Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

sunnuntai 31. tammikuuta 2021

The Upside of Falling: Alex Light

 The Upside of Falling: Alex Light. HarperTeen 2020.

Kansi: Jordi Labanda ja Corina Lupp (suunnittelu)

"A fun, flirty teen debut from Wattpad phenom Alex Light about a fake relationship and real love.

It’s been years since seventeen-year-old Becca Hart believed in true love. But when her former best friend teases her for not having had a boyfriend, Becca impulsively pretends she’s been secretly seeing someone.

Brett Wells has it all. As captain of the football team and one of the most popular guys in his school, he should have no problem finding someone to date, but he’s always been more focused on his future than who to bring to prom.

When he overhears Becca’s lie, Brett decides to step in and be the mystery guy. It’s the perfect solution: he gets people off his back for not having a meaningful relationship and she can keep up the ruse that she’s got a boyfriend.

Acting like the perfect couple isn’t easy, though, especially when you barely know the other person. But with Becca still picking up the pieces from when her world was blown apart years ago and Brett just barely holding his together now, they begin to realize they have more in common than they ever could have imagined.

When the line between what is pretend and what is real begins to blur, they're forced to answer the question: Is this fake romance the realest thing in either of their lives? (HarperCollins)

Lukunäyte: https://preview.aer.io/The_Upside_of_Falling-MjQyODI1?social=1&retail=1&emailcap=0

Oma arvio:

Päätin taas aktivoitua enkunkielisissä lukemisissani ja laitoin varauslistalleni useampia uudehkoja kirjastomme enkunkielisiä YA-kirjoja. Tämä Alex Lightin kirja kiinnitti huomiota hauskalla kansikuvallaan ja lupauksella romanttisista käänteistä, joten päätin lukaista tämän heti tämän vuoden alkuun. Olipa hyvä, että aloitin tästä - Tämä osoittautui nimittäin kliseisestä alkuasetelmastaan huolimatta aivan ihanaksi!

Feikkisuhde, jotka muuttuu ajan myötä oikeaksi rakkaudeksi, on käytetty teema niin kirjallisuudessa kuin elokuvissakin. Esimerkiksi Jenny Hanin Pojille, joita joskus rakastin -kirja pohjautuu tähän ideaan, ja myös juuri ilmestyneessä Julia Quinnin romanttisessa kirjasarjan avausosassa Bridgerton - salainen sopimus (Tammi 2021) on sama kuvio. Molemmista on myös Netflix-elokuva tai sarja olemassa. 

The Upside of Falling esittelee kaksi näkökulmahenkilöä, 17-vuotiaat lukiolaiset Beccan ja Brettin. Alussa heitä ei yhdistä mikään muu kuin muutamat yhteiset kurssit: Becca on lukutoukka, introvertti tyttö, joka viettää ruokatuntinsa mieluiten ulkona kirjan kanssa, kun taas suosittu jalkapalloilija Brett syö ruokalassa isossa kaveriporukassa. Becca viihtyy mielellään yksinään eikä ole itse huolissaan siitä, ettei hänellä ole koskaan ollut poikakaveria. Hän ei nimittäin usko rakkauteen. Kun äidinkielentunnilla käsitellään Shakespearea (aivan, mikä klisee!), Beccan kyyniset kommentit rakkaudesta kirvoittavat keskustelua luokassa. Beccan entinen bestis Jenny töksäyttää tälle ikävästi siitä, miten Becca on aika jäävi kommentoimaan rakkaudesta, koska hänellä ei ole siitä kokemusta. Brett päättää tulla pelastamaan tytön ja täräyttää olevansa tämän poikaystävä. Pikainen, yllättävä suudelma ällistyneen Jennyn edessä lienee vakuuttaa tytön lopullisesti. Vai riittääkö tämä?

It was kind of like getting the best of both worlds: a relationship without the risk of heartbreak. (s.  43)

Brett Wells on koulun tavoiteltuimpia urheilijapoikia, mutta tämä itse ei ole antanut sen nousta hattuun. Itse asiassa Brett samaistuu aika paljon Beccan ajatuksiin seurustelusta, eikä hänellä ole hirveää hinkua olla kenenkään kanssa. Brettillä on kuitenkin valtava tarve miellyttää isäänsä, joka on suurin syy sille, miksi poika jaksaa pelata koulun joukkueessa. Olisiko feikkityttöystävä hyvä lisä siihen, että Brett olisi isän mielessä ihannepoika?  

I'm not a mystery," he said "people just make assumptions and no one bothers to find out the truth. That's it." (s. 65)

Brettin korkeassa asemassa työskentelevä ja sen takia paljon reissaava isä ei ole koskaan ollut pois pojan peleistä, mutta sitten eräänä päivänä häntä ei näykään katsomossa. Äiti ja isä käyvät salaisia, riitaisia keskustelujaan, ja Brett yllättää yhä useammin äitinsä itkemässä, kun isä on lähtenyt työmatkalle - tai palannut sieltä.

Becca asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Isä on jättänyt heidät Beccan ollessa 12-vuotias, ja nyt tämä asuu muutamien kortteleiden päässä raskaana olevan vaimonsa kanssa. Isä ei ole pitänyt mitään yhteyttä Beccaan tämän jälkeen ja se tietenkin on aiheuttanut ison särön Beccan sydämeen - ja syönyt uskon rakkauteen. Becca käy kuitenkin välillä salaa hiippailemassa isän kotitalon lähellä, että näkisi edes vilauksen hänen uudesta elämästään.

My heart was beginning to hurt, the same way it did the day he left. It was slow at first, a subtle burn. And then the flames began to grow, devouring everything in their path. So I did the only thing I could  think of. I grapped a book. Any book. (s. 95)

Feikkisuhde tulee siis oikeastaan molemmille kuin tilauksesta. Heillä onkin yllättävän paljon yhteistä: kipuilua isäsuhteessa, jossa kumpikin pakenee kipua johonkin toimintoon: Brett urheiluun  ja Becca kirjojen maailmaan. Brett ja Becca sopivat säännöt siitä, miten he toimivat erilaisissa tilanteissa. Melko pian he alkavat tutustua toisiinsa ja viihtyä toistensa seurassa oikeasti. Tässä ei siis ole sellaista haters-to-be-lovers-asetelmaa, vaan Brett ja Becca mätsäävät melko heti alusta saakka yhteen hyvin. Becca sattuu olemaan mukana, kun Brett näkee isänsä yllättävässä paikassa jonkun naisen kanssa, joka ei ole hänen äitinsä. Tästä alkaa kivulias prosessi, etenkin kun selviää, että äiti on tiennyt tästä jo kauemmin. Brett on loukattu, vihainen, tuskainen, petetty - ja Becca tukee ihanasti uutta ystäväänsä. Joka alkaa tuntua pian olevan jopa vähän enemmän kuin ystävä. Becca saa myös tukea yllättävältä ihmiseltä, jonka luuli jo poistuneen elämästään. 

"Just because we were pretending doesn't mean it wasn't real,"(s. 175)

The Upside of Falling on erittäin toimiva, mukava ja herttainen kirja, joka ei kliseisestä ideastaan huolimatta tunnu minusta kliseiseltä. Beccan ja Brettin ystävyyden syventyminen rakkaudeksi on ilmiselvää, mutta ihanan uskottavasti kuvattu. Vaikka poikapäähenkilönä on melkoinen urheilijakomistus, hänestä ei ole tehty itseriittoista assholea. Hänen suosionsa perustuu yksinkertaisesti siihen, että hän on mukava. Becca on ihana lukutoukka, joka rauhoittaa Brettin eräässä hämmentävässä tilanteessa lukemalla tälle ääneen. Yksi ihanimmista kohtauksista kirjassa on, kun Brett vie Beccan yllätystreffeille tämän mielipaikkaansa, kirjakauppaan. Beccan äiti omistaa leipomon ja siksi kirjassa myös herkutellaan paljon kuppikakuilla ja jelly bellseillä, eräänlaisilla munkintapaisilla leivonnaisilla. 

Kirjassa käsitellään  isä-poika ja isä-tytär -suhdetta hieman eri lähtökohdista ja näkökulmista. Vaikeista aiheista huolimatta tämä on oikea hyvän mielen kirja, joka antaa toivoa siitä, että vaikeillakin asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, varsinkin jos oppii antamaan anteeksi.

Arvosanani täydet 5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

Muissa blogeissa:

Book Binge

Star-Crossed Book Blog 

Colline's Blog 

Words of Hannah Kay 

 

Samantyylistä luettavaa:

Jenny Han: Pojille, joita joskus rakastin

Ashley Elston: 10 x sokkotreffit 

Estelle Maskame: Oikealla tavalla vääränlainen 

Tahereh Mafi: Rakkaus suurempi kuin meri 

 

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu


Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

A book about a subject you are passionate about




 


tiistai 12. tammikuuta 2021

Päivitys Night School -sarjaan

 Luin päätökseen C.J. Daughertyn Night School -sarjan. Voit lukea arvioni viidennestä osasta Endgame ja samalla aiemmista osista kansikuvaa klikkaamalla.



lauantai 9. tammikuuta 2021

Kaunein YA-kansi 2020 - äänestyksen voittajat / YA-kirjapaketin arvonnan voittaja

 


 

Olen hykerrellyt itsekseni tässä keskiviikosta asti, kun järjestämäni Kaunein YA-kansi 2020 voittajat alkoi olla selvillä. Nyt olen laskenut äänet vielä varmistukseksi uudelleen. Julkaisen samalla kaikki kommentit äänestyspostaukseen saman tien, kun olen julkaissut tämän. Viimeisenä on myös minun omat ääneni.

Aivan ihanan paljon teitä osallistui tähän äänestykseen! Ääniä kansille antoi (minut mukaan lukien) 34 innokasta äänestäjää. Äänet jakautuivat yllättävän tasaisesti kaikkien 43 ehdolla olleen kannen kesken, mutta toki kaikille ei ääniä riittänyt: 26 kantta sai vähintään yhden äänen, kun taas 17 kantta jäi ilman äänen ääntä. Ne kannet, jotka jäivät äänittä, olivat suurimmalti osin tummanpuhuvia väritykseltään, aika monessa oli pelkästään tekstiä tai kasvokuva. Ilokseni voin siis sanoa, että piirroskannet miellyttävät eniten. Voittajakaksikko erottui kuitenkin pisteryöpyllään muista.

Harmikseni muutama aivan ihana kansi jäi vaille pisteitä, ja osasyynä voi olla se, etteivät ne pääseet oikeuksiinsa kuvakavalkadissani. Esimerkiksi Juno Dawsonin Mallikappale täytyy nähdä omin silmin, sillä siinä on tosi kauniisti kimaltavat hopeiset kirjaimet. Toisaalta taas hämmästyin siitä, miten muutama omasta mielestä ei-niin-kaunis kansi saikin pisteitä. Näinhän se on, että kauneus on katsojan silmässä.

*************

Lupasin arpoa äänestäjien kesken YA-kirjapaketin. Onnettareni (poikani) onki arvontasokerikosta seuraavan onnekkaan nimen: "Salli M" . Onnea Salli sinulle kovasti, laitan sinulle sähköpostia piakkoin! 

*************

Haluatte varmaankin tietää äänestyksen tulokset? Luettelen kymmenen kauneinta  YA-kantta (osa jaetulla sijalla) pisteineen käänteisessä järjestyksessä:


10. sija: Elizabeth Acevedo: Kaikilla Mausteilla. (10 pistettä) 

Kannen tekijät:

Erin Fitzsimmons & Erick Davila

 

 

 

 

9. sija: Sally Green: Savuvarkaat. (11 pistettä).

Kannen tekijät:

Ei tiedossani


 



8. sija: Salla Simukka: Lukitut (12 pistettä)

Kannen tekijä: Laura Lyytinen / iStockphoto





7. sija: J.S. Meresmaa: Dodo (13 pistettä)

Kannen tekijä: Karin Niemi





6. sija: Elina Rouhiainen: Väki 3 - Unienpunoja (14 pistettä)

Kannen tekijä: Laura Lyytinen / iStockphoto





Jaettu 5. sija

Meri Luttinen: Myrskynsilmä (15 pistettä)

Kannen tekijä: Riikka Turkulainen




Anniina Mikama: Tinasotamiehet (15 pistettä)

Kannen tekijä: Sami Saramäki

 

 

 


 Jaettu 4. sija:
 

Siiri Enoranta: Kesämyrsky (16 pistettä)

Kannen tekijä: Riikka Turkulainen / iStockphoto


Kim Liggett: Armonvuosi. (16 pistettä)

Kannen tekijät: Kerri Resnick (suunnittelu), Hsiao Ron Cheng (kuvitus), Galyna Gryshchenko/Shutterstock.com (kukat)

 

Katharine McGee: Amerikan kuninkaalliset (16 pistettä)

Kannen tekijä: Johanna Junkala 


 3 sija:
Holly Bourne: Syitä itkeä julkisesti (17 pistettä)

Kannen tekijä: Jan Pielecki @Usborne Publishing


 2. sija: Margaret Rogerson: Kirjojen tytär. (31 pistettä)

Kannen tekijät: Sonia Chaghatzbanian (suunnittelu), Charlie Bowater (kuvat)

 

1. sija eli VOITTAJA KAUNEIN YA-KANSI 2020 äänestyksessä on: 

Anne Maija Aalto: Korento (61 pistettä)

Kannen tekijä: Johanna Junkala.

***************************

Oikein paljon onnea voittajakansille ja niiden tekijöille! On ihana huomata, että kärkisijoille pääsi paljon suomalaisten kansitaitureiden taidonnäytteitä: Johanna Junkala, Riikka Turkulainen, Sami Saramäki, Karin Niemi ja Laura Lyytinen ovat loihtineet toinen toistaan hienompia kansia jo usemman vuoden ajan.

Kärkisijojen kansista voisi myös päätellä, että värikkäät, piirretyt ja kimaltavat kannet miellyttävät silmää eniten. Kannessa voi olla myös joku kiva jippo, kuten Syitä itkeä julkisesti -kirjakannen valuva teksti tai Lukitut-kirjakannen särkyvä L-kirjain. 

Kiitos vielä kerran kaikille äänestäneille. Tämä äänestys oli tosi mukava järjestää. Uskonpa, että tänä vuonnakin ilmestyy paljon kirjoja, joiden kannet herättävät ihastusta. Ehkäpä siis järjestän uuden kirjankansiäänestyksen taas loppuvuodesta 2021.


lauantai 2. tammikuuta 2021

Kirjapöllön huhuiluja -blogin vuosi 2020 paketissa

 


Kirjapöllön huhuiluja tulee kouluikään

Blogini vietti viime vuoden helmikuussa 6-vuotissynttäreitään, eli oli jo eskari-ikäinen. Tänä vuonna 2021 blogini saavuttaa jo siis kouluiän! Olen ylpeä siitä, että olen saanut pidettyä blogin aktiivisena jo näin monta vuotta ja pidettyä oman linjani, eli keskityttyä nuortenkirjallisuuteen. Koska se on edelleen se kirjallisuudenlaji, jota rakastan.

Suuria muutoksia ei blogissani viime vuosina tapahtunut. Instagramin puolella olin hiukan aiempaa aktiivisempi, ja saatoinpa tehdä sinne muutaman kirja-arvion, joita ei blogin puolelle tullut ollenkaan. Tänä vuonna olen ajatellut tehdä uuden logon blogilleni sekä tehdä jonkinlaista ulkosivuremonttia, mutta se jää vielä harkintaan. Toisaalta niin pidän blogini harmaanpuhuvasta värimaailmasta.

Tänä koronavuonna ei kirjallisuustapahtumia järjestetty, mutta pääsin osallistumaan Helsingin kirjamessuille verkossa, mikä olikin oikein mukava ja kiehtova (ja halpa) vaihtoehto. Ennen maaliskuun koronahässäköitä sain myös työni puolesta esitellä  nuorten scifiä, jännitystä ja kauhua Oulun kaupunginkirjaston Kirjasaaressa, jossa kirjailijavieraana oli Riina Mattila, sekä aikuisten tietokirjallisuutta Kirjastosadossa, jossa kirjailijavieraana oli Koko Hubara.


Statistiikkaa

Blogini seuraajia on tällä hetkellä 128 eli ainoastaan 2 enemmän kuin edellisenä vuonna. Bloggerin seuraajamäärä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä blogin katselijoita on taatusti sellaisiakin, jotka eivät ole rekistyröityneet seuraajaksi. Instagramin puolella seuraajia on huimat 723, Twitterissä 523 ja Facebookissa 192. Kaikissa on siis tullut lisää seuraajia, mikä on aina kiva juttu. Tervetuloa, kaikki uudet tyypit!

 
 
Kirjoitin viime vuonna yhteensä 66 postausta, 59 oli kirja-arvioita, 1 TV-sarja-arvio ja loput 6 arvonta-, koonti- tai haastepostauksia. Hiukan siis postausten tahti edelliseen vuoteen verrattuna oli vähentynyt. Kirja-arvioista 13 edustaa aikuisten kirjallisuutta, 3 lastenkirjoja ja loput 43 nuorten- ja nuorten aikuisten kirjoja. Eniten katselukertoja sai Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä (1383), Kim Liggettin Armonvuosi (570) ja Anne-Maija Aallon Korento (536).

Luin Goodreadsin mukaan 91 kirjaa ja 27 439 sivua. Äänikirjoina näistä kuuntelin 9, sarjakuvia tai mangaa oli näistä 10 ja tietokirjoja tai elämäkertoja 6. Pisin kirja oli 900-sivuinen Cassandra Claren Pimeyden kuningatar, ja lyhin John Steinbeckin 108-sivuinen klassikko Punainen poni. Tuttuun tapaan arvosanojen keskiarvoni on 4.0 ja keskimääräinen kirjan pituus 301 sivua.

Lukuhaasteita

Päätin tietoisesti vähentää lukuhaasteisiin osallistumista, mutta tietyt haasteet on ja pysyy.

 Helmet-lukuhaasteesta sain nyt suoritettua  40/50 kohtaa, eli 3 enemmän kuin edellisenä vuonna. Nyt hiukan harmittaa, sillä monet suorittamatta jääneet olisi ollut helppo toteuttaa, mutta en ole hirveänä jaksanut taktikoida ja stressata haasteesta, joten menköön nyt näin.

 

Pohjoinen lukuhaaste meni aika heikosti, siitä sain vain 14/25. Kalle Päätalon kirjakin jäi lukematta, vaikka itselleni varta vasten ostin Ihmisiä telineillä synttärilahjaksi.

 


Popsugar Reading Challengesta suoritin 22/50 kohtaa. 

 

 

 

 

 

 

Prideviikon lukuhaasteeseen osallistuin yhdellä kirjalla, Johanna Sinisalon kauhuteoksella Vieraat.

 

 

 

 

Halloween lukuhaasteeseen luin kolme teosta: Mikko Toiviaisen Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita, Marko Hautalan Pimeän arkkitehti ja Anne-Maija Aallon Korento.

 

 

 

Annoin jälleen myös ääneni Blogistania kirjallisuuspalkintoehdokkaille.

Pykäsin vuoden lopuksi vielä Kirjabloggaajien joulukalenterin 22. luukun, jossa julkistin Kaunein YA-kansi 2020 - äänestyksen ja kirjapaketin arvonnan. Äänestys on muuten käynnissä vielä 5.1. klo 24.00 asti, joten osallistuhan sinäkin!





Kirjapöllön Top-viitoset 2020
 
 
Perinteisesti olen listannut vuoden parhaimmat lukukokemukseni tähän vuosikoosteen loppuun. Ette siis tule nytkään pettymään.

YA TOP 5
 

Anne-Maija Aalto: Korento
Margaret Rogerson: Kirjojen tytär
Holly Bourne: Syitä itkeä julkisesti
Sarah Crossan: Kuunnousu
Juno Dawson: Mallikappale

AIKUISET TOP 5
 

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä
Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika
Marko Hautala: Pimeän arkkitehti
Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän
Haruki Murakami: Norwegian wood
 
ÄÄNIKIRJAT TOP 5 
 

Ruth Ware: Lukitut ovet
Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)
Lucy Foley: Jahti
Beth O'Leary: Kimppakämppä
Joanne Harris: Mansikkavaras
 
Lastenkirjoista ja tietokirjoista en tee TOP 5 listoja, sillä luin niitä niin vähän viime vuonna. En ole merkinnyt Goodreadsiin kaikkia töissä selaamiani kuvakirjoja tai lastenkertomuksia, vaan sellaiset, mitkä olen kotona kunnolla lukenut. Lapsille tulee luettua harvemmin, ja en jaksa omalla ajallani lukea kertomuksia saati kuvakirjoja. Tietokirjallisuutta selaan paljon, mutta en viitsi laittaa luetuksi sellaista, jota en ole lukenut kannesta kanteen kokonaan. Se tuntuisi huijaukselta.

Suunnitelmia vuodelle 2021
 
Mitä tuo vuosi 2021 tullessaan? Lukuhaasteita otan kiusakseni ainakin kokonaiset neljä: Helmet-lukuhaasteen (50 kohtaa), Popsugar Raeding Challengen (50 kohtaa) ja uusina Booklist Queen challengen (50 kohtaa) ja Vahvat naiset lukuhaasteen (bingoruudukko, 25 kohtaa). Todennäköisesti olen mukana jälleen myös Blogistanian kirjallisuuspalkintoraadissa, Pride lukuhaasteessa ja Halloween lukuhaasteessa. Jos jotain mukavaa sattuu vielä matkan varrelle, saatan hypätä mukaan.

Kaukaisena haaveena olisi osallistua syksyllä kirjallisuustapahtumiin, ehkäpä Turun kirjamessuille, jos koronan kakkiainen olisi jo selätetty. 

Ensi vuonna julkaistaan taas monta kiintoistaa YA-kirjaa, joita odotan sormet syyhyten. Voit kurkata tuohon blogin vasempaan sivupalkkiin (selainversiossa), mitä kirjoja aion lukea ja blogissani esitellä ensi keväänä. Odotan eniten teoksia Elisabeth Acevedon Maata jalkojen alle, Siri Pettersenin Rautasusi ja Karen M McManusin Kaksi voi säilyttää salaisuuden, joka on kolmas osa Yksi meistä valehtelee -jännärisarjaan. Aikuisten kirjoista odotan eniten Josh Malermanin jatko-osaa teokselle Lintuhäkki: Malorie - Älä katso, älä kosketa sekä Emma Jane Unsworthin teosta Aikuiset.

Toivotan oikein hyvää kirjavuotta 2021! Pysykää terveinä ja blogini matkassa.




perjantai 1. tammikuuta 2021

Myrskynsilmä: Meri Luttinen

Myrskynsilmä: Meri Luttinen. WSOY 2020
 
Kansi: Riikka Turkulainen

"Kaunis historiallinen fantasiaromaani esikoistekijältä

16-vuotias Kainu joutuu luopumaan entisestä elämästään ja tulevaisuuden haaveistaan, kun hänelle lankeaa suuren tietäjän rooli. Muinaissuomalaiseen fantasiamaailmaan sijoittuva seikkailu kertoo koskettavasti nuoren aikuisen oman paikan etsimisestä ja löytämisestä.

Keskikesän yöttömänä yönä Kainu seisoo punamultakehien reunalla. Nuoret tytöt löytävät riitissä paikkansa emännyyden, äitiyden tai käsityöläisyyden kehistä. Sisimpänä on viisi tietiän kehää, joista voimallisimpaan kukaan ei ole päässyt satoihin vuosiin. Kun Kainu astuu keskimmäiseen kehään, hänen osakseen lankeaa suuri tehtävä – eikä hän ole enää sama. Kainu joutuu lähtemään hurjalle ja pitkälle matkalle, jonka aikana hänen on myös selvitettävä, kuka hän itse on."(WSOY)

 Oma arvio:

Tämä(kin) kirja on sellainen, jota en oikeastaan aikonut lukea. Toisena syynä oli viimeaikainen fantasiaan kyllästyminen, toisena... niin, no, kansikuvalla ON väliä minulle! Jostain syystä kirjan kansikuva ei miellytä silmääni, sen värit on ankeat ja tyyli sellainen, että ajattelin kirjan olevan satufantasiamainen teos enemmänkin alakouluikäisille. Ei minun pirtaani tällä hetkellä sovi sellaiset. 

Kuitenkin tämä kirja osattiin vakuuttaa minulle, sillä niin muutamat työkaverit kuin kirjabloggaajatkin kehuivat kirjaa kovasti ja ajattelin sittenkin antaa tälle mahdollisuuden. Ei ole kirjaa kansiin katsominen, ajattelin. 

Kirjassa  alussa seurataan 16-vuotiaan Kainun aikuistumisriittiä kuvitteellisessa Kolmen kuninkaan kaupungissa, jossa eletään kuten muinaissuomessa. Tietiän riitissä kaikki nuoret naiset saavat tietää nyt kymmenen erilaisen kehän avulla tulevan tehtävänsä ja arvonsa kyläyhteisössä. Tulevaisuus määrittyy sen mukaan, pääseekö vaikkapa äitiyden, käsityön, emännyyden kehään vai johonkin viidestä tietiän kehistä. Kainu pääsee yllätyksekseen kymmenenteen tietiän kehään, joka on kehistä kaikkein arvovaltaisin. Riitin valmistanut kylän Tietiä vannottaa muita tyttöjä olemaan vielä vaiti Kainun kehästä, sillä sisimpään kehään pääseminen on todella harvinaista. Kainun elämä muuttuu nyt totaalisesti, sillä hän muuttaa Tietiän luo oppiin saavuttamaan parantamisen taidot.

- Näkijällä on vastuu. Näkemällä väärin voi vahingoittaa. Ja näkemällä oikein voi parantaa. (s. 53)

Kainu saa huomata, että kyläläiset suhtautuvat häneen oudoksuvasti siitä pitäen, kun tämä on aloittanut Tietiän opissa. Ystävät Hopea ja Miela alkavat etääntyä hänestä päivä päivältä enemmän. Kainulle mieheksi suunniteltu Vaito naitetaankin Hopealle siinä vaiheessa, kun Kainu löytää metsästä valkoisen suden, Viiman, joka on määrätty hänen voimaeläimekseen. Kainua susineen pidetään liian erikoisena, joten tämän on viisainta lähteä muualle, viereiseen Hohkalinnan kaupunkiin. Mukaansa Kainu saa Tietiän kaulassa riippuneen salaperäisen riipuksen. Taakse jää suru isosiskon kohtalosta, menetetyistä ystävistä ja sulhasesta. Arvostettaisiinko Kainua uudessa kaupungissa enemmän?

- Sen nimi on Myrskynsilmä. Ja se on voimakas. Muuta en tiedä.

Kainu toisti nimen hiljaa mielessään. Se kuulosti liian mahtavalta niin yksinkertaiselle esineelle. Kylmä metalli kihelmöi ihoa vasten, kun hän sujautti korun paidan alle. Osa tuntemuksesta oli jännitystä ja uteliaisuutta. (s. 95)

Hohkalinnassa Kainu törmää kuitenkin vielä isompiin ongelmiin, sillä kyläläiset kärsivät nälkää ja kurjuutta mielivaltaisesti käyttäytyvän Linnanherran takia. Yhdessä uuden ystävänsä Otavan avulla Kainu tajuaa riipuksensa, Myrskynsilmän, voiman, kunhan vain riipuksen toinen puoli on löydetty. Kainun on myös tehtävä matka salaiseen kolmanteen kaupunkiin, Sarajalaan, jonka olemassaolosta on kiistelty, mukanaan sinne kuuluva Myrskynsilmä. Matkalla Kainu oivaltaa hyvin olennaisia asioita siitä, mikä on tärkeää. Hän tutustuu nuoreen Oraan, joka auttaa Kainua tutkimaan Myrskynsilmän arvoitusta. Hän on vaikean valinnan edessä: jäädäkö turvalliseen ja täydelliseen Sarajalaan, jossa Oran silmät polttavat katseellaan, vai lähteäkö takaisin Hohkalinnaan tuhoamaan peili, joka on saattanut koko kaupungin asukkaat ahdinkoon.

- Ei kai mikään paikka - tai kukaan ihminen - ole täydellinen, vaikka haluaisi siltä vaikuttaa. (s. 281)

Kirjan muinaissuomalainen maailma kyläyhteisöineen ja parantajineen tuo minulle vahvasti mieleen viime vuosina ilmestyneet fantasiakirjat Maresin voima (Maria Turtschaninoff) ja Sinisen talon noita (Maria Carole). Kirjan alun aikuistumisriitti on myös hyvin tyypillinen monissa viime vuosina ilmestyneissä fantasioissa ja dystopioissa, esimerkkinä mainittakoon Kim Liggettin Armonvuosi ja Veronica Rothin Outolintu.

Myrskynsilmä on tasaisesti viihdyttävä fantasia, jossa on hiukan satufantasian piirteitäkin. Vaikka kirja sijoittuu kuvitteelliseen fantasiamaailmaan, tulee vaikutelma, kuin lukisi jotain muinaissuomalaista historiallista romaania. Esikoiskirja on saanut jo tunnustusta osakseen, sillä se on sekä Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia - että Topelius-palkintoehdokas vuodelle 2020.

Arvosanani 4+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

Muissa blogeissa/vlogeissa:

Lastenkirjahylly

Ruusun nimi

Siniset helmet

Kirjafile (Youtube)

Nörttitytöt (Katinka Sarjanoja) 

Kirjahilla

 

Samantyylistä luettavaa:

Maria Turtschaninoff: Maresin voima

Maria Carole: Sinisen talon noita 

 

Lisään kirjan seuraaviin 2021 lukuhaasteisiin:

 

Helmet:

16. Kirjassa eletään ilman sähköä

Popsugar:

A book set mostly or entirely outdoors

Vahvat naiset -lukuhaaste:

Nainen joka ei ole 2000-luvulta

Booklist Queen:

Recommended by a colleague