Minä rakastan YA-kirjoja (eli näin suomalaisittain nuorten aikuisten kirjoja), josta löytyy teemoja ja aiheita laidasta laitaan. Vaikka olen jo nuoruuteni läpikäynyt, en millään osaa vielä vakavoitua "aikuisten" kirjallisuuden pariin, vaan kaipaan luettavaltani avarakatseisuutta, suuria tunnekuohuja ja erilaisia polttavia teemoja, kuten mielenterveys, seksuaalisuus, epävarmuus jne. Näitä YA-kirjoista löytyy, ja tärkeintä nimenomaan on, että näitä teemoja käsitellään suoralla ja rennolla otteella.En tykkää ryppyotsaisuudesta, joten pidän kovasti nuorille aikuisille suunnattujen kirjojen naiiviudesta ja viattomuudesta, mutta myös siitä, että tunteet kohdataan niin voimakkaina kuin ne ovatkin.
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Minä haastan nyt aikuiset ihmiset tarttumaan YA-kirjoihin, edes kokeilemaan, ja olen koostanut tähän sellaisen mahtavaisen vinkkipaketin, josta löytynee jokaiselle jotakin. Turha varmaan mainita, että nämä kirjat ovat myös suurimpia suosikkejani. Mukaan yritin ujuttaa niin uusinta uutta, kuin hiukan vanhempaakin, sekä suomalaista että käännöskirjallisuutta. Tällä kertaa vinkkaan vain suomenkielisiä kirjoja, mutta blogissani esittelen myös hyviä englanniksi lukemiani YA-kirjoja.
Joidenkin kirjojen tai kirjasarjojen kylkiäisenä vinkkaan myös kirjan pohjalta tehdystä leffasta.
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Vuonna 2017 julkaistu
Stephanie Garberin Caraval (WSOY, suom.
Kaisa Kattelus) aloittaa huikean taianomaisen fantasiatrilogian, jota olen kuvaillut näin: "
Värejä, symboleja, taikuutta, mysteerejä, kauniita asuja, satutunnelmaa, hykerryttävää romantiikkaa - Caraval vei minut maagiselle ja kaikilla aisteilla aistittavalle lukumatkalle." Sarja saa jatkoa tänä syksynä 2018 osalla
Valenda.
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Rainbow Rowell on yksi lempikirjailijoistani. Harmikseni vain yksi hänen romaaneistaan on suomennettu, nimittäin hulvaton
Eleanor & Park (Viisas elämä, 2016, suom.
Terhi Kuusisto), josta olen maininnut seuraavaa: "
Minä hullaannuin Eleanoriin ja Parkiin. Miten ihanan omituinen, mutta silti niin tavallinen rakkaustarina tämä onkaan!---Erityisesti pidän siitä, että tarina sijoittuu 1980-luvulle ja tekstissä vilisee minulle tuttuja, nostalgisia asioita: musiikki kuunneltiin kaseteilta, korvalappustereiden paristot loppuivat yleensä kesken kuuntelun, kaikilla ei ollut puhelinta, puhelinnumerot opeteltiin ulkoa ja ihastusta ei voinut lähestyä Whatsupissa tai Facebookissa, vaan ujojenkin oli pakko alkaa tutustelu PUHUMALLA vaikka sana kerrallaan." Suomentamattomista
Rowellin kirjoista etenkin
Fangirl (st. Martin's Griffin, 2013) saa myös suositukseni.
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Viime vuonna julkaistu
Nicola Yoonin Kaikki kaikessa (Tammi, 2017, suom.
Helene Bützow) on koskettava ja hiukan yllättäväkin kirja, josta tehtyä
elokuvaa suosittelen kirjan jälkeen katsottavaksi. Kirjasta olen kirjoitellut mm. näin: "
Voisi siis sanoa, että kirja on yhtä aikaa tosi viihdyttävä, mutta
myös tunteita herättävä. Tarinan lopussa on merkittävä käänne, joka tuli
minulle ainakin kuin puskista. Eniten minua kuitenkin sykähdyttää
Maddyn lukemisinnostus, sillä lukutoukat päähenkilöt ovat yleensä aina
minulle samaistuttavia. Kirjan kepeä huumori puree myös minuun ja Maddyn
ja Ollyn sanailu tuo mieleen John Greenin kirjojen dialogit.
Maddyn ja Ollyn välinen kemia huokuu kirjan sivuilta, ja huomaan
sydämeni pamppailevan monessa kohtaa normaalia nopeampaa."
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Norjan lahja maailmalle,
Siri Pettersen, on luonut
Korpinkehät-trilogiaansa (Jalava, suom.
Eeva-Liisa Nyqvist) huikean
Taru Sormusten herrasta -henkisen maailman, jossa lukija pääsee seikkailemaan niin Yminmaassa, ihmisten maassa kuin Umpirien eli Sokeiden maassa. Trilogian päähenkilö Hirka on täydellinen sankaritar. Jos et ole ennen uskaltautunut lukemaan fantasiaa, aloita tästä! Sarjaan kuuluvat osat
Odininlapsi (2015),
Mätä (2016) ja
Mahti (2016). "
Hirka on aivan mahtava päähenkilö. Hän on rohkea, lahjomaton, hän on luottavainen ja hiukan uhkarohkeakin. Hän ei kumartele ketään. "
 |
| Kuva: Heidi petrov |
Suomalaista urbaania ihmisusifantasiaa edustaa
Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogia (Myllylahti), jonka kolmas osa
Ruska ilmestyy tänä syksynä 2018. Nämä
Karin Niemen kauniisti kansikuvittamat kirjat pitävät sisällään vauhtia, vaaraa, räiskyvää romantiikkaa ja suuria tunteita. Etenkin toinen osa
Kajo (2017) vei sydämeni mennessään. Sarja alkaa osalla
Kuura (2016). "
Kirjan loppumetrit ovat parasta ja henkeäsalpaavinta luettavaa - jään kovalla kaipauksella odottamaan kirjan päätösosaa, joka on kuulemma vieläkin tunteikkaampi teos. Uskon, että luvassa on lisää hengityksen pidättelyä ja kyynelten pyyhkimistä. Tärkein kysymys on tietenkin: saavatko Inka ja Aaron toisensa, sillä heidän välillään ihan selvästi kipunoi."
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Holly Bournen kirjoitustyyli on aivan mainio ja hän käsittelee
Normaali-trilogiassaan (Gummerus, suom.
Kristiina Vaara) vakavia aiheita, kuten mielenterveysongelmia, vanhemman alkoholismia ja seksismiä, rennolla ja nuorekkaalla otteella. Jokainen kirja kertoo tarinan eri tytön näkökulmasta, ja kirjoissa on feministinen ote, mutta niissä on myös hersyvää huumoria ja pakahduttavaa romantiikkaa. Trilogian osat ovat
Oonko ihan normaali? (2017),
Mikä kaikki voi mennä pieleen? (2017) ja
Mitä tytön täytyy tehdä? (2018). Kivana lisänä ensi syksyllä 2018 on sarjaan tulossa vielä neljäs osa
Ja onnellista uutta vuotta? "
Bourne taitaa siis romantiikan kuvaukset kirjoissaan, mutta myös
huumori on toinen seikka, mikä tekee hänen kirjoistaan niin ihastuttavan
hauskoja lukea."
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Elina Rouhiainen aloitti viime syksynä 2017 omalaatuisen, mielenkiintoisen urbaanin fantasiatrilogiansa
Väki (Tammi), jonka avausosassa
Muistojenlukija esitellään toinen toistaan mielenkiintoisia hahmoja ja erikoislaatuinen juoni, joka koukuttaa pauloihinsa. Olenkin kirjoittanut kirjasta mm. näin: "
Pidän kovasti siitä, miten Muistojenlukijassa käsitellään
nuortenkirjoissa ennestään tuntematonta aluetta, romaneja ja
siirtolaisia. Vaikka mukana on moraalisesti arveluttavaa toimintaa,
varastamista ja huumeidenkaupittelua, ne ovat perustellusti esillä ja
kuuluvat asiaan. Henkilöhahmot ovat persoonia, etenkin Kiurusta pidän
kovasti." Trilogian toinen osa
Aistienvartija ilmestyy tänä syksynä 2018. Suosittelen myös
Rouhiaisen neliosaista urbaania fantasiasarjaa
Susiraja, joka on myös yksi suosikeistani.
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Veronica Rothin dystopinen trilogia
Outolintu (Otava, suom.
Outi Järvinen) herättää hyvin erilaisia mielipiteitä, mutta tämä on ehkä yksi minua eniten säväyttäneistä ja kuohuttaneista trilogioista. Uhmapäinen päähenkilö Tris, erittäin rakastettava Tobias eli Neljä, erilaisiin luokkiin jaettu maailma ja mielenkiintoiset juonenkäänteet veivät minua kuin pässiä narusta. Sarjan osat ovat
Outolintu (2014),
Kapinallinen (2014) ja
Uskollinen (2015). Trilogian jatkeeksi kannattaa lukea Tobiaksen elämää valottava novellikokoelma
Neljä (2016). "
Tobias on vain niin ihana jörö!" Trilogian pohjalta on tehty kolme elokuvaa, joista ensimmäinen (
Outolintu) on minusta paras,
Kapinallinen (2015) menettelee mutta kolmas osa
Uskollinen (2016) menee jo ihan hakoteille kirjan ajatuksista.
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Viime vuoden yksi parhaimmista YA-käännöskirjoista on
Becky Albertallin Minä, Simon, homo sapiens (Otava, 2017, suom.
Lotta Sonninen), josta olen kirjoittanut näin pakahduttavasti blogissani:
"Tiedätkö sen tunteen, kun kirjan lopussa alat jarrutella lukunopeuttasi,
koska et haluaisi luopua siitä ja sen henkilöistä? Kun tunnet
kiintyneesi ja hullaantuneesi niin kirjan päähenkilöön, että ihan kuin
hän olisi paras ystäväsi. Kun kirjan lopetettuasi haluaisin lukea sen
heti uudelleen, ja sinulla on kummallisen tyhjä ja surullinen olo, kun
olet joutunut hyvästelemään lempihenkilösi. Näin minulle kävi tämän
kirjan kanssa." Jatko-osa kirjaan julkaistaan englanniksi tänä syksynä 2018 (
Leah on the Offbeat, HarperCollins) ja toivottavasti saamme suomennoksen siitä mahdollisimman pian! Kirjan pohjalta tehty elokuva on teattereissa 4.5.2018 eli ihan pian. Käy tsekkaan traileri
tästä.
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Tämän vuoden YA-kirjakevään aloitti huikeasti
Cecelia Ahernin dystopiatrilogian ensimmäinen osa
Viallinen (Gummerus, 2018, suom.
Terhi Leskinen), josta kirjoittelen seuraavaa:
Minusta Viallisen vahvuutena on huolella selitetty ja
mietitty yhteiskuntarakenne, joka on tosin melko karkeistetun
yksinkertainen. Kirjan maailmassa ihmiset on jaoteltu kahteen kastiin:
Täydellisiin ja Viattomiin.---Viallinen on kaikin tavoin huippuunsa hiottu timantti." Sarjan toisella osalla
Täydellinen saamme herkutella jo tänä kesänä 2018.
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Stephenie Meyerin scifiromaani
Vieras (WSOY, 2011, suom.
Pirkko Biström), joka taitaa olla kirjastoluokiteltu aikuisten scifipuolelle, mutta on selkeästi YA-kirja, nousee aina esille, kun minun pitää suositella hyvää kirjaa. Olen kirjoittanut tästä näin: "
Kun aloin päästä tarinaan sisälle, ennakkoluuloni haihtuivat ja tajusin tämän olevan paljon enemmän, kuin pelkkä kirja alieneista. Minä sekosin tähän!"
Vieras on niitä harvoja kirjoja, jotka olen lukenut moneen kertaan, sillä tämän kirjan aihe ja juonenkäänteet ovat vain niin kiehtovia, ja kirjan romantiikka saa minut pakahtumaan. Myös kirjan pohjalta tehty elokuva
The Host - Vieras (2013) on ihan katsottava.
Meyer tunnetaan enemmän pakahduttavasta vampyyrisaagastaan
Twilight (WSOY, 2005-2009, suom.
Tiina Ohinmaa &
Pirkko Biström), jota suosittelen erityisesti romantiikannälkäisille ja vaaraa rakastaville lukijoille.
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
Tämä vaatimattomalla kannella varustettu kirja,
Jennifer Nivenin Yksi täydellinen päivä (Karisto, 2017, suom.
Leena Ojalatva), pitää sisällään hienon, ajatuksia ja tunteita herättäväm tarinan. Olenkin kirjoittanut näin;
"Minä ainakin kuulun siihen joukkoon, joka rakastui tähän kirjaan, ja haluaisin tämän saavan osakseen enemmän pöhinää." Kirjan vahvin teema on mielenterveysongelmat, koulukiusaaminen ja läheisen menettämisen suru, mutta kirjassa on myös romantiikkaa.
 |
| Kuva: Heidi Petrov |
