lauantai 15. kesäkuuta 2019

Rotukarja: Agustina Bazterrica

Rotukarja: Agustina Bazterrica. Suomentanut Einari Aaltonen. Like 2019

Espanjankielinen alkuteos  (2017): Cadáver Excuisito. Kansi:

"Armoton dystopia yhteiskunnasta, jossa ihmiset syövät toisiaan

Äkillinen virus iskee koko eläinkuntaan. Sen pysäyttämiseksi kaikki eläimet on tapettava ja niiden jäännökset hävitettävä. Vastatakseen ihmisten lihanhimoon hallitus tekee dramaattisen ratkaisun. Se laillistaa ihmislihan tuottamisen, teurastamisen ja prosessoinnin. Ihmiskunta jakautuu kahtia: niihin, jotka syövät, ja niihin, jotka syödään.

Marcos Tejo on Kriegin lihajalostamon päällikkö. Eräänä päivänä hän saa lahjaksi rotukarjaksi luokitellun naisen. Tejo pitää lemmikistään hyvää huolta ja alkaa nähdä ympäröivän todellisuuden uudessa valossa. Kun houkutus sitten ajaa hänet umpikujaan, kaikki säännöt saavat unohtua."(Like)

Oma arvio:

Tämän kirjan luettuani on hiukkasen aikaa pöllämystynyt olo : "Mitä minä juuri luin?" - Kirjan, jossa ihmissyönti on täysin normaalia ja hyväksyttävää; jossa ihmisiä tehotuotetaan ruuaksi; jossa näitä ruuaksi kasvatettuja ihmisiä ei pidetä ihmisinä, vaan karjana, ja heistä puhutaan päinä; jossa syötävää ihmistä voidaan kasvattaa myös omassa kotikellarissa tietyin luvin. Tämän armottomampaa dystopiaa en ole koskaan lukenut, vaikka monenlaisia ihmiskokeita monessa onkin harjoitettu. Tässä kirjassa kaikki on viety astetta pidemmälle. Ihmiset ovat tässä sama kuin meidän nykyinen karjamme - naudat, siat ja kanat, jotka tehotuotantolaitoksissa elävät suuntanansa vain päätyä meidän lihansyöjien patoihin.

Hän ei kutsu sitä erikoislihaksi. Hän käyttää teknisiä  termejä, tekee selväksi, että kyseessä on ihminen, tosin ihminen, josta ei koskaan tule henkilöä vaan pelkkä tuote. Hän puhuu käsiteltävistä päistä, kuorman purkamisalueella odottavasta lihaerästä, tasaiseen tahtiin, säntillisesti toimivasta teurastuslinjasta, lannoitteeksi myytävistä ulosteista ja sisälmyssalista. Kukaan ei saa kutsua teurastettavia ihmisiksi, koska silloin ne voisi nähdä yksilöinä, sen sijaan ne ovat tuote, lihaa ja ravintoa. Tosin hän toivoo, ettei hänen tarvitsisi kutsua niitä millään nimellä. (s. 16)

Kirjan päähenkilö, lihajalostamon päällikkö Marcus Tejo kuljettaa lukijaa erilaisissa yksiköissä, kuten parkitsimossa, jossa tummaihoisen ihmisen nahkaa kaipaillaan eniten, kasvattamossa, jossa jalostetaan erinomaisinta lihakarjaa, lihanleikkaamossa, jonka hemaiseva lihanleikkaaja Spanel saa usein kyytiä Marcukselta, lihanjalostamossa, jossa kaksi uutta työntekijäehdokasta saa saman kierroksen tiloissa kuin lukijakin. Teurastusrituaalit saavat toisen hakijoista lähes pyörtymään, mutta toinen tuntuu nauttivan katselusta hiukan liikaakin. Marcus passittaa miehen heti matkoihinsa, sillä tietää tuollaiset tyypit. Lisäksi Marcus käy vierailulla ihmismetsästäjien luona, jotka siis tilaavat ihmiset omaan raakaan metsästyshuviinsa. Lisäksi lukija saa esimakua lihajalostamon pahimmista vihollisista, raadonsyöjistä, jotka ryöväävät yhden heidän lihankuljetusrekkansa.

Kuinka monta päätä heidän täytyy tappaa kuukaudessa, jotta hän saa isänsä hoidon maksettua? Montako ihmistä heidän pitää teurastaa ennen kuin hän unohtaa, kuinka tuuditti Leota kehdossa, puki pienokaisen,, lauloi tälle laulun ja seuraavana aamuna huomasi lapsensa kuolleen? Kuinka monta sydäntä heidän täytyy pakata laatikoihin ennen kuin tuska muuttuu joksikin muuksi? Hän kuitenkin aavistaa, että kärsimys on ainoa asia, joka pitää hänet kiinni elämässä.
Ilman surua hänellä ei ole mitään. (s. 86)

Marcus on asumuserossa vaimostaan, koska vaimo ei tahdo päästä yli heidän esikoislapsensa traagisesta kuolemasta. Yllättäen lihakasvattamon Gringo lähettää hänen kotiinsa lahjan, rotukarjaan kuuluvan naaraan, jonka Tejo kahlitsee alkuun autotalliinsa. Pikku hiljaa, kun elämän viimeisiä hetkiään viettävän isänsä ainoana välittävänä omaisena (siskoa ei juuri isän hoitokodissa näy) alkaa käydä kovin raskaaksi, Marcus alkaa lähentyä naaraan kanssa, vaikka tämä on ehdottomasti kiellettyä. Etenkin tästä lähtien Marcus alkaa yhä enemmän tuntea inhoa koko lihateollisuutta kohtaan, vaikka pitää sen melko visusti sisässään. Suurinta halveksuntaa hän kokee siskoansa kohtaan, joka raakalaismaisesti syö kotonaan kasvattamasta "päästä" lihapaloja tämän eläessä ja heittäytyy muutenkin pyhimykseksi isän kuoltua. Sanomattakin selvää, että Marcus Tejo itse on kasvissyöjä.

Niiltä poistetaan äänijänteet, jotta niitä on helpompi käsitellä. Kukaan ei halua niiden puhuvan, koska liha ei puhu. Ne kyllä viestivät, mutta vain alkeellisesti. Tiedämme, onko niillä kylmä tai kuuma, perusjutut. (s. 28)

Rotukarja saa vannoutuneenkin lihansyöjän miettimään nykymaailman lihateollisuuden järjettömyyttä. Kirjassa eläimiä vihataan yli kaiken ja ne on lähes tapettu sukupuuttoon niiden levittämän viruksen takia. Marcus Tejo ja moni muukin on kuitenkin sitä mieltä, ettei koko virusta ole koskaan ollutkaan, vaan virus on vain hallituksen keksintö saada ihmiset pelkäämään ja siirtymään ihmissyöntiin, jotta väestönkasvu pysyy aisoissa. Välillä mies käy tyhjässä eläintarhassa muistelemassa siellä käyntejä isänsä kanssa, ja hän vielä muistaa kaikki eläimet. Kohtaapa hän siellä myös villiintyneitä koiranpentuja, mutta niitä hän ei uskalla pelastaa. Tämä kaikki saa hänet kaipaamaan edesmennyttä rakasta koiraansa. Lintuja ei ole saatu tuhottua, ja niiltä kirjan ihmiset suojautuvat sateenvarjoin - mutta ei Marcus tietenkään.

Tämä kirja voi herättää herkemmissä inhoa ja pahoinvointia, mutta samalla se saa miettimään eläinsyönnin etiikkaa. Emmekö me ihmisetkin olla loppujen lopuksi eläimiä, tietoisia sellaisia...

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:


Samantyylistä luettavaa:


Olen tällä kirjalla mukana Yöpöydän kirjat -blogin Scifi-lukuhaasteessa.

Lisää kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
 
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

Kirjankansibingosta ruksitan kohdan:

Nainen

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

31. A book written by an author from Asia, Africa or South America


maanantai 10. kesäkuuta 2019

Aurinko on tähti: Nicole Yoon

Aurinko on tähti: Nicola Yoon. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 2019


Englanninkielinen alkuteos: The Sun is also a Star

"Tyttö, poika ja maailmankaikkeus

Natasha uskoo tieteeseen ja tosiasioihin. Ei kohtaloon eikä toteutumattomiin unelmiin. Kun hän tapaa New Yorkissa Danielin, hänen perhettään odottaa maasta karkotus samana iltana, eikä rakastuminen ole vaihtoehto. Daniel on ollut aina hyvä oppilas ja tehnyt mitä häneltä odotetaan. Hän ei ole ollut runoilija, saati unelmoija. Mutta kun hän näkee Natashan, kaikki muu unohtuu. Jokin tytössä saa Danielin uskomaan, että kohtalo tarjoaa heille kahdelle poikkeuksellista tarinaa. Jokainen elämän hetki on johtanut tähän yhteen tuokioon. Edessä on miljoona erilaista tulevaisuutta: mikä niistä toteutuu?" (Tammi)


Elokuvatraileri: https://www.youtube.com/watch?v=3On0BXzGnuI

Oma arvio:

Nicola Yoonin aiempi teos, Kaikki kaikessa, sykähdytti minua niin kamalan paljon, että olen odottanut intopiukeana tätä hänen toista YA-romaaniaan Aurinko on tähti. Hiukan tätä on joutunut odottamaan, sillä julkaisua on siirretty muutamaan otteeseen, johtuen varmaankin siitä, että kirja on haluttu julkaista synkassa siitä tehdyn elokuvaensi-illan kanssa. Elokuvakannet herättävät monenlaisia mielipiteitä, ja itse asiassa minäkin olisin tykännyt ennakkotiedoissa vilahtaneesta mustapohjaisesta kannesta enemmän kuin tästä.

"Onko teillä aavistustakaan, millaista on kun ei kuulu mihinkään?" (s. 28-29)

Kirjan alku on töksähtelevä, jopa mielestäni tylsä. Kirjan päähenkilöiden, Natashan ja Danielin näkökulmat vuorottelevat niin tiuhaan, että heihin on hyvin hankala ja työläs päästä sisälle. Kaiken huipuksi väliin tunkeutuu random-tyyppien lyhyet näkökulmakappaleet, kuten maahanmuuttovirastossa työskentelevät Irenen, sekä soppaan sekaan heitettyjä hämmentäviä tietopläjäyksiä. Mutta ei hätää, onneksi en viskannut kirjaani mereen, sillä Natashan ja Danielin tarinaan pääsee kuin pääseekin alun sekavuuden jälkeen sisälle. 

Kirjan kuvio on siis seuraava: Natasha yrittää epätoivoisesti saada vielä kumottua maastakarkotuspäätöstään Jamaikalle, sillä hän kokee olevansa amerikkalainen eikä halua mihinkään kotimaastaan. Natashan isä on törttöilyillään aiheuttanut perheen karkotuksen, sillä tämä jäi vasta kiinni rattijuopumuksesta, ja paljasti samalla viranomaisille, että he ovat paperittomia ja laittomia siirtolaisia. Natasha ei voi antaa isälleen tätä anteeksi. Hänen kaikki tulevaisuudensuunnitelmansa liittyvät Amerikkaan, jossa hän on viettänyt suurimman osan elämästään.

Daniel elää tiukkakuristen amerikankorealaisten vanhempiensa puristuksessa, ja juuri nyt hänet on suorastaan pakotettu Yalen haastatteluun puku päällä ja kravatti kaulassa, sillä vanhemmat toivovat hänestä lääkäriä. Perheen vanhempi poika Charlie on aiheuttanut pettymyksen hankittuaan väliaikaisen erotuksen Harvardista. Daniel ei siis uskalla väittää vastaan vanhemmilleen, vaikka oikeasti hän ei halua lääkäriksi. Daniel tykkää kirjoittaa runoja ja uskoo kohtaloon. Nähdessään afrotukkaisen, kauniin Natashan kadulla luurit päässä ja DEUX EX MACHINA -takki päällään, hänen on pakko seurata tuota tyttöä levykauppaan.

Kukaan ei halua uskoa, että elämä on sattumanvaraista. (s. 40)

Natasha ei usko Danielin tavoin kohtaloon, vaan hän on puhtaasti tieteeseen perustava ihminen. Tai näin hän ainakin aluksi uskoo olevansa. Niinpä tyttö ei usko rakkauteenkaan tunteena, vaan ainoastaan kemiana. Daniel, ikuinen runoilija ja romantikko, asettaa tytölle haasteen ja saada hänet rakastumaan itsensä ennalta määritettyjen kysymysten avulla, samojen, joita on käytetty eräässä tutkimuksessa. Natasha jättää kertomatta, mihin hän on muutaman tunnin kuluttua menossa: erään asianajajan luo, joka saattaa ehkä pelastaa Natashan tulevaisuuden ja kumota maastakarkotuksen. Natasha siis antaa tuo jäljelläolevan ajan pojalle rakastumistutkimukseensa.

MEILLÄ ON HETKI, jollaista en kaipaa.
Kun ihmiset sanovat sydämen haluavan mitä se haluaa, he puhuvat runollisesta sydämestä - rakkauslaulujen ja monologien sydämestä, siitä joka voi särkyä kuin kaikkein haurain lasi. 
He eivät puhu oikeasta sydämestä, siitä joka ei tarvitse muuta kuin terveellistä ravintoa ja aerobista liikuntaa. (s. 110)

Alun tönkköytensä jälkeen kirjaa on oikein mukavaa ja suorastaan ahmittavaa lukea. Runopoika-Danielin ja tiedetyttö-Natashan hauskaa ja nokkelaa sanailua on nautinto lukea, ja samalla he tulevat paljastaneeksi paljon itsestään niin toisilleen kuin lukijallekin. Kirjan sivuhenkilötkin saavat jalansijansa tarinassa, osa jopa hyvin merkittävässä roolisssa. Kirjan loppu on sydäntäraastavan riipaiseva. Lopusta olisi vain voinut jättää Irenen näkökulmasta kerrotun epilogin pois, sillä se vähän pilaa dramaattista ja avointa loppua.

Kirjasta tehty elokuva vaikuttaa myös kivalta ja aionkin sen katsoa heti, kun se tulee DVD:lle.

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Ei vielä löytynyt


Samantyylistä luettavaa:

Heittäydy jos uskallat: Estelle Maskame
It only Happens into Movies: Holly Bourne
Kaikki kaikessa: Nicola Yoon


Lisään kirjan Kirjankansibingon kohtaan:

Romantiikka

YA-haasteessa kirjan ruksaan kohtaan:

Kirjasta tullut elokuva

Helmet-lukuhaaste saa kirjan kohtaan:

6. Rakkausromaani

Kirja sopii mainiosti Popsugar-haasteen kohtaan:

 1. A book becoming a movie in 2019

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Keskusteluja ystävien kesken: Sally Rooney

Keskusteluja ystävien kesken: Sally Rooney. Suomentanut Kaijamari Sivill. Otava 2019 

Englanninkielinen alkuteos (2017): Conversations With Friends. Kansi: Sharon and Vivien (yksityiskohta teoksesta) @Alex Katz

"Nokkela, kepeä ja kuolemanvakava romaani nuorten naisten mutkikkaasta suhteesta maailmaan ja toisiinsa on noussut kansainväliseksi kulttiteokseksi.

Yliopistossa opiskelevat Frances ja Bobbi liikkuvat erottamattomana kaksikkona Dublinin kirjallisten piirien laitamilla. Bobbi hurmaa ihmiset, Frances tekee heistä viiltäviä huomioita. Juhlissa he tutustuvat kuuluisaan valokuvaajaan Melissaan ja tämän puolisoon. Tuttavuus syvenee neliödraamaksi, jonka seuraukset uhkaavat Francesin koko elämän perustaa.

Palkittu irlantilaisromaani tavoittaa kivuliaan osuvasti lahjakkaiden nuorten aikuisten elämänpiirin: ironisen poseerauksen, haavoittuvan vilpittömyyden, lapsuuden taakasta irti rimpuilun." (Otava)

Oma arvio:

Keskusteluja ystävien kanssa aloittaa siitä, kun parikymppiset opiskelijaystävykset tutustuvat heitä vanhempaan naiseen, Melissaan. Tämä tuntuu niin kovin paljon hienommalta kuin he ovat hulppeine koteineen ja komeine aviomiehineen. Melissa haluaa tehdä runoesityksissä käyvistä ystävyksistä valokuvateoksen. Bobbi tuntuu heti alussa vähän ihastuneen Melissaan, mikä hiukan ärsyttää Francisia. Tytöt kun ovat tottuneet elämään symbioosissa keskenään.  Pian kuitenkin Francis huomaa nauttivansa Melissan miehen Nickin seurasta.

Mä tunnen vetoa runollisiin tyyppeihin. (s. 20)

Kirjan rakenne tuntuu alkuun hiukan oudoksuttavalta, sillä vuoropuheluita ei ole erotettu muusta kerronnasta mitenkään. Aika pian tähän kuitenkin tottuu ja alan jopa pitää tyylistä. Kirjassa on käsitelty taitavasti monenlaisia muitakin teemoja kuin romanssikuviot. Francisia on vaivannut järisyttävät kuukautiskrampit, jotka pahimmillaan ovat vieneet häneltä tajun, ja häntä jännittää tuleva ultraäänitutkimus, jossa saadaan lisätietoa siitä, mikä häntä vaivaa.

Kun avasin silmät, minusta tuntui, että olin ymmärtänyt jotain, että ruumiini soluihin oli syttynyt valo kuin miljooniin hehkuviin kosketuspisteisiin ja olin tietoinen jostain syvällisestä. Sitten nousin penkistä ja minulta meni taju. (s. 265)

Nick paljastaa Francisille kärsineensä viime aikoina masennusjaksoista, ja muun muassa sen takia hänen ja Melissan avioliitto on voinut viime aikoina huonosti. Se selittää  miehen hetkittäisen poissaolevan käytöksen myös Francisin kanssa ollessa. Parikymppinen Francis on kuin pelastava enkeli miehelle, ja kun totuus viimein paljastuu Melissalle, kaikkien ihmetykseksi tämä kiittääkin nuorta naista siitä, että on nostanut Nickin suosta. Toki luonnollisesti Melissan ensi reaktio on katkeruus.

Francisin isäsuhteessa on myös hiukan ongelmia, sillä tämän isä on pahasti alkoholisoitunut. Muualla asuva isä herättää huolta niin Francisissa kuin tämän äidissä, ja jossain vaiheessa tämä lopettaa Fracisisille niin kovin tärkeiden rahalähetysten laitonkin.

Ennen kaikkea tämä kirja on kuitenkin tarina ystävyydestä. Suurin särö Bobbin ja Francesin välille tulee novellista, jonka Frances saa julkaistua Melissan vanhan ystävän, Valencian avustamana. Bobbia loukkaa se, että Frances on kirjoittanut siinä suoraan ystävistään. Frances myös salailee viimeiseen asti ystävältään, että hänellä ja Nickillä on seksiä. Kaikki Melissan ystäväpiirissäkin vitsailevat siitä, miten Nick on rakastunut Francesiin, mutta kukaan heistä ei aavista, että näillä kahdella on ihan oikeasti suhde.

Sä olet vittu naimisissa, sanoin.
Joo, kiitti. Tuohan auttaa. Ilmeisesti sä saat kohdella mua miten
huvittaa siksi, että mä olen naimisissa.
Uskomatonta että sä yrität olla tässä se uhri. (s. 196)

Nickin ja Francisin suhde on melko lailla kirjan keskiössä. Minua ehkä jopa hiukan harmittaa tämä, sillä olisin kaivannut kirjalta muutakin kuin aviorikosdraamaa. Pariskunnan romanssi on kuitenkin kuvattu niin viattomalla ja rehdillä tavalla, ettei siitä jää likainen kuva. Bobbin häijyt kommentit Nickistä ja hänen kelvottomuudesta jopa hiukan ihmetyttävät minua (ihan kuten Francisiakin), sillä tarina voittaa minut hänen puolelleen. Kirjan loppu on melkoisen ennalta arvattu, mutta siitä huolimatta lohdullinen.

Kirjan nimi on osuva, sillä tässä todellakin käydään erilaisia keskusteluja ystävien kesken. Kirja on sen lisäksi kirja erilaisista tunteista; pelon, huolen, epätoivon, rakkauden, läheisyyden ja kateuden tunteista. Kirjan tarina parisuhde- ja ystävyyskiemuroineen on toisaalta tuttu, mutta toisaalta tässä kirjassa on jotain ominaisen mieleenpainuvaa. Kovin suuria tunnekuohuja en kuitenkaan kirjasta saanut. Suuret pointsit kirjalle annan endometrioosin käsittelystä, sillä enpä ole ennen tainnut lukeakaan tuosta vaivasta kertovaa fiktiota.

Tätä kirjaa suosittelisin aikuislukijoiden lisäksi noin 16+ ikäisille nuorille lukijoille, joita eivät enää nuortenkirjat niin kiinnosta, mutta jotka haluavat lukea vielä nuorten aikuisten näkökulmasta kirjoitettuja kirjoja.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Kirjaluotsi 
Kirja vieköön!
Lumiomena
Maailmankirjat
Mitä luimme kerran

Lisään tämän Kirjankansibingossa kohtaan:

Piirroskuva

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin




sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Päivitys Nevermoor-sarjaan

Luin Jessica Townsendin Nevermoor-sarjan toisen osan Meinioseppä - Morriganin kutsumus. Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan arvioni tästä ja sarjan aiemmasta osasta.

https://adelheid79.blogspot.com/2018/05/nevermoor-sarja-jessica-townsend.html

lauantai 25. toukokuuta 2019

Sydänsurujen kääntöpuoli: Becky Albertalli

Sydänsurujen kääntöpuoli: Becky Albertalli. Suomentanut Peikko Pitkänen. Otava 2019

Englanninkielinen alkuteos (2017): The Upside of Unrequited. Käännöksen kansi: Johanna Junkala

"Lämpimän hauska romaani kasvukivuista ja siitä, miten tulla sinuiksi itsensä kanssa.

17-vuotiaalla Mollylla on ollut kymmeniä ihastuksia, mutta yhdellekään pojalle hän ei ole rohjennut ilmaista kiinnostustaan. Mollyn mielestä hänen kaltaisensa pulskan tytön on syytä varoa joutumasta naurunalaiseksi.

Kaveripiiriin ilmaantuu komea ja sulavakäytöksinen Will – täydellinen poikaystäväehdokas. Mutta miksi Mollyn ajatukset harhautuvat tämän tästä Reidiin, joka on Williin verrattuna tosi laimea tapaus?

Minä, Simon, Homo Sapiens -romaanin tekijän hurmaava uutuus."(Otava)

Oma arvio:

Rakastuin Becky Albertallin aiemmin suomennettuun kirjaan Minä, Simon, homo sapiens, joten tartuin hyvin odottavaisin mielin tähän uuteen suomennettuun kirjaan. Tällaisissa ennakko-odotuksissa on vaaransa, ja niinhän siinä kävikin, että tämä kirja ei kolahtanut niin kovasti.

"Mun suhteen sä saat kuvitella liikoja---saat kuvitella ihan mitä vain." (s. 233)

Kirjan pääosassa on 17-vuotias Molly, joka on hyvin kokematon poikien suhteen, kun taas hänen kaksoissiskonsa Cassie on hyvinkin kokenut. Muutenkin siskokset ovat kuin yö ja päivä; Molly on lihava, kun taas Cassie hoikka ja häikäisevä. Molly pitää pojista, Cassie tytöistä. Molly on arkaileva, Cassie tarttuu toimeen. Kirjan avauskappaleessa Molly törmää vessassa upeaan Minaan, jonka uskoo sopivan hyvin siskolleen, ja päättää saattaa tytöt yhteen. Ja niinhän siinä käy, että Minalla ja Cassiella alkaa synkata heti. Mollylle yritetään suositella taas Will-nimistä tosi coolia tyyppiä, Minan ystävää, jota Molly kutsuu hipsteri-Williksi. Mollya ujostuttaa kuitenkin ja hiukan myös ärsyttää muiden patistelu ja hänen asioiden hoitaminen.

Koska lihavilla tytöillä ei ole kundikaveria, saati seksiä. Ei edes elokuvissa, paitsi ehkä huumorimielessä. Enkä minä tahdo olla mikään kävelevä vitsi. (s. 153)

Molly aloittaa kesätyönsä tavaratalossa, ja tutustuu omistajien poikaan, nörttimäiseen Reidiin. Työparilla synkkaa heti hyvin ja pikku hiljaa he viettävät aikaa välillä työajan ulkopuolellakin. Cassie on ymmällään: mikä on Reidin ja Mollyn suhde, ja miksei Molly anna Willille mahdollisuutta. Samalla Molly tuntee, kuinka sisko alkaa vaikuttaa etäisemmältä eikä kerrokaan hänelle kaikkea, kuten sitä, miten hänen ja Minan juttu etenee. Molly tuntee itsensä syrjäytetyksi. Siskosten välit alkavat rakoilla.

Cassie ei kertonut minulle. Cassie seurustelee Minan kanssa, eikä hän kertonut siitä minulle. Sain lukea siitä Facebookista.
Olen Cassien kaksoissisko, mutta hänen Facebook-kaverinsa saivat tietää hänen ja Minan suhteesta ennen minua. (s. 85)

Kirja on sinänsä tosi hauskaa ja viihdyttävää luettavaa, mutta siinä on paljon häiritseviä tekijöitä, jotta olisin tästä kovin riemuissani. Jotenkin tässä on liikaa yritystä poiketa "normeista", liikaa kaikkea: on pullea päähenkilö, jolla on mielialalääkitys, tytöistä pitävä sisko, hipsteripoika versus nörttipoika ja sateenkaariperhe (Mollyllä ja Cassiella on kaksi äitiä, joista toinen on lisäksi tummaihoinen). Jää sellainen olo, että on keräämällä kerätty vähän kaikkea mukaan erikoisuudentavoittelussaan. Lisäksi Mollyn itsetunto tuntuu olevan vain kiinni siitä, pitääkö pojat hänestä vai eivät. Teini-ikäisestä se tietenkin voi tuntuakin siltä, että suosio poikien keskuudessa korreloi sitä, kuinka hyvä on, mutta tässä tarinassa se erityisesti korostuu. 

Pidän kyllä kaikesta huolimatta Mollyn henkilöhahmosta, kun taas Cassien persoona on ärsyttävä. Minä samaistun Mollyyn, joka on tykännyt aina etäisesti ihastella poikia tekemättä asialle mitään, ja joka hämmentyy, kun muut yrittävät hoitaa asioita hänen puolestaan. Minä olin teininä samanlainen epävarma haikailija ja salaa-ihastuja, mutta olin ihan tyytyväinen, vaikkei asiat koskaan edenneetkään. Ajattelin, että kyllä kohtalo johdattaa asiat oikein. (Ja niin minunkin kohdallani on käynyt.)

Molly on todella taitava askartelija, ja hänen vastuullaan onkin äitien Nadinen ja Pattyn tulevien häiden koristelut, ja tyttö ottaakin tehtävän tosissaan. Mollyllä on myös hulvaton ystävä Abby, joka on tällä hetkellä etäystävä, koska opiskelee muualla. Abby pitää ihanasti ystävänsä puolia.

Kirjassa sivutaan suvaitsemattomuutta, joka ilmenee esimerkiksi vanhakantaisesti ajattelevan, töksäyttelevän mummin kommenteissa hänen nähdessään amerikankorealaisen Minan ensimmäistä kertaa. Toisaalta mummo on hyvin sinut tyttärensä ja tyttärentyttärensä homoseksuaalisuuden kanssa, ja toteaakin vain, että "rakkaus on rakkautta." Kuitenkin mummon kommentit Mollyn kiloista ovat todella tympeitä ja ajattelemattomia. Lisäksi Karen-täti kieltäytyy tulemasta Nadinen ja Pattyn häihin, koska ei hyväksy heidän suhdettaan.

Sydänsurujen kääntöpuoli on hauska ja viihdyttävä kuvaus nuoren tytön epävarmuudesta. Suosittelen tätä yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille lukijoille, jotka ovat kyllästyneet täydellisiin päähenkilöihin ja tykkäävät huumorista ja romantiikasta. Kun Albertallin aiempi kirja aiheuttaa lukijalleen Oreo-keksihimoa, tällä kertaa kannattaa varata minisuklaamunia ja keksitaikinaa käden ulottuville.

Arvosanani 3+

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Muissa blogeissa ja vlogeissa:

Kalenterikarju (Mikon ja Miken kirjakerho)
Kirjojen keskellä

Samantyylistä luettavaa:

Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli 
Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos: Heidi Silvan
Pese hampaat ennen kuin pussaat: Satu Kivinen

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 

 17. Kirjassa on kaksoset

lauantai 18. toukokuuta 2019

Blogini 5-vuotisarvonta!

Arvon blogini viisivuotisen uran kunniaksi Nicole Yoonin uutukaisen YA-kirjan Aurinko on tähti. Arvontaan voit osallistua Instagramin kautta (@adelheid79), blogini Facebooksivuilla tai kommentoimalla tähän julkaisuun. Arvonnan suoritan 31.5.2019 klo 18.00. 0nnea!

Päivitys Taikuri ja taskuvaras -trilogiaan

Luin Anniina Mikaman kirjoittaman teoksen Huijarin oppipoika, joka on Taikuri ja taskuvaras -trilogian toinen osa. Kuvaa klikkaamalle pääset blogipostaukseen, jossa jutustelen molemmista kirjoista.

https://adelheid79.blogspot.com/2019/03/taikuri-ja-taskuvaras-trilogia-anniina.html

lauantai 11. toukokuuta 2019

Pojille, joita joskus rakastin -trilogia: Jenny Han

Pojille, joita joskus rakastin: Jenny Han. Suomentanut Antti Hulkkonen. Sanoma 2018 (Pojille, joita joskus rakastin #1)

 Englanninkielinen alkuteos (2014): To All the Boys I've Loved Before


"Kuusitoistavuotias Lara Jean Song säilyttää kirjoittamiaan rakkauskirjeitä äidiltä saadussa hatturasiassa. Yksi jokaiselle pojalle, johon Lara on elämänsä aikana ihastunut. Viisi Kirjettä, joihin Lara on vuodattanut kaikki tunteensa. Kirjeitä ei ole tarkoitettu kenenkään silmille, mutta eräänä päivänä joku lähettää ne eteenpäin. Yhtäkkiä Laran rakkauselämä ei olekaan enää mielikuvitusta vaan pelkkää sotkua."

Oma arvio:

Katsoin tähän kirjaan pohjautuvan elokuvan ennen kuin tiesin, että tästä on myös suomennettu kirja viime vuonna. Aivan ehdottomasti halusin lukea tämän, sillä tykästyin kovasti leffaan.


Josh Sanderson, minä ihastuin sinuun ensin. Kuuluit oikeasti minulle. Ja jos kyse olisi ollut minusta, olisin pakannut sinut matkalaukkuun ja vienyt mukanani, tai arvaa mitä, en olisi lähtenyt minnekään. En olisi hylännyt sinua, en milloinkaan enkä mistään hinnasta. (s. 67)

Kirjan päähenkilö, Lara Jean on jotenkin niin sympaattinen, ettei hänestä voi olla pitämättä. Hän on  ollut salaisesti ihastunut rakkaan isosiskonsa Margotin poikaystävään Joshiin, johon hän tutustui ennen siskoaan. Naapurissa asuva Josh on kuitenkin koko perheen poikaystävä, sillä hän viettää paljon aikaa Songien luona. Myös sisaruskolmikon nuorin, Kitty, on palavan rakastunut Joshiin. Niinpä Lara Jean ei voi olla järkyttymättä, kun isosisko kertoo päättäneensä seurustelusuhteen Joshiin, sillä hän on lähdössä opiskelemaan muualle, eikä halua etäsuhdetta. Kaiken huipuksi Margot kieltää siskoaan kertomasta vielä muille asiasta.


"Et tunne jokaista ajatustani, Lara Jean." (s. 292)

Jotenkin kummallisesti Lara Jeanin salaiset rakkauskirjeet päätyvät kohteilleen - ne kirjeet, joita Lara Jean ei missään tapauksessa ole aikonut koskaan lähettää. Kun komea pelaajapoika Peter Kavinsky tulee juttelemaan omituisia Lara Jeanille, tämä kauhukseen alkaa tajuta, että hänen kirjeensä ovat päätyneet vääriin käsiin. Tyttö haluaa tietenkin korjata väärinkäsitykset. Onnekseen he huomaavatkin Kavinskyn kanssa, että voivat käyttää tilaisuutta hyväkseen ja feikata seurustelevansa.  Nimittäin myös Josh on saanut oman rakkauskirjeensä, ja Lara Jean haluaa uskotella tälle, ettei missään nimessä ole enää ihastunut häneen, vaan feikkipoikkikseensa Kavinskyyn. Myös Kavinskyllä on oma lehmänsä ojassa, sillä hän haluaa saada ex-tyttöystävänsä takaisin. Lara Jean ja Kavinsky sopivat yhdessä feikkisuhteensa säännöt, jotka tietenkin hieman elävät ja muokkautuvat ajan saatossa. Ihana soppa on valmis!


Makaan sängylläni tyyny naaman päällä ja mietin kaameaa kesken jäänyttä pusuamme. Koetan sulkea sen mielestäni, mutta näen hetken yhä uudestaan ja uudestaan. (s. 123)

Kuten arvata saattaa, Lara Jean alkaa mietiskellä, pitääkö hän ihan oikeasti Kavinskystä. Ja vaikka Joshin kanssa tapahtuukin jotain säpinää, Lara Jean ei enää tiedä, onko Josh sittenkään se oikea ihastuksen kohde. Kunnon kolmiodraama on valmis. Draamailun ohessa Lara Jean kipuilee myös ikävänsä kanssa: isosisko on ollut heidän äitinsä kuoleman jälkeen se, joka on huolehtinut perheestä isän kanssa. Nyt kun sisko on poissa, Lara Jean yrittää ottaa vastuuta perheestään. Margot alkaa tuntua koko ajan etäisemmältä. Pikkusisko vinkuu ja rukoilee omaa koiraa, ja isä on oma höppänä itsensä, jonka kokkailut ovat yleensä melko - hmmm  - erikoisia.

Minä todella viihdyin tämän kepeän, hauskan, romanttisen mutta hyviä teemoja sisältävän kirjan parissa. Sen verran jäi vaivaamaan tarinan jatko, että tilasin jo seuraavan osan englanninkielisenä. Toivottavasti sarjan muutkin osat suomennetteisiin. Kirja on soppeli yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille tytöille, mutta uskaltaisin vinkata tätä myös kuutosluokkalaisillekin.


Arvosanani 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Kirjojen keskellä
Kirjanmerkkinä lentolippu
Tylypahkan kirjasto

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

28. A book with “love” in the title

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Mikael Gabriel - Alasti: Anton Vanha-Majamaa ja Laura Friman

Mikael Gabriel - Alasti: Anton Vanha-Majamaa ja Laura Friman.  WSOY 2019

Suojapäällisen kuva: Janita Autio. Kansi ja ulkoasu: Tuukka Koivisto (Kobra). Kirjan kuvat Janita Autio ja Mikael Gabrielin kuva-arkisto.

" 'En ole kertonut teille vielä mitään.'

Avoin elämäkerta huippusuositun ja ristiriitaisen artistin tiestä kasvatuskotiin ja sieltä kuuntelijoiden sydämiin.

Mikael Gabriel on toisaalta maailman sympaattisin ihminen toisaalta kipakka tuittupää. Hän on musiikillaan menestynyt tähti, jonka teini-ikä oli kaikkea muuta kuin ruusuinen. Miten menestys on muuttanut häntä ihmisenä? Näkyykö rujo tausta seestyneen elämän takana?

Ollessaan 14-vuotias Mikael Gabriel passitettiin kasvatuskotiin Hyrynsalmelle. Takana oli pitkään jatkunut kipuilu ja kapinointi, joka ilmeni pienempien kolttosten lisäksi myös päihteidenkäyttönä ja autovarkauksina. Isä istui vankilassa, eikä äiti kovista otteistaan huolimatta saanut poikaansa kuriin. Aika lastenkodissa oli vaikeaa ja jatkui yli neljä vuotta, mutta lopulta Helsinkiin palasi muuttunut nuorukainen. Mikael Gabriel oli alkanut kirjoittaa tuskaansa biiseiksi ja haaveili räppärin urasta. Loppu on suomalaista musiikkihistoriaa.

Lukuisten listahittien, loppuunmyytyjen keikkojen, Vain elämää -menestyksen, leffaroolien, oman levy-yhtiön perustamisen ja X-Factor-tuomaroinnin jälkeen on aika kertoa Mikael Gabrielin koko tarina. Anton Vanha-Majamaan ja Laura Frimanin kirjoittama Mikael Gabriel - Alasti on sukellus ainutlaatuisen suomalaisen artistin elämään ja sisimpään. 

'Kirja tulee järkyttämään ihmisiä, mutta toivottavasti myös avaamaan persoonaani enemmän sellaisille, jotka eivät ole minuun vielä tutustuneet.'  Mikael Gabriel" (WSOY)


Oma arvio: 

Minulle on tullut tavaksi sepostaa elämäkerta-arvioiden alussa, mikä on minun suhteeni kyseisessä kirjassa pääosassa olevaan henkilöön. Elämäkerrat kun ei kuulu varsinaisesti minun perus lukemistooni, mutta teen poikkeuksia tietyistä syistä. Nyt syynä on luonnollisesti artisti nimeltä Mikael Gabriel, tai nuori mies nimeltä Mikael Sohlman, jonka elämänvaiheet kiinnostavat minua niin paljon, että ostin Laura Frimanin ja Anton Vanha-Majamaan kirjoittaman kirjan hänestä. MG:n musiikki on minulle tuttua, sillä kuuntelin muutamia vuosia sitten hänen biisejään paljonkin. Viimeisen kerran ja Älä herätä mua unesta taisivat olla ne, joka kolahtivat minuun kovimmin - rakastan niiden sydäntäriipaisevan traagisia sanoituksia. Raahasin myös perheeni paikallisen kauppakeskuksen avajaisiin, jossa MG esiintyi, jossa hämmästelin ja ihailin hänen rentoa tapaansa ottaa yleisö haltuun, varsinkin eturivissä kiljuvat ja huutelevat tytöt. Olen myös fiilistellyt artistilta yhden festarisetin.

Kolmen kuukauden eristys tuntui keskitysleiriltä ja on yhä Mikaelin elämän vaikein kokemus. Mikael tärisi raivosta, jota voinut purkaa muuhun kuin itseensä - ja huoneen seiniin. (s. 55)

Kirja käy läpi Mikaelin elämän alkuvuosista kohti nykyistä menestyksen aikaa, joka on johtanut uupumukseen ja tauon paikkaan. Lukija saa kahlata  mukana yksinhuoltajaäidin vilkkaan ja urheilullisen pojan mukana kohti rötöstelevää lähiöelämää ja vaikeuksia, jotka johtavat nuoren pojan huostaanottoon. Tuomas-koti Hyrynsalmella toimii Mikaelin tukikohtana seuraavat vuodet, jolloin hän myös alkaa kirjoittaa riipaisevia ja suoria tekstejään ja räppäämään koko kansalle - tai ainakin aluksi pienelle osalle sitä, niille onnekkaille, jotka hänet ovat keksineet.

Visio alkoi kirkastua ja ala-astevuosien poikabändihaaveet sekä Eminem-unelmat saada uutta muotoa. Mikael oli entistä varmempi siitä, että hän halusi viihdyttää ihmisiä ja olla ihan oikea artisti. (s. 71)

Kirjassa ei jää epäselväksi Mikaelin ystävien merkitys. He ovat muutakin kuin tuplaajia keikoilla, he ovat hänen tärkeimpiään, joista hän ei suostu luopumaan. Myös Mikaelin tyttöystävä Triana ja koira Biggie pääsevät kirjan sivuille, mutta ensin mainitusta Mikael kertoo melko varovaisesti. Se käy ilmi kuitenkin, ettei Mikaelin äiti ole oikein koskaan oppinut pitämään hänestä.

"Miklu antaa koiralleen sellaista hoivaa, jota hän olisi itse kaivannut ja jota jokin osa hänessä yhä tarvitsee." (s. 223)

Kuten hyvässä elämäkerrassa, ääneen päästetään myös Mikaelin läheiset, kuten äiti, isäpuoli, tyttöystävä, artistikollegat, levy-yhtiön ihmiset ja manageri Peppi Puljujärvi, joka vaikuttaa olevan perfect match Miklun manageriksi. Hän sanoo aina totuuden ja tuntuu pitävän Mikaelista hyvää huolta. Muutenkin on aina hyvä kuulla asioista ja tapahtumista toinen tai useampikin näkökulma. Pidän erityisesti Puljujärven ja kollegoiden, kuten VilleGallen, Cheekin ja Uniikin näkemyksistä, jotka tuovat hieman kontrastia kirjaan.

Kuvat on lomitettu tasaisesti lukujen väliin ja ovat mukavan monipuolisesti niin Miklun lapsuudesta kuin muusikkoelämästäkin kertovia. Mustanpuhuvan kansikuvan suojapaperin alta paljastuu sympaattinen, pikku-Mikaelin nauravainen kuva.


Mikaelin persoona, joka on välillä valtamerialuksen kokoinen, ei jää kirjan lukijalle juurikaan hämärän peittoon. Mikaelista saa kirjan perusteella toisaalta kypsän ja avoimen, toisaalta herkän ja hiukan lapsenmielisen kuvan. Hän vaikuttaa hyvin ristiriitaiselta. Mikaelin läheiset ja yhteistyökumppanit puistelevat välillä päätään nuoren miehen egolle ja tempauksille, mutta tuntuvat vilpittömästi kunnioittavan tätä, kaikista oikuista huolimatta. Minä saan vahvistusta kirjan myötä siihen, että tämä nuori mies on paitsi lahjakas, myös hyvin viisas ja sympaattinen. Hän ei ole aina tehnyt kovin fiksuja valintoja, mutta kelläpä meistä ei olisi luurankoja kaapissa. (Ja kaikkia asioita elämässäänhän ei voi todellakaan valita itse!) Mikael vaikuttaa olevan myös hyvin herkkä, kuten yleensä hyvin menestyvän taiteilijan kuuluukin olla. Se on yhtä aikaa heikkous ja vahvuus. Mikaelin taipumus syvällisiin pohdintoihin ilmenee muun muassa kautena, jolloin hän on todella kiinnostunut kaikenlaisista salaliittoteorioista.

Mikael Gabriel - Alasti on hyvin tyhjentävä nuoren miehen kasvu- ja menestyskertomus, joka valottaa myös suomalaista rapmusiikkimaailmaa. Mikaelin lapsuus- ja varhaisnuoruusajan asiat ovat välillä hyvin järisyttäviäkin, mutta kirjassa kuplii kuitenkin Mikaelin elämänilo ja into, joten synkäksi ei lukukokemus jää. Joistakin asioita täytyy lueskella läpi sormien hymähdellen, kuten artistin suhteettomasta materialismista ja naisseikkailuista, jotka toisaalta ovat niitä odotetuimpia hihhopkulttuurin kliseitä.

Suosittelen lukemaan myös Mikko Aaltosen JHT - Musta lammas, joka kertoo rap-artisti Cheekin tarinan, sekä 7 veljestä - 20 vuotta Rähinää, jossa käydään Rähinä Recordsin jäsenten historiikkiä. Janita Aution kanssa Mikael Gabriel on myös tehnyt valokuvateoksen Himmee samannimisestä kiertueestaan.

Arvosana 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa ja verkkojulkaisuissa:

Klangi 
Luettua ja maistettua 

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Pohjoinen lukuhaaste saa kirjan kohtaan:

 23. Muistelmateos tai elämäkerta

lauantai 4. toukokuuta 2019

Päivitys Tuhat kerrosta -trilogiaan

Luin Katharine McGeen Tuhat kerrosta -trilogian viimeisen osan Tuhat kerrosta - korkeuksiin. Kansikuvaa klikkaamalla pääset lukemaan mietteeni tästä ja aiemmista osista.

https://adelheid79.blogspot.com/2016/11/tuhat-kerrosta-trilogia-katharine-mcgee.html

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Lintuhäkin muotoinen soittorasia: J.S. Meresmaa

Lintuhäkin muotoinen soittorasia: J.S. Meresmaa. Osuuskumma 2019

Kansi: J.S. Meresmaa

"Tuhdolla istuu nainen. Runsas, valkoinen mekko verhoaa häntä. Korvan takaa pilkottaa suopursun kukka. Harso piilottaa kasvot, jotka kuvittelen suloisiksi.

Sirot kädet pitelevät airoja. Lapa puhkoo harvakseltaan veden pintaa. Pyörteet kieppuvat, katoavat. Hän tulee vain, kun on tyyntä. Hän tulee hämärän hetkellä, vuosi toisensa jälkeen.

Varjovaimo pitää puolisolle seuraa vaimon työmatkan ajan. Omenan siemenet kertovat elinpäivien määrän. Uudet kengät keventävät askelta enemmän kuin ostaja kuvittelikaan. Hunnutettu morsian soutaa noutamaan uutta sulhasta joka vuosi. Kaksi tusinaa outoja pikkutarinoita, jotka on punottu unista - joskus painajaisista.

J.S. Meresmaa on tamperelainen kirjailija, joka lumoutuu kaiken kokoisista tarinoista. (Osuuskumma)"

Oma arvio:

Ihastelin ja kummastelin tovin tätä pikkuruista, kämmenelle mahtuvaa novellikokoelmaa heti sen saatuani. Tämähän on mukava ottaa vaikka taskuun mukaan ja lueskella heti, kun tulee sopiva hetki. J.S. Meresmaan kirjoittamat uuskummalliset novellit ovat mukavan lyhykäisiä ja saavat mielikuvituksen lentämään: kun tarinat on supistettu tiivistettyyn muotoon, jää lukijalle paljon tilaa täydentää puuttuvat osat.  

Ensi silmäyksestä hän halusi ne. Kengät  kaupan näyteikkunassa. Sirot ja hurjat, sellaiset jotka väriensä puolesta sopivat vain rohkeimmille. (Kengät, s.9)

Minikokoisessa novellikokoelmassa on kaikkinensa 24 novellia, joissa on aineksia niin fantasiasta, kauhusta kuin uuskummastakin. Pidän lähes kaikista novelleista, mutta eniten mieleeni jäivät seuraavat novellit: Ohuet seinät, jossa viimeinen lause jättää lukijan kammotuksen ja ihmetyksen valtaan; Kengät, jossa on kuumottava kauhufantasian sekainen loppu; Yksinäisyyden loppu, joka on yhtä aikaa hauska että kammottava sekä Peilit, joka piti lukea moneen kertaan, että oivalsi jotain.

Vauva itkee naapurissa. Tätä on jatkunut jo kolmatta päivää. En tiedä mitä tehdä. (Ohuet seinät, s.20)

Lintuhäkin muotoinen rasia on mukava välipala novellien ystävälle, ja lisäksi tämä on mainio lahjaidea, jonka voi helposti sujauttaa onnittelukortin väliin tai lähettää kirjeessä ystävälle. 

Arvosanani on 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:


Samantyylistä luettavaa:


Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

47. Kirjassa on alle 100 sivua