Fake Skating: Lynn Painter

 Fake Skating: Lynn Painter. Simon & Schuster 2025

Kansi: Liz Casal (kuvat), Heather Palisi (suunnittelu)

"Growing up, Dani couldn’t help but follow around the adorable son of her mom’s best friend. Funny, kind of nerdy, and a little soft, Alec was always down to hang with Dani when they were little. From play dates on the playground to sneaking into movie theaters, Dani and Alec were inseparable. Until Dani moved away. Alec promised they’d stay in touch—except, they didn’t.

Flash forward and Dani is back in Minnesota for her senior year, she and her mom living with her grandfather. Dealing with the fallout of her parents’ devastating divorce, Dani wouldn’t mind a nerd-out with the cozy and comforting Alec (and maybe a chance to confront him on his MIA status for all these years). But teenage Alec is nothing like the kid Dani remembers. He’s a hockey star in a town where hockey players are worshiped as gods. Dani’s place as his shadow has been taken up by drooling female fans…and he loves it.

Dani is resolved to ice out her former best friend until an unlikely series of events brings them together—and forces them to fake being a couple. Once forced together, the former childhood sweethearts begin to reconnect, unearth complicated family secrets, and face their true feelings towards each other…including the real reason Alec has been pushing Dani away all these years." (Simon&Schuster)

Oma arvio:

Ihastuin viime vuonna Lynn Painterin Better than the movies -romaaniin. Bongasin tämän Fake Skating -kirjan sattumalta töissä ja oli sitten ihan pakko napata tämä lukuun, vaikka enkuksi lukeminen on ollut minulle hiukan tahmeata viime vuosina. Onneksi tämä on helppoa kieltä.

17-vuotias Dani muuttaa äitinsä kanssa Minnesotaan, äidin lapsuudenkaupunkiin Southviewhin, jossa he majoittuvat isoisän talon yläkertaan remontoituun huoneistoon. Isoisä on legendaarinen Mick Boche, entinen Southviewn jääkiekkojoukkueen huippupelaaja. Dani on aina rakastanut isovanhempiaan, joiden luokse he ovat aina matkanneet lomien ajaksi, mutta viime tapaaminen isoisän kanssa päättyi huonosti: isoisä menetti hermonsa isoäidin hautajaisissa ja katkaisi välinsä heidän perheeseensä. Suurin syy oli Danin eversti-isä, jota isoisä ei ole voinut koskaan sietää. Isän työn vuoksi Dani on joutunut asumaan siellä sun täällä, ja viimeisin asuinpaikka Saksassa teki äidin ja Danin hyvin onnettomaksi, josta he nyt avioeron jälkeen lähtivät pois.

Danin mieli on hiukan levoton: kohtaaminen isoisän kanssa on kankeaa, ihan kuin isoisä ei voisi sietää Dania. Lisäksi Dani jännittää kovasti erään lapsuudenystävänsä kohtaamista. Alec oli Danin lapsuuden kesien pelastus, he olivat kuin paita ja peppu. He lähettivät toisilleen erossa ollessaan salakoodilla kirjoitettuja kortteja ja kirjeitä, ja yhdessä he kokivat myös ensisuudelman. Kunnes yhtäkkiä, juuri tuon suudelman jälkeen, Alec lakkasi kirjoittamasta Danille. Nyt Dania jännittää Alecin kohtaaminen koulussa. Ylipäänsä Dania jännittää kaikkien kohtaaminen, sillä hänellä on sosiaalisen tilanteiden pelkoja. Nämä juontavat juurensa hänen varhaisteiniaikoihin Texasissa, missä hän joutui kiusatuksi. Niinpä Dani on tottunut välttelemään ihmisiä, viettämään lounastauot kirjastossa hyvän kirjan parissa ja tottumaan ajatukseen, ettei hän koskaan saisi pysyviä ystäviä.

"The rest of the world just disappears for you when you're reading, doesn't it?" (s. 195)

Alec ei voi uskoa, että Dani on muuttanut kaupunkiin. Hän on vieläkin hyvin käärmeissään siitä, miten Dani ghostasi hänet heidän suudelmansa jälkeen. Alec on muutenkin nyt ihan eri tyyppi: hiukan nörtähtävästä hintelästä pojasta on tullut 'Zeus', Southviewn jääkiekkojoukkueen lupaavin pelaaja, raamikas ja komea kuin mikä. Nähdessään Danin hänen vanhat tunteensa kuitenkin palaavat: hän ei voi vastustaan tytön ruskeita silmiä ja vaaleita kiharoita. Hän päättää peittää hämmennyksensä esittämällä coolia törkimystä, mikä hämmentää, sitten myös suututtaa Danin. 

Dani pääsee kuitenkin kivasti mukaan piireihin, ja koska hän tarvitsee kuumeisesti jotakin lisäaktiviteettia Harvardin hakemustaan varten, uusi ystävä Cassie ehdottaa Danille jääkiekkojoukkueen huoltohommia hänen parinaan. Alec tietysti kiristelee hampaitaan tämän kuullessaan. Sattuu kuitenkin hyvin nolo pukuhuonekohtaus, jossa puolialaston suihkumärkä Alec lohduttaa isänsä vuoksi itkevää Dania, ja jonka koko joukkue valmentajineen todistaa. Alecin maine on muutenkin vaakalaudalla bilekohukuvien vuoksi, joten Alec vähän kuin vahingossa johdattaa valkut uskomaan, että hän seurustelee Mick Bochen tyttärentyttären kanssa. Nyt pitäisi vielä saada Dani mukaan juoneen, sillä feikkideittailu voisi tehdä todellakin hyvää hänen imagolleen. Jääkiekko on Alecille kaikki kaikessa, eikä hän halua tuottaa pettymystä vanhemmilleen, valmentajilleen eikä koko Southviewn kaupungille.

He didn't know that was all I did.

Overthink. (s. 201)

Fake skating on ihastuttava feikkideittailu- ja friend-to-lovers trooppien romanssi, joka etenee hyvin konstailemattomasti päämääräänsä. Kaiken takana on tietysti heti alusta asti väärinkäsitys siitä, kumpi ghostasi kumman heidän ensisuudelmansa jälkeen vuosia sitten. Jos he puhuisivat asiasta, asia selviäisi heti ensi kättelyssä, mutta eihän se olisi sitten yhtään hauskaa. Mukana soppaa sekoittamassa on myös Danin naapurissa asuva rikas Benji, jota he eivät molemmat voineet sietää aiemmin, mutta jota kohtaan Dani on nyt ollut (Alecin mielestä liian) ystävällinen. Dani ei tiedä kaikkea, mitä Alecin ja Benjin välillä on tapahtunut viime vuosina.

Feikkiseurustelun myötä molemmat huomaavat aitoja tunteita toisiaan kohtaan, mutta epäilevät vastapuolen tunteita. Kirjassa käydään myös läpi molempien kipeitä asioita, kuten Danin isäsuhdetta: isä asuu yhä Saksassa ja Dani kaipaa tätä, mutta isä ehdottaa Danille hyvin hankalaa ratkaisua -  tyyliin joko hän tai äiti. Dania myös ihmetyttää isoisän jäyhyys ja se, ettei tämä ole selittänyt omaa käytöstään isoäidin hautajaisissa. Lisäksi Danilla on ongelmia sosiaalisten tilanteiden kanssa ja parit paniikkikohtauksetkin koetaan. Alecia piinaa taas ylisuorittaminen ja siihen liittyvä ahdistus. Hänellä on myös riesanaan kipuileva olkapää, josta hän ei ole puhunut kenellekään.

I watched  her eyes slide over my face, searching, questioning, and I no longer gave a shit about anything other than this moment. I didn't care about the past or the future, because nothin mattered but the present.

Her.

This. 

Fucking Us.(s. 312)

Romanttiset kohtaukset pysyvät hyvin kiltillä tasolla, eli en antaisi edes puolikasta chiliä tälle. Suudelmat ovat syviä, kaulaakin hieman näykitään, mutta kädet pysyvät kiltisti paikoillaan eivätkä juuri harhaile hiusten, poskien ja niskan alueelta. Vaatteetkin pysyvät päällä. Tunnetta kohtauksissa on kuitenkin sitäkin enemmän. Se on ainoa, joka minulle merkitsee.

En rakastunut tähän kirjaan niin paljon kuin Better than the movies -kirjaan, mutta melkein. Alec on  symppis nimittäessään Dania Kultakutriksi ja vaaliessaan ensirakkauttaan yhä näin monen vuoden jälkeen. (Vai onko se vähän outoa?) Hän ei ole kuitenkaan ihan täydellinen kiltti kultapoika, sillä sortuu välillä ylilyönteihin eikä hallitse omaa aggressiotaan Benjin läheisyydessä. Dani on ymmärtäväinen, huolehtivainen ja kikattelevainen naapurintyttö, joka kuitenkin tekee pöhköjä ratkaisuja, kuten jättää kertomatta äidilleen ja Alecille isänsä puheluista ja suostuu Benjin kamalaan ehdotukseen. Onneksi Mick-isoisä on jämpti ja pistää tuulemaan: hän auttaa lapsenlastaan vaikeissa tilanteissa, kuten paniikkikohtauksien aikana sekä neuvoo muutenkin kiperissä tilanteissa. Ehkei hän olekaan niin paha jörrikkä ollenkaan...

Vielä yksi huippujuttu tästä kirjasta: Kun Alec pyytää lukutoukka-Danilta kirjasuositusta, tämä suosittelee hänelle Stephen Kingin Billy Summersia!

Annan tälle arvosanaksi 4,5

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Muualla:

The Bookish Elf

Lisa Loves Literature

Samantyylistä:

Counting Down With You: Tashie Bhuiyan

Better than the Movies: Lynn Painter

Empyrean-sarja: Rebecca Yarros

 Fourth Wing: Rebecca Yarros. Piatkus 2023 (Empyrean #1)

Kansi: Bree Archer ja Elizabeth Turner Stokes, Peratek/Shutterstock

"Welcome to the brutal and elite world of Basgiath War College . . .

Twenty-year-old Violet Sorrengail was supposed to enter the Scribe Quadrant, living a quiet life among books and history. Now, the commanding general – also known as her tough-as-talons mother – has ordered Violet to join the hundreds of candidates striving to become the elite of Navarre: dragon riders.

But when you’re smaller than everyone else and your body is brittle, death is only a heartbeat away . . . because dragons don’t bond to ‘fragile’ humans. They incinerate them.

With fewer dragons willing to bond than cadets, most would kill Violet to better their own chances of success. The rest would kill her just for being her mother’s daughter – like Xaden Riorson, the most powerful and ruthless wingleader in the Riders Quadrant.

She’ll need every edge her wits can give her just to see the next sunrise.

Yet, with every day that passes, the war outside grows more deadly, the kingdom’s protective wards are failing, and the death toll continues to rise. Even worse, Violet begins to suspect leadership is hiding a terrible secret.

Everyone at Basgiath has an agenda, and every night could be your last. So, sleep with one eye open because once you enter, there are only two ways out: graduate or die."(Piatkus)

Oma arvio:

Huh, nyt se on viimein luettu. Ostin nimittäin itselleni joululahjaksi tämän paljon puhutun ja kohutun, Goodreads-palvelussa parhaaksi vuoden 2023 romantasiaksi äänestetyn Rebecca Yarrosin Fourth wingin, koska olin tyystin unohtanut, että kirjasta olisi tulosssa tämän vuoden kesäkuussa suomennettu  versio Siivenisku WSOY:n kustantamana. Eihän siinä mitään, enkuksi lukeminenkin minulta sujuu, mutta sanotaanko, että fantasian lukeminen on hiukan haastavampaa kuin esimerkiksi jonkin realistisen YA-romaanin lukeminen. Minä olen tahkonnut tätä kirjaa nyt kevään ja onneksi sain nyt kesälomani alkupuolella tämän selätettyä. Kuulostaa kamalalle, sillä eihän kirja itsessään ole ollenkaan huono, vaan minun väsyneet aivoni huonot ymmärtämään enkunkielisiä fantasiamaailman termejä. 

Postaukseni tueksi otin Bookbeat-palvelusta esille Laura Haaviston suomentaman version Siivenisku, jotta tietyt asiat tulevat minulta suomeksi oikein. (Vaikka en ymmärrä, miksi suomennoksessa puhutaan lohikäärmelentäjistä ratsastajien sijaan. Etenkin, kun alkuteoksessa loppupuolella, kun mukaan kuvioihin tulevat aarnikotkat ratsastajineen, ja niiden kohdalla korjataan, että he ovat aarnikotkalentäjiä, eivät ratsastajia. flyers, not riders.)

"We've been sent here to die."(s. 450)

Violet Sorrengailin vaikutusvaltainen kenraaliäiti on päättänyt, että hänen 20-vuotiaan kuopuksensa on lähdettävä Basgiathin sotakorkeakoulun palvelukseenastumispäivänään opiskelemaan huimapäiseksi lohikäärmelentäjäksi isosiskonsa Miran ja edesmenneen isoveljensä Brennanin vanavedessä. Violetia on koulutettu pienestä asti kirjurin rooliin, ihan kuten hänen isänsäkin on ollut, mutta isän kuoleman jälkeen Violetin äidillä on uudet suunnitelmat. Violet on ihan yhtä varma kuin isosiskonsa Mirakin, ettei hän tule selviämään hengissä vaativasta lohikäärmelentäjien koulutuksesta. Ja vaikka hän selviäisikin, ensimmäisestä vuodesta tulisi tajuttoman rankka. Jo ensimmäinen koettelemus, korkean Vallisillan ylitys tulisi karsimaan ison osan kokelaista. Onneksi isosiskon hyvät neuvot ovat kuitenkin Violetin apuna, kun taas kaikilla ei sitä etua ole. Mira neuvoo siskoaan myös etsimään heti käsiinsä Dain Aetos -nimisen toisen vuoden opiskelijan, joka on Violetin lapsuudenystävä ja hänelle hyvin tärkeä tyyppi - onpa Violet viime vuosina ollut melko ihastunut komeaan Dainiin.

Ensimmäisen koettemuksen jälkeen Violet on kohdannut opinahjonsa raadollisuuden, sillä iso osa Vallisillalta tippuneista on menetettyjä tapauksia, eivätkä he suinkaan tule olemaan ainoita. Hän saa itselleen ystävän, Briannonin, jota hän auttaa Vallisillan ylittämisessä, mutta sukunimensä puolesta myös vihamiehiä, sillä kenraali Sorrengailin teot aiheuttavat monissa kostohaluja tämän tyttärelleen. Violet ei saa harmikseen silmiään irti raamikkaasta ja superkuumasta Xaden Riorsonista, jonka isän teloitusta Violetin äiti on ollut toimeenpanemassa. Violetin on siis vahdittava jatkuvasti selustaansa, koska useampi tyyppi Xadenin lisäksi haluaisi tappaa nuoren Sorrengailin ja kostaa näin tämän äidilleen. Koodeksin velvoittamana oman lentueen jäsenet eivät saa tappaa omia jäseniään, mutta juonen edetessä säännöt saa heittää romukoppaan. 

Onneksi Dain on kuitenkin Violetin turvana, vaikkakin hänen holhoamisensa saa Violetin pikku hiljaa ärsyyntymään. Dain on nimittäin heti alusta saakka sen kannalla, että heikko ja voimaton Violet on saatava pois lohikäärmelentäjäkoulutuksesta ja siirrettävä heti kirjureihin, mutta ei tajua sitä, ettei kenraali Sorrengailin tahtoa voi uhmata. Vaikka Violet onkin ihastunut Dainiin, häntä hermostuttaa sen jatkuva hössötys, varsinkin kun jossakin vaiheessa Violet huomaa viihtyvänsä rankassa ja vaarallisessa koulutuksessaan.

To approach a green dragon, lower your eyes in supplication and wait for their approval. That's what I read, right?

I drop my gaze as one chuffs another breath at me. It's hot and appallingly wet, but I'm not dead yet, so that's a plus. (s. 152)

Alkaa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden rankat harjoitukset, jotka koostuvat kamppailusta ja erilaisista vaarallisista kokeista, joissa menetetään aina muutamia henkiä - ne eivät vaikuta tuntuvan missään. Lentoharjoitukset alkavat siinä vaiheessa, kun kaikki kokelaat ovat saaneet oman lohikäärmeensä vaarallisessa tilaisuudessa, jossa lohikäärmeet itse valitsevat lentäjänsä. Siinä voi helposti tulla lohikäärmeen käräyttämäksi. Suurta kuohuntaa aiheuttaa Violetin lohikäärme - tai itseasissa hän saa niitä kaksi! Lentoharjoituksissa hänellä on suuria ongelmia pysyä satulassa heikkojen lihastensa takia, mutta Xaden lupautuu myöhemmin treenaamaan tämän kanssa, koska hänen lohikäärmeensä on sidoksissa Violetin lohikäärmeeseen, ja Violetin kuolema saattaisi olla myös Xadenin loppu. Lohikäärmeet kommunikoivat lentäjiensä kanssa päänsisäisesti, ja he ovat myös lentäjiensä suojelijoita. Lentäjät tulevat myös saamaan lohikäärmeiden kanavoimaa energiaa vahvistamaan heidän omaa sinettivoimaansa, joka kehittyy jossakin vaiheessa koulutusta. Violetilla tämä kyky odotuttaa tavallista pidempään, ja tämä turhauttaa niin häntä itseään kuin kylmänkalseaa äitiään.

"Now get in the seat and actually hold on this time, or no one is going to believe that I've actually chosen you," he growls. (s. 172)

Violetin ja Xadenin, joka toimii myös Violetin siivenkomentajana, haters-to-lovers-tyylinen suhde kulkee muun juonen mukana. Luvassa on mm. hyvin kuumia lähitaisteluharjoituksia heidän välillään. Kolmiodraamaa mukaan tuo Violetin ja Dainin ihastuksen tunteet, joskin ne eivät kanna kovin pitkälle,  koska Dain ei luota Violetin kykyihin selvitä missään vaiheessa, eikä osoittaudu luottamuksen arvoiseksi. Dain osoittautuu suoranaisesti suureksi paskiaiseksi, jos minulta kysytään. Hän jaksaa jankuttaa Violetille perääntymistä vielä siinäkin vaiheessa, kun kaikki muut alkavat uskoa häneen. Violet tulee myös huomaamaan, millaista on, kun tuntee ihan oikeaa fyysistä vetoa jotakin kohtaan. Xadenin ja Violetin suhde perustuukin aika vankasti pelkästään fyysiselle vetovoimalle ja toisen ulkoisten ominaisuuksien ihailuun, vaikka toki syvälllisempiäkin tunteita tulee mukaan myöhemmässä vaiheessa. Aika monta kertaa saa lukea Xadenin lihaksikkaasta ylävartalosta ja kultahippuisista silmistä.

Gods, is there any part of my body that doesn't physically react to the sight of him? (s. 199)

Fourth Wing on loppua kohti hyvin kuumaa kamaa, sillä sen seksikohtaukset eivät ole todellakaan mitään kevyttä sarjaa, vaan kirjaimellisesti salamoiden räiskettä, peräkkäisiä nautinnon huippuja ja rikkoutuneita huonekaluja. Pikkuisen voisi jopa sanoa, että hiukan överiksi on vedetty. Silti nämä räiskyvät kohtaukset jotenkin istuvat tämän kirjan henkeen kuin nenä päähän. Kaikki muukin kun on tässä kirjassa on hiukan överiyden rajoilla: heikko ja voimaton, monen vihaama Violet, joka saa kaikkien vahvimman lohikäärmeen ja uskomattomimman sinettivoiman, komea, mörököllimäinen Xaden (mainitsinko jo ne ylävartalon lihakset ja miten lentäjien nahkahousut istuvat hänelle?), joka ei pysty pitämään näppejään irti Violetista, vaikka muka vihaa tätä, ylihuolehtivainen ja komea lapsuudenystävä Dain, joka on loppujen lopuksi aika kujalla, hyytävän kylmä ja kammottava äiti Sorrengail, joka ei ole oppinut mitään poikansa Brennanin kuolemasta, vitsailevat ja sarkastiset lohikäärmeet, joiden äänen Violet kuulee päänsä sisällä. Kirjan lopussa juoni kääntyy ihan päälaelleen ja lukija pääsee keskelle tositaistelua. Siellä lohikäärmeet eivät ole edes niitä kummallisimpia olentoja.

I'm shamelessly wondering how his skin would feel under my fingertips, how my body would react to having every ounce of thet intense focus on me. Heat races through my veins and stings my cheeks. (s. 266-267)

Tottahan tämä kuitenkin koukutti minut sen verran, että aion lukea seuraavan osan Rautaliekki suomeksi tämän vuoden lopussa. Ei tämä minusta kuitenkaan mitenkään mieltäräjäyttävän hyvä ollut, saati kovin uniikki, sillä tässä oli aika paljon samankaltaisuuksia monien muiden lukemieni fantasia- tai dystopiakirjojen kanssa. Parhaiten tämä voikin toimia sellaiselle lukijalle, joka ei ole kahlannut läpi tunnetuimpia samantyyppisiä eeppisiä spefikirjoja. Sellainen perusviihdyttävä pläjäys, varsinkin kun ei lukenut ihan vakavalla mielellä eli ei yrittänytkään löytää mitään syvällisempiä tunteita tästä päähenkilön kautta.

Arvosanaksi annan tälle 3,5

Tämän kirjan  olen ostanut itselleni.

Muualla:

Jason Fuhrman

Cups and thoughts

Smart bitches trashy books

Realms of my mind

Upside-Down Books

Syn's Book Nook

Samantyylistä luettavaa:

Nälkäpeli-trilogia: Suzanne Collins

Outolintu-trilogia: Veronica Roth

Throne of Glass -sarja: Sarah J. Maas

You'll be the death of me: Karen M. McManus

 You'll be the death of me: Karen M. McManus. Penguin Books 2021

Kansi: Shutterstock

"Ivy, Mateo and Cal used to be close - best friends back in middle school. Now all they have in common is a bad day. So for old time's sake they skip school together - one last time. But when the trio spot Brian 'Boney' Mahoney ditching class too, they follow him - right into a murder scene. They all have a connection to the victim. And they're ALL hiding something. When their day of freedom turns deadly, it's only a matter of time before the truth comes out . . .

It's Ferris Bueller's Day Off with murder, perfect for fans of One Of Us Is Lying and A Good Girl's Guide To Murder. This explosive new thriller is impossible to put down."(Penguin Books)

Oma arvio:

Nappasin viime kesänä hetken mielijohteesta tämän McManusin kirjakaupasta mukaani, vaikka mielessä kävikin ajatus, että tämäkin varmasti suomennetaan seuraavaksi kevääksi. Aloitin joulukuussa tätä kiireesti lukemaan, että ehtisin ennen suomennoksen ilmestymistä (koska sen jälkeen olisin todennäköisesti lukenut pelkän suomennoksen, ja enkunkielinen versio olisi jäänyt hyllynlämmittäjäksi.) Mutta, mutta... yllätyksekseni huomasin, että keväällä ilmestyvä McManusin uusin suomennos ei edes ole tästä kirjasta! Niinpä oli ihan hyvä, että ostin ja luin tämän.

Tuttuun tapaan päähenkilöitä ja minäkertojia on useampia, tällä kertaa kolme. Ivy Sterling-Shepard on rikkaan perheen tytär, joka kirjan alussa tuskailee menetettyä Carlton High -koulun johtajaoppilaan asemaa tämänvuotisissa vaaleissa, jotka olivat hänen seniorivuotensa alussa viimeiset. Hän menetti statuksensa Brian "Boney" Mahoneylle, ja tämä ärsyttää Ivyä tosi paljon. Niin paljon, että hän harkitsee koulusta lintsaamista päivänä, jolloin uusi johtajaoppilas kruunataan. Isoveli Daniel ei auta asiaa kääntämällä veistä haavassa. Ivyn ja Danielin välit ovat viime aikoina olleet todella huonot, eivät todellakaan mitkään lämpöiset sisko-veli-välit.

"I'd give anything to get out of school today" (s. 30)

Mateo Wojcik asuu äitinsä ja serkkunsa Autumnin kanssa. Autumn ja Mateo tuntevat olevansa vastuussa vähävaraisen perheen elintasosta ja kumpikin työskentelevät ahkerasti koulun ohessa, sillä heidän äitinsä oma yritys, keilahalli Spare me meni konkurssiin puoli vuotta sitten siellä sattuneen onnettomuuden takia. Ivyn vaikutusvaltainen isä James Shepard osti Spare me:n kehittääkseen siitä vielä loistokkaamman paikan. Mateo on tästä yhä katkera: heidän koko perheen ylpeytensä meni.  Mateo ja Ivy olivat aiemmin hyviä ystäviä, mutta eivät ole enää, johtuen ikävistä sattumuksista aiemmin, mutta myös Spare me:n konkurssi aiheutti särön heidän välilleen.

You could've fucking told me, Ivy. (s. 18)

Kahden isän sateenkaariperheessä asuva Calvin O'Shea-Wallace on seurustellut aiemmin useiden tyttöjen kanssa, mutta kaikki suhteet ovat lopahtaneet siihen, ettei Cal ole oikein tuntenut mitään näitä tyttöjä kohtaan. Nyt hänen nykyinen tyttöystävänsä Lara on toista maata, ja he ovat kiinnostuneita samoista asioista, kuten taiteesta ja sarjakuvista. He eivät ole vielä tosin määritelleet suhdettaan, ja Laralla tuntuu olevan monesti muuta menoa, jonka takia hän peruu sovittuja tapaamisia.

Something comes up a lot. (s. 24)

Sattuman kaupalla nämä kolme tapaavat koulun parkkiksella. Kaikilla heistä on syynsä jättää menemättä kouluun, joten he päättävät lintsata yhdessä vanhojen aikojen kunniaksi ja ajella Bostoniin. Cal, Mateo ja Ivy olivat siis aiemmin kaveruksia, kunnes välit alkoivat haaleta syistä jos toisesta. He hieraisevat silmiään hämmästyksestä, kun näkevät yhtäkkiä Ivyn kilpailijan Boneyn juoksevan Bostonin kadulla ja kiiruhtavaan sisään erääseen rakennukseen. Mitä ihmettä hän tekee siellä, kun hänellä olisi ollut tärkeä päivä koulun johtajaoppilaan kruunajaisissa? Sattumoisin Calilla onkin koodi kyseiseen rakennukseen, sillä se sattuu olemaan sama rakennus, jossa sijaitsevassa studiossa Lara käy tekemässä taidettaan. Niinpä kolmikko kiiruhtaa uteliaisuuttaan Boneyn perään, Ivy etunenässä. 

He eivät olisi voineet kuvitellakaan, mihin he joutuvat kesken lintsauspäivän. Boneyn ruumis löytyy Laran vuokraamasta studiosta ja samassa alkaa kuulua poliisin sireenien ujellus. Mitä he voivat tehdä? Jonkun taskuun päätyy lattialta löytynyt matkapuhelin, ja kolmikko lähtee takaovesta karkumatkalle. 

"Check it out.They're talking about you on TV." (s. 166)

Piileskellessään erinäisissä paikoissa, kuten Mateon työpaikalla, he näkevät uutisista, miten epäilyt kohdistuvat vaaleatukkaiseen tyttöön, jonka on nähty livahtavan rakennukseen. Eli melko epäilemättä Ivyyn. Koulun innokkaat podcastaajat Zack ja Ishaan spekuloivat samaan aikaan, miksi juuri Ivy, Mateo ja Cal ovat poissa koulusta juuri tänä aamuna, kun Ivyn kilpailijan ruumis löytyy. Kolmikolla on melkoinen setviminen, miten he pääsevät tästä sopasta irti. Miten Calin tyttöystävä Lara liittyy tähän? Missä hän oli juuri surmahetkellä? Mateo ja Ivy järkyttyvät, kun näkevät, kuka Lara on. Pikku hiljaa selviää, että myös Mateon serkku Autumn on sotkeutunut johonkin laittomaan.

Tuttuun McManusmaiseen tapaan kirjan  tapahtumat etenevät hyvin jännärimäiseen tyyliin, sekoittaen pääkolmikon perhe- ja ihmissuhteet mukaan juonikuvioihin. Ivyn ja Mateon välit lämpenevät yhteisen ongelman äärellä, mutta konfliktejakin syntyy lisää, kun nuorten tunteet kuohuvat ja asioita menneisyydestä paljastuu. Kaikki he ovat tehneet virheitä, mutta pystyvätkö he antamaan anteeksi? Monet väärinkäsitykset oiotaan.

Cal and Ivy can both go to hell.

And I hope she burns in there. (s. 215)

Tässä kirjassa on mukana myös opettajan ja oppilaan sopimaton suhde ja opioidikauppavyyhti, joihin Carlton high:n oppilaat ovat osin sekaantuneet.  McManusin kirjoista tässä on kaikista rankimmat kuviot  tässä verrattuna muihin kirjailijan jännäreihin. Lisäksi tässä on minusta kaikkien aikojen onnistunein ja hyytävin avoin loppu. Jää nähtäväksi, tuleeko tähän joskus toinen osa, vai jääkö lukijan mieli kaihertamaan ikuisesti tämän luettuaan. Romanssikuviot jäivät hyvin pliisuiksi, eli niistä en oikein saanut mitään.

Arvosanani 4+

Tämän kirjan olen ostanut itselleni.

Muualla:

Your words my ink

Frappes and fiction

Kirkus

The Strawberry post

Lucy Rambles

Samantyylistä luettavaa:

Karen M. McManus; Kolme pahan perii, Kaksi voi säilyttää salaisuuden, Yksi meistä valehtelee ja YKsi meistä on seuraava,  

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

Perfect on paper: Sophie Gonzales

Perfect on Paper: Sophie Gonzales. Hodder Children's Book, 2021.

Kansi: @Jonathan Bush, @Shutterstock.com

"A bisexual girl who gives anonymous love advice to her school friends is hired by the hot new kid to help him get his ex back. Leah on the Offbeat meets To All the Boys I’ve Loved Before – the new queer YA rom-com from Sophie Gonzales.

Her advice, spot on. Her love life, way off.

Darcy Phillips:

Can give you the solution to any of your relationship woes – for a fee.

Uses her power for good. Most of the time.

Really cannot stand the new Australian jock at school, Alexander Brougham.

Has maybe not the best judgement when it comes to her best friend, Brooke…who is in love with someone else.

Does not appreciate being blackmailed.

But when Brougham catches Darcy in the act of collecting letters from locker 89 – out of which she’s been running her questionably legal, anonymous relationship advice service – that’s exactly what happens. In exchange for keeping her secret, Darcy begrudgingly agrees to become his personal dating coach. The goal? To help him win his ex-girlfriend back.

Darcy has good reason to keep her identity secret. If word gets out that she’s behind the locker, some things she’s not proud of will come to light, and there’s a good chance Brooke will never speak to her again.

Okay, so all she has to do is help an entitled, bratty, (annoyingly hot) guy win over a girl who’s already fallen for him once? What could possibly go wrong?"(Hachette Children's Group)

Oma arvio:

Minulla on taas ollut uskomattoman hyvä tuuri enkunkielisten, romanttisten YA-kirjojen suhteen, sillä tuntuu, että olen napannut luettavakseni viime aikoina ainoastaan järjettömän hyviä sellaisia. Vai olenko oikeasti niin hyvä valitsemaan luettavani, että en sorru yleensä huonoihin tapauksiin? Aloin jo ihan miettiä, mitä seuraajani ajattelevat, kun kaikki enkunkieliset, realistiset YA:t saa tänä vuonna hehkutuksia ja lähes poikkeuksetta välille 4,5-5 sijoittuvan arvosanan. Mutta kun minä oikeasti tykästyn näihin niin kovasti! Vaikutusta toki voi olla näihin täyskymppeihin sillä, että olen poiminut aika paljon luettavaa Goodreads Choise Awards -listoilta.

Sophie Gonzalesin Perfect on Paper ei heti alussa vetäissyt minua imuunsa, mutta aika pian huomasin käänteleväni sivuja kuin viimeistä päivää silmät innosta hehkuen. Kirjassa on hiukan samaa ideaa kuin yhdessä suosikkisarjoistani Sex Educationissa: Darcy Phillipsillä on salainen bisnes, jossa hän jakelee ihmissuhdeneuvoja muille lukiolaisille. Hän on onnistunut onkimaan koulunsa kauan tyhjillään olleen lokeron 89 koodin. Oppilaat laittavat lokeroon kirjeitä varustettuna kymmenellä dollarilla (Darcyn palkka) ja sähköpostiosoitteella, ja he saavat vastauksensa kuhunkin ongelmaan, liittyi se sitten seurusteluu, seksiin tai seksuaali-identiteettiin. Darcy on luonteeltaan auttavainen ja tämä harrastus tuo hänelle suurta tyydytystä: koulun jälkeen hän salaa hakee kirjeet reppuunsa samalla kun odottelee käytävällä koulussa opettavaa äitiänsä ja kotonaan vastaa sitten kuhunkin kirjeeseen parhaansa mukaan. 

Dear Locker 89,

My girlfriend dumbed me. I don't know what to do. It was a week ago, and it felt out of nowhere. ---(s. 91)

Ainoa ihminen, joka tietää tästä harrastuksesta ja bisneksestä, on Darcyn isosisko Ainsley. Mutta nyt joku muukin saa tietää, sillä heti kirjan alussa koulun uintijoukkueen komistus, Australiasta muuttanut Alexander Brougham yllättää Darcyn itse teossa tyhjentämässä lokeroa kirjeistä. Ja mitä ehdottaakaan tuo tyyppi: hän haluaa palkata Darcyn omaksi ihmissuhdeneuvojakseen, jotta saisi takaisin ex-tyttöystävänsä Winonan. Darcy kokee tulleensa kiristetyksi, eikä hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua, ettei Alexander paljasta hänen salaisuuttaan.

Why was it so much harder to answer my own relationship questions than everyone else's? (s. 26)

Darcy on hyvä jakelemaan neuvoja muille, mutta ei osaa välttämättä toimia itse täydellisesti muiden kanssa. Hän on epätoivoisen ihastunut parhaaseen ystäväänsä Brookeen, jonka kanssa hän käy yhdessä Queer & Questioning Clubissa. Darcy on biseksuaali, kun taas Brooke tykkää pelkästään tytöistä. Ongelma on se, ettei Darcy saa sanottua Brookelle mitään tunteistaan. Sen sijaan hän on sabotoinut tämän aiemman suhteen yhden tytön kanssa oman salaisen lokerobisneksensä kautta. Ja nyt eräs Raina kiinnostuu Brookesta, ja tietysti Darcy on tietämättään antanut tälle lokero 89:n kautta hyvät ohjeet ystävänsä lähestymiseen. Brooke ja Raina alkavat seurustella, eikä Darcy saa enää viettää aikaa ystävänsä kanssa kahdestaan. niin kuin ennen. Kun Darcy saa tietää Rainasta erään ikävän asian, jälleen lokero 89:n ansiosta, hän ei voi sietää ystävänsä onnea Rainan kanssa. Voiko hän paukauttaa Brookelle tämän asian, jonka Raina kirjeessään tunnusti tuntemattomalle neuvojalle?

Toisaalta Darcy tekee kovasti työtä Broughamin eteen, jotta tämä pääsisi taas lähestymään ex-rakastaan Winonaa. Samalla Darcy tutustuu tuohon arvoitukselliseen poikaan, joka kovan ulkokuoren takana onkin ihan erilainen: hän välittää ystävistään, on erittäin huumorintajuinen, herkkä ja mukava. Hänen kotiasiansa ovat hiukan sekaisin, ja Darcy pääsee todistamaan tätä. Hän tarjoaa tukeaan pojalle, jota hävettää kovasti vanhempiensa toilailut. Ja kun lopulta vaikuttaa siltä, että Broughman saa Winonansa takaisin, Darcy tuntee olonsa oudon apeaksi. Sitä paitsi Darcy saa Winonasta melko ikävän vaikutelman, eikä täydestä sydämestään usko tämän olevan hyväksi Broughamille. Ja sitten tapahtuu jotain, joka saa tytön pasmat lopullisesti sekaisin. 

Suddenly, his eyes are glassy, and his teeth clenched. It seemed like something I'd said there had struck a chord. I wondered whether Alexander Brougham heard that very often. You're not a bad person. (s. 133)

Perfect on Paper ilahduttaa ja sykähdyttää minua monipuolisuudellaan. Kirjassa on monimuotoisesti sateenkaarevuutta ja henkilöhahmojen kulttuurista monimuotoisuutta, mutta sen lisäksi siinä käsitellään monenlaisia teemoja: Darcyn lokeroneuvontapalvelun kautta seurusteluun ja seksiin liittyviä ongelmia, ongelmallisia perhesuhteita (Darcyn vanhemmat ovat eronneet, ja Broughamin perheessä on alkoholismia, riitoja ja pettämistä) ja identiteettiongelmia. Darcy joutuu pohtimaan kovasti paikkaansa Q&Q Clubissa, kun biseksuaalina ihastuu poikaan. Kelpaako hän enää queeriksi, kun ei seurustelekaan tytön kanssa? Törmään ensimmäistä kertaa YA-kirjallisuudessa bifobia-ilmiöön, mihin liittyy esimerkiksi ajatusta, että biseksuaalisuuden ei uskota olevan HLBT-yhteisön sisällä, saati sen ulkopuolella oikea suuntautuminen, tai että biseksuaali ei koe olevansa tarpeeksi homo HLBT-yhteisöön tai kokee feikkaavansa. Sinänsä siis tärkeä teema tämäkin, sillä varmasti moni biseksuaali kokee hämmennystä, etenkin jos alkaa seurustella vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, jolloin voi alkaa (tai muut voivat alkaa) kyseenalaistaa omaa queeriuttaan.

Yksi mielenkiintoisimmista sivuhenkilöistä on Darcyn hersyvä isosisko Ainsley, joka on käynyt jokin aika sitten läpi sukupuolenkorjausprosessin. Ainsley rakastaa muotisuunnittelua ja pitää siihen liittyvää vlogia. Hän tukee sataprosenttisesti tunnollista ja auttamishaluista pikkusiskoaan. Harmi, että Ainsley ei saa kauhean paljon sivutilaa kirjassa.

Kirjan romanttiset osuudet saavat minulta täydet pisteet. Olin itsekin hieman hämmennyksissäni Darcyn ja Broughamin suudelmasta ja sen vaikutuksesta, sillä minulta oli mennyt täysin ohi Darcyn biseksuaalisuus. Ei sitä taidettu juuri alleviivaillakaan pahemmin, sillä alkuosa on vain täydellisesti sitä, kuinka ihastunut Darcy on Brookeen. Vaikka luenkin paljon sateenkaarevaa kirjallisuutta, samaistun kuitenkin heteroromantiikkaan vahvimmin, joten minulle oli suuri iloinen yllätys, etteivät Darcyn ja Broughamin välit jääneet platonisiksi, sillä heidän välinen luottamus ja siitä syntynyt kiintymys kasvoi niin ihanan vahvaksi. Usein tällaisissa friends-to-lovers-tarinoissa lukijalle annetaan liikaa vihjeitä henkilöiden tunteista toisiaan kohtaan, joten yllättävä suudelma ei olekaan niin kovin yllättävä, mutta tässä Darcyn tuntemukset pidetään onnistuneesti hyvin pitkään salassa.

Sophia Gonzalesilta on ilmestynyt myös YA-kirjat Only Mostly Devastated ja If This Gets Out, jotka lisäilen lukulistoilleni ehdottomasti myös.

Arvosanaksi annan täydet 5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Bookshelf Fantasies

Magical Reads

YASA

Once Upon a Bookcase

Pages and Plots

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Pride lukuhaaste 2022

The Love Hypothesis: Ali Hazelwood

 The Love Hypothesis: Ali Hazelwood. A Jove Book 2021

Kansi: Lilithsaur

"When a fake relationship between scientists meets the irresistible force of attraction, it throws one woman’s carefully calculated theories on love into chaos.

As a third-year Ph.D. candidate, Olive Smith doesn’t believe in lasting romantic relationships–but her best friend does, and that’s what got her into this situation. Convincing Anh that Olive is dating and well on her way to a happily ever after was always going to take more than hand-wavy Jedi mind tricks: Scientists require proof. So, like any self-respecting biologist, Olive panics and kisses the first man she sees.

That man is none other than Adam Carlsen, a young hotshot professor–and well-known ass. Which is why Olive is positively floored when Stanford’s reigning lab tyrant agrees to keep her charade a secret and be her fake boyfriend. But when a big science conference goes haywire, putting Olive’s career on the Bunsen burner, Adam surprises her again with his unyielding support and even more unyielding…six-pack abs.

Suddenly their little experiment feels dangerously close to combustion. And Olive discovers that the only thing more complicated than a hypothesis on love is putting her own heart under the microscope. (PenguinRandomHouse)

Lukunäyte

Oma arvio:

Hupsista heijaa, olen näköjään mieltynyt näihin feikkideittailu-romansseihin, sillä tämä on jo toinen tälle vuotta, ja viime vuonna taisin lukaista myös yhden samaan teemaan kuuluvan. Voi olla kuitenkin parempi, jos en enää vähään aikaan lukisi tämäntyyppistä, sillä nyt rakastamani idea alkaa jo vähän kyllästyttää. 

Ali Hazelwoodin The Love Hypothesis on näkynyt niin paljon somessa, että minun oli pakko tarttua tähän ja ottaa selvää, onko tämä hypetyksen arvoinen. Kirja ei ole varsinaisesti YA:ta, vaan enemmänkin new adult -kamaa: sen keskeisimmät henkilöt huitelevat kahdenkympin ja kolmenkympin tietämillä. Tämä tuli toiseksi viime vuoden Goodreads Awardseissa Romance-kategoriassa. 

Kirja alkaa siitä, kun vähän päälle parikymppinen Olive tuskailee vanhentuneiden piilolinssiensä kanssa eräässä Stanfordin yliopiston vessassa, kun matalaääninen mies saapuu sinne ihmettelemään, mitä nuori nainen tekee hänen labransa vessassa. Olive ei tietenkään silmien kirvelyltä näe tyyppiä, mutta ajautuu keskustelemaan omasta epävarmuudestaan liittyen yliopistomaailmaan, ja saa tyypiltä tosi rohkaisevaa palautetta.

Kolmen vuoden päästä Olive on jatko-opiskelijana biologian laitoksella ja menestyy itse asiassa aika hyvin projektinsa kanssa. Eräänä iltana hän tekee hyvin itselleen epätavallisen tempauksen: hän syöksyy lähimmän mieshenkilön luo ja suutelee suoraan huulille. Tämä kaikki esitys vain siksi, että hänen ystävänsä Ahn, joka sattuu olemaan lähistöllä, uskoo Oliven olevan treffeillä, kuten sanoi tälle. Ja miksi ihmeessä Oliven pitää huiputtaa ystäväänsä? Koska Ahn ei muuten suostu deittailemaan Jeremyn kanssa, jonka kanssa Olive kävi treffeillä todetakseen, että tyyppi on erittäin kiinnostunut hänen ystävästään - Ahnista. Eli Olive uhrautuu ja yrittää tehdä ystävänsä onnelliseksi. Uhrauksen eli äkillisen suukon kohteeksi joutuu biologian laitoksen pelätty, isokokoinen ja säälimättömänä tunnettu professori Adam Carlsen. 

"Seems like a win-win to me." 

It so did not, to Olive. It seemed like a lose-lose, and then lose again, and then lose some more, type of situation. It seemed insane. (s. 43)

Ikävä kyllä Ahn ei ole kampuksella ainoa, joka pian tietää Adamin ja Oliven "deittailusta." Sana kiertää, ja Olive saa outoja katseita osakseen niin labrassaan kuin muualla. Niinpä nämä kaksi sitten päätyvät feikki-deittailemaan: Adam pönkittääkseen uraansa, joka vaatisi näyttöä sitoutumisesta, ja Olive vakuuttaakseen ystävänsä, ettei välitä Jeremystä. Tuttu juttu: sovitaan säännöt ja määräaika feikkideittailulle. Oliven ystävät Ahn ja kämppis Malcolm ovat pöyristyneitä, Malcolm on lisäksi loukkaantunut, koska hän vihaa Dr. Carlsenia, joka on antanut hänen töilleen karua palautetta. Siksipä Oliven on pakko kertoa Malcolmille, mikä juttu. 

Luvassa on noloja hetkiä, kuten kun Ahn hoputtaa Olivea suutelemaan  poikaystäväänsä kaikkien nähden, levittämään tämän kroppaan aurinkorasvaa  ja istumaan miehen syliin täpötäydessä luentosalissa. Minusta välillä tuntuu, että ovatko nämä henkilöt nyt oikeasti 15-vuotiaita ennemmin kuin yli kaksikymppisiä? Kuka nyt oikeasti jankuttaa, että "mene nyt suutelemaan poikaystävääsi, mene nyt kun selvästi haluat! No mikset halua?" Nämä kohtaukset ontuivat ja pahasti.

There were two beds in the hotel room.

Two double beds to be precise, and as she stared at them, Olive felt her shoulders sag with relief and had to resist the urge to fist-pump. Take that, you stupid rom-coms. (s. 218)

Jos kaipaa hyvin graafista, spesifiä seksin kuvausta tyyliin Fifty shades of Gray, tässä kirjassa sitä on (ilman mitään S/M-leikkejä tosin). Tosin silloin joutuu kahlaamaan feikkideittailuista ja jännitteen kasaamisesta lukuun 16, jolloin alkaa sitten tapahtua kaikenlaista niin, että sovinnaisempia hirvittää. Ei siis kannata haksahtaa kivaan, söpöön piirroskanteen, kuten minä tein, ajatellen tämän olevan kiltti romanssi. Sitäkin tämä on, toki, mutta myös hyvin tuhtia tavaraa. Positiivista minusta, ettei lukijan tarvitse miettiä, mitä milloinkin tapahtuu, vaan kaikki on kuvailtu hyvin tarkasti. Hyvin. Tarkasti. Sekstatessa käytetään myös osin hyvin karskia kieltä, mutta silti suostumus on mukana kiitettävästi. Tat-ta-daa: täten tämä voitti "vuoden punastuttavin seksikohtaus kirjassa"-palkintoni (ainakin tähän mennessä.)

Kirjassa on myös vahva #metoo-teema, joka on päivänpolttava aihe yliopistomaailmassa. Olive joutuu kohtaamaan yliopistomaailmassa hyvin epäasiallista kohtelua, mikä meinaa vaikuttaa hänen projektinsa tulevaisuuteen. Tämä tuo vähän toisenlaistakin draamaa kirjaan, ettei kaikki mene Adamin ja Oliven feikkideittailuun. Olivella on myös oma syynsä sille, miksi hän haluaa tehdä syöpätutkimusta, ja Adamilla oma syynsä sille, miksi hän on välillä niin julma oppilailleen. Jos joku nyt miettii, eikö Adamin ja Oliven (feikki)deittailu ole sääntöjen vastaista, niin ei ole, koska Adam ei ole missään auktoriteettisuhteessa jatko-opiskelijana olevaan Oliveen. 

"I wish you could see yourself the way I see you." (s.255)

Olisin halunnut rakastaa tätä kirjaa, mutta johtuneeko siitä, että olen jo lukenut näitä vastaavia feikkideittiteemaisia, etten ihan täysiä pinnoja anna. Osin syynä on nuo nolot lapsellisuudet, jotka mainitsin, mutta myös joku tässä ei kolahtanut ihan täysillä. Myös se, miten Olive hokee koko ajan, että Adam on ISO ja VOIMAKAS ja HÄNEN ÄÄNENSÄ ON MATALA. Ihan jatkuvasti. Pidin kuitenkin siitä, miten kivasti jännitettä Adamin ja Oliven välillä kasvatettiin sivu sivulta, mutten ole ihan varma, oliko lopputulema onnistunein mahdollinen. Tietyt falskiudet siis laskivat hiukan arvosanaani muuten niin kovin viihdyttävästä kirjasta.

Arvosanani 4+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Star-crossed book blog

Amy´s Bookshelf

Sam still reading

The Fun Size Reader

Samantyylistä luettavaa:

Tashie Bhuiyan: Counting down with you

Alex Light: The Upside of Falling

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin: 

Helmet: 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan (6, 37 ja 38)

Booklist Queen: 2021 bestseller

Counting down with you: Tashie Bhuiyan

 Counting down with you: Tashie Bhuiyan. Inkyard Press 2021.

Kansi: Samya Arif (kuvat), Gigi Lau (suunnittelu)

"How do you make one month last a lifetime?

Karina Ahmed has a plan. Keep her head down, get through high school without a fuss, and follow her parents’ rules—even if it means sacrificing her dreams. When her parents go abroad to Bangladesh for four weeks, Karina expects some peace and quiet. Instead, one simple lie unravels everything.

Karina is my girlfriend.

Tutoring the school’s resident bad boy was already crossing a line. Pretending to date him? Out of the question. But Ace Clyde does everything right—he brings her coffee in the mornings, impresses her friends without trying, and even promises to buy her a dozen books (a week) if she goes along with his fake-dating facade. Though Karina agrees, she can’t help but start counting down the days until her parents come back.

T-minus twenty-eight days until everything returns to normal—but what if Karina no longer wants it to?(HarperCollinsPublishers)

Lukunäyte

Oma arvio:

Huomaan taas kaipaavani kevään tullen yhä enemmän romantiikkaa lukemistooni, vaikka enhän minä ole koskaan sitä puolta kaihtanutkaan. Ilokseni huomasin, että tänä kesänä ja syksynä ilmestyy aika monta niin kotimaista kuin käännettyä YA-romantiikkakirjaa. Niitä odotellessa päätin turvautua englanninkieliseen tarjontaan. Onneksi haaviini osui kirjastomme valikoimista ihan ensi yrittämällä sellainen helmi, että sydämeni on vieläkin ihan sykkyrällä tästä.

Counting down with youn kirjoittanut Tashie Bhuiyan on bangladeshi-amerikkalainen kirjailija, joka on tuonut kirjaan representaation bangladeshi-amerikkalaisesta, ruskeasta muslimiteinitytöstä. Goodreadsissa monet muslimilukijat ovat antaneet melko tulikivenkatkuista palautetta tästä heidän mielestään epäonnistuneesta representaatiosta. Heidän mielestään päähenkilö Karina ei anna oikeaa kuvaa oikeaoppisesta musmilitytöstä, sillä Karina kapinoi vanhempiensa näkemyksiä vastaan, vaikka oikeasti he vain toimivat uskontonsa ja sen oppien mukaan. Itse en oikein halua ottaa kantaa tähän, vaan rakastin täysillä tämän kirjan rakkaustarinaa, sen pääparia Karinaa ja Acea, ja yhdyn niihin lukuisiin Goodreadsin ylistyksiin, joissa kirja saa täydet viisi tähteä. Kirja oli myös yksi Goodreads Choice Awards 2021 -äänestyksen ehdokkaista Young Adult Fiction -kategoriassa.

Everything they've asked of me, I've given. I've given and I've given and I've given, and I continue to give. But it's never enough. There's never a limit to what I'm willing to give. (s. 199)

16-vuotias Karina, tai perheensä kesken Myra, saa hetkellistä vapautta supertiukkojen vanhempiensa otteesta, kun nämä matkustavat kuukaudeksi synnyinseuduilleen Bangladeshiin. Karina ja hänen pari vuotta nuorempi veljensä Samir saavat rakkaan isoäitinsä Dadun kotiinsa siksi aikaa. Karina on uskollisesti ja sinnikkäästi tehnyt aina kaikkensa miellyttääkseen vanhempiaan, jotka haluavat tyttärestään lääkäriä. He uskovat sen olevan myös tyttärensä unelma, mutta Karinalla ei ole sydäntä sanoa heille, että oikeasti hän haluaisi opiskella englantia, sillä hän rakastaa kirjallisuutta, lukemista ja kirjoittamista. Hän kirjoittaakin omia runoja, joita hän ei ole näyttänyt kenellekään.

Tunnollisena oppilaana Karina on toiminut tutorina muille oppilaille, ja kun hänen äidinkielen opettajansa pyytää tämän ottamaan taas uuden ohjattavan, Karinalla ei ole mitään syytä kieltäytyä. Mutta kun hän kuulee, että uusi tutoroitava on koulun paha poika, lintsari ja muutenkin hämy tyyppi Ace Clyde, on hänen pasmat mennä sekaisin. Mitä hänen vanhempansa sanovat, jos kuulevat hänen viettävän aikaa valkoisen pojan kanssa? Karina päättää olla kertomatta yksityiskohtia tiukoille vanhemmilleen, jotka soittelevat hänelle joka päivä kysellen kuulumisia. Karinan ystävät Cora ja Nandini myös vaativat Karinaa raportoimaan joka yksityiskohdan opiskelusessioista, sillä onhan Ace melkoisen kuuma tyyppi aurinkolaseineen, nahkatakkeineen ja lukuisine sormuksineen. 

"Ahmed, you are the most difficult person I've ever met," Ace says under his breath.

I gape at him. No one has ever described me as difficult before. Shy, maybe. Quiet, often. A know-it-all, sometimes. Difficult? No. "Excuse me?"

"All you care about is studying," he says, shaking his head. "I don't understand." (s. 76)

Acen ja Karinan opiskelutuokiot lähtevät hyvin nahkeasti käyntiin. Ace ei vaivaudu edes ensimmäiselle sessiolle paikalle, ja toisella kertaa hän ei malta keskittyä opiskeluun, vaan maanittelee Karinan lähtemään kanssaan paikalliseen jätskibaariin, jossa on hänen mielestään parempi keskittyä. Ace ja Karina tuntuvat olevan ihan eri maailmasta: Karina nojaa säntillisyyteen ja tarkkoihin opiskelusuunnitelmiin, kun taas Acelle ei ole ihan niin justiinsa. Melko pian Karinalle kuitenkin selviää, ettei Ace ole mitenkään tyhmä eikä yksiulotteinen persoona. Hänellä on omat kiinnostuksenkohteensa, joissa hän on erityisen lahjakas. Monille pojan poissaoloille koulusta löytyykin ihan hyväksyttävä selitys. Karinan ennakkoluulot siis murtuvat kerta kerran jälkeen, ja hän alkaa viihtyä Acen seurassa. 

Kun Ace möläyttää ennalta-arvaamattomasti isälleen Karinan olevan tämän tyttöystävä, alkaa mielenkiintoinen valeseurustelu. (Tiedetään, tätä ideaa on jo hyödynnetty monessa, monessa tarinassa ennen tätä, mutta piru vie, se toimii. Ainakin minulle.) Karina on alussa tietysti pöyristynyt Acelle eikä ymmärrä tämän motiivia moiselle möläytykselle - joka on hänen omituiset perhesuhteet. Ace haluaa isänsä hyväksyntää, sillä isä tuntuu suosivan vain tämän menestyvää isoveljeään. Siksi Ace ei halua perheensä tietävän, että hän saa tutorointia. Lopulta Karina lähtee mukaan juoneen, mutta on koko ajan kauhun partaalla siitä, mitä jos hänen vanhempansa saavat tietää.

There's absolutely no way Ace Clyde is texting me shirtless selfies right now. There's no way this is my life. (s. 135)

Kaikkihan tietävät, miten siinä käy, kun toistensa kanssa hyvin viihtyvät Karina ja Ace esittävät seurustelevaa paria. Lukija tietää jo paljon ennen heitä, että nyt alkaa olla tosi kyseessä. Pidän kovasti siitä, miten Acen ja Karinan tunteet kasvavat sitä myötä, mitä enemmän he oppivat tuntemaan toisiaan. Kyse ei siis ole mistään insta-rakkaudesta, jossa ihastutaan pelkästään ulkoiseen olemukseen ja mielikuvaan toisesta. He todella näkevät toisensa! Monenlaista hankaluutta tulee tietenkin Acen ja Karinan tunteiden tielle, kuten Karina alun perin pelkäsikin. Heillä tulee myös skismaa siitä, miksi Karina ei kerro vanhemmilleen, mitä oikeasti haluaa elämältään, ja toisaalta myös, miksei Ace puhu isänsä ja veljensä kanssa riittämättömyyden tunteestaan, vaan kapinoi perhettään vastaan. Molemmat siis rohkaisevat toista tavallaan siirtymään askel eteenpäin kohti omia ratkaisuja.

Kirjan nimi viittaa siihen, kuinka Karina on ottanut metodikseen laskea hiljaa mielessään aina, kun saa ahdistuskohtauksen. Näitä on tullut hänelle viime aikoina melko usein, eikä kovat paineet ja miellyttäminen oman hyvinvoinnin kustannuksella auta asiaa. Ace on hyvänä tukena Karinalle ja osaa auttaa häntä kohtauksen sattuessa, koska hän itsekin on purkanut ahdistustaan muun muassa käyttäytymällä aggressiivisesti. 

Syy, miksi rakastin tätä kirjaa, on se, kuinka ihanasti Ace murtaa kaikki ennakkoluulot itsestään ja osoittautuu uskomattoman ajattelevaiseksi, huomaavaiseksi ja rakastettavaksi pojaksi. Hän saa Karinan (ja minut) kyyneliin soittaessaan pianolla Karinalle säveltämänsä biisin, hän tukee Karinaa tämän ahdistuskohtauksen aikana, hän antaa Karinalle tilaa tämän pyytäessä sitä ja huomioi myös Karinan pikkuveljeä Samiria ottamalla tämän mukaan keilaamaan. Tiedän, vähän liiankin täydellistä ja ihanaa, mutta sydämeni on jo sulanut. Goodreadsin kritisoijat ovat hiukan käärmeissään siitä, kuinka kirjassa valkoinen poika tulee ja pelastaa ruskean muslimitytön, mutta olisiko tarina toiminut niin hyvin, jos molemmat olisivat muslimeja? Kielletty, epäsovinnainen rakkaus tuo aina mukavaa lisätwistiä.

I'm not a bad person for wanting a life different than what's expected of me. I'm not a bad person for wanting to pursue something I love. (s. 200)

Karina on myös ihanan samaistuttava päähenkilö, mutta toki se, ettei hän halua koskaan pahoittaa vanhempiensa mieltä, alkaa suunnattomasti ärsyttää jo alkumetreillä. Onneksi hänestä löytyy kuitenkin tarvittavaa rohkeutta alkaa elää omaa elämäänsä niin, ettei hänen kuitenkaan tarvitse menettää vanhempiaan. Lopussa on lähes sydäntäsärkevän raastavaa lukea Karinan tuskailua siitä, kun häneltä evätään kaikki unelmat. Onneksi Karinan Dadu on hänen puolellaan. Karinan islaminusko näkyy kirjassa lähinnä arabiankielisinä rukouksina, joita hän heittelee ilmaan, mutta muuten ei juurikaan. Lähinnä islaminusko heijastuu Karinan vanhempien ja suvun vaatimusten kautta. Ilmeisesti Goodreadsin vihaiset kommentit saavat alkunsa siitä, miksei Karina kunnioita uskontonsa sääntöjä vaan syyttää kaikesta vain vanhempiaan. 

I don't know why they can't let me have this.

I'm not asking a lot. I'm not asking them to do anything. I want this for me, for myself. For my future.

Because it's mine, isn't it? (s. 408)

Minä todella, todella toivon, että tämä suomennettaisiin! Tällaisia ihanuuksia tarvittaisiin kipeästi lisää suomenkieliseen YA-lukemistoon.

Arvosanani on 5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Dear Author

SmexyBooks

Reading Asian America

Fox Wanderings

Beyond a Bookshelf

Samantyylistä luettavaa:

Alex Light: The Upside of falling

Jenny Han: Pojille joita joskus rakastin

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Helmet: 22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

Booklist Queen: About a muslim protagonist

Seinäjoen kirjasto: 8. Kirjassa ollaan isovanhempien luona

Popsugar challenge: A romance novel by a BIPOC author

Firekeeper´s daughter: Angeline Boulley

 Firekeeper's daughter: Angeline Boulley. Rock the Boat 2021. 

Kansi: Moses Lunham

"Keep the Secret. Live the Lie. Earn your Truth.

For fans of Angie Thomas and Tommy Orange comes a ground-breaking YA thriller about a Native American teen who must root out the corruption in her community

Eighteen-year-old Daunis's mixed heritage has always made her feel like an outsider, both in her hometown and on the nearby Ojibwe reservation. When she witnesses a shocking murder, she reluctantly agrees to be part of a covert FBI operation into a series of drug-related deaths.

But the deceptions - and deaths - keep piling up and soon the threat strikes too close to home. Now Daunis must decide what it means to be a strong Anishinaabe kwe (Ojibwe woman) and how far she'll go to protect her community, even if it tears apart the only world she's ever known.(Rock the Boat)

Oma arvio:

Ostin itselleni joululahjaksi tämän Angeline Boulleyn esikoisteoksen, joka voitti Goodreadsissa Paras YA 2021 -äänestyksen ja oli myös ehdolla paras esikoisteos -kategoriassa. Kirja on myös Reese Witherspoon Book Club Pick, eli ilmeisesti Yhdysvalloissa kovinkin suositun kirjaklubin suosituslistalla. New York Timesin bestseller-listalla tämä on kavunnut sijalle 1. Kovasti tätä siis hehkutetaan kaikkialla, ja kun sain vielä tietää, että tästä on tulossa Netflix-sarja tänä keväänä, päätin hemmotella itseäni tilaamalla tämän. 

Minua kiehtoo Amerikan alkuperäiskansat ja heidän perinteet, joten silläkin perustelin valintaani. Nykyään alkaa YA-kirjallisuudessa olla onneksi hieman homogeenisempiä henkilöhahmoja ja sitä myöten lukijalle esitellään erilaisia kulttuureja, kuten viime syksynä ilmestyneessä Hautausmaan pojat -romaanissa, jossa keskiössä oli meksikolaiset Kuolleiden päivän perinteet, tai esimerkiksi Elizabeth Acevedon ja Angie Thomasin teokset, joissa päähenkilönä ei ole se perus valkoihoinen, valtaväestöön kuuluva heterotyttö.

Kirjan minäkertojan, 18-vuotiaan Daunis Lorenza Fontainen päivittäiseen rutiiniin kuuluvat aamuiset juoksulenkit, jota ennen hän lausuu ääneen rukouksensa esi-isilleen. Juoksun jälkeen hän käy EverCare-hoitolaitoksessa katsomassa vakavasti sairasta, parin kuukauden takaisesta sydänkohtauksesta toipuvaa isoäitiään, Grand Maryä, ennen kuin menee kouluun. Hänellä on menossa viimeinen lukiovuosi ja hänen alkuperäisenä tarkoituksenaan oli lähteä opiskelemaan Michiganin yliopistoon, mutta isoäidin sairauden ja David-enonsa poismenon vuoksi hän on muuttanut suunnitelmiaan, ja ilmoittaa lähimmäisilleen jäävänsä opiskelemaan ainakin vuodeksi Lake Superior State -yliopistoon. Daunis on erityisen kiinnostunut luonnontieteistä, ja myös hänen edesmennyt enonsa opetti lukiossa biologiaa. Daunisin on tarkoitus jatkaa hänen italialaisjuurisen äidin puolen sukunsa, Fontainen perintöä yliopistokoulutettuna ja rikkoa myytti huonosti koulutetuista intiaaneista. Yksi Sault High -kampuksen rakennuksista on jopa nimetty Daunisin isoisän mukaan. 

Daunisilla on myös toinen perhe veljeään surevan äitinsä ja sairaan isoäitinsä lisäksi: hänen isänsä suku asuu pienellä Sugar Islandilla, Ojibwe-alkuperäisväestön reservaatioalueella, sillä Daunis kuuluu isänsä puolelta Ojibwe-heimon Firekeeperien sukuun. Isä on kuollut, mutta saarella asuu rakas velipuoli Levi ja tämän äiti Dana, sekä ihana, mutta jämäkkä täti ja Art-setä suloisine lapsineen. Daunis osallistuu säännöllisesti Sugar Islandin perinteisiin tapahtumiin, kuten powwowiin, sekä on muutenkin mukana tätinsä ja veljensä elämässä. Jääkiekkoa pelaava Levi-veli on erityisen rakas ja hän ilahtuukin kuullessaan Daunisin jäävän samaan yliopistoon ainakin vuodeksi.  Vaikka Daunis kokee olevansa osa Ojibwe-heimon kulttuuriperimöää, hän kokee välillä epämääräistä kuulumattomuuden tunnetta saarella vieraillessaan, sillä häntä ei ole koskaan virallisesti hyväksytty Ojibwe-heimon jäseneksi eikä hänelle esimerkiksi makseta ollenkaan omia osuuksia heimon hotelli- ja kasinotuloista, joita esimerkiksi Levi automaattisesti saa. Vaikka Daunis tietää olevansa Anishiwaabe Kne, hän  ei tunnu kuuluvansa täysin minnekään. 

"Um... girls are after you," I tattle. It sounds stupid as soon as I hear myself.

" Thank you for the warning." His wide smile tugs at the end of his scar. (s. 43)

Levin joukkueeseen tulee uusi poika, Jamie Johnson, jolla on mystinen arpi otsassaan. Daunis ja hänen paras ystävänsä Lily ovat tohkeissaan, vaikka Daunis on aina vannonut, ettei sekaannu muihin jääkiekkoilijoihin.  (Hän on myös itse pelannut aiemmin jääkiekkoa ja ollut vieläpä tosi hyvä.) Hänellä on muutenkin paha maku suussa miehistä ylipäänsä, sillä hänen teoriansa mukaan he eivät osaa muuta kuin valehdella. Daunis käyttää termiä guy lies eli miesvalheet. Edellinen suhde TJ:n kanssa jätti häneen arvet, kun tämä jätti hänet yllättäen. (Hauska yksityiskohta muuten, että TJ:n oikea nimi on Toivo John, ja hänen kerrotaankin olevan suomensukuinen.) Levi kuitenkin tutustuttaa Jamien heti siskoonsa, ja Daunis huomaa viihtyvänsä tuon mukavan pojan kanssa. He käyvät yhdessä juoksemassa ja juttelevat asioista, mutta James on kumman vaitonainen omista asioistaan. Daunis ei oikein saa hänestä selkoa. Sitä paitsi Jamiella on tyttöystävä entisessä kotipuolessaan, joten se siitä.

I will not be That Girl, no matter how much Jamie's eyes sparkle with delight that ripples warmly to every cell in my body. (s.70)

Sitten tapahtuu kauheita, joka kääntää mukavasta alkaneen kirjan tapahtumat jännäriksi. Vuotuisen Powwowin jälkeen teineillä on omat bileensä, joihin kuuluu kaljaa ja nuotiolla hengailua. Daunis ja Jamie menevät sinne myös, ja Lilyn on tarkoitus tulla myöhemmin, kun hän saa selvitettyä asiat exänsä Travisin kanssa. Travis on ollut Daunisillekin hyvin tärkeä tyyppi, kunnes hänestä tuli monen ikäisensä tapaan meth head eli metamfetamiiniriippuvainen. Lily yrittää nyt vakuuttaa Travisille, etteivät he enää voi olla yhdessä. Tapahtuu kuitenkin jotakin kamalaa, jota Daunis joutuu valitettavasti todistamaan. Suuren menetyksen lisäksi Daunis saa tietää, miksi Jamie ja hänen isänsä, lukion biologianopettajaksi palkattu Ron, ovat tulleet Chippewaan. Daunis kokee kertaheitolla raastavaa surua, petetyksi tulemista ja epätoivoa sen suhteen, millaisen valinnan hän tulee tekemään. 

"Dont't you know, Jamie? Love is a promise. And promises you don't keep are the worst lies of all." (s. 356)

Saaren välikohtauksen jälkeen alkaa kamala tapahtumien vyyhti, johon kuuluu kadonneita ja myöhemmin meth-yliannostukseen kuolleina löytyneitä teinityttöjä, hallusinoivia sieniä, metamfetamiinisalakuljetusvyyhti, epäilyttävästi käyttäytyviä aikuisia, FBI-tutkimuksia ja sen sellaista. Daunis joutuu keskelle sellaista, mihin hän ei olisi koskaan uskonut joutuvansa. Hän joutuu nyt itse valehtelemaan lähimmäisilleen, mutta hän uskoo tekevänsä sen hyvän nimissä. Jännittävien tapahtumien lomassa Daunis etsii itseään, paljastaa lukijalle, miksei enää pelaa jääkiekkoa, kokee rakkauden ja saa pettyä lähimmäiseensä, johon on aina uskonut voivansa luottaa.

Left your boots outside and now they're by the outhouse? That's the Little People.

Shoelaces tied in knots? Them Little People are playing trick on ya.

Firewood scattered on the ground instead of stacked? Must've been the Little People. 

I never heard anyone say anything bad about the Little People...until Travis. (s. 295)

Kirjan juoni etenee hyvin koukuttavasti, joten tätä ei meinannut malttaa laskea käsistään. Daunis on päähenkilö, josta on vaikea olla pitämättä: hän on maanläheinen, rehti nuori nainen, mutta myös hyvin päämäärätietoinen ja ylpeä juuristaan, vaikka kokeekin välillä olonsa hapuilevaksi. Hän välittää lähimmäisistään. Juonivetoinen kirja esittelee samalla Ojibwe-heimon perinteitä ja uskomuksia, joita Daunis syvästi kunnioittaa. Daunisin suvun nimi Firekeeper tulee siitä, että heidän tehtävänään on ollut aina sytyttää uhritulia erilaisiin hengellisiin seremonioihin. He myös uskovat erilaisiin henkiolentoihin, kuten eräänlaisiin menninkäisiin (little people), joita asustaa metsässä. Heillä on myös omat kurinpitomenetelmänsä: blanket party tarkoittaa sitä, että naiselle pahaa tehnyt mies kääritään yöllä peittoon, viedään metsään ja kaltoinkohdellun naisen serkut hakkaavat miehestä pahan pois. Daunisin tätä lähtee eräänäkin yönä tällaisen tapauksen johdosta talostaan, eikä suostu ottamaan Daunista mukaan, vaikka tämä haluaisi kovasti.

Firekeepers strike the fire for ceremonies, funerals, sweat lodges, and other cultural events where our prayers are carried by the smoke to Creator. A ceremonial fire is special; you don't roast marshmallows or sing forty-niner songs at it. (s. 99) 

Mainittakoon vielä, että kirjan keskeinen tapahtumapaikka, Sugar Island, on oikeasti olemassa oleva saari Michiganin Chippewassa, St. Marys River -joella ja sinne pääsee vain lautalla. Kirjailija kertoo jälkisanoissaan halunneensa tuoda esille joitakin todellisia Amerikan intiaaniväestön epäkohtia. Esimerkiksi naisten kokema väkivalta on valitettavan yleistä alkuperäisväestön keskuudessa: 84 % heistä on kokenut väkivaltaa ja 56 % seksuaalista väkivaltaa. (Kirjassa on yksi kohtaus, jossa kuvataan raiskaus.) Hänen koulussaan oli myös peitetehtävissä huumepoliisi soluttautuneena tavalliseksi oppilaaksi, joten siitä hän sai idean tämän kirjan juoneen. 

Firekeeper's daughter on kyllä maineensa veroinen kirja. Se on sopivalla tavalla jännittävä, mutta myös tavattoman realistinen ja hätkähdyttävä. Kirjan romantiikkaosio loksahtaa juonen sekaan vaivattomasti eikä puske liikaa esiin, vaikka olisin ehkä toivonut siihen vielä jotain pientä lisää. Siksi annoin miinuksen vitosen perään. Mikä mahtavinta, tästä on tulossa Netflix-sarja tämän vuoden huhtikuussa, kuten tuossa alussa jo hehkutin! Luulisin, että tämä myös tullaan suomentamaan lähivuosina, sillä olisi suorastaan rikos jättää se tekemättä.

Arvosanani 5-

Tämän kirjan olen ostanut itselleni.

Muissa blogeissa;

Always with a book

Whispering Stories

Library Looter

Confessions of a YA reader

The Black Book Blog

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön

Booklist Queen -haaste saa ruksin kohtaan:

Reese Witherspoon Book Club Pick

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaastebingo saa ruksin kohtaan:

5. Kirja, jossa ollaan saarella

Popsugar-haasteessa merkitsen kirjan kohtaan:

A Book Becoming a TV series or movie in 2022

YA-spefihaaste saa ruksin kohtaan (okei, hoksasin myöhemmin, ettei tää nyt ole spefiä, mutta koska ehdin jo merkitä sen tuonne haasteeseen, ei kai ole niin vakavaa):

Kirjasta tehty elokuva tai tv-sarja

Stay another day: Juno Dawson

 Stay another day: Juno Dawson. Quercus 2021.

"When three very different siblings, Fern, Rowan and Willow, go home for a Christmas reunion at their family home in Edinburgh, it's not long before some VERY BIG SECRETS threaten their cosy holiday ...

The McAllister house on Arboretum Road has seen 120 Christmases since its completion.

This year, FERN is bringing her gorgeous boyfriend home and she wants everything to be perfect.

But her twin brother ROWAN would rather go on the pull than pull crackers with the family.

And their younger sister WILLOW is terrified of Christmas Day.

With FOUR sleeps till Christmas,
THREE secretive siblings,
TWO hot houseguests,
And ONE juicy secret ...
This Christmas, there will be some BIG surprises under the tree.

Sometimes at Christmas, you don't get what you want, you get what you need..."

Oma arvio:

Tämän kirjan arvio venähti nyt hiukkasen pitkälle tammikuun puolelle, vaikka olisi ollut kiva esitellä näin jouluinen YA-kirja blogissani joulun tienoilla. Tässä on nyt ollut kuitenkin vähän kaikkea, etten ole ehtinyt tästä bloggaamaan kuin vasta nyt.

Juno Dawson, joka vakuutti minut jo suomennetuilla Mallikappale-  ja Ihmemaa -romaaneillaan, on kirjoittanut herkullisen täsmäjoulukirjan nuorille aikuisille, josta ei puutu ihmissuhdedraamaa, sateenkaarevuutta, mielenterveysteemaa eikä jouluisuuttakaan. Oikein nautittava ja hauskakin oli tämä!

Kirjan keskeisinä henkilöinä ovat parikymppiset kaksoset, Fern ja Rowan, jotka saapuvat 22. joulukuuta kumpikin seuralaisineen perheensä hulppeaan kotitaloon perinteiseen joulunviettoon. Fern, joka tunnetaan kaksosista harkitsevaisempana ja fiksumpana, tuo ensimmäistä kertaa näytille ruskeaihoisen komistuksen, poikaystävänsä Thomin. Rowanin, joka tunnetaan perheen huithapelinä, mukana tulee hänen paras ystävänsä, muunsukupuolinen Syd. McAllisterin perhe on konservatiivista sorttia, joten kumpaakin hiukan jännittää, miten heidän vanhempansa osaavat käyttäytyä ei-niin-heterogeenisten vieraiden kanssa. 

I do not want to die, but that doesn't make food less terrifying. And I know what's real and what's fake. We're so far past this being about me being skinny of fat. Now it's just terror that lives inside me. (s.165)

Sitten on tietysti Willow, yhä kotona asuva 17-vuotias pikkusisko, jolle joulunvietto on suoranainen kauhistus. Hän nimittäin sairastaa syömishäiriötä, eikä syömisten ympärille keskittyvät juhlat ole hänelle helppoja, etenkään kun kaikki kyttäävät hänen jokaista suupalaansa. Willow ilostuu kuitenkin Sydin tulosta, sillä pienen varauksen jälkeen hän hyväksyy tämän uskotukseen ja saa hänestä paljon tukea. 

***SEURAA PIENI SPOILAUS JUONESTA; SKIPPAA KAKSI SEURAAVAA KAPPALETTA, JOS ET HALUA TIETÄÄ LIIKAA! ***

Fern rakastaa joulua, ja hänelle kaikki perheen perinteet ovat erityisen tärkeitä. Rowan ei taas välittäisi koko juhlasta. Kirjan mehukkain yllätys liittyy Fernin poikaystävään, Thomiin, jonka kanssa Rowanin kaksoissisko on seurustellut jo parisen vuotta. Rowan ja Thom ovat nimittäin viettäneet vuosi sitten jouluna yhteisen yön, ja vähän enemmänkin, Rowanin ollessa töissä ranskalaisessa hiihtokeskuksen baarissa. Heillä itse asiassa klikkasi todella hyvin, mutta homma jäi sikseen, sillä Rowan ei halunnut päästää ketään liikaa ihon alle. Thomilla ja Fernillä oli tuolloin, edellisenä jouluna, tauko seurustelusta, sillä Thomin tunnustaessa bi-seksuaalisuutensa Fernille tämä järkyttyi hetkeksi. Rowan ei luonnollisestikaan tiennyt Thomin exän olevan hänen kaksoissisarensa. 

Kirjan herkullisinta antia on juuri Thomin ja Rowanin salailu suhteestaan, jossa pian myös Syd ja Willow ovat mukana, mutta myös suuri paljastus, kun asiat viimein lävähtävät hyvin dramaattisesti julki. Thomin ja Rowanin välillä kuohuu, mutta skismaa on myös muiden välillä.

****

Myös muilla on salaisuuksia. MacAllisterin vanhemmilla on jotain kerrottavaa lapsilleen, ja Fern tapaa kaupassa exänsä Hamishin, joka aiheuttaa yhä jänniä tuntemuksia hänessä. Kun perheen patoutumat purkautuvat jouluaattoiltana, salaisuudet tulevat julki ja Fern lakkaa käyttäytymästä siivosti ja harkitusti, hän lähtee vanhojen ystäviensä kanssa bilettämään reiveihin - ja tapaa siellä myös Hamishin. Kaikki tuntuu olevan sekaisin koko perheessä, mutta voiko asiat vielä korjaantua? Onko sittenkin hyvä, että kissa nostettiin pöydälle?

I want a night off. Tonight I'll be Rowan. (s. 204)

Stay another day on kaiken sen ihmissuhdedraaman takana hieno tarina sisarussuhteista, seksuaali-identiteetistä, mielenterveysongelmista ja tietenkin intohimoisesta rakkaudesta. Willowin syömishäiriö on aika keskeisessä roolissa, sillä se vaikuttaa niin vahvasti perheen dynamiikkaan. Kirja on viihdyttävä, nopsalukuinen ja hauskakin kaikessa järjettömyydessään. Välillä tuntui, että meneekö tämä nyt jopa liian överiksi, mutta toisaalta sitten ei - antaa mennä! Sopii mainiosti joulun ajan lukemistoon, sillä tässä on hyvin mukana McAllisterin perheen jouluperinteet. Toivottavasti tämäkin suomennettaisiin.

Hauska muuten on varoitus kirjan takakannessa: "Not suitable for younger readers." No okei, tässä on toki melko kuumia seksikohtauksia, mutta ne eivät ole kovinkaan graafisia. Fern juo kännit yhdessä välissä, mutta muuten tämä on ihan perus YA-kamaa. En nyt toki omalle seiskaluokkalaiselleni vielä suosittelisi, mutta ehkä 15+-kamaa tämä on.

Arvosanani 4+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

Muissa blogeissa:

Katrina reads

Friendfully reading

Fran[nook] in the pages