Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

lauantai 31. joulukuuta 2022

Kaunein YA-kansi 2022 ~ äänestä ja osallistu kirjapaketin arvontaan!

Ihanaa uutta vuotta 2023! Jo kolmatta vuotta peräkkäin järjestän blogissani kauneimman YA-kannen äänestyksen. Tällä kertaa sain kootuksi huikeat 62 kirjankantta, joten pyydän kärsivällisyyttä selatessani niitä ja niistä kauneimpia etsiessänne.


Tässä vielä kahden edellisen äänestyksen tulokset:

Kaunein YA-kansi 2020

Kaunein YA-kansi 2021

Toisin kuin edellisinä vuosina, äänestys tapahtuu nyt tällä Google Forms -alustalla, joten ethän äänestä tämän postauksen kommenteissa. Linkki äänestykseen löytyy myös sääntöjen lopusta.

Luethan ensin läpi äänestyksen säännöt. Ne löytyvät myös äänestyslomakkeelta.

Äänestyksen ja kirjapaketin arvonnan säännöt

  • Anna ääniä kolmelle mielestäsi kauneimmalle kannelle: kauneimmalle 5 pistettä, toiseksi kauneimmalle 3 pistettä ja kolmanneksi kauneimmalle 1 piste.
  • Kansikuvia on yhteensä 62, ne on numeroitu ja jaettu käytännön syistä kuuden kuvan sarjoihin. Kirjoita pistemäärä aina sen kuvasarjan alla olevaan kommenttikenttään, jossa kyseinen kansikuva tai kansikuvat ovat. 

  •         Esim. "5 pistettä kannelle nro X, 3 pistettä kannelle nro X"

    Voit halutessasi perustella valintojasi.
  • Ethän anna enempää pisteitä kuin nämä määritetyt.  Annat siis pisteitä enintään kolmelle kansikuvalle. Voit toki antaa pisteitä vain yhdelle tai kahdelle kannelle.
  • Sähköpostiosoitteesi vaaditaan sen varmistamiseksi, että jokainen vastaa vain kerran. Lisäksi se helpottaa ja nopeuttaa minua yhteydenotossa mahdollisen arvontavoiton sattuessa kohdallesi.
  • Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan kirjapaketti, jossa on kolme tänä vuonna ilmestynyttä, kotimaista YA-kirjaa:
        Mila Teräs: Yökirjeitä
        Terhi Rannela: Yöuinti ja muita novelleja
        Reija Kaskiaho: Maantiekiitäjä


    Jos et halua osallistua kirjapaketin arvontaan, voit ilmoittaa siitä täppäämällä ensimmäisessä      kohdassa: "osallistun vain äänestykseen, en kirjapaketin arvontaan."


***** Kaunein YA-kansi on Kirjapöllön huhuiluja -blogin oma leikkimielinen äänestys kirjasomettajille, eli mikään muu taho ei ole mukana järjestämässä sitä. Olen pyrkinyt listaamaan mukaan kaikki vuoden 2022 ilmestyneet YA:kirjat, mutta pahoittelen, jos joku on unohtunut, tai jos joku ei miellä listaamaani kirjaa YA-kirjana. Voittaneiden kansikuvien kuvittajat (sikäli jos ne on tiedossani) saavat onnittelut blogissa ja sen somekanavissa. Arvottavan kirjapaketin kirjat on kertaalleen luettuja, uudenveroisia kustantajilta saatuja arvostelukappaleita. *****
  • Äänestys- ja arvonta-aika alkaa lauantaina 31.12.2022 klo 10.00 ja päättyy lauantaina 7.1.2023 klo 20.00, jonka jälkeen tulleita ääniä ei enää lasketa. Pyrin ilmoittamaan arvonnan ja äänestyksen tulokset blogissa ja sen sometileillä sunnuntaina 8.1.2023. Kirjapaketin voittajalle ilmoitan välittömästi sähköpostitse.




Kansikuvat 1-6:

1. Ashley Elston: 10 totuutta ja yksi tehtävä. Suom. Inka Parpola. Kansi: Riikka Turkulainen / iStockphoto
2. Riikka Smolander-Slotte: Armoton unelma. Kansi: Emmi Kyytsönen
3. Dhonielle Clayton, Tiffany D Jackson, Nic Stone, Angie Thomas ja Ashley Woodfolk: Blackout. Suom. Outi Järvinen. Kansi: ?
4: Alice Oseman: Heartstopper osa 1. Suom.Oona Juutinen. Kansi: Alice Oseman.
5. Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän. Kansi: Riikka Turkulainen, iStockphoto / Mlenny, Pxhere
6. Hanna van der Steen: Hylätyt. Kansi: Michael Kingdom.


Kansikuvat 7-12:

7. Estelle Maskame: Joku sinun kaltaisesi. Suom. Maija van de Pavert. Kansi: Whittakerbookdesign.com
8. A.R.S. Horkka: Jäätävää. Kansi: ?
9. Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu. Kansi: Sami Saramäki.
10. A.R.S. Horkka: Kellopelikuiskaaja. Kansi: ?
11. J.S. Meresmaa: Kenties tapan sinut vielä. Kansi: Saana Nyqvist
12. J.S. Meresmaa: Kerberos. Kansi: Karin Niemi


Kansikuvat 13-18:

13. Jenny Han: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis. Suom. Antti Hulkkonen. Kansi: Amazon Content Services LLC ja Wiip Productions, LLC (kuva), Thunderwing (suunnittelu)
14: Kiera Cass: Kihlattu. Suom. Laura Haavisto. Kansi: Gustavo Marx
15. Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas. Suom. Leena Ojalatva. Kansi: Christine Blackburne (kuvat), Casey Moses (suunnittelu)
16. Katherine Rider: Kiss me - Rakkautta Mykonoksella. Suom.Terhi Leskinen. Kansi: ?
17. Katherine Rider: Kiss me - Rakkautta New Yorkissa. Suom.Terhi Leskinen. Kansi: Päivi Puustinen / Stock.Adobe.com
18. Laura Suomela: Kiss my juhannus. Kansi: Saara Helkala


Kansikuvat 19-24:

19. Karen M. McManus: Kolme pahan perii. Suom. Inka Parpola. Kansi: Melissa Four.
20. Leigh Bardugo: Korppien kehä. Suom. Meri Kapari. Kansi: ? 
21. A.R.S. Horkka: Korvaaja. Kansi: ?
22. Eli Brown: Kummat. Suom. Kaisa Kattelus. Kansi: Erin Rytter
23. Oona Pohjolainen ja Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio. Kansi: Iida Pohjolainen.
24. Katri Kauppinen: Laakson linnut, aavan laulut. Kansi: Tuuli Juusela


Kansikuvat 25-30:

25. Siiri Enoranta: Maailmantyttäret. Kansi: Riikka Turkulainen.
26. Reija Kaskiaho: Maantiekiitäjä. Kansi: Kaisu Sandberg
27. Heidi Silvan: Nollasummapeli. Kansi: Karin Niemi.
28. Veera Salmi: Oboin kirja. Kansi: Nelli Långstedt
29. Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän. Suom. Kaisa Kattelus. Kansi: Erin Fitzsimmons.
30. Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet. Kansi: Emmi Kyytsönen.


Kansikuvat 31-36:

31. Niklas Ahnberg: Poika joka käveli vetten päällä. Kansi: Vesa Lehtimäki.
32. Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti.
33. Hanna van der Steen: Punapipoinen poika. Kansi: ?
34. Ansu Kivekäs: Raakaversio. Kansi: Laura Lyytinen / iStockphoto
35. Tiffany D. Jackson: Rajaton. Suom. Peikko Pitkänen. Kansi: Rachelle Baker (kuva), Erin Fitzsimmons (suunnittelu)
36. Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot. Suom. Helene Bützow. Kansi: Renike, Jyotirmayee Patra.


Kansikuvat 37-42:

37. Annukka Salama: Ripley - Nopea yhteys. Kansi: Annukka ja Tommi Salama / Shutterstock
38. Anne Gunn Halvorsen ja Randi Fuglehaug: Royalteen - Puoli valtakuntaa. Suom. Kati Valli. Kansi: Kaisu Sandberg (suunnittelu) ja Hilla Semeri (kuvitus)
39. Elina Pitkäkangas: Sang. Kansi: Kaisu Sandberg.
40. Katy Birchall: Sex education - Tien päällä. Suom. Peikko Pitkänen. Kansi: @Netflix, Sex Education 
41. Katariina Romppainen: Sydämenmuotoinen kesä. Kansi: Michael Kingdom
42. Sini Helminen: Sysi. Kansi: Karin Niemi.


Kansikuvat 43-48:

43. Emiko Jean: Tokion prinsessa - Suuria unelmia. Suom. Susanna Sjöman. Kansi: ?
44. Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas. Kansi: Laura Lyytinen / iStockphoto
45. E. Lockhart: Valehtelijoiden saari. Suom. Riina Vuokko. Kansi: Shutterstock & Getty images
46. Leena Lehtolainen: Vihreän lohikäärmeen risteys. Kansi: Laura Lyytinen / iStockphoto
47. Mila Teräs: Yökirjeitä. Kansi: Tuuli Juusela, Getty Images / Secret Agent Mike
48. Terhi Rannela: Yöuinti - ja muita novelleja. Kansi: Timo Numminen / Stocksy 


Kansikuvat 49-54:

49. Jason Reynolds: Miles Morales - Spider-Man. Suom. Antti Hulkkonen. Kansi: Antti Hulkkonen.
50. Veera Milja: Supersalanen tyttöpäiväkirja. Kansi: Bifu
51. Liz Braswell: Toinen tähti oikealla. Suom. Susanna Hirvikorpi. Kansi: ?
52. Sinikka Koyama: Joka kurjen laulua kuuntelee. Kansi: Sinikka Koyama.
53. Harri Istvan Mäki: Sekunti ilman sinua. Kansi: ?
54. Kuura Juntunen: Mähän tiesin ettei täällä ole mitään. Kansi: Viivi Kulmala.


Kansikuvat 55-60:

55. Alice Oseman: Heartstopper osa 2. Suom. Oona Juutinen. Kansi: Alice Oseman.
56. Ellen Strömberg: Mehän vaan mennään siitä ohi. Suom. Eeva Laakso. Kansi: Sara Edström
57. Hanna Gustavsson: Iggy 4-ever. Suom. Elias Lahtinen. Kansi: Hanna Gustavsson.
58. Tapani Bagge: Jäätävää kyytiä. Kansi: Jussi Kaakinen.
59. Jani Pösö ja Teemu Nikki: Sekasin - Tervetuloa Suomeen. Kansi: ?
60. Victoria Aveyard: Miekan murtaja. Suom. Jussi Korhonen. Kansi:  Vesa Lehtimäki.



Kansikuvat 61-62:

61. Sarah J. Maas: Tuhkan valtiatar osa 1. Suom.Sarianna Silvonen. Kansi: Talexi / Shutterstock
62. Sarah J. Maas: Tuhkan valtiatar osa 2. Suom.Sarianna Silvonen. Kansi: Talexi / Shutterstock

tiistai 27. joulukuuta 2022

Royalteen-sarja: Anne Gunn Halvorsen ja Randi Fuglehaug

 Royalteen - Puoli valtakuntaa: Anne Gunn Halvorsen ja Randi Fuglehaug. Suomentanut Kati Valli. WSOY 2022 (Royalteen #1)

Norjankielinen alkuteos (2020): Halve kongeriket. Arvingen. Kansi: Kaisu Sandberg (suunnittelu) ja Hilla Semeri (kuvitus)

"Hittisarjan avaus, jonka pohjalta on juuri tehty Netflix-elokuva!

Maan tunnetuin poika ja suurta salaisuutta mukanaan kantava tyttö. Lukuisiin maihin myyty kuninkaallinen romanssi on tarina pelkojen voittamisesta ja yllättävästä rakkaudesta norjalaisessa eliittikoulussa.

17-vuotias Lena on juuri muuttanut Osloon, eikä oman paikan löytäminen upeassa eliittikoulussa ole helppoa. Lenalla on takanaan menneisyys juorukuningattarena ja kotona suuri salaisuus, josta kukaan uudessa koulussa ei saa tietää mitään. Mutta kun Lenan ja samaa koulua käyvän kruununprinssi Kallen elämät risteävät, Lena saa unohtaa toiveensa välttää liiallista huomiota. Miten paljastaa omat salaisuutensa, kun ihastus on koko valtakunnan seuratuin nuori – niin tosielämässä kuin sosiaalisessa mediassakin? 

Raikas ja koukuttava Royalteen: Puoli valtakuntaa on ollut valtava hitti kotimaassaan Norjassa ja sarjasta on kasvanut neliosainen. Ensimmäisen kirjan filmausoikeuksista kilpailtiin rajusti, ja lopputuloksena tarina valloittaa nyt maailmaa myös Netflix-elokuvana."(WSOY)

Oma arvio:

Tämä kirja tulla tupsahti taas jostain näkökenttääni syksyllä, ja kiinnostuin oitis valtavasti. Ensinnäkin siksi, että norjalaista YA:ta en olekaan vielä lukenut, ja toiseksikin, koska kuninkaalliset. Niin, olen jotenkin hirmuisen mieltynyt viime aikoina kirjoihin, joissa vilisee kuninkaallisia. Ja kolmas syy: tästä on tehty Netflix-elokuva, joten voin täydentää lukukokemukseni vielä katsomalla leffan. Mikäs sen parempaa.

Hänen täytyi olla varovainen.
He eivät saisi koskaan tietää. (s. 86)

On hankala kertoa kirjan juonesta paljastamatta liikaa, sillä haluaisin muidenkin yllättyvän samanlailla kuin minäkin tarinan edetessä. Yritän siis olla varovainen:

Lena on muuttanut pieneltä paikkakunnalta isän, äidin ja suloisen pienen Theon kanssa suureen kaupunkiin, Osloon. Lenalle on tapahtunut jotakin Hortenissa, ja hänen perheensä on päättänyt antaa hänelle uuden alun Oslossa, jossa hän aloittaa hienossa Elisenbergin lukiossa. 

Heti ensimmäisenä päivänä Lena huomaa, etteivät uudet lukiokaverit ole keitä tahansa: muun muassa norjan kuninkaalliset kaksoset Margrethe ja Karl Johan käyvät samaa lukiota. Karl Johan kiinnittää huomionsa Lenaan, mutta kukaan muu ei tunnu huomaavan tyttöä. Uusi alku ei siis vaikuta kovin lupaavalta. Lenaa se ei haittaa, mutta vanhemmat toivoisivat hänen saavan ystäviä. Lena kaipaa Horteniin jäänyttä ystäväänsä Liviä, jonka kanssa hänellä meni välit tyystin ennen heidän muuttoaan. Lukijalle syy selviää toki myöhemmin.

- Me taidamme nyt olla sujut. Minä pelastin  sinut korvesta ja sinä minut punkkikuolemalta. (s. 33)

Eräänä päivänä Lena lähtee käyttämään Theoa vaunulenkillä, kun hän eksyy uudessa ympäristössä. Sattumoisin lenkillä ollut Karl Johan eli Kalle pelastaa Lenan pinteestä ja ottaa heistä kuvan snäppiin, kun Lena vuorostaan pelastaa Kallen punkin puremalta. Kun snäppikuva sattuu muiden näkökenttään, Lena yhtäkkiä huomataan. Nyt hän pääsee kuninkaallisiin piireihin ja tulee kutsutuksi Ingridin bileisiin, vaikka Lena ei halua lähteä. 

Kalle on sinnikäs ja hakee tytön väkisillä mukaan. Hiukan Lenaa häiritsee se, että Kalle vapettaa maria leikkimökissä ja jättää sitten hänet huomiotta loppubileiden ajaksi. Kukaan ei tunnu syövän bileissä mitään eikä kukaan ui uima-altaassa, vaikka sellainen on. Lenaa alkaa ärsyttää. Hän juo liikaa ja mokaa pahemman lailla. Menettikö hän nyt maineensa Oslossakin? Katsooko Kalle enää häneen päinkään? Miksi Margrethe on niin ynseä Lenaa kohtaan?

Kruununprinssi veti voitonriemuisena esiin purkillisen makrillia tomaattikastikkeessa. (s. 95)

Norjalaisuus tulee kivasti esille esimerkiksi Lenan eväsleivissä, joissa on päällä makrilleja tomaattikastikkeessa (ja jota Kalle ei voi sietää!) Vai oliko tässä nyt viljelty kliseetä, jonka mukaan norjalaiset tykkäisivät makrilleista, vaikka suurin osa nuorista oikeasti vihaa niitä? Joitakin kyseenalaisia kohtia tässä oli, jotka jättivät hiukan hämmentyneen olon, kuten Kallen vapettaminen ja samaan hengenvetoon sen puolusteleminen ryyppäämistä järkevämpänä vaihtoehtona, mutta toisaalta tässä näytetään kirjan nuorten aikuisten elämää sellaisena kuin se on eikä aleta heti valistaa. Pidin kirjaa kuitenkin tosi viihdyttävänä ja helppolukuisena.

Nyt Lena oli itse yksi heistä.
Oslolaisista. (s. 167)

Kirjan loppuosa menetti hiukan otettaan, eli pidin paljon enemmän kirjan kahdesta ensimmäisestä kolmanneksesta. Kallen ja Lenan  epäonniset sekstailuyritykset toivat  kiusaantuneen olon. Toisaalta, siinä mielessä ne ehkä olivatkin onnistuneita kuvauksessaan. Eihän se läheskään aina mene ekalla kerralla nappiin eivätkä toiveet kohtaa. Tässä on myös käännetty asetelma toisin päin totutusta, eli poika ei ole valmis, vaikka tyttö on.

Kirja loppuu melkoiseen cliffhangeriin, joten jatkoa seuraa...

Seuraavaksi siirryn sitten leffan pariin ja odottelen keväällä ilmestyvää jatko-osaa Onnellisina loppuun asti.


Arvosanani 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa: 


maanantai 19. joulukuuta 2022

Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä: Casey McQuiston

Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä: Casey McQuiston. Suomentanut Johanna Auranheimo. Tammi 2022

Englanninkielinen alkuteos (2019): Red, White and royal blue. Kansi: Colleen Reinhart.

"Kansainväliset suhteet ovat nyt seksikkäämpiä kuin koskaan.

Mitä tapahtuu, kun Yhdysvaltain presidentin poika ja Englannin prinssi rakastuvat? Modernin romanssikirjallisuuden uusi tähti Casey McQuiston on kirjoittanut vuosikymmenen herkullisimman rakkaustarinan!

Alex Claremont-Diazin äiti pyrkii toiselle presidenttikaudelle, ja virheisiin ei ole varaa. Kun Alex sitten aiheuttaa skandaalin sössimällä Englannin kruunupäiden häissä, vahinkojenhallinta vaatii äärimmäisiä tekoja: Alexin on teeskenneltävä ystävyyttä vihaamansa prinssi Henryn kanssa. Teeskentely johtaa kuitenkin todellisiin tunteisiin, ja pian kaikkien osapuolten on päätettävä, ovatko he valmiita tekemään historiaa. Lämmin, hulvaton ja samastuttava tarina parisuhteesta ja perheestä ajassa, jolloin politiikka on tärkeämpää kuin koskaan ja rakkaus, no, se on yhä maailmoja mullistavaa."(Tammi)


Oma arvio:

Olen tiiraillut tätä kirjaa somessa pitkään, sillä enkunkielistä versiota Red, White and Royal Blue on näkynyt ainakin minun somekuplassani varsin tiuhaan. Mikä mukava yllätys, että tämä sitten suomennettiin. Tiedostin heti alkuun, ettei kirja ole varsinaisesti YA:ta, vaikka välillä kustantajien aikuisten puolelta olen sellaisia bongannutkin. Luettuani tämän kirjan, olen vakaasti sitä mieltä, että tämä on new adult -kamaa, eli lähtisin suosittelemaan kirjaa vasta noin 16+ -ikäisille ja sitä vanhemmille nuorille aikuisille pääosin karkean kielenkäytön takia. (Muuten toki tätä voi nuoremmatkin lukea oman harkintansa mukaan, mutta itse olen hiukan varovainen suosituksissani, etten saa vihaisia vanhempia perääni.) 

Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä noudattaa hyvin perinteistä haters-to-lovers-trooppia. Nyt asetelma on kuitenkin hyvin erikoislaatuinen: mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun pressan poika ja kuninkaan poika aloittavat seksisuhteen? 

Alex on kunnianhimoinen, mutta myös hiukan huoleton Georgetownin yliopistossa opiskeleva 21-vuotias, jonka äiti nyt vain sattuu olemaan Yhdysvaltojen presidentti. Alexin lapsuusajat sijoittuvat Texasiin, missä hänen meksikolaistaustainen isänsä yhä asuu. Nyt Alex asuu hieman hulppeammin Valkoisessa talossa äitinsä, tämän miehen  huippuälykkään isosiskonsa Junen ja varapresidentin perheen kanssa. Varapressan tyttärellä Noralla ja Alexilla on ollut aiemmin sutinaa, mutta nykyisin he ovat ystäviä ja haluavat vain älyyttää juorupalstoja teeskentelemällä äänekästä seksiä hotellihuoneessa. Junella ja Alexilla on oikeastaan aina pieni kisailu menossa, kummasta kirjoitetaan enemmän skeidaa lehtien palstoilla. Alex taitaa olla johdossa leväperäisen käyttäytymisensä takia.

Niinhän siinä käy, että Alex aiheuttaa taas ongelmia perheelleen. Kuninkaallisissa häissä hän ja prinssi Henry, Alexin arkkivihollinen, sattuvat kaatumaan sylikkäin kalliin hääkakun päälle. Alexin äiti ja kansliapäällikkö Zahra ovat raivoissaan, sillä tilanteesta riemunsa repivät otsikot voivat tehdä hallaa äidin lähestyvälle uuden presidenttikauden vaalikampanjalle saati maiden välisille suhteille. Niinpä ratkaisuna kaikkeen Alexin ja Henryn täytyy teeskennellä julkisuudessa olevansa mitä ylimmät ystävykset. Eli pahin painajainen, mitä voi kuvitella. Vai onko sittenkään? Kirjan edetessä alkaa paljastua, ettei Alex ehkä olekaan vihannut aina prinssi Henryä. 

"Viitsisittekö siirtyä, teidän korkeutenne?" Alex kuiskaa tyrkäten Henryä olkapäällään. "En mielelläni olisi lusikassa." (s. 50)

Nuoret miehet huomaavat pian vetovoiman välillään. Alex on hämmentynyt, sillä hän on aina kuvitellut olevansa umpihetero, kun taas Henryn homous on ilmiselvää lähes kaikille, paitsi hänen kuninkaalliselle perheelleen, jotka vaativat häneltä konservatiivisia arvoja. Pahimpia ovat kuningatar-isoäiti ja Henryn äidin veli Philip. Niinpä Alex ja Henry joutuvat salaamaan nopeasti syttyvän intohimonsa ja vehtailemaan aina, kun he vain kiireiltään pystyvät. Ja onhan näiden komistusten kohtaamiset hyvin kuumia ja kiihkeitä, eivätkä heidän sanailut toisilleen ole mitään herkkää lepertelyä, vaan hyvin karskia ja suoraviivaista puhetta. Seksikohtaukset eivät ole kuitenkaan kovin graafisia, vaan verrattain melko kilttejä puheisiin suhteutettuna.

"Voi jumalauta nyt. Otit minulta äsken suihin, eli voit antaa hyvänyönsuukon." (s. 144)

Alussa Alex ja Henry uskottelevat, ettei heidän välilleen voi syttyä mitään satunnaista sekstailua kummempaa. Tunteet alkavat kuitenkin astua peliin ja tämä aiheuttaa parin välille hämmennystä, väärinkäsityksiä ja ikäviä tilanteita. Lisäksi käy ilmi, että joku yrittää sabotoida Ellen-äidin uutta presidentinvaalikampanjaa käyttämällä hyväksi Henryn ja Alexin salaisuutta. Voiko Alex luottaa keneenkään enää? Voiko hän ja Henry saada ansaitsemansa onnen ja elää onnellisena yhdessä loppuelämänsä, vai pitääkö heidän taipua muiden tahtoon?

Hän ei ole tullut palatsiin rakastumaan. Ei missään nimessä. (s. 214)

No niin. Ja sitten minun mielipiteeni kirjasta. Olisin halunnut rakastaa tätä, mutta tässä oli muutamia seikkoja, jotka hiukan latistivat lukukokemustani. Ensinnäkin kiroilun määrä, joka alkoi jo ensimmäisiltä sivuilta. En tiedä, toimiko se alkukielellään englanniksi paremmin, mutta minua alkoi hiukan häiritä toistuvat v-sanat sellaisissa paikoissa, joissa se ei olisi ollut välttämätöntä. Haluan vielä tähdentää, etten ole mikään tiukkapipo yleensä kiroilun suhteen ja itsellänikin ärräpäät lentelevät, mutta tässä kirjassa niitä olisi voinut karsia. Vaikka kirjassa ei varsinaisesti ollut paljoa poliittisia asioita, ne vähätkin kyllästytti. Lopun mahtipontiset vaalivalvojaiset ja ylipäänsä poliittinen keinottelu ei jaksanut innostaa. Myös Henryn ja Alexin suhteen alun jatkuva jörniminen tai sen suunnittelu alkoi jo puuduttaa. Kirja parani vasta loppua kohti, kun miehillä alkoi astua todelliset tunteet peliin. Olihan heidän välinen viestittelynsä todella söpöä ja tunteikasta, eikä sitten haitannut enää ne muutamat karskiudetkaan siellä seassa.

Onko hän langennut ansaan, jonka vannoi välttävänsä? Onko hän rakastunut prinssiin vain, koska ajatus on niin satumainen? (s. 254)

Olisin toivonut, että Alexin ja Henryn vihanpito olisi kestänyt himpun verran kauemmin, ennen kuin  he lankesivat toistensa pauloihin. Kaikki eteni sitten hyvin nopeaa. Ehkä kaipaan seuraavaksi jotain hieman hitaammin hiipuilevaa romanttista kirjaa luettavakseni.

Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä on oivallinen quilty pleasure -kirja vaikkapa joulunpyhien ajaksi. Jos ei ole ennen lukenut LHBQT-kirjoja, kannattaa aloittaa vaikka tästä (jos kiroilu ja suorat karskit puheet eivät säikäytä.)  Oivallisinta kohderyhmää tälle lienee alle 30-vuotiaat nuoret aikuiset. Parhaimmillaan kirja on hyvin viihdyttävää ja hauskaa luettavaa, vaikka marisinkin muutamista epäkohdista. 

Arvosanani 4-

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:


Samantyylistä luettavaa:


Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: A quilty pleasure read









sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2022 ~ Luukku 18

 Kirjabloggaajien joulukalenteri 2022 ~ Luukku 18

Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat

Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 kaikki luukut löydät Ankin kirjablogista. Eilen avautui 17. luukku Kirjaimia-blogissa, ja huomenna luukku 19 avautuu Kartanon kruunaamaton lukija -blogissa.

Haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta tyttäreni kirjoittaman joulutarinan myötä. 

Kuva: Pixabay


Pöllö kylän laidalla

Kirjoittanut Siiri P.



Kylmä pakkasilma väreili tuuheiden höyhenieni alla. Nostin pääni pystyyn tarkkaillakseni öistä metsää. Tiirailin puiden väliin löytääkseni pienimmänkin merkin elämästä, mutta metsä vaikutti autiolta. Vain kylmä tuuli havisutti puiden oksia.

Oksa jalkojeni alla tuntui kylmältä ja jäiseltä. Levitin siipiäni verrytelläkseni niitä. Sitten ponkaisin jaloillani irti männyn oksasta ja nousin lentoon. Tuntui hyvältä päästä taas liikkeelle pitkään puussa istumisen jälkeen.

Kaarroin edessäni olevan kuusen sivulta ja nousin ylemmäs. Tahdoin päästä metsän yläpuolelle mahdollisimman pian. Puiden välissä lentely tuntui vaaralliselta.

Kohosin ilmassa yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes puiden latvat olivat reilusti alapuolellani. Päästin suustani voitonriemuisen huhuilun. Kuinka ihanaa olikaan liidellä metsän yläpuolella!

Annoin ilman kannatella ruumistani ja räpyttelin siipiäni vähän väliä. Otin kurssin kohti pohjoista ja siellä siintäviä lumihuippuja. Vuoristoilma tekisi varmasti hyvää kolottaville jäsenilleni.

En pysähtynyt matkan varrella kertaakaan, vaan annoin vauhdin huuman viedä minua eteenpäin, kunnes lopulta laskeuduin vuoren rintellä seisovan vanhan kelopuun latvaan.

Käänsin katseeni alaspäin. Näkymä oli kaunis.

Edessäni kohosi kylä, joka oli täynnä riveittäin rakennettuja pieniä punavalkoisia taloja savupiippuineen. Kylää reunustavat lumiset vuoret seisoivat sen ympärillä jykevinä, kuin vartioisivat kylää tunkeilijoiden varalta. Alhaalla kylässä ryntäili ihmisiä kiireisinä, puikkelehtien autojen ja muun liikenteen välissä.

Huhuilin taas siristäessäni silmiäni nähdäkseni kauemmas. Oli alkanut pyryttää lunta. Taivaalta satoi suuria lumihiutaleita estäen minua näkemästä kovin pitkälle.

Painoin leukani rintaani vasten ja otin tukevamman otteen oksasta painaen kynteni sen pehmeään kaarnaan. Voisin yhtä hyvin jäädä tähän koko loppuyöksi katselemaan tuota pientä kylää ja sen asukkaita.

Räpytin lumihiutaleet pois silmäluomistani ja tiirailin taas lumisateen läpi kylään. Yllätyin nähdessäni kaikkien pysähtyneen. Jokaisen ihmisen katse oli suuntautunut ylös taivaalle. Pienet lapset yrittivät napata lumihiutaleita kielelleen, kun taas aikuiset seisoivat hymyssä suin katsellen lumen putoamista taivaalta. Jouluvalot valaisivat kauniilla tuikkeellaan koko kylän.

Suljin silmäni hitaasti ja avasin ne sitten taas. Aika tuntui kuin pysähtyneen. Ilmassa tuntui ihana ilon ja lämmön tunne, joka jäi vatsaan vellomaan, eikä tuntunut löytävän tietä ulos. Eikä sen tarvinnutkaan. Se oli ihana tunne. (@ Siiri P.)



tiistai 6. joulukuuta 2022

Syntykeho - eli miten juosta pakoon ilman jalkoja: Reetta Vuokko-Syrjänen

 Syntykeho - eli miten juosta pakoon ilman jalkoja: Reetta Vuokko-Syrjänen. Osuuskumma 2022

Kansi; Kaj Syrjänen

"Mitä olisit valmis tekemään tunteaksesi auringon ihollasi? Kip Markham on virunut kehottomana sosiaaliserverillä vuosia, kunnes vihdoin saa tilaisuuden paeta Artistin, salaperäisen kehonmuokkaajan, luo. Kipin matka kohti syntykehoaan nivoutuu lopulta tarinaksi hauraasta luottamuksesta ja identiteetin rakentumisesta transhumanistisessa maailmassa.

Reetta Vuokko-Syrjänen on Atorox-palkittu tamperelainen lyhytprosaisti. Syntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja on hänen esikoisromaaninsa. Vuokko-Syrjänen pitää sinisestä taivaasta ja pysähtyy mielellään tuijottamaan fraktaaleja."(Osuuskumma)

Oma arvio:

Huh. Nyt on koottava hiukan ajatuksiani ja tunteitani, etten suolla tänne ihan mitä sattuu. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun kirjan maailma nappaa sinut ihan täysin sisäänsä, ja kirjan loputtua hyppäät ikään kuin tyhjän päälle. Toivottavasti tiedätte, sillä silloin olette lukeneet kirjan, jonka maailma on rakennettu juuri sinua varten. 

Täytyy myöntää, että minua pelotti tarttua tähän kirjaan. Sain tämän sympaattiselta kirjailijalta itseltään omistuskirjoituksen kera Helsingin kirjamessuilla. Valitsin ihan itse juuri  tämän kirjan mukaani, koska minua on vaivannut jo tovin dystopisten kirjojen puutostila. Silti jännitti: mitä jos en pidäkään tästä? Mitä, jos en nyt jaksakaan arjen lomassa lukea tätä liki 500-sivuista scifikirjaa?

Pelkoni oli täysin turha. Pienen alkukankeuden jälkeen olin ihan kirjan dystopiamaailmoissa ja janosin vain lisää ja lisää tätä uskomatonta maailmaa ja sen persoonallisia henkilöhahmoja. Kipin ja Artistin välinen kemia on erittäin hienotunteisesti, muttei huumoria ja elämänmakua unohtamatta rakennettu. Kuten kirjan lopussa sanotaan, tässä on rakkaustarina, vaikkei sanaa 'rakkaus' käytetä kertaakaan. Eikä sitä tarvita, sillä kirjahan suorastaan huokuu rakkautta, etenkin loppupuoliskollaan. Rakkaus on tekoja, valintoja, sitähän se. Ja tämä kirja sen hyvin osoittaa.

Mitä tehdä vapaudella, jos vankilani on paras paikka, jossa olen koskaan ollut? (s. 350)

Uskomattoman kiehtovaa tässä kirjassa on kaikki, mikä liittyy ihmiskehoihin. Vuonna 2466 oma keho ei enää ole itsestäänselvyys. Kaikkien kansalaisten on luovutettava viisi vuotta täytettyään oma kehonsa yhteiskunnalle. Valtaosalla perheistä on käytössä vain yksi keho, jota he vuorottelevat. Muutoin ihmiset tai heidän tietoisuutensa on ladattuna servereille. Vain kaikista rikkaimmilla on keho, tai yleensä heillä on niitä useita. Myös kehonmuokkaus on suosittua, vaikkakin laitonta.

Kirjan toinen päähenkilöistä, nuori Kip Markham, on ladattuna sosiaaliserverille, sillä hänellä ei ole varaa omaan kehoon eikä hänellä ole työpaikkaa, jossa sellaisen saisi käyttöönsä. Kirjan alussa hän joutuu keskelle ystävänsä Adin murhaoikeudenkäyntiä. Vastakkain olevat laiton kehonvälittäjä Fixpatrick ja kansallisen kehontuotantolaitoksen, Doryfo oyj:n johtaja, joka on nimetty nykivän kätensä vuoksi Elohiireksi, tarjoavat kumpikin yllättäen Kipille sopimusta, joka voisi tuoda tälle vapauden...ja kehon. Kumman tarjouksen hän valitsisi? 

Näin Kip päätyy kuuluisan kehonmuokkaajan, Artistin leiviin. Toinen toistaan erikoisimmissa kehoissa viihtyvä, omalaatuisesti käyttäytyvä ja oman arvonsa tunteva Artisti palkkaa Kipin kiiturilentäjäkseen toimittamaan kehoja ympäri maailmaa. Artistin hulppeassa talossa Kip saa totutella yhtäkylläiseen elämään, Artistin ylimielisen palvelijaan Shabariin ja ylipäänsä ihmiskehossa elämiseen. Nukkuminen kehossa on alkuun pelottavaa, koska Kip on tehnyt sitä viimeksi alle 5-vuotiaana omassa syntykehossaan. Kip on suututtanut Elohiiren, joten hän ei saa missään nimessä latautua servereille. Kipillä on kuitenkin huoli viihdeohjelmiin koukuttuneesta äidistään ja sosiaaliserveriaikojensa kämppiksistä, Laurasta ja Jamista. Kipillä on suuri haave: löytää vielä oma syntykehonsa ja paeta sen avulla Ykseys-nimiseen paikkaan, joka on kuuleman mukaan kuin paratiisi. Sinne hänen ja Adin olisi pitänyt yhdessä mennä, ellei Adi olisi nyt kuollut. Kip on hieman katkera ystävälleen.

Vankila on edelleen vankila, vaikka saisinkin itse valita verhojen värin. Yritän haaveilla tomaateista, ja Ykseydestä. Mutta joka kerran kun ummistan silmäni, muhkura patjassa painaa selkääni ja peitot kuristavat kehoani. (s. 173)

Voisin selostaa toki koko kirjan juonen, niin kiehtova se on, mutta joudun nyt pidättäytymään. En juuri kokenut tylsää hetkeä tämän kirjan parissa, vaan juoni tarjosi koko ajan yllätyksiä, sydämentykytyksiä ja suorastaan elämyksiä. On mielenkiintoista lukea Artistin työstä erilaisten kehojen muokkaajana. Hän itse viihtyy usein sulkamaisessa, lintumaisessa kehossa, mutta on hänellä myös käytössä esimerkiksi suomuisia kehoja. Pikku hiljaa hän ottaa myös Kipin mukaan suunnitteluun, ja myös tälle hän tarjoaa erilaisia kehoja eri tilanteiden mukaan. Susimainen keho on tarkoitettu keikoille, joissa Kip näyttelee Artistin henkivartijaa. Kuten jo arvata voi, Artisti hyödyntää kehoissa eläinmaailman ominaisuuksia. Viimeisin luomus esikuvanaan valkoinen Naali tulee suositulle Edita-artistille, joka on Artistin vakioasiakas.

"Maailma on perustavanlaatuisen epäreilu. En ole koskaan väittänyt muuta." (s. 179)

Mutta kuka Artisti oikein on? Mistä hän tulee, mikä hänen oikea nimensä on ja mistä hän unelmoi? Kip pääsee viimein näkemään tämän kovan kuoren taakse. Artisti taas opettaa Kipille, miten luotetaan toiseen ihmiseen ja miten otetaan kosketus vastaan. Myös Shabarin ja Artistin välinen kiinteä yhteys saa lopulla merkityksensä.

Ja sitten hän on lähellä, niin lähellä että tiedän käden kohta osuvan kasvoihini. Suljen silmäni ja jännitän kaikki lihakseni ottaakseni iskun vastaan.

Jokin lämmin hipaisee poskeani. Se liikkuu kohti ohimoitani ja ylemmäs, seuraa sitä linjaa, jossa ne mursivat kalloni. Odotan kipua, mutta se ei koskaan tule.--- (s.147)

Pidän siitä, miten kirjassa kuin vaivihkaa sukupuoli menettää merkityksensä. Välillä pysähdyin ajattelemaan, kumpaa sukupuolta Kip tai Artisti edustaa, mutta sitten havahduin ja tajusin, että ei sillä ole mitään merkitystä. Vain sillä, mitä he ovat sisältä, mitä he ajattelevat ja tuntevat, on merkitystä. Miten hienosti tämä on saatu tuotua tähän kirjaan alleviivailematta mitään. Romantiikka on hyvin luontevaa, eikä sillä jäädä mässäilemään. Vaikka kehollisuus on hyvin tärkeässä osassa kirjan tematiikkaa, romanttisissa kuviossa se ei nouse esille kuin kosketusten ja läheisyyden kautta.

Jos luet elämässäsi yhden ainoan scifikirjan, lue Syntykeho. Tämä Reetta Vuokko-Syrjäsen ansiokas esikoisteos osoittaa sen, miten asiansa osaava kirjailija voi vakuuttaa lukijansa uskomaan todeksi mitä uskomattomampia maailmoja ja tapahtumia, kun on taitava kirjoittaja. Uskottavuutta ja lisäinfoa kirjan maailmaan tuovat jokaisen luvun alussa olevat katkelmat  tieteellisistä teoksista, uutisista jne, joissa käsitellään esimerkiksi kehopolitiikkaa ja yhteiskuntaa.

 Ilmeisesti kirjaan on tulossa jatkoa, joka on ehdottomasti hieno uutinen.

Arvosanani 4,5

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:

Jaakko-Markus Seppälä: Lemen