Noidan käsikirja - Vampyyreita, aaveita ja outoja voimia: Eric Maple, Eliot Humberstone ja Lynn Myring

Noidan käsikirja - Vampyyreita, aaveita  ja outoja voimia: Eric Maple, Eliot Humberstone ja Lynn Myring. Kuvittaneet Derrick Brown, Oliver Frey, Terry Gabbey, Elaine Lee, Seonaid Mackenzie, Rob McCaig, Jenny Thorne, Ken Scott, Pat Thornton. Suomentanut Pirjo Helasti.  Tammi 2018 (Näköispainos, alkup. suomennettu painos ilmestynyt 1983)

Englanninkielinen alkuteos (1979): Usborne Guide to the Supernatural World: Vampires, Ghosts and Mysterious Powers

"Kulttiklassikon odotettu näköispainos!

Kuumeisesti odotettu näköispainos 1980-luvun lapsia ja herkkiä aikuisiakin kauhistuttaneesta kulttiklassikosta. Juuri sellaisena kuin et sitä uskaltanut lukea!

Noidan käsikirja viihdytti ja piinasi kokonaisia sukupolvia viime vuosituhannen lopulla. Noidista, vampyyreista, ihmissusista ja muista oudoista voimista kertova opas kurkistaa pitkälle hämärän tuolle puolen. Miten ihmissudeksi tullaan? Kuinka suojaudutaan vampyyreilta? Miten tunnistaa erilaiset aavelajit? Nämä ja lukuisat muut selkäpiitä karmivat vinkit opastavat taitavaksi noitatutkijaksi.

Noidan käsikirjasta on toivottu kuumeisesti uutta painosta vuodesta toiseen. Teos on noussut kulttiklassikon asemaan ja sille on perustettu jopa oma Facebook-ryhmä. Näköispainoksena ilmestyvä opas tulee viihdyttämään nuorena kirjan parissa jännittäneitä sekä aiheuttamaan teinikauhun väreitä uusissa lukijoissa."(Tammi)

Oma arvio: 

Monilla 80-90-luvun nuorilla tuntuu jääneen tästä klassikoksi muodostuneesta Noidan käsikirjasta jos monenlaisia traumoja, mitä olen somessa vallinneista keskusteluista päätellyt. Minä tartuin tähän kirjaan nyt ihan ensimmäistä kertaa, sillä ilmeisesti lapsuuteni kirjastossa on onnistuttu kätkemään tämä kirja minulta. Olin nimittäin lapsena todella kiinnostunut rajatiedosta ja luin kaikki kirjastomme aiheesta kertovat kirjat, mutta tähän en ole koskaan törmännyt. (Epäilen vahvasti kirjastomme syyllistyneen sensuuriin!)

Noidan käsikirja jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä käsitellään vampyyreihin, ihmissusiin ja paholaisiin liittyviä myyttejä. Kuvitukset ovat tyyliltään hyvin seitkytlukuhenkisiä, mutta yllättävän raakoja. Erittäin kattavasti käydään läpi erilaisia vampyyreihin liittyviä taruja ja uskomuksia ympäri Euroopan. Yllättäen myös Kiinassa on kerrottu useita vampyyritarinoita, joten ne eivät ole pelkästään itäeurooppalaisten myyttejä. Ihmisusimyyteistä käsitellään myös muun muassa ranskalainen ja amerikkalainen versio. Myös erilaiset paholaiset saavat kirjassa osansa. Lopuksi esitellään myös elokuvien hirviöitä ja osion päätteeksi voi testata oman tietämyksensä tietovisassa.

s. 17

Kirjan toinen osa on omistettu kummitustaloille, aaveille ja kummituksille. Siin esitellään kuuluisia kummitustaloja, poltergeisteja, monenmoisia taruja kummituksista, kuten myös eläinaaveista ja kummituslaivoista. Tässä kirjan osiossa on opas aaveiden karkottamiseen, tutkimiseen ja valokuvaamiseen. Myös aaveita ja niihin liittyviä myyttejä esitellään muualtakin kuin Euroopasta, kuten Australiasta ja Kiinasta. Myös oman aavetietämyksensä voi testata lopussa tietovisan avulla.

s. 81

Kolmannessa osassa on keskitytty outoihin voimiin ja selittämättömiin kykyihin. Osiossa käydään läpi hyvin  kattavasti hypnoosi, transsitilat, astraalimatkat, kaksoisolennot, levitaatiot, teleportaatiot, henkiparannukset ja kaivonkatsomiset. Lukija voi testa omaa ESP-kykyään, rakentaa oman paperisen pyramidin, opetella kaivonkatsomista taikavarvulla ja testata tuttuun tapaan tietonsa lopun testissä.

s. 161

Kirjan suomennettu nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä noituutta kirja ei varsinaisesti käsittele, vaan ylilluonnollisia olentoja ja voimia, mihin paremmin kirjan alkuperäisnimi viittaakin. Kustantajan sivuilla kirjan ikäsuositus on 10+, enkä minäkään tätä nyt lähtisi kätkemään minnekään aikuisten hyllylle, vaikka jo kansikuva on melko kamala pääkallon verisine silmineen. Kirja käsittelee tärkeitä vanhoja kansanuskomuksia, jotka elävät yhä vieläkin kirjallisuudessa ja elokuvissa. Vampyyrit, ihmissudet ja aaveet ovat olleen selityksiä ihmisten tietämättömyydelle tuolloin, jolloin asioihin ei aina saatu järkeviä vastauksia. Tämän voi halutessaan selittää johdannoksi lapselle, joka haluaa lukea tätä kammottavaa kirjaa. Herkimmille tämä ei varmaankaan sovi. Monet tarinoista ovat kuvituksineen selkäpiitä karmivia, mutta lukijan mielikuvitusta ja pelkoja tekstissä kuitenkin hälvennetään välillä selittämällä asioiden järkiperäisyyttä.

Arvosanani 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Kirjojen keskellä
Tosivanha
Muistikuvia lapsuudesta
Taikalyhty - elokuvablogi
Lukupino 
Kirjavinkit (Paula)

Linkki Noidan käsikirja -facebookryhmään:

https://www.facebook.com/groups/46847868970/

Lisään tämän Yöpöydän kirjat -blogin Halloween lukuhaasteeseen.

Hotellien henget - kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista: Tiina Hautala

Hotellien henget - kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista: Tiina Hautala. Kuvitus Suvi Kari. Haamu 2017

"Mitä oikeastaan tiedät majapaikastasi? Tervetuloa tutustumaan hotellien henkiin!

Hotellit ovat elämänkohtaloiden risteyspaikkoja. Huoneiden ja kabinettien huomassa ovat leiskuneet intohimot, perhedraamat, sydänsurut, poliittiset vehkeilyt ja villit sisäpiirin juhlat. Ja siinä rinnalla ovat vierailleet tavalliset matkaajat, jotka arvostavat rauhallista yötä ja tasokasta aamupalaa – sekä kiehtovia tarinoita. Tähän kirjaan on kerätty aavetarinoita suomalaisista hotelleista, joissa on historiaa, tunnelmaa, persoonallisuutta ja hyvä henki.

Suvi Karin upeasti kuvittamissa aavetarinoissa ovat mukana GLO Hotel Art (Helsinki), Park Hotel (Turku), Mukkulan Kartano (Lahti), Hotelli Vanajanlinna (Hämeenlinna), Imatran Valtionhotelli (Imatra), Grand Hotel Tammer (Tampere), Hotelli Punkaharju (Punkaharju), Hotelli Central (Vaasa), Hotelli Seurahuone (Kokkola) ja Hotelli Lasaretti (Oulu)."(Haamu)

Kirjatraileri:  https://youtu.be/NmrEQJKnFVk

Oma arvio: 

Itsenäisen Suomen 100-vuotispäivänä bloggaan suomalaisten hotellien kummitustarinoita sisältävästä teoksesta, sillä suomalaiset kummitustarinat ovat arvokasta kansanperintöä siinä missä muutkin. Tiina Hautala on kirjoittanut teokseen tarinat kymmenestä eri hotellista tai majapaikasta, jotka ovat kaikki tavalla tai toisella ylpeitä kummituksistaan. Jokaisella kummituksella on oma, kiehtova tarinansa, ja omat persoonalliset ominaisuutensa. 

Monet hotellien vieraat tai työntekijät ovat joutuneet pyörtämään mielipiteensä kummittelun olemassaolosta, kun ovat joutuneet todistamaan yön tai aamun pimeinä tunteita outoja ääniä, näkyjä tai tuntemuksia. Yksi asia tuntuu yhdistävän näitä kertomuksia: hotellit tuntuvat kertovan tarinoitaan ylpeinä ja uskovat haamujen olemassaolon olevan osa hotellinsa toimintaa, persoonallinen säväys paikan historiaan.

1990-luvulla eräs pariskunta todisti syksyisenä yönä kummallisen näyn katsoessaan huoneensa ikkunasta puutarhaan. Keskellä pihaa puistokäytävän kohdalla väreili ihan selkeä vaalea naishahmo, joka istui siinä kuin ilmassa. (Hotelli Vanajanlinna, s. 47) 

********

Hotellin turvakamerat ovat myös käyttäytyneet kummasti. Ihmiskokoisen hahmon havainnointiin säädetty lämpötunnistin käynnistää kameroita outoihin aikoihin erityisesti länsisiivessä. Kuvassa näkyy yleensä tyhjä hotellikäytävä, jossa on selittämättömiä varjoja. (Hotelli Vanajanlinna, s. 54)

********

Talon väki teitää ja kuulee aavetarinoita sekä toisiltaan että myös yöpyjiltä.

Vessojen siivoojia varoitellaan, että aina toisinaan öisin, kun jynssäät yhtä vessakoppia, avautuu hiljaa naristen toisen kopin ovi. (Hotelli Punkaharju, s.82)

Myös oman kotikaupunkini Oulun Hotelli Lasaretti on mukana kirjassa. Tuo niin olutpanimona, maaherran virkatalona kuin sotilassairaalanakin toiminut rakennus on tunnettu ensimmäisen presidenttimme Kaarlo Juho Stählbergin Amanda-vaimon haamusta, joka tuntuu pitävän paikassa yhä jöötä. Myös kellarissa sijaitsevan, entisen ruumishuoneen omituinen ilmapiiri ja sotilaspukuisen hahmon juoksupyrähdys illan hämyssä ihmetyttävät paikan työntekijöitä. 

 Uusille työntekijöille kerrotaan, että huoneeseen tultaessa kannattaa sanoa reippaasti kuuluvaan ääneen: "Päivää kaikille". Ainakin, jos toivoo, että työskentely sujuu mutkattomasti ja ilman silmäkulmassa vilahtelevia hahmoja. (Hotelli Lasaretti, s. 108)

Minä innostuin tarinoista niin paljon, että seuraavan kerran, kun varaan hotellia jostain kaupungista, tarkistan, onko se joku kirjan hotelleista. Vaikka kummitustarinoita luen pilke silmäkulmassa, ovat ne hyvin hieno osa kulttuuriperimäämme ja niihin voi suhtautua vakavalla kunnioituksella. Suosittelen tutustamaan kirjan tarinoihin, joissa pääsee tutustumaan muutenkin kyseisten majapaikkojen viehkeään historiaan.

Arvosanani kirjalle 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Kummitustarinoita löydät myös näistä:

Maailman merkillisimmät kummitustarinat: Mervi Koski
Suuri suomalainen kummituskirja - kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen: Eero Ojanen

Hotellien henget muissa blogeissa:

Kirjan vuoksi
Kirjakaapin avain

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan  27: Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja