Kirjapöllön vuosi 2017

Hyvää vuoden 2017 viimeistä päivää!

On aika tehdä blogini vuosikooste, johon sisältyy vuoden lukuelämykseni, tärkeimmät muutokset, kuulumiset, luettujen kirjojen määrä ja lukuhaasteet. Tämän postauksen lopussa on tänään päättyvien lukuhaasteiden koosteet.

Vuonna 2017 ilmestyneiden kirjojen parhaimmisto

Vuonna 2017 ilmestyi valtavan monta hienoa nuorten (aikuisten) kirjaa, joista esille haluan nostaa aika monta.

Käännöskirjoja:

Caraval: Stephanie Garber. Suomentanut Kaisa Kattelus. WSOY. (Caraval #1)

Kaikki kaikessa: Nicola Yoon. Suomentanut Helene Bützow

Oonko ihan normaali?: Holly Bourne. Suomentanut Kristiina Vaara. Gummerus. (Normaali #1)

Mikä kaikki voi mennä pieleen?: Holly Bourne. Suomentanut Kristiina Vaara. Gummerus. (Normaali #2)

Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli. Suomentanut Lotta Sonninen. Otava.

Yksi täydellinen päivä: Jennifer Niven. Suomentanut Leena Ojalatva. Karisto.

Viha jonka kylvät: Angie Thomas. Suomentanut Kaijamari Sivill. Otava.

Will Grayson, Will Grayson: John Green & David Levithan. Suomentanut Helene Bützow. WSOY

Viimeinen valtakunta - Usvasyntyinen 1: Brandon Sanderson. Suomentanut Mika Kivimäki. Jalava (Usvasyntyinen #1)

Kotimaisia:

Hän sanoi nimekseen Aleia: Erika Vik. Gummerus (Kaksosauringot #1)

Seleesian näkijä: Erika Vik. Gummerus. (Kaksosauringot #2)

Kajo: Elina Pitkäkangas. Myllylahti. (Kuura #2)

Muistojenlukija - Väki 1: Elina Rouhiainen. Tammi. (Väki #1)

Pehmolelutyttö: Jukka Behm. WSOY.

Kirjanoita: Anne Leinonen. WSOY. (Kirjanoita #1)






Lastenkirjoista nousee esille muutama. Kuvakirjoja en tänä vuonna juurikaan blogissani esitellyt, vain pidempiä lastenkertomuksia.

Käännöskirjoja:

Mitä sain tietää meduusoista: Ali Benjamin. Suomentanut Marianna Kurtto. Otava.


Kotimaisia: 

Nellyn uudet kuviot: Henna Helmi. Kuvittanut Reetta Niemensivu.Tammi. (Ice Love #1)

Opossumi repussa: Johanna Venho. Kuvittanut Emmi Jormalainen. WSOY.

Kiepaus: Vuokko Hurme. Kuvat Susanna Iivanainen. S&S. (Huimaa #1)

Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä: Roope Lipasti. Kuvittanut Harri Oksanen. Lukupalat-sarja. WSO. (Lätkä-Lauri #1)






Aikuisille suunnattuja romaaneja (ja elämäkertoja) luin joitakuita. Niistä esille nostan nämä:

Käännöskirjoja:

Orjattaresi: Margaret Atwood. Suomentanut Matti Kannosto. Tammi (korjattu painos.) Ensimmäinen painos Kirjayhtymä Oy 1986.

Annoin sinun mennä: Clare Mackintosh. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Gummerus.



Melkein tosi tarina: Mattias Edvardsson. Suomentanut Tiina Ohinmaa. Like.

Kotimaisia:

Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä: Ritva Ylönen. SKS.

Käärmeiden kaupunki: Katri Alatalo. Gummerus. 


Luin toki myös muitakin kuin uutuuskirjoja, joista eniten innostuin näistä:

Fangirl: Rainbow Rowell. St Martin's Griffin 2013.

A Million Worlds With You: Claudia Gray. HarperTeen 2016.

Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen. Suomentanut Sirkka-Liisa Norkko-Turja (tarkistanut Päivö Taubert). WSOY 2003 (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1922) 











 Lukuisia kirjoja, lukemattomia kirjoja  

Luin vuonna 2017 yhteensä 120 kirjaa, eli Goodreadsissa asettamani tavoite tuli täyteen prikulleen. Kuten ennenkin, bloggasin lähes kaikista lukemistani kirjoista, mutta muutamia sellaisia on, joista tein merkinnän vain Goodreadsiin. Ensi vuodeksi taidan hilata tavoitetta hiukan alemmas, tasan pyöreään sataan.

Tein viime keväänä tarkan lukutilaston lukemistani kirjoista, sen voit lukea tästä linkistä. Siinä kerron myös kuulumiseni keväältä, joita en siis tässä enää kertaa. Tilastoin lukemiseni myös kesältä, ja hiukan syksyn alusta, mutta työn aloitus sotki harrastuskuvioni pahasti eikä siis tilastointini koostetta ole nyt tulossa tältä syksyltä (eikä kesältä.) Elämä on, ja varsinkin työelämä on :) Goodreads kuitenkin tilastoi vuoden ajalta puolestani seuraavaa:

Luin 120 kirjaa
33 883 sivua
Lyhyin kirja 31 sivua
Pisin kirja 686 sivua
Keskiarvosanani kirjoille 3.9

Jos haluat nähdä tarkemmin Goodreads-koosteen, tästä linkistä se onnistuu.


 Syksyn kuulumisia

Poikani aloitti syksyllä koulun ja tyttäreni siirtyi kolmannelle luokalle eri kouluun. Hiukan siis muutoksia tuli taas meidän arkeen, mutta onneksi sain olla kotona lasteni koulunaloitukset, joten kaikki alkoi sujua mallikkaasti.

Syksyn alussa unelmani toteutui, kun matkustin elokuussa nuorten aikuisten kirjallisuusfestareille, Hel-YA -festeille Helsinkiin. Siitä tarkempi raportti löytyy tästä linkistä.

Tutustuin syksyllä myös äänikirjojen maailmaan, kun etsin hyviä porkkanoita lenkkeilyyn. Tästä linkistä pääset lukemaan äänikirjapostaukseni.

Suurin muutos blogissani oli syksyinen nimen ja ulkoasun muutos. Ennen Dysphoriana tunnettu blogi muuttui Kirjapöllön huhuiluja -nimiseksi ja blogin ulkoasu sai hillityn harmaavalkoisen värimaailman sekä uuden pöllöaiheisen logon.

Lokakuun alussa aloitin työt kirjastovirkailijana kotikaupunkini pääkirjastossa. Sijaisuus kestää maaliskuun alkuun, joten tulevaisuus on arvoitus. Lukeminen jäi hiukan vähemmälle työelämään siirtymisen jälkeen, muttei suinkaan väistynyt kokonaan. Lukemiselle löytää kyllä aina aikaa, samoin kuin niin rakkaalle ja antoisalle bloggaamiselle.

Joulun alla rakas kissavanhuksemme Adalmiina piti nukuttaa ikiuneen, kun hän sai sairaskohtauksen ilmeisesti elinten pettäessä. Onneksi meille jäi 3-vuotias kollipoika Sameli lohduttamaan kissaikävää, ja onpa meille tulossa tammikuun lopulla uusi pentu Sampan kaveriksi ja meidän ikävää liennyttämään. 

Lepää rauhassa, Adalmiina-rakas!

Lukuhaasteita rennolla otteella

Kesään lukuhaasteita en kertaa, sillä ne on käyty läpi jo keväään koosteessa. Voit lukaista niistä tästä linkistä.

Kesällä olin mukana muutamissa kiintoisissa lukuhaasteissa.

Prideviikon-lukutempaukseen (Yöpöydän kirjat 26.6.-2.7.2017) luin Salla Simukan Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi -yhteisniteen(Tammi 2015) sekä

teoksen Valoa valoa valoa: Vilja-Tuulia Huotarinen.( Karisto 2011).

Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin Naistenviikkohaasteeseen (18.-24.7.2017) luin teokset Agnes: Minna Canth. (Weilin+Göös 1990, 1. painos 1987); Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen. Suomentanut Sirkka-Liisa Norkko-Turja (tarkistanut Päivö Taubert). (WSOY 2003, ilm. suomeksi ensimmäisen kerran 1922.) sekä Runoja: Edith Södergran. Suomentanut Uuno Kailas. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. (WSOY 1996, 1. painos 1942).

Heinäkuussa bloggasin myös Kirjabloggaajien klassikkohaasteesta (osa 5), johon luin tällä kertaa kirjan Eläinten vallankumous: George Orwell.
Sain samalla kunnian vetää seuraavaa Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka on järjestyksessään kuudes. Siihen voi muuten vielä osallistua, klikkaappa tästä.

Elokuussa päättyi Lapsuuteni kirjasuosikit -haaste (Luetaanko tämä? 1.2.-31.8.2017), johon luin vain yhden kirjan.

Sivutiellä-blogissa oli hauska Keväisen kesäinen kansikuvahaaste (16.5.-31.12.2017), johon tekemäni kansikuva-analyysin voit lukea tästä.

Olen ollut mukana myös seuraavissa vuoden loppuun asti kestävissä lukuhaasteissa, joiden koonti tulee tähän yhteyteen:

Runohaaste 6.1.-31.12.2017 (Reader, why did I marry him -blogissa)

Luin haasteeseen viisi runoteosta:

Siniset vuodet - Blue Years: Tekla Inari. Kääntänyt englanniksi Kasper Salonen. Kosmos 2017.

Runoja: Edith Södergran. Suomentanut Uuno Kailas. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. WSOY 1996 (1. painos julkaistu 1942)
 
Elukat: Roald Dahl. Kuvittanut Quentin Blake. Suomentanut Tuomas Nevanlinna. Art House 2017. 

Pönttö: Kirsti Kuronen. Säeromaani. Karisto 2017.

Kirje maalta - Kootut runot: Eeva Heilala. Tammi 2000.




 Kiitos kivasta lukuhaasteestä, Omppu Martin!




Uudelleen Luettua 1.1.-31.12.2017 (Yöpöydän kirjat -blogissa)

Noloa, mutta enpäs juuri lukenut paljon mitään uudelleen. Ehkä se vain kertoo mentaliteetistani, että haluan aina mennä eteenpäin ja uutta kohti, eli luen enimmäkseen uusia ja ennen lukemattomia teoksia kuin palaisin vanhoihin. Toki olisi ihana lukea monia lempikirjojani uusiksi, mutta kun ei ole aikaa. Seitsemän kirjaa sain kuitenkin tähän haasteeseen eli saavutin tason: "Kertaus on opintojen äiti"

Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen. Suomentanut Sirkka-Liisa Norkko-Turja (tarkistanut Päivö Taubert). WSOY 2003 (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1922)

Pikkuponi Tuisku: Marie Louise Rudolfsson. Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1988. (Tuisku #1)

Tuisku ja Nopsa: Marie Louise Rudolfsson.Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1990. (Tuisku #2) (tästä vain Goodreads-arvio)

Tuisku ja Tähti: Marie Louise Rudolfsson.Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1988. (Tuisku #3) (tästä vain Goodreads-arvio)

Tuisku oppii hyppäämään:  Marie Louise Rudolfsson.Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä.  Karisto 1980. (Tuisku #4) (tästä vain Goodreads-arvio)

 Langennut: Lauren Kate. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2017. (Tämän olen lukenut aikaisemmin englanniksi)

Runoja: Edith Södergran. Suomentanut Uuno Kailas. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. WSOY 1996 (1. painos julkaistu 1942)

Kiitos kivasta haasteesta, Niina T!


Helmet-haaste 2017 1.1.-31.12.2017 ( Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen oma 50-kohtainen lukuhaaste)

Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helmet-haasteeseen, ja olen yllättynyt, että sain lähes kaikki 50 kohtaa täytettyä. Lähdin mukaan sillä periaatteella, etten ala väkisillä räätälöimään kohtiin sopivia kirjoja, mutta toki katselen luettaviani sillä silmällä, jos niistä joku osuisi sopivaan kohtaan. Tässä Helmet-haasteeseen merkitsemäni kirjat:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Verso: Tuomo Jäntti
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Juoksuhaudantie: Kari Hotakainen
3. Suomalainen klassikkokirja
Agnes: Minna Canth
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Suomen lasten luontokirja: Lasse J. Laine ja Iiris Kalliola
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Mörköreitti: Tuutikki Tolonen
6. Kirjassa on monta kertojaa
Ihme: R.J. Palacio
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Eläinten vallankumous: George Orwell
8. Suomen historiasta kertova kirja
Uppalan kartanon aarre: Mervi Heikkilä & Marjo Nygård
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
Pohjolan porteilla: Mervi Heikkilä
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Lasinen miekka: Victoria Aveyard
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Kirje maalta - kootut runot: Eeva Heilala
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
Uinuvat jättiläiset: Sylvain Neuvel
13. Kirja "kertoo sinusta"
Kun enkelit katsovat muualle: Salla Simukka
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Hyvä naapuri: Shari Lapena
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
Fangirl: Rainbow Rowell. 
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Bridget Jones - Vauvapäiväkirjat: Helen Fieldings. (Goodreads-arvio)
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Herra Gummi ja kirsikkapuu: Andy Stanton
19. Yhdenpäivänromaani
Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta: Jukka-Pekka Palviainen
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Maailman lahjakkain tyttö: M. R. Carey.
21. Sankaritarina
Puolikas sotaa: Joe Abercrompie.
22. Kuvitettu kirja
Pieni urheilukirja: Mauri Kunnas
23. Käännöskirja
Pimeää ainetta: Blake Crouch
24. Kirjassa selvitetään rikos
Annoin sinun mennä: Clare Mackintosh
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
My True Love Gave To Me: Stephanie Perkins (edit.)
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
Hotellien henget - kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista: Tiina Hautala.28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
Rising Moon. Omnipotent - Kaikkivaltias: Sarianna Suorsa.
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Kirjanoita: Anne Leinonen
30. Kirjan nimessä on tunne
Ylpeys ja ennakkoluulo: Jane Austen
31. Fantasiakirja
Hän sanoi nimekseen Aleia: Erika Vik
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
Kaikki kaikessa: Nicola Yoon
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Apinoiden planeetta: Pierre Boulle.
35. Kirjan nimessä on erisnimi
Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä: Roope Lipasti. Kuvittanut Harri Oksanen.
36. Elämäkerta tai muistelmateos
Kalle Päätalo - kirjailijan elämä: Ritva Ylönen.
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
Elukat: Roald Dahl
38. Kirjassa mennään naimisiin
Ainoa: Kiera Cass
39. Ikääntymisestä kertova kirja
Aika-arkku: Andri Snær Magnason 
 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Mistä tavarat tulevat: Oldřich Ružička & Alexandra Hetmerová  
41. Kirjan kannessa on eläin
Maailman merkillisimmät kummitustarinat: Mervi Koski
42. Esikoisteos
Caraval: Stephanie Garber
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
Pretties: Scott Westerfeld
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
Langennut: Lauren Kate
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
Oonko ihan normaali?: Holly Bourne
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Tassu-trio - Kuriton koiranpentu: Helena Meripaasi
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Viillot: Veronica Roth
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Ester & Isak: Jessica Schiefauer
 

Täyttämättä jäi siis vain kohdat:

26. Sukutarina,
33. Kirja kertoo Intiasta,
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja ja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Aika hassua, sillä esimerkiksi tuo kohta 45 olisi ollut tosi helppo täyttää. Olen silti hyvin tyytyväinen. Osallistun tietenkin myös ensi vuoden Helmet-haasteeseen, jota voit kurkata tästä.

Blogin medianäkyvyys

Vaikka blogi on minulle tällainen oma pieni harrastus, ei sovi sivuuttaa sitä, että se on kuitenkin julkinen, kaikkien luettavissa oleva julkaisu -  ja lukijoitakin on nyt huikeat 105. Kiva, että jaksatte roikkua mukana!

Facebook-sivuillani on 87 seuraajaa, Twitterissa blogiani seuraa 294 ja Instagramissa kuviani katselee 234 (Insta-tilini on yhdistelmä omaa ykstityiselämääni ja blogejani, joten seuraajista osa on ystäviäni tai kavereitani yksityiselämästä.)

Myös muussa kuin sosiaalisessa mediassa on blogini näkynyt.  Helsingin Sanomat haastatteli minua toukokuussa YA-kirjallisuusjuttuun:

https://www.hs.fi/paivanlehti/26062017/art-2000005267746.html
(valitettavasti vain tilaajille, mutta kirjastossa pääset lukemaan jutun epressin kautta)

(edit)Kirjapöllön huhuiluja oli myös Lukujonossa-blogin haastattelussa:

https://lukujonossa.fi/2017/09/vieraana-kirjabloggaaja-kirjapollon-huhuiluja/

Joulukuun Stiiknafuulia-lehdessä on myös juttua kirjablogistani:

https://issuu.com/stiiknafuulia/docs/stiiknafuulia_23 (s.14-16)

Eikä sovi unohtaa näkyvyyttäni vuoden alusta alkaneessa YLE Kirjojen Suomi -kampanjassa, jonka  Kirjablogit ja 101 -kirjaa kampanjan kautta bloggaukseni pääsi esille. Mukana on myös 100 muuta mahtavaa bloggausta, kannatta lukea!

https://yle.fi/aihe/kirjojen-suomi/kirjablogit-ja-101-kirjaa

Haluan toivottaa lukijoilleni ja kanssabloggaajilleni oikein onnekasta ja lukuintoista uuttavuotta 2018!

Runosunnuntai osa 5: Siniset vuodet - Blue Years: Tekla Inari

Siniset vuodet - Blue Years: Tekla Inari. Kääntänyt englanniksi Kasper Salonen. Kosmos 2017.

"Miltä tuntuu olla samaan aikaan sekaisin ja rakastunut? Mistä löytää merkitys valmiissa maailmassa? Jos lähetän sinulle kissakuvan, tarkoittaako se, että haluan sinut? Tarve yhteyteen on kuin nälkä, se tulee aina uudestaan. Sinun kanssasi oleminen tuntuu siltä kuin juoksisi jatkuvasti punaisia päin.

Siniset vuodet kuvaa kahden nuoren aikuisen sydäntäsärkevän rakkaustarinan pirstoutuneessa nykymaailmassa. Enimmäkseen älypuhelimella kuvattu ja kirjoitettu teos on mustan huumorin ja melankolian sävyttämä kuvaus sitoutumattomuudesta. Se nauhoittaa riipaisevasti ja runollisesti nuoruutta 2000-luvulla: vimmaa, sydänsurua, itsekkyyttä; murhetta, säätöä, hauskuutta.

Siniset vuodet / Blue years -teosta on painettu 600 kappaletta, jotka ovat kaikki käsin numeroitu."(Kosmos)

Kirjatraileri: https://vimeo.com/231377463

Oma arvio:

Jokin alkaa saavuttaa minua. Ihastuksen kohde vaihtuu,

mutta menetyksen tunne on sama.

Siniset vuodet on nimensä mukaisesti melko sinisävyinen, alakuloinen kirja: kuvat ovat enimmäkseen tummanpuhuvia, karuja välähdyksiä arjen huomioista ja siloittelemattomia; kiinni olevat sälekaihtimet tai sijaamaton sänky.  Osa kuvista on taas hyvin hauskoja oivalluksia, kuten kuva jeesusteipillä teipatusta auton ikkunasta tai metrossa napattu otos miehestä, jolla on  kissacollegepaita päällään.  Runot, jotka ovat sekä suomeksi että englanniksi, tihkuvat nuoruuden tuskaa ja kysymyksiä kysymysten perään. Ne ovat suorapuheisia ja siivoamattomia.

En ole kovin perehtynyt valokuvataiteeseen, ja aluksi minä hiukan hämmennyin kuvien arkisuudesta ja tietynlaisesta yksioikoisuudesta ja viimeistelemättömyydestä. Monissa kuvissa itse oivallus tuntuu olevan pääasia, ei sommittelu. Kuvat henkivät vuoroin huumoria, tuskaa ja iloa.

Tämä ilmapallokuva on minun ja tyttäreni suosikki!

Pidän runojen pohdiskelevasta sävystä ja siitä, miten niistä huokuu nuoren ihmisen ajattelumaailma kaikessa suoruudessaan. 

Välillä koko maailma tulee lähelle. Väsyneenä, kännissä. Lenkillä, keikalla.

Sinua suudellessani.

Kaiken tämän paskan alla olet poika, joka viheltelee suihkussa. ja kaikki on paskaa, paitsi kusi.

Hekottelen itsekseni runon viimeiselle lauseelle.

Tämä kuva on minusta hieno.

Minä ajattelin lukea tämän vielä uudelleen ajatuksen kanssa, jotta pääsen syvemmälle tarinan nuoren parin väliin. Voisin lukea kirjan toisella kertaa englanninkielellä. Mitään suoraa jatkumoa runot ja oivallukset eivät varsinaisesti tarjoa, vaan ne täytyy itse lukiessa rakentaa. 

Voiko särkyneen ruukun korjata?

Tämä on suuri suru.

Tämä on yhtä iso murhe

kuin ovat maa ja taivas.

Joku voi ripotella päällesi magnolian terälehtiä

ja silti voi tulla ero.

Kun sain kirjan ensimmäistä kirjaa käteeni, hämmästelin karun harmaata kannen ulkoasua, josta kirjan nimi ja tekijä erottuvat vain vaivoin. Harmaa on kuitenkin lempivärini, ja kannen karuus sopii hyvin yhteen sisällön kanssa. Avattuani kirjan huomasin myös selkämyksen liimauksen pettäneen. Hieman nurisinkin tästä miehelleni. Kirjatrailerin katsottuani huomasinkin, että selkämyksen liimaamattomuus onkin tarkoituksellista.  Myös se, että jokainen kirja on numeroitu, on minusta hauska yksityiskohta. Minulla on kirja numero  404.

Siniset vuodet - Blue Years puhuttelee varmasti erityisesti nuoria aikuisia.

Arvosanani 3+

Tämä on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Tekla Inarin nettisivut:

http://www.teklainari.com/

Naistenviikkohaaste & runosunnuntai ~ Runoja: Edith Södergran

Runoja: Edith Södergran. Suomentanut Uuno Kailas. Kuvittanut Tapio Tapiovaara. WSOY 1996 (1. painos julkaistu 1942)

"Suomenruotsalainen Edith Södergran (1892-1923) oli ruotsinkielisen runouden uranuurtaja, jonka tuotannolle ovat ominaisia värikkäinä leimahtelevat näyt ja omaleimainen kuvakieli. Edith Södergranin ystävä, kirjailija Hagar Olsson neuvoo Södergranin runojen lukijaa: "Älkää lukeko niitä kirjallisuutena. Ottakaa ne sinä, mitä ne ovat: monivärisinä ja kauniina kipinöinä pajasta, jossa erään elämän kärsimykset ja erheet taottiin totuuden järkäleeksi."

Uuno Kailaan suomentama valikoima sisältää runoja Edith Södergranin kokoelmista Runoja (1916), Syyskuun lyyra (1918), Ruusualttari (1919), Tulevaisuuden varjo (1920) ja Maa jota ei ole (1925)."

Oma arvio:

Tähdet

Yön tullen

minä seison portailla kuuntelemassa,

tähdet parveilevat puutarhassa

ja minä seison pimeässä.

Kuule, tähti putosi helähtäen!

Älä astu ruohikolle paljain jaloin:

puutarhani on sirpaleita täynnä.

( s. 32)

Naistenviikon kunniaksi halusin lukea uudelleen rakkaan runokokoelman hyllystäni. Tutustuin Edith Södergraniin kipeimmässä teini-iässäni ja tuolloin ihastuin hänen elämäntuskaisiin, välillä voimaa ja välillä haurautta uhkuviin runoihinsa.  Tämän Tapio Tapiovaaran kuvittaman teoksen löysin kerran kirpputorilta, ja kirja on ollut minun rakkaimpia aarteitani.

Havainto

Sinun rakkautesi pimentää tähtesi -

kuu nousee minun elämässäni.

Minun käteni ei ole kotonaan sinun kädessäsi.

Sinun kätesi on himo -

minun käteni on kaipaus. (s.105)

Kirjailija Hagar Olssonin (ja Lauri Viljasen suomentama) esipuhe kannattaa lukea ennen runoihin syventymistä, jotta saa hieman taustoitusta runoilijan elämään. Suomenruotsalainen, Karjalan kannaksella, Raivolan kylässä suurimman osan elämästään viettänyt Södergran sairastui teini-iässä, pian isänsä kuoleman jälkeen tuberkuloosiin ja kävi muun muassa Sveitsissä hakemassa sairauteensa parannusta. Nuori runoilija eli elämänsä Venäjän vallankumouksen, Suomen sisällissodan ja Maailmansodan aikaan, jolloin myös köyhyys ja kurjuus oli jatkuvasti läsnä. Söderganin runoista aistii kuoleman läheisyyden, mutta myös vahvasti uskonnollisen vakaumuksen ja sielun vahvuuden. 

Päätös

Minä olen hyvin kypsä ihminen,

mutta kukaan ei tunne minua.

Ystäväni muodostavat minusta väärän kuvan.

En ole kesy.

--- (s.99)

Minun lempirunojani on eniten kirjan osissa, jotka ovat teoksista Runoja, Tulevaisuuden varjo ja postuumisti julkaistusta Maa jota ei ole. Koska en ole itse uskonnollinen, en välitä kovin uskonnollisen kaiun sävyttämistä runoista, joita on poimittu teoksista Syyskuun lyyra ja Ruusualttari. Pidän kovasti Södergranin runojen voimakkaista metaforista ja tietynlaisesta fantasiahenkisyydestä. Runoissa toistuu joitakin elementtejä, kuten mytologiat (jumalat ja Jumala, Eros jne), tietyt esineet (lyyra), naishenkilöt (neidot, papitar, äidit, sisaret.) Suomen luonto on vahvasti mukana useissa runoissa ja erilaiset luonnon elementit, kuten tuuli. 

Kuva: Pixabay

 Pohjolan kevät

Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,

kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,

ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan

sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.

Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.

Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.

Vanha kuusi valvoo ja muistelee

valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa. (s. 36)

En ole koskaan ollut iloisten runojen ystävä, vaan pidän siitä, miten runojen kautta voi heijastaa tuskaa ja kärsimystä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tarvisi olla masentunut tai kärsivä ihminen, sillä kaikilla ihmisillä on omat tuskansa onnenkin keskellä.

Tuska 

Onnella ei ole lauluja, onnella ei ole ajatuksia, onnella 

ei ole mitään.

Töytäise onneasi että se särkyy, sillä onni on paha.

---

Tunnetko tuskan? Hän on väkevä ja suuri, hän on salaa

pusertanut kätensä nyrkkiin.

Tunnetko tuskan? Hän hymyää toivon hymyä

itkenein silmin.

--- (s.47) 

Edith Södergran kuoli 31-vuotiaana jättäen jälkeensä kaunista runoutta, joka tuo lohtua vaikeissa elämäntilanteissa, mutta sopii myös luettavaksi onnen keskelle. Tapio Tapiovaaran kuvitukset ovat yksinkertaisia, mutta tarkoituksenmukaisia, eivätkä varasta huomiota runoilta.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on omasta hyllystäni.

Edith Södergranista muissa blogeissa:

Kirjastokaista
Ankin kirjablogi
Katosin kirjamaailmaan
Pihin naisen elämää
Kirjojen kamari
Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
Maaginen realismi

Samantyylistä luettavaa:

Kirje maalta - kootut runot: Eeva Heilala

Osallistun tällä kirjalla Naistenviikkohaasteen (Tuijata.kulttuuripohdintoja) lisäksi Uudelleen Luettua -haasteeseen (Yöpöydän kirjat) sekä Reader, why did ai Marry him -blogin Runohaasteeseen.

Vappuaaton runosunnuntai osa 3: Elukat

Elukat: Roald Dahl. Kuvittanut Quentin Blake. Suomentanut Tuomas Nevanlinna. Art House 2017. 

Englanninkielinen alkuteos (1983): Dirty Beasts. Kansi: Quentin Blake & Puffin, Penguin Random House UK

"Portaikosta kuuluu ääntä – virnuileeko siellä mustakitainen Kroko­vokki, joka dippaa lapsia sinappiin? Sängyn jalkopäässä ryömii jokin – onko se skorpioni, jonka häntä on vanhaa gramofonineulaa terävämpi? Miten käy, jos karhun sijaan saakin lemmikiksi muurahaiskarhun – ja mitä sitten käy, kun pitkästynyt muurahaiskarhu kohtaa pahaa aavistamattoman tätipuolen? 

Roald Dahlin hulvattomat eläinlorut hätkähdyttävät, naurattavat ja karmivat. Näitä elukoita et toivoisi kohtaavasi!" (Art House)

Oma arvio:

Luimme tämän pöyristyttävän hauskan runoteoksen yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni kanssa.

Iso, julma Kroko-vokki,

harvinaisen raaka kokki:

joka viikko kuusi lasta,

pulleaa ja mehukasta

- siinä on sen à la  carte.

Muuta se ei sitten tartte.

 ( Krokotiili, s. 13)

Tyttärelläni on aina ollut melko penseä suhtautuminen runoihin. Niinpä kun esittelin tätä kirjaa hänelle, ei innostusta oikein herunut. Sen jälkeen, kun olin lukenut hänelle ensimmäisen runon isäntänsä syövästä filosofisesta siasta ja lapsia popsivasta krokotiilista, hän kuunteli runoja innoissaan silmät pyöreinä ja välillä tirskuen. Roald Dahl ei petä koskaan, saati Tuomas Nevanlinnan taidokkaat suomennokset!

s. 10

Elukat-runokirjassa on yhteensä yhdeksän hauskaa, rajoja rikkovaa ja höperöä runoja, jotka on riimitetty täydellisen tarkasti. Koin jatkuvasti kirjaa lukiessani iloa siitä, miten hienoja ja välillä yllättäviä riimipareja löytyy. Huomasin tyttäreni reaktioista myös, miten mukavia elämyksiä runot tuottivat ääneenluettuina.

"Lisää tulee, jatkan hetken!

Ranskalaisen piknik-retken

huippuherkku onhan kreisi:

friteerattu konnanreisi!"

Mitä, liskon pikkuserkku

täällä onkin suurin herkku!?

Konnallako gurmeen kasti?

Heitän laatat nurmeen asti!

Yrjö, kyösti, pukla, pirjo!

Onapa eto ruokakirjo!

 (Konna ja etana, s.44)

s. 39

 Tyttäreni luonnehtii kirjaa hauskaksi, riemastuttavaksi ja hupsuksi. Hänen lempirunonsa on Konna ja etana, jossa rupikonna vie pojan mahtavaan seikkailuun Pariisiin. Tytöstäni erityisen hauskaa on se, miten konna pystyy muuttamaan itsensä etanaksi ja sitten linnuksi. Runossa irvaillaan ranskalaisten syömätottumuksilla. Muurahaiskarhusta kertovasta runosta tyttäreni ei taas pitänyt, liekö siksi kun muurahaiskarhu heittäytyy runossa melkoiseksi öykkäriksi, joka pieksee ensin omistajapojan tätipuolen ja uhkaa lopuksi pieksää myös pojan.

"Murkkukarhu, jumankekka...

Nythän onkin huolet vekka:

murkku rullaa mummon aina

asemalla lauantaina!

Kunnon murkkukarhu akkaa

höykyttää ja sitten hakkaa!" 

(Murkkukarhu, s. 27)

Kirjan kuvituksena on tuttuun tapaan Quentin Blaken hassut kuvitukset. Tyttäreni mielestä kuvat ovat hauskoja, värikkäitä ja epätarkkoja. Hän suosittelee runoja kaiken ikäisille, minä suosittelisin ehkä vasta yli 5-vuotiaille.

(Tyttäreni arvosana 3,5, minun arvosanani 4,5)

Arvosana yhteensä 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Elukat muissa blogeissa:

Kirjavinkit (Kaisa)
Kirjojen keskellä

Osallistun tällä kirjalla Runohaasteeseen, joka jatkuu vuoden loppuun saakka Reader, why Did I Marry Him -blogissa. (#runo100)

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

Runosunnuntai osa 2 ~ Pönttö: Kirsti Kuronen

Pönttö: Kirsti Kuronen. Säeromaani. Karisto 2017.

Kansi: Aino Ahtiainen

"Tiheää, paljonpuhuvaa tekstiä nuoruudesta

Viidenneksi eniten pelkään iilimatoja.
Neljänneksi eniten pelkään täytekakkuja.
Kolmanneksi eniten pelkään sotaa.
Toiseksi eniten pelkään rakkautta.
Eniten, ylivoimaisesti eniten, pelkään aikuiseksi tulemista.

Ylioppilaskevät – kaikki on mahdollista. Toiset tietävät jo, mitä aikovat ja mihin lähtevät. Luna haluaisi vain valokuvata vettä, mutta eihän sellaista voi sanoa ääneen. Edessä aikuisuus ja töihin-kotiin-töihin-kotiin-rata, ja se pelottaa. Isä on virittänyt pihan lintupönttöön kameravalvonnan, ja Arja-tiaisen elämää seuratessaan Luna kelaa omaansa.

Pönttö kuvaa ainutkertaisen herkästi sitä lyhyttä hetkeä, jolloin on lennettävä pesästä ja luotettava omiin siipiinsä. Kirsti Kuronen on tutustuttanut suomalaiset maailmalla nuortenkirjallisuudessa suosittuun säeromaaniin: Paha puuska sai komeat arvostelut ja valittiin Suomen edustajaksi IBBY:n kunnialistalle. Pönttö jatkaa samaa linjaa ja tavoittaa tiiviissä ilmaisussaan upeasti nuoruuden pakahduttavat tunteet." (Karisto)

Oma arvio:

Luna miettii, mitä on aikuistuminen. Hän miettii, mitä on olla nuori. Hän palaa välillä menneisiin, ikäviin hetkiin, vaikka ei haluaisi. Hän löytää menneisyydestään ihmisen, jonka kanssa voi ehkä rakentaa nykyisyyttäkin. Pidän siitä, miten Kirsti Kurosen säeromaani Pönttö tuo esille konstailematta nuoren tytön pelkoja, toiveita ja intohimon kohteita: valokuvaamista, lukemista, tanssimista silloin, kun kukaan ei katso ja linnunpöntön tapahtumien seuraamista.

Ihmeet eivät enää mahdu lauseisiin

kun ei itsekään tiedä

mistä tyhjyys, miksi puristaa

mitä kaipaa, mikä painaa (s. 9)

Nuoren elämä voi olla epävarmuuksien vuoristorataa: Lunaa surettaa mummo, joka ei enää muista shakkipelin siirtoja.  Luna on epävarma vartalostaan, mikä voi osittain olla jäänne hänen 14-vuotiaana kokemastaan, nöyryyttävästä seksikokeilusta, joka päättyi ennen kuin alkoikaan. Sen Luna paljastaa tarinan edetessä hampaat irvessä. Sivuilta voi aistia sen häpeän ja nöyryytyksen, mitä Luna koki - hän odotti Jereltä rakkautta ja hellyyttä, mutta Jere odotti jotain ihan muuta. 

En tiedä vielä

kuuluvatko merenneitous,

tintit, tanssi ja valokuvat

aikuiselämään. (s. 19)

Kirjan nimi tulee linnunpöntöstä, joka on oleellinen osa tarinaa. Lunan isä on kiinnittänyt kameran lintujen pesimäpönttöön ja Luna alkaa seurata kerhohuoneen näytöltä pöntön elämää. Munia hautova lintu saa nimekseen Arja. Kun munat kuoriutuvat, Lunalla on yhtä lailla huoli poikasista kuin emollaan. Luna hieman häpeää pönttö-innostustaan, eikä tohtisi paljastaa lapsuudenystävälleen Samulle, missä aikansa viettää. 

Sekin on mahdollista

että en kelpaa aikuiseksi. (s. 36)

Luna kasvaa tarinan myötä ja saa tarvittavan rohkeuden hyväksyä itsensä - ja hyväksyä Samin kutsu. Pönttö on ihanan rohkaiseva, riipaiseva ja toiveikas ote nuoren elämästä.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Pönttö muissa blogeissa:

Kirjahilla

Osallistun tällä kirjalla Reader Why Did I Marry Him -blogin runohaasteeseen.  

Tämä postaus on samalla blogini Runosunnuntai-sarjan toinen osa.

Runosunnuntai osa 1: Eeva Heilala

Keksinpäs tässä loistavan teeman tuleville sunnuntaille, kun päätin osallistua vuoden alussa runohaasteeseen (#runo100) , jota pitää Omppu Martin Reader, why did I marry him -blogissa. Runot ovat olleet minulle tutumpia aiemmin, mutta jostain syystä ne ovat jääneet. Nyt haluan herättää runosieluni uudelleen henkiin ja nauttia kotimaista ja ulkomaista runoutta tämän kevään, tai ehkä koko vuoden ajan. Tarkoituksenani olisi myös löytää jotain fantasia- tai scifigenren runoutta sekä lueskella myös nuortenrunoja. Runoteosehdotuksia otan vastaan!

Joka sunnuntaille en runopostausta lupaa, mutta yritän ainakin kaksi runosunnuntaita viettää kuukaudessa. Mitään täydellisiä runoanalyysejä en aio (enkä osaa) tehdä, vaan kertoilen postauksissani, millaisia ajatuksia runot herättivät. Siteeraan myös joka teoksesta muutamia runoja. Runoteoksia lainaan kirjastosta ja osan nappaan omasta hyllystäni.

------------------

Kirje maalta - Kootut runot: Eeva Heilala. Tammi 2000. 

"Eeva Heilalan runous kumpuaa maaseudun naisen arjesta. Se arki on avara, siihen mahtuu tietoisuus elämän rikkaudesta, ihmisen paikasta luonnossa ja sukupolvien ketjussa. Rakastetun pohjoissuomalaisen runoilijan koottujen runojen laitos sisältää J.H Erkon palkinnon saaneen esikoiskokoelman Hyvä on maa (1976), kokoelmat Tuhat koivua (1978) ja Hellyys ei ole hukassa (1987) sekä uusien runojen osaston "Kirje maalta". (Takakansi).


Eeva Heilala syntyi 13.12.1934 Paavolassa Pohjois-Pohjanmaalla. Heilalan runoilijatyön lähtökohtia ovat pitkä työura maatilan emäntänä ja nelilapsisen perheen äitinä. Hän debytoi vuonna 1976 kokoelmalla Hyvä on maa, joka sai J. H. Erkon esikoispalkinnon. Vuonna 2005 hän sai Oulun läänin taidepalkinnon (Tammi).

Kuva: Tammi

Tuotanto:

Elämän värit

Hellyys ei ole hukassa

Hyvä on maa

Ikkunasta avautuu maailma

Kirje maalta

Kylvöaika

Omenat omasta puusta

Punaposkipuolukoita

Tuhat koivua

Tässä iässä

Oma arvio:

Kun minut piirrät
piirrä totta
piirrä pieni kysyjä tuuliselle pellolle
vanhat verryttelyhousut
vanunut pusero
hiukset vapaiksi vain.
Kuule, piirrä paljasjalkaiseksi
varpaat vasten tervettä multaa. (Kun minut piirrät, s. 35)

Olin Päätaloviikoilla Taivalkoskella kesällä 2015, jossa oli vieraana Eeva Heilala. Kesäteatterin lavalla istui vaatimattoman oloinen iäkäs nainen, joka kertoi juttuja kissastaan ja sarkastisella otteella elämänsä vääjäämättömästä päättymisestä. Vaivaantuneena haastattelija yritti johdattaa Heilalan jutusteluja kevyempiin aiheisiin, vaikkapa kissaan, mutta Heilala jatkoi "synkistelyään" pilke silmäkulmassaan. Kuuntelin tuolloin hänen runojaan ihastuneena ja ajattelin, että tutustuisin hänen tuotantoonsa. Nyt siitä on kulunut 1,5 vuotta, kun sain viimeinkin tartuttua hänen runoteokseensa.

--onnellisempaa on löytää kuolleista heinistä yksi kukka
kuin puutarhan runsaudesta valmis seppel. (Kohta neljäkymmentä viikkoa olen odottanut sinua. s.71)

Näin hienosti Eeva Heilala kiteyttää onnen määrityksen runossaan, jossa on teemana raskaus ja onnellisuus.

Kirje maalta on mainio kokoelma Heilalan alkupään tuotannosta. Hänen runonsa heijastavat maalaistalon arkea, pohjoispohjalaisuutta ja naisena ja äitinä olemista, välillä  sarkastisella otteella Runoissaan hän muistelee lapsuuttaan, tutkiskelee avioliittoaan tai kertoo kylän asukkaista -  jotkut hän joutuu hyvästelemään viimeiselle matkalleen. Hänen runoistaan kumpuaa rakkaus eläimiin, luontoon ja vaatimattomaan elämään.

Huhtikuussa

Nyt minä syötän lehmille perunoita.
Älä kaikkia kanna,
jos vaikka kauppaan ostavat, sanoo mies.
- En minä kuin muutaman ämpärillisen, 
tämä on tällaista mielenterveystyötä
kevätpoikivien keskuudessa.
Tule katsomaan miten turvat touhuavat. (s. 47)

Kirjan "uudempien runojen" osasto käsittelee enemmän ikääntymistä ja jäähyväisien jättöä. Heilala ihmettelee runoissaan uuden sukupolven aikuisia.  Hän myös miettii ajankohtaisia yhteiskunnallisia asioita. Maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen liittyvä runo Kiitospuheet eivät kuulu meille on ajatuksia herättävä:

Kiitospuheet eivät kuulu meille
eivät mitalit kaulaamme
ennen kuin hylätyt lapset
slummeista, kaduilta
sirpaleiden seasta
on saatettu suojaan.

---

Mitä äitejä me olemme
kun syliimme mahtuvat vain omat lapsemme.
Mahtuvatko hekään? (s. 192-193)

Minun on hirveän helppo samaistua Heilalan runoihin, sillä vaikka en maalla olekaan kasvanut, minulla on maatalon elämään kytköksiä mummolastani, joka ei hirveän kaukana runoilijan kotitilasta Ruukista ole. Runoja lukiessani näen tasaiset maat, pellot, mäntymetsät ja koivikot, maatalon arjen. Aistin runoista pohjoispohjalaisen vaatimattomuuden ja jäyhyyden, joka on minulle tuttua, kotoisaa ja konstailemattoman rehellistä. Heilalan runoista kumpuaa arjen kauneus ja rumuus sopivassa suhteessa.

Taas ilta
eikä tänäänkään muuta tuliaista
toisillemme
kuin väsymys. (Taas ilta, s.  149)

Annan arvosanaksi tälle runokokoelmalle 4

Tämä kirjan lainasin kirjastosta.

________________

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja