If you come softly: Jacqueline Woodson. Puffin Books 2010. (G.P. Putnam's Sons 1998)
Kansi: Theresa Evangelista, @master me, @Frits Berends
"A lyrical story of star-crossed love perfect for readers of The Hate U Give, by National Ambassador for Children’s Literature Jacqueline Woodson
Jeremiah
feels good inside his own skin. That is, when he's in his own Brooklyn
neighborhood. But now he's going to be attending a fancy prep school in
Manhattan, and black teenage boys don't exactly fit in there. So it's a
surprise when he meets Ellie the first week of school. In one frozen
moment their eyes lock, and after that they know they fit together--even
though she's Jewish and he's black. Their worlds are so different, but
to them that's not what matters. Too bad the rest of the world has to
get in their way. "
Oma arvio:
Halusin tutustua Jacqueline Woodsonin kirjallisuuteen sen jälkeen, kun luin hänen ensimmäisen suomennetun teoksensa Ruskea tyttö unelmoi. Jäin ihmettelemään, miksen ole koskaan aiemmin kuullut hänestä, vaikka hän on saanut lukuisia palkintoa ja kirjoittanut toistakymmentä YA-kirjaa. Miksi ihmeessä hänen teoksistaan on suomennettu vain yksi, ja vasta tänä vuonna?
Varasin kirjastosta summanmutikassa tämän teoksen, joka vaikutti sopivalta romanttisine teemoineen. Kirjan nimi, If you come softly, teki myös minuun vaikutuksen, sillä se on ihanan herkkä ja sopii kirjan tunnelmaan. Kirjan nimi tulee Audre Lorden runosta, jonka Jeremiah lausuu Ellielle puistossa. Kirjan alussa on myös sitaatti kyseisestä runosta.
If you come as softly
as the wind within the trees
You may hear what I hear
See what sorrow sees.
Insta love jakaa mielipiteitä. Jotkut eivät voi sietää kirjoja tai elokuvia, joissa pääpari rakastuu toiseensa heti ensikatseesta. Jeremiahin ja Ellien tarina on ehdottomasti rakkautta ensi silmäyksellä, mutta niin uskottavasti kirjassa esitetty, että miten kukaan voisi tästä olla pitämättä.
Kirjassa vuorotellaan kahden 15-vuotiaan henkilön näkökulmia; Jeremiah on koulun baseballjoukkueen vahva tähti. Hän ei halua kertoa kenellekään, että hänen isänsä on hyvin kuuluisa näyttelijä, ja äiti menestynyt kirjailija. Hän tuntee itsensä erittäin mustaksi uudessa Percyn koulussa, jossa valtaosa on valkoisia. Ellie on rikkaan valkoisen perheen tytär, joka näkee omasta ikkunastaan Central Parkin. Hänen isänsä on kiireinen lääkärin työssään ja äitiään hän ei suostu kutsumaan äidiksi, vaan Marioniksi, koska äiti kutsuu Ellietä Elishaksi. Ja koska äiti on lähtenyt jo kaksi kertaa hänen elämästään.
Ensimmäisenä koulupäivänään Jeremiah ja Ellie törmäävät toisiinsa, Ellien paperit leviävät lattialle ja sitten heidän katseensä kohtaavat niitä keräillessä. (Aivan, mikä ihana klisee!) Jeremiah kertoo oman nimensä, mutta ei saa tietää Ellien nimeä. Kumpikaan ei saa toista mielestään, mutta harmikseen he eivät tapaa toisiaan pitkään aikaan uudestaan tämän jälkeen, vaikka ovat samassa koulussa. Kirja on ehtinyt jo puoleen väliin, kun vasta alkaa oikeasti tapahtua tämän parin välillä. Mutta miten ihanaa, että he kumpikin ovat kypsytelleet ajatuksiaan toisista sillä aikaa. Molemmat ovat miettineet muun muassa sitä, onnistuisiko heidän seurustelunsa, koska toinen on musta ja toinen valkoinen. Ellie epäilee lähinnä perhettään, sillä hänestä tuntuu, että he saattavat olla aika suvaitsemattomia. Ellien sisko Anne sanoo hiukan tökerösti, kun tämä kertoo olevansa ihastunut mustaan poikaan. Jeremiah taas ajattelee, haluaako aiheuttaa Ellielle kiusallista oloa, sillä hän on oppinut tuntemaan ihmisten katseet ja suhtautumisen häneen.
I'm going to kiss you soon, Jeremiah had found himself thinking. I don't know when or where or how, but soon I'm going to kiss you. (s. 101)
Sitten eräänä päivän Jeremiah siirtyy samalle kurssille Ellien kanssa, istuu tämän viereen ja he viimeinkin pääsevät juttelemaan. Eräänä päivänä he päättävät lintsata yhdessä, menevät puistoon istumaan ja Jeremiah lausuu Ellielle aiemmin mainitsemani runon. He ovat erottamattomat, mutta tapailevat alkuun salassa. Ellie ei missään nimessä halua esitellä Jeremiahia perheelleen, sillä epäilee vieläkin heitä. Voiko hän salailla heidän rakkauttaan loputtomiin? Jeremiahkaan ei ole aluksi täysin rehellinen, sillä ei halua paljastaa vanhempiensa kuuluisuutta.
"Feels like I'm spinning," he said softly. " Or like the whole world is spinning and I'm the only thing on it that's not moving." (s. 112)
Vaikka kirjan pääpaino on nuoren parin rakkaudessa, kirjassa käsitellään hienosti muitakin teemoja. Kirjassa pohditaan mustiin kohdistuvaa eriarvoisuutta esimerkiksi Miahin isoisän näkökulmasta. Miahin isä on myös kieltänyt tätä juoksemasta valkoisten asuttamilla alueilla. Miah joutuu miettimään eriarvoisuuttaan erityisesti Ellien kanssa ollessaan, sillä he saavat osakseen pahoja vilkaisuja niin mustilta kuin valkoisiltakin. Jeremiah on myös yhä surullinen vanhempiensa erosta, josta on jo jonkin verran aikaa. Hän ei voi käsittää, miten hänen isänsä on voinut lakata rakastamasta hänen äitiään ja ottanut uuden naisen elämäänsä. Elliellä on myös omat surunsa: hän ei voi luottaa äitiinsä Marioniin enää koskaan, sillä hänen lähtönsä aiemmin aiheutti niin pysyvän jäljen hänen sydämeensä. Isä tekee paljon työtä ja muut sisarukset ovat jo muuttaneet muualle, joten Ellie tuntee välillä itsensä yksinäiseksi hienossa huoneessaan.
Kirjan loppu yllättää minut totaalisesti. Se todella jättää lukijan miettimään, miten sattumanvaraista kaikki voi olla. Pidin oikein kovasti tästä kirjasta, joka sai mahdutettua paljon mietittävää 181 sivuun. Kirjalle olisi myös jatko-osa Behind you, jonka haluaisin ehdottomasti vielä joskus lukea.
Annan arvosanaksi 5-
Lainasin tämän kirjan kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Samantyylistä luettavaa:
Rakkaus suurempi kuin meri: Tahereh Mafi
Lisään kirjan Rakkauden paloa ja punehtuneita poskia -lukuhaasteen kohtaan:
Rodullistettu päähenkilö
