sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Kiltin tytön murhaopas -trilogia: Holly Jackson

Kiltin tytön murhaopas: Holly Jackson. Suomentanut Leena Ojalatva. Karisto 2022. (Kiltin tytön murhaopas #1)

Englanninkielinen alkuteos (2019): A Good Girls Guide to Murder. Kansi: Christine Blackburne (kuvat), Casey Moses (suunnittelu)

"Kansainvälinen menestysdekkari pitää jännityksessä yllättävään loppuratkaisuun saakka.

Viisi vuotta sitten Sal Singh murhasi tyttöystävänsä Andie Bellin. Poliisi tietää, että Sal teki sen. Kaikki kaupungissa tietävät, että Sal teki sen.

Mutta murhan jälkimaininkien kalvamassa pikkukaupungissa kasvanut Pippa Fitz-Amobi ei ole asiasta niin varma. Kun Pippa valitsee tapauksen kouluprojektinsa aiheeksi, hän pääsee perille salaisuuksista, joita joku on epätoivoisesti yrittänyt pimittää. Jos todellinen tappaja on edelleen vapaalla jalalla, kuinka pitkälle hän on valmis menemään salatakseen tekonsa?" (Karisto)

Oma arvio:

Tältä kirjalta ei ole voinut välttyä somessa. Viimeinkin saimme suomennoksen Holly Jacksonin mainetta niittäneestä YA-jännäristä Kiltin tytön murhakirja, joka aloittaa trilogian. Toivon mukaan muutkin osat suomennettaisiin melko ripeää.

Kirjan aloittaa heti aidon näköinen tutkielmasuunnitelma, jossa tulee ilmi Kiltonin pikkukaupungissa asuvan Pippa Fitz-Amobin itsenäisen laaja-alaisen tutkielman aihe ja suunnitelma. Tunnollinen ja menestyvä Pippa on valinnut aran aiheen: hän haluaa pureutua kaupungissa viisi vuotta sitten tapahtuneeseen tragediaan, jossa Andie-niminen tyttö katosi, ilmeisesti henkirikoksen uhrina, ja tämän poikaystävä Sal Singh löydettiin metsästä itsensä surmanneena. Sal todettiin syylliseksi Andien murhaan. Pippa ei kuitenkaan halua ostaa tätä, vaan aikoo nyt tutkielmassaan selvittää, onko Andie yhä elossa, tai jos ei ole, kuka hänet surmasi. Koska Pippa haluaa uskoa, ettei se ollut Sal.

Haluan niin ikään tehdä ehdottoman selväksi, että ET SAA MILLÄÄN TAVALLA OTTAA YHTEYTTÄ kumpaankaan asianosaiseen perheeseen. (s. 9)

Vaikka Pipan ohjaaja kieltää tätä ottamasta yhteyttä asianosaisiin perheisiin, voi arvata kaksi kertaa, ottaako hän kuitenkin. Pippa suhtautuu hyvin kunnianhimoisesti tutkielmaansa, vaikka hänen äitinsä haluaisi tämän mieluummin rehkivän päättökokeidensa ja jatkokoulutuspaikkahakemusten eteen. Kun Pippa vierailee heti alkuun jututtamassa Salin veljeä Ravia, hän saa tästä oivan apulaisen, jolla on oma agendansa auttaa: hän haluaa puhdistaa veljensä ja oman perheensä maineen. Kaupungissa nimittäin yhä suhtaudutaan ynseästi Singhin, murhaajapojan perheeseen.

Kirjan rakenne on mainio: kerronnan väliin sujutetut tutkielmapäiväkirjan sivut ja haastattelulitteroinnit tekevät lukemisesta autenttisen kokemukset. Ainut miinus, että nämä osiot ovat ihan järisyttävän pienellä fontilla. Pippan rikostutkimus on suorastaan ammattimaisen tarkkaa ja epäiltyjen lista kasvaa haastattelujen myötä. Kaikki menisi tietysti mukavasti, mutta sitten Pippa alkaa saada uhkaavia viestejä, joissa häntä käsketään lopettamaan tutkimukset. Pippa ei puhu kellekään mitään saamistaan uhkauksista, vaan päättää jatkaa, sillä hän on sen velkaa myös Raville, josta on tulossa Pipalle koko ajan läheisempi ja tärkeämpi ihminen.

Typerä ämmä. Lopeta kun vielä voit.
Lähettäjä tuntematon. (s. 210)

Minusta tämä on uskomattoman koukuttava ja viihdyttävä murhamysteeri, jossa true crime ja Agatha Christien murhatutkimukset yhdistyvät. En olisi millään arvannut loppuratkaisua, niin ovelasti lukijaa välillä ällyytettiin. Pidin kovasti siitä, miten romanssikuviot eivät ajaneet kirjan pääasian eli murhatutkimuksen edelle. Vaikka olenkin romantiikan ystävä, välillä tuntuu, että YA:ssa sitä tungetaan liikaa joka kirjaan. Nautin myös Pipan perhekuvauksista, sillä hänen hassunhauskat vanhempansa, nigerialaistaustainen isä ja vitivalkoinen äiti, sekä sympaattinen velipuoli Josh ja söpö kultainennoutaja Barney muodostavat hulvattoman perheen. Kirjassa on muutenkin huomioita monimuotoisuus: Singhin perhe on intialaistaustainen eivätkä Pipan ystävätkään ole kaikki valkoisia brittejä saati heteroja. Pipan ystävät pitävät tämän maan tasalla tutkielman teon välissä. Pippa joutuukin vähän hankalaan välikäteen, kun myös hänen rakkaan ystävänsä Caran isosisko ja isä päätyvät syytettyjen listalle.

"On vain yksi ihminen, jolla on syytä olla tästä pahoillaan." (s. 322)

Vaikka lopun ratkaisut yllättivät minut tyystin - mikä on aina hyvä, sillä ennalta-arvattavuus ärsyttää - minulle jäi hieman pettynyt olo siitä, miten kaikki sitten lopulta ratkesi. Oli vähän blääh-fiilis. Kirjan vahvuus on siis itse tutkimuksessa ja jännitteen kasvattamisessa. Vaikka lopussa tapahtuu melko kamalia juttuja (ja surullisiakin), tämä on kuitenkin minusta melko "kiltti" kirja, joten voisin vinkata tätä seiskaluokkalaisillekin.

Arvosanani 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Muissa blogeissa:

---

Samantyylistä luettavaa:


Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: By a british author
Popsugar; A book with a misleading title


Ei kommentteja: