja jota arvostan todella suuresti, sillä hänen kirjoja on niin NAUTINNOLLISTA lukea. Rainbow Rowell on  pettämätön!

Luin viime vuoden puolella hänen uusimman teoksensa Carry on. The Rise and Fall of Simon Snow, jonka idea on kummunnut Fangirl-kirjan fanifiktiosta. Hauskaa, että luin nämä kirjat nyt väärässä järjestyksessä, mutta eipä tuo lukunautintoani pilannut - päinvastoin. Kun nyt tunsin Simonin ja Bazin tarinan, pystyin keskittymään täysillä Catherin tarinaan. 

"Get Your shoes," Reagan said. "I'm showing you where the dining hall is."

"No." Cath could already feel anxiety starting to tear her stomach into nervous little pieces. "It's not just that...I don't like new places. New situations. There'll be all those people, and I won't know where to sit - I don't want to go." (s. 39)

Kirjan päähenkilö Cath on kriisissä, sillä hänen kaksoissiskonsa Wren ei halua hänen kämppäkaverikseen yliopistossa, vaikka he ovat aina asuttaneet samaa huonetta ja kirjoittaneet fanifiktiota yhdessä. Cath kärsii sosiaalisten ja uusien tilanteiden pelosta, eikä asiaa auta uusi, yrmeähkö kämppis Reagan sekä hänen ekstrovertti poikaystävänsä Levi, joka tuntuu asuvan heidän huoneessaan. Ensimmäisinä viikkoina Cath ei syö muuta kuin jemmaamiaan energiapatukoita, sillä hän ei uskalla mennä yksin ruokalaan. Hän ei edes tiedä, missä se on. Wren tuntuu elävän ihan erilaista elämää kuin pidättyväinen siskonsa: hän bilettää, juo, tapaa ihmisiä eikä enää kiinnostu Simon Snown tarinasta niin kuin ennen. Pikku hiljaa hän ystävystyy Reaganin ja Levin kanssa. Suorapuheinen Reagan osoittautuu aivan mainioksi tyypiksi, joka osaa kannustaa Cathia juuri oikealla tavalla.

"I can't help it," Reagan said- "You're really pathetic."

"I am not."

"You are. You don't have any friends, your sister dumped you, you're a freaky eater... And you've got some weird thing about Simon Snow." (s. 42)

Simon Snow on kuvitteellinen seitsenosaisen fantasiakirjasarjan sankari (vrt. Harry Potter), jonka tarinan kirjoittaja Gemma T. Leslie aikoo viedä päätökseen seuraavan vuoden toukokuussa julkaisemalla viimeisen osan kirjasarjasta. Sitä ennen Magicath-nimimerkillä kirjoittavan Cathin on saatava päätökseen oma fanifiktionsa Carry on, Simon, jossa hän on tehnyt Simonista ja hänen pahimmasta vihollisestaan, vampyyri-Bazista rakastavaiset. Magicath on hyvin suosittu ja hänen kirjoituksillaan on paljon lukijoita, mutta opiskeluiden alettua hänellä ei enää ole niin paljon aikaa kirjoittamiselle kuin ennen. Kirjassa vuorottelee hauskasti Cathin tarina, sitaatit Carry on, Simon-fanifiktiosta ja Gemma. T. Leslien kirjoista.

Levi kärsii lukihäiriöstä, jonka takia hän opiskelee Reaganin kanssa. Levin ehdotuksesta Cath alkaa lukea hänelle ääneen kirjoittamaansa Simonin  ja Bazin tarinaa. Kirjan ehdottoman parasta lukunautintoa  tuottaa Levin ja Cathin ystävyys, joka perustuu nerokkaalle ja mutkattomalle sanailulle ja syvenee lopulta romanssiksi. Ensimmäisen suudelman jälkeen (joka voittaa kyllä parhaat-kirjasuudelmat-ikinä -palkinnon minulta) suhde ei etenekään ihan ennalta-arvattavasti, vaan mutkat matkassa ja inhimilliset erehdykset tekevät heidän tarinastaan uskomattoman todentuntuisen ja aidon. Levin ja Cathin vuoropuhelut ovat yhtä aikaa vilpittömiä, hassuja ja aidon rehellisiä.

"I like your glasses," he said. "I like your Simon Snow T-shirts. I like that you don't smile at everyone, because then, when you smile at me...Cather." He kissed her mouth. "Look at me."

She did.

"I choose you over everyone." (s.409)

Pidän siitä, miten mutkattomasti ja aidosti, muttei kuitenkaan liian synkästi, Rowell käsittelee kipeitäkin asioita kirjoissaan. Cathin sosiaalisten tilanteiden jännittäminen on jotain, mihin hän ja hänen läheisensä ovat tottuneet, mutta silti kipeä asia, joka rajoittaa hänen elämäänsä ja valintojaan. Pikku hiljaa hän kuitenkin alkaa päästä peloistaan. Osaan myös samaistua häneen, sillä itsellänikin on ollut samanlaisia jännitystiloja nuorempana. Lisäksi Cathin ja Wrenin isä on maanis-depressiivinen, ja Cath huolehtii isästään kovasti, sillä hän on tottunut kotona ollessaan pitämään isäänsä silmällä. Kirjassa annetaan lukijan vihiä isän sairaudesta pikku hiljaa itsekseen, ja vasta myöhemmin hänen sairautensa laatu tulee kunnolla käsittelyyn. 

Cathin ja Wrenin äiti on jättänyt heidät kaksosten ollessa kahdeksanvuotiaita, eikä Cath ole mielissään, kun äiti alkaa tehdä taas tuttavuutta Wrenin kanssa. Cathin ja Wrenin välit menevät tästä syystä hyvin etäisiksi, kunnes tapahtuu karun opettavainen käänne, joka tuo taas sisarukset lähelle toisiaan. Cath oppii myös tekemään valintoja ja jättämään osan pakkomielteistään varjoon, eikä se olekaan ollenkaan kamalaa.

"You know that I'm falling in love with you, right?" (s. 381)

Jos haluat hyvän mielen, Fangirl takaa sen.

Arvosanani 5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Fangirl muissa blogeissa:

Notko, se lukeva peikko
Kirjaneidon tornihuone
Kujerruksia


Samantyylistä luettavaa:

Carry On. The Rise and Fall of Simon Snow: Rainbow Rowell.
Eleanor & Park: Rainbow Rowell.

Ruksasin tällä kirjalla Helmet-lukuhaasteen kohdan:

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen

Kirjassa ystävyys on tärkeä teema, joten lisäsin tämän myös BFF-lukuhaasteeseen.