Debytantit-sarja: Jennifer Lynn Barnes

Pieniä valkoisia valheita: Jennifer Lynn Barnes. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2025 (Debytantit #1)

Englanninkielinen alkuteos (2018): Little White Lies. Kansi: Connie Gabbert (kuvat), Marci Senders (alkuperäiskannen suunnittelu), Riikka Turkulainen (kannen suunnittelu)

"The Inheritance Gamesin tekijän Pieniä valkoisia valheita on herkullinen vyyhti skandaaleja, juonitteluja ja salaisuuksia.

Jennifer Lynn Barnes on luonut kiehtovan tarinan tytöstä, joka tempaistaan mukaan teksasilaisen yläluokan seurapiireihin.

18-vuotias mekaanikko Sawyer Taft yllättyy, kun etäisenä pysytellyt isoäiti ilmestyy hänen elämäänsä ja tarjoaa avokätistä palkkiota, jos Sawyer suostuu debytanttivuoteen teksasilaisen sukunsa nuorten kanssa. Eikä hän ikimaailmassa olisi kuvitellut suostuvansa tähän leikkiin, kunnes ymmärtää, että tämä on hänen mahdollisuutensa saada vastaus elämänsä isoimpaan arvoitukseen: kuka hänen isänsä on?

Sawyerin vuosi on täynnä isoja mekkoja, isompia egoja ja hengenvaarallisia salaisuuksia. Pieniä valkoisia valheita kuvataan myös tv-sarjaksi." (WSOY)

Oma arvio:

*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***

Olen viihtynyt Jennifer Lynn Barnesin aiemmin suomennetun The Inheritance Games -sarjan parissa, joten mielelläni otin lukuun myös tämän uuden sarjan aloituksen Pieniä valkoisia valheita, jonka kirjailija on kirjoittanut ennen TIG-sarjaa. Minulle tuli jotenkin heti tästä kirjasta sellaiset Valehtelevat viettelijät -vibat ihan vain nimen, kannen ja kuvauksen perusteella. 

Sawyer Taft on 18-vuotias pikkukaupungin automekaanikko, joka on asunut koko elämänsä äitinsä kanssa. Isästään Sawyer ei tiedä muuta kuin että tämä oli äidin debutanttivuoden yhdenillanjuttu, inhosi kalaa eikä halunnut skandaalia osakseen. Sawyer on tottunut huithapelimäiseen äitiinsä, mutta tietää tämän tulevan arvovaltaisesta ja rikkaasta suvusta. 

Sawyer hämmästyy eräänä päivänä, kun hänen paikalle pelmahtanut isoäitinsä Lillian ehdottaa tälle sopimusta; jos Sawyer suostuu osallistumaan sinfoniatanssiaisiin ja kaikkiin sinfoniadebutanttitapahtumiin sekä seurapiiriin astumiseen keväällä, isoäiti kustantaisi Sawyerin yliopisto-opinnot. Koska äiti on taas kadonnut matkoilleen eikä toimeentulo ole heillä kovinkaan hääviä, Sawyer päättää tarttua tilaisuuteen. Taka-ajatuksena hänellä on toki selvittää isänsä henkilöllisyys vihdoin viimein, sillä hän on melko varma siitä, että isä on joku äidin debutanttikaveljeereista.

Sawyer muuttaa taloon, jossa asuvat hänen isoäitinsä lisäksi hyvin hienosteleva Olivia-täti, tämän hassu miehensä J.D., villi pikkupoika John David ja Sawyerin ikäinen serkku Lily. Alkuun tulee tietysti pakollista vaatteiden sovittelua ja manikyyrejä ym Sawyerille täysin vierasta hienostelua, kun debutanttihommat käynnistyvät saman tien. Ensimmäisenä on vuorossa huutokauppa, jossa muun muassa suvun kalliit helmet ovat kaupan. Sawyer panee merkille vaikutusvaltaiset miehet, jotka olivat äidin kanssa samaan aikaan kaveljeereina, kuten senaattori Sterling Amesin, jonka tytär Campbell on myös saman ikäinen Sawyerin kanssa ja flirttaileva poika Walker paljastuu Lilyn exäksi. Hän tutustuu myös Boone Mason -nimiseen nuoreen mieheen, kuten myös Lilyn bestikseen Sadia-Graceen. Kaikkien näiden isät ovat Sawyerin isäehdokaslistoille tästä lähtien.

"Ei minulla ole ystäviä. On vain hyödyllisiä ihmisiä  ja niitä, joista ei enää ole minulle hyötyä." (s. 117)

Mutta minne on kadonnut Campbell Ames ja miksi Lily ja Sadie-Grace vihaavat häntä niin paljon? Miksi Walker on jättänyt Lilyn, vaikka hölmömpikin näkee, kuinka hän yhä kaipaa tämän syliin? Sawyer joutuu keskelle salaisuuksien verkostoa, sillä niitä tuntuu riittävän näissä piireissä.

Nuorten keskuudessa kohua herättää Salaisuudet iholla -niminen blogi, jonne saa lähettää anonyymisti omia salaisuuksia. Blogin pitäjä kirjoittaa salaisuudet eri puolille kehoaan ja postaa paljastelevat kuvansa blogiin. Tällä blogilla on oma roolinsa erään mysteerin ratkaisuun myöhemmin, mutta en paljasta nyt enempää blogin pitäjästä, joka paljastuu melko alkuvaiheessa toki.

Olin aina uskonut  absoluuttiseen rehellisyyteen: sano mitä tarkoitat, tarkoita mitä sanot äläkä kysy, jollet halua kuulla vastausta.

Sitten minusta tuli debutantti. (s. 316)

Kirjan varsinainen salaisuuksia, mysteerejä ja juonitteluja pursuava juoni kulkee rinnan nykyhetkeä kuvaavien kappaleiden välissä, joissa neljä valkoisiin pukeutunutta debutanttia on otettu putkaan säilöön, eikä nuori konstaapeli Mackie tiedä, mitä heidän kanssaan tehdä. Tytöt puhuvat rikoskumppaneista, arvokkaista helmistä, mutta ennen kuin konstaapeli on päässyt selvyyteen yhtään mistään, paikalle pölähtää nuoria miehiä tyttöjen tueksi ja lopulta myös isoäiti Lillian Taft, joka vaatii konstaapelia vapauttamaan tytöt heti.

"Se oli onnettomuus! Ei onnettomuuksista voi pidättää ketään!" (s. 39)

Kirja alkaa vähän laimeasti ja sekavastikin, mutta paranee huomattavasti loppua kohti, kun juonittelukuviot pääsevät kunnolla vauhtiin. Palan halusta saada tietää, kuka on Sawyerin oikea isä. Henkilöhahmot jäävät tosin harmillisen pinnalliseksi. Sawyerin äidin ja muun suvun välillä on jännitteitä, joista olisi voinut ammentaa ehkä vielä lisää. Ehkä seuraavissa osissa? Romantiikan kipinää olisin toki myös toivonut kirjaan, nyt sitä ei juuri ole yhtään.

Pieniä valkoisia valheita on ihan viihdyttävä psykologinen jännäri pukujuhlineen, juonitteluineen ja perhesotkuineen. Tämä ei ehkä kuitenkaan yltänyt ihan The Inheritance games -sarjan tasolle, vielä ainakaan. Paljon jäi kuitenkin salaisuuksia auki, joten jatko-osaan Tappavia pikku salaisuuksia tartun ehdottomasti, jahka se keväällä ilmestyy.

Annan tälle arvosanaksi 4

Kiitos arvostelukappaleesta!

Tappavia pikku salaisuuksia: Jennifer Lynn Barnes. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2026 (Debytantit #2)

Englanninkielinen alkuteos (2019): Deadly Little Scandals. Kansi: Connie Gabbert (kuvat), Marci Senders (suunnittelu)

"Sawyer Taft liittyi debytanttien joukkoon vastentahtoisesti ja vain yhdestä syystä: saadakseen tietää, kuka hänen biologinen isänsä on.

Debytanttivuosi poiki kuitenkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja sen päälle vielä koko elämän pilaavan salaisuuden.

Kun serkku Lily saa houkuteltua Sawyerin mukaan elitistiseen salaseuraan, Sawyer uskoo vihdoin löytävänsä oikean vastauksen - kunnes seuran jäsenet paljastavat häiritsevän, vuosikymmeniä vanhan skandaalin perhepiiristä." (WSOY)

Oma arvio:

*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***

Tämän Debytantit-sarjan ensimmäinen osa ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin kirjailijan The Inheritance Games -sarja, mutta ihan mukavaa viihdettähän tämä on toki. Olin jo osin unohtanut ensimmäisen osan tapahtumia, kun tartuin nyt tähän kirjaparin toiseen ja viimeiseen osaan.

Kuten eka osassakin, tässä kirjan tapahtumat kulkevat kolmessa aikatasossa: ennen Sawyerin ja Sadie-Gracen kuoppaan joutumista (kyllä!) ja hetkistä, kun tämä kaksikko yrittää ottaa selkoa siitä, miksi heidät on pudotettu huumattuna kuoppaan ja miten he pääsisivät sieltä pois. Lisäksi seurataan mennyttä aikaa, jolloin kolme nuorta naista, Julia, Charlotte ja Liv joutui kamalan tapahtuman keskiöön. Yksi heistä on Sawyerin täti Olivia, jota kutsuttiin tuolloin Liviksi.

Sawyer on saanut edellisessä osassa viimein tietää, kuka on hänen isänsä, ja tämä tieto tulisi särkemään Lilyn sydämen, sillä he eivät olekaan Sawyerin kanssa sisaruksia. Sawyerilla on nyt kuitenkin vielä paljon asioita selvitettävänään: mihin hävisi aikoinaan hänen äitinsä hyvä ystävä Ana Gutierrez, jonka Sawyer saa tietää olleen raskaana samaan aikaan kuin hänen äitinsä. 

Ihmiset, joilla on aina ollut tukenaan perhe ja paikka, johon kuulua, eivät pystyneet oikeasti ymmärtämään, miten houkuttava ajatus oli löytää joku, joka on samanlainen kuin itse on.

Joku, joka ei paheksuisi minua taustani vuoksi. (s. 19)

Nuoret viime vuoden debytantit saavat nyt viestin, jossa heidät kutsutaan outoon tapaamiseen. Kutsun takana ovat Valkohansikkaat, joka on nuorten naisten salaseura. Sinne otetaan mukaan vain tiukan seulonnan läpäisseet, joten Sawyerilla, Sadie-Gracella, Lilyllä ja Campbellilla on luvassa erinäisiä haasteita ja initaatioriittejä. Ensimmäinen niistä on hyppääminen pimeään aikaan, nakuna vieläpä, hurjalta Falling Springsin kalliolta. Tämä muuttuu vielä entistä hurjemmaksi, kun tytöt löysivät rannasta pääkallon. Tämä löytynyt ruumis nimetään Järvineidoksi. Voisiko se olla Anan ruumis, pohtii Sawyer.

"Millainen ihminen minä olisin, jos ylpeilisin sillä, että olen erilainen kuin muut tytöt? (s. 197)

Sawyerilla on yhä ristiriitaiset välit äitiinsä, joka piipahtaa Sadie-Gracen äitipuolen vauvajuhlassa - vaikka oikeastihan mitään raskautta ei edes olekaan. Lisäksi hänellä on mieli mylleryksissä Nickin vuoksi, joka aiheuttaa hänessä hyvinkin kuumottavia tunteita, mutta koska Sawyerin on vaikea luottaa ihmisiin, myös Nick on varuillaan. Sawyer on eksyksissä tunteidensa kanssa, joten hän yrittää käyttää kaiken tarmonsa selvittääkseen kadonneen Anan ja tämän syntyneen lapsen arvoituksen. Tuleepa hän löytäneeksi myös lisää sukulaisia, joiden tapaamisesta ei välttämättä hyvää seuraa...

"Jos sinä et uskalla antaa tämän olla todellista, jos minulla ei saa olla väliä ja voit jäädä vain, jos tämä ei merkitse mitään, niin mene." (s. 264)

Kirjan juonessa on kyllä sellaisia käänteitä, että lukija ei pääse pitkästymään. Minulla tuli tästä ehkä välillä jopa hieman levoton olo, kun en meinannut enää pysyä Sawyerin sukukiemuroissa kärryillä. Romanttiset osat jäivät vähän turhan pliisuiksi ja epämääräisiksi, mutta tämä tyyli on jo tuttua kirjailijan aiemmista kirjoista. Jotenkin kaikki suhteet ovat jonkinlaista kummallista temppuilua. Kirjan mysteerit ovat kuitenkin tosi ennalta-arvaamattomia ja taidolla rakennettuja, että tykkäsin kovasti. Sawyer ei ole avuton neitonen hädässä, vaan hän ottaa ohjat omiin käsiinsä, oli kyse sitten sukusalaisuuksien selvittämisestä kuin baariahdistelijan taltuttamisesta.Viihdyttävää luettavaa yhtä kaikki!

Annan tälle arvosanaksi 4-

Kiitos arvostelukappaleesta!

Samantyylistä:

The Inheritance Games -sarja: Jennifer Lynn Barnes

Thieves' Gambit -kirjapari: Kayvion Lewis

Maxton Hall -trilogia: Mona Kasten

Save me - Näkymätön: Mona Kasten. Suomentanut Sanna Van Leeuwen. Otava 2025 (Maxton Hall #1)

Saksankielinen alkuteos (2018): Save me. Kansi: Sandra Taufer, Muenchen / Shutterstock.com

"Kaksi eri maailmaa, yksi yhteinen kohtalo.

Kansainvälisen bestseller-sarjan ensimmäinen osa.

Raha, valta ja luksus. Ne eivät voisi vähempää kiinnostaa Ruby Belliä. Hän on kuitenkin päässyt Maxton Hallin eliittilukioon, jossa pyörii varakkaiden valtapeli. Fiksun ja määrätietoisen Rubyn tähtäimessä eivät ole seurapiirit vaan Oxfordin yliopisto.

Rubyn suunnitelmat mutkistuvat, kun hän saa sattumalta tietää Beaufortin perheen skandaalinomaisen salaisuuden ja joutuu suvun perijän, komean Jamesin silmätikuksi. He eivät voi alkuun sietää toisiaan, mutta huomaavat pian, että heillä on hämmentävän paljon yhteistä.

Maxton Hall -trilogia hurmaa myös yhtenä Amazon Primen katsotuimmista sarjoista." (Otava)

Oma arvio:

*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***

Minun on hiukan hankala arvioida tätä kirjaa, koska olen katsonut tähän pohjautuvan Maxton Hall -TV-sarjan kaksi tuotantokautta - kahdesti. Rakastuin välittömästi tähän sarjaan ja olen odotellutkin, milloin saataisiin suomennos tästä jo seitsemän vuotta sitten alkukielellä ilmestyneestä kirjasta. No nyt saatiin. 

Yllätyin, miten hyvin kyseinen TV-sarja on uskollisesti mukaillut kirjan juonta. Niinpä minulla ei ole juurikaan nurinan aihetta sen suhteen.

Ruby Bellin elämä on hyvin suunnitelmallista ja kurinalaista: hänellä on tarkat suunnitelmat tulevaisuutensa suhteen (Oxfordin yliopisto), hän tekee bujoonsa tarkat päiväohjelmat ja to-do-listat ja yksi tärkeimmistä näytönpaikoista hänellä on tapahtumatoimikunnan johtajuus yhdessä hänen Lin-ystävänsä kanssa. Nyt suunnitteilla ovat back to school -bileet, joiden tarkoitus on myös tehdä vaikutus oppilaiden rikkaisiin vanhempiin. Maxton Hall on nimittäin Lontoon arvostetuin yksityiskoulu, jossa vähävaraisesta perheestä tuleva Ruby saa kunnian käydä. Ruby on älykäs, suunnitelmallinen, ihan tavallisen nätti lukiolainen, mutta hän on myös näkymätön. Tai hän kovasti pyrkii siihen, ettei herätä mitään huomiota kenessäkään.

Kun Ruby on menossa pyytämään Oxfordin suosituskirjettään lempiopettajaltaan Suttonilta, hän tulee nähneeksi jotain kamalaa: opettaja suutelee intohimoisesti erään koulun oppilaan kanssa työhuoneessaan. Tuo tyttö on Lydia Beaufort, rikkaan vaatetussuvun tytär, jonka ärsyttävän täydellinen kaksoisveli James tulee ensi kädessä ostamaan Rubya hiljaiseksi, jotta heidän hieno perheensä ei joutuisi skandaalin keskelle. Rubylla ei ole mitään mielenkiintoa juoruilla näkemästään, niin järkyttynyt hän yhä on, mutta hän ei myöskään suostu ottamaan Jamesilta tukkua rahaa, mikä olisi kyllä heidän perheessään tarpeen. Äiti on tällä hetkellä työttömänä ja isä on onnettomuuden takia pyörätuolissa. 

Minua ei miellytä tippaakaan, että perheeni kohtalo - ja erityisesti Lydian - on tuon tytön käsissä.

Minulla ei ole varaa näyttäytyä sinun seurassasi.

Sehän nähdään. (s. 58)

Kirjassa seurataan vuorotellen niin Rubyn kuin Jamesin näkökulmia. James, joka on tottunut saamaan kaiken, ei voi käsittää, miten tuo Ruby Bell -niminen tyttö, ei-kukaan, heittää rahat hänen silmilleen. Mutta tämän jälkeen hän ei saa tuota tyttöä mielestään, ärsyttävää kyllä.  Kaiken huipuksi, koska hän tulee pilanneeksi Back to school -juhlat järjestämällään striptease-ohjelmanumerolla, hänet pakotetaan olemaan mukana tapahtumatoimikunnassa loppulukukauden ajan - eikä hän saa enää pelata lacrossejoukkueessa. Tämä on kova isku Jamesille, eikä vaikutusvaltainen isäkään voi häntä nyt pelastaa, sillä isä on samaa mieltä rehtorin kanssa: hänen kelvottoman poikansa on saatava rangaistus hölmöilyistään. Niinpä Jamesin on nyt siedettävä Rubyn seuraa säännöllisesti. 

Maalina tapahtumatoimikunnalla on seuraavaksi suuret halloweenjuhlat, joissa Rubyn on nyt tiimeineen vakuutettava edellisiin juhliin pettynyt rehtori. Alussa tapahtumatoimikunnassa ollaan hiukan varpaillaan Jamesin ilmestyessä mukaan, mutta häneltä alkaakin putkahdella ihan kelpo ideoita. Ehkä he voisivat jopa hiukan hyötyä hänen vaatetussuvustaan, sillä teemaksi päätetään valita viktoriaanisen tyylin pukujuhlat -  Ja Beaufortin suvullahan on tunnetusti pukuarkisto, josta saattaisi löytyä mainosta varten sopivat puvut. Rubyn ja Jamesin reissu Beaufortin toimitiloihin pukusovituksineen ja kuvauksineen sytyttää kipinän heidän välilleen, kunnes sitten kaikki muuttuu. Jamesin käytös on hyvin ailahtelevaa, etenkin jos hänen vanhempansa ilmestyvät kuvioihin. He eivät voi mitenkään hyväksyä, että heidän poikansa voisi seurustella köyhän perheen tyttären kanssa. 

Minua yskittää. Kurkkuuni on noussut pala, joka kasvaa koko ajan suuremmaksi. "Tarkoitan sitä aikaa, jolloin sinä et tiennyt minua olevankaan. Voisi olla parempi palata siihen. Silloin minulla oli huomattavasti parempi olo." (s. 176)

Kirjassa on melko perinteisen haters-to-lovers-kaavan mukainen romanssikuvio, jossa on lisäksi  kielletyn hedelmän makua. Hiukan aina tulee sellainen epäuskottavuus näissä, joissa rikkaan perheen vanhemmat pistävät parastaan tyrannimaisuudessaan, kieltävät jälkikasvuaan tapailemasta "alempiarvoisiaan" ja käyttäytyvät muutenkin täysin käsittämättömästi. Lydian ja opettaja Suttonin kyseenalainen suhde jää aika vähälle huomiolle tässä kirjassa, kun taas TV-sarjassa sitä avataan hiukan enemmän auki. Luokkahuoneessa tapahtunut suutelointi kuvataan Lydian sanoin hairahdukseksi, sillä Sutton on ehdottomasti halunnut lopettaa suhteen sen jälkeen, kun on tullut opettamaan Maxton halliin. (He ovat siis tavanneet jo vuosia aiemmin, kun Sutton ei ole vielä ollut Lydian opettaja.)

Paljon ihanaa kipinöintiä ja syttyvää intohimoa tapahtuu Rubyn ja Jamesin välillä, ja se on osattu kuvata tässä kirjassa minua miellyttävällä tavalla. Paras on tietystikin uima-allaskohtaus, jossa Ruby pukataan bileissä veden varaan. Muut eivät tiedä hänen traumastaan liittyen veneonnettomuuteen, jossa hänen isänsä loukkaantui, ei Jameskaan. Ritarillinen James sukeltaa hysteerisen Rubyn altaasta, vaihtaa tälle kuivat vaatteet ja pitää sylissään aamutunteihin saakka. Tämän tapahtuman ansiosta heidän välillään tapahtuu tärkeä käänne.

"Emme missään nimessä ole toivoneet sinulle stipendiopiskelijaa, jolla on keskiluokkainen tausta ja traaginen perhehistoria" (s. 272)

Harmi, että Rubyn ihana, ompelua, muotia ja pukeutumista rakastava isosisko Ember ei pääse kirjassa kovin suureen rooliin. Rybyn perhe kaikkinensa on ihanan sympaattinen, kun taas vastapainona Jamesin perheessä vallitsee kylmä tunnelma. Toki Jamesin ja Lydian välit ovat sisarellisen lämpimät ja myös perheen autokuski Percy, joka on myös Rubyn mieleen erityisen komeana ja kohteliaana tyyppinä, on Jamesille hyvin tärkeä tuki ja turva. Hän on se isähahmo, jota James kaipaisi omasta isästäänkin kuoriutuvan...turhaan.

Hiukan nyt kyllä petyin, kun tämä oli laitettu meidän kirjastossa aikuisten puolelle. Kustantajalla tämä oli toki kevään luettelossa aikuisissa, ihan kuten Holly Jacksonin YA-jännäri Kuudes kuolee ja Holly Blackin YA-fantasia Kahlittu perillinen. Tämä näyttää olevan yleinen ilmiö, joka on alkanut nostaa päätään vuosi pari sitten, eli selkeästi YA:ta markkinoidaan aikuisten kirjoina. Tästä kävivät keskustelua myös kirjailijat Elina Rouhiainen ja Sini Helminen ForYA-Youtubekanavan jaksossa Kuoleeko YA? Kannattaa käydä katsomassa, jos olet ihmetellyt samaa. 

Voi olla, että hyvin karkeaa seksikuvailua sisältävän Hannah Gracen Icebreakerin takia mitään hiukankaan rajatapauksina olevia ei uskalleta enää laittaa nuortenkirjallisuuden puolelle, mutta minusta tämä Mona Kastenin kirja ei ole yhtään sama asia: päähenkilöt ovat lukiolaisia ja ikänsä mukaisesti vielä lapsellisia, lopussa oleva (ainoa) seksikohtaus on hyvin intensiivinen ja melko tarkkaan kuvaileva, mutta ei kuitenkaan kieleltään ronski eikä ikätasolle sopimaton, kuten edellämainitussa kirjassa esiintyvät LUKUISAT sekstailut, joten kyllä tämä menee jo YA-kirjana. Minä ainakin aion tätä vinkata jo kaseille. Ja minä sentään olen tarkka näissä asioissa.

"Se oli vale. Minä olen kuulunut sinulle siitä lähtien, kun paiskasit ne rahat naamalleni, Ruby Bell." (s. 344)

On hiukan hankala antaa tälle arvosanaa. Rakastan Rubyn ja Jamesin tarinaa ja erityisesti muutamia kohtauksia (eri toten nuortenkirjalle epätyypillisen tarkkaan kuvailevaa, mutta hyvin tunnelmallisesti luotua seksikohtausta) tässä kirjassa yli kaiken, mutta osa on minusta hiukan epäilyttävää ja epäuskottavaa, kuten juuri tuo Jamesin vanhempien käytös. Kerrontatyyli on myös aika yksinkertaisen persoonatonta. 

Ihanaa, romanttista viihdettä draamatwistillä kaipaaville tämä on loistava valinta. Minä olen ainakin ihan hullaantunut Rubyn ja Jamesin tarinaan ja odotan jo innoissani sarjan syksyllä ilmestyvää jatko-osaa Save You - Kuilu välissämme.

Annan tälle arvosanaksi 4+

Kiitos arvostelukappaleesta!

Muualla:

Kirjojen kuisketta

Save you - Kuilu välissämme: Mona Kasten. Suomentanut Sanna van Leeuwen. Otava 2025 (Maxton Hall #2)

Saksankielinen alkuteos (2018): Save You. Kansi: Sandra Taufer, Muenchen (suunnittelu), Shutterstock (kuva)

"Vastakohdat, jotka on tarkoitettu toisilleen.

Kansainväliseen suursuosioon nousseen romantiikkasarjan toinen osa.

Ruby on murtunut. Hän ei ole koskaan rakastanut ketään niin kuin James Beaufortia, mutta James on loukannut häntä verisesti eikä hän voi antaa anteeksi. Maxton Hallin koulun eliittioppilaiden elämä jatkuvine juonitteluineen tuntuu ahdistavalta, mutta entiseen, tylsän tavalliseen elämään ei ole enää paluuta.

James tekee kuitenkin kaikkensa voittaakseen Rubyn takaisin. Ehkä Ruby voisi alkaa nähdä toivoa pienten piirien puristuksessa?" (Otava)

Oma arvio:

*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***

Aloin katsoa tästä Maxton Hall -trilogian toisesta osasta tehtyä tuotantokautta, ennen kuin aloitin tämän kirjan. Toivottavasti en nyt ala höpisemään tässä arviossani sarjan juonikuvioita, jotka osin poikkesivat kirjan tapahtumista. Jospa en.

Sarjan toisessa osassa on jopa neljä näkökulmahenkilöä, sillä Rubyn ja Jamesin lisäksi ääneen pääsevät Jamesin sisko Lydia ja Rubyn sisko Ember. Kirja alkaa heti Lydian näkökulmasta, jossa hän on huolestunut kaksoisveljensä tavasta surra kuollutta äitiä. James nimittäin on sen jälkeen, kun sai tietää äitinsä poismenosta, vetänyt viinaa ja lääkkeitä kuin sieni. Siinä sivussa hän on ehtinyt järkyttää Rubya suutelemalla kännipäissään Elainea allasbileissä tämän nähden. 

Ruby on luonnollisesti hajalla eikä ole poistunut huoneestaan tämän jälkeen. Hän ei vielä tiedä syytä Jamesin käytökseen, sillä Rubya apuun hakenut Lydia ei kertonut vielä mitään. Mutta pian Ruby saa tietää, ja samalla koko maailma, sillä tieto Beaufortin pääosakkaan kuolemasta tulee varmasti kaikkien tiedotusvälineiden kautta ihmisten näkyville ja kuuluville. Antaako Ruby anteeksi Jamesille, kun saa tietää?

"Tiedän, että tämä on paljon pyydetty, mutta minusta oikeasti tuntuu, että hän tarvitsee sinua nyt." (s. 28)

Eihän se ihan niin helppoa ole. Tottahan toki Ruby rientää Beauforteille tukemaan Jamesia, joka saa itkeä Rubyn olkapäätä vasten. Se, mitä James teki pari päivää sitten, ei kuitenkaan mene Rubylta läpi, ja hänen on mietittävä vielä hiukan. Tästä alkaakin sitten mielenkiintoinen jakso, jossa James yrittää vakuuttaa Rubylle, että on luottamuksen arvoinen ja että tarvitsee tätä, kun taas Ruby taistelee todellisia tunteitaan vastaan ja torjuu Jamesin. Hänen on nyt keskityttävä opiskeluun ja seuraavan varainkeruutilaisuuden järjestämiseen, eikä voi antaa Jamesin sotkea hänen ajatuksiaan. Ei, vaikka Ruby kaipaa tämän läheisyyttä ja kosketusta. 

Minulla on ikävä Jamesia.

Se on järjetöntä.

Järjetöntä ja hullua.

Ja sen takia voisin lyödä itseäni korville. Hän särki sydämeni, hitto soikoon. Minun ei missään nimessä pitäisi kaivata ihmistä, joka tekee sellaista. (s. 85)

Raskaana oleva Lydia löytää tukea Rubystä, joka lähtee tämän seuraksi lääkärikäynnille. Lydia kaipaa Grahamia, mutta ei voi ottaa tähän enää yhteyttä. Pikku hiljaa vauvamahan piilottelu tulee käymään työstä, eikä varsinkaan isä saa vielä tietää raskaudesta mitään.  Lydiaa surettaa myös Jamesin ja Rubyn puolesta, sillä hän näkee, miten molemmat kärsivät erosta. Hän kannustaakin kaksoisveljeään yrittämään kaikkensa, jotta saisi Rubyn takaisin. Niinpä James jatkaa tapahtumatiimissä, vaikka se hiukan haittaa hänen lacrossetreenejään. 

Toivoisin, että hän voisi taas katsoa minuun sävähtämättä tuskasta joka kerta. (s. 134)

Ember pääsee tässä kirjassa hiukan paremmin esille. Hänen vaatesuunnittelutaidoistaan on apua monissa tilanteissa, ja pääseepä hänkin mukaan juhliin Rubyn käsikynkässä. Siellä hän tapaa pojan, joka katsoo häntä eri lailla kuin kukaan koskaan ennen. Siskolleen hän ei paljasta, kuka tämä poika on, ja ehkä parempi niin. Ember perustaa myös oman blogin, jossa esittelee omia plussakoon luomuksiaan. (Hiukan aika on ajanut tosin nykyään perinteisten blogien ohi, mutta alkuteos onkin julkaistu 8 vuotta sitten, jolloin vielä blogejakin oli enemmän.)

Lämpeneekö Ruby vielä Jamesille? Saako Lydia kerrottua raskaudestaan Graham Suttonille? Ketkä kaikki saavat kutsun Oxfordin yliopistoon?

Tämä sarjan toinen osa eteni aika samalla tyylillä kuin ensimmäinen osakin. Kerronta on melko yksioikoista ja mutkatonta, mutta ehkä turhaa juupas-eipäs-vatvontaa olisi voinut olla vähemmän. Rubyn ja Jamesin välille haluttiin selvästi kasata jännitettä, mutta se oli aika laimeasti kuvattua ja liian pitkäpiimäistä niin, että minulla meinasi loppua jo mielenkiinto. Lydian ja Emberin näkökulmat olivat ihan jees, mutta olisin pärjännyt ilman niitäkin. Kiinnostavinta oli kuitenkin Rubyn ja Jamesin väliset asiat, joten tuntui välillä turhauttavalta lukea heidän osiot väliin.

Jamesin ja Lydian kammottava isä ei juuri osoita kehittymisen merkkejä, vaan osoittaa taas oman kamaluutensa arvostelemalla Lydiaa Rubyn kuullen. Hän myös kieltää lapsiaan näyttämästä suremisen merkkejä äitinsä hautajaisissa. Hiukan menee epäuskottavuuden puolelle moinen tyranni, mutta menköön. Onneksi sympaattinen autonkuljettaja Percy tasapainottaa tilannetta. Toivottavasti sarjan viimeisessä osassa nähtäisiin jotakin parannusta ja kehitystä isän tunnetaidoissa.

Miten ihminen voikin olla niin tunteeton kaikelle, mitä hänen lähipiirissä tapahtuu? Niin välinpitämätön  omia lapsiaan kohtaan? (s. 294)

Lopussa putoaa sitten sellainen pommi, että mitäköhän tästä nyt seuraakaan. Jään jännityksellä odottelemaan, sillä tokihan haluan lukea trilogian loppuosankin. Kaikin puolin Save you - Kuilu välissämme on perus viihdyttävää nuorten aikuisten (15+) draamaa. Sopii erityisesti sellaisille, jotka pitävät suoraviivaisesta kerronnasta. 

Annan arvosanaksi 3,5

Kiitos arvostelukappaleesta!

Save us - Myrskyn silmässä: Mona Kasten. Suomentanut Sanna van Leeuwen. Otava 2026 (Maxton Hall #3)

Saksankielinen alkuteos (2018): Save us. Kansi: Sandra Taufer, Muenchen (suunnittelu), Shutterstock.com (kuva)

"Voiko rakkaus pelastaa heidät – vai tuhoaako se? Kansainvälisen bestseller-trilogian päätösosa.

Ruby on erotettu Maxton Hallin koulusta, ja se tuntuu maailmanlopulta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että erottamisen takana on James. Miten James olisi voinut pettää hänet näin kaiken heidän kokemansa jälkeen? Ruby luuli tunteneensa kuoren alla oikean Jamesin, ensirakkautensa, mutta nyt hän joutuu epäilemään kaikkea kulissiksi. Kaiken lisäksi James uhkaa jälleen rikkoa velvollisuuksiaan myös perhettään kohtaan. Hänen ja Rubyn on kohdattava totuus: ovatko he kuitenkin liian erilaisia rakastaakseen toisiaan.

Maxton Hall hurmaa myös yhtenä Amazon Primen katsotuimmista sarjoista." (Otava)

Oma arvio:

*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***

Yksi minun ehdottomasti lempisuoratoistosarjoistani on Maxton Hall. Harmikseni kirjasarjan osat eivät ole sävähdyttäneet minua niin paljon kuin sen TV-adaptaatiot, mutta mukavana, romanttisena viihteenä olen näihin suhtautunut. Kirjasarjan eka ja toka osat luin vasta sarjan katsomisen jälkeen, mutta nyt sattuneesta syystä pääsin tähän trilogian päätösosaan Save us - Myrskyn silmässä käsiksi ennen sarjan kolmatta tuotantokautta. Vaikea sanoa, vaikuttaako tämä luku/katselujärjestys kokemukseeni kirjasta myönteisesti vai kielteisesti.

Rubyn elämä on murskana. Hänet on erotettu Maxton Hallista, koska rehtori Lexington on saanut käsiinsä kyseenalaista kuvamateriaalia Rubysta ja Graham Suttonista, Maxton Hallin opettajasta. Sutton on tietysti myös erotettu koulusta. Ruby ei tiedä, miten suhtautua Jamesiin, jonka kamerasta kyseiset kuvat ovat lähtöisin. Onko James tosiaan lähettänyt manipuloidut kuvat rehtorille ja miksi ihmeessä? Rubyä loukkaa myös äidin suhtautuminen uutiseen rehtorin kansliassa. Eivätkö he tunne Rubyä lainkaan? Ruby päättää helpottaa oloaan hetkeksi vetämällä pään täyteen.

Tiedän, että tällä päivällä on pahat seuraukset, mutta juuri nyt en välitä niistä vähääkään. Haluan vain nauttia hetkestä niin pitkään kuin se kestää. (s. 46)

Lydian isä on saanut tietoonsa, että hänen tyttärellään on ollut suhde opettajansa kanssa. Hirviömäinen Mortimer Beaufort on myös juuri se, joka lähetti kuvat rehtorille tuhotakseen inhoamansa kälyntekeleen Rubyn elämän. Ja sydämensä särkenyt Cyril oli se, joka lähetti nuo Jamesin aiemmin ottamat kuvat Lydian ja Jamesin isälle saatueen selville Lydian ja Suttonin suhteen. Aikamoista kieroilua! Mortimer on tiukkana, ettei Lydia enää saa koskaan tavata Graham Suttonia. Lopulta Lydian on paukautettava uutinen isälleen: hän odottaa kaksosia. Tästä syntyy käsirysy, jossa Lydia-ressu saa osumia ja lopuksi isäpappa lähettää hänet piiloon kaikelta Ophelia-tädin luo. 

Näen säännöllisin väliajoin unta, että olen hukkumaisillani mereen ja isäni vain katselee kuolemaani yläpuolelta. Juuri samalta minusta tuntuu nytkin. (s. 72)

Kirjassa seurataan myös Jamesin joukkuekavereitten Wrenin ja Alistairin vaiheita. Alistairin ja Keshin välillä on vetovoimaa edelleen, mutta Alistair ei enää jaksa sitä, ettei Kesh voi tulla kaapista ulos. Wrenillä taas on salaisuus, sillä hän on ystävystynyt Rubyn siskon Emberin kanssa. Ember auttaa Wreniä sisustamaan uutta huonettaan, joka on heidän perheen taloudellisten vaikeuksien takia paljon vaatimattomampi kuin ennen. Tämäkin hävettää häntä suunnattomasti, eikä hän ole vielä kehdannut kutsua kavereitaan kylään. Emberin kanssa hän voi kuitenkin olla luontevasti yhdessä, ja onpa tytön seura aiheuttanut hänessä jänniä tuntemuksia. Samoja tunteita on käynyt läpi myös Ember, mutta hän ei voi oikein olla varma Wrenin tunteista. Häpeääkö hän Emberiä? Miten Ruby suhtautuisi hänen ja Wrenin ystävyyteen? Hän on päättänyt toistaiseksi pitää kaiken omana salaisuutenaan.

"Minun näkökulmastani näyttää siltä, että haluat tavata minua vain salaa" (s. 228)

Lydian joutuminen Ophelia-tädin luo  taitaakin olla enemmänkin siunaus kuin rangaistus, sillä äidin siskolta hän saa paljon enemmän tukea raskauteensa ja sydänsuruihin kuin isältään. James ja Ruby vierailevat säännöllisesti Lydian luona, ja eräänä päivänä hän saa myös erään hyvin miellyttävän vieraan...

James vakuuttelee Rubylle syyttömyyttään kuvien suhteen ja auttaa tätä pysymään kartalla opinnoista viemällä tälle muistiinpanoja. Hän päättää myös tehdä hyvin rohkean ratkaisun isänsä suhteen, sillä nyt on aika alkaa toteuttaa omia unelmia, ei isän. Mortimer Beaufort ei ole kuitenkaan niin helposti ohitettavissa, sillä hän on päättänyt etukäteen poikansa tulevaisuuden. 

Jamesin ja Rubyn suhde syvenee yhteisten koettemusten myötä. Pientä vaivihkaista kiusoittelua on luvassa pitkään, ennen kuin pari pääsee kunnolla syventymään toinen toisiinsa. Kuumat kohtaukset ovat korkeintaan puoli chiliä tai max yhden chilin veroisia, joten edelleenkin tämä kirja kestää hyvin päivänvaloa. 

"Olet ensimmäinen, joka on saanut minut tuntemaan, että elämässä on unelmia, joiden takia kannattaa taistella."(s. 246)

Save us - Myrskyn silmässä tarjoaa tasaista viihdettä ja draamankaaria lähinnä kammottavan isä-Beaufortin juonitteluiden muodossa. Edelleen hyvin epäuskottavan liioitellun ankara isä on hän, eikä juuri sitä parannusta ja henkistä kasvua tapahtunut hänessä, jota edellisessä osassa taisin toivoa. Jamesin ja Rubyn rakkaustarina saa kauniin päätöksensä ja lopussa toki kiitos seisoo, vaikka pienen hetken epäilinkin, että peli on menetetty. Paha saa palkkansa ja niin edelleen. Minua kiehtoi myös Emberin ja Wrenin ystävyydestä alkava romanssi, joka olisi voinut saada hiukan enemmän sivuja vielä, jotta siihen olisi saatu syvyyttä. 

Näin tuli päätökseen tämä trilogia. Aika tasaisen viihdyttävä, kiltin romanttinen ja säännöllisiä draamankaaria tarjoava trilogia, jolle sopivaa ikäryhmää on 15-20-vuotiaat nuoret aikuiset. 

Annan tälle arvosanaksi 3,5

Kiitos arvostelukappaleesta!

Samantyylistä:

Estelle Maskame: DIMILY-trilogia

Estelle Maskame: Mila ja Blake -trilogia

Kuolinhetki-trilogia: Adam Silvera

Lopussa molemmat kuolevat: Adam Silvera. Suomentanut Outi Järvinen. WSOY 2023 (Kuolinhetki #1)

Englanninkielinen alkuteos (2017): They Both Died at the End. Kansi: Simon Prades, Erin Fitzsimmons; Kaisu Sandberg

"Booktok-megahitti, josta on tekeillä Netflix-sarja!

Yksi suurimmista Tiktok-kirjoista ikinä vihdoin suomeksi! Adam Silveran palkittua myyntihittiä rakastavat lukijat ympäri maailmaa. Kirja on unohtumaton tarina kahdesta pojasta, joilla on vain yksi päivä aikaa rakastua.

Kuvittele maailma, jossa ihmiset saavat kuolinpäivänsä aamuna tietää, että alkava päivä tulee olemaan heidän viimeisensä. Tämän hurjan ajatusleikin ympärille Adam Silvera punoo dramaattisen ja syvästi inhimillisen tarinan kahdesta pojasta, Mateosta ja Rufuksesta, joilla ei ole muuta yhteistä kuin se, että he saavat kohtalokkaan puhelinsoiton saman päivän aamuna. Lopussa molemmat kuolevat on pakahduttava rakkaustarina, jonka taustalla tikittää armoton kello: mitä valintoja tekisit, jos tietäisit eläväsi viimeistä päivääsi?"(WSOY)

Lukunäyte

Oma arvio:

Siinä on aina vaaransa, kun kovasti hypetetään jotain kirjaa ja sitä luonnehditaan jo kannessa Booktok-sensaatioksi. Oma tyttäreni kehui minulle tätä Adam Silveran YA-kirjaa Lopussa molemmat kuolevat kovasti, hän tosin luki kirjan alkukielellä. Odotin kirjalta siis suuria ja jopa ostin sen jopa itselleni, koska arvostelukappaletta ei minulle herunut (johtuen varmaankin juuri Booktok-sensaation aiheuttamasta pyyntöjen vyörystä.) Nyt voisin jopa ajatella, että olisin voinut ihan hyvin vain lainata kirjan kirjastosta. Noh, tyttäreni saa tämän halutessaan hyllyynsä.

Rojahdan selälleni lattialle. Mulle on annettu yksi päivä aikaa. Ota tai jätä.

Tai ei. Vaikka mä ottaisin, mun pitää silti jättää. (s. 15)

Mitä tekisit, jos saisit tietää kuolevasi seuraavien 24 tunnin aikana? Eikä sinulle kerrottaisi, mihin tulet kuolemaan? Siinä kirjan pääajatus kiteytettynä. On olemassa Kuolinhetki-niminen palvelu, josta soitetaan aina ihmiselle, joka on kuolemassa seuraavan vuorokauden aikana. Puhelun laatu toki vaihtelee sen mukaan, millainen työntekijä on luurin toisessa päässä, mutta yleensä kuolevalle tarjotaan lohtua, listausta lähistön tapahtumista ja mahdollisuudesta viettää viimeiset hetket toivomallaan tavalla. Kuoleva, jota kutsutaan tästä lähtien kirijäksi, saa itse järjestää omat hautajaisensa, määrittää oman hautakivitekstinsä ja hankkia vaikka toivomaansa seuraa Viimeystävä-sovelluksen kautta. Hän voi myös raportoida muille viimeisestä päivästään suosittuun Lähtölaskenta-blogiin. 

Mateo Torrez saa ikävä kyllä puhelun. Hänen isänsä makaa sairaalassa koomassa eikä äitiä ole. Hänellä nousee heti huoli isästä ja siitä, miten tämä kokee sen, että herää joskus koomasta maailmaan, jossa hänen poikaansa ei enää ole. Hänen on kirjoitettava kiitosviestit naapureille, joilta on saanut apua, sekä parhaalle ystävälleen Lidialle, jonka Penny-tyttären kummisetä Mateo on. Hänen on ehdittävä käydä vielä isän luona. Mutta Mateo ei saa itseään ulos asunnosta, koska häntä ahdistaa. Viimein hän päättää kirjautua Viimeystävä-sovellukseen, jotta saisi sopivaa seuraa. Kaikkien epämääräisten tyyppien seasta valikoituu toinen kirijä, Rufus Emeterio.

Rufus on juuri pieksämässä ex-tyttöystävänsä uutta poikaystävää, ärsyttävää Narua, kun puhelu tulee. Totta kai mukana olleet ystävät ja Rufuksen sijaiskodin kanssa-asujat Malcolm ja Tagoe järkyttyvät. Rufus päästää Narun pinteestä ja soittaa exälleen Aimeelle, jonka haluaa hautajaisiinsa. Sopii vain toivoa, ettei Naru kieli Aimeelle siitä, mitä Rufus juuri teki hänelle. Mutta niinhän siinä käy, että Rufuksen hautajaiset keskeytyy virkavallan saapumiseen ja hänen on lähdettävä pakosalle. Näkeekö hän enää koskaan ystäviään ja Aimeeta? Hänen on pakko hankkia seuraa Viimeystävä-sovelluksen kautta, ja Mateo-niminen tyyppi vaikuttaa kiinnostavalta. Hänet on vain kuulemma haettava kotoa, sillä hän ei kykene lähtemään ovesta ulos yksinään.

Kuljen kohti kuolemaa jokaisen minuutin myötä. Kohti maailmaa, joka on kääntänyt meille selkänsä. (s. 126)

Kirjassa seurataan Mateon ja Rufuksen viimeistä päivää, jota ylivarovainen ja neuroottinen Mateo meinaa koko ajan jarruttaa, mutta rohkea ja impulsiivinen Rufus potkii eteenpäin. Samalla kirijät oppivat tuntemaan toisensa. Jännitystä lisää se, ettei voi tietää, kumpi kuolee ensin ja mistä syystä. Voivatko he käyttää samaa hissiä? Mitä tapahtuu, kun metro pysähtyy ja siitä sammuu hetkeksi valot? Kannattaisiko olla varovainen, kun ylittää kadun? Lisäjännitystä tuo vielä katkeran Narun kostoaikeet, kun hän lähtee ase kädessään etsimään häntä hakannutta Rufusta, jonka vuoksi hän menetti Aimeenkin. Lisäksi tietenkin nuoret miehet pohtivat sitä, mikä elämässä on tärkeää. Rufus on menettänyt koko perheensä auton suistuttua sillalta jokeen, eikä Mateollakaan ole paljoa ihmisiä jäljellä. Voiko hän salata Lidialta sen, että on kuolemassa? 

Tähän aikaan huomenna Lidia postaa, että hänen paras ystävänsä on menehtynyt. (s. 170)

Pidän kirjan ideasta, mutta toteutus ei ollut niin hätkähdyttävä, kuin olisi toivonut. En oikein päässyt sisään siihen surullisuuteen ja traagisuuteen, mitä näiden päähenkilöiden elämäntarinoiden olisi ehkä pitänyt tuoda. En pyyhkinyt silmäkulmiani lopun koittaessa, eikä juuri sydäntäni sykähdyttänyt Mateon ja Rufuksen lähentyminen. Minulle kävi tämän kanssa vähän samanlailla kuin Jason Reynoldsin säeromaanin Minuutin mittainen ikuisuus kanssa: vaikka kaikki se elämän raadollisuus nakattiin silmieni eteen, en kokenut (toivottua) tunnereaktiota. Eikä kyse ole siitä, että olisin kyynistynyt, sillä kyllä minä yhä koen tunteita kirjoja lukiessani. Kaikki eivät vain saa otetta minusta: onko sitten kyse tyylistä, juonesta, tarinan rakenteesta vai kaikkien yhteissummasta - vai mielentilasta. Loppua kohti onneksi kirjan jännite kasvoi, kun alkoi olla viime hetket käsillä ja sain alkaa arvailla, mikä tai kuka vie jomman kumman tai molempien hengen ja näkökulmahenkilöitä vaihtui tiiviimpään tahtiin. 

Ihan paskaa, että mä näin äsken unta ihan viimeistä kertaa.

Enkä voinut edes nähdä hyvää unta. (s. 188)

Voi olla, että olen väsynyt sellaiseen kurjuuden maksimointiin YA-kirjoissa: tuntuu, että molemmilla päähenkilöillä oli hirveänä painolastia elämässään, mutta sitten siihen ei oikein päässyt käsiksi, ja lopputulos oli vähän... meh. 

Ensi keväänä 2024 suomennetaan sarjan toinen osa, joka on oikeastaan esiosa. Ensimmäinen viimeinen päivä kertoo siitä, miten Kuolinhetki-palvelu syntyy ja ketkä ovat sen ensimmäisiä asiakkaita. Trilogiaan on myös tekeillä viimeinen osa. Aion toki uteliaisuudesta lukea jatko-osatkin. Tästä on myös tekeillä Netflix-sarja, mikä selittänee, miksi tämä suomennettiin juuri nyt, vaikka alkuteos on ilmestynyt jo kuusi vuotta sitten.

Arvosanani 3,5

Tämän kirjan olen ostanut itselleni.

Muualla:

Neriumblack (IG)

Hetkikirjalle (IG)

Sivukerrallaan (IG)

Books By Taru

Yksi pieni lukupäiväkirja

Kirjasähkökäyrä

Ensimmäinen viimeinen päivä: Adam Silvera. Suomentanut Outi Järvinen. WSOY 2024 (Kuolinhetki #0)

Englanninkielinen alkuteos (2022): The First to Die at the End. Kansi: Simon Prades, Erin Fitzsimmons

"Kutkuttava esiosa rakastetulle tarinalle ja valtavalle Booktok-ilmiölle. Kuinka ihmisten kuolinpäivän ennakolta tietävä Kuolinhetki-palvelu syntyi – ja ketkä kohtalokkaan viestin ensimmäisenä saivat?

New Yorkin Times Squarella vietetään ihmeellisen sovelluksen julkistusjuhlaa. Kuolinhetki-palvelu väittää pystyvänsä kertomaan päivän, jonka aikana sen käyttäjät tulevat kuolemaan. Epäuskoisten juhlijoiden joukossa ovat Orion ja Valentino, kaksi elämänsä alussa olevaa nuorta, joiden elämänpolut Kuolinhetki yllättäen yhdistää – vain erottaakseen ne hetkeä myöhemmin. Orion tietää olevansa sairas ja kuolemanvaarassa, terveyttä uhkuva Valentino taas on matkustanut New Yorkiin jahtaamaan unelmiaan. Mutta onko tulevaisuus pelkkiä todennäköisyyksiä? Kumpi pelottavan puhelun saa ja miten se vaikuttaa alkavaan päivään? Ensimmäinen viimeinen päivä on oivaltava ja sydäntä särkevä jatko unohtumattomaan tarinaan.

Adam Silveran kirjat ovat globaali ilmiö, ja Lopussa molemmat kuolevat nähdään pian myös Netflix-sarjana. Silvera kirjoittaa parhaillaan kirjasarjan kolmatta osaa, joka julkaistaan myös suomeksi syksyllä 2024." (WSOY)

Lukunäyte

Traileri

Oma arvio:

Joskus käy niin, että trilogian kakkososa uppoaa minuun  paremmin kuin avausosa. Näin pääsi käymään tämän kovasti hypetetyn Adam Silveran Kuolinhetki-trilogian kohdalla. En ollut niin kovin innoissani ensimmäisen osan kohdalla, mutta tämän kakkososan, joka oikeastaan on sarjan esiosa, ahminkin sitten hyvin mielenkiinnolla.

Jäin kovasti miettimään ensimmäisen osan jälkeen, miten Kuolinhetki-palvelu kehitettiin. Miten he pystyvät ennustamaan ihmisten kuolemat vuorokauden tarkkuudella? Toivoin kovasti saavani näihin kiintoisiin seikkoihin vastauksen. Osan sainkin, mutta en kaikkea. 

Nyt ääneen pääsee Kuolinhetki-palvelun kehittäjä, Joaquin Rosa, joka yhdessä vaimonsa, poikansa ja airueidensa kanssa jännittää uuden palvelun lanseerausta, joka on määrä aloittaa 31. heinäkuuta 2010 tasan klo 0.00. Hän itse saa kunnian soittaa ensimmäisen puhelun. Ihmiset ovat kokoontuneet Times Squarelle seuraamaan tätä histoariallista hetkeä. Joukossa on toki myös epäilijöitä, jotka eivät usko moiseen palveluun eivätkä ole tietenkään rekisteröityneet tähän maksulliseen palveluun.

Orion Pagan on todellakin kirjautunut palveluun ensimmäisten joukossa. Hänelle Kuolinhetki tuo mielenrauhaa päivä kerrallaan, kun hän saa tietää heti aamuyöstä, ettei päivä ole hänen viimeisensä. Tai jos se onkin. Orion nimittäin sairastaa synnynnäistä sydänvikaa ja on saanut jo useita sydänkohtauksia. Hänen elämässään on ollut myös muita murheen aiheita, sillä hän oli yksi niistä, joka menetti läheisiään 11/9-terrori-iskuissa. Hänen vanhempansa eivät palanneet koskaan WTC-torneilta, mutta onneksi Orion on päässyt rakastavaan sijaisperheeseen rakkaan Dalma-ystävänsä luo. Orion rakastaa tarinoita ja hän onkin kirjoittanut pöytälaatikkoonsa novellejaan.

Mä kirjoitan novelleja, koska mun omakin tarina jää lyhyeksi.

Kunpa se olisikin kokonainen romaani. (s. 60)

Valentino Prince saapuu ihmelliseen New Yorkiin tarkoituksenaan aloittaa täysin uusi elämä yhdessä kaksoissiskonsa Scarlettin kanssa. Hän ei ole todellakaan rekisteröitynyt Kuolinhetkeen, sillä hän ei usko siihen. Hänen hartaan katoliset vanhempansakaan eivät usko moiseen humpuukiin. Valitettavasti he eivät myöskään usko enää poikaansa, sillä sen jälkeen kun Valentino kertoi näille olevansa homo, he eivät ole hyväksyneet häntä. Valentino on päättänyt jättää vanhempansa taakseen ja kokeilla mallinuraa isossa kaupungissa, jossa häntä odottaakin jo ensimmäinen mallikeikka. Vaikka vuokrakämppä vaikuttaakin suttuisemmalta kuin kuvassa, eikä sisko ole vielä päässyt Arizonasta hänen tuekseen, hän tuntuu olevan toivoa täynnä. Siskonsa kannustuksesta hän uskaltautuu lähteä väkijoukkoon Times Squarelle seuraamaan Kuolinhetken avautumista. 

Sydän alkaa jyskyttää. Omituista, miten ihastuminen voi tuntua niin jännittävältä ja vaaralliselta, niin kuin tää tyyppi vois olla just mulle sekä parasta että pahinta. (s.34)

Valentinon ja Orionin tiet kohtaavat tuolla ihmispaljouden täyttämällä aukiolla. Orion huomaa heti sanoinkuvaamattoman komean Valentinon ja rohkenee Dalman kanssa juttusille tämän kanssa. Juttutuokion lomassa epäilevä Valentino rekisteröityy vitsillä Kuiolinhetki-palveluun yhdeksi päiväksi. Sitten tapahtumat seuraavat toisiaan: kun kello lyö 12, jonkun puhelin alkaa soida Kuolinhetken tunnussäveltä. Orion on kauhuissaan, sillä hän tietää nyt kuolevansa. Mutta puhelun saakin Valentino. Hän on ensimmäinen kirijä, joka saa puhelun itse palvelun perustajalta. Kesken puhelin väkijoukossa alkaa kuulua laukauksia ja urhea Orion heittäytyy Valentinon päälle pelastaen tämän osumilta. Tämän seurauksena hän järkyttyy niin kovasti, että saa jälleen kerran sydänkohtauksen. Dalman ja Valentinon kiikutettua Orionin sairaalaan he hetken epäilevät Kuolinhetki-palvelun luotettavuutta. Voiko Orion kuolla nyt? Onneksi Orionin aika ei ole lähteä vielä, mutta tämä tapahtumasarja saa Valentinon tekemään hyvin rohkean ratkaisun - hän haluaa luovuttaa sydämensä Orionille.

Jos puhutaan kuoleman kosketuksesta ja kuolemasta, niin mä tunnen ne molemmat. (s. 49)

Ensimmäinen viimeinen päivä seuraa näiden kahden nuoren miehen yhteistä matkaa Valentinon viimeisenä päivänään. Kaikki suunnitelmat tuntuvat menevän mönkään,  ja välillä epätoivo meinaa vallata ensimmäisen kirijän mielen. Scarlett yrittää kovasti matkustaa veljensä tueksi, mutta tietystikin lentokapteeni saa puhelun juuri ennen lentoa Kuolinhetkestä ja lento peruuntuu. Vaikeudet kuitenkin lähentävät Orionia ja Valentinoa. Ja onhan heillä tavallaan yksi ja sama sydän jossain vaiheessa.

"Kun mä kuolen ja sä saat mun sydämen, tuntuu et mä jatkan elämää sun kautta" (s. 274)

Kirjassa kulkee mukana myös muita kiintoisia ja traagisia tarinalinjoja. Yksi Kuolinhetken airueista, Rolando, tajuaa heti alkuun olevansa liian herkkä soittamaan viimeisiä puheluita. Hän on myös rakastunut naimisissa olevaan naiseen, jonka väkivaltaisen miehen tietää olevan tälle pian kuolemaksi. Tuo mies sattuu olemaan Valentinon ja Scarlettin New Yorkin asunnon vuokraisäntä. Kirjassa selviää myös se, miten Viimeystävä-sovellus tulee kehitellyksi. Tämä sama Dalma vilahtaa ensimmäisen osan lopussa, ja nyt hän on mukana Orionin ystävän roolissa. Seurattuaan, miten paljon Valentino sai tukea Orionilta viimeisenä päivänään, hän haluaa kehittää sovelluksen, jonka avulla kirijät voivat löytää samanlaisen viimepäivän ystävän tai tukijan.

Ennen pitkää he kyllä muistavat, ketkä ovat todellisia hirviöitä. Ja ymmärtävät, että hän oli kaiken aikaa sankari. (s. 84)

Onko Kuolinhetki-palvelu täydellinen ja toimiva heti alusta saakka? Ongelmia alkaa ilmetä ja Joaquin kokee kauhunhetkiä kuullessaan, että osa kuolleista ei ole ehtineetkään saada puhelua heiltä. Hänen on tarkistettava asia. Tässä vaiheessa minulla heräsi jo toivo, että lukijalle selviäisi, mihin tämä kuolinhetken ennustus perustuisi...mutta valitettavasti ei. 

Minusta tämä toinen osa oli edeltäjäänsä kiintoisampi, tunteikkaampi ja vetävämpi. Pääparin rakkaustarina on toki melkoisen perinteikästä instalovea, rakkautta ensi silmäyksellä, ja molemmat osapuolet kuvattu niin täydellisen kauniiksi, mutta syvällisempiäkin sävyjä toki heidän välilleen tulee. Heidän päiväänsä yhdessä oli mukava kulkea. Myös muut henkilöhahmot ja tarinalinjat olivat tärkeitä kokonaisjuonen kannalta. Herkullisena lisänä kirjan lopussa päästään myös tutustumaan ensimmäisen osan päähenkilöihin, Rufukseen ja Mateoon, heidän ollessa vielä pikku natiaisia. Mukava pohjustus sille, miten heistä on tullut sellaisia kuin he sitten ovat. Melkein tekisi nyt mieleni lukea kertauksena Lopussa molemmat kuolevat uudelleen.

Jään mielenkiinnolla odottelemaan trilogian päätösosaa sekä tekeillä olevaa Netflix-sarjaa.

Annan tälle arvosanaksi 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

Kirjat, elämäni rakkaus

POC-lukupiiri

Samantyylistä:

Jason Reynolds: Minuutin mittainen ikuisuus

Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla

Sex Education - Tien päällä: Katy Birchall

 Sex Education - Tien päällä: Katy Birchall. Suomentanut Peikko Pitkänen. WSOY 2022.

Kansi: @Netflix, Sex Education 

"Ensimmäinen virallinen Sex Education -romaani! Hyppää mukaan Otisin, Maeven ja kumppaneiden hulvattomalle road tripille.

Sen piti olla vain yksinkertainen autoreissu… Netflix-hitti Sex Educationin maailmaan sijoittuva erillinen tarina on pakollista hankittavaa kaikille faneille ja viihdyttävä lukukokemus myös muille!

Otis, Eric, Maeve ja Aimee eivät arvaa mihin viikonloppu heidät johtaa. Kun Maeven alituiseen ongelmiin joutuva veli ottaa yhteyttä ja pyytää apua jouduttuaan epäillyksi varkaudesta, Maeve ei voi muutakaan kuin kutsua jengin koolle ja lähteä tien päälle. Mutta kun kaikki alkaa mennä pieleen, ystävykset joutuvat pistämään neuvokkuutensa peliin. Kestävätkö ystävyyssuhteet tapahtumarikkaan reissun? Ja kuka oikeastaan on varastanut arvokkaan kaulakorun? Sex Education: Tien päällä tarjoilee yhtä raikasta ja railakasta meininkiä kuin tv-sarjakin, ja kaupan päälle kirjassa on vielä mehukas arvoitusjuoni."(WSOY)

Oma arvio:

Sex Education on yksi lempisarjoistani, joten tottahan minun oli tartuttava tähän kirjaan. Tiesin, että siinä on vaaransa. Katy Birchall on kirjoittanut muun muassa suositun It girl -sarjan nuorille, ja nyt hän on ottanut tehtäväkseen siirtää suositun Netflix-teinisarjan nuortenkirjaksi. 

"Heti tuli toiveikkaampi olo. Jos joku pystyy selvittämään tämän sotkun, niin sä." (s. 15)

Kirjan päähenkilöinä ovat, kuten kansikuvakin paljastaa, sarjassakin keskeisinä henkilöinä olevat Otis, Maeve, Aimee ja Eric, jotka päätyvät lähtemään yhteiselle reissulle pelastamaan Maeven hulttioisoveljen Seanin mainetta. Seanin kun uskotaan varastaneen erään eliittitytön arvokkaan timanttikorun, ja tämä pyytää Maeven apua pelastamaan hänen maineensa. Maeve ei välttämättä usko itsekään veljensä syyttömyyteen, mutta ei voi sanoa tälle ei. Otis taas lähtee väkisillä Maeven tueksi, koska välittää ystävästään. Tämän parin välillä on jonkin aikaa ollut pientä kipinää, mutta molemmat pidättelevät tunteitaan. Eric haluaa lähteä kaupunkiin suuren drag shown takia, ja Maeven ystävä Aimee kiinnostuu kaupungissa olevasta leivontamessusta. Heti matkan aikana reissu meinaa mennä mönkään, kun Aimee tankkaa bensaa diesel-autoon. Paikallisesta motellista tuppaa  olemaan lähes kaikki huoneet varattuna, joten koko nelikko joutuu tunkeutumaan yhteen huoneeseen: tästä seuraa muun muassa hauskoja aamustondiskohtauksia. Aimeen leivontamessutkin osoittautuu joksikin ihan muuksi. 

"Pitääkö jonkun muunkin päästä kakalle?"

Kaikki kääntyivät tuijottamaan Aimeeta. (s. 95)

Kirjan juoni etenee kommelluksesta toiseen. Kerronta on pääosin päähenkilöiden vuoropuhelua, mikä tekee juonesta nopeasti etenevän, vaikka välillä tuntuu, ettei mitään oikeasti tapahdukaan. En tiedä, miten nämä niin toisistaan poikkeavat henkilöhahmot erottuvat lukijalle, jolle Sex Education ei ole sarjana tuttu. Minusta tuntuu, että vaikka kuinka on yritetty tuoda heidän persooniaan erottuvasti esille, henkilöhahmot jäävät melko valjuiksi tai sitten karikatyyrimäisiksi. Maeve, joka on lempihahmoni sarjassa, vaikuttaa korostetun kyyniseltä kirjassa. Toki hänen herkkyyttään tuodaan tässä esille, esimerkiksi kun hän kipuilee paljon poissa olevan ja vaikeuksista toiseen joutuvan isoveljensä kanssa. Muistelen, olikohan Maeven ystävä Aimee kuvattu sarjassa niin yksinkertaisena kuin se tässä kirjassa esitetään. Toistuvat kohtaukset, joissa hän sanoo jonkun asian väärin, joku korjaa sen ja hän toteaa siihen perään: "No niinhän mä just sanoin" ei oikein iske minun huumorihermooni, vaan alkaa lähinnä ärsyttää. Aimee myös möläyttelee jatkuvasti jotain "tyhmää" ja käyttäytyy ja ajattelee jotenkin lapsellisemmin kuin muut. Onko se hauskaa, en tiedä? Eric on kirjan räiskyvä sateenkaarihahmo, joka loihtii porukalle upeat valetyylit seurapiiribileisiin ja drag showhun, jossa koko porukka piipahtaa. Otis on vain sitten se ymmärtäväinen, lempeä Maeven luotettu, joka haluaisi irrottautua liian suojelevaisen seksuaaliterapeuttiäitinsä otteesta.

"Vaikea olla tuijottamatta", Eric vastasi. "Se kun sattuu olemaan keskellä sun otsaa." (s. 170)

Koska koko Sex Education -sarjan idea on nuorten erilaiset seksikokemukset ja niiden terapoiminen, on jonkinlaista terapiaa luvassa tässä kirjassakin. Kun nelikko naamioituu eri persooniksi ja kehittelee itselleen valeidentiteetit soluttautuessaan seurapiireihin, Otis päätyy keskustelemaan muutaman nuoren kanssa heidän ihmissuhdeongelmistaan ja terapoimaan heitä. Seksiasiat tässä kirjassa eivät kuitenkaan ole oikeastaan minkäänlaisessa roolissa, eli kirja on hyvin kesy sen suhteen. Pientä mustasukkaisuutta löytyy, kun motellin vastaanotossa työskentelevä Helen viihtyy Maeven mielestä vähän turhan hyvin Otisin seurassa. Olisin toivonut kirjaan jotain romanttista kipinää, etenkin Otisin ja Maeven välille, mutta vaisuksi jää. Ehkä se on hyvin tietoinen valinta, sillä spin-off-kirjassa ei kai oikein voi tapahtua mitään suuria muutoksia varsinaiseen sarjan pääjuoneen liittyen.

"Valmiina, paikoillanne, LEIVOTAAN!" (s. 192)

Olihan tämä ihan menevä, posketon ja hauska kirja, jossa on road tripin omaista tunnelmaa, pukuleikkiä, seurapiiribiletystä, pelihalli-iloittelua, penis-aiheista taidenäyttelyä, lukupiiriä ja salapoliisileikkiä. Monenlaista toimintaa on siis mahdutettu kansien väliin. Muutama ihan hauska kohtauskin tässä on, vaikka monet sellaiseksi tarkoitetut, kuten Aimeen järjestämä leivontakisa eräissä bileissä jää hiukan falskiksi. Saattaahan toki kirjan alapäätyyliset vitsit toimia paremmin kohderyhmälle, tiedä häntä. Jos kaipaa sitä, että kirja herättäisi jotakin tunteita suuntaan jos mihinkään, tämä ei ole sitä varten. Kovin pintapuoliseksi ja keskinkertaiseksi jää tämä kirja niin henkilöiden kuin tapahtumienkin puolesta. Jos sarjan tiimoilta tulee lisää osia, tuskin vaivaudun niitä lukemaan. Jään mieluummin vain odottelemaan Netflix-sarjan neljättä tuotantokautta.

Kannattaa myös tsekata Jordan Paramorin tietoteos Sex Education - opas seksiin ja elämään, joka on ilmestynyt tämän syksyn aikana. 

Arvosanani 3-

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

--

Kesä-trilogia: Jenny Han

Kesä, jolloin minusta tuli kaunis: Jenny Han. Suomentanut Antti Hulkkonen. WSOY 2022 (Kesä #1)

Englanninkielinen alkuteos (2009): The Summer i Turned Pretty. Kansi: Amazon Content Services LLC ja Wiip Productions, LLC (kuva), Thunderwing (suunnittelu)

"Kesä, jolloin minusta tuli kaunis aloittaa trilogian. Jenny Han vangitsee kuuman kesätunnelman ja unohtumattoman rakkaustarinan, josta on tekeillä myös Amazon Prime -tv-sarja. ”Romanttinen ja sydäntä särkevän todellinen” – School Library Journal ”Haluaisin asua tämän kirjan sisällä.” – kirjailija Lauren Myracle

Isabel, Belly elää kesää varten. Kaikki hauska ja taianomainen tapahtuu kesällä, kun hän viettää kesäloman äitinsä ja tämän parhaan ystävän perheen kanssa rantatalossa meren äärellä. Belly on tuntenut Jeremiahin ja Conradin aina, he ovat olleet hänelle kuin veljiä, toisinaan pieniä ihastuksia. Mutta tänä ihanana, kaameana kesänä kaikki on toisin. Kaikki muuttuu." (WSOY)

Lukunäyte

Oma arvio:

Tässäpä taas yksi odotetuimmista kesän kirjoistani! Jenny Hanin Pojille, joita joskus rakastin -trilogia on yksi suosikeistani YA-romantiikan saralla. Ilahduin myös tiedosta, että tämä Kesä-trilogia on saanut oman TV-sarja-adaptaationsa Amazon Primelle. Elokuvakansi hiukan latisti intoani, sillä tämä ei nyt oikein sytyttänyt, mutta annettakoon se anteeksi, sillä sisältö on täyttä kultaa.

Kesä, jolloin minusta tuli kaunis on yllättävä. Sen kerronta tuo hiukan mieleen E. Lockhartin Me olimme valehtelijoita -jännärin, joskaan tässä ei ole samanlaista jännityselementtiä. Samaan tapaan tässä kirjassa myös hypellään hiukan aikatasosta toiseen, mutta ei minusta häiritsevästi. On kuitenkin tarpeellista kertoa, miten  tähän tilanteeseen on tultu, jota kirjan 16-vuotias minäkertoja, Isabel eli Belly käy läpi. Hän kertoo kesästä, jolloin kaikki muuttuu.

Belly, äiti ja isoveli Steven ovat viettäneet kesiään äidin parhaan ystävän, Susannahin perheen kesähuvilalla. Sinne he ovat myös tänä kesänä matkalla. Belly rakastaa kesiä Cousins Beachilla monestakin syystä, mutta suurin syy siihen ovat pojat. Susannahin pojat Conrad ja Jeremiah ovat Bellylle tärkeitä kumpikin omalla tavallaan: vallaton, pörröpäinen Jeremiah on Susannahin paras ystävä ja nyt 18-vuotias tumma, vakavampi Conrad on Bellyn ensirakkaus -  ja ainoa rakkaus. Conrad ei tietenkään tiedä, kuinka Belly on rakastanut tätä jo 11-vuotiaasta, mutta Belly ei piittaa. Kaikki muut tuntuvat sen tietävän. Tänä kesänä 16 täyttävä Isabel on puhjennut kukkaan: hän on mykistävän kaunis ja hänen vartalonsa on naisellinen. 

Tätä kesää en tulisi ikinä, ikinä unohtamaan. Tämä oli kesä, jolloin kaikki alkoi. Kesä, jolloin minusta tuli kaunis. Sillä ensimmäistä kertaa minusta tuntui siltä. Siis kauniilta. Kaikkina edellisinä kesinä olin ollut varma, että kaikki muuttuisi. Että elämäni muuttuisi. Ja tänä kesänä oli viimein tapahtunut niin. Minä olin muuttunut. (s. 26)

Mikään ei kuitenkaan tunnu olevan kuin ennen. Conrad on sulkeutunut ja omissa oloissaan, hän on alkanut tupakoida ja juoda, hän ei tunnu piittaavan mistään, ei edes Bellystä. Jeremiah on onneksi oma itsensä, tai ehkä jopa tavallista innokkaampi viettämään aikaansa Bellyn seurassa. Äiti ja Susannah ovat alkuun normaaleja, mutta heissäkin on jotain salamyhkäistä. Ja miksei perheen isä, herra Fisher tule huvilalle?

Hän oli muuttunut. Ja silti hän vaikutti minuun samalla lailla kuin aina ennenkin. Tunne oli ennallaan. Kuin olisin Kings Dominion -huvipuistossa, Grizzly-vuoristoradan huipulla juuri syöksymäisilläni ensimmäiseen alamäkeen. (s.42)

Belly on tottunut jäämään syrjään poikien huveista, mutta kun eräs Conradin kaveri kutsuu tämän kokkobileisiin, päättää tämä lähteä, ihan vain Conradin kiusalla. Conrad on rasittavan ylisuojeleva eikä sallisi Bellyn viettävän sekuntiakaan bileissä, mutta tyttö on päättänyt olla kuuntelematta. Hän bongaa kokolta ilokseen tutut kasvot, pitkän ja komean Camin, jonka kanssa hän on tavannut joskus koulun latinistien tapaamisessa. Silloin Bellyllä oli vielä hammasraudat ja rillit, mutta silti Cam muistaa hänet. Belly on vaikuttunut, kuinka mukava kohteliaan ja kivan Camin seurassa on olla. Ihan erilaista, kuin äksyn Conradin. Cameron on streittari eikä syö lihaa, mistä pojat pääsevät hiukan kuittailemaan (kirjan ilmestymisaikaan vuonna 2009 vegetarismi on varmasti ollut hyvin paljon harvinaisempaa kuin nykyään.) Kun myöhemmin Cam sanoo pitäneen tätä kauniina juuri silloin, kun tällä vielä oli hammasraudat ja rillit, Belly on häkeltynyt mutta onnellinen.

"Sinua ei siis haittaa, että hänen huulensa koskevat kuolleeseen eläimeen ja heti perään sinun...huuliisi?" (s. 146)

Kesä, jolloin minusta tuli kaunis on tunnelmallinen kasvutarina. Se kertoo rakkauden lisäksi Bellyn ja poikien välisistä valtasuhteista, kun Belly haluaisi tulla hyväksytyksi poikien joukkoon, mutta ei tunnu kelpaavan. Takaumat valottavat aiempien kesien tapahtumia, myös sitä aikaa, kun Belly tajusi rakastavansa Conradia. Se kertoo myös takauman siitä, kun eräänä kesänä Bellyn ystävä Taylor tulee myös huvilalle, ja miten kesästä tulee sen vuoksi katastrofi. Taylor on sitä tyyppiä, jonka mielestä tytön tulee vilauttaa mahdollisimman paljon paljasta pintaa pojille, jotta nämä kiinnostuvat. Hän ei voi käsittää, miksi Belly piilottelee kasvaneita rintojaan ja pukeutuu niin rennosti. Hän tietää Bellyn rakkaudesta Conradiin, mutta flirttailee silti molempien veljesten kanssa. Kukaan ei muistele hyvällä sitä kesää, kun Taylor kävi: ei Belly eivätkä pojat.

Ensirakkaus sai minut aina palaamaan tähän, hänen luokseen. (s. 222)

Ensirakkausteeman lisäksi kirjassa on surullisempikin tarina taustalla. Tumma varjo laskeutuu huvilakesien ylle, kun  salatut asiat alkavat paljastua. Belly tajuaa, ettei rakkaus Conradiin voi noin vain kadota, mutta päästääkö poika tätä koskaan lähelleen. Entä mikä Jeremiahia vaivaa, koska hän on käyttäytynyt oudosti tänä kesänä?

Aloin tietenkin katsomaan Amazon Primelta kirjan pohjalta tehtyä sarjaa, joka on tähän mennessä ollut oikein hyvä, vaikka siinä on otettukin aika paljon erivapauksia. 

Arvosanani 5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa: 

Kulttuuritoimitus

Ei kesää ilman sinua: Jenny Han. Suomentanut Antti Hulkkonen. WSOY 2023 (Kesä #2)

Englanninkielinen alkuteos (2010): It´s not summer without you. Kansi: Amazon Content Services LLC ja Wiip Productions, LLC (kuvat), Thunderwing (suunnittelu)

"Jenny Hanin Kesä-sarjan toinen osa on täynnä kaipausta ja rakkautta

Edellisenä kesänä Bellyn unelmat toteutuivat ja ajatuskin, että hän ei viettäisi kesää rantahuvilassa Conradin perheen kanssa, tuntui käsittämättömältä. Mutta asiat elämässä muuttuvat, joskus silmänräpäyksessä. Vuodenaika, jota hän on aina kiihkeimmin odottanut, onkin jotain mitä hän kammoaa. Kun Jeremiah soittaa ja kertoo, että Conrad on kadonnut, Bellyn pitää päättää, haluaako hän etsiä pojan jota rakastaa vai vihdoinkin päästää hänestä irti. Kesä-sarjan ensimmäisestä osasta Kesä, jolloin minusta tuli kaunis on tehty myös Amazon Prime -tv-sarja." (WSOY)

Oma arvio:

Jenny Hanin Kesä, jolloin minusta tuli kaunis hurmasi minut viime kesänä niin kirjan kuin Amazon Primellä olevan sarjan osalta. Olen kuumeisesti odotellun jatkoa molempiin, niin kirjaan kuin sarjaankin, ja nyt odotukseni palkittiin. Tosin TV-sarjan toista kautta joudun odottelemaan vielä tuonne heinäkuun 14. päivään saakka.

Se oli kuin unta. Epätodellista. Kaiken sen vuosikausia ja kokonaisia kesiä kestäneen kaihon, kaipauksen ja haaveilun jälkeen hän oli alkanut soitella minulle. (s. 16)

Ei kesää ilman sinua alkaa helteisissä merkeissä. Belly viettää kesäpäivää ystävänsä Taylorin, joka on mielestäni ihan yhtä rasittava kuin ensimmäisessä osassakin, ja muiden koulukavereidensa kanssa. Vaikka kaikki näyttäisi olevan hyvin: on uima-allas, aurinkoa, ystäviä ja kivat bileetkin tulossa. Bellyn ajatukset kuitenkin häilyvät menneisyydessä. Ja tuohon menneisyyteen kuuluivat kesät Susannahin huvilalla, ja erityisesti pojat, Steven-veli, Jeremiah ja Conrad. Varsinkin Conrad, Bellyn ensimmäinen ja ainoa ja oikea rakkaus. Mutta nyt Susannahia ei enää ole, sillä hän on kuollut syöpään. Eikä näin ollen tule olemaan enää kesiä Cousinsissa.

Taylor vaahtoaa tulevista bileistä ja siitä, mitä Belly aikoo pukea päälleen sinne. Cory näyttää olevan kiinnostunut Bellystä ja Taylor yrittää usuttaa ystäväänsä tämän kimppuun, jotta unohtaisi Conradin. Edellisessä osassa Bellyn ja Conradin välillä tapahtui ratkaiseva käänne, ja tässä toisessa osassa jatkoa heidän romanssilleen käydään takaumien kautta. Selväksi kuitenkin käy, ettei heidän välit ole enää kunnossa. 

Toivoin Conradin kuunnelleen minua. Toivoin, etten näkisi häntä enää koskaan. Jos vielä joskus näkisin hänet, ja hän katsoisi minuun niin kuin sinä päivänä, romahtaisin täysin. (s. 44)

Conradin pikkuveli ja Bellyn ystävä Jeremiah ottaa yllättäen yhteyttä tähän ja kertoo Conradin kadonneen opiskelupaikkansa asuntolasta, vaikka tällä on tärkeitä tenttejäkin tulossa. Hän anelee Bellyä mukaan etsimään veljeään. Bellyä ahdistaa kohdata Conrad, koska on sanonut kamalia asioita tälle Susannahin hautajaispäivänä. Tuolloin he myös erosivat. Huoli Conradista on kuitenkin suurempi kuin häpeä. Lisäksi hän kokee olevansa velkaa Jeremiahille, jonka tukena ei ole ollut Susannahin kuoleman jälkeen. Äidilleen Belly valehtelee olevansa Taylorin luona.

Sanomattakin selvää, minne Conrad on kadonnut. Ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista houkutella Conradia Cousinsin huvilalta takaisin kampukselle, sen tulevat Belly ja Jeremiah huomaamaan. Niinpä heidän on jäätävä yöksi huvilalle, jotta he onnistuisivat taivutteluissaan. Käy kuitenkin ilmi, että Conradilla on muukin syy tulla huvilalle kuin kapinointi isälleen ja maailmalle. Bellyä kohtaan Conrad on jäänviileä, mutta murtuuko Conradin kuori jossain vaiheessa? Myös Jeremiahin ja Bellyn välillä kuohahtaa.

Aivan kuin aina ennenkin, hän pystyi musertamaan minut pelkällä katseella, yhdellä sanalla. (s. 107)

Ei kesää ilman sinua on vireeltään surullinen, sillä Susannahin poismeno häilyy koko ajan taustalla. Lisäksi Belly suree eroaan Conradista ja siitä, etteivät kesät tule enää koskaan olemaan samanlaisia. Äiti velloo myös omassa surussaan ystävänsä kuoltua eikä ehdi huomioida Bellyn menemisiä ja tulemisia kaikella tarkkuudellaan. Lopussa selvitellään kuitenkin perhesuhteita kovalla otteella, kun Bellyn äiti saa tietää tyttärensä valehdelleen ja Conradin ja Jeremiahin isä tulee huvilalle vaatimaan poikaansa lopettamaan pelleilyn.

Herra Fisherin ääni kuulosti tukahtuneelta, kun hän sanoi: "Hän on täällä kaikkialla. Aivan kaikkialla." (s. 202)

Minä pidin tästä kaihotunnelmaisesta kakkososasta kovasti, vaikka koin kirjan välillä sekavaksi kaikkine takaumineen. Mukavaa, että kirjassa vuorottelevat Bellan ja Jeremiahin näkökulmat. Näin tulee selville myös Jeremiahin tunteet Bellyä kohtaan. Conradista jää minulle hyvin ynseä mielikuva tämän kirjan perusteella, enkä soisi Bellyn enää palaavan tämän kanssa ikinä yhteen. Mitä ihmettä, hänhän käyttäytyi aiemmin tosi kamalasti Bellyä kohtaan, ja sitten kehtaa yrmyillä tälle jälkeenpäin. Saapas nähdä, millainen kolmiodraama sarjan viimeisessä osassa saadaan kehiin. Kesä on ikuisesti meidän ilmestyy heinäkuussa. Epäilen, että siinä saadaan myös Conradin näkökulmaa kehiin.

Arvosanaksi annan 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Muualla:

---

Kesä on ikuisesti meidän: Jenny Han. Suomentanut Antti Hulkkonen. WSOY 2023 ( Kesä #3)

Englanninkielinen alkuteos (2011): We´ll always have summer. Kansi: Kaisu Sandberg

"Jenny Hanin Kesä-trilogian pakahduttavan kaunis päätösosa: kenelle Bellyn sydän kuuluu? Bestseller-kirjoista on tehty myös Amazon Prime tv-sarja.

Belly on elämänsä aikana rakastanut vain kahta poikaa, ja molempien sukunimi on Fisher. Hän ja Jeremiah ovat seurustelleet pari vuotta ja Belly on melkein varma, että Jere on hänen sielunkumppaninsa.Melkein varma.Conrad tietää tehneensä virheen, kun antoi Bellyn mennä. Nyt kun Belly ja Jeremiah ovat aikeissa tehdä päätöksiä loppuelämänsä suhteen, Conradin on joko puhuttava tai vaiettava ikuisesti. Ja Bellyn on tehtävä lopullinen päätöksensä – ja särkeä jommankumman sydän." (WSOY)

Oma arvio:

Kylläpäs meitä Jenny Han -faneja hemmotellaan tänä kesänä, sillä hänen Kesä-trilogiasta saimme sekä toisen että kolmannen osan tämän kesän aikana luettavaksemme. Samaan aikaa Amazon Prime -suoratoistopalveluun  tuli tänä kesänä toisen tuotantokauden jaksoja, joten sain lukea tätä trilogian päätösosaa rinnan katsoessani rinnalla toiseen osaan perustuvaa The Summer I  Turned Pretty -sarjaa.

Kaikista viime vuosien mullistuksista huolimatta minusta tuntui, että hän oli silti yhä se sama poika kuin aina ennen, ja minä se sama tyttö. Nyt kukaan ei voisi riistää sitä meiltä, ei enää.(s. 67-68)

Tässä haikeassa päätösosassa Belly on päättämässä fuksivuottaan yliopistossa. Hän ja se nuorempi Fisherin veljeksistä, suloinen Jeremiah, ovat nyt vakiintunut pari. Belly on onnensa kukkuloilla, sillä Jere kohtelee häntä kuin kukkaa kämmenellä. Kaikki tuntuu olevan täydellistä, kun he menevät yhdessä päättäjäisbileisiin. Belly ei halua edes huolestua Laciesta, joka tuntuu liimautuvan Jereen joka käänteessä. Valitettavasti bileet päättyvät kuitenkin kyyneliin, sillä Belly tulee kuulleeksi jotain kamalaa kylppärikeskustelussa, jota ei todellakaan ole tarkoitettu hänen korvilleen. Jeremiah ei olekaan niin puhtoinen poikaystävä.

Kaikki olisi taas selvää, kunhan näkisin hänet. Niin sen oli oltava. (s. 243)

Belly on luonnollisesti ihan hajalla kuultuaan Jeremiahin sekoiluista erään Cabon poikienreissun aikana. Vaikka he olivatkin riidelleet sitä ennen, ja olivat ikään kuin tauolla (hih, miten mulla tulee mieleen tästä Frendien Rossin hokema "we were on a break!"), se ei muuta asiaa. Jeremiah rakastaa kuitenkin Bellyä yli kaiken, ja ehdottaakin hyvin erikoista ratkaisua, jolla saa vakuutettua Bellyn. Tästä ratkaisusta sekoaa niin Bellyn kuin Jeremiahin perhe. Kaikkein eniten Conrad, jolla on yhä tunteita Isabelia kohtaan, vaikka tämä yrittääkin esittää coolia. Kun Belly joutuu viettämään olosuhteiden pakosta aikaa kaksin Conradin kanssa Cousinsin huvilalla, Belly tulee huomaamaan, että myös hän tuntee yhä lämpimiä tunteita Conradia kohtaan. Onko hän valinnut oikein? Kumpi veljeksistä on se oikea, ihana, paras kaveri ja huolehtiva Jeremiah, vai ailahteleva, herkkä ja niin vetovoimainen Conrad?

Katsoin häneen, ja mieleeni välähti ajatus. 

Voi luoja. Rakastan sinua yhä.(s. 50)

Spoilaamatta kovin tarkasti kirjan tapahtumia, en alkuun oikein tiennyt, miten suhtautua hyvin yllättävään juonenkäänteeseen. Bellyn ja Jeren naiivius nousee hyvin vahvasti esiin tässä kirjassa heidän suunnitelmien edetessä. Toisaalta myös muut henkilöhahmot tekevät hyvin erikoisia ratkaisuja. Belly kärsii äitinsä reaktioista ja kaipaa tämän tukea vaikeassa tilanteessa. Välillä muistot Susannahista pulpahtavat yhä Bellyn mieleen. Myös Conrad on kirjassa näkökulmahenkilönä, tosin ei niin paljon, kuin Belly, ja hänen ahdinkonsa voimistuu kirjan loppua kohti. Hän tekee lopussa erittäin epäitsekkään ja kypsän teon, joka nostaa nyt pisteitä roimasti (olin toisen osan kohdalla melko pettynyt Conradin henkilöhahmoon). Koska Conrad rakastaa Bellyä, mutta myös pikkuveljeään, ja haluaa heidän olevan onnellisia.

"Jos tyttö on sinulle se oikea, muulla ei ole väliä. Ei edes perheellä." (s. 196)

Kirjan lopusta voidaan olla montaa mieltä. Itse olen hiukan pettynyt sen helppoon ratkaisuun. Muuten rakastan tämän trilogian surumielisen haikeaa tunnelmaa, joka kiteytyy tässä dramaattisessa päätösosassa.

Annan arvosanaksi tälle 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:

Me olimme valehtelijoita: E. Lockhart

Heartstopper-sarja: Alice Oseman

Heartstopper - osa 1: Alice Oseman. Suomentanut Oona Juutinen. Tammi 2022 (Heartstopper #1)

Englanninkielinen alkuteos (2018): Heartstopper, volume 1. Kansi: Alice Oseman.

"Poika tapaa pojan. Pojista tulee ystävät. Pojat rakastuvat.

Sydämen sulattava sarjakuvaromaani ystävyydestä ja tunnemyrskystä, jonka vain ensirakkaus voi synnyttää.

Charlie ja Nick käyvät samaa koulua ja tapaavat jouduttuaan vieruskavereiksi. Charlien sydän on pysähtyä, kun hän näkee Nickin ensi kerran, ja rakastuu päätä pahkaa. Vaikka Charlien järki sanoo, ettei heidän välillään voi koskaan olla mitään ystävyyttä enempää, hän ei voi tunteilleen mitään. Voisiko Nick sittenkin olla vähän kiinnostunut Charliesta…?

Heartstopper-sarjassa käsitellään ystävyyttä, rakkautta ja rohkeutta olla oma itsensä. Charlien ja Nickin polut kietoutuvat yhteen ja muodostavat suuremman tarinan, joka ei jätä ketään kylmäksi." (Tammi)

Oma arvio:

Olen auttamattomasti myöhässä hehkuttamassa tätä Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvaa, sillä mitä kirjasomea on seuraaminen, suurin osa YA-lukijoista on ahminut sarjaan kuuluvat neljä sarjakuvaa jo aikapäiviä sitten alkukielellä englanniksi. Silti aion nyt mattimyöhäishehkuttaa tätä omalta osaltani, joten varokaa vain. Idea Heartstopper-sarjakuvaan on lähtenyt poikimaan Osemanin Solitaire-romaanin maailmasta, jossa päähenkilönä on sarjakuvan poikapäähenkilön Charlien isosisko Tori. Koska Torin pikkuveljestä ja tämän poikaystävästä Nickistä tuli niin valtavan suosittuja, Oseman on kirjoittanut muutamia spin off -kirjoja heidän vaiheistaan ja sitten tulivat vuodesta 2018 lähtien nämä sarjakuvat, jotka räjäyttivät potin. Lisäksi tänä vuonna tuli Netflixiin sarja, joka on myös saanut suitsutusta osakseen. (Ja saa myös minulta ryökäleeltä, joka katsoin sarjan ennen kirjoja.)

"Ei homoutta voi kenenkään ulkonäöstä päätellä." (s. 204)

On hankala kertoa sarjakuvan juonesta niin, ettei tulisi käytyä läpi koko sisältöä. Takakansitekstissäkin on jo spoilattu melko olennaiset. Alkuasetelmassa Charlie on pussailemassa erään Benin kanssa kirjastossa, kun kello soi tunnille. Truhamin koulussa on tehty uudet ryhmäjaot, ja kasiluokkalainen Charlie joutuu istumaan ysiluokkalaisen urheilijatyypin Nickin viereen. Tai pääsee, sillä Nick vaikuttaa heti tosi mukavalta. Charlie tuntuu törmäävän Nickiin joka paikassa ja Nick tervehtii aina häntä iloisesti. Tämä on  varmasti entiselle koulukiusatulle Charlielle hämmentävää.

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 228

Kun Nick huomaa Charlien juoksukyvyt, hän houkuttelee tätä mukaan rugbyjoukkueeseen, vaikka Charlie ei tiedä lajista yhtään mitään. Muut joukkuekaverit ovat homofobisia ja kyräilevät vierestä, kun Nick opettaa Charlien nopeasti lajin pariin. Pojat ystävystyvät, ja Charlie saa Nickiltä apua, kun kusipää-Ben vainoaa tätä. Charlie kun haluaa lopettaa tapailun tyypin kanssa, joka kohtelee tätä huonosti. Harmi, että Nick on hetero, sillä Charlie tykkää pojasta tosissaan. Mutta sitten Nick alkaa käyttäytyä hyvin epäheteromaisesti. 

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 82

Heartstopper on niin käsittämättömän söpö, hellyttävä ja koskettava rakkaustarina, että se jää mieleen pitkäksi aikaa kummittelemaan. Olin jo Netflix-sarjan katsottuani ihan pastellinvärisessä hurmiossani (nuo värit tuntuu olevan melko vallitsevia sarjassa) ja sarjakuva sykähdyttää ihan yhtä paljon. Hämmästyttävää, miten TV-sarjaan on osattu valita niin samannäköiset tyypit mitä sarjakuvassa on, ja lisäksi se on tarinalle tosi uskollinen. Osemanin piirrostyylissä on vaikutteita mangasta ihan hitusen, mutta ei liikaa. Poikien vaatetyylien esittelyt ja päähahmojen henkilötietokortit tuovat myös mangamaisuutta. Mukavana lisänä lopussa on myös otteet molempien poikien päiväkirjan sivuista sekä Nickin Charlielle tekemän kasetin soittolista. 

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 244-245

Tyttärelläni on hyllyssä seuraava osa enkuksi, joten enköhän lue sen tähän putkeen, koska seuraavia suomennoksia saa vielä odotella uskoakseni ensi kevääseen. Pitää varmaan tilailla sitten lisää osia niin äidin kuin tyttärenkin iloksi. Tässä sarjakuvassa on niin paljon hyväntahtoisuutta, kuplivaa iloa ja rakkautta, ettei tätä voi olla rakastamatta.

Arvosanani täpötäydet 5 + 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

Kaiken ei tarvitse olla totta

A Blog of Books and Musicals

The Bookerina Book Blog

A Little Haze Book Blog

Al's Manga Blog

Floweringpages

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Pride-lukuhaaste

 Heartstopper, volume 2: Alice Oseman. Hodder Childrens book 2019 (Heartstopper #2)

"Nick and Charlie are best friends. Nick knows Charlie’s gay, and Charlie is sure that Nick isn’t.

But love works in surprising ways, and Nick is discovering all kinds of things about his friends, his family … and himself.

By Alice Oseman, winner of the YA Book Prize, Heartstopper is about friendship, loyalty and mental illness. It encompasses all the small stories of Nick and Charlie’s lives that together make up something larger, which speaks to all of us."(Hachette Children's Group)

Oma arvio:

Onnekseni teini-ikäinen tyttäreni tykästyi äitinsä lailla Heartstoppereihin ja tilasi loput, englanninkieliset osat sarjaan. Niinpä pääsin lähes heti perään nauttimaan jatko-osasta.

En osaisi tykätä tästä toisesta osasta yhtään sen vähempää kuin eka osastakaan. Viimeksi jäätiin siihen, kun Harryn bileissä Charlie rohkaistui suutelemaan Nickiä, ja Nick poistui häkeltyneenä paikalta, pääosin koska Harry ja muut huutelivat häntä. Charlie luuli, että Nick meni pois tolaltaan heidän suudelmastaan ja nyt toisen osan alussa soimaa itseään siitä. Sitten päästäänkin lempikohtaukseeni, joka on lähes identtinen TV-sarjan kanssa: seuraavana aamuna kaatosateessa kastunut Nick on Charlien ovella. Charlie pyytää tätä sisään ja huoneeseensa, pyytelee vuolaasti anteeksi tekoaan, jolloin Nick yllättää tämän suutelemalla häntä. Kohtaus Charlien huoneessa on hyvin tunteikas ja koskettava, kun Nick ilmaisee epävarmuutensa siitä, mikä hänen seksuaalisuutensa on. Charlie on vain niin ihanan ymmärtäväinen.

Alice Oseman: Heartstopper, vol. 2, s. 305

Charlie kutsuu myös Nickin keilaamaan ystäviensä kanssa syntymäpäivänään. Ystävät eivät tiedä heidän romanssistaan, ja Tao on todella ynseä Nickiä kohtaan, koska tämän rugby-kaverit ovat kiusanneet aiemmin Charlieta. Nick ja Charlie ovat umpi-ihastuneita, mutta eivät voi näyttää avoimesti tunteitaan. Nick selvittelee omaa seksuaali-identiteettiään, vaikka on melko varma siitä, että on bi. Hän huomaa, kuinka helpottavaa on kertoa edes jollekin: Higgsin tyttökoulun Tara ja Darcy saavat kunnian tietää ensimmäisenä poikien tapailusta.

Alice Oseman: Heartstopper, vol 2, s. 427

Kaikki ei mene kuitenkaan niin hyvin, kun Nick puolestaan kutsuu Charlien viettämään iltaa omien kavereidensa kanssa. Leffateatterissa odottaa ikävä yllätys, sillä kiusanhenki Harry on myös paikalla. Nick on hyvin pahoillaan, mutta Charlie haluaa jatkaa iltaa. Harry pilaa koko illan idioottimaisuudellaan, ja seurauksena on paljon pahaa mieltä ja muutama musta silmä.

Nick haluaa lopettaa salailun heidän suhteestaan, sillä hän on hyvin varma siitä, että tykkää Charliesta ihan älyttömästi. Poikien ekoilla oikeilla treffeillä rannalla Nick haluaa kertoa hyvin tärkeän asian Charlielle. Hän haluaa tulla ulos kaapista. Ensimmäisenä asiasta saa kuulla Nickin äiti.

Charlien ja Nickin tarinan lisäksi tässä kirjassa on myös minitarina Taran ja Darcyn romanssista, joka alkaa Higgsin tyttökoulun musiikkiluokassa. Tämä on oikein kiva pieni lisä.

Charlie ja Nick eivät lakkaa olemasta söpöjä. Heidän orastava romanssinsa on kuvattu niin ihanalla tavalla, että sydämeni ei lakkaa sulamasta. Olen niin onnellinen, että löysin tämän. En löydä pienintäkään moitittavaa tästä sarjakuvasta.

Arvosanani 5+

Tämän lainasin tyttäreni kirjahyllystä.

Muissa blogeissa: 

Goody's Blog

Casey Carlisle

My Endless Shelf

All the books I can read

Writing Bookish Notes

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: Two books by the same author

Heartstopper, volume 3: Alice Oseman. Hodder Children's Book 2020. (Heartstopper #3)

"Charlie didn’t think Nick could ever like him back, but now they’re officially boyfriends. Nick’s even found the courage to come out to his mum.

But coming out isn’t just something that happens once – there’s Nick’s older brother, and a school trip to Paris, not to mention all the other friends and family – and life can be hard, even with someone who loves you by your side. As their feelings get more serious, Charlie and Nick will need each other more than ever before." (Hachette Children's Group)

Oma arvio:

Heartstopperin kolmas osa jatkuu siitä, mihin Netflix-sarjan ensimmäinen kausi päättyi: Nickin kaapistatuloon äidilleen. Niinpä olin tätä aloittaessani erityisen innostunut, koska en tiennyt, mitä uutta ja jännää Nickin ja Charlien elämässä tapahtuisi. Lisää söpöilyä ainakin, sen voi arvata.

Tämä osa keskittyy aika paljon kaapista tulemisen vaikeuteen. Nick on kertonut biseksuaalisuudestaan äidilleen ja Taralle ja Darcylle, mutta eihän se vielä riitä mihinkään. Miten kertoa asiasta veljelle, isälle, koulutovereille, joukkueelle? Nick ei yhtäkkiä olekaan niin varma. Charlie taas pelkää, että Nick joutuisi samanlaisen kiusaamisen kohteeksi kuin hän aikoinaan, joten Charlie ei hoputa Nickiä asiassa. Charlie haluaa kuitenkin kertoa nyt omalle perheelleen heidän seurustelusta, ja sekin on jo paljon. Vielä pitäisi kertoa ystäville, mutta se ei sitten sujukaan heti niin luontevasti.

Truehamin ja Higgsin  koulujen yhteinen Pariisin reissu on käsillä, ja pojat ovat innoissaan. Vaikka he eivätkään pääse samaan sänkyyn nukkumaan, heillä on välillä herkullisia tilanteita hiipiä pusuttelemaan salassa muilta. Charlie kertoo Aledille heidän seurustelusta, mutta Taolle hän ei oikein uskalla kertoa, koska tämä on kova möläyttelemään. Asia vaivaa Charlieta kovasti.

Alice Oseman: Hearstopper, vol 3: s. 637

Nickiä alkaa hieman huolestuttaa Charlien niukkaruokaisuus, sillä tuntuu, että muutenkin hintelä poika ei juuri syö mitään. Charlie myöntää, että hänellä on hiukan ongelmia syömisen kanssa. Hän on aiemmin kertonut myös Nickille viillelleensä itseään, kun koulukiusaaminen oli pahimmillaan. Nick huomaa välittävänsä Charliesta yhä enemmän, ja meinaa jopa lipsauttaa R-sanan, mutta ei sitten ihan vielä kuitenkaan. Charlie tuntee yhtä syvästi. Hekumoissaan Nick tekee Charlielle lemmarin kaulaan, jota tämä sitten joutuu nolouksissaan peittelemään - tuloksetta. Tyypit alkavat pähkäillä, kuka on tehnyt rakkauspuraisun Charlien kaulaan? Kuka muu seurueesta on homo? Poikien hämmästykseksi Harry puolustelee Nickiä ja Charlieta ja yrittää tulla hieromaan sovintoa.

Alice Oseman: Heartstopper, vol 3, s. 734

Ellen ja Taon ihastus toisiinsa pääsee myös tässä osassa pieneen sivurooliin. Lisäksi lopussa on oma minisarjis Ellen ensimmäisestä päivästä Higgsin koulussa. Elle ja Tao saa valitettavan vähän tilaa tarinassa, kun taas Netflix-sarjassa heillä on melko suuri osa Nickin ja Charlien romanssin lomassa. 

Muuten luokkaretki menee tuttuun tapaan: on tutustumisia museoihin, hillumista kaupungilla, bileitä hotellihuoneissa pullonpyörityksineen. Olisiko pullonpyöritys sopiva hetki tulla kaapista ulos koko porukalle?

En suostu edelleenkään keksimään mitään vikaa tästä, joten täydet 5+ on arvosanani.

Tämän kirjan lainasin tyttäreni kirjahyllystä.

Muissa blogeissa:

Jasper & Spice

The Nerd Daily

Casey Carlisle

The Book Dutchesses

Sparklyprettybriiiight

This Splendid Shambles

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: Two books by the same author

Samantyylistä luettavaa:

Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli