Sadan vuoden unet. Satuja aikuisille: Juri Nummelin (toim.)

Sadan vuoden unet. Satuja aikuisille: Juri Nummelin (toim.) Jalava 2017. Novellikokoelma.

 Kansi ja taitto: Samppa Ranta/ Punavuoren Folio Oy. Kannen kuva: Charlie Bowater

"Masentunut Ruusunen satuttaa sormensa leipäveitseen, Tuhkimon prinssillä on kenkäfetissi, ja Lumikin ilkeän äitipuolen peili päätyy kampaamoon.

Sadan vuoden unissa suomalaiset eturivin kirjailijat tarttuvat vanhoihin satuihin, eikä mikään ole enää kuten ennen. Kirjassa on kolmetoista aikuisille kirjoitettua muunnelmaa kaikkien tuntemista satuklassikoista. Mukana on niin Grimmin veljesten ja Charles Perrault’n kertomuksia kuin Aisopoksen eläinsatuja, hölmöläisten toilailuja unohtamatta.

Kirjan kirjoittajat ovat suomalaisen spekulatiivisen fiktion veteraaneja sekä nousevia kykyjä. Hyytävissä, ravistelevissa ja ilkikurisissa tarinoissa kirjoittajien äänet sekoittuvat vanhoihin myytteihin, kun tutut hahmot kohtaavat elämän realiteetit.

Satujen kirjoittajat:

Markus Harju
Artemis Kelosaari
Juha-Pekka Koskinen
Markus Leikola
Anne Leinonen
Heikki Nevala
Sari Peltoniemi
Tiina Raevaara
Marika Riikonen
Johanna Sinisalo
Vesa Sisättö
Shimo Suntila
Johanna Venho 

Kirjan on toimittanut Juri Nummelin, joka tunnetaan monista spekulatiiviseen fiktioon keskittyvistä novelliantologioistaan, muun muassa Kirotun kirjan vartija: suomalaisia Cthulhu-tarinoita (Jalava 2016) ja Kuun pimeä puoli: suomalaisia ihmissusinovelleja (Jalava 2013). (Art House -ryhmä)

Oma arvio:

Nyt vuoden vyöryvät täysinä kuin vain sellaisen vuodet, joka on nukkunut sata vuotta (Johanna Venho: Sadan vuoden unet, s. 19)

Kukaan ei ole liian vanha lukemaan satuja. Kun tarkemmin ajatellaan, esimerkiksi Grimmin veljekset kirjoittivat satunsa alunperin aikuisille, ja ne olivat paljon raaempia kuin lapsille siivotut versiot. Juri Nummelin on toimittanut kaiken kattavan satukokoelman, jossa toinen toistaan taitavammat suomalaiset kirjailijat pistävät sadunkerrontataitonsa peliin, toki vanhoja satuklassikoita mukaillen. Osa saduista on minulle outoja, joten on mahtavaa, että kirjan lopussa on osio, jossa kirjailija kertoo, mihin satuun hän viittaa omassa versiossaan.

Olen lukenut tätä novellikokoelmaa hiljaa nautiskellen. Päätin jo heti kirjan saatuani, etten lue tätä heti suinpäin putkeen, vaan luen sadun silloin, kun siltä tuntuu, sulattelen lukemaani ja luen seuraavan sadun sitten taas joskus. 

Kuten viini paranee vanhetessaan, myös tämän novellikokoelman helmet ovat mielestäni kirjan loppupäässä. Minun suurimmaksi suosikiksi nousi Johanna Sinisalon nokkela, nykyaikaistettu ja brutaali versio Hannu ja Kerttu -sadusta nimeltään Hantta ja Kertsi. Myös Anne Leinosen post-apokalyptinen Luola, joka on mukaelma Ali Baban sadusta, on nautinnollista luettavaa, joskin se jää turhan lyhyeksi nautinnoksi. Myös Tiina Raevaaran mukaelma Grimmin satujen Korpista on loistava, hyytävän kauhutunnelmainen novelli, joka jättää monta kysymystä lukukokemuksen päätteeksi. 

Korpin viisaat, vihaiset silmät, kasvot, jotka olivat hyvin epäinhimilliset, mutta kasvot kuitenkin. Terävä ja syyttävä katse. Tuttu, sillä tämä oli juuri se korppi.

Marilla kirkaisi. (Tiina Raevaara: Korppi, s. 313) 

Kuva: Pixabay

Kaikki novellit eivät oikein innostaneet minua, kuten esimerkiksi Juha-Pekka Koskisen Lumikuningatar-satuun pohjautuva  Jääsydän ja Markus Harjun Tittelintuure-mukaelma Pieni mies, muodoltaan väärä, saati Heikki Nevalan Aisopoksen Mies ja käärme -sadun innoittama Ikuisuuden purema ei saanut minua vakuutettua. Silti kirjan novellit ovat mielestäni yleisesti ottaen huolella harkittuja ja hyvin hiottuja aikuisten satuja, joten koko kokoelman taso on ihan hyvä. Tällaisia vain lisää! 

Erikoiskiitos kauniille kansikuvalle.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle. 

Muissa blogeissa:

Kirjat kertovat 
Usva
Bookishteaparty
Kirjan vuoksi
Evarian kirjahylly
Tuijata.Kulttuuripohdintoja

Naistenviikkohaaste ~ Agnes: Minna Canth

Agnes: Minna Canth. Teoksessa Kodin suuret klassikot - Minna Canth 2: Ilpo Tiitinen (toim.). Weilin+Göös 1990 (1. painos 1987) 

 Julkaistu ensimmäisen kerran teoksessa Novelleja II, Otava 1892.

"Minna Canthin aikaisemmista naistyypeistä Agnes poikkeaa varsin paljon. Agnes on ensimmäisiä Canthin tuotannon itsenäisiä, miehen yläpuolelle asettuvia naisia. Näin siitä huolimatta että novellin loppu on tavanomainen ja sovinnainen. (s. 369)"

Oma arvio:

Näin valikoitui naistenviikon viimeisimmäksi luettavakseni suomalaisen naisasianaisen, Minna Canthin novelli Agnes, johon en ole aiemmin tutustunut. 

Aiemmin olen lukenut häneltä novellit/näytelmät Työmiehen vaimo, Papin perhe, Anna Liisa ja Hanna.

Novellin nimihenkilö Agnes ei ole tarinan minäkertoja, vaan se on Liisi, joka tarinan alussa on viisitoistavuotias, vallaton neiti. Hän ihailee suunnattomasti luokkatoveriaan Agnesta, joka on kaikin tavoin kauniimpi ja ylväämpi kuin muut tytöt. Koulussa supistaan, kenet Agnes mahtaakaan huolia miehekseen, niin muita ylempänä hän on. Myöhemmin  juorutaan hänen matkanneen Pietariin seuranaiseksi ruhtinattarelle.

- Rakastuukohan Agnes milloinkaan? tuumailimme useasti keskenämme. Ja kehen? Kuka on se onnellinen? Löytyykö yhtä ainoata miestä, joka olisi kyllin arvokas hänelle? (s. 134)

Tarina jatkuu siitä, kun Liisi on ollut jo viisi vuotta naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Hänen miehensä Antti on talonpoika, tavallinen suomalainen, hiukan juro mies, joka kuitenkin osoittaa hellyyttä ja rakkauttaan vaimolleen. Kun Agnes saapuu yllättäin vierailulle, koko kylän miehet ja naisetkin sekoavat tuohon ylevään maailmannaiseen, joka tuntuu vähättelevän paikallista väkeä. Hänen mielestään he ovat nurkkapatriootteja, naiiveja isänmaallisuudessaan ja vailla tietoa paremmasta.

Kuva: Pixabay

Teki masentavan vaikutuksen, kun käänsi silmänsä Agnesista meihin muihin. En vielä milloinkaan ollut huomannut, kuinka kömpelöitä ja tympeitä me todellakin olemme. Ja kuinka tarantekoisia meidän vaatteemme, kuinka mauttomia! (Liisi, s. 150)

Liisin jurona tunnettu Antti-mies muuttuu yhtäkkiä vallan kohteliaaksi ja huomaavaiseksi lupautuessaan näyttämään Liisin ystävälle seudun nähtävyyksiä. Liisi huomaa mustasukkaisuuden kasvavan itsessään, vaikka aluksi ei sitä myönnäkään. Hänen mustasukkaisuuden tunteet on kuvattu hyvin vaikuttavasti, niin että jopa minun korvistani meinasi ruveta nousemaan savu Liisin puolesta.

Tunsin äkkinäistä, kauheata vihaa Anttia kohtaan. Olisin tahtonut repiä hänet tuhansiksi palasiksi, ruhjoa, musertaa...

Miksi ei ollut minulla asetta kädessä. Olisin ampunut hänet lävitse. Hänet ensin, sitten tuon toisen, tuon - (s. 164)

Novelli päättyy ihan erilailla kuin minä ajattelin. Agnes osoittautuu entistä ylpeämmäksi puheissaan, mutta ei saa Liisin elämänasennetta muutettua.

 - Jos kehitys vie meitä elämän kyllästymiseen, on onnellisempaa pysyä kehittymättömänä. (Liisi Agnesille, s.178)

Agnes on talonpoikaisvaimo Liisin silmiin hyvin erikoinen ja lähes pöyristyttävä: hän osaa ratsastaa hevosella, hän polttaa savuketta  eikä hän ole naimisissa. Agnes paheksuu Liisiä ja pitää tätä naiivina: kuinka hän liikuttuu isänmaallisista lauluista kevätjuhlassa, kuinka hän luottaa sokeasti mieheensä Anttiin, kuinka hänelle riittää vaatimaton elämä, suomalainen musiikki ja kristinuskon opit.

- --- Pohjoismaiden naiset ovat hiljaisia, uskollisia, nöyriä, kärsivällisiä, miehensä ja lastensa kuuliaisia palvelijoita - tiedätkö, mistä syystä?

- Siitä syystä, että pitävät sen velvollisuutenaan.

- Eikös mitä! Siitä syystä vaan, että he ovat heikkoja raukkoja ja typeriä. He eivät kykene olemaan muuta - siinä koko asia. (Agnes Liisille, s.161-162)

Agnes on tarina siitä, kuinka yksi nainen voi sekoittaa kokonaisen pikkukaupungin tuodessaan sinne jotain sellaista, mitä kukaan ei ole koskaan osannut kaivata. Se kertoo myös mustasukkaisuudesta ja , kotiseuturakkaudesta ja omien periaatteiden tärkeydestä.

Arvosanani 4-

Tämä kirja on omasta hyllystäni.

Muissa blogeissa:

Kirjavaras Rere
Kirjojen kamari 
Maailman ääreen

Osallistun tällä kirjalla Naistenviikkohaasteen (Tuijata.kulttuuripohdintoja) lisäksi Novellihaasteeseen (Nipvet). 

Agnes ansaitsee myös Novellihaasteen mukaisen peukutuksen:

"Konflikti: Novellissakin juoni syntyy konfliktista: jokin tai joku estää jotakuta saamasta sitä, mitä hän haluaa. Konflikti voi asettaa vastakkain ihmisiä toisiaan, yhteisöään, itseään tai luonnonvoimia vastaan. Konflikteja voi olla samanaikaisesti useita."(Nipvet)





Lisään tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

 3. Suomalainen klassikkokirja

Novellihaasteen kooste

Tänään päättyy Reader, Why did I marry him -blogin Novellihaaste: Hävettää myöntää, mutta ehdin lukea haasteeseen vain kaksi novellikokoelmaa:

My True Love Gave To Me - Twelve Winter Romances: Stephanie Perkins (edit.)

* Nuorten aikuisten talviteemaisia, romanttisia novelleja englanniksi

 Sotapuiston perikato: George Saunders. Suomentanut Markku Päkkilä.

* Satiirisia ja dystooppisia novelleja

Minulta jäi kesken Jussi Katajalan scifinovellikokoelma Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita, jonka siis kyllä aioin lukea tähän haasteeseen. Aina ei aika riitä. Onneksi Novellihaaste saa jatkoa Nipvet-blogissa lähiaikoina.

Kiitos haasteesta Omppu Martin!

My True Love Gave To Me - Twelve Winter Romances: Stephanie Perkins (edit.)

My True Love Gave To Me - Twelve Winter Romances: Stephanie Perkins (edit.) Macmillan 2014. Ei suomennettu.

 Kansikuva: Anna Gorovoy

"On the first day of Christmas, my true love gave to me ...This beautiful collection features twelve gorgeously romantic stories set during the festive period, by some of the most talented and exciting YA authors writing today. The stories are filled with the magic of first love and the magic of the holidays."

Oma arvio:

Myönnettäkään, että tuntui hiukan hassulta lukea maaliskuussa jouluisia tarinoita. Löysin tämän ihanan nuorten aikuisten novellikokoelman kirjastoni kokoelmista, kun etsin Rainbow Rowellin tuotantoa. Häneltä tässä on siis yksi kahdestatoista novellista, mutta sainpahan kaupan päälle paljon  muidenkin kirjoittamia romanttisia tarinoita. Tämän kirjan luettuani siirappi valuu jo korvistani ja näen kaiken vaaleanpunaisena, mutta muuten olenkin viime aikoina lukenut melko raadollisia tarinoita, ja tämä on ehdottomasti kevään piristys.

Koska on mahdottomuus pitää jokaisesta kahdestatoista kirjan novellista yhtä paljon, päätin käydä jokaisen novellin tässä arviossani lyhyesti läpi erikseen. Pisteytän siis joka novellin erikseen ja kirjan lopullinen arvosana on näiden keskiarvo.

Midnights: Rainbow Rowell.

"I never saved your life, Noel."(s. 16 )

Tämä novelli on täydellinen avaus ja se edustaa Rowellin taattua huumoripitoista, suoraa ja mutkatonta kerrontatyyliä. Muista tarinoista poiketen tässä ajankohtana on uudenvuodenaatto, tai oikeastaan viisi uudenvuodenaattoa. Mags on ollut jo kauan ihastunut ystäväänsä Noeliin, ja joka uusivuosi hän jää ilman suudelmaa, sillä aina väliin ehtii joku toinen. Rowell tykkää käsitellä aina jotain ongelmaa kirjoituksissaan, ja tässä Noelilla on paha pähkinäallergia, josta Magsilla ja Noelilla on joka uusivuosi hauskaa sanailua. Tarina päättyy suloisesti.

Arvosana 5

The Lady and the Fox: Kelly Link

On the plane, she falls asleep and dreams that it's snowing. (s. 47) 

Tässä tarinassa on ripaus maagista realismia, kun Mirandan elämään putkahtaa outo nuorukainen aina jouluaattoisin, vain lumisateen aikaan. Vaikka tarina pursuaa intohimoista romantiikkaa ja maagista tunnelmaa, en kokenut tätä lempparikseni. Liian outo loppu.

Arvosana 3- 

Angels in the Snow: Matt de la Peña.

"I don't know why I just told you that," Haley said. "I don't think I've shared that with anyone before. Not even my closest girlfriends." (s. 74)

Hellyttävä tarina siitä, miten kahden nuoren tiet kohtaavat sattumien kautta. Shy on luvannut pitää joulunpyhinä huolta ystävänsä Miken kissoista, mutta joutuu kärsimään nälästä, sillä asunnossa ei ole tarpeeksi ruokaa, eikä Shylla ole rahaa. Kun yläkerran Haley tulee pyytämään suihkua lainaa, sillä hänen asunnostaan ei tule vettä, Shy alkaa viihtyä kissavahtina ihmeen hyvin. Haley päättää helpottaa Shyn nälkää ja loihtii tälle illallisen. Oikein viihdyttävä tarina.

Arvosana 4,5

Polaris is Where You'll Find Me: Jenny Han.

"Are you and your dad robbers?" He asked me. I gasped. So he did speak English! "Excuse me, but my father gives people gifts, he doesn't steal them. He's Santa." (s. 100)

Tämä on kokoelman kummallisin tarina, sillä siinä ollaan joulupukin ja tonttujen maailmassa. Natty kokee itsensä erilaiseksi tonttujen joukossa, sillä hän on ihminen, jonka joulupukki on adoptoinut. Natty on rakastunut Flynn-tonttuun, mutta tietää, ettei voi ihmisenä koskaan saada tätä. Hän muistelee myös ruotsalaista poikaa, jonka kanssa hän on kokenut ensisuudelmansa, kun hän oli isänsä kanssa lahjanjakoreissulla. Flynn järjestää Nattylle  ihanimmista ihanimman jouluyllätyksen. No joo, onhan tämä tosi hassu ja ihana tarina, vaikka melko outo onkin.

Arvosana 3,5

It´s a Yuletide Miracle, Charlie Brown: Stephanie Perkins.

"Of course you're going to make me" - Marigold grunted - "regret your help forever." (s 121)

Tämä tarina on toinen suosikkini. Se kertoo tarinan Marigoldista, joka on joutunut äitinsä kanssa muuttamaan pois kodistaan, koska hänen isänsä on löytänyt uuden perheen. Marigold tekee vapaa-aikanaan animaatioita ja rakastuu joulukuusia myyvän pojan ääneen. Hän ei vain millään kehtaa kysyä pojalta, haluaisiko poika tulla hänelle ääneksi, joten hän norkoilee joulukuusien seassa - ja tulee vahingossa ostaneeksi yhden. North lähtee kantamaan kuusta Marigoldin kotiin, ja tästä alkaa heidän kuuma romanssinsa kehittyä. Ihana, luin tätä varpaat sykkyrällä! Tarinassa on myös hauskaa sanailua, ja huumori on toki aina plussaa.

Arvosana 5-

Your Temporary Santa: David Levithan

I'm worried about being in love, because it involves asking so much. I am worried that my life will never fit into his. That I will never know him. That he will never know me. (s.162)

Tässä tarinassa Connor pyytää poikaystäväänsä tekemään perheelleen joulupukkikeikan. Tarkoituksena on viedä lahjat yöllä herättämättä ketään, mutta Connorin pikkusisar Riley herää tietenkin ja haluaa jututtaa pukkia. Myös toinen Connorin sisar tulee alakertaan, piikikäs Lana, joka ei voi sietää Connorin poikaystävää. Valepukin täytyy päästä tukahduttavasta tilanteesta, ja samalla hän tulee miettineeksi omaa suhdettaan Connoriin. Minusta tämä tarina oli melko tylsä, enkä kovin siis innostunut tästä.

Arvosana 2,5

Krampuslauf: Holly Black

Scramble the letters S-A-N-T-A and you get S-A-T-A-N. (s 173)

Tässä toinen novelli, jonka lukeminen oli minulle suoranaista pakkopullaa. Saatanalliset juhlat sarvineen kaikkineen ja epäonnistuneet uudenvuodenbileet fantasiahahmokuokkavieraineen eivät nyt vakuuttaneet minua.

Arvosana 2

 What the Hell Have You Done, Sophie Roth?: Gayle Forman

"You never had apple pie with cheese?" (s. 207)

Sophie on muuttanut opiskelemaan syrjäseudulle, eikä hänellä ole varaa matkustaa edes kotiin jouluksi. Tai oikeastaan hanukaksi. Onnekseen hän tapaa Russelin joululaulutapahtumassa, ja he huomaavat, että heillä on yhtä mainio huumorintaju. Yhdessä he päättävät pelastaa Sophien hanukan. Tykkäsin tästä tarinasta, etenkin sen huumoripitoisesta vuoropuhelusta.

Arvosana 4+

Beer Buckets and Baby Jesus: Myra McEntire

"Are you trying to find a way to make your father accept me or something?" I didn't think so, but I had to ask."Are you trying to fix me?"

"Why? Are you broken?" (s. 245)

Tarinan pääosassa on poika, joka on tottunut aina tekemään kolttosia. Kun hän vahingossa polttaa kirkon tarvikevaraston, pappi antaa hänelle tilaisuuden hyvittää tekonsa suostumalla auttamaan raivauksessa ja joulunäytelmän valmistelussa. Vaughn saa kaverikseen pastorin tyttären Gracien, jonka kanssa yhteistyö alkaa alkukankeuden jälkeen sujua yllättävän hyvin. Mukava tarina, jossa on myös muutakin sisältöä kuin romantiikka.

Arvosana 4,5

Welcome to Christmas, CA: Kiersten White

"How will you know what home feels like?" It hangs in the air between us, as frozen as our breaths. I don't have an answer. (s. 277)

Aww, tämä on suorastaan nerokkaan ihanan oivaltava tarina. Ripaus maagista realismia, mutta myös arkisia ongelmia ja kauniisti etenevä romanssi tarjoilijana työskentelevän Marian ja uuden kokin Benin välillä. Benillä on maaginen kyky loihtia asiakkaille juuri sitä ruokaa, mitä he tarvitsevat, ilman että he olisivat ehtineet tilata mitään. Maria kokee, ettei hänen uusperheessään kukaan välitä hänestä, vaikka totuus onkin toinen. Marian sydän on puhdasta kultaa, kun hän auttaa työkaveriaan Candyä, jolla on väkivaltainen poikaystävä.

Arvosana 5

Star of Betlehem: Ally Carter

 "Now I know what real stars look like," I told him. "I'm sick of the imitations." (s. 322)

Ihanaa maalaisromantiikkaa pitää tämä loistava tarina sisällään. Yllättävä juonenkäänne tarinan lopussa  paljastaa, kuka islantilaiseksi vaihto-oppilaaksi tekeytynyt tyttö lopulta onkaan.

Arvosana 5-

The Girl Who Woke the Dreamer: Laini Taylor

"I will lift you..." (s. 355)

Mukavaa, että novellikokoelmassa on yksi ehta fantasianovellikin. Höyhensaarilla asuva Neve ei halua samaa kuin muut tytöt - aviomiestä ja  vauvoja. Saaren jouluperinteisiin kuuluu, että miehet vievät joulukuun ensimmäisestä päivästä jouluaattoon saakka rakastamalleen neidolle lahjan kotiportaille, ja jos nuori nainen kieltäytyy kosinnasta, hän jättää portaille kuolleen kukan. Neve huomaa kauhukseen portaillaan Raamatun, joka on kylän papilta, Spearilta. Neve tulee kutsuneeksi hätiin yhden saaren nukahtaneista jumalista, Dreamerin. Tämä rakastuu Neveen ja jättää hänen portailleen paljon houkuttelevampia lahjoja kuin pastori. Tarinan loppu on lähes jumalallisen hieno.

Arvosana 4,5

Yllättävän erilaisia tarinoita sain lukea, vaikka kaikissa toki on toki joulutarinoihin liittyvät kliseet ja romanttiset ennalta-arvattavuudet. Ihanaa hömppälukemista ja romantiikan räiskettä talveen.

Koko kokoelma saa arvosanaksi 4

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. (Sori, kun myöhästyi!)

My True Love Gave To Me muissa blogeissa:

Christina Reads YA
Caught Read H&nded
Pretty Books
Snuggly Oranges
Book Nerd Reviews

Samantyylistä luettavaa:

Let It Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa: John Green, Maureen Johnson ja Lauren Myracle.

Lisään tämän kirjan Reader, Why Did I Marry Him? -blogin pitämään Novellihaasteeseen, sekä Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

Sotapuiston perikato: George Saunders

Sotapuiston perikato: George Saunders. Suomentanut Markku Päkkilä. Novellikokoelma. Siltala 2016

Englanninkielinen alkuteos (1996): CivilWarLand in Bad Decline

"George Saundersin esikoisteos Sotapuiston perikato ilmestyi 1996 ja nosti hänet yhdellä iskulla amerikkalaiskertojien eturiviin. Teoksen novelleissa kuuluu vahva ja autenttinen ääni: erehtymättömän tyylitajuinen, roisin hauska, synkän satiirinen. Sen tyylirekisteri sieppaa kaiken: teknopuheen, businesskielen, psykologisen lässytyksen, absurdin slangin ja vilpittömän hölötyksen, joista sekoittuu väärentämätön Saunders-soundi.Sotapuiston perikadossa George Saunders on luonut surrealistisen, omituisen vakuuttavan kuvan kaiken aikaa kehkeytyvästä painajaismaisesta tulevaisuudesta."

Novellit:

Sotapuiston perikato
Isabelle
Aallontekijä alamäessä
200-kiloinen toimitusjohtaja
Muistoja rouva Schwartzille
Sorretun Maryn kovan onnen terrorikampanja
Runsaudenmaa

Oma arvio:

Hyvin omalaatuisia teemapuistoja ja työpaikkoja,  epämuodostuneita ihmispoloja, tympeitä naisystäviä ja tökeröitä pomoja ja ihmisten epätoivoisia tekoja. Näin voisin kiteyttää tämän Saundersin esikoisteoksen, joka on tyyliltään hyvin samantyyppistä kuin viime vuonna 2015 suomeksi ilmestynyt Joulukuun kymmenes: kieli on huvittavalla tavalla epäkorrektin rajoilla, kerronta suorasukaista ja aiheet niin erikoislaatuisia, että joutuu vähän väliä kyselemään itseltään: "mitä minä juuri luin?"

Kokoelman aloittaa kirjan niminovelli Sotapuiston perikato, joka on yksi dystopisia teemapuistoja esittelevistä novelleista. Tarinan päähenkilö on yksi Sotapuiston työntekijöistä, joka saa esimieheltään tehtävän keksiä keinoja väkivaltaisten jengien hyökkäyksien lopettamiseksi. Ikävä kyllä kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja kaiken huipuksi päähenkilön törkysuinen vaimo saa tarpeekseen ja tekee tympeän ratkaisun.

Lyhyehkö novelli Isabelle on eriskummallinen tarina Ristihuuli-nimisestä yksinhuoltajamiehestä ja hänen epämuodostuneesta tyttärestään Isabellestä, jota kutsutaan Luuttomaksi. Tämä tarina ei ehkä ollut henkilökohtainen suosikkini.

Aallontekijä alamäessä esittelee jälleen uudenlaisen teemapuiston, Harhautuneiden nunnien keskuksen. Tarinan kertojana on mies, jonka tehtävänä on huolehtia keinotekoisesta joesta ja sen aallokoista. Miehen naisystävä Simone työskentelee myös Harhautuneiden nunnien keskuksessa, ja kertojan harmiksi heidän vastenmielinen pomonsa Leon on iskenyt silmänsä tähän. Lopun voi melkein arvatakin.

Ajotiellä Simone kysyy, päivitinkö ruokatunnilla ansioluetteloni.

En, minä sanon. piti hoitaa paha pH-ongelma.

Samapa tuo, Simone sanoi. Sen kun teet aaltoja loppuikäsi.

200-kiloinen toimitusjohtaja on yksi suosikeistani: surkuhupainen tarina ylipainoisesta miehestä, jota kiusataan työpaikallaan Humaaneissa pesukarhuratkaisuissa. Yritys lupaa asiakkailleen pyydystää pesukarhut heidän pihoiltaan ja vapauttaa ne luontoon, mutta todellisuus on täysin eri - pesukarhut poltetaan isossa montussa. Kaikki alkaa mennä poskelleen, kun joku saa vihiä yrityksen hämäristä hommista. Kertoja saa hetken maistaa johtajan suosiota, mutta loppu on Saundersin tyyliin karu ja onneton.

Laskujen kirjoittamisen jälkeen syön pekaaniviinerin. Tai itse asiassa kaksi. Kun Claude tulee toimistolle hautaamisesta rähjääntyneenä ja näkee minut välipalan ääressä hänen on pakko huomauttaa että minulla on lisämakkaroita jopa lisämakkaroissa. Se on totta mutta minusta ei silti ole kilttiä huomautella sellaisesta.

Muistoja rouva Schwartzille esittelee dystopisen ajanviettofirman, jossa asiakkaat voivat käyttää viihdykkenään eräänlaisia simulaattoreita, moduuleita. Kertojana toimii tällaisen moduuliputiikin pitäjä, joka on laajentanut toimintaansa yhteistyöhön Vanhainavun kanssa ja vierailee säännöllisesti rouva Ken Scwartzin luona tarjoamassa hänelle simulaatioita piristykseksi. Ikävien tapahtumien kautta kertoja tulee varastaneeksi erään tyypin muistot sota-ajoilta, ja hän keksii siirtää niitä simulaatioina koululaisille. Tästä tulee suurmenestys.

Sorretun Maryn  kovan onnen kampanja esittelee eräänlaisen oppimiskeskuksen, jonka omituisena vetonaulana on pleksilasivatsainen lehmä. Ikävä kyllä lehmät eivät yleensä kauaa elä pleksivatsaisena. Päähenkilönä ja kertojana tarinassa on keskuksen työntekijä, 92-vuotias Mary, joka päättää tehdä lopun lehmien rääkkäämisestä, vaikka se koituisi hänen kohtalokseen.

Viimeinen ja kaikista pisin novelli on Runsaudenmaa, seikkailuhenkinen tarina koppurajalkaisen Colen vaiheista  Runsaudenmaa-teemapuistossa ja ajasta sieltä karkaamisen jälkeen. Hänen sisarensa Connie, joka on myös viallinen, menee naimisiin Corbett-nimisen miehen kanssa ja pääsee ulos Runsaudenmaasta. Cole pelkää, että sisar on huonoissa käsissä ja päättää lähteä etsimään tätä. Matkalla hän kohtaa monenlaisia vastoinkäymisiä, joita ei helpota lainkaan se, että hänet on syntymästään saakka luokiteltu viallisiin, joilla ei ole kummoista ihmisarvoa. Tämä kummallistakin kummalisempi tarina on omiaan päättämään Saundersin novellikokoelman.

"Tuollaiset jalat merkitsevät sinut vialliseksi aina ja ikuisesti", hän sanoo. "Vaikka onnistuisitkin pääsemään eroon viallisen rannekkeesta, nuo epämuodostuneet jalat kuuluttavat joka puunlatvasta suureen ääneen sinun surullista tilannettasi, millä tarkoitan sitä että maamme länsiosassa tuollainen mies voidaan kirjaimellisesti ostaa orjaksi. meneekö jakeluun? Onko tällä ajatuksella mitään painoarvoa sinun minäkuvassasi?"

Kokoelmasta jäi minulle jälkimauksi pienoinen pettymys, sillä tarinat eivät mielestäni yltäneet samalle tasolle kuin Joulukuun kymmenes -kokoelmassa. Olin kuitenkin hyvin viihdytetty useimpien nerokkaan kummallisten ja törkyhupaisten tarinoiden  parissa.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Osallistun tällä kirjalla Novellihaasteeseen, jota emännöi Omppu Martin blogissaan Reader, why did i marry him. 

Sotapuiston perikato muissa blogeissa:

Reader, why did i marry him?
Opus eka

Samantyylistä luettavaa:

George Saunders: Joulukuun kymmenes
Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja