Joka ketun jälkiä seuraa: Sinikka Koyama

Joka ketun jälkiä seuraa: Sinikka Koyama. Basam Books 2024 (Joka kurjen laulua kuuntelee #2)

Kansi: Sinikka Koyama

"18-vuotias Nene kärsii unettomuudesta ja painajaisista, eikä koulunkäyntikään suju ongelmitta. Väsymys ja paha olo purkautuvat ikävällä tavalla, kun Nene alkaa kiusata luokkakaveriaan Emmaa. Epäonniset sattumat lukitsevat Nenen koulun alla kulkeviin käytäviin, joita oppilaat kutsuvat ”katakombeiksi”.

Maanalaiset käytävät johtavat satumaiseen metsään, jossa Nene kohtaa valkoisen ketun. Huima seikkailu vie aina muinaiseen Japaniin asti, jossa kilpailevat klaanit ovat ajautuneet sodan partaalle ja nuori Hikaru yrittää selviytyä parhaan kykynsä mukaan. Hikaru päätyy kauniin, mutta julman hovimiehen palvelukseen ja joutuu myös kohtaamaan menneisyytensä varjot. On tullut aika riisua naamiot, joiden takaa paljastuu hyvin toisenlaiset kasvot.

Joka ketun jälkiä seuraa on itsenäinen jatko-osa Sinikka Koyaman esikoisteokselle Joka kurjen laulua kuuntelee. Koyama käsittelee elämän suuria ja ajankohtaisia kysymyksiä taiturillisen tarinankerronnan keinoin, samaistuttavasti ja koskettavasti." (Basam Books)

Oma arvio:

Oli iloinen yllätys, kun Sinikka Koyama kysyi minulta kesällä, haluaisinko hänen keväällä ilmestyneestä kirjastaan arvostelukappaleen. Olin nimittäin keväällä pyytänyt kustantajalta kirjaa arvosteltavaksi, mutta heiltä en olisi saanut kuin sähköisen version, josta kieltäydyin kohteliaasti. Lainasin sitten kirjan kirjastosta, mutta en ehtinyt sitä koskaan lukemaan, kun arvostelukappaleet vievät yleensä lukuaikani kokonaan. Vielä enemmän yllätyin, kun sain paketissa signeeratun kirjan lisäksi kauniin kirjanmerkin ja kirjan kansikuvan mukaisen postikortin. 

Joka ketun jälkiä seuraa on käytännössä ihan oma, itsenäinen teos, vaikka se kytkeytyykin Koyaman vuonna 2022 ilmestyneeseen Joka kurjen laulua kuuntelee -kirjaan. Kytkös on kuitenkin niin pieni, että tämän kirjan lukemisen voi huoletta aloittaa, vaikkei olisi lukenut edellistä teosta. Olen esitellyt sen Oulun kaupunginkirjaston Kirjasaari-tapahtumassa keväällä 2023, mutta blogipostaus kirjasta on jäänyt tekemättä. Tässä kuitenkin tiivistys siitä:

********************************************************************************

Kansi: Sinikka Koyama

Sinikka Koyaman Joka kurjen laulua kuuntelee (Basam Books, 2022)  vie meidät Aasiaan, muinaiseen Japaniin. 19-vuotias Sofia nukahtaa bussiin ja herää oudolla päätepysäkillä, jossa törmää vanhaan ystäväänsä Nanaan. Tämä vie Sofian mystiseen Villa Ruusuun, kartanoon, jossa kaikki on jotenkin pysähtynyttä, vanhahtavaa ja unenomaista. Kartanosta löytämäänsä mystistä kirjaa luettuaan Sofia vajoaa uneen ja pääsee seuraamaan Kuivuneen joen laaksossa asuvan Mei-tytön tarinaa. Mei päätyy viettämään aikaansa Prinssin kanssa naimisiin menneen serkkunsa luo, prinssi Nobunarin hoviin, jossa juonittelulta ei voi välttyä. Kirjassa vuorotellaan pysähtyneen Villa Ruusun tapahtumien ja Mein tarinan välillä ja tarinan loppu hämmentää totisesti.

******************************************************************************

Nadia Ainova eli ystävien kesken Nene ei ole kiinnostunut lukio-opiskelusta. Häntä ei myöskään kiinnosta oman uusperheen jäsenet, isäpuoli Johannes, hänen mukanaan tulleet kaksoset Milo ja Noa, joita Nene kutsuu lähinnä riiviöiksi, saati uusin tulokas, pallopää ja kiljukaula, oikealta nimeltään Joonas, joka itkee kaiket yöt ja tekee Nenen lähes hulluksi. Eipä silti, hän ei muutenkaan saa nukuttua öisin, tai jos nukahtaa, näkee tosi kummallisia unia. Isosisko Nanan muisto häilyy talossa tämän kuoleman jälkeen. 

Muistin taas sen oudon painajaisunen. Sen, jossa mä olin oikeasti luullut olevani hereillä ja kuvitellut näkeväni huoneessani synkän, puistattavan hahmon. Se uni oli ollut jotain aivan uutta. Se oli tuntunut niin todelliselta, että mä olin lamaantunut täysin liikuntakyvyttömäksi. Jos pallopää ei olisi alkanut itkeä silloin, niin mä en olisi varmaan herännyt ollenkaan. (s. 25)

Nene purkaakin surkeaa oloaan koulussa suhtautumalla välinpitämättömästi opiskeluun ja ilkeästi muihin ihmisiin. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluvat Fanni ja Rebekka myötäilevät ilkeilevää Neneä, jonka kiusaamisen suurimmaksi kohteeksi on joutunut possupenaalia kantava Emma-niminen tyttö, jota possuttelee Nenen johdolla koko luokka. Alex on silminnähden ihastunut Neneen, mutta Nene ei tyydy lirkuttelemaan hänellekään, vaan on oma töksäyttelevä itsensä.

Nene elää kummallisten unien ja yhä hankalammaksi menevän arjen ristitulessa. Eräiden epäonnisten ja riidantäyteisten bileiden seurauksena hän tulee aiheuttaneeksi perheelleen jotakin kamalaa, jonka seurauksia hänen on paettava. Koulun kellarin käytältä juontaa tie pimeisiin katakombimaisiin käytäviin, jonne Nene pakenee ahdistustaan ja perheensä suuttumusta. Yhtäkkiä hän löytääkin itsensä ihan jostakin muualta, metsästä, jossa valkoinen kettu lähestyy häntä. 

Toinen tarinalinja seuraa nuorta Hikarua, joka asuu muinaisessa Japanissa hyvin vaatimattomissa olosuhteissa. Hänen mökkipahasensa pihalla on pieniä viljelyksiä, ja metsästä ja joesta löytyy muut vatsan täytteet. Seuranaan Hikarulla on nuori Kenshin, jonka tämä pelasti pahasti päihderiippuvaisena kylän kujilta. Kenshin tulee ja menee omia menojaan, mutta on sentään Hikarulle yksi ainoa tuki ja turva. Hänellä kun ei ole enää ketään. Köyhyyden sanelema, mutta seesteinen elämä häiriintyy, kun Hikaru tulee ilmoittautuneeksi Mustanpellon perheen puolesta palvelemaan Kitasogan Iehira nimistä herraa. Kukaan ei osaa arvata, mitä salaisuutta Hikaru kantaa. 

Kurjat olot työleirillä ja sekavat unet, joissa seikkailee valkoinen kettu, syövät Hikarun voimia. Onnekseen Hikaru pääsee karuista peltotöistä yllättäin hienon, kauniin ja ylvään herra Shirakamin palvelukseen, saa ylleen kauniit vaatteet ja helpommat tehtävät. Oudon vetovoimainen Shirakami kutsuu Hikarun ketunpoikasekseen ja vaikka käyttäytyy välillä hyvin julmasti ja välinpitämättömästi muita kohtaan, tuntuu ymmärtävän Hikarua. Muu palvelusväki taas tuntuu olevan kateellinen erityisasemassa olevalle Hikarulle ja tekee monenlaista kiusaa hänelle. Välillä Hikarun mieleen hiipii Kenshin ja hänen hyvinvointinsa. Hikarulle selviää tarinan edetessä myös hänen alkuperänsä, sukunsa salaisuudet ja kuka hän oikeasti onkaan.

"Te muut voitte mennä, mutta sinä jäät. pieni ketunpoikaseni..." (s. 172)

Joka ketun jälkiä seuraa käsittelee alkuosassaan hyvin raadollisesti koulukiusaamista ja tuo esiin lähinnä kiusaajan/kiusaajien näkökulman. Nenen elämä siskon kuoleman jälkeen on ollut rankkaa, ja uusperheeseen sopeutuminen erittäin vaikeaa. Äiti on toivoton, sillä hän ei saa täysi-ikäiseltä tyttäreltään minkäänlaista apua ja ymmärrystä pienten lasten hoitoon. Kaikki kulminoituu kamalaan onnettomuuteen, joka saa Nenen ajattelemaan asiat uusiksi. Vai tapahtuuko sittenkään? Kirjassa seikkaillaan samaan tapaan kuin Joka kurjen laulua kuuntelee -kirjassa unen ja valveen sekoittamassa todellisuudessa, niin että lukijakin välillä hämmentyy, mikä tapahtui oikeasti ja mikä ei.

Alkuosan nykyhetkeen perustuva tarinalinja olisi ehkä kaivannut hiukan tiivistystä, sillä se alkoi tuntua hiukan pitkäveteiseltä ja venytetyltä. Muinaisen Japanin tapahtumat olivat kirjan kiehtovin osuus, vaikka siinäkin olisi ehkä välillä voinut jouduttaa ja tiivistää kerrontaa. Kirjassa on paljon symboleita, jotka yhdistävät henkilöitä, tapahtumia, unen ja valveen  ja nykyisen ja menneen tapahtumia toisiinsa: valkoinen kettu, metsämaisema, lyhty metsässä, possupenaali jne. Hiukan minulle jäi epäselväksi ensimmäinen siirtymä nykyisen ja menneen (Japanin) välillä, sillä yhtäkkiä vain vaihtui Nenen näkökulma edellisestä luvusta seuraavan luvun Hikarun näkökulmaan, ja jouduinkin selaamaan sivuja takaisinpäin, kun en ensin tajunnut, että nyt tässä vaihtuikin henkilö kokonaan. Lopussa alkoi kuitenkin selvitä paremmin, miten mikäkin liittyi mihinkin. 

Lämpimät kädet kiertyivät ympärilleni ja minun käteni kiertyivät hänen ympärilleen. Tuli meidän välillämme oli syttynyt jälleen, ja sen vastustaminen oli minulle mahdotonta.

Vielä tämän kerran, lupasin itselleni ja sitten lakkasin ajattelemasta. (s. 289)

Kirjan maailma on minusta kiehtova ja pitää otteessaan. Mukaan tulee hieman romantiikkaakin, mutta se ei valtaa liikaa alaa. Romanttiset kohtaukset ovat päähenkilöiden iästä huolimatta hyvin kilttiä kamaa, joten tätä voi huoletta suositella nuoremmillekin kuin new adult -ikäisille lukijoille. Henkilöhahmot ovat sopivan erilaisia, mystisimmäksi hahmoksi jää herra Shirakami, josta minulle jäi hiukan outo fiilis, vaikka tarkoitus oli ehkä toinen. Nenen hahmo on alussa tarkoituksellakin provosoivan ilkeä, mutta henkistä kasvua tapahtuu ja asiat järjestyvät. Kirjan loppu on oikein tyydyttävä ja jättää hyvän mielen, vaikka alku on melkoisen ahdistava ja ärsytystäkin aiheuttava. Hyvä kirja käykin läpi monenlaisen tunneskaalan lukijassaan. 

Annan tälle arvosanaksi 4+

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Muualla:

Kirjafile

Siniset Helmet

Samantyylistä:

Elina Pitkäkangas: Sang

Anne-Maija Aalto: Korento

Ei minun maailmassani: Terhi Raikas

 Ei minun maailmassani: Terhi Raikas. Basam Books 2023

Kansi: Naidzionysheva / Bigstock

"Kun poliittiset johtajat eivät osaa säilyttää maailmanrauhaa, onneksi on olemassa valveutuneita nuoria!

Somen kautta nuoret saavat äänensä kuuluviin ja näyttävät, etteivät hyväksy maailmassaan sotaa, pahuutta ja väkivaltaa. Pystyvätkö tavalliset teini-ikäiset ystävykset pelastamaan maailman kolmannelta maailmansodalta?

Terhi Raikas on 29-vuotias esikoiskirjailija, jonka sydäntä lähellä ovat ympäristönsuojelu ja nuorisopolitiikka. Näistä aineksista syntyi jännittävä, lähitulevaisuuteen sijoittuva romaani, joka innostaa vaikuttamaan kaikille tärkeiden asioiden puolesta." (Basam Books)

Oma arvio:

Huomasin tämän kirjan ihan sattumalta kustantajien sivuja selatessani (teen yleensä vielä luetteloiden lukemisen lisäksi haravointia kustantajien sivuilla, jos minulta on jäänyt joku nuortenkirja huomaamatta.) Terhi Raikkaan Ei minun maailmassani ei ole kustantajan toimesta laitettu nuortenkirjaksi, mutta sitä se ilmeisimmin on jo takakansitekstin perusteella. Kiinnostuin kovasti sen yhteiskunnallisesta sanomasta.

Kirjassa eletään vuotta 2117, Suomen 200-vuotisjuhlan aikaa. Tosin Suomi on enää yksi osavaltio Euroopan Unionissa. Ilmastonmuutoksen vuoksi Suomessa ei ole satanut lunta enää 40 vuoteen ja Afrikka on kuumuudessaan asumiskelvoton. Lihatuotteita ei enää kukaan käytä, ja kahvin ja teen sijaan juodaan lämmintä kauramaitoa (yök.) Suurimmalle osalle ihmisistä ei enää riittänyt töitä, varsinkin kun monet töistä hoidetaan roboteilla ja tekoälyllä, joten moni elelee aikuisikänsä perustulon turvin askarrellen omia juttujaan. Korona- ja influenssaepidemiat olivat arkipäivää ja jokavuotinen riesa ja niihin varaudutaan yhä maskeilla ja välimatkoilla (mikä tuntuu minusta hassulta, sillä nythän on jo luovuttu moisista varotoimista.) Maailmalla kuohuu ja puhutaan kolmannen maailmansodan uhasta.

Kirjan päähenkilö on lukion viimeistä vuotta opiskeleva Meeri, joka on alkuun ihan tavallinen opiskeleva nuori, mutta josta kehittyy oikea yhteiskunnallinen vaikuttaja, osin vahingossa. Meeri on tavallisesta perheestä, johon kuuluu kotona olevat äiti ja isä, pikkusisko Elli, jolla on Downin syndrooma, ja isoveli Eino, jota koulutetaan tällä hetkellä salaisessa paikassa armeijan tekoälyjoukkoihin. Meerillä on diagnosoitu ADHD ja lisäksi hän kärsii monesti änkytyksestä, josta koulun ärsyttävät tytöt sitten häntä kiusaavat. Lotta on ystävä päiväkotiajoista saakka, mutta Meeri kokee, ettei heitä enää yhdistä kovinkaan monet asiat. Etenkään yhteiskunnalliset asiat, joista taas Meeri on kiinnostunut. 

Lotta oli niitä, jotka haaveilivat takaisin siihen elämään, kun ihmiset vielä pystyivät kasvattamaan eläimiä syötäväkseen ja muuten hyödynnettäväkseen, käyttämään ajaessaan polttoaineita ja pitämään valoja jokaisessa huoneessa. Onneksi sittemmin oli tajuttu, että moisessa kulutusyhteiskunnassa olimme tuhon tiellä. (s. 21)

Meerin elämää on varjostanut isoäidin etenevä Alzheimerin tauti ja isoveljen poissaolo ja poikaystävä Yusufin etäinen käytös, mutta sitten lisämurhetta tuo Einon kirje, josta selviää, että hänet ollaan lähettämässä Kiinaan, ja ettei sieltä ole paluuta takaisin. Meeri uskoo, että sota on tulossa. Englanninopettaja Mirjami huolestuu Meerin alakulosta ja niinpä tämä uskoutuu politiikkaan hörähtäneelle opettajalleen kuulemastaan. Yusufista ei tunnu olevan apua Einon tilanteen selvittämisessä, sillä tällä tuntuu olevan aina jotain kiirettä. Meeri kertoo epäilyksistään siis myös etäystävälleen, Etelä-Amerikassa asuvalle Palomalle. Tästä lähteekin melkoinen tapahtumien ketju vyörymään liikkeelle, sillä ilman Meerin lupaa Paloma vuotaa tiedon Einon ja maailman tilanteesta someen. Meeristä kiinnostuu BBC:n toimittaja ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat. Laaja somekampanja #notinmyworld ajaa sodanvastaista kampanjaansa ja myös Meeri lähtee opettajansa Mirjamin kanssa Helsinkiin suureen sodanvastaiseen mielenosoitukseen.

---Kootaan voimamme yhteen, jotta Eino ja muut nuoret pääsevät takaisin kotiin. Kolmatta maailmansotaa ei saa tulla, joten ajetaan yhdessä rauhaa. #notinmyworld (s. 47)

Pystyykö nuorten liikkeelle laittama kampanja pysäyttämään käynnistyvän maailmansodan? Saako Meeri enää koskaan nähdä isoveljeään? 

Uskoisin, että kirjan yhteiskunnallinen vahva sanoma voisi kiinnostaa nuoria lukijoita. Omasta mielestäni kirjan kerronnalliset keinot ja juonen uskottavuus ei ole sen vahvuus, mutta onhan tämä mukavan (utopisen) optimistinen kuvaus nuorten osallisuudesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Kirjan henkilöhahmot eivät jättäneet syvempää jälkeä minuun, vaikka päähenkilön nepsy-piirteet ovat toki plussaa, mutta nautin kirjan tarkoista dystopisen maailman kuvauksista. Vaikka ajatuskin lihattomasta ja kahvittomasta maailmasta epäilyttää, mistäpä sen tietää, mihin tämä kaikki vie. En silti ihan usko, että somekamppikset saati kauppasaarrotkaan saisi suuria sotajohtajia pyörtämään päätöksiään. Onneksi kirjojen maailmassa kaikki on mahdollista.

Annan arvosanaksi 3-

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

--

Samantyylistä luettavaa:

Näpit irti!: Jennifer Mathieu

Maailmantyttäret: Siiri Enoranta

Kaunein YA-kansi 2022 äänestyksen sekä kirjapaketin arvonnan tulokset!

Järjestyksessään kolmas Kaunein YA-kansiäänestys on nyt ohitse ja minulla on ilo ja kunnia julkistaa tulokset. Äänestysaika alkoi viime viikon lauantaina ja päättyi eilen, lauantaina 7.1.2023 klo 20.00. Arvoin jo lauantai-iltana kaikkien äänestäneiden kesken kirjapaketin voittajan, jolle olen jo ilmoittanut henkilökohtaisesti. Onnea kovasti, @artfrommiia!

Äänestäjiä oli tänä vuonna huikea määrä, jopa 76. Wau! Kiitos kaikille osallistuneille. Muutama ääni minun piti valitettavasti hylätä, sillä kyseiset äänestäjät olivat käsittäneet ohjeet hiukan väärin. Onneksi näitä ei ollut kuin kahden äänestäjän tapauksessa.

Tuttuun tapaan julkaisen kärkikymmenikön tässä blogipostauksessani, ja tämän lisäksi somekanavilla (IG & Facebook) esiin pääsevät kärkinelikko. 

62:sta kannesta 46 sai ääniä. Voittaja  sai 16 % kaikista äänistä ja 15 kertaa täydet 5 pistettä. Toiseksi tullut sai 8 % äänistä ja kuudelta äänestäjältä täydet 5 pistettä. Kolmanneksi tullut sai 6 % äänistä ja täydet 5 pistettä kolmelta äänestäjältä. Äänet siis jakautuivat melko laajasti eri kansille, mutta voittaja erottui tekemästäni excel-taulukosta jo heti silmämääräisesti pisteillään.

Kuten ennenkin, kauniit piirroskannet saivat eniten ääniä. Myös värityksellä oli väliä, eli joko kirkkaat tai pastelliset värit saivat enemmän ääniä osakseen kuin muut. Myös selkeät värit mustalla pohjalla ovat selvästi silmää miellyttäviä. Valokuvakannet, eli joissa on kuva oikeista ihmisistä, eivät edelleenkään innosta antamaan ääniä. Silti pelkkä piirroskuvakaan ei riitä, vaan kannessa täytyy olla se "jokin."

Esittelen nyt äänestyksen kärkikymmenikön pistemäärineen käänteisessä järjestyksessä, eli sijasta 10 alkaen:

10. sija (19 pistettä):

Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän. Suom. Kaisa Kattelus. Kansi: Erin Fitzsimmons. WSOY

jaettu 9. sija ( 23 pistettä):

Sini Helminen: Sysi. Kansi: Karin Niemi. Myllylahti

Veera Salmi: Oboin kirja. Kansi: Nelli Långstedt. Otava

8. sija (24 pistettä):

Sinikka Koyama: Joka kurjen laulua kuuntelee. Kansi: Sinikka Koyama. Basam Books.

7. sija (25 pistettä):

Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu. Kansi: Sami Saramäki. S&S

6. sija (26 pistettä):

Tiffany D. Jackson: Rajaton. Suom. Peikko Pitkänen. Kansi: Rachelle Baker (kuva), Erin Fitzsimmons (suunnittelu). Karisto.

5. sija (30 pistettä):

Katri Kauppinen: Laakson linnut, aavan laulut. Kansi: Tuuli Juusela. Otava

4. sija (36 pistettä):

Oona Pohjolainen ja Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio. Kansi: Iida Pohjolainen. Otava.

3. sija (37 pistettä):

Eli Brown: Kummat. Suom. Kaisa Kattelus. Kansi: Erin Rytter. Tammi.

2. sija (46 pistettä):

Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas. Kansi: Laura Lyytinen / iStockphoto. Tammi.

1. sija eli KAUNEIN YA-KANSI 2022 VOITTAJA (95 pistettä):

Elina Pitkäkangas: Sang. Kansi: Kaisu Sandberg.WSOY.

Onnea voittajakannelle sekä koko kärkikymmenikölle! Kiitokset ja onnittelut kuuluvat loistaville kansitaiteilijoille, joista useat ovat menestyneet aiemmissakin äänestyksissä. Onnea myös kirjan kirjoittaneille, kääntäjille ja kustantajille.

Voittajakansi, Elina Pitkäkankaan Sang, jonka kannen on taiteillut Kaisu Sandberg, voitti ylivoimaisesti 95 pisteellä. Enkä ihmettele, sillä kansi on aivan uskomattoman kaunis ja onnistuu kuvaamaan sitä maailmaa, mitä kirja pitää sisällään. Upea tumma haukkasiluetti, jonka sisältä voi kurkata kirjan sateiseen, fusangilaiseen maailmaan, ja kuvaa täydentävät kauniit punaiset kiehkurat ja veriroiskeet tekevät kannesta todellisen kirjahyllyn koristuksen.  Koristeellinen fontti kirjan nimessä täydentää  kannen. Sandbergin suunnittelema kansi menestyi myös vuoden 2021 äänestyksessä, kun Emma Luoman Perhosten aika kansikuva tuli jaetulle 9. sijalle. 

Toiselle sijalle tullut kansi tuli hyvin sinnikkäästi Sangin perässä 46 pisteellä. Elina Rouhiaisen Tuntematon taivas on kanneltaan herkkä, kaunis ja tunnelmallinen. Laura Lyytisen taiteilemassa, maalauksellisessa kannessa pastellinpinkit pilvet kumpuavat sinistä taivasta vasten allaan kullankeltainen viljapelto ja hulmuavahameinen tyttö katsomassa koiransa kanssa siperialaista vuoristomaisemaa. Kansi ei voisi olla onnistuneempi kuvaamaan kirjan maailmaa. Fyysisessä kannessa on myös kultaisia tähtiä, jotka eivät erotu niin hyvin näytöllä. Lyytisen suunnittelemista kansista on menestyneet aiemmin  Salla Simukka ja Siri Kolu (toim.): Satalatva - Kalevala uusin silmin (2021, jaettu 9. sija) sekä vuonna 2020 Salla Simukka: Lukitut (8. sija) ja Elina Rouhiainen: Väki 3 - Unienpunoja (6. sija.)

Kolmanneksi tulleen Eli Brownin Kummat (suom. Kaisa Kattelus) kansi on oikea seikkailu, kun sitä alkaa tiirailla lähempää. (On tosin makuasia, onko kirja YA:ta, mutta mukaan äänestykseen se nyt minun mielivaltaisella päätöksellään tuli.) Kaunis ruskeapohjainen kansi, joka väritykseltään henkii western-tunnelmaa, joka on Erin Rytterin käsialaa. Kansi on koristeltu valkoisin, yksityiskohtaisin kuvin kirjan taikaesineistä ja keskeisistä henkilöistä. Kirjan nimi hohtaa kauniin kultaisena. Kirjan kuviointi on silmiä hivelevää ja ehdottomasti lukemaan houkuttelevaa.

Katsoessani kärkikymmenikköä, voin yhtyä yleiseen mielipiteeseen siitä, kuinka näyttäviä ja kauniita kansia näissä kirjoissa on. Mukavaa huomata, että paljon kotimaisia kansikuvia menestyi jälleen kerran. Kaunis kansikuva kruunaa ja viimeistelee kirjan ja houkuttelee lukijaa tarttumaan siihen. Siksi kansikuvaan panostaminen ei ole lainkaan turhaa. Makuja on kuitenkin (onneksi) monenlaisia, kuten huomasin äänestystuloksiakin katsoessa, sillä ääniä jakaantui yllättävän tasaisesti lähes jokaiselle kansikuvalle. Niinpä varmasti jokaiselle löytyy se silmää miellyttävä kansikuva. 

Seuraava äänestys on sitten taas tämän vuoden lopussa, eli pysykää kuulolla, sillä tottahan me äänestämme taas vuoden 2023 kauneimman YA-kannen myös.

Pelletaivas: Anne Lukkarila

 Pelletaivas: Anne Lukkarila. Basam Books 2021

Kansi: Tiia Javanainen/ Purotie Design

"Iinun abivuotta sävyttää kasvava ahdistus. Läheisten sairaudet ja pelko heidän menettämisestä, näköalattomuus omasta tulevaisuudesta, tietään etsivät seksuaalisuus sekä eritysherkkyys luovat paineet, jotka purkautuvat Iinun spontaaniksi pakomatkaksi kesäiseen Eurooppaan juuri omien yo-juhlien kynnyksellä. Matkalla Iinun tavoittaa musertava uutinen, hänen paras ystävänsä jäi rattijuopon yliajamaksi lakkiaisyönä. Olisiko onnettomuutta tapahtunut, jos Iinu olisi jäänyt?

Milla näkee kuolemansa jälkeen ihmisen kokoista kipuilua enemmän ja ohjaa Iinun odysseiaa tuonpuoleisesta. Iinu hakee etsimäänsä Pariisista, Barcelonasta, L ́loret de Marista ja Venetsasta, kohtaa vaaroja, valoja ja varjoja tietämättä, miten Milla seuraa häntä matkallaan. Lopulta Iinu löytää haluamansa ja palaa kotiin, valmiina antamaan anteeksi itselleen ja Millalle. Iinu on oppinut luopumisen läksynsä.

Iinun matka on ihmisen kokoinen kasvutarina, Millan matka ihmiskunnan mittainen. Tarina avaa aikamme suuria teemoja, jotka näkyvät koko maailman kipuiluna. Ilmastonmuutos, läheisten katoaminen muistisairauteen, sota, pakolaisuus, ihmisen yksilöllisyyden ja sananvapauden kriisit. Kantavana teemana on lohtu. Tieto siitä, että kasvu tapahtuu aina kivun kautta, oli kyse ihmisestä tai ihmiskunnasta." (Basam Books)

Oma arvio:

Pitkästä aikaa minulla oli sellainen tilanne, etten oikein alussa keksinyt mitään, mitä kirjoittaisin lukemastani kirjasta. Nappasin vinkin tästä kirjasta kirjailijan Twitter-tililtä ja pyysin arvostelukappaletta Pelletaivas-romaanista, jota Anne Lukkarila oli vasta esittelemässä myös Oulun kirjailijaseuran Uusi kirjallisuusfestivaali -nimisessä tapahtumassa. En tuolloin osallistunut kyseiseen tapahtumaan, mutta nimi jäi mieleen. Hiukan minua hämää kirjan kansikuva, josta minulle tulee ensivaikutelma, että kyseessä olisi lastenkirja. Kuvan leijaa pitelevä pellekin näyttää äkkiseltään pikkupojalta.

Pelletaivas ei ole pituudella pilattu, se on vain 130-sivuinen, mutta aiheeltaan ja sisällöltään raskas ja ahdistavakin. Päähenkilönä on Iinu, joka karkaa juuri ennen lakkiaisiaan Eurooppaan pakoon kaikkea sitä ahdistavaa, mitä hänellä kotimaahan jäi. Sinne jäi myös Milla, paras ystävä, jonka kanssa heidän piti viettää lakkiaisia yhdessä. Iinu ei vielä kirjan alussa tiedä, että Milla on kuollut. Rattijuoppo törmäsi yöllä taksiin, jonka kyydissä Milla oli. Nyt jo kuollut Milla vuorottelee minäkertojaäänenä kirjan muiden lukujen välissä. Milla seuraa Iinun matkaa halki Euroopan ja toimii tämän suojelusenkelinä - tai pikemminkin pellenä, sillä hän ottaa välillä ilmestyessään näkyviin Iinun ja Millan penkkariteemaisen pelleasun käyttöönsä uudelleen.

Meidän piti muuttaa maailmaa, Milla lauloi ja kun hän puristi Iinua käsikynkästä, uskoi Iinu mihin vaan. (s. 16)

Alussa lukijalle valotetaan niitä syitä, jotka johtivat Iinun äkilliseen lähtöön: Hänen pappansa on sairaalassa. Hänen exänsä, Nipa, jonka kanssa hänellä oli lähinnä seksiä, kiinnostaa Millaa, eikä Iinu ole oikein varma, mitä mieltä asiasta on. Iina tutustuu kaunissilmäiseen Taruun Levin reissulla ja rakastuu - samalla hän joutuu pyörittelemään päässään seksuaali-identiteettiinsä liittyviä kysymyksiä, tulemaan ulos kaapista perheelleen ja ystävilleen ja selittelemään itseään Millalle. Tulevaisuudensuunnitelmatkin ahdistaa. Kaikki tämä alkaa olla paljon ajattelevalle Iinulle liikaa, ja sitten hän päättää vain häipyä. 

Iinusta tuntui, että hän oli kotona mutta ei kuitenkaan ollut. (s.30)

Iinu seikkailee Pariisissa, missä joutuu puhelimessa selittelemään lähtöään itkuiselle Tarulle, kuulee Millan kuolemasta ja ostaa Disneylandista itselleen pehmopellen, jotka kantaa matkassaan lopun matkaa. Hän yrittää selittää puhelimessa Millan äidille tämän halunneen hautauksen sijaan polttohautauksen. Barcelonassa hän tutustuu Bastianiin ja Imadiin, musiikkituottajaan ja IT-nörttiin, jotka suunnittelevat uutta mullistavaa sovellusta. Espanjan rantakohteessa hän kohtaa norjalaisen Louin ja rakastuu. Loui on valokuvaaja ja hänelläkin on jonkinlaista epävarmuutta identiteettinsä kanssa. Vaikka kuinka Iinu haluaisi pitää Louista kiinni, tämä palaa takaisin Norjaan ja ohjaa Iinun matkustamaan Venetsiaan, jossa suomalainen Ritu toimisi tämän oppaana. Kaikki nämä matkat Milla seuraa varjona ystävänsä perässä ja pelastaa tämän välillä hankalista tilanteista ottamalla pellehahmon itselleen.

Tämä kirja oli jotenkin kamalan raskasta luettavaa. Kuolleen ystävän mukanaolo ja pelleteema teki siitä minusta jotenkin vielä ahdistavamman. En oikein saanut kiinni mistään, enkä löytänyt valonkipinää oikein mistään loppua lukuunottamatta. Kyllä se toivo siellä jossain oli, mutta minun oli sitä kauhean vaikea kaivaa kaiken synkkämielisyyden keskeltä. Haamu-Millan näkökulmat olivat väliin hiukan liian filosofisia minun makuuni. Kuitenkin ajatus suojelusenkelistä on minusta ihana: kuinka monesta pulasta Milla ehtiikään Iinun pelastaa reissun aikana.

Saapuva aika on ilmaelementin aikaa. Ilma symboloi vapautta ja itsenäisyyttä. Ihminen keksii uusia tapoja lentää ja tekoäly kehittyy nopeasti. (s. 66)

Tämä on  mielestäni new adult  -ikäisille (18-30) sopiva ja ajatuksia herättävä kirja identiteetistä, kasvusta, ahdistuksesta, luopumisesta ja hyväksymisestä. Voikin olla, että ehkä joku valveutunut, ilmastoahdistuksen ja identiteetin kanssa kipuileva nuori aikuinen saa tästä enemmän  kuin esim. minä.

Arvosanani 3-

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Muissa blogeissa:

-

Samantyylistä luettavaa:

Tuhkataivas: Kati-Annika Ansas 

Silmät avatessa on edelleen pimeää: Riina Mattila

Dodo ja Khimaira: J.S. Meresmaa 

 

Eleanor & Park: Rainbow Rowell

Eleanor & Park: Rainbow Rowell. Suomentanut Terhi Kuusisto. Viisas elämä/ Basam Books 2016.

 Englanninkielinen alkuteos (2013): Eleanor & Park

Takakansi:

 

Oma arvio:



Minä hullaannuin Eleanoriin ja Parkiin. Miten ihanan omituinen, mutta silti niin tavallinen rakkaustarina tämä onkaan! Pidän siitä, että kerronta vaihtelee koko ajan molempien päähenkilöiden näkökulmasta. Erityisesti pidän siitä, että tarina sijoittuu 1980-luvulle ja tekstissä vilisee minulle tuttuja, nostalgisia asioita: musiikki kuunneltiin kaseteilta, korvalappustereiden paristot loppuivat yleensä kesken kuuntelun, kaikilla ei ollut puhelinta, puhelinnumerot opeteltiin ulkoa ja ihastusta ei voinut lähestyä Whatsupissa tai Facebookissa, vaan ujojenkin oli pakko alkaa tutustelu PUHUMALLA vaikka sana kerrallaan.

Minä välillä nauraa hymistelin ja välillä kyynelehdin kirjan matkassa. Eleanorin jurous ja tölväisyt ovat mainioita, ja jotenkin voin samaistua häneen, sillä olin itsekin melko tönkkösanainen teini. Ehkä vielä nykyäänkin. Park taas on aivan mainio tyyppi, joka osaa nähdä Eleanorin kauneuden eikä hätkähdä tämän töksäyttelyistä, vaikka alussa pitää tyttöä ihan liian omituisena.

Jos et halua, että sua katsotaan, Park oli silloin ajatellut, älä pidä kalan syöttejä hiuksissasi. Sillä oli kai romulaatikko korurasiana. Vaikka ei kaikki sen jutut näyttäneet tyhmiltä...
--- "Tunnetko sä sen?" Cal kysyi.
"En", Park sanoi nopeasti. "Se kulkee samalla bussilla. Se on outo."

Eleanorin kotona on jatkuva väkivallan uhka, sillä hänen isäpuolensa on viinaan menevä ja räyhäluonteinen. Eleanor saa monena yönä hyssytellä pienempiä sisaruksiaan ja kuunnella, kuinka isäpuoli kohtelee hänen äitiään kaltoin. Itselläni nousee kiukku Eleanorin äitiä kohtaan, kun hän antaa tämän jatkua. Olisi pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta, kun Eleanor passitetaan pois kotoaan viereiden huostaan, vain koska isäpuoli ei voi sietää häntä. Onneksi Eleanor löytää Parkin tuekseen.

Eleanorin itsetunto on pohjamudissa isäpuolensa vuoksi, mutta asiaa ei myöskään helpota se, että koulussa häntä nimitellään ja kiusataan. Park kokee suunnatonta suojeluhalua tyttöä kohtaan, ja meinaa joutua jopa hankaluuksiin sen takia. Lisäksi Eleanorin biologinen isä on välinpitämätön häntä kohtaan ja tuntuu asettavan uuden perheensä etusijalle. Nämä kaikki tekevät tarinasta paikoin todella ahdistavan ja surullisen, mutta onneksi muuten kepeä tyyli pelastaa lukijan hukkumasta surun syövereihin.

Kun hän maanantaiaamuna näki Parkin seisomassa bussipysäkillä, hän alkoi kikattaa. Oikeasti kikattaa kuin joku piirrettyjen hahmo... jonka posket alkaa punoittaa ja jonka korvista putkahtelee pieniä sydämiä.

Se oli naurettavaa.

Pidän Eleanorin ja Parkin rakkaustarinassa siitä, ettei se ole mitään instalovea, vaan he tutustuvat, ihastuvat ja rakastuvat hitaasti tunnustellen. Kaikki lähtee bussissa vierekkäin istumisesta, sarjisten lukemisesta, lyhyistä keskusteluista liittyen sarjiksiin ja musiikkiin - ja käsien sekä hiusten koskettelusta. Toisin sanoen, ei tunnu yhtään epäuskottavalta siinä vaiheessa, kun Park sanoo rakastavansa. He ovat kuin Romeo ja Julia, jotka joutuvat salaamaan rakkautensa - nyt vain tosin Eleanorin perheeltä. He saavat turvasataman Parkin vakaasta, tavallisesta perheestä.

Kirjan tärkein teema on musiikki: siitä nuoripari saa ensimmäisen puheenaiheet, kun Park nauhoittaa Eleanorille kuunneltavaksi kokoelmakasetteja. Musiikki kulkee mukana koko tarinan ajan. Pidän siitä, miten  vahvasti Eleanor kokee musiikin kropassaan - siihenkin minun on helppo samaistua.

Kaikkein parasta oli, että hänellä oli päässään Parkin laulut - ja jotenkin rinnassaan.

Siinä musiikissa oli jotain. Uusi tunne. Jotenkin se puristi keuhkoja ja vatsaa. Siinä oli jotain jännittävää, jotain hermostuttavaa. Eleonorista alkoi tuntua, ettei kaikki - ettei maailma - ollut sitä mitä hän oli luullut. Se oli hyvä. Se oli maailman mahtavinta.

Loppu on yhtä aikaa ihana että kamala. Mieleeni jää pyörimään monta, monta kysymystä, mutta silti olen toiveikas. 

DreamWorks on ostanut Eleanor & Park -elokuvan oikeudet, mutta en löytänyt enempää tietoa siitä, miten projekti on edennyt. Elokuva-aineksia tarinassa on enemmän kuin tarpeeksi.

Arvosanani 5+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Ullan luetut kirjat
Notko, se lukeva peikko
Kirjaneidon tornihuone
Mustetta paperilla
Sivutiellä
Kirjaston kummitus

Samantyylisiä kirjoja:

Tähtiin kirjoitettu virhe: John Green



Eleanor & Park -soittolista Spotifyssä (laatinut Rainbow Rowell)

Kirjakevät 2016

Pian alkaa olla vuosi 2015 lopuillaan, ja on aika katsella kohti uutta vuotta. Näin kirjabloggaajana se tarkoittaa sitä, että kustantajien kirjakatalogeja on plärätty minkä keritty ja sieltä mielenkiintoiset teokset bongattu. Olen koonnut tähän listaan minua kiinnostavat kirjakevään 2016 kirjat, joista suurin osa on tietenkin  nuortenkirjallisuutta, mutta myös aikuisten scifiä ja kauhukirjallisuutta olen ottanut mukaan. Mukana listassani on myös kirjallisuuteen liittyvä tv-sarja sekä elokuvia, joita tulee kevään aikana.

Tein tänä syksynä myös pari lastenkirjapostausta, ja siitä innostuneena aion lukea myös ensi keväänä yhdessä lasteni kanssa muutamia meitä kiinnostavia lastenkirjauutuuksia. Ne listaan tämän luettelon lopuksi. Pidän blogini kuitenkin edelleen nuorten scifi- ja fantasiakirjallisuuspainotteisena.

 

Kirjauutuudet esittelen ilmestymisjärjestyksessä (jos tarkka ilmestymiskuukausi on tiedossani), mutta kannattaa ottaa huomioon, että ne eivät ole aina ihan paikkansapitäviä.

Tammikuu

Johanna Hulkko: K18. Karisto.

Tämä nuortenkirja ei pidä sisällään scifi- tai fantasiaelementtejä, mutta kiinnostaa minua muuten. Sen luvataan olevan rento romaani nuoruudesta ja ylikierroksilla hyrräävistä hormoneista. Se on kirjailija Johanna Hulkon ensimmäinen nuortenromaani, sillä hän on aiemmin kirjoittanut lastenkirjoja.






Blake Crouch: Wayward Pines – Viimeinen kaupunki. Tammi.

Mainio aikuisten scifitrilogia Wayward Pines saa päätösosansa Viimeinen kaupunki heti vuoden alussa. Tämän sarjan toinen osa jäi niin jänskään kohtaan, että tämä kirja on yksi odotetuimmista kevään julkaisuista. Pidän Blake Crouchin mutkattomasta tavasta kirjoittaa. Sarjan aiemmat osat ovat Ei pakotietä ja Salaisuus.






Kami Garcia ja Margaret Stohl: Lumoava totuus.WSOY.

Loihtijakronikka-noitasaagan neljäs ja viimeinen osa tupsahtaa myös ilmoille heti vuoden alussa. Pidin sarjan avausosasta Lumoava kirous hiukan enemmän kuin toisesta osasta Lumoava pimeys. Kolmas osa, Lumoava kaaos,  on minulta vielä lukematta, mutta aion sen lukea jossain välissä. Tässä sarjassa tarinaa tarkkaillaan nuoren pojan, Ethanin silmin. Sarjassa on mystiikkaa, loihtijoita, inkubuksia (vampyyrejä) sekä paranormaalia romantiikkaa. Ihan mukava sarja, joskaan ei suurin suosikkini.




Lauren Kate: Langennut. WSOY.

Tämän kirjan suomennosta minä olen odotellut jo viime keväästä saakka, sillä se on aina siirtynyt tuonnemmaksi. Jospa viimein ensi vuoden alussa saamme nauttia tästä ihanasta goottitunnelmaisesta, pakahduttavaa paranormaalia romantiikkaa sisältävästä trilogian avausosasta. Olen lukenut englanniksi sarjan kaksi ensimmäisestä osaa Fallen ja Torment.





Stephenie Meyer: Houkutus / Elämä ja kuolema. WSOY.

Todellinen iloinen yllätys on tämä Twilight-sarjan juhlapainos, jossa on sekä sarjan ensimmäinen osa Houkutus, että ihan uudesta näkökulmasta kirjoitettu tarina Elämä ja kuolema. Onpa mukava palata taas lempisarjani pariin! Twilight-sarjaan kuuluu osat Houkutus, Uusikuu, Epäilys ja Aamunkoi.



Estelle Maskame: Dimily – Rakastan. Gummerus.

En muista, milloin olisin lukenut "puhdasta" romantiikkaa. Innostuin heti, kun  näin Gummeruksen julkaisevan tähän uuteen nuorten sarjaan jopa kaksi osaa tämän kevään aikana. Kirjasarjassa seurataan 16-vuotiasta Edeniä sekä hänen kalifornialaiseen teinielämään sekä uusiin velipuoliinsa sopeutumista. Luvassa on valheita, draamaa ja romantiikkaa. Kirjan toisesta osasta kerron lisää huhtikuu-otsikon alla.



Jeff VanderMeer: Hyväksyntä. Like

Ihanan kieroutunut Eteläraja-scifisarja  saa jatkokseen alkuvuonna 2016 viimeisen osan Hyväksyntä. Toinen osa Hallinta jäi kyllä sellaiseen kohtaan, että en millään malta odottaa tätä osaa. Ensimmäinen osa on nimeltään Hävitys.






Shadowhunters tv-sarja 

 Cassandra Claren kuusiosaiseen fantasiasarjaan Varjometsästäjät perustuva tv-sarja on viimein valmis ja sitä aletaan esittää heti vuoden alusta. Suomessa pääsemme sarjaa katsomaan Netflixin kautta 13.1. alkaen, ja jaksoja tulee joka viikko lisää. Tätä olen odottanut!
Sarjassa tulee olemaan takuuvarmasti jännitystä, romantiikkaa, fantasiaa ja seikkailua kyllikseen.


Helmikuu 

Laura Lähteenmäki: Nutcase. WSOY.


 Laura Lähteenmäen nuortenkirjassa Nutcase seikkaillaan blogimaailmassa. Tämä kirja kiinnostaa minua, vaikkei se scifiä tai fantasiaa olekaan.










Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren: Avain. Basam Books.


Pitkän odotuksen jälkeen ruotsalaiskaksikon Strandberg & Elfgren kirjoittama Engelsfors-trilogia saa päätöksensä osalla Avain. Tämä nuorten urbaani fantasiasarja pitää sisällään todella monipuolisia henkilöhahmoja, noitamenoja sekä muutakin mystiikkaa. Sarjan ensimmäiset kaksi osaa ovat Piiri ja Tuli.






Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat. Haamu.

Haamu-kustannus julkaisi viime keväänä Mervi Heikkilän nuorten fantasiakirjan Louhen liitto, joka oli mukavalukuinen ja kiinnostava minun makuuni. Toivoin tuolloin jatkoa tarinaan, ja nyt sitä olisikin luvassa itsenäisellä jatko-osalla Tuonella kulkijat. 







Maaliskuu 

Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja. Minerva.


 Lähdin syksyllä 2015 mukaan Hämärän jälkeen kauhukirjalukuhaasteeseen, joten tämä kirja on mahtava kartuttaja siihen saraan. Saati, että suomalaiset kansantarinat kiinnostavat minua aina, varsinkin  jos ne liittyvät kummajaisiin.









Marja-Leena Tiainen: Viestejä koomasta. Tammi. 

Tämä nuorten aikuisten fantasiaromaani Viestejä Koomasta vaikuttaa herkullisen kiintoisalta. Tarinassa Silva joutuu onnettomuuden seurauksena kummalliseen paikkaan nimeltä Kooma ja saa sieltä lähetellä viestejä eläville.









Sally Green: Puoliksi poissa. Gummerus.

 Sally Greenin Puoliksi paha -trilogia on heitellyt tunteitani laidasta toiseen. Toinen osa, Puoliksi villi, jäi siinä määrin kiintoisaan kohtaan, että odotan kovasti tätä päätösosaa. Ensimmäinen osa on nimeltään Puoliksi paha.






K.K.Alongi: Kevätuhrit. Otava.

Uusi kotimainen nuorten jännityssarja tulee koukuttamaan takuuvarmasti. Sarjan avausosassa Kevätuhrit päähenkilö Jade ja neljä muuta nuorta heräävät ympärillään pelkkää pimeyttä. He alkavat seikkailla täysin muuttuneessa maailmassa.






Anne-Maija Aalto: Syvään veteen. Otava.

Anne-Maija Aallon esikoisromaanissa 15-vuotias Taika menettää vanhempansa ja joutuu aloittamaan elämänsä uudelleen vieraassa ympäristössä. Odotan tältä kirjalta syviä tunteita ja oikeaa kasvutarinaa.





 

Marja-Leena Tiainen: Tatu ja ihana Iiris. SELKO. Avain.


 Tutustuin viime syksynä Selkokirjoihin, ja päätin ottaa tavakseni lukea ja blogata myös joitakin sellaisia. Marja-Leena Tiaisen Tatu ja ihana Iiris vaikuttaa mukavalta nuortenkirjalta.







Allegiant-elokuva.

Veronica Rothin Outolintu-trilogiaan perustuvat elokuvat ovat olleet minulle odotetuimpia, vaikka viime keväänä elokuvasarjan toinen osa Insurgent olikin pienoinen pettymys. Ihmettelen sitä, miten kirjatrilogian kolmososasta Uskollinen riittää aineksia kahteen elokuvaan, mutta se jää nähtäväksi. Elokuvasarjan kolmas osa Allegiant tulee siis ensi-iltaan maaliskuun 18. päivä.




Huhtikuu 

Elina Pitkäkangas: Kuura. Myllylahti.

Aina kun on tulossa uutta kotimaista romantiikalla höystettyä urbaania fantasiaa, johon liittyy ihmissusia, en voi muuta kuin hyppiä onnesta tasajalkaa! Elina Pitkäkankaan esikoisteos Kuura on minulle odotetuimpien kevään kirjojen kärkipäässä.






Charlaine Harris: Salaisuuksia haudan takaa. Gummerus.

 Tämä  neliosainen Harper Connelly -mysteerisarja tulee tiensä päähän, kun neljäs osa Salaisuuksia haudan takaa julkaistaan. Tämä sarja ei ole minun suurimpia suosikkejani, mutta uteliaisuudestani haluan selvittää, mitä yliluonnollisia kykyjä omaavalle Harperille ja hänen velipuolelleen Tolliverille käy. Sarjassa on ilmestynyt osat Kuiskauksia haudan takaa, Yllätyksiä haudan takaa ja Väristyksiä haudan takaa.




Estelle Maskame: Diminy – Tarvitsen. Gummerus

Tämä uusi nuorten aikuisten romanttinen sarja saa jatko-osan jo saman kevään aikana, kun Gummerus julkaisee toisen osan Diminy - Tarvitsen jo huhtikuussa (ks. kohta tammikuu). Tosi mukavaa, ettei tarvitse odotella jatko-osaa loputtomiin!




Veronica Roth: Neljä. Otava.

 Voi, Outolintu-sarjaa alkoikin jo olla niin ikävä, että on suoranainen helpotus, että sarjaan julkaistaan jatko-osa Neljä, joka on Tobiaksen tarina. Sarjan aiemmat osat ovat Outolintu, Kapinallinen ja Uskollinen.







Toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu

Theo Lawrence: Hehkuva ruumis. Karisto.

Tätä minä odotan kovasti, sillä Mystic City -trilogian toisessa osassa Pimeä sydän tarina alkoi mennä erittäin paljon mieleiseeni suuntaan. Tämä nuorten dystopia-sarja on siitä erikoinen, että sen kirjoittajana on mies. Sarjassa on ilmestyneet osat Salatun voiman kaupunki ja Pimeä sydän.






Siri Pettersen: Mätä. Jalava.

Norjalaisen Siri Pettersenin Mätä on minun odotetuin kevään kirja numero 1! Rakastuin ja ihastuin viime syksynä julkaistuun Korpinkehät-trilogian ensimmäiseen osaan Odininlapsi, joka on sekoitus fantasiaa, kansantaruja ja mystiikkaa.






Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta. WSOY.

Kesäkuussa voin kauhistuttaa taas itseäni aikuisten goottikauhumaisella jännityskirjalla Hylätty ranta.







Fallen-elokuva.

 Kate Laurenin Fallen-kirjasarjaan perustuva elokuva julkaistaneen viimein tänä keväänä. Tämän olisi pitänyt tulla jo viime kesänä leffateattereihin, mutta jokin viivästys taas iski. Josko viimein?









Kevään lastenkertomukset ja kuvakirjat 

Näitä kirjoja me odottelemme lasteni (7- ja 6-vuotias) kanssa luettavaksi ja arvioitavaksi:

Kustannus Mäkelä:

Lars Rudebjer: Miira ja Kettu 

 










Sharon Rentta: Päivä eläinten postitoimistossa 

 










Rose Lagercrantz – Eva Eriksson: Onnentyttö Dunne 

 










Zapf: Seikkailu Robomaassa 

Karisto:


Aira Savisaari ja Mimmu Tihinen: Ponku, Peetu ja helppo nakki

 










Holly Webb: Tepsu joutuu pulaan

 










Anneli Kanto: Perttu Virtanen ja varkaus

Tammi: 

Ingrid Flygare: Liian pieni Putti

 









Tuula Korolainen, Christel Rönns: Kissa Killin villi lelupäivä 

S&S

Lena Frölander & Ulf: Minä, Muru ja metsä

Avain 

Marita Hauhia ja Anne Randen: Emman ja Eetun yllätyslöytö (SELKO)

Lasten keskus

Fritch, Lacey, Martin jne: Sata asiaa jotka haluat tietää (tietokirja)

Mitä kirjaa tai kirjoja sinä odotat ensi keväältä? Onko sinulla jotain uudenvuodenlupauksia liittyen lukemiseen ja kirjoihin?

 Toivotan kaikille oikein hyvää, lukuintoista uuttavuotta 2016! Tulkoon kirjalliselle tiellenne mahtavia lukuelämyksiä, iloisia yllätyksiä sekä välillä myös pettymyksiä!