lauantai 8. kesäkuuta 2019

Keskusteluja ystävien kesken: Sally Rooney

Keskusteluja ystävien kesken: Sally Rooney. Suomentanut Kaijamari Sivill. Otava 2019 

Englanninkielinen alkuteos (2017): Conversations With Friends. Kansi: Sharon and Vivien (yksityiskohta teoksesta) @Alex Katz

"Nokkela, kepeä ja kuolemanvakava romaani nuorten naisten mutkikkaasta suhteesta maailmaan ja toisiinsa on noussut kansainväliseksi kulttiteokseksi.

Yliopistossa opiskelevat Frances ja Bobbi liikkuvat erottamattomana kaksikkona Dublinin kirjallisten piirien laitamilla. Bobbi hurmaa ihmiset, Frances tekee heistä viiltäviä huomioita. Juhlissa he tutustuvat kuuluisaan valokuvaajaan Melissaan ja tämän puolisoon. Tuttavuus syvenee neliödraamaksi, jonka seuraukset uhkaavat Francesin koko elämän perustaa.

Palkittu irlantilaisromaani tavoittaa kivuliaan osuvasti lahjakkaiden nuorten aikuisten elämänpiirin: ironisen poseerauksen, haavoittuvan vilpittömyyden, lapsuuden taakasta irti rimpuilun." (Otava)

Oma arvio:

Keskusteluja ystävien kanssa aloittaa siitä, kun parikymppiset opiskelijaystävykset tutustuvat heitä vanhempaan naiseen, Melissaan. Tämä tuntuu niin kovin paljon hienommalta kuin he ovat hulppeine koteineen ja komeine aviomiehineen. Melissa haluaa tehdä runoesityksissä käyvistä ystävyksistä valokuvateoksen. Bobbi tuntuu heti alussa vähän ihastuneen Melissaan, mikä hiukan ärsyttää Francisia. Tytöt kun ovat tottuneet elämään symbioosissa keskenään.  Pian kuitenkin Francis huomaa nauttivansa Melissan miehen Nickin seurasta.

Mä tunnen vetoa runollisiin tyyppeihin. (s. 20)

Kirjan rakenne tuntuu alkuun hiukan oudoksuttavalta, sillä vuoropuheluita ei ole erotettu muusta kerronnasta mitenkään. Aika pian tähän kuitenkin tottuu ja alan jopa pitää tyylistä. Kirjassa on käsitelty taitavasti monenlaisia muitakin teemoja kuin romanssikuviot. Francisia on vaivannut järisyttävät kuukautiskrampit, jotka pahimmillaan ovat vieneet häneltä tajun, ja häntä jännittää tuleva ultraäänitutkimus, jossa saadaan lisätietoa siitä, mikä häntä vaivaa.

Kun avasin silmät, minusta tuntui, että olin ymmärtänyt jotain, että ruumiini soluihin oli syttynyt valo kuin miljooniin hehkuviin kosketuspisteisiin ja olin tietoinen jostain syvällisestä. Sitten nousin penkistä ja minulta meni taju. (s. 265)

Nick paljastaa Francisille kärsineensä viime aikoina masennusjaksoista, ja muun muassa sen takia hänen ja Melissan avioliitto on voinut viime aikoina huonosti. Se selittää  miehen hetkittäisen poissaolevan käytöksen myös Francisin kanssa ollessa. Parikymppinen Francis on kuin pelastava enkeli miehelle, ja kun totuus viimein paljastuu Melissalle, kaikkien ihmetykseksi tämä kiittääkin nuorta naista siitä, että on nostanut Nickin suosta. Toki luonnollisesti Melissan ensi reaktio on katkeruus.

Francisin isäsuhteessa on myös hiukan ongelmia, sillä tämän isä on pahasti alkoholisoitunut. Muualla asuva isä herättää huolta niin Francisissa kuin tämän äidissä, ja jossain vaiheessa tämä lopettaa Fracisisille niin kovin tärkeiden rahalähetysten laitonkin.

Ennen kaikkea tämä kirja on kuitenkin tarina ystävyydestä. Suurin särö Bobbin ja Francesin välille tulee novellista, jonka Frances saa julkaistua Melissan vanhan ystävän, Valencian avustamana. Bobbia loukkaa se, että Frances on kirjoittanut siinä suoraan ystävistään. Frances myös salailee viimeiseen asti ystävältään, että hänellä ja Nickillä on seksiä. Kaikki Melissan ystäväpiirissäkin vitsailevat siitä, miten Nick on rakastunut Francesiin, mutta kukaan heistä ei aavista, että näillä kahdella on ihan oikeasti suhde.

Sä olet vittu naimisissa, sanoin.
Joo, kiitti. Tuohan auttaa. Ilmeisesti sä saat kohdella mua miten
huvittaa siksi, että mä olen naimisissa.
Uskomatonta että sä yrität olla tässä se uhri. (s. 196)

Nickin ja Francisin suhde on melko lailla kirjan keskiössä. Minua ehkä jopa hiukan harmittaa tämä, sillä olisin kaivannut kirjalta muutakin kuin aviorikosdraamaa. Pariskunnan romanssi on kuitenkin kuvattu niin viattomalla ja rehdillä tavalla, ettei siitä jää likainen kuva. Bobbin häijyt kommentit Nickistä ja hänen kelvottomuudesta jopa hiukan ihmetyttävät minua (ihan kuten Francisiakin), sillä tarina voittaa minut hänen puolelleen. Kirjan loppu on melkoisen ennalta arvattu, mutta siitä huolimatta lohdullinen.

Kirjan nimi on osuva, sillä tässä todellakin käydään erilaisia keskusteluja ystävien kesken. Kirja on sen lisäksi kirja erilaisista tunteista; pelon, huolen, epätoivon, rakkauden, läheisyyden ja kateuden tunteista. Kirjan tarina parisuhde- ja ystävyyskiemuroineen on toisaalta tuttu, mutta toisaalta tässä kirjassa on jotain ominaisen mieleenpainuvaa. Kovin suuria tunnekuohuja en kuitenkaan kirjasta saanut. Suuret pointsit kirjalle annan endometrioosin käsittelystä, sillä enpä ole ennen tainnut lukeakaan tuosta vaivasta kertovaa fiktiota.

Tätä kirjaa suosittelisin aikuislukijoiden lisäksi noin 16+ ikäisille nuorille lukijoille, joita eivät enää nuortenkirjat niin kiinnosta, mutta jotka haluavat lukea vielä nuorten aikuisten näkökulmasta kirjoitettuja kirjoja.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Kirjaluotsi 
Kirja vieköön!
Lumiomena
Maailmankirjat
Mitä luimme kerran

Lisään tämän Kirjankansibingossa kohtaan:

Piirroskuva

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin




Ei kommentteja: