tag:blogger.com,1999:blog-28093478048596861282024-03-18T05:04:29.355+02:00 Kirjapöllön huhuilujaKirjapöllö huhuilee oksaltaan mietteitään, pääasiassa intohimostaan YA- ja new adult -kirjallisuudesta.Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.comBlogger808125tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-37545072283360275732024-03-17T10:06:00.003+02:002024-03-17T10:09:31.537+02:00LOVE-sarja: Heartbreak Boys: Simon James Green<p><b><span style="font-size: large;">Heartbreak Boys: Simon James Green. Suomentanut Lotta Sonninen. Otava 2024</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYVlHHrm7uVjE92a_3mUGRrrqy_2jsqAAMCHw0DE0gsCNq8oHARM1LabrvkX2xJ0lU7Kjye4q4dDLEq7XuKRgCt-b4eEncCDBltAeRdcQM86MEawhlwAT98Gq20X787k_KoiYqZpo6xG27jNpckBoZafldhFzgXybkPLB5jzFq9xezIbfCrMUqwF3pJjQ/s2244/heartbreak%20boys.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2244" data-original-width="1571" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYVlHHrm7uVjE92a_3mUGRrrqy_2jsqAAMCHw0DE0gsCNq8oHARM1LabrvkX2xJ0lU7Kjye4q4dDLEq7XuKRgCt-b4eEncCDBltAeRdcQM86MEawhlwAT98Gq20X787k_KoiYqZpo6xG27jNpckBoZafldhFzgXybkPLB5jzFq9xezIbfCrMUqwF3pJjQ/w448-h640/heartbreak%20boys.jpg" width="448" /></a></div>Englanninkielinen alkuteos (2020): <b><i>Heartbreak Boys</i></b>. Kansi: <b>Liam Drane</b><div><br /></div>"Sydämet sulattavaa kesärakkautta Heartstopper-faneille.<br /><br /><div style="text-align: justify;">Kesäloma ei voisi alkaa kamalammin – Jackin ja Naten poikaystävät jättävät heidät ja aloittavat romanssin toistensa kanssa. Kaiken lisäksi he hehkuttavat uutta onneaan häpeilemättömästi somessa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sisuuntuneena Jack ja Nate päättävät pistää vielä paremmaksi, sekä loman että somen suhteen. He lähtevät Naten perheen kanssa automatkalle tarkoituksenaan luoda sometarina vielä upeammasta kesästä. Se osoittautuu kuitenkin vaikeammaksi kuin voisi kuvitella. Matka tuo eteen kommelluksen jos toisenkin, ja lopulta on kohdattava petolliset eksät. Mutta ehkäpä myös lääke sydänsuruun on lähempänä kuin pojat tajuavat.</div><br />LOVE – rakkautta ensi sivulta." (<a href="https://otava.fi/kirjat/heartbreak-boys/" target="_blank">Otava</a>)<div><br /></div><div><b>Oma arvio:</b></div><div><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Otavan</b> romanttinen, nuorille suunnattu <b><i>LOVE</i></b>-<b><i>sarja</i></b> saa nyt ensimmäisen käännöskirjansa, kun aiemmat, viime vuonna julkaistut kolme osaa ovat kotimaista tuotantoa. Näistä olen lukenut <a href="https://adelheid79.blogspot.com/2023/03/love-sarja-tuhkimo-tennareissa-ja-pitka.html" target="_blank"><b>Sari Luhtasen <i>Tuhkimo tennareissa</i></b> ja <b>Tuula Kallioniemen <i>Pitkä ja komee</i></b></a>, mutta <b>Siri Kolun <i>Tämä liukasteleva sydän</i> </b>on minulla vielä lukemattomien pinossa. <b>Simon James Greenin</b> sateenkaareva, pirtsakan keltakantinen <b><i>Heartbreak Boys</i></b> on ehdottomasti minun tämän kevään piristykseni niin ulkoisesti kuin sisäisestikin!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">***Korjaus edelliseen: tämä onkin toinen käännöskirja <b><i>LOVE-sarjaan</i></b>, sillä <b>Dustin Thaon <i>Älä mene, Sam</i></b> ilmestyi myös viime vuonna.**</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kuten kirjan nimi kertoo, pääosassa on kaksi sydänsurujen musertamaa poikaa, Jack ja Nate. Kirjan alku on jo melkoinen farssi: umpirakastunut Jack on odottanut koulun tanssiaisia (joissa on minun riemukseni Stranger Things -teema) kuin kuuta nousevaa, ja närkästyttää superkomean poikaystävänsä Dylanin pukeutumalla sinne umpihomomaisesti sateenkaariviittaan. Dylan ei myöskään innostu Jackin järjestämästä ylläristä, julkisesta lupaussormuskosinnasta juhlapaikalla (kun Dylan on ensin meinannut tukehtua lasissa olleeseen sormukseen). Katastrofin ainekset alkavat olla ilmassa. Nate on taas päättänyt tulla tanssiaisissa kaapista. Hänet on valittu pitämään tanssiaisissa puhe, ja hän aikoo suorittaa kaapistatulonsa puheen päätteeksi. Hänellä on ollut sutinaa Tariq-nimisen pojan kanssa, ja nyt hän toivoo voivansa viimeinkin olla rakkaansa kanssa yhdessä kaikkien nähden.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>"Äiti! Ei se ole mikään kaapista tulo, jos menee kerran kouluun ja on kynsilakkaa!" Mulkoilen heitä. Eivät he voi olla tosissaan! "Mitä te kuvittelitte, että olin tekemässä koulun jälkeen kynnet lakattuna?"</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>"Menossa johonkin homoklubille?" Isä ehdottaa.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>"Homoklubille? HOMOKLUBILLE?" Ääneni lon muuttunut kimakaksi. "Se oli teatterikerhon retki The Rocky Horror Showta katsomaan!" </i></b>(s. 25)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Toisin käy. Siinä vaiheessa, kun Dylan ja Jack julkistetaan tanssiaisten kuninkaallisiksi, heidän välinsä ovat oudon kireät. Naten kaapistatulojulistuksen jälkeen yksi katse Tariqin ja Dylanin välillä saa Jackin silmät kirkastumaan: noilla kahdella on jotakin meneillään. Tämän illan paljastus murskaa niin Naten kuin Jackin elämän. Ainakin hetkeksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><ul><blockquote><li><b><i>Tule kaapista koko vuosikurssin edessä.</i></b></li><li><b><i>Kuule heti sen jälkeen lavalla kaikkien nähden, että poikaystäväsi pettää sinua.</i></b></li><li><b style="font-style: italic;">Joudu Demogorgonin hyökkäyksen kohteeksi. </b>(s. 61)</li></blockquote></ul></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Natella ja Jackilla on yhteinen historia, sillä he ovat olleet parhaat kaverukset siihen saakka, kun Jack tuli kaapista ulos. Sen jälkeen Nate häipyi hänen elämästään ja Jack joutui kärsimään kaiken paskamyrskyn yksinään, jota hänen kaapistatulonsa koulussa aiheutti. Jack ei kuitenkaan tunnu olevan katkera vaan yrittää saada yhteyden Nateen. Ovathan he molemmat menettäneet poikaystävänsä ja tarvitsevat ystävän tukea. Nate on kuitenkin hyvin, hyvin vihainen Jackille, joka tempauksellaan pilasi Naten tärkeän hetken tanssiaisissa. Onko Jackin pakko olla NIIIIIN homomaisen homo ja tehdä kaikesta aina oma shownsa? Hän ei tiedä sitä, kuinka paljon Jack on kipuillut siitä, miten häntä on kohdeltu koulussa sen jälkeen, kun hän on tullut kaapista. Ja miten taas koulun suosittu urheilijapoika Dylan ei saanut lainkaan sontaa niskaansa samassa tilanteessa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>En minä odota, että minua alettaisiin rakastaa.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Toivoisin vain, ettei minua inhottaisi ihan niin paljon.</i></b> (s. 75)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Eräiden sattumusten kautta käy niin, että Naten vanhemmat hurmannut Jack lähtee Naten perheen yhteiselle seikkailulliselle automatkalle. Nate ei ole asiasta kovinkaan innostunut, mutta pikkusisko Rose on ihan varma, että pojat menevät vielä joskus naimisiin. Ja Naten vanhemmat ovat tyytyväisiä, kun yrmynaamainen, Tariqia kaipaava Nate saa seuraa. Pojat huomaavat, miten onnellisilta Dylan ja Tariq vaikuttavat IG-tilinsä päivitysten perusteella. Jack päättää pistää paremmaksi, ja niinpä hänen koko reissun agenda on tuottaa mahdollisimman upeilta vaikuttavia somepäivityksiä, jotta Dylan ja Tariq jäisivät toiseksi. Myöhemmin joukkoon liittyy myös Jackin eloisa Elliot-serkku, jonka kanssa Nate on sattumoisin saanut ensisuudelmansa puumajassa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>"Homoisaa huomenta, homoseni!" </i></b>(s. 266)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Heartbreak Boys </i></b>vaikuttaa samantyyliseltä kuin <b>Alice Osemanin <i>Heartstopper</i></b>, mutta tämä on paljon humoristisemmin kirjoitettu. Huumorin laatu on paikoin ihan posketonta, mutta se toimii! Enpä muista, milloin viimeksi mikään kirja olisi saanut minua nauramaan näin paljon. Romantiikkapuoli ei ole niin henkeäsalpaavaa, kuin toivoin, mutta kirjan juonivetoisuus ja hauska kohellus paikkaa sen puolen kyllä. Aivan tajuttoman viihdyttävää oli lukea yrmeän, jörön Naten ja räiskyvän, impulsiivisen Jackin seikkailuista maailman tylsimmältä vaikuttavan perhematkan tiimellyksissä. Pojat tekevät matkasta ihan omanlaisensa. Kirjassa ei juurikaan vaivuta pohtimaan syvällisiä, mutta tapahtumia myötä törmätään muun muassa homofobiaan ja somemaailman valheellisuuteen. Reissun myötä pojille alkaa valjeta, millaista on todellinen rakkaus toista kohtaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja toimisi valtavan hyvin myös leffana tai sarjana. En löytänyt tietoa, onko sellaista tulossa, mutta toivotaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Annan kirjalle arvosanaksi 5-</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://kirjojenkeskella.blogspot.com/2024/03/heartbreak-boys.html" target="_blank">Kirjojen keskellä</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.lily.fi/blogit/kirjat-elamani-rakkaus/kirjavinkki-simon-james-green-heartbreak-boys/" target="_blank">Lily: Juuliska</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä luettavaa:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/06/heartstopper-sarja-alice-oseman.html" target="_blank">Alice Oseman: Heartstopper-sarja</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2017/05/mina-simon-homo-sapiens-becky-albertalli.html" target="_blank">Becky Albertalli: Minä, Simon, homo sapiens</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2023/10/darkhearts-james-l-sutter.html" target="_blank">James L. Sutter: Darkhearts</a></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-72629510711923003102024-03-10T11:59:00.001+02:002024-03-10T11:59:13.321+02:00Päivitys Kaupunki ilman koteja -sarjaan<p> Luin toisen osan <b>Mirjami Sirénin <i>Kaupunki ilman koteja</i></b><i> </i>-sarjasta. Klikkaa kuvaa, niin pääset lukemaan arvioni niin eka osasta kuin <b><i>Huone ilman ovea</i></b> -kakkososasta.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2023/04/kaupunki-ilman-koteja-mirjami-siren.html" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="1455" data-original-width="1000" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi64iVshhnXUksbd29lotFkXGsaTvdtU5MsNzH92f71rLyZF1tjiQybysDyQUNSyLDmPFxL25sSo9z5UYmf_RUPzdDduLu10x5UtkCTg9nri-9Ti11ldiUrJj5LmL10Rne4faFytmrS6Y1afuxL2934mbOCoa4Un1Vai4YuoDq4b6tfKm2b7eoQz2kszVA/w440-h640/Huone_ilman_ovea_etukansi_keva%CC%88t2024.jpg" width="440" /></a></div><br /><p><br /></p>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-6069010706941646272024-03-03T17:35:00.004+02:002024-03-03T17:35:37.054+02:00Luk(i)ossa: Aino Leppänen<p><b><span style="font-size: large;"> Luk(i)ossa: Aino Leppänen. Myllylahti 2024</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2ZDJHCRu-AH2Hm_VU265GjBVnamCxyD9oP_olp166w2_qQo4s1H0fmHNHgom_5OEOqZd4kg8uUg6NjLq2cz2gyHM6fe_8_sqycTwYgK8nfRzPJZgMcy_eBya3VIWASw_7TIDPal011RRJGuR_SDuuXzSSNpubWsNpptu2eXThG3IspMJBo62-8tvss2k/s1553/lukiossa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1553" data-original-width="1000" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2ZDJHCRu-AH2Hm_VU265GjBVnamCxyD9oP_olp166w2_qQo4s1H0fmHNHgom_5OEOqZd4kg8uUg6NjLq2cz2gyHM6fe_8_sqycTwYgK8nfRzPJZgMcy_eBya3VIWASw_7TIDPal011RRJGuR_SDuuXzSSNpubWsNpptu2eXThG3IspMJBo62-8tvss2k/w412-h640/lukiossa.jpg" width="412" /></a></div>Kansi: <b>Karin Niemi</b><div><br /></div><div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">"Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?" (<a href="https://www.myllylahti.fi/kirjat/nuortenkirjat/luk-i-ossa-detail">Myllylahti</a>)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><p class="western" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: Georgia, "Times New Roman", Times, serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 10px; min-height: 22px; text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></p><div style="text-align: justify;">Mikä ihmeen takakansiteksti tämä nyt on olevinaan? Jäin hetkiseksi aikaa ihmettelemään tätä<b> Aino Leppäsen <i>Luk(i)ossa</i></b>-säeromaanin takakannen kuvausta, joka on hivenen...öhm...erikoinen ja tönkkö. Noh, luenpa kirjan itse, niin kaikki selviää, kuten tekstissä kehotetaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Joose aloittaa lukion uudella paikkakunnalla Vaalassa. Hän on vaarassa jäädä jälleen yksinäiseksi sudeksi, mihin hän jatkuvasti isänsä töiden takia muuttaneena on tottunutkin, mutta sitten hänet äkkää hyvin erikoinen poikakaksikko, kummallisesti pukuihin pukeutuneet Otto ja Anttu, jotka ottavat uuden tulokkaan siipiensä suojaan. Alkuun Joose ei haluaisi ehkä tuohon porukkaan mukaan, koska on ennemmin yksin kuin omituisessa seurassa, mutta sitten hän huomaa olevansa kuitenkin osa porukkaa, johon kuuluu myös Tomas, Jere ja Santeri. Ja kaikilla on puvut päällä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>"Tervetuloa vaalaan,</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>me olemme virallinen vastaanottokomitea</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>ja sinulla on nyt mahdollisuus kysyä </i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>viiden minuutin ajan</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>mitä tahansa kysymyksiä</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>ilman että kukaan tuomitsee.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Ja, aika alkaa nyt!" (s. 13)</i></b></div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jodelissa tytöt ihailevat erilaisesti pukeutuvia, rohkeita tyyppejä, kun taas jotkut pitävät heitä täysinä pelleinä. Pojat ovat saaneet innoituksensa pukeutumiseensa How I met your mother -sarjasta, jossa väitetään ihmisten olevan porukassa viehättävämpiä kuin yksittäin arvioituna. Näin he ovat saaneet loppumaan koulukiusaamisen omalta kohdaltaan. Pian Joosekin, joka on tullut pahasti kiusatuksi aiemmilla asuinpaikkakunnillaan, haluaa isänsä ostavan hälle puvun.</div></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b><i></i></b></div><blockquote><b style="font-style: italic;">Nyt Joose oli levitellyt puvuntakin liepeitä</b><br /><b style="font-style: italic;">ja pyörähtänyt ympäri.</b><br /><b style="font-style: italic;">Joose ei ollut enää Joose.</b><br /><b style="font-style: italic;">Ja silti hän ole enemmän Joose</b><br /><b style="font-style: italic;">kuin vielä koskaan ennen.</b>(s. 52)</blockquote><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Näyttäisi siltä, että jumalan selän takana Vaalassa Joosen elämässä alkaakin näkyä valoa. Joose pääsee porukan mukana saunailtoihin, ja tutustuu muihinkin tyyppeihin. Naapurissa asuva perhe pyytää Joosea hoitamaan heidän labbistaan, Hermua, kun äiti Tiina käy operoitavana. Koirasta tuleekin Jooselle henkireikä. Tiinan lapsi, muunsukupuolinen (vai olikohan hän trans, en nyt ole ihan varma) Veke vaikuttaa myös kivalta, vaikka Joosea hämmentää nähdä koulussa tytön vartalolla varustettu tyyppi samassa pukkarissa. Koulutehtäviä on helpompi ratkoa yhdessä kavereiden kanssa ja yhteistä telttaretkeäkin suunnitellaan. Vaalassa on myös hyvät puitteet maastopyöräilylle, Joosen rakkaalle harrastukselle. Ehkäpä sitä voisi pyöräillä joskus naapurin Vekenkin kanssa? Antun isosisko hottis Lotta sekoittaa Joosen ajatukset ja aiheuttaa levottomia unia ja suihkuhetkiä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Valitettavasti isän työprojekti alkaa olla siinä vaiheessa, että hän väläyttelee Jooselle jo tulevaa seuraavaa muuttoa. Jooselle riittää. Hän ei haluaisi enää muuttaa, varsinkaan nyt, kun on alkanut saada kavereita. Joosen isä on ollut luonnollisesti äidin kuoleman jälkeen allapäin eikä oikein osaa puhua tunteistaan. Lukossa on siis isäkin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>Joose halusi huutaa.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Minähän en vittu muuta.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Mutta hillitsi itsensä.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Asiasta meuhkaaminen</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>tuskin auttaisi.</i></b> (s. 173)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div><div style="text-align: justify;"><b><i>Luk(i)ossa</i></b> on säeromaani, johon on saatu mahdutettua todella paljon tärkeitä teemoja ja nuoren miehen elämää. Valitettavasti Joosen tarina ei päässyt minun ihoni alle enkä oikein innostunut tästä erikoisen (omituisen) poikaporukan hengailusta. Kai minä olen jotenkin rajoittunut. Rasittavan muodollisesti puhuva Otto kävi erityisesti minun hermooni. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olin myös hieman pettynyt kirjan rakenteesta, sillä olen tottunut siihen, että säeromaaneissa on tekstin väljyyttä. Tässä säkeet on kirjoitettu yhteen pötköön, joten muoto ei noudattele ihan perinteistä säeromaanin kaavaa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Koska tämän kirjan teemana on vahvasti koulukiusaaminen, on tarinan sekaan lomitettu tositarinoihin perustuvia parin-kolmen sivun mittaisia taustoituksia kunkin henkilön kiusaamiskokemuksista. Mukaan pääseen myös Joosen isä. Kiusaamistarinoita on monesta näkökulmasta, kuten kiusatun äidin ja kiusattujen lasten tai nuorten itsensä. Kirjan lopussa on vielä terveisiä koulukiusatuille, eli lyhyitä tsemppitarinoita todellisilta kokemusasiantuntijoilta. Nämä tuovat kiusaamisteemaan vaikuttavuutta ja tekevät kirjasta todentuntuisen, vaikka Joosen tarina onkin fiktiivinen. Tästä aiheesta on toki hyvä olla kirjoja, ja uskoisin, että tämä voisi olla hyvä yhdessä käsiteltäväksi teokseksi esim. yläkoulun äidinkielen tunneilla. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Annan arvosanaksi tälle 3</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/lukiossa/" target="_blank">Kirjavinkit</a></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/05/nollasummapeli-heidi-silvan.html" target="_blank">Nollasummapeli: Heidi Silvan</a></div></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-73061143276003525642024-02-25T16:08:00.002+02:002024-02-25T16:08:51.443+02:00Ilman väki -trilogia: Holly Black<p><b><span style="font-size: large;">Julma prinssi: Holly Black. Suomentanut Suvi Kauppila. Karisto 2024 (Ilman väki #1)</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTV1xy2QuveyHl2bjslzuo1ClCVh8xQUNIONcw_J3CaK0I0P6lUCIOAeZ4xxG8EkjoSlLPX6C6f4uneONPTjKkkvQFxBz1at9uQkDgbdtLS_1iPCFkL3LPeDAgH3Norv04ClblFTU49LvI2qm9WPKWKswPbVAEPKJbpjyXrWrqp8HD7zn4RDqrbbM9RGI/s2575/julma%20prinssi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2575" data-original-width="1736" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTV1xy2QuveyHl2bjslzuo1ClCVh8xQUNIONcw_J3CaK0I0P6lUCIOAeZ4xxG8EkjoSlLPX6C6f4uneONPTjKkkvQFxBz1at9uQkDgbdtLS_1iPCFkL3LPeDAgH3Norv04ClblFTU49LvI2qm9WPKWKswPbVAEPKJbpjyXrWrqp8HD7zn4RDqrbbM9RGI/w432-h640/julma%20prinssi.jpg" width="432" /></a></div><br /><p>Englanninkielinen alkuteos (2018): <b><i>The Cruel Prince</i></b>. Kansi: <b>Sean Freeman</b> (kuvat), <b>Karina Granda </b>(suunnittelu), Hachette Book Group, Inc.</p><div style="text-align: justify;">"Viettelevä menestysteos täynnä juonittelua, romantiikkaa ja hengenvaarallisia keijuja.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kun Jude oli 7-vuotias, hänen vanhempansa murhattiin ja hänet siskoineen kaapattiin keijujen valtakuntaan. Vielä vuosikymmenen kuluttuakaan Jude ei kuulu joukkoon. Keijut nimittäin halveksivat kuolevaisia, erityisesti prinssi Cardan, armottomin suurkuninkaan pojista.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ansaitakseen aseman hovissa Juden täytyy nousta Cardania vastaan ja voittaa prinssi tämän omassa pelissä. Kun sisällissota uhkaa hukuttaa keijujen valtakunnan vereen, kaikki muuttuu ja Juden on laitettava henkensä alttiiksi pelastaakseen sisarensa sekä maailmansa." (<a href="https://www.karisto.fi/sivu/tuote/julma-prinssi/4953606" target="_blank">Karisto</a>)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Yritin lukea tätä <b>Holly Blackin <i>Julmaa prinssiä</i></b> alkukielellä englanniksi ilmestymisvuonnaan, mutta tämä jäi kesken, koska koin sen fantasiamaailmaan uppoutumisen hankalaksi. Olikin kiva yllätys, että näin monen vuoden jälkeen tästä tuli kuin tulikin suomennos. Mukavaa, että myös alkuperäinen kansi on säilytetty, sillä onhan tämä järjettömän hieno ulkoasultaan!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja alkaa yhtä raa'an väkivaltaisesti ja samankaltaisesti kuin toinen vasta ilmestynyt romantasia, <b>Victor Dixenin <i>Pimeyden hovi</i></b>: päähenkilö joutuu todistamaan seitsemänvuotiaana vanhempiensa veristä surmaa ja muuttamaan tämän jälkeen ihan vieraaseen ympäristöön itselleen tuntemattomien tyyppien luo. Jude ja hänen siskonsa Taryn ja Vivienne jäävät hetkessä orvoksi, kun pelottava mies ilmestyy heidän ovelleen ja surmaa hetken mielijohteesta heidän vanhempansa. Kaiken huipuksi tämä mies väittää olevansa Viviennen biologinen isä ja kaappaavansa tämän keijujen valtakuntaan. Vastuuntuntoisena miehenä hän ottaa myös tämän nuoremmat sisaruksensa mukaansa. Sillä tämä mies on keijujen suurkuninkaan suosiossa oleva Madoc, jonka vaimo aikoinaan karkasi keijumaasta puoliverinen vauva mukanaan - tuo vauva oli tietystikin Vivienne. Muut perheenjäsenet ovat toki tienneet, että Vivienne ei ole ihan tavallinen ihminen suippoine korvineen ja erikoisine kykyineen, mutta kaikki muu on ollut salaisuus lapsille tähän saakka.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Hypätään ajassa kymmenen vuotta eteenpäin, jolloin Jude ja Taryn ovat keijumaahan väen keskelle enemmän tai vähemmän sopeutuneita teinejä ja Vivienne kapinallinen nuori aikuinen. Madocilla on uusi vaimo Oriana, joka ei ole miehensä lapsista kovinkaan innoissaan, sekä heillä pikkuinen poika Oak. Judella on suuri haave päästä keijujen hovin ritariksi, mutta Madoc on tätä vastaan. Hänestä Jude ei ole tappaja. Pian olisi tulossa turnajaiset, jossa Jude pääsisi näyttämään taitojaan - ja saisi ehkä myös hyväksynnän keijujen parissa, sillä he ovat siskonsa kanssa tunteneet olonsa vieraiksi kaikki nämä vuodet. Ihmisiä käytetään keijumaassa lähinnä lumottuina palvelijoina, joten Taryn ja Jude ovat Madocin suojeluksessa poikkeusihmisiä Väen keskellä.</div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i><br /></i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>"Mitä onnea teillä on? Parittelu ja lisääntyminen. Tulisitte hulluiksi, jos hyväksyisitte totuuden siitä, mitä olette. Ette ole mitään. Olette hädin tuskin olemassa. Ainoa tarkoituksenne on jatkaa lajianne, kunnes teitä odottaa tyhjänpäiväinen ja piinallinen kuolema."</i></b> (s. 156)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Keijumaassa valmistaudutaan suuriin kruunajaisiin, sillä hallitsija Eldred tulee kruunaamaan uudeksi kuninkaaksi poikansa prinssi Dain. Tämä aiheuttaa hieman närää joissakin, koska Eldredin toinen poika Balekin haluaisi kruunun veljensä sijasta. Tämä asetelma tulee aiheuttamaan kirjan suurimmat juonittelut ja kieroilut, joihin myös Jude joutuu osalliseksi.</div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i><br /></i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>He eivät ymmärrä. Kyllä, he pelottavat minua, mutta olen ollut peloissani siitä päivästä lähtien, kun saavuin tänne. Minut kasvatti vanhempieni murhaaja hirviöiden maassa. Elän pelon kanssa, annan sen upota luihini ja jätän sen huomiotta.</i></b> (s. 39-40)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Juden ja Tarynin suurimmaksi kiusaksi ovat osoittautuneet samoilla oppitunneilla käyvät keijunuoret, jotka säännöllisesti keksivät ilkeitä asioita tyttöjen päänmenoksi. Pahin kiusaajista on prinssi Cardan, joka on nuorin istuvan kuninkaan pojista, ja hänen erityisenä silmätikkunaan on siskoksista Jude. Cardanin hännystelijöinä toimivat myös muut arvostetussa asemassa olevat keijut Locke, Nicasia ja Valerian. Jude pistää kuitenkin kampoihin kovasti ja pääsee näpäyttämään Cardanille tämän ilkeilyjä. Tämä aiheuttaa kitkaa Juden ja Tarynin välille, sillä Tarynin mielestä Juden pitäisi vain antaa olla. Hän vain pahentaa tilannetta. Kaiken lisäksi yksi keijupojista, Locke, alkaa kiinnostua Judesta muussakin kuin kiusaamismielessä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vivi, jonka luulisi puoliverisenä keijuna sopeutuvan keijumaahan siskojaan paremmin, ei voisi vähempää kiinnostua keijuista. Hän kaipaa jatkuvasti ihmisten maailmaan ja vieraileekin siellä säännöllisesti ottaen välillä pikkusiskonsa mukaansa. Pian paljastuukin, että hänellä on ihmisten maailmassa tyttöystävä, Heather. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidän kovasti kirjan juonittelukuvioista, jotka astuvat mukaan kuvioihin aika pian. Kuninkaalliset valta-asetelmat ja niihin liittyvät kieroilut vetoavat aina minuun. Keijumaassa vallitsee hyvin erikoinen tunnelma, ja siellä vilisee erilaista väkeä mm. palvelijoina: on menninkäisiä, hiisiä, peikkoja, haltioita jne. Jude pakotetaan syömään huumaavaa keijuhedelmää ja se saa hänet nolaamaan itsensä. Tanssin pyörteistä voi olla hankalaa irrottautua, mutta onneksi Vivienne on Juden ja Tarynin pelastaja tanssiaisissa. Keijut voivat myös lumota ihmisen tekemään mitä hyvänsä, mutta Jude saa yllättäen suojauksen eli geasin, joka säästää myöhemmin hänen henkensä. Jude alkaa myös siedättää itseänsä keijujen myrkyille syömällä niitä pieniä annoksia kerrallaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><blockquote><i>"Kaikkein eniten vihaan sinua siksi, että ajattelen sinua. Usein. Se on inhottavaa, enkä pysty lopettamaan.</i>"(s. 297)</blockquote></b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Harmikseni romantiikkakuviot alkavat kehittyä vasta ihan kirjan loppumetreillä ja jäävät muutenkin melko kesyiksi. Tässä pedataan selvästi haters-to-lovers-troopin mukaista asetelmaa. Muuten kirjassa on melkoista menoa: päihdytään milloin mistäkin, puukotetaan, myrkytetään ja surmataan tyyppejä (ja haudataan ne sitten tunteettomasti) ja petetään luottamuksia ja kieroillaan. 15+ YA-kamaa siis selkeästi. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mietin alkuun tälle arvosanaksi 4,5, mutta laskin sen sittenkin neloseen. Ehkä intouduin ensin niin kovasti lopun nerokkaista juonittelukuvioista ja loppua kohti todella vetävästä juonesta ylipäänsä, mutta kun aloin miettiä kokonaisuutta, se sai arvosanani hiukan laskemaan. Alussa oli ehkä hiukan sekavuutta ja henkilöhahmot jäivät kokonaisuudessaan turhan pintapuolisiksi. Toivottavasti romantiikkaa olisi hiukkasen enemmän seuraavissa osissa. Kirja loppui sellaiseen kohtaan, että ehdottomasti minun on luettava jatko-osat tietääkseni, miten tässä käy. Kaikin puolin tämä on perus viihdyttävää fantasiaa ja sivut kääntyilivät kohtalaisen nopeaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan 4</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!</div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010232103.html" target="_blank">Helsingin Sanomat</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://tyttojakirja.blogspot.com/2018/09/holly-black-cruel-prince-folk-of-air-1.html" target="_blank">Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja</a></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2018/02/ilki-ihana-sarja-melissa-marr.html" target="_blank">Melissa Marr. Ilki ihana</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2024/01/vampyria-trilogia-victor-dixen.html" target="_blank">Victor dixen: Pimeyden hovi</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/11/olipa-kerran-sarkynyt-sydan-trilogia.html" target="_blank">Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-3713164084354539112024-02-18T17:09:00.000+02:002024-02-18T17:09:12.114+02:00Suuret kaupungit -trilogia: N.K. Jemisin<p><b><span style="font-size: large;">Kaupunki joksi tulimme: N.K. Jemisin. Suomentanut Mika Kivimäki. Jalava 2023 (Suuret kaupungit #1)</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioTI_Qyjnwmp0n-vVMX58ks2mAchfFsGjrSWWFhPYhh9iBKP2656k5ZqUNL-p2wO1jyFBknCwV7KELvIxcyPY2QpHaZTF3HShxcmHUSg-637Q3NPcvjaB65mGbp5VZ1Ej7uE9OmMSV7KkNmR3XmJMe_kvOka0T52YnW67CmEaVWYGbbnpQjZIYKeXKYso/s800/kaupunki%20joksi%20tulimme.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="560" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioTI_Qyjnwmp0n-vVMX58ks2mAchfFsGjrSWWFhPYhh9iBKP2656k5ZqUNL-p2wO1jyFBknCwV7KELvIxcyPY2QpHaZTF3HShxcmHUSg-637Q3NPcvjaB65mGbp5VZ1Ej7uE9OmMSV7KkNmR3XmJMe_kvOka0T52YnW67CmEaVWYGbbnpQjZIYKeXKYso/w448-h640/kaupunki%20joksi%20tulimme.jpg" width="448" /></a></div>Englanninkielinen alkuteos (2020): <b><i>The City We Became</i></b>. Kansi: ?<div><br /></div><div style="text-align: justify;">"Manhattanilainen yliopisto-opiskelija jää pois junasta, eikä muista, kuka hän on tai mistä hän on kotoisin. Sen sijaan hän tuntee kaupungin sykkeen sisällään, näkee sen historian kautta aikojen ja tuntee sen voiman. Samaan aikaan myös neljä muuta kaupunkilaista kokevat samoin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jokaisella kaupungilla on sielu. Jotkut sieluista ovat yhtä vanhoja kuin myytit, jotkut taas yhtä uusia ja tuhoisia kuin kurittomat lapset. Jokaisella kaupungilla on myös oma pimeä puolensa. Pystyykö New York pelastumaan, kun viisi sen asukasta pyrkivät tekemään kaikkensa tuhon pysäyttämiseksi?" (<a href="https://arthouse.fi/sivu/tuote/kaupunki-joksi-tulimme/4837976" target="_blank">Jalava</a>)</div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>N.K. Jemisin</b> aiemmin suomennettua <b><i>Murtunut maailma</i></b> -fantasiatrilogiaa on kehuttu paljon, mutta en ole saanut vielä tartuttua siihen. Sen sijaan kiinnostuin tästä hänen lukuisia palkintoja ja ehdokkuuksia kahmineen <b><i>Suuret kaupungit</i></b> -trilogian avausosasta <b><i>Kaupunki joksi tulimme</i></b> nähdessäni sen kustantajan luettelossa. Kirjan idea kuulosti erityisen ainutlaatuiselta ja omituiselta: kaupunki, joka on elävä. En vielä hahmottanut kirjan kuvauksista, miten tämä tulisi kirjan tarinassa toteutumaan, ja hyvä niin. Sain kokea jotakin hyvin hämmentävää. Kirjan maailmaan ei ollut helppoa päästä, ja siksi minulla otti aikaa saada tämä kirja luettua. Kun se sitten imaisi, lukeminen helpottui.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan alussa esitellään sen keskeisin henkilö, johon kaikki kirjassa tapahtuva lopussa kiteytyy. Tämä henkilö ei ole kuitenkaan kirjassa eniten esillä. Hän on kuitenkin se, jota muut henkilöt etsivät kuumeisesti, etenkin yksi, joka kokee pelastavansa tämän ja kuuluvansa hänelle. Tämä henkilö on nuori mies, joka tuntee asuinkaupunkinsa New Yorkin hyvin erikoisella tavalla. Hän tapaa Paulo-nimisen henkilön, joka on ainoa, joka uskoo tämän kokemuksia. Ja kun tapahtuu kaikkien henkilöhahmojen kannalta merkittävä järistys, josta kaikki saa alkunsa, eli New York -nimisen kaupungin uudelleensyntymä, nuorelle miehelle tapahtuu jotakin merkittävää. Hänestä itsestään tulee New Yorkin ruumiillistuma, avatar.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Samaan aikaan toisaalla kaupungissa muutkin kokevat jotakin merkillistä. Manhattanilainen opiskelija menettää hetkeksi muistinsa ja sen, kuka on ja miksi hän on siellä. Kunnes hän tajuaa olevansa yksi New Yorkin kaupunginosista, Manhattan eli tuttavallisemmin Manny. FDR-sillalla hän joutuu keskelle hämmentäviä tapahtumia ja huomaa, että kaikessa on alkanut kasvaa valkoista kasvustoa, kuin rihmaa. Niitä kasvaa pahaa aavistamattomien ihmisten niskoista ja rakennuksista. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Ja silloin ennen hän ei taatusti osannut odottaa muuttuvansa piru vie tämän hurjan, uskomattoman, paskantyperän kaupungin eläväksi ruumiillistumaksi.</i></b> (s. 217)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kaikki avatareina syntyneet kaupunginosat kokevat omilla tahoillaan outoja asioita. Toisaalta he tietävät, keitä tai mitä he ovat, mutta asiaa on hankala ymmärtää. Bronxissa taidekeskusta pitävä Bronca (joka on siis itse Bronx) törmää keskuksessaan kammottavaan valkea-asuiseen naiseen, rouva Whiteen, joka väittää olevansa Paremman New Yorkin Säätiöstä ja haluaa oman taideporukkansa rasistista taidetta POC-henkisenä tunnetun keskuksen suojiin. Nuorempana rap-artisti Mc Freenä tunnettu Brooklyn taas asuu vanhempiensa ja Jojo-tyttärensä kanssa historiallisessa talossaan, jonka nyt jokin outo Paremman New Yorkin Säätiö aikoo pakkolunastaa itselleen keksityllä syyllä. Brooklyn ja Manny ovatkin ensimmäiset kaupunginosat, jotka kohtaavat toisensa ja tuntevat heti oudon yhteyden. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Manhattanin öinen profiili on täydellisessä asemassa, jotta Manny saa tuijottaa sitä suurimman osan matkasta, ja hän tekee sen ahneesti, lumoutuneena huolimatta tiedosta, että tuijottaa itseään.</i></b> (s. 204)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mukaan porukkaan liittyy vielä nuori nainen, tätinsä luona asuva Padmini eli Queens, jonka naapurin uima-altaassa tapahtuu jotain todella omituista, ja myöhemmin myös alkumetreiltä tuttu Sao Paulo ja hätiin tullut Hong Kong. Mukana porukassa on myös sekavissa tunnelmissa vellova Veneza, joka on Broncan pitkäaikainen työkaveri ja kuin tämän oma tytär. Hän on ainoa ei-kaupunki tai sen osa tässä porukassa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b><i></i></b><blockquote><b><i>Nainen kumartuu lähemmäksi ja kuiskaa Aislynin korvaan sanan, joka kajahtaa hänen kallonsa läpi kuin mitä hirmuisimpien suurten kellojen kumina, se ravistelee hänen luitaan niin pahasti, että hän horjahtaa ja putoaa polvilleen. Maailma hämärtyy. Hänen ihoaan pistelee ja syyhyttää ja kuumottaa joka paikasta, aivan kuin maailman ohi menemisen nostattama tuuli olisi polttanut häntä. </i></b>(s.112)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ainoa kaupunginosa, jota porukka ei saa yhteistyöhön, on Staten Islandissa asuva poliisin tytär Aislyn, joka pelkää vierasmaalaisia ja saarelta poistumista enemmän kuin mitään. Kun hän kohtaa ystävällisen rouva Whiten, joka lupaa olla tytön apuna, tämä nielee kaiken liian helposti.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i></i></b><blockquote><b><i>"Sinä olet kiltti ulottuvuuksia murskaava hirvitys", hän sanoo. "Aion tehdä kaiken voitavani pitääkseni sinusta huolta niin kauan kuin voin." (s. 342)</i></b></blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan juoni etenee väistämättä kohti New Yorkin kaupungin pelastamista, mutta kaupunginosien avatareista koostuva porukka kokee siinä monenlaisia haasteita: ensinnäkin vastustelevan Staten Islandin, joka ei halua mukaan heidän värilliseen porukkaansa, toiseksi heitä askeleen edempänä kulkevan rouva Whiten, joka on kylvänyt rihmamaista kasvustoaan ja myöhemmin myös jättimäisiä sienimäisiä tornejaan kaikkialle, ja kolmanneksi itse New Yorkin avatarin paikantamisen, jonka Manhattan näki eräässä näyssä makaavan tajuttomana jossakin hänelle etäisesti tutussa paikassa. Samalla porukalle paljastuu, miten monta versiota kaupungista voi olla kaikkien multiversumien ulottuvuuksissa. Ja miten suunnitelmallisesti hirviömäinen rouva White on alkanut vallata kaupunkia jo kauan sitten.</div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Kaupunki joksi tulimme</i></b> on totaalisesti ainutlaatuinen lukukokemus. Kirjan enimmäkseen POC-henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, joten vaikka välillä (ja usein) tapahtumat menevät yli hilseen, heidän mukana on helppo kulkea. Kirja on sekoitus fantasiaa, scifiä multiversumeineen ja ehkä hiukan myös uuskummaa. Rihmamaiset lonkerot, joita työntyy versoina milloin ihmisten ihon läpi, milloin maasta ja rakennuksista, ovat jotenkin puistattavia. Ne on kuvailtu jotenkin niin elävästi, että voin nähdä ne silmieni edessä heilumassa tuulen mukana. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tulipa minulle myös tutuksi kaikki New Yorkin kaupunginosat (joita minun piti tietenkin Googletella, vaikka kirjan alussakin on toki jonkinlainen kartta olemassa.) Tämä oli siis omalla tavallaan hämmentävä, ei mikään helppo, mutta oikein hyvä lukukokemus. Kaikkea en ihan ymmärtänyt, enkä yrittänytkään ymmärtää, mutta kirjan henkilöt, juonenkuljetus ja kerronta on sen verran taidokasta (ja toki <b>Mika Kivimäen</b> upea suomennostyö lisänä), että kirjan parissa kyllä viihtyy. Jatkoa kirjalle saapuu jo tänä kesänä 2024 osalla <b><i>Maailma jonka luomme.</i></b> Pakkohan se on lukea.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan 4</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kaupunki-joksi-tulimme/" target="_blank">Kirjavinkit</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.poc-lukupiiri.fi/post/kaupunki-joksi-tulimme-n-k-jemisin" target="_blank">POC-lukupiiri</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-37313994100942226752024-02-11T16:17:00.001+02:002024-02-25T16:20:23.645+02:00Kruunun tyttäret -sarja: Catherine Doyle & Katherine Webber<b><span style="font-size: large;">Kruunun tyttäret: Catherine Doyle & Katherine Webber. Suomentanut Annukka Kolehmainen. Kumma 2024 (Kruunun tyttäret #1)</span></b><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge-0w-LmG0U07abgOJ4wSJX94HjJ8S0-bwe2jTiLM65XcUKdSu4FqCxmIMZzcFcS-FmzdVndmmaSnRwstgztqlUEcba8R1ng30pUldcle5NOIyYQJtD44BK7_o5JDz0IBlAXOaSuK-oTCNi5GH9XlpRyuc-KzMHpWdJMr8-O_ER4gZolRkPTC1NRXZCFc/s1074/kruunun%20tytt%C3%A4ret.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1074" data-original-width="700" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge-0w-LmG0U07abgOJ4wSJX94HjJ8S0-bwe2jTiLM65XcUKdSu4FqCxmIMZzcFcS-FmzdVndmmaSnRwstgztqlUEcba8R1ng30pUldcle5NOIyYQJtD44BK7_o5JDz0IBlAXOaSuK-oTCNi5GH9XlpRyuc-KzMHpWdJMr8-O_ER4gZolRkPTC1NRXZCFc/w418-h640/kruunun%20tytt%C3%A4ret.jpg" width="418" /></a></div>Englanninkielinen alkuteos (2022): <b><i>Twin Crowns</i></b>. Kansi: <b>Charlie Bowater</b><div><br /></div><div style="text-align: justify;">"Kaksi syntymässä erotettua siskoa. Kaksi täysin erilaista maailmaa. Yksi kuningatar.</div> <div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">17-vuotias Wren Greenrock on aina tiennyt, että jonakin päivänä hän tulisi viemään identtisen kaksossisarensa paikan kuninkaanlinnassa. Häntä on lapsesta saakka koulutettu kostamaan vanhempiensa murha, ja hän on valmis mihin tahansa noustakseen valtaan ja suojellakseen noitayhteisöään. Noitia vihaava prinsessa Rose Valhart taas tietää, että vallan mukana tulee suuri vastuu, joka sisältää myös järjestetyn avioliiton vieraan prinssin kanssa. Maailma palatsin ulkopuolella on kuitenkin vaarallinen ja arvaamaton ja paljon villimpi kuin Rose on ikinä voinut kuvitellakaan…</div> <div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Rosen kruunajaisten lähestyessä Wren ja Rose sotkeutuvat valheiden verkkoon, joka voi tuhota kaiken, mitä he rakastavat. Kummasta heistä tulee kuningatar, jolla on valta muuttaa kuningaskunnan tulevaisuus ikuisiksi ajoiksi?</div> <div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kruunun tyttäret on ensimmäinen osa uutta henkeäsalpaavaa sarjaa, joka on täynnä seikkailua, juonittelua ja romantiikkaa. Kirjan käännösoikeudet on myyty tähän mennessä 12:een maahan, eikä sen voittokululle ole näkyvissä loppua!" (<a href="https://www.kummakustannus.fi/Catherine-Doyle/Kruunun-tytt%C3%A4ret.html" target="_blank">Kumma</a>)</div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olen odottanut tätä kirjaa hyvin kuumeisesti, etenkin kun viime kevääksi 2023 aiottua <b><i>Kruunun tyttärien</i></b> julkaisua siirrettiin vuodella. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa! Mikä sitten sai minut näin innostuneeksi kirjasta jo etukäteen? 1. Kuninkaalliset 2. romantiikka 3.Noidat 4. Juonittelu. Siinäpä neljä hyvää syytä 😏</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><span style="color: red;">***Postauksessani on aika paljon juonipaljastuksia. Lukeminen omalla vastuulla.***</span></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Rose odottaa kuumeisesti 18-vuotissyntymäpäiväänsä, joilloin hänet viimein kruunataan Eanan kuningattareksi. Sitä ennen on toki myös suuri juhla tulossa, sillä hänet naitetaan naapurivaltion Gevran prinssi Anselin kanssa. Hän odottaa sitä aikaa, kun kukaan ei enää määräile häntä, ei etenkään tiukkapipoinen kuninkaanhenki Willem, joka on toiminut Rosen isähahmona sen jälkeen, kun noidaksi osoittautunut kätilö surmasi hänen äitinsä Lillithin heti Rosen syntymän jälkeen. Hän ei osaa arvata nukkumaan käydessään, että hänen elämästään tulee siitä hetkestä lähtien yhtä seikkailua - ja miten kaikki vaietut salaisuudet tulevat paljastumaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Wren on aina tiennyt, että hänellä on kaksoissisko, josta on tuleva Eanan kuningatar. Wren on myös noita, lumouksia hallitseva sellainen. Hänen isoäitinsä Banba, joka siis on myös kaksoissisarestaan tietämättömän Rosen isoäiti, on määrännyt Wrenin kaappaamaan Rosen vuoteestaan. Wrenin parhaan ystävän, soturinoita Shenin on määrä kuljettaa prinsessa läpi vaarallisen aavikon noitien salaiseen asuinpaikkaan, Orthaan. Sillä aikaa Wren tekeytyy Roseksi ja kruunajaisten jälkeen Wren on kuningatar - ja noidat pääsevät taas valtaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Siksi hän ottaisi kruunun, jota oli tullut hakemaan, ja raivaisi tieltään kaikki, jotka yrittäisivät estää häntä.</i></b> (s. 292)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Wren saa tosin hyvin pian tietää, että Gevran kuningas Alarik ja kuninkaanhenki Willem ovat sopineet sellaisista järjestelyistä, ettei kruunajaisia välttämättä tulekaan. Wrenillä on muutenkin vaikeuksia sopeutua turhamaisen prinsessan rooliin, vaikka hän osaakin lumota itseltään kesakot ja aurinkoraidat pois. Prinsessamaisia tapoja hän ei niinkään luonnostaan osaa. Prinssi Ansel ei ole mikään järjen jättiläinen eikä Wren voi tajuta, miten hänen sisarensa voi olla kihloissa moisen lepertelevän, tylsän hölmöläisen kanssa. Anselin henkivartija Tor taas on syntisen komea ja hänellä on lemmikkinään suloinen valkoinen susi nimeltä Elske. Wren yrittää vältellä Rosen parasta ystävää Celesteä, mutta eihän siinä kauaa onnistu, ja Celeste alkaakin jossain vaiheessa haistaa palaneen käryä.</div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i><br /></i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>"Myönnän, että perhoset lepattavat minunkin vatsassani, kun ajattelen pian saavani teidät puolisokseni." (s. 62)</i></b></div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sillä välin Shen on ratsastanut äkäinen prinsessa Rose hevosensa Viiman kyydissä läpi suuren aavikon, jossa kuumuuden ja kuivuuden lisäksi vaarana ovat hiekassa väijyvät verikuoriaiset. Rosella ei ole aavistustakaan, miksi hänet on siepattu. Eikä hän liioin tiedä Shenin olevan noita, kunnes Rosesta itsestäänkin paljastuu yllättäviä, noitamaisia kykyjä. Rose on kasvatettu lapsesta saakka vihaamaan noitia, joiden takia hänen äitinsäkin kuoli, mutta matkan aikana Roselle alkaa paljastua uusia asioita niin noidista kuin hänen lähimmäisistään. Viimein heidän saavuttua Orthaan, jonne laskeudutaan tosi jyrkkää kalliorinnettä alas, hän saa tietää myös kaksoissiskostaan. Hän tapaa oman isoäitinsä ja isotätinsä ja joukon noitia, joista osa haluaa hänen kuolevan, osa taas toivottaa hänet tervetulleeksi kotiin. Rose haluaa kotiin Anselin luo, jota rakastaa - vai rakastaako sittenkään? Vai onko eräs soturinoita ihan liikaa hänen ajatuksissaan?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Koko ikänsä hän oli ollut prinsessa - orpotyttö, josta koulittiin kuningatarta. Hyvää, lempeää ja armollista hallitsijaa, joka menisi naimisiin ja saisi perillisiä vahvistaakseen valtakuntaansa ja sen solmimia liittoja. Hän ei ollut edes kuvitellut, että voisi olla enemmänkin...Että joku vielä jonakin päivänä haluaisi hänen olevan enemmän. </i></b>(s. 113-114)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Rosen on palattava takaisin omaan linnaansa ja estettävä häät. Hänen on saatava kieroilevat ihmiset vastuuseen ja pelastettava noidat. Haluaa hän myös nähdä oman kaksoissiskonsa, vaikka on yhä tälle vihainen sieppauksesta ja kaikesta. Veri on kuitenkin vettä sakeampaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjassa vuorotellaan Wrenin ja Rosen näkökulmia. Molempien tarinat ovat yhtä kiehtovia, mutta toki välillä alkoi ihan ärsyttää, kun aina jäi jokin hyvä kohta joko Rosen tai Wrenin kohdalla kesken luvun vaihtuessa. Romanttiset kuviot ovat hyvin ennalta-arvattavia ja välillä överiyden rajalla olevan siirappisia, mutta oikein ihanan viihdyttäviä sellaisia seikkailullisen ja juonittelupainotteisen juonen ohella. Vaikka välillä saa lukea melko kuumia kohtauksia, on ne silti aika kesyä kamaa. Olisin jopa toivonut hieman rohkeampaa kuvailua. Kustantamon asettama kohderyhmä 13+ pitää siis hyvin kutinsa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Prinssi Anselista on tehty suorastaan narrimainen tyyppi, kun taas hänen henkivartijansa Tor on jäyhä, vakaa, uskollinen ja syntisen komea. Helppohan siis Wrenin on häneen rakastua. Pidin ehkä enemmän soturinoita Shenistä, joka on orporaukkana joskus pelastettu Orthan noitayhteisöön, ja jonka ketteryydelle ei kukaan vedä vertaa. Kirjan päähenkilöt Rose ja Wren ovat sopivan erilaisia, ja erot tasoittuvat roolien vaihtumisen jälkeen: Wren oppii olemaan myös hillitymmin ja Rose oppii olemaan rempseämpi ja tarttumaan toimeen. Ja mikä parasta, molempien ennakkoluulot karisevat.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>"Tiedän, miltä yksinäinen lapsuus tuntuu."</i></b> (s. 245)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jo pelkkä kuninkaallinen juonittelu ja romanttiset kuviot olisivat riittäneet minulle viihdykkeeksi, mutta Wrenin ja myöhemmin Rosen noitakyvyt tuovat kirjaan mielenkiintoista lisää. Niihin ei oikeastaan pureuduta kovinkaan syvällisesti, vaan niitä vain tapahtuu. Wren tarvitsee lumouksien tekemiseen jotain elävää, useimmiten hiekkaa tai multaa, mutta esimerkiksi ruusun terälehdetkin käyvät. Rosen parantajanoidan kyvyt vasta heräilevät tässä ensimmäisessä osassa, mutta toivon mukaan hänen taidoistaan saamme nauttia enemmän seuraavissa osissa. Trilogian kakkososa <b><i>Kruunun kirous</i></b> ilmestyykin jo kesäkuun alussa! Jään innolla odottelemaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan loppu petaa hyvin mielenkiintoisia jatko-osia, joissa Eana joutunee sotaan gevralaisten kanssa ja noitasiskokset pääsevät yhdistämään voimansa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan 4,5</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>--</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/07/coroan-kronikat-duologia-kiera-cass.html" target="_blank">Coroan kronikat -duologia: Kiera Cass</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2019/01/savuvarkaat-sarja-sally-green.html" target="_blank">Savuvarkaat-trilogia: Sally Green</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2017/08/throne-of-glass-sarja-sarah-j-maas.html" target="_blank">Throne of Glass -sarja: Sarah J. Maas</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2016/07/hopea-sarja-victoria-aveyard.html" target="_blank">Hopea-sarja: Victoria Aveyard</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2016/03/valinta-sarja-kiera-cass.html" target="_blank">Valinta-sarja: Kiera Cass</a></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-51220263849110243982024-02-04T16:44:00.003+02:002024-02-04T16:44:52.008+02:00Aurora: Pinja Sanaksenaho ja Sari Luhtanen<p><b><span style="font-size: large;"> Aurora: Pinja Sanaksenaho ja Sari Luhtanen. Otava 2024</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqATH6WQgHk30hAf121auTIPeVT1gY8zffZYo4iU5GGbPqfdJ61ktHWY9LunhDLoY-VpyfZvAIgxT5oyux5aQaOaT3TaMRNM7c18v-Ay4eLxsC3UDvzvFB5zVTfhWcPcJxPOxLoTGFFe2-Rb8tyet1rmErvyaqZzX29QCW6cFzN88oiBrJOwGdhupCurA/s2445/aurora.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2445" data-original-width="1643" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqATH6WQgHk30hAf121auTIPeVT1gY8zffZYo4iU5GGbPqfdJ61ktHWY9LunhDLoY-VpyfZvAIgxT5oyux5aQaOaT3TaMRNM7c18v-Ay4eLxsC3UDvzvFB5zVTfhWcPcJxPOxLoTGFFe2-Rb8tyet1rmErvyaqZzX29QCW6cFzN88oiBrJOwGdhupCurA/w430-h640/aurora.jpg" width="430" /></a></div><div><br /></div><div style="text-align: justify;">"Tiivistunnelmaisessa romaanissa nuoren vaikuttajan kulissielämä murenee.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Auroralla on kaikki: virheettömät aamurutiinit ja koko ajan kasvava seuraajakunta. Kadehdittava sometili ei kuitenkaan paljasta todellisuutta, johon kuuluvat välinpitämättömät vanhemmat ja salainen lääkevarasto. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Täydellinen elämä säröilee entisestään, kun anonyymi kommentoija ja häiritsevät lapsuudenmuistot alkavat piinata Auroraa. Kuinka pitkälle pimeyteen hän on valmis kulkemaan pitääkseen kiinni kiiltokuvastaan? </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pinja Sanaksenahon ja Sari Luhtasen nuortenromaani pitää otteessaan viimeisille sivuille saakka. Sen toteutukseen saivat osallistua myös vaikuttaja Pinjan seuraajat." (<a href="https://otava.fi/kirjat/aurora-2/" target="_blank">Otava</a>)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tubettajana tunnettu <b>Pinja Sanaksenaho</b> eli <b>Pinkku Pinsku </b>on kirjoittanut yhdessä kokeneen nuortenkirjailija <b>Sari Luhtasen</b> kanssa psykologisen jännärin aineksia sisältävän kirjan, jonka nimenä on hänen toinen nimensä <b><i>Aurora</i></b>. Toivottavasti sometähden kirja herättäisi lukuinnostusta myös vähemmän lukevissa faneissa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Auroran täydelliset rutiinit eivät jää kenellekään epäselväksi, niin tarkasti niitä heti kirjan alusta kuvaillaan. Aurora elää sometykkäysten voimalla, mutta koulussa häntä odottaa karu totuus: hänellä ei ole ketään tosiystävää. Paras ja rakas ystävä Sara muutti toiseen kaupunkiin ja muilla tuntuu olevan jo omat klikkinsä. Hän nauttii kuitenkin somepostaustensa aiheuttamasta ihailusta koulussa ja alkaa lyöttäytyä Minean ja Aadan porukkaan. Aada vaikuttaa todellan ynseältä Auroran seurasta, koska tämä menestyy koulussa paljon paremmin kuin hän. Nytkö tämä vielä yrittää tunkeutua hänen ja Minean väliin?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>@bringit Sun uus bägi on niin sairaan ruma. Sen takii se sopii sulle niin hyvin.</i></b> (s. 85)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sitten Auroran täydelliseen maailmaan kiemurtelee käärme, sillä hänen sometiliinsä alkaa tulla ikäviä kommentteja @bringit-nimiseltä tyypiltä. Aurora on melko varma, että kommenttien takana on Aada. Toki kommentit kirpaisee Auroran täydellistä eloaan, mutta myös kostoajatukset alkavat nostaa päätään. Auroran elämä ei ole niin täydellistä kuin voisi kuvitella, ja se käy hyvin ilmi siitä, kun tyttö itsekin hätkähtää nähdessään sekaisen keittiön aamuisen somepostaussession jäljiltä, jossa hän on kuvannut täydellistä herkullista aamupalaansa. Sara ei tunnu kaipaavan ystäväänsä uudessa ympäristössään ja silloin Aurora muistaa oman päiväkotiaikaisen ystävänsä Rosan ja sen hämmennyksen, mikä hänen vanhemmissaan oli aina, kun Aurora puhui Rosasta. Voi, kun Rosa olisi vieläkin Auroran tukena!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Hänkin ihan varmasti muistaisi ne yhteiset hetket, sillä vaikka olin pieni, tunsin välillämme supervoimakkaan yhteyden.</i></b> (s. 24)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lohtua tuo toki managerisopimus Kasetti-nimisen firman kanssa ja rahakas yhteistyökuvio hiustuoteyrityksen kanssa. Silti Auroraa ahdistaa ajoittain. Kirjan tunnelma alkaa mennä loppua kohti hyytävämmäksi, kun Aurora alkaa muistaa asioita lapsuudestaan. Hän on päättänyt ujuttautua Minean ystäväksi, ja sen takia Aada on raivattava pois tieltä. Hän saakin yllättävän apulaisen, joka alkaa hallita Auroran elämää liiaksikin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><i><b>Hymyilin ja tein hänelle tilaa viereeni sänkyyn. Tunsin patjan painuvan alemmas, ja siinä hän oli, ihan kiinni minussa.</b></i> (s. 110)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja paranee loppua kohti, kun alkaa tapahtua enemmän asioita, kuten käydään tutkimassa autiotaloja urbexia harrastavien Tomasin ja Jeren kanssa. Alku meinaa junnata hiukan liikaa Auroran rutiineissa, somepäivityksissä ja pinnallisissa tyttöjen välisissä kuvioissa, enkä meinannut jaksaa sinnitellä mukana. Kirjan päähenkilö, Aurora, on hyvin vastenmielinen henkilö ja hänestä on vaikea pitää millään tavalla, mutta se kai on kirjan jujukin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Hyvin tässä on onnistuttu kuvaamaan somemaailman raadollisuutta ja valheellisuutta. Loppua kohti tulee hyviä ja kaikessa kieroutuneisuudessaan yllättäviä juonenkäänteitä, jotka pelastavat paljon. Kyllä minä jaksoin siis lukea tämän loppuun asti ja irvistellä Auroran henkilöhahmolle, joka toisaalta herättää minussa sääliä, toisaalta inhoa. Välillä hän on My Little Ponyillään leikkivä, yksinäinen ja äidin huolenpitoa kaipaava tyttö, välillä hyvin häikäilemätön omaa etuaan ajaessaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Annan arvosanaksi kirjalle 3</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämä kirja on lainattu kirjastosta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010123511.html" target="_blank">Helsingin Sanomat</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://sinisethelmet.wordpress.com/2024/01/31/sometahden-mieli-rakoilee-pinja-sanaksenahon-ja-sari-luhtasen-aurora/" target="_blank">Siniset Helmet</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2024/01/pinja-sanaksenaho-sari-luhtanen-aurora.html" target="_blank">Amman lukuhetk</a>i</div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-68959402140614220412024-02-04T11:39:00.002+02:002024-02-04T11:39:54.071+02:00Thieves' Gambit -trilogia: Kayvion Lewis<p><b><span style="font-size: large;"> Varkaiden valtias: Kayvion Lewis. Suomentanut Jussi Kivi. Into 2024 ( Thieves' Gambit #1)</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmad2s7BeF0riA4dVOywXkb3VNyG9XEMbf7bFDj8scV9m3nGxPxoGBBfxw7-Faa5V5YdMqWS7YanVcqeQxU8mW6U1pyMJeTQgp8XYWaELwBLLWFcK99EFv2WFQAIrHKCzNOK3_bgKvGZdNsma4a9RiH6UMo__ZyR4vyZswYiqapGYnp0MbWDVAGSJNfh8/s1500/varkaiden-valtias.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1014" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmad2s7BeF0riA4dVOywXkb3VNyG9XEMbf7bFDj8scV9m3nGxPxoGBBfxw7-Faa5V5YdMqWS7YanVcqeQxU8mW6U1pyMJeTQgp8XYWaELwBLLWFcK99EFv2WFQAIrHKCzNOK3_bgKvGZdNsma4a9RiH6UMo__ZyR4vyZswYiqapGYnp0MbWDVAGSJNfh8/w432-h640/varkaiden-valtias.jpg" width="432" /></a></div>Englanninkielinen alkuteos (2023): <b><i>Thieves' Gambit</i></b>. Kansi: <b>Mike Mahle</b> (kuvitus), <b>Theresa Evangelista</b> (suunnittelu), <b>Tiia Javanainen</b> (suomenkielinen kansi)<div><br /></div><br /><div style="text-align: justify;">"Elokuvamaisessa rikostrillerissä maailman parhaat varkaat kutsutaan kilpailemaan varkaiden valtiaan tittelistä. Yksi heistä pelaa kaikista korkeimmasta panoksesta: äitinsä hengestä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">17-vuotias Ross Quest on jo mestarivaras, ja erityisen taitava pakosuunnitelmien laatimisessa. Hänen suunnitelmansa paeta legendaarisesta rikollissuvustaan saa odottamattoman käänteen, kun hänen äitinsä henki joutuu uhatuksi. Epätoivoisena Ross päättää osallistua Varkaiden valtias -kilpailuun, sarjaan vaarallisia kansainvälisiä ryöstöjä. Näissä turnajaisissa kilpakumppaneiden tappaminen ei ole tavatonta. Pääpalkintona on yksi toteutettu toive – ja se voi pelastaa Rossin äidin hengen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kun Ross saa tietää, että kilpailussa ovat mukana myös hänen vanha lapsuuden vihollisensa, sekä komea sujuvapuheinen poika, joka saattaa haluta varastaa hänen sydämensä, voittamisesta tulee vaikeampaa kuin hän kuvitteli. Ross yrittää parhaansa mukaan pitää kiinni perheen motosta: älä luota keneenkään, jonka sukunimi ei ole Quest. Mutta kun panokset ovat näin korkeat, Rossin on päätettävä, ketä huijata ja keneen luottaa, ennen kuin aika loppuu. Vain yksi heistä voi voittaa."(<a href="https://intokustannus.fi/kirja/varkaiden-valtias/" target="_blank">Into</a>)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://youtu.be/MrHGIHT6m7M?si=vp2bfF-dOBnevHXF" target="_blank"><b>Traileri</b></a></div><a href="https://youtu.be/A7aTw4aGDjU?si=aAnIAugZ-37IHzuA" target="_blank"><b>Traileri 2</b></a><div><br /></div><div><b>Oma arvio:</b></div><div><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;">Ai että, ensimmäinen kevään -24 YA-kirja ja heti sattui luettavakseni tällainen viihdyttävä tapaus! Ilmeisesti kirjat, joissa on aiheena jonkinlainen peli tai kilpailu, ovat taas nousussaan. Johtuneeko tämä <b><i>Nälkäpelin </i></b>uusimman leffaversion innoituksesta vai mistä, mutta olen kyllä kovin mielissäni. Kiinnostavan tästä <b><i>Thieves' Gambit</i></b> -trilogian avausosasta tekee myös se, että tässä on kivasti POC-henkilöhahmoja, kuten päähenkilö ja toinen keskeinen henkilö, saati osa muistakin kilpailijoista.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ross on mestarivaras-äitinsä kanssa tavanomaisella ryöstökeikallaan. Näin ei käy epäselväksi heti kirjan alkusivuilta 17-vuotiaan Rosalynin eli Rossin neuvokkuus, hänen äitinsä ammattimainen ote varkauksiin ja äidin ja tyttären yhteistyön voima. Vaikka heillä meneekin ryöstökeikoilla hyvin yksiin, Ross kaipaisi äidiltään jotain muutakin - välittämistä, huolenpitoa. Ross on alkanut myös kaivata pesäeroa äitiinsä ja ryöstökeikkoihin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Äiti kun on vannottanut koko Rossin elämän ajan sitä, ettei tämä saa luottaa keneenkään muuhun kuin Questin sukuun, joka on rikollistaustastaan maankuulu. Hän kokee itsensä hyvin yksinäiseksi Bahamalla, jossa he asuvat äidin ja tädin kanssa eristyksissä muista silloin, kun eivät ole keikalla. Ross onkin hakenut salaa itselleen paikkaa voimistelupainotteiselle kesäleirille, kun saa vielä kiehtovamman tarjouksen. Hänet on kutsuttu johonkin epämääräiseen Thieves' Gambit -kilpailuun, joka alkaisi jo viikon päästä. Äiti ei kuitenkaan innostu ajatuksesta, vaan alkaa suunnitella uutta ryöstökeikkaa Paradise Islandilla sijaitsevaan alukseen. Ross päättää, että ryöstökeikan onnistuttua hän karkaa. Hänellä kun on aina pakoreitit selvillä, se on Rossin erikoisalaa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Lyyhistyin nyyhkyttäen hiekkaan. "Minä mokasin, täti. Mokasin tosi, tosi pahasti!"</i></b> (s. 47)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat. Äiti napataan panttivangiksi ja Ross pakenee hädissään alukselta tätinsä luo. Lunnasvaatimuksena on miljardi dollaria. Ross syyttää itseään siitä, että hänen omat karkaamissuunnitelmansa ajoivat heidät tähän. Hänen on hankittava nuo rahat keinolla millä hyvänsä, sillä äiti on pelastettava. Niinpä hän ilmoittautuu Thieves' Gambit kisaan, jonka palkintona on juuri tuo lunnasvaatimussumma. Rossin on voitettava!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Peilistä minua katsova tyttö ei aikonut leikkiä.</i></b> (s. 51)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Thieves' Gambitissa on osanottajina maailman parhaita nuoria varkaita. Eteläkorealainen Kyung-soon Shin fanittaa K-poppia ja hänestä tulee Rossille tärkeä liittolainen kilpailun edetessä, korttitemppuihin erikoistunut Mylo Michaelson on Yhdysvaltojen Nevadasta ja tunnetaan kajalirajauksistaan, Lucus Taylor on lihaksikas ja aggressiivinen australialainen, Taiyo taas japanilainen ja hänen kampauksensa on aina moitteeton, Adra sormuksineen taas intialainen, Yeriel nigaragualainen notkealiikkeinen tyttö, Devroe Kenzie tajuttoman komea ja tyylikäs britti (joka on Rossin iloksi myös ihonväriltään ruskea) ja Noelia Boschert taas sveitsiläinen ja sattumoisin tuttu Rossille lapsuudesta. Eivätkä muistot ole mitenkään hyviä, joten Noeliasta muotoutuu Rossin pahin vihollinen kilpailussa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kilpailun yhteyshenkilönä toimii nainen, jotka kutsutaan Kreiviksi. Hän esittelee kaikille kilpailun etenemisen ensimmäisen kokeen jälkeen, jossa kaikkien on pitänyt murtaa itsensä ulos lukuisilla lukoilla lukituista selleistään. Seuraavaksi on vuorossa kolme eri vaihetta, joissa karsiutuu osallistujia pois ja viimeisen vaiheen voittanut saa voittosumman itselleen, sekä sitouttuu työskentelemään vuoden verran kilpailun järjestäneen järjestön leivissä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan tapahtumat tempaisivat minut eittämättä mukaansa. Mukana on juonittelua, varkauksia, kilpailuhenkisyyttä, ongelmanratkaisua, romanttisia kuvioita ja Rossin kipuilua sen kanssa, miten hankala hänen on ystävystyä ja luottaa keneenkään äitinsä tehokkaan manipuloinnin jälkeen. Suklaasilmäinen Devroe alkaa kiinnostaa jännällä tavalla ja Kyong-soon ja Mylo osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi liittolaisiksi. Noeliastakin paljastuu lopussa uusia puolia ja Rossille alkaa valjeta monia asioita hänen äidistään ja lapsuudestaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Eräs ihminen valtameren takana luotti minuun. Äiti. Aioinko riskeerata kaiken, myös äidin hengen, vain siksi, että satuin pitämään jostain tunteillani leikkivästä pojasta?</i></b> (s. 210)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kaiken takana on kuitenkin Rossin syyllisyys siitä, mitä äidille tapahtui ja ehkä tulee tapahtumaan, jos hän ei saa voittorahoja. Hän huomaa myös, ettei toisiin luottamisessa olekaan välttämättä mitään pahaa. Voisiko hän päästää ihanan Devroen lähelleen? Onko Devroe tosissaan vai leikkiikö hän vain?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Varkaiden valtias </i></b>avaa hienosti vuoden 2024 YA-kauden. Toiminnallinen juoni, kiehtovat henkilöt ja erittäin koukuttava ja paljon lupaava loppu tekevät tästä nautittavan lukuelämyksen. Toisin kuin <b><i>Nälkäpelit</i></b> ym. vastaavat, tämä ei ole niin raaka ja synkkä. Muutama henki toki menetetään, mutta muuten varkaiden kilpailun pääpaino on ongelmanratkaisussa, juonittelussa ja nerokkaissa oivalluksissa. Kirja lähtee ehdottomasti ensi syksynä kasien genrepakettiin. Toivottavasti jatko-osa suomennetaan pian, sillä kutkuttava loppu kääntää monet asetelmat päälaelleen ja lupailee hyvinkin mielenkiintoista jatko-osaa niin romanttisten kuin toiminnallisten juonikuvioiden osalta. Toivottavasti romantiikkaa on vielä enemmän jatko-osissa, sillä olisin toivonut sitä himpun verran enemmän tähän avausosaankin. Sen takia en antanut ihan täyttä vitosta arvosanaksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan 4,5</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://youtu.be/VGaAt6YLGH4?si=mwlvzTuU78ASz296" target="_blank">Pukkilan kirjasto</a></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2014/02/nalkapeli-trilogia-suzanne-collins.html" target="_blank">Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-87677939819732192562024-01-28T11:52:00.006+02:002024-01-28T11:52:41.013+02:00Päivitys Lily & Atlas -sarjaan<p>Luin toisen osan <b>Colleen Hooverin <i>Lily&Atlas</i> </b>-kirjaparista. Kuvaa klikkaamalla pääset lukemaan arvioni <b><i>Se alkaa meistä</i></b> -teoksesta ja aiemmasta teoksesta myös.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2023/01/se-paattyy-meihin-sarja-colleen-hoover.html" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="2610" data-original-width="1654" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghpUdt5rcyPkHsn6YIY5SzO-xxgWXXZ4f9RGmOQQ0RFSeYvLXhDXX0C3PDgB9N3ptbgHk4SCdXsYyoWkzZzLfhpUJNGKwUv0E-iHg2Y2trsCLE2Jo5KvTffO9LYmTItCVQawaIf5EZBDzk-P1_cKg7qSsn_b5raszHO4vEwsQUfe6Z-M6TP_S0932YMHo/w406-h640/se%20alkaa%20meist%C3%A4.jpg" width="406" /></a></div><br /><p><br /></p>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-31101589826526337762024-01-21T11:59:00.007+02:002024-01-21T11:59:53.973+02:00Päivitys Royalteen-sarjaan<p> Luin <b>Anne Gunn Halvorsenin</b> ja<b> Randi Fuglehaugin</b> <b><i>Royalteen</i></b>-sarjan kolmannen osan <b><i>Vallan huipulla</i></b>. Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan mietteeni tästä ja aiemmistakin osista.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/12/royalteen-sarja-anne-gull-halvorsen-ja.html" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="2492" data-original-width="1524" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc2onnQQtf0EVQDf790iZn1pV1aczQ5XOrfkwFJiIkBWpjAqzcFeU9uGU7xgI2SV_Ca5MqhJn4hzyuEwSQ8SxTv9pcn1w3tpdSmnHawucnoEttIoIddkGWR58uWCq2i4J1UFiBmhLU54pK5PluCClUh8pmpyqVArNoecu3s7-AGVhnhD8RrpzTr1zg9a0/w392-h640/royalteen%203.jpg" width="392" /></a></div><br /><p><br /></p>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-72564271935439535572024-01-14T18:04:00.001+02:002024-01-14T18:04:07.463+02:00Vampyria-trilogia: Victor Dixen<p><b><span style="font-size: large;">Pimeyden hovi: Victor Dixen. Suomentanut Taina Helkamo. Otava 2023 (Vampyria #1)</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinmugHoxzzye8oK_sGlgSWIHns53eIcMm-_lJfWWYtirPhZ2bB1ebAI-0UQGQSFFs3gs8Y6m_EskTCxYeaWv8E-9O9A_IhzY29zs96g1JQ07A1g40UMGkz0m594ktZ-pteaO0c157rvpdksdxPG227hL4VoN7C0HjyzGi_lnmtpfMK3C9bABIrsGjIUjk/s2516/pimeyden%20hovi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2516" data-original-width="1713" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinmugHoxzzye8oK_sGlgSWIHns53eIcMm-_lJfWWYtirPhZ2bB1ebAI-0UQGQSFFs3gs8Y6m_EskTCxYeaWv8E-9O9A_IhzY29zs96g1JQ07A1g40UMGkz0m594ktZ-pteaO0c157rvpdksdxPG227hL4VoN7C0HjyzGi_lnmtpfMK3C9bABIrsGjIUjk/w436-h640/pimeyden%20hovi.jpg" width="436" /></a></div><div><br /></div>Ranskankielinen alkuteos (2020): <b><i>Vampyria: La Cour des ténèbres</i></b>. Kansi: <b>Nekro </b>(kuvitukset), <b>Lores Romero </b>(medaljongit), <b>Tarwane</b> (typografia)<div><br /></div>"Veri tahrii Versaillesin palatsin kullanhohteen.<br /><br />Huikea fantasiatrilogia alkaa.<br /><br /><div style="text-align: justify;">Vuonna 1715 Aurinkokuningas muutettiin kuolemattomaksi vampyyriksi. Jo 300 vuoden ajan Pimeyden kuningas on hallinnut Vampyriaa kauhun tasapainolla: kansan on kirjaimellisesti ruokittava hovia verellään.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Nuori ihmisnainen Jeanne päätyy sattumien kautta kouluun, jossa aristokraatteja koulutetaan hovin jäseniksi. Sekä koulun että Versaillesin palatsin käytävät kuhisevat petoksia, julmia tekoja ja eläviä kuolleita. Kuinka kauan Jeanne voi selvitä? Pimeyden hovin sääntöjen rikkomisen hinta on kallis.(<a href="https://otava.fi/kirjat/pimeyden-hovi/" target="_blank">Otava</a>)"</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;">Tämä kirja pomppani näkökenttääni ihan puun takaa. Ei nyt kuitenkaan ihan kirjaimellisesti. Tämä <b>Victor Dixenin <i>Pimeyden hovi</i></b> on Otavan kevään 2024 kirjaluettelon aikuisten romantasia puolella, joten eipä ihme, etten osannut tätä aiemmin odottaa syksyn kirjoihin. Tämä siis julkaistiin viime vuoden loppupuolella. Ostin jättipokkariversion itselleni joululahjaksi, sillä ajatus uudesta YA-vampyyrikirjasta on aina hekumallinen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jos genre <i>romantasia</i> on sinulle uusi, niin se oli minullekin vielä hetki sitten. Otavalla on jo kirjaluettelossaan tosiaan romantasialle oma osionsa, jossa siis tämä <b><i>Pimeyden hovi</i></b> ja <b>Holly Blackin</b> <b><i>Julma prinssi</i></b> (kustantaa Karisto) edustavat kyseistä genreä. Kuten nimestä voi päätellä, tämän lajityypin alle sijoittuvat usein nuorille aikuisille tai vieläkin vanhemmille suunnatut, romanttista fantasiaa sisältävät kirjat. Näin on tehty hiukan pesäeroa korkeaan fantasiaan, joissa romanttiset käänteet eivät ole niin suuressa roolissa. Muita esimerkkejä romantasia-kirjoista blogissani on <b>Sarah J. Maasin</b> <b><i>Crescent Cityn</i></b> ensimmäinen osa <a href="https://adelheid79.blogspot.com/2023/06/crescent-city-sarja-sarah-j-maas.html" target="_blank"><b><i>Maan ja veren huone</i></b></a> ja <a href="https://adelheid79.blogspot.com/2017/08/throne-of-glass-sarja-sarah-j-maas.html" target="_blank"><b><i>Throne of Glass</i></b> -sarja</a> ja <b>Stephanie Garberin</b><i style="font-weight: bold;"> <a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/11/olipa-kerran-sarkynyt-sydan-trilogia.html" target="_blank">Olipa kerran särkynyt sydän</a> ja <a href="https://adelheid79.blogspot.com/2017/03/caraval-trilogia-stephanie-garber.html" target="_blank">caraval-trilogia</a>. </i>Tänä keväänä ilmestyvä <b>Rebecca Yarrosin <i>Siivenisku</i></b>, jonka ostin itselleni niin ikään joululahjaksi enkunkielisenä alkuversiona, kuuluu myös tähän genrehybridiin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjassa eletään vuotta 299, sillä ajanlasku on aloitettu alusta Magna Vampyrian valtakunnan syntyessä. Silloin Aurinkokuninkaasta on tehty vampyyri ja näin ollen pelätty Pimeyden kuningas. Yhteiskuntaluokat näkyvät valtakunnassa: alinta kastia ovat aatelittomat ihmiset, jotka joutuvat luovuttamaan kuukausittaiset veriannoksensa Kuolemattomien hoviin ravinnoksi. Aateliston, joka omistaa maat ja mannut, ei tarvitse vuodattaa vertaan, eikä myöskään kuolevaisten säätyjärjestelmässä toiseksi ylimpänä olevien hemaattisten tiedekuntien edustajien. Aatelittomia ihmisiä koskevat verenluovutuksen lisäksi lukuisat säännöt, kuten ulkonaliikkumiskiellot ja täydellinen alistuminen ylemmilleen. Nämä artiklat ja muut tärkeät seikat hienoine karttoineen esitellään heti kirjan alussa. Myös keskeiset henkilöhahmot on esitelty hienojen medaljonki-piirrosten sisällä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan päähenkilö, aateliton Jeanne Froidelac joutuu todistamaan kamalaa verilöylyä, kun eräänä iltana inkvisiittori rakuunoineen tunkeutuu heidän kotiinsa syyttäen hänen apteekkarivanhempiaan kapinoinnista. Lähes koko perhe Jeannea ja hänen Bastian-veljeään lukuunottamatta kuolee, osin kellarissa sijaitsevan laboratorion räjähdyksen, osin rakuunoiden raakuuden takia. Bastian paljastaa Jeannelle tienneensä vanhempien salaisista kokeista kellarissa, joista 17-vuotiaalle Jeannelle on aiottu kertoa vasta hänen ollessa täysi-ikäinen. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lisää salaisuuksia paljastuu: Bastianilla on ollut salainen rakkaussuhde aatelissäätyyn kuuluvan Diane de Gastefrichen kanssa, ja veli johdattaa nyt sisarensa turvaan tämän neidon huoneeseen salareittejä pitkin. Ulkona liikkuminen yöaikaan on tavattoman vaarallista, sillä silloin ihmiset ovat vampyyreille vapaata riistaa. Onnekseen he pääsevät Dianen luo, mutta eivät voi aavistaa sen olevan ansa. Lopulta elossa on enää vain Jeanne, joka päättää hädissään pukea ylleen Dianen veriset aatelisen vaatteet, kun kuulee apujoukkojen olevan tulossa Gastefrichen linnaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>"Verta. Lisää verta. Aina vain verta. Aina me palaamme samaan aiheeseen. Se on ehdottomasti ikävintä siinä, että on vampyyri. Meitä kutsutaan yön herroiksi, mutta orjia me todellisuudessa olemme: veren orjia."</i></b> (s. 78)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Miten sitten Diane de Gastefricheksi tekeytynyt Jeanne päätyy erään hyvin vastenmielisen vampyyrin matkassa kuninkaalliseen sisäoppilaitokseen, ihan vampyyrien päämajan eli Versaillesin palatsin tuntumaan? Saako hän vakuuteltua kaikki siitä, että on aatelinen nainen, kun hänellä ei ole oikeita seurustelutaitoja? Oppilaat valmentuvat kohti kovaa koitosta, jossa vampyyrien hoviin valitaan vuosittain kaksi parasta, yksi tyttö ja yksi poika. Moniosaisen ottelun, johon kuuluu ratsastus-, miekkailu-, keskustelu- ja seurustelutaidon kokeet, voittaja pääsee tapaamaan itse kultanaamioista Pimeyden kuningasta ja nauttimaan kuninkaallisen kulauksen suoraan hänen käsivarrestaan. Tuon kulauksen myötä saa myös itselleen osan kuolemattomien voimista. Jeanne haluaa voittaa, sillä hän haluaa kostaa hänet kyydinneelle vampyyrille, huikentelevaiselle Alexandre de Mortangelle, vanhempiensa surman. Hoviin päästyään se onnistuisi helpommin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jeannen on kuitenkin kestettävä paljon teeskennellessään olevansa joku aivan muu. Hänen perheensä päät pihapiirissä seipään nokkaan nostettuna eivät saa suistaa häntä raiteeltaan, eikä ystävyys erikoisen huonetoverinsa Naoko Takagarin kanssa unohtamaan kilpailua. Salaisuuden pitäminen on vaikeaa, sillä aatelisten nuorten asenteet aatelittomia kohtaan kuohuttavat Jeannea, ja hänen käsivartensa piikinjäljet voisivat myös paljastaa hänen alkuperänsä. Monta läheltäpititilannetta onkin. Jeanne saa yllättävän liittolaisen Tristan-nimisestä pojasta, jolla on myös omat intressinsä voittaa kisa. Parin välille syttyy alun feikkailun jälkeen oikeita romanttisia tunteita. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mikä on koulun kellarissa asustava kammottava hirviö, joka liikkuu linnassa öisin ja kerää Jeannen perheen päät seipäistä ateriakseen? Mikä salaisuus on Naokolla, joka ei juuri nuku öisin? Onko Jeannen kilpakumppani, ilkeä Hélénaïs läpeensä paha? Keneen Jeanne voi luottaa, ja kuka voi luottaa lopulta Jeanneen, joka raivaa esteet tieltään keinolla millä hyvänsä, vaikka vakuuttaa olevansa hyvän puolella?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b style="font-style: italic;">"Kostonhimosi alkaa muuttua sairaalloiseksi pakkomielteeksi. Synkät ajatuksesi ovat vieneet sinut mennessään. Puhut ihmiselämästä kuin kuin vampyyri. Varo, ettet muutu siksi, mitä itse inhoat. Silloin kostosi käy liian kalliiksi."</b>(s. 358)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olisin halunnut innostua tästä enemmän. Odotin ehkä hiukan vakavampaa romantasiaa, mutta ehkä liiallinen huumoriaspekti on haitaksi. Kirjassa on kyllä mielenkiintoisia aineksia, kuten koko vampyyrien valtaan perustuva vaihtoehtohistoriallinen maailma ja vampyyreihin liittyvät kiehtovat yksityiskohdat, joita esitellään sisäoppilaitoksen nuorille kokelaille oppitunneilla: vai miltä kuulostaa loputon gigue-tanssi, jossa viulujen puumateriaaliin on imeytetty soittajansa verta ja jota tanssin valtaan joutuneet joutuvat jatkamaan niin kauan, kun soitto soi? Tai syödä yhdessä illallista vampyyrien kanssa, kun heidän ruokalistallaan on erilaisia laadukkaita veriannoksia, kuten ulkoilmassa kasvaneiden metsureiden syysmetsäistä verta tai nuorilta neidoilta laskettua roseeverta? </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b style="font-style: italic;">"Mikään hinta ei ole liian korkea perheeni kuoleman kostamisesta!"</b>(s. 358)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Päähenkilö Jeanne on tavattoman lapsellinen ja epäjohdonmukainen ratkaisuissaan. Etenkin lopussa hän tekee todella inhottavan asian päästäkseen viimeiseen miekkailukokeeseensa, enkä meinaa päästä tästä yli. Romanttiset kuviot ovat myös tosi laimeita ja korneja, siis ne vähät, mitä tarinaan on saatu ujutettua. Välillä kirjassa on raakojakin kohtauksia, joissa päät lentelevät ja veri roiskuu, mutta nuorten tyttöjen kilpa ja juonittelu sisäoppilaitoksessa on melkoisen lapsekasta ja välillä tylsääkin luettavaa. Kirjan loppuosa veti paremmin, sillä juonenkäänteet alkoivat olla mielenkiintoisempia ja tiivistahtisempia. Kilpailulajit kohti kuninkaallista kulausta ovat persoonallisia. Mielenkiintoisin henkilöhahmo, vampyyrien piirissä mustaksi lampaaksi leimattu Clermontin varakreivi Alexandre de Mortange, joka esiintyi kuitenkin kirjassa harmillisen vähän. Epäilen, että hänestä kuullaan vielä seuraavissa osissa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Oli tämä siis nurinoistani huolimatta paikoin viihdyttäväkin, ja saattaa upota nuoriin fantasian ystäviin hyvinkin. Aion toki lukea jatko-osat niiden ilmestyttyä, sillä moni asia jää vielä auki. Uskon, että romanssejakin vielä syttyy eräiden henkilöhahmojen välillä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan 3,5</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämä kirja on omasta hyllystäni.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://lenkilla.com/2023/12/01/pimeyden-hovi-aloittaa-vampyria-trilogian/" target="_blank">Lenkillä</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-84195832841675221542024-01-07T16:03:00.000+02:002024-01-07T16:03:25.020+02:00Tällä tavalla hävitään aikasota: Amal El-Mohtar ja Max Gladstone<p><b><span style="font-size: large;">Tällä tavalla hävitään aikasota: Amal El-Mohtar ja Max Gladstone. Suomentanut Kaisa Ranta. Hertta 2023</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga2-cjPI3lvwSmE1ZK0LGBV7YkQbE8kq0itaWIZhxB8qeG1hlCJK2aFeJ2ucs9-8ceF2m8P607FVXe-2UqrgFGuCBYllnsXHcYVBG28-k3yMtGEXZfhiLKrzDWl1yqOSn6NTIbq8H0LcA7UBC-g4NCtJ1816F0g2v97g2oMG7RZbqhhGbX21wMNT4A0mk/s2048/talla-tavalla-havitaan-aikasota-kansi-4bc11003f28f2fb6.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1382" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga2-cjPI3lvwSmE1ZK0LGBV7YkQbE8kq0itaWIZhxB8qeG1hlCJK2aFeJ2ucs9-8ceF2m8P607FVXe-2UqrgFGuCBYllnsXHcYVBG28-k3yMtGEXZfhiLKrzDWl1yqOSn6NTIbq8H0LcA7UBC-g4NCtJ1816F0g2v97g2oMG7RZbqhhGbX21wMNT4A0mk/w432-h640/talla-tavalla-havitaan-aikasota-kansi-4bc11003f28f2fb6.jpg" width="432" /></a></div>Englanninkielinen alkuteos (2019): <i style="font-weight: bold;">This Is How You Lose the Time War. </i>Kansi: <b>Sanna-Reeta Meilahti</b><div><b><br /></b></div>"Kuolevan maailman tuhkasta agentti löytää kirjeen. Siinä lukee: Poltettava ennen lukemista.<br /><br />Tällä tavalla alkaa kirjeenvaihto kahden kilpailevan agentin, Punaisen ja Sinisen, välillä keskellä sotaa, joka ulottuu aikojen ja avaruuksien halki. Mutta se, mikä kytee kirjeissä ensin haasteena ja pilkkana, taistelukentälle kuuluvana kerskailuna, kasvaa molempien yllätykseksi joksikin syvemmäksi, heidän erilaisia maailmojaan suuremmaksi.<br /><br />Paitsi että heidän yhteytensä paljastuminen tietäisi varmaa kuolemaa. Onhan sota edelleen käynnissä. Ja jonkun on voitettava se. Eikö vain?" <a href="https://www.herttakustannus.fi/tuote/talla-tavalla-havitaan-aikasota" target="_blank">(Hertta</a>)<div><b><br /></b></div><div><b>Oma arvio:</b></div><div><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;">Odotin paljon tältä <b>Max Gladstonen</b> ja <b>Amal El-Mohtarin</b> yhteisteokselta. Pidän kovasti aikamatkustus-teemaisesta scifistä, ja vieläpä kun kirjassa luvattiin olevan rakkautta ja sen kerrottiin saaneen useita palkintoja, uskoin tämän olevan minun kirjani.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div><div style="text-align: justify;">Kirja olikin ihan jotain muuta, mitä ajattelin. Rakkautta siinä kyllä on, ja aikamatkustusta hyvinkin, mutta kirjan maailma ja tyyli ei ole helpoimmasta päästä. Epätoivoisena luin kirjaa eteenpäin ja mielessäni kummitteli lause: "olen ihan liian tyhmä tälle kirjalle. Apua, en ymmärrä mitä tässä tapahtuu..." </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>PPS. Toivottavasti huomasit eron tämän sumakin ja sen myrkyllisen välillä. Vain toinen niistä on punainen. </i></b>(s. 118)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olen tottunut kirjoittamaan jonkinlaista juonikuvausta lukemistani kirjoista. Nyt mietin koko lukemisen ajan, miten ihmeessä osaan kertoa kirjasta mitään järkevää. Yritän kuitenkin. Kirjassa vuorotellaan kahden päähenkilön, Punaisen ja Sinisen näkökulmien välillä. Luvut ovat aika lyhyitä, ja näkökulmavaihdoksen välissä on aina kirje, jonka kulloinkin näkökulmahenkilönä ollut lukee. Punainen ja Sininen ovat kilpailevia agentteja, jotka sukkuloivat eräänlaisten säikeiden avulla ajassa suorittaen erilaisia, hyvinkin verisiä tehtäviä. Toinen on Viraston, toinen Puutarhan alaisuudessa. Puhutaan yläsiimoista ja alasiimoista, punotaan ajan palmikkoja. Välillä käydään menneisyydessä hyvinkin kaukana, dinosaurusten ajassa, seurataan Atlantiksen uppoamista ja Lontoon paloa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kaikki siis lähtee Sinisen jättämästä kirjeestä, joka on tarkoitettu Punaiselle. He aloittavat vaarallisen kirjeenvaihdon, jossa jokainen kirje on jätetty mitä mielikuvituksellisemmin. Luottamus vahvistuu, tunteet voimistuvat, enää he eivät ole kilpailijoita vaan liittolaisia. Sana rakkaus mainitaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>Kysyit nälästä.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Kysyit erityisesti, olenko minä tuntenut nälkää.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Lyhyt vastaus: en.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Pidempi vastaus: en kai?</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Tyydytämme tarpeet ennen kuin ne iskevät. </i></b>(s. 72)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Alussa yritin liikaa ymmärtää kaikkea, ja epätoivoni kasvoi. Sitten päätin vain rentoutua, nauttia sanoista ja kauniista lauseista, antaa kirjan kuljettaa. Se helpotti. En osaa selittää, ovatko Punainen ja Sininen ihan täysin ihmisiä, jonkinlaisia kyborgeja kenties? Kirjan kuvauksessa puhutaan sateenkaarirakkaudesta, ja molemmat agentit ovat kuvailujen perusteella naisia, mutta hyvin sukupuoleltaan neutraaleja minun mielestäni. Kirjan lopussa aikamatkustus saa uusia sävyjä, kun lukijalle alkaa selvitä, kuka Punaista seurannut etsijä, varjo on. Tällaisia oivalluksia minä rakastan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>Kyynelissä on ensin vihaa, mutta viha palaa nopeasti loppuun. Kyyneleet jäävät.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Punainen sujauttaa sormen läpän alle ja nykäisee. Sinetti murtuu vaivattomasti kuin selkäranka. </i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Hän lukee. </i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Hänen ympärillään maailma palaa. Kasvit kuihtuvat.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Aallot huuhtovat raatoja rantaa. </i></b>(s. 186)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tällä tavalla hävitään aikasota on hieno scifiteos. Hieno nimenomaan: siinä on kauniita sanoja, kaunista kuvailua, kaunista rakkauden ylistystä. Minulle tämä ei kuitenkaan ollut ihan se nappivalinta, sillä haluan lukea helpommin ymmärrettäviä kirjoja. Olen kuitenkin iloinen, että luin tämän, ja ymmärsin tästä edes vähäsen. Erityismainintani vielä upeasta (ja varmasti vaativasta) suomennoksesta <b>Kaisa Rannalle</b> ja kauniista kannesta <b>Sanna-Reeta Meilahdelle</b>!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Minun on hirveän hankala antaa tälle arvosanaa, koska sen hienouden takia arvosana voisi olla korkeampi, mutta se kokemus, minkä minä sain, ei yllä samaan. Siksi...</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">..annan arvosanaksi 3</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.poc-lukupiiri.fi/post/t%C3%A4ll%C3%A4-tavalla-h%C3%A4vit%C3%A4%C3%A4n-aikasota-amal-el-mohtar-max-gladstone" target="_blank">POC-lukupiiri</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/sateenkaarirakkautta-aikojen-halki-el-mohtarin-ja-gladstonen-talla-tavalla-havitaan-aikasota/" target="_blank">Kulttuuritoimitus</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/talla-tavalla-havitaan-aikasota/" target="_blank">Kirjavinkit</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Q76p3uek0Ng" target="_blank">Kirjafile</a></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-50169026231497765222024-01-01T20:12:00.000+02:002024-01-01T20:12:46.334+02:00Tähdet syntyvät sattumalta: Tittamari Marttinen<p><b><span style="font-size: large;">Tähdet syntyvät sattumalta: Tittamari Marttinen. Kvaliti 2023 (Rakkausmyrsky #1)</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2BGPPLuYjr7PkrKbTnPS84yNL3ptQGdV7tHDi9r4O5hdBxKkTfYHbaP0StNOzgSaHPZzlbxCLnLFx-ymmKqxMN95CZ4-NQdDQdvd65H4pC-6z0smnwsOfI9jb2dkxM-d7e_-a8Vk2x6fKORviubrXWlHKGJi7qkeR6aQ6-WVvVFMLAZrYueqtHAyUISQ/s1131/t%C3%A4hdet%20syntyv%C3%A4t.webp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1131" data-original-width="800" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2BGPPLuYjr7PkrKbTnPS84yNL3ptQGdV7tHDi9r4O5hdBxKkTfYHbaP0StNOzgSaHPZzlbxCLnLFx-ymmKqxMN95CZ4-NQdDQdvd65H4pC-6z0smnwsOfI9jb2dkxM-d7e_-a8Vk2x6fKORviubrXWlHKGJi7qkeR6aQ6-WVvVFMLAZrYueqtHAyUISQ/w452-h640/t%C3%A4hdet%20syntyv%C3%A4t.webp" width="452" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">"Aniko ei halua kenenkään määrittelevän itseään, ei edes poikaystävänsä Josen. Hän tutustuu verkossa salaperäiseen ja ihanaan Morganiin ja jättää tutun elämän, työn ja poikaystävän kesäksi taakseen tutustuakseen uuteen rakkauteensa ja viettääkseen tämän kanssa aikaa Helsingissä. Morgan on kuitenkin aivan toisenlainen kuin Aniko on kuvitellut - tuntevatko he toisiaan ollenkaan? Unelma täydellisestä rakkaudesta murtuu, kun Morgan tekee hänelle pahaa: jotain niin pahaa, että aluksi siitä on vaikea puhua. Mutta Anikon täytyy kertoa - ensin ystävälliselle Pajulle, sitten Joselle. Voiko antaa anteeksi sille, joka on loukannut kaikkein syvimmin?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Säeromaanin muotoon kirjoitettu Tähdet syntyvät sattumalta aloittaa nuorille aikuisille suunnatun Rakkausmyrsky-trilogian, joka käsittelee vakavia aiheita modernilla otteella."</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;">Olipas mukava saada vielä yksi kotimainen säeromaani luettavaksi loppuvuodeksi. Olin unohtanut tämän kirjan toiseen kirjapinooni, mutta onnekseni sen löysin.<b> Tittamari Marttinen</b> on tullut minulle tutuksi lasten- ja nuortenkirjoistaan, joita hän on kirjoittanut melkoisen kunnioittavan määrän, ja lisäksi olen törmännyt muutamaan hänen kirjoittamaansa selkoromaaniin. Tutkiessani hänen tuotantoaan häneltä on ilmestynyt myös runoteoksia ja aikuisten romaaneja sekä mm. selkotietoa. <b><i>Tähdet syntyvät sattumalta</i></b> aloittaa nuorten aikuisten rakkausteemaisen <b><i>Rakkausmyrsky</i></b>-trilogian. Hiukan epäselväksi minulle jäi, kirjoittaako <b>Marttinen</b> kaikki trilogian osat, vai tuleeko siihen eri kirjoittajia. Senpä näkee sitten.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>Kai sitä kutsutaan rakkaudeksi. </i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Ehkä Jose ja mä ollaan yhdessä</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>ikuisesti. (s. 7)</i></b></div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Aniko on jo teini-iän alusta saakka seurustellut Josen kanssa. He ovat unelmapari, mutta Aniko on alkanut kaivata jotain enemmän. Jotain muuta, jotain uutta. Kaikki tuntuu niin laimealta. Aniko työskentelee lähikaupan kassalla, jossa kaikki tuntevat hänet, hymyilevän kassatytön, ja illat hän istuu tylsistyneenä sohvalla. Jose ei ymmärrä, mitä Aniko kaipaa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sitten Anikon elämään astuu feniks235, ihana tyyppi, joka saa Anikon tunteet taas heräämään. Jose alkaa aavistella jotain, mutta haluaa pitää kiinni Anikosta kynsin hampain. Aniko viestittelee ja soitteleekin nimimerkin takana olevan Morganin kanssa, ja rakastuu tähän yhä enemmän. Kesän tullen Aniko haluaa kuitenkin tehdä rohkean ratkaisun ja matkustaa yksin toiselle puolen Suomea, Helsinkiin asti, tapaamaan Morgania. Miksi yksin, kyselee äiti. Mikä juttu tää on, kyselee Jose hädissään. Anikon on kuitenkin mentävä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>Halusin tietää,</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>millaiset sen silmät oikeasti olivat,</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>miten se katsoisi minua,</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>miltä sen iho tuoksuisi,</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>miltä tuntuisi painautua </i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>sitä vasten.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i><3 <3 <3 (s. 53)</i></b></div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Helsingissä iskee hätä, sillä Morgan ei olekaan asemalla vastassa. Mukava katutaiteilija Paju auttaa Anikoa ahdingossa, ja hänestä tuleekin Anikon uusi ystävä. Morgankin ilmestyy myöhemmin paikalle, ja alussa kaikki tuntuu olevan täydellistä, mutta Morgan ei olekaan ihan sellainen, millainen hän Anikon mielikuvissa oli. Todella ikäviä asioita tapahtuu, mutta onneksi Anikolla on tukea ja turvaa muista ihmisistä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>HYÖKYAALTO</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>löi mun yli, pyristelin pintaan,</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>haukoin henkeäni</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>etten hukkuisi. (s. 187)</i></b></div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidin oikein kovasti tästä säeromaanista. Osa tapahtumista on aika rankkoja, mutta ne on käsitelty hienotunteisella tavalla. Aniko on sympaattinen nuori aikuinen, joka on eksyksissä tunteidensa kanssa eikä tiedä vielä täysin, mitä haluaa. Rakkauden määritelmää pureksitaan kauniisti. Keskiössä ei ole pelkästään romanttinen rakkaus. Minusta ihanaa on se, miten Jose yhä jaksaa tukea Anikoa, vaikka tämä lähti Helsinkiin toisen takia.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>äkkiä Josesta oli tullut sellainen,</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>kiltti ja kärsivällinen,</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>eikä mikään siinä enää ärsyttänyt minua.</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i><br /></i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Miksi ihmeessä olin joskus</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>kaivannut pois sen luota?</i></b> (s. 166-167)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidän myös siitä, ettei sukupuolta määritellä eikä korosteta. Minä jopa tein väärän oletuksen yhden henkilöhahmon sukupuolesta. Myös Anikon ihonväriä ei mainita suoraan missään vaiheessa, vaan sen voi lukija päätellä erinäisistä yhteyksistä tarinan edetessä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Käsittääkseni Aniko asuu Rovaniemellä, sillä hän viittaa siihen, että hänen kaupungissaan porot ovat samalla uimarannalla lasten kanssa. Mukava, että Lappiin sijoittuviin YA-kirjoihin välillä törmää, vaikka osa tapahtumista olikin Helsingissä. Morgan kommentoi myös Anikon murretta, mikä ärsyttää Anikoa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Tähdet syntyvät sattumalta</i></b> lähtee ehdottomasti yläkoulun ysien vinkkauspakettiini.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Annan arvosanaksi 4,5</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/11/rajaton-tiffany-d-jackson.html" target="_blank">Rajaton: Tiffany D. Jackson</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-80160653246220362212023-12-31T10:42:00.000+02:002023-12-31T10:42:09.721+02:00Huomenna, huomenna ja huomenna: Gabrielle Zevin<p><b><span style="font-size: large;">Huomenna, huomenna ja huomenna: Gabrielle Zevin. Suomentanut Taina Helkamo. Gummerus 2023</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaWTrjNk3Gq7-ANz9EfD2q5xVetYevLutUGgCF2Cj0-Uy681YxdhFlZylU0H98sKOKZsTKOy1KJ0NpI1O2bvWI_FekwdbG-9nwHVXPnqDCkojxcQJ5xZnAza1kgGrLcDgl9FQqU6ZVMQxamRhY2F-VtL1ZV-4C9siGVxJq0NrKlOAd1yBEIp8myLdgFIs/s514/huomenna.webp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="514" data-original-width="350" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaWTrjNk3Gq7-ANz9EfD2q5xVetYevLutUGgCF2Cj0-Uy681YxdhFlZylU0H98sKOKZsTKOy1KJ0NpI1O2bvWI_FekwdbG-9nwHVXPnqDCkojxcQJ5xZnAza1kgGrLcDgl9FQqU6ZVMQxamRhY2F-VtL1ZV-4C9siGVxJq0NrKlOAd1yBEIp8myLdgFIs/w436-h640/huomenna.webp" width="436" /></a></div>Englanninkielinen alkuteos (2022): <b><i>Tomorrow, tomorrow and tomorrow</i></b>. <br /><br /><div>"Suuri amerikkalainen romaani elämänmittaisesta ystävyydestä, unelmien tavoittelusta, ja pelialan pioneereista.<br /><br />Intohimoisen vastaanoton saanut ilmiöromaani täynnä ysärinostalgiaa. Lapsuudenystävät Sam ja Sadie kohtaavat uudelleen opiskelijoina 1990-luvun alussa, ja heidän kehittämästään pelistä tulee megahitti. He ovat loistavia ja lahjakkaita, mutta mikään ei suojele heitä kyltymättömältä kunnianhimolta ja katkerilta pettymyksiltä." (<a href="https://gummerus.fi/products/huomenna-huomenna-ja-huomenna" target="_blank">Gummerus</a>)</div><div><br /></div><div><b>Oma arvio:</b></div><div><br /></div><div style="text-align: justify;">Minä olen vähän sitä koulukuntaa, että kirjoja ei saisi liian vähällä jättää kesken. Minulla saattaa joskus kestää, että pääsen kirjan sisälle, ja kun se sitten tapahtuu, lukukokemus voi olla kirjan lopussa jopa viis-kautta-viis. (Osaltaan toki arvostelukappaleen lukemisessa on se paine, että kun olen itse pyytänyt kirjan kustantajalta, minun velvollisuuteni on lukea se loppuun ja kirjoittaa siitä. Tämä velvollisuus on minun itseni asettama, ja toimii hyvänä kannustimena.) Tämän <b>Gabrielle Zevinin</b> paljon hypetetyn <b><i>Huomenna, huomenna ja huomenna</i></b> -kirjan kanssa meinasi käydä niin, etten jaksanut päästä alkua pidemmälle. Kirja alkaa kyllä kiinnostavasti, mutta alun innostuksen jälkeen minun mielenkiintoani seurasi hetkellinen lopahdus. Mutta kun sinnikkäästi jatkoin ja annoin kirjalle mahdollisuuden, lopputulos oli sen arvoinen. Tästä tulikin yksi vuoden 2023 parhaimmista lukukokemuksista!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>"Meistä on varmaan olemassa sellaisetkin versiot, jotka eivät tee pelejä."</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>"Mitä he sitten tekevät?"</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>"He ovat ystäviä. Heillä on elämä!" Sadie sanoi.</i></b> (s. 466)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Huomenna, huomenna ja huomenna</i></b> on ylistys ystävyydelle. Ja videopeleille. Ja rakkaudelle, mutta ei pelkästään romanttiselle sellaiselle. Sam Masur, myöhemmin taiteilijanimeltään Mazer, ja Sadie Green kohtaavat sattumalta metroasemalla parikymppisinä nuorina aikuisina. He vaihtavat kuulumisia ja yrittävät saada kuvaa näkyville metroaseman taikasilmä-julisteesta. Sadie on matkalla poikaystävänsä luokse, mutta lykkää viime hetkellä Samin kouraan pelidisketin testattavaksi. Hän opiskelee nimittäin pelisuunnittelua ja sattuu seurustelemaan edistyneiden peliseminaarin ohjaajansa, Dov Mizrahin kanssa. Sam testaa peliä kämppäkaverinsa Marxin kanssa ja Solution-niminen peli tekee vaikutuksen heihin erikoisuudellaan. Sama peli aiheutti hyvin paljon närkästystä Sadien peliseminaarissa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sam ja Sadie ovat tavanneet ensi kertaa teini-iän kynnyksellä sairaalaympäristössä, kun onnettomuudesta ja äitinsä menetyksestä toipuva Sam saa seuraa Sadiesta, jonka isosisko Alice käy sairaalassa syöpähoidoissa. Sadie on häikäistynyt siitä, miten hyvin Sam pelaa Super Mario -peliä. Kuinka kummassa hän saa Marion hyppäämään kentän lopussa lipputangon huipulle asti? Sam lupaa opettaa, ja vaikka hän ei ole päästänyt oikein ketään lähelleen onnettomuuden jälkeen, Sadie pääsee. Hän viettää pitkiä aikoja Samin seurana, kunnes Samille selviää, että hän on ottanut käynneistään hyödyn irti ja kerännyt merkintöjä vapaaehtoistyöstä. Sam suuttuu ja panee välit poikki. Tähänkö loppuu hyvin alkanut ystävyys?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Parikymppinen Sam ei saa mielestään Sadieta pelattuaan Solutionia. Hän yrittää ottaa entiseen ystäväänsä yhteyttä sähköpostilla, mutta turhaan. Lopulta hän menee käymään Sadien asuntolassa ja saa huomata, ettei tällä mene kovin hyvin. Sam ei tiedä, että Sadie on masentunut osin häntä huonosti kohtelevan Dovin takia, osin siitä, ettei hänen pelinsä ole saaneet hyvää palautetta seminaareissa. Sinnikkäästi Sam kuitenkin alkaa vierailla Sadien luona ja tekee ehdotukseen; voisivatko he alkaa suunnitella yhdessä peliä?</div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>"Ole kiltti minun kanssani, Sammy. Huomasit ehkä, että olen ollut hieman masentunut." (s. 79)</i></b></div></blockquote><p style="text-align: justify;">Tästä alkaa Samin ja Sadien vankkumaton ja menestyksekäs yhteistyö. Mukaan ujuttautuu myös Marx, jonka varakkaat vanhemmat (ja hulppea asunto, jota Sam ja Sadie saavat asuttaa) ovat hyödyksi. Dovilta lainattu pelimoottori mahdollistaa hyvät grafiikat. Ensimmäinen peli, Ichigo, muuttaa kaiken. Siitä tulee suosituin peli kautta aikojen, joka saa myöhemmin myös jatko-osan. Myöhemmin kolmikko perustaa yhdessä pelisuunnittelufirman nimeltä Unfair Games.</p><p style="text-align: justify;"><b><i>Huomenna, huomenna ja huomenna</i></b> imaisi minut sisuksiinsa äkkiarvaamatta. Vaikken tajua juuri mitään pelisuunnittelusta, oli erityisen mielenkiintoista lukea Samin ja Sadien yhteistyöstä, ideoinnista itse käytännön pelisuunnitteluun. Pelinörtteilyä on sopivasti ja ymmärrettävällä tasolla. Ichigo on kuvattu niin hyvin, että minun alkoi tehdä mieleni pelata sitä, vaikkei sitä tietenkään ole olemassa. Pidän siitä, miten paljon kirjassa pelien tarinallisuutta korostetaan. Itsellenikin pelissä tärkeintä on tarina, johon pelatessa pääsee sisälle. Vaikka minun kaikkien aikojen suosikkipelini on XBoxin räiskintäpeli Halo, siinäkin on taustalla suuri tarina, joka tekee minusta juuri Halosta parhaan.</p><p style="text-align: justify;"></p><blockquote><b><i>"Miksi tehdä yhtään mitään, jollei usko että siitä voi tulla jotain suurta?" </i></b>(s. 91)</blockquote><p></p><p style="text-align: justify;">Kaikki UG:n pelit eivät tietenkään ole yhtä menestyksekkäitä ja takapakkia tulee. Myös Samin ja Sadien ystävyys on välillä koetuksella, sillä näkemyseroja syntyy. Pelisuunnittelun ohella käsitellään muun muassa Samin lapsuuden traumaattisia kokemuksia sekä Sadien epätervettä parisuhdetta naimissa olevan ja alistavista S&M-leikeistä pitävän Dovin kanssa. Samin ja Sadien ystävyyttä hiertää myös erilaiset oletukset asioista ja osin väärinymmärryksetkin. Ne tulevat hyvin lukijan tietoisuuteen, sillä näkökulmat vaihtuvat hyvin usein.</p><p style="text-align: justify;">Ichigon pelin markkinoinnissa Sam on ollut esillä enemmän kuin Sadie, jonka vuoksi Samia aletaan pitää pelin ja muidenkin Unfair Gamesin pelien varsinaisena ja ainoana suunnittelijana. Naisten osuus pelialalla on muutenkin hyvin näkymätöntä 1990-luvulla, johon kirjan tapahtumat pääosin sijoittuvat. Sadie ei kaipaakaan julkisuutta, sillä hän on introvertimpi luonne kuin Sam, mutta hän haluaa toki, että hänetkin huomioidaan pelisuunnittelijana. Samilla on myös huolta kipuilevasta jalastaan, jota on silloin teini-iässä jouduttu korjailemaan metalliosilla. Marx pyörittää firman asioita kuin vanha tekijä, ja siinä sivussa lukuisia naisiaan. Kunnes hän löytää yhden erityisen, jonka kanssa hän voisi harkita vakiintuvansa.</p><p style="text-align: justify;">Kirja muistuttaa hyvin paljon muita lukemiani new adult -ikäisille otollisia kirjoja, joissa ihmissuhteet ja niiden pyöritykset ovat suuressa roolissa - ja jotka taidokkaasti imaisevat lukijan mukaansa ja kiinnyttävät tarinan henkilöihin. Esimerkkinä mainittakoon <b><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/01/kaunis-maailma-missa-olet-sally-rooney.html" target="_blank">Sally Rooneyn <i>Kaunis maailma, missä olet</i></a><i> </i>, <a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/03/mahdottomia-oletuksia-juuli-niemi.html" target="_blank">Juuli Niemen <i>Mahdottomia oletuksia</i></a> </b>sekä <a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/02/valtakausi-jenni-toivoniemi.html" style="font-weight: bold;" target="_blank">Jenni Toivoniemen <i>Valtakausi</i></a><b>. </b>Ysärinostalgiaa tämä tarjoaa toki myös sekä pelien ystävien iloksi joukko klassikkopelejä vilahtelee tekstissä Donkey Kongista lähtien. Vielä 2000-luvun puolella Samin lohtupelejä ovat vanhat klassikot, joihin hän palaa aina uudelleen. Muitakin 90-luvun pop-ilmiöitä vilahtelee tuon tuosta.</p><p style="text-align: justify;">Annan arvosanaksi tälle 5-</p><p style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!</p><p style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://geekgirls.fi/wp/blog/2023/10/06/kirja-arvostelu-huomenna-huomenna-ja-huomenna/" target="_blank">Nörttitytöt (Elisa Wiik)</a></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/huomenna-huomenna-ja-huomenna/" target="_blank">Kirjavinkit (Mikko)</a></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://forum.konsolifin.net/threads/pelaamisen-ylistyslaulu-arvostelussa-huomenna-huomenna-ja-huomenna-kirja.101170/" target="_blank">Konsoli- & Filmifin (Sannapallo)</a></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010057354.html" target="_blank">Helsingin Sanomat (Venla Rouhiainen)</a></p><p style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä;</b></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/01/kaunis-maailma-missa-olet-sally-rooney.html" target="_blank">Sally Rooney: <i>Kaunis maailma, missä olet</i></a><i> </i></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2020/03/normaaleja-ihmisia-sally-rooney.html" target="_blank">Sally Rooney<i>: Normaaleja ihmisiä</i></a></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2019/06/keskusteluja-ystavien-kesken-sally.html" target="_blank">Sally Rooney: <i>Keskusteluja ystävien kesken</i></a></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/03/mahdottomia-oletuksia-juuli-niemi.html" target="_blank">Juuli Niemi: <i>Mahdottomia oletuksia</i></a> </p><p style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2021/03/aikuiset-emma-jane-unsworth.html" target="_blank">Emma Jane Unsworth: <i>Aikuiset</i></a></p><p style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/02/valtakausi-jenni-toivoniemi.html" target="_blank">Jenni Toivoniemi: <i>Valtakausi</i></a> </p><p><br /></p><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-57570138215986932372023-12-26T18:16:00.000+02:002023-12-26T18:16:06.458+02:00Wesimurin kirous: Mika Muhonen<p><b><span style="font-size: large;"> Wesimurin kirous: Mika Muhonen. Reuna 2023</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEwy8payrC0r6QWKczUvh7H6V4OGB8ibvFz7jDK6dxD2doRmzyZGmE-pZRguNG-yL8OEiPqD226-7Q05QRwDKNLCAE-hHaIfVl01iBEbjIQrbHfC3tMp3u3A_uBRuqXxKyfFUR_3SFn5-mM15c7NJiNHlbTQrx0mLI1whZEcnEiAXO2T454pbmaMPdHqE/s900/wesimurin-kirous-mika-muhonen.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="521" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEwy8payrC0r6QWKczUvh7H6V4OGB8ibvFz7jDK6dxD2doRmzyZGmE-pZRguNG-yL8OEiPqD226-7Q05QRwDKNLCAE-hHaIfVl01iBEbjIQrbHfC3tMp3u3A_uBRuqXxKyfFUR_3SFn5-mM15c7NJiNHlbTQrx0mLI1whZEcnEiAXO2T454pbmaMPdHqE/w370-h640/wesimurin-kirous-mika-muhonen.webp" width="370" /></a></div>Kansi:<b> Jaana Rautio</b><div><br /></div><div>"Syrjäisessä kylässä tapahtuu kummia. Jokin yliluonnollinen on läsnä ja kylvää kauhua ympärilleen. Anna ja Jasper ostavat punaisen mökin välittämättä saamistaan varoituksista; kyläläisten mukaan talo on kirottu. Kun varoituksissa näyttää olevan perää ja tilanne käy ylipääsemättömän ahdistavaksi, pariskunta pyytää apua ystävältään, etsivä Karviselta.<br /><br /><br />Mitä lähemmäksi Karvinen pääsee mytologista Wesimuria, sitä enemmän hän joutuu kyseenalaistamaan käsityksiään maailmasta. Hän ei usko yliluonnolliseen, mutta mikään muukaan ei voi selittää tapahtumia. Pahan juurille päästäkseen hänen on palattava kauas Suomen menneisyyteen.<br /><br />Annan ja Jasperin on valittava, muuttaako pois mökistä vai kohdatako Wesimurin viha.</div><div><br /></div><div>Wesimurin kirous ammentaa vaikutteita sekä modernista että klassisesta kauhusta ja kansantaruista."(<a href="https://reunalla.fi/collections/uutuudet/products/wesimurin-kirous" target="_blank">Reuna</a>)</div><div><br /></div><div><b>Oma arvio:</b><br /><br /><div><div>Koska vinkkauskokemukseni mukaan nuoret tarttuvat innokkaimmin kauhu- ja jännityskirjoihin, olen aina etsimässä lisää suhteellisen helppolukuisia nuorten kauhukirjoja. Itsekin pidän kauhusta, joten eipä siinä mitään. Olin siis hyvin odottavaisella mielellä, kun näin tämän reilut 100-sivuisen <b>Wesimurin kirouksen </b>ilmestyvän tänä syksynä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän fantasiaelementtejä hyödyntävän kauhukirjan keskeisenä paikkana on joensuulainen punainen mökki tumman lammen rannalla. Heti kirjan alussa kerrotaan mökkiin ja sen läheiseen lampeen liittyvästä myytistä, jota kutsutaan Wesimurin kiroukseksi. Kirjan päähenkilöt, nuori pariskunta Anna ja Jasper joutuvat kärsimään tämän kirouksen seurauksista ostettuaan kihlajaistensa kunniaksi punaisen tuvan karmivilta pankkiireilta, jotka varoittelevat ostotilanteessa pariskuntaa mökin historiasta. Rakastunut pari ei kuitenkaan ota kuuleviin korviinsakaan moisia huhupuheita.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>---Sitten tunnen jälleen otteen jaloissani ja vajoan. Auttakaa, apua, auttakaa!</i></b> (s. 18)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kolmas keskeinen henkilö on joensuulainen poliisi Marko Karvinen, joka on kyllästynyt hoitamaan uinuvan pikkukaupungin pikkurikoksia. Hän asuu kaksin Luna-kissansa kanssa menetettyään vaimonsa. Kun myöhemmin Anna ja Jasper alkavat joutua ongelmiin lammessa asuvan hirviön takia, heidän tiensä kohtaavat. Nykyisin yksityisetsivänä työskentelevä Karvinen haluaa jännitystä elämäänsä ja ehdottaa pariskunnalle, että he palkkaisivat hänet tutkimaan pikkukylässä tapahtuneita kauheita veritöitä. Nimittäin sen lisäksi, että Annan unet ovat menneet painajaismaisiksi ja heidän makuuhuoneessaankin on näkynyt outo tumma hahmo, paikallinen lenkkeilijä on kohdannut metsässä joukon raa’asti surmattuja ihmisiä. Eikä kukaan kylässä halua puhua asiasta, vaan kylääkin vaivaa jokin outo tunnelma.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>"Kiitos, kun sain tulla. Voin luvata, että pian saatte jälleen olla täällä huoleti. Pian koko kylä on entisellään."</i></b> (s. 48)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olisin halunnut pitää tästä kirjasta, mutta jo alkusivuilla jouduin toteamaan, että ei. Ensinnäkin kirjan leffakässärimäinen kirjoitustyyli oli todella luotaantyöntävä. Tosi moni luku nimittäin alkaa yksioikoisesti näin: <i>Jossain päin Joensuun maaseutua. Joensuun keskustassa. Joensuun poliisiasema. Tiinan kotona. </i>jne.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Toiseksi: kirjassa ei ole yhtään nuorta henkilöhahmoa. Jotenkin olettaisin, että nuortenkirjassa kuitenkin olisi myös sellaisia. Tuli mieleen ajatus, onko kirjaa aloitettu ensin aikuisille suunnattuna, mutta sitten päädyttykin kirjoittamaan nuortenkirja. Anna ja Jasper eivät nyt ole toki mikään ikäloppu pariskunta, mutta selkeästi aikuisia kuitenkin ovat.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ja kolmanneksi: Kirjan juoni on epäjohdonmukainen, sekava ja täynnä aukkoja. Yhtäkkiä metsässä on raadeltuja ruumiita, lopussa sekaan hyppää jokin noita ja järvihirviö tuntee välillä empatiaa ja pelastaa ihmisen pulasta, sitten taas yrittää hukuttaa tämän jne. Anna ja Jasper jäävät lähes statistin omaisiksi hahmoiksi, ja kun heihin ei pääse mitenkään sisälle, on heidän kokemiinsa kauhuihinkaan hankala samaistua. Kaikkien näiden lisäksi kirja vaikuttaa viimeistelemättömältä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Valitettavasti tämä kirja ei lähde vinkkauspakettiini, sillä en usko nuorten lukijoidenkaan innostuvat tästä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan tälle 2-</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>--</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/08/nordic-horror-sarja-ars-horkka.html" target="_blank">Jäätävää: A.R.S. Horkka</a></div><div><br /></div></div></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-54128863832229749122023-12-25T12:51:00.000+02:002023-12-25T12:51:17.876+02:00Merenkehrä-trilogia: Vehka Kurjenmiekka<p><b><span style="font-size: large;">Kellopelisydän: Vehka Kurjenmiekka. Aula & Co 2023 (Merenkehrä #1)</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiibctZw43w3hozU2-ScakSKaUABwSn3GN2WGw5SQxku58e6sVJV1WT3-COT_R_NwgVgj0trSWY4GOLQjEnncF1afEG_QukkrJ5L5TVSz7Tv43290c0XMbjJGgSrPHs5wQZ6a1sa4KKfBgl_G_WKfb7avs1eyTfzl-8VE9Dcf9_vGKvjB9B7_qjgFr1dyw/s2421/Kellopelisydan-72dpi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2421" data-original-width="1654" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiibctZw43w3hozU2-ScakSKaUABwSn3GN2WGw5SQxku58e6sVJV1WT3-COT_R_NwgVgj0trSWY4GOLQjEnncF1afEG_QukkrJ5L5TVSz7Tv43290c0XMbjJGgSrPHs5wQZ6a1sa4KKfBgl_G_WKfb7avs1eyTfzl-8VE9Dcf9_vGKvjB9B7_qjgFr1dyw/w438-h640/Kellopelisydan-72dpi.jpg" width="438" /></a></div>Kansi: <b>Anna Makkonen</b>, kartta: <b>Riku Similä</b><div><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">" 'Herään kellopelisydämen tikitykseen rinnassani. Sen tasainen rytmi kaikuu kylkiluita vasten ja saa minut ajattelemaan oikeaa sydäntäni: sitä sydäntä, joka on jo varmaankin heitetty pois. En koskaan kysynyt Tiimalta, mitä sille tapahtuisi leikkauksen jälkeen. Ehkä on parempi, etten tiedä.'</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kellopelisydän kertoo salamurhaajista, joiden sydämen paikalla tikittää armottomasti aikaa mittaava kellokoneisto. Jos henkilö ei murhaa vähintään yhtä henkilöä vuoden aikana, mekaaninen sydän pysähtyy.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Samaan aikaan Karunkan Akatemiassa kudotaan harhoja ja kätketään totuuksia. Kaiken taustalla kuiskii meri, joka ei paljasta salaisuuksiaan, ja verkkaan vaihtuvat vuodenajat, joiden kielen voi oppia vain pysymällä vaiti.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Miten mahdoton muuttuu mahdolliseksi? Voiko väkivaltaan ja epäoikeudenmukaisuuteen vastata lempeydellä? Kellopelisydän on romaani muistamisesta, menneisyydestä sekä toivosta, joka sitoo ihmiset toisiinsa." (<a href="https://aulakustannus.fi/kirjat/kellopelisydan" target="_blank">Aula & Co</a>)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Vehka Kurjenmiekan</b> esikoisteos <b><i>Kellopelisydän</i></b> on ollut teon alla huikaisevat kaksitoista vuotta. Hän on työstänyt kirjasarjan omintakeista maailmaa erilaisten verkossa olevien kirjoittajayhteisöjen tuella ja myös Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa. Tämän valtavan hionnan, vertaistuen ja työn määrän voi lukija hahmottaa saatuaan tämän <b><i>Merenkehrä</i></b>-trilogian avausosan kätösiinsä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan maailmaan ei ole helppo päästä sisään, ainakaan minulla. Lukijalle esitellään kaksi porukkaa: karunkalaisessa kellotornissa lymyilevät kellopelimurhaajat, sekä Karunkan akatemiassa opiskelevat nuoret aikuiset, jotka opiskelevat mm. häivekudontaa. <b>Kurjenmiekka</b> on luonut maailmaansa myös omat kalenterisysteeminsä, mutta jokaisen luvun alussa olevista kuukaudennimistä voi toki hiukan päätellä, mikä vuodenaika voisi olla kyseessä: on <i>huurrekuuta, hallakuuta, yrttikuuta, nietoskuuta</i> jne.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Yksi kirjan keskeisimmistä hahmoista, Adele, saa kirjan alussa rintaansa kellopelisydämen. Näin hänestä tulee väistämättä murhaaja, sillä sydän vaatii pysyäkseen käynnissä yhden surman vuodessa. Sydämen kantaja voi itse päättää, tekeekö ensimmäisen murhan vaikka heti, vai viivytteleekö sitä vuoden loppuun. Jälkimmäinen kuulostaisi järkevämmältä, mutta silti muutamat kellotornissa piileskelevät tyypit saattavat surmata ihmisiä aikaisemminkin, osa omasta halustaan ja osa siksi, että he saavat toimeksiannon. Jokaisesta surmaamisesta on kirjoitettava tarina uhrikronikoihin ja surmatuille luetaan kuolinsanat teon jälkeen. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Muut kellopelimurhaajat puhuvat saalistamisesta, metsästämisestä ja jahdista. Kai se tekee kaikesta vähän helpompaa, mutta minä en aio siihen suostua. Murhaaminen on murhaamista, käyttipä siitä sitten millaisia sanoja tahansa.</i></b> (s. 19)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Adelen tärkein tukija sydämensiirron jälkeen on Marras, porukan johtaja, joka hyräilee rauhoittavia säveliään, hurmaa ihmisiä komeudellaan ja karismallaan ja leipoo taivaallisen hyvää leipää. Adele on tuntenut Marraksen jo lapsesta saakka, eikä haluaisi unohtaa heidän yhteisiä ihania muistojaan, mutta kellopelisydämen siirron myötä pidetään myös nimihautajaiset, jossa vanha nimi unohtuu, uusi valitaan tilalle ja muistot imetään tyhjiin. Näin Adelestakin tulee Muisto.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>"Mutta yhden lupauksen minä pidin, Adele. Sanoinhan, etten anna sydämen viedä minua sinulta kokonaan."</i></b> (s. 68)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Akatemian opiskelijat kohtaavat suuren surun, kun yksi heidän jäsenistään löydetään surmattuna. Uhrin kädestä löytynyt hammasratas paljastaa surmaajaksi kellopelimurhaajan. Niiden ei sanota jäävän koskaan kiinni. Surmattu on yksi Muiston ensimmäisistä toimeksiannoista, jollaisia kellopelimurhaajien suurin johtaja, Sääntö, heille välillä tuo kellotorniin kirjemuodossa. Muisto epäonnistui ensimmäisessä murhayrityksessään, mutta Marras auttoi häntä saattamaan tämän toimeksiannon loppuun. Koska joskus se ensimmäinen surmatyö on tehtävä, ja se on aina vaikein.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Karunkan akatemian opiskelijoista tutuksi tulevat Helios ja hänen parantajasiskonsa Seleste, Helioksen paras ystävä Eeben sekä häivemestari Viita, jolla on loppua kohti aika merkitsevä rooli. Helioksen ja Eebenin tiet eroavat hetkeksi, sillä molemmat lähetetään osana noviisivuottaan muualle Merenkehrän valtakunnan alueille, Eeben Lasiaavikoille ja Helios pohjoiseen. Tämä retki muuttaa Heliosta, sillä hän oivaltaa jotain todella merkitsevää ajan kulusta ja etenkin vuodenaikojen vaihtelusta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>"Mitä siellä sanotaan talvesta? Maailmanhaavojen juurella?"</i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Viidan silmissä välähtää talvisten tähtien kirkkaus. "Että pakkasessa valheet paleltuvat hengiltä, mutta totuus polttaa kahta kipeämmin."</i></b> (s. 121)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Muuttaako kellopelisydän Adelea/Muistoa, kuten Marras pelkää tapahtuvan? Miksi ylipäänsä kellopelimurhaajat ovat olemassa? Mitä olennaista Helios tuo mukanaan Karunkaan palatessaan retkeltään?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Kellopelisydän</i></b> on maailmaltaan uniikki ja kiehtova, eikä ihan helpoimmasta päästä. Pysyin vielä jokseenkin hyvin kärryillä niin kauan, kun tapahtumat sijoittuivat kellopelitornin ja Akatemian ympärille, mutta Helioksen ristiretket menivät hiukan yli hilseen. Ne eivät olleet minusta kovin kiehtovia, vaikka ymmärsin niiden tarkoituksen, ja laimensivat lukukokemustani. <b>Kurjenmiekan</b> kaunis, omaperäinen kirjoitustyyli tekee myös tästä nautittavan lukukokemuksen. Parasta kirjassa sen lisäksi on ehdottomasti kellopelisurmaajat ja niiden ympärille kietoutuva arvoitus, jännitys ja moraaliset ongelmat. Kellopelimurhaajat valitsevat yleensä uhreikseen pahoiksi määrittelemiään ihmisiä: alkoholisoituneita kalastajia, perheväkivaltaa harjoittavia isejä jne. Vaan onko sekään oikein? </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Luin kirjaa siis haltioituneena ja innostuneena noin 2/3 kirjasta, mutta loppuosa ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Tai en tiedä, odotinko mitään erityistä, mutta kirjan lopussa tahti kiihtyy liikaa ja loppuratkaisut vaikuttavat hätäisiltä. Nimet vaihtuvat osalla henkilöistä ja se aiheuttaa hieman sekaannusta. Parasta on kirjan alkupään levollinen, mystisyyden verhoon kietoutuva tunnelma, jossa saattaa suorastaan haistaa Marraksen leipoman tuoreen leivän ja aistia Adelen/Muiston ja hänen väliset lämpimät tunteet, ovat ne sitten ystävyyttä tai jotain muuta. Helios ja Eeben ovat myös mielenkiintoisia henkilöhahmoja, vaikka en oikein lämmennyt heidänkään loppuratkaisuihin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tarttuessani kirjaan mietin, olisiko tämä nuorten aikuisten vai aikuisten fantasiaa. Kallistuin samaan kuin kustantaja ja meidän kirjastomme, eli kyllä tämä on aikuisten, tai vähintäänkin new adult - kamaa murhakuvioidensa ja moniselitteisen maailmansa takia. Sen ei kuitenkaan tarvitse estää nuorta lukijaa tarttumasta tähän kirjaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Annan kirjalle arvosanaksi 4+</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/armotta-raksuttava-sydan-arvioitavana-vehka-kurjenmiekan-kellopelisydan/" target="_blank">Kulttuuritoimitus</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009990619.html" target="_blank">Helsingin Sanomat</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kellopelisydan/" target="_blank">Kirjavinkit</a></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä:</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2015/03/teemestarin-kirja-emmi-itaranta.html" target="_blank">Emmi Itäranta: Teemestarin kirja</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-60924702899498026102023-12-18T08:00:00.004+02:002023-12-18T18:24:18.692+02:00Kirjabloggaajien joulukalenteri 2023: Luukku 18 ~ Charlien joulu: Alice Oseman<p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMKUd_ZKBaocA2im2aIvtBulYhUiTaLdR-Xqvzd_V1ZeTVLKt04_q9C501NCqBAYm38U7r8fffd4zwkqcYzBPT4b6Za_PisYoLoXEd3EDybVeFuME4fUnpFbWzyuPt27yVhI89FQR2FIbSSBpySohuVbAO0JPDoQ6FuaBmwCNTVswh7nYQODlmQo4YEkY/s1600/kirjabloggaajien%20kalenteri.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMKUd_ZKBaocA2im2aIvtBulYhUiTaLdR-Xqvzd_V1ZeTVLKt04_q9C501NCqBAYm38U7r8fffd4zwkqcYzBPT4b6Za_PisYoLoXEd3EDybVeFuME4fUnpFbWzyuPt27yVhI89FQR2FIbSSBpySohuVbAO0JPDoQ6FuaBmwCNTVswh7nYQODlmQo4YEkY/w640-h360/kirjabloggaajien%20kalenteri.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;">Tervetuloa Kirjabloggaajien joulukalenteriin. Nyt pääsette aukaisemaan blogissani luukun 18. Esittelen jouluun sijoittuvan YA-pienoisromaanin <b><i>Charlien joulu</i></b>, jonka on kirjoittanut <b>Alice Oseman</b>. Huomasin vasta nyt, että sama kirja on ollut esillä myös luukussa 10 <a href="https://lastenkirjahylly.blogspot.com/2023/12/10-luukku-kun-sukujoulut-ahdistavat.html" target="_blank">Lastenkirjahylly-blogissa</a>, mutta hei, kertaus on opintojen äiti ja lisäksi saadaan nyt toinen näkökulma tähän jouluiseen, mutta vakavateemaiseen kirjaan. Extrana lopussa on vielä vinkkejä blogissani esillä olleisiin muista jouluteemaisista nuortenkirjoista.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDwaKSgGkI8p3ehAn2HyCgbXTrWo7yxvt4RQb5K4qvr11EwxS3i26SkZ1Sl83qKDXnm16FVSQNhmc7d8LvJ-DybJ4eaWPzizASZEOsRSI4BgApcWCce41nS3pmr-nuSEcFAh-IbBsa2kvvbVSKEr19zrmF6vwJk4htK2mepPOo6ZTMPJZQVnEg0_DQvRQ/s1080/kirjap%C3%B6ll%C3%B6n%20joulukalenteri,%20Luukku%2018.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDwaKSgGkI8p3ehAn2HyCgbXTrWo7yxvt4RQb5K4qvr11EwxS3i26SkZ1Sl83qKDXnm16FVSQNhmc7d8LvJ-DybJ4eaWPzizASZEOsRSI4BgApcWCce41nS3pmr-nuSEcFAh-IbBsa2kvvbVSKEr19zrmF6vwJk4htK2mepPOo6ZTMPJZQVnEg0_DQvRQ/w200-h200/kirjap%C3%B6ll%C3%B6n%20joulukalenteri,%20Luukku%2018.png" width="200" /></a></div><p>Eilen avautui luukku 17 <a href="https://kirjakaapinkummitus.blogspot.com/2023/12/kirjabloggaajien-joulukalenteri-luukku.html" target="_blank">Kirjakaapin kummitus -blogissa</a>, ja huomenna luukku 19 avautuu <a href="https://kirjanjostoisenkin.blogspot.com/" target="_blank">Kirjan jos toisenkin -blogissa</a>. Listauksen kaikista joulukalenterin luukuista löydät <a href="https://kirjakissa.blogspot.com/2023/12/kirjabloggaajien-joulukalenteri-2023.html" target="_blank">Yöpöydän kirjat -blogista</a>. Upeat kuvat on taiteillut meille niin ikään <b>Niina T</b>. Yöpöydän kirjat -blogista.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><b><span style="font-size: large;">Charlien joulu: Alice Oseman. Suomentanut Johanna Auranheimo. Tammi 2023 </span></b></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy-EcQKznGsxrtx5EN9jPIFzdWUKC4jslPJXF-cetO3hHjUm_UuU5XIFT6T6v2i781ZW-SJhKRwWefghvZpz7RLw6zESayfpjKXNQ60SgeVXsxWbiTrNMdQtA3PsYABpfSqVcW33FwaF1gcqWKUHHwTbk5Oux1RehbZAaaN6OVJukvBDNdlE8rgvOwI4Q/s2339/charlien%20joulu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2339" data-original-width="1524" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy-EcQKznGsxrtx5EN9jPIFzdWUKC4jslPJXF-cetO3hHjUm_UuU5XIFT6T6v2i781ZW-SJhKRwWefghvZpz7RLw6zESayfpjKXNQ60SgeVXsxWbiTrNMdQtA3PsYABpfSqVcW33FwaF1gcqWKUHHwTbk5Oux1RehbZAaaN6OVJukvBDNdlE8rgvOwI4Q/w416-h640/charlien%20joulu.jpg" width="416" /></a></div><div><br /></div>Englanninkielinen alkuteos (2015/2020): <b><i>This winter</i></b>. Kansi: HarperCollinsPublishers<div><br /></div><div style="text-align: justify;">"Aika esittää tavallista perhettä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Heartstopper-sarjakuvaromaaneista ja Netflix-sarjasta tutun Charlie Springin joulumieli on kateissa. Hänellä on ollut rankka talvi, ja lähestyvä joulu nostaa ahdistuksen pintaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Joulu ei ole kaikille iloista aikaa. Charlie on kamppaillut syömishäiriönsä kanssa, ja juhlapyhät aterioineen tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Isosisko Tori yrittää olla pikkuveljensä tukena, mutta Charlie lähtee viettämään joulua Nickin luo. Onko poikaystävänkään luona silti helpompaa?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Alice Osemanin miniromaanissa tarinaa kerrotaan Torin, Charlien ja Charlien pikkuveljenkin näkökulmasta, ja joulupäivä tuo mukanaan uusia oivalluksia.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">TORI: Ajattelin ennen, että tylsyys on vielä pahempaa kuin vaikeudet, mutta nyt olen toista mieltä. Viimekuukausiin on mahtunut paljon vaikeita päiviä. Niitä oli ihan liikaa. Päätän olla ajattelematta niitä, Charlieta ja itseäni, kaikkea meitä ympäröivää surua. Aion sulkea sen kaiken mielestäni. Ihan vain täksi päiväksi.”Hyvää joulua”, toivotan." (Tammi)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio: </b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Charlien joulu</i></b> ei ole mikään iloisen hilpeä joulukirja. Itse asiassa sen alkuteoksen nimessä ei edes mainita joulua ollenkaan (<b><i>This winter</i></b>), mutta koska siinä ajankohta on yksi joulupäivä <b><i>Heartsstopper</i></b>-sarjakuvista tutun Springin perheessä, suomennoksen nimi on minusta oikein osuva. Ja onhan tämä joulukirja, vaikkei niin iloinen olekaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ajallisesti tämä kirja sijoittuu kolmannen ja neljännen <b><i>Heartstopper</i></b>-sarjakuvaromaanin väliin, mutta ennen Charlien isosiskon Torin elämästä kertovan <b><i>Yksinpelin </i></b>tapahtumia. Tämä taustoittaakin hyvin sitä aikaa, kun Tori-sisko alkaa kokea syömishäiriötä sairastavan veljen tukemisen raskaaksi. 94-sivuinen kirja alkaa Torin näkökulmasta, jatkaa sitten Charlien näkökulmasta ja viimeisenä saadaan ääneen myös valloittava Oliver-pikkuveli. Mukana on jälleen <b>Osemanin</b> upeaa kuvitusta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB2sDwljKZIbDs0EWKXQn2dgk-jacfnz9AsFo-PdUshdPgNTHTIaJgjRB8CSAHoFyn3AJZFhQyxyadwRuhyphLB6DYWAjwkMMBFXk3rMWgC3iXOYavjqprWmf5qglbQX7Dvld0T4mkGYUUdUiF377lwC7RmLKpx3wRzGc4LiS8CwGSZuGvgfZDUCwXGUU/s3023/charlien%20joulu%20kuva%202.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2078" data-original-width="3023" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB2sDwljKZIbDs0EWKXQn2dgk-jacfnz9AsFo-PdUshdPgNTHTIaJgjRB8CSAHoFyn3AJZFhQyxyadwRuhyphLB6DYWAjwkMMBFXk3rMWgC3iXOYavjqprWmf5qglbQX7Dvld0T4mkGYUUdUiF377lwC7RmLKpx3wRzGc4LiS8CwGSZuGvgfZDUCwXGUU/w400-h275/charlien%20joulu%20kuva%202.jpg" width="400" /></a></div><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span>Piirros: <b>Alice Oseman</b>; <b><i>Charlien joulu</i></b>, s. 95<br /><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i></i></b><blockquote><b style="font-style: italic;">Tämä joulupäivä on kuitenkin vähän erilainen. </b>(s. 13)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Joulupäivä alkaa normaalisti Springin perheessä. Yli-innokas Oliver herättää Torin liian aikaisin ja lopulta myös Charlie kömpii siskonsa sänkyyn. Lahjojen aukaisun jälkeen on mukava pelata kolmisin Mario Kartia verkkareissa, mutta pian on valmistauduttava väistämättömään: sukulaiset tulevat heille viettämään joulua. Charlie on ollut vastikään psykiatrisessa sairaalassa syömishäiriönsä takia, mutta on pikku hiljaa toipumassa. Uteliaat sukulaiset kyselevät ensin suoria, mutta asiallisia kysymyksiä Charlien poikaystävästä Nickistä, mutta sitten asia kääntyy Charlien homouteen. Ruokapöydässä sukulaisten asiattomat kommentit mielisairaalasta pakkopaitoineen saavat Charlien mitan täyttymään. Riita äidin kanssa kulminoi kaiken: Charlie lähtee ovet paukkuen Nickin luo, suoraan tämän lohduttavaan syliin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>"Vai yritätte parhaanne? Haluatko jonkun vitun kunniakirjan vai?"</i></b> (s. 37)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Nickin luona hän saa esittäytyä tämän suvulle, mutta saa viettää aikaa rakkaansa kanssa ja tavata tämän uuden lemmikin, suloisen mopsipennun nimeltä Henry. Nickin idioottimainen isoveli David saa toki kommentteineen Charlien taas häkeltymään, mutta onneksi Nick on hänen turvanaan. Jossain vaiheessa on kuitenkin palattava kotiin, sillä Oliver ja Tori kaipaavat häntä. Ja äitikin on katumapäällä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4P0ERC6bN5I_96HJTnQCSr5zdreNCxRyTN7ACU-Ayl1-v7ksXFDZeMq-TNjv_ZItyykHNOTE9ohxdrKhsHA7VQYr1vs8TGdZJ-O0PxysNgBAOpvptLMKNR8RuKl1lLsgAJ1DBdLV-mLdzucI1Sbr5Qfq3Is_fl-uGpEZcloCmb9aaYA7WZKqmLKNjQmM/s3733/charlien%20joulu%20kuva.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3733" data-original-width="2209" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4P0ERC6bN5I_96HJTnQCSr5zdreNCxRyTN7ACU-Ayl1-v7ksXFDZeMq-TNjv_ZItyykHNOTE9ohxdrKhsHA7VQYr1vs8TGdZJ-O0PxysNgBAOpvptLMKNR8RuKl1lLsgAJ1DBdLV-mLdzucI1Sbr5Qfq3Is_fl-uGpEZcloCmb9aaYA7WZKqmLKNjQmM/w236-h400/charlien%20joulu%20kuva.jpg" width="236" /></a></div><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span>Piirros: <b>Alice Oseman, <i>Charlien joulu</i></b>, s. 57<br /><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olisin lukenut ehkä hiukan enemmänkin Charlien joulusta. Juuri kun pääsen vauhtiin, kaikki onkin jo ohi. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Charlien joulu</i></b> on lohdullinen surullisesta teemastaan huolimatta. Charlie ja Nick ovat edelleen söpöjä, ja Tori ja Oliver parhaita sisaruksia ikinä. Tämä on ihan mukava jouluinen välipala <b><i>Osemanverse</i></b>-faneille. En tiedä, avautuuko tämä oikein muille tämmöisenään. Kirjan lopussa on vielä teaserina ensimmäinen luku <b><i>Yksinpeli</i></b>-romaanista, jossa tarina jatkuu, sekä Charlien, Nickin, Torin ja Oliverin joululahjatoivelistat.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan tälle 4+</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muita jouluteemaisia, 2000-luvulla ilmestyneitä YA-kirjoja blogissani:</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/05/kiss-me-sarja-catherine-rider.html" target="_blank">Kiss me - rakkautta New Yorkissa: Catherine Rider</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/01/stay-another-day-juno-dawson.html" target="_blank">Stay another day: Juno Dawson</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2020/11/10-x-sokkotreffit-ashley-elston.html" target="_blank">10 x sokkotreffit: Ashley Elston</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2017/03/my-true-love-gave-to-me-twelve-winter.html" target="_blank">My true love gave to me - twelve winter romances: Stephanie Perkins (toim.)</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2016/11/let-it-snow-kolme-talvista.html" target="_blank">Let it snow - kolme talvista rakkaustarinaa: John Green, Maureen Johnson ja Lauren Myracle.</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Charlien joulu muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://lastenkirjahylly.blogspot.com/2023/12/10-luukku-kun-sukujoulut-ahdistavat.html" target="_blank">Lastenkirjahylly</a></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Lue myös muut Alice Osemanin kirjat:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/06/heartstopper-sarja-alice-oseman.html" target="_blank">Heartstopper-sarja</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2023/09/yksinpeli-alice-oseman.html" target="_blank">Yksinpeli</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2023/11/nick-ja-charlie-alice-oseman.html" target="_blank">Nick ja Charlie</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-69513850629002262272023-12-17T12:18:00.001+02:002023-12-17T12:18:39.415+02:00Seelanti: Kirsti Kuronen<p><b><span style="font-size: large;"> Seelanti: Kirsti Kuronen. Karisto 2023</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR_DSgnZm1JfCxiFrKdxI63aBLonHQfsuqcO2ON8PLSyaMCdOPePBBEIpbtBYUAJchMW0tZo5fFS6TWMUeYfMU-BKsenzBt-w_Dpr3HENzAyrENI3oUwdkBQETE17EFRmag9TBWJL97MDtgjnmJNbYkpiyirSKG9OOUy04OZIvXXA1KpCfcJwpSzw6pOY/s1954/seelanti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1954" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR_DSgnZm1JfCxiFrKdxI63aBLonHQfsuqcO2ON8PLSyaMCdOPePBBEIpbtBYUAJchMW0tZo5fFS6TWMUeYfMU-BKsenzBt-w_Dpr3HENzAyrENI3oUwdkBQETE17EFRmag9TBWJL97MDtgjnmJNbYkpiyirSKG9OOUy04OZIvXXA1KpCfcJwpSzw6pOY/w394-h640/seelanti.jpg" width="394" /></a></div>Kansi: ?<div><br /></div>"Vangitseva kertomus nuorista, jotka osallistuvat tosi-tv-ohjelmaan autiolla saarella.<br /><br /><i>Hei, tahdotko olla kuuluisa?</i><br /><br />Kuusi nuorta on valittu tosi-tv-ohjelmaan, jonka järjestäjä vaatii osallistujilta ehdotonta vaitioloa. Vene kuljettaa nuoret kuvauksiin pienelle Seelannin saarelle. Siellä heitä odottaa ankea majoitus ja viesti, jonka mukaan tuotantotiimi saapuu seuraavana päivänä.<br /><br />Pian alkaa tapahtua selittämättömiä asioita. Onko karulla saarella muitakin? Salaako joku nuorista jotain? Ja ennen kaikkea, miksi juuri heidät on valittu ohjelmaan?<br /><br />Taidokkaasti tihenevän tunnelman taustalla kaihertavat teot, joita ei voi enää perua. Lopulta mikään ei ole sitä, miltä näyttää. (<a href="https://www.karisto.fi/sivu/tuote/seelanti/4826091" target="_blank">Karisto</a>)<div><br /></div><b>Oma arvio:</b><br /><br /><div style="text-align: justify;">Olen lukenut aiemmin <b>Kirsti Kurosen</b> säeromaanit <a href="https://adelheid79.blogspot.com/2019/10/runosunnuntai-osa-10-merikki-kirsti.html" target="_blank"><b><i>Merikki</i></b></a> ja <a href="https://adelheid79.blogspot.com/2017/04/runosunnuntai-osa-2-pontto-kirsti.html" style="font-style: italic; font-weight: bold;" target="_blank">Pönttö</a><b style="font-style: italic;">, </b>joista pidin kyllä. <b><i>Seelanti</i></b> ei yllättäen olekaan säeromaani, vaikka muutamia säkeitäkin sivuilta löytyy. Oletin tämän kirjan tarjoavan jotain tavattoman yllätyksellistä loppua, sillä törmäsin joihinkin salamyhkäisiin arvioihin, mutta jouduin kuitenkin pettymään suhteellisen tavanomaiseen ja ennalta-arvattavaan ratkaisuun. Olisin kaivannut jotakin rajumpaa loppua, kuten romaaneissa <b><i><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2019/08/we-were-liars-e-lockhart.html" target="_blank">Me olimme valehtelijoita</a></i></b> tai <b style="font-style: italic;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2023/11/minne-katosit-monday-tiffany-d-jackson.html" target="_blank">Minne katosit, Monday?</a>,</b> joissa yllätyin täysin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Ehkä mummo ymmärtää, miten tärkeää on olla kuuluisa.</i></b> (s. 17)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Joukko nuoria saa kutsun tosi-tv-ohjelman kuvauksiin. Kuuluisuus tai pako arjesta houkuttaa monia, niin myös kirjan keskeisiä henkilöitä, eli Annaa, Minkaa, Nelliä, Eerikaa, Justusta ja Roopea. Henkilöt ja heidän tarkoitusperänsä esitellään lyhyesti, ennen kuin he lähtevät salaiseen kohtaamispaikkaan Vänvikin satamaan, josta tuotantoryhmä olisi heitä vastassa. Jo bussissa tyypit pääsevät pälyilemään toisiaan vaivihkaa: kitaraa kantava Roope haluaa päästä soittamaan musiikkiaan ja nimittää mielessään äkäisen oloisen Eerikan Miss Blue:ksi, Minka näkee pystynenäisessä Nellissä jotain tuttua, muttei tajua, mistä voisi tuntea tämän, ja Nelli taas miettii sen lisäksi, psytyykö mummo pitämään salaisuuttaan Nellin osallistumisesta tosi-tv-kuvauksiin, miksi Minka on vilkuillut häntä koko matkan. Justus pohtii, miten hänen sairas isänsä pärjää ilman häntä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Satamassa heitä odottaakin vain pieni vene kuljettajineen: nuoret viedään Seelannin saarelle, jossa ei odottelekaan kukaan. Vaatimattomista majoitustiloista löytyy sentään ruokaa ja lappu, että kuvausryhmä pääsee paikalle vasta seuraavana päivänä. Tehtävänä on jokaisella käydä kuvaamassa esittelyvideo itsestään.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i></i></b><blockquote><b style="font-style: italic;">Ai niin, kaduttaako jokin. En tahtoisi katua mitään. Ehkä nuorempana tuli tehtyä juttuja, jotka olisi saanut jäädä tekemättä. </b>(s. 45)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Heti ekana yönä alkaa tapahtua kummia. Porukan puhelimet katoavat latureistaan ja kammottava nukke roikkuu ovenrivassa. Seuraavan päivän myrsky nostattaa tunteita pintaan, etenkin kun huussin seinät kaatuvat. Muita välttelevä Eerika on pisteliäs, Nelli ihailee salaa Annaa ja tämän kaunista, treenattua vartaloa. Mutta missä viipyy kuvausryhmä? Mihin katosivat puhelimet? Juttu ei tunnukaan enää niin kivalta kuuluisuutta janoavista nuorista.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i></i></b></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>Vihasitko minua niin paljon, </i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>että minulle sai tehdä mitä tahansa?</i></b>(s. 54)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Odotin tosiaan jotain kammottavampaa loppuratkaisua, kuin mitä <b><i>Seelanti</i></b> tarjosi. Melko äkkiä vihjeiden tiputtua aloin aavistella, mikä homma on, mutta toki joistain asioista yllätyin minäkin. Olisin toivonut jotenkin, ettei loppu olisi ollut niin selitettävissä, ei olisi niin…opettavainen ja kesy ratkaisu. Nuorille voisi ihan hyvin kirjoittaa lohduttomampiakin loppuja psykologisen jännityksen piirissä. Hyvänä esimerkkinä nuo yllämainitut käännöskirjat.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jotenkin tästä kirjasta jäi outo olo. Tai joistakin sen tapahtumista. Sen kummemmin spoilaamatta tarkemmin, kun eräs henkilö kuvailee hänelle aiemmin sattuneita, tosi hämmentäviä tapahtumia, (jollaisia voi toki tapahtua ja on hyvä tuoda esille), kohta jäi minusta vähän oudoksi. Etenkin, kun teon tehnyt ei itse muistanut ikinä tehneensä moista. Tai ei halunnut muistaa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ymmärrän toki, mitä kirjalla haetaan: jokaisella teolla voi olla kauaskantoiset seuraukset, mutta kauna tai kosto ei helpota ikävien tekojen kohteen elämää millään lailla. Ihmiset voivat myös muuttua, ja aiemmin tehdyt pahat teot painua unholaan. Ei ole mukavaa kohdata silmästä silmään inhottavia asioita, jotka on halunnut unohtaa tai jotka oma mieli on muuttanut ajan saatossa erilaisiksi, kuin millaisina joku toinen ne kokee. Katkeruus voi kuitenkin sairastuttaa kantajansa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>Ei näitä voi painaa villalla, </i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>ei unohtaa eikä antaa anteeksi.</i></b> (s. 125)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Seelanti</i></b> on tyypillinen suljetun paikan mysteeri ja selviytymistarina, jossa on paljon samaa kuin <b>Agatha Christien <i>Eikä yksikään pelastunut</i></b> -romaanissa. Siihen viitataankin jossain vaiheessa kirjan tapahtumia. Tämä on hyvän napakka jännityskirja nuorelle kohderyhmälleen, mutta minulle tämä ei tarjonnut nyt suuria elämyksiä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan 3+</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän kirjan lainasin kirjastosta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/seelanti/" target="_blank">Kirjavinkit (Mikko)</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/6311308" target="_blank">Hämeen sanomat</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=qmJa1WETrLw" target="_blank">Kirjafile</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://lastenkirjahylly.blogspot.com/2023/10/autio-saari-ja-nuoruuden-tunnemyrskyt.html" target="_blank">Lastenkirjahylly</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä luettavaa:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2017/01/suunnaltaan-vaihtelevaa-tuulta-jukka.html" target="_blank">Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta: Jukka-Pekka Palviainen</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2016/05/tarpeeksi-reilua-jukka-pekka-palviainen.html" target="_blank">Tarpeeksi reilua: Jukka-Pekka Palviainen</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2020/03/klassikkokeskiviikko-eika-yksikaan.html" target="_blank">Eikä yksikään pelastunut: Agatha Christie</a></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-27009869129186823262023-12-10T12:54:00.004+02:002023-12-10T12:54:52.041+02:00Päivitys Syntykeho-sarjaan<p> Luin <b>Reetta Vuokko-Syrjäsen</b> novellikokoelman <b><i>Mahdottomien kukkien puutarha</i></b>, joka on jatkoa romaanille S<b><i>yntykeho, eli miten juosta pakoon ilman jalkoja</i></b>. Klikkaa kansikuvaa, niin pääset lukemaan arvioni molemmista kirjoista.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/12/syntykeho-eli-miten-juostaan-pakoon.html" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="2240" data-original-width="1520" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvBLT4yPbQnDvbMv4N05CguqHKmJnKJ7UEsWuPq3YYGrleW8qJVeC99ThtlcUtS0eSn_-ex_qHT10IAOb341ptxBo-U0i2B5WtGzDWRh5gHCbB8RWy0eN6qLeu7eKjhoiTfc7GXCErGVKj9V47UaeGvK8i0VQADMjou85HdTwjqWBnLVbv3DjPqJLH-Qs/w434-h640/mahdottomienkukkienpuutarha.jpg" width="434" /></a></div><br /><p><br /></p>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-53173628153146037322023-12-06T17:07:00.002+02:002023-12-06T17:07:49.757+02:00Shakkimatti: Ali Hazelwood<p><b><span style="font-size: large;">Shakkimatti: Ali Hazelwood. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2023</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8bnOHNyBOPudRAkQjBF7w5Tc8Pk9L2C7yzsqD0sa7sQZt4hH0z53BWaAxg7qsEA55gO_j5OYRbA6gkZutNM_UjmrSf3OXSzW6-lQ5MTct-RguvMHnwQ3P4-LKEmg5iZ_1-xhUs2XxlQAgllYtMAEnoD-LtP5bh-xzL5Iuie-7e-dBoNkyHbsKMmNgpw0/s2480/shakkimatti.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="1594" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8bnOHNyBOPudRAkQjBF7w5Tc8Pk9L2C7yzsqD0sa7sQZt4hH0z53BWaAxg7qsEA55gO_j5OYRbA6gkZutNM_UjmrSf3OXSzW6-lQ5MTct-RguvMHnwQ3P4-LKEmg5iZ_1-xhUs2XxlQAgllYtMAEnoD-LtP5bh-xzL5Iuie-7e-dBoNkyHbsKMmNgpw0/w412-h640/shakkimatti.jpg" width="412" /></a></div>Englanninkielinen alkuteos: <b><i>Check & Mate</i></b>. Kansi: <b>Vicky Chu</b>, Lilithsaur; <b>Kaisu Sandberg</b><div><br /></div><div style="text-align: justify;">"Romanttinen komedia shakista, kilpailemisesta ja rakkaudesta</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Bestseller-kirjailija Ali Hazelwoodin älykäs ja seksikäs YA-herkkupala Mustan kuningattaren faneille</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mallory Greenleaf ei enää pelaa shakkia. Se oli joskus hänelle elämän tarkoitus, mutta siitä on kauan ja ikäviä asioita tapahtui. Ja ei, hän ei halua puhua siitä. Malloryn paras kaveri ylipuhuu hänet vielä yhteen shakkiturnaukseen. Mallory voittaa jokaisen pelin, mukaan lukien lajin tämän hetkisen maailmanmestarin. Hups. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Nolan Sawyer on 20-vuotias komea shakkidynastian perillinen ja tunnettu pelipiirien ulkopuolellakin. Häntä on kutsuttu yhdeksi historian parhaista pelaajista, eikä hän pidä häviämisestä, ei varsinkaan Malloryn kaltaiselle ulkopuoliselle. Mallory toimii, niin kuin on tottunut tekemään: pakenee paikalta. Seuraavat siirrot sitten tehdäänkin ihmissuhdepelilaudalla."(<a href="https://www.wsoy.fi/kirja/ali-hazelwood/shakkimatti/9789510492482" target="_blank">WSOY</a>)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://elvis.bonnierbooks.fi/file/1azaFAZ7a6J8mGKGRIFiMN/*/9789510492482_lukun.pdf?authcred=Z3Vlc3Q6Z3Vlc3Q=" target="_blank"><b>Lukunäyte</b></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olen lukenut <b>Ali Hazelwoodin</b> aikuisille suunnatun <b><i>The Love Hypothesis</i></b> -romaanin, jonka seksikohtauksia lukiessa poskeni punoittivat roimasti. Ilostuin kuullessani, että häneltä ilmestyy ensimmäinen YA/new adult -romaani, joka vieläpä suomennetaan heti ilmestymisvuonnaan, mutta samalla minä hieman jännitin, osaako ronskeista lemmenhetkikuvauksistaan tunnettu <b>Hazelwood</b> hillitsemään itseään nuorten aikuisten kirjaa kirjoittaessaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Shakkimatti</i></b> sijoittuu, ylläripylläri, shakin ihmeelliseen maailmaan. Kirjailija on yleensä tykännyt sijoittaa romaaninsa yliopistomaailmaan, mutta nyt tämän kirjan päähenkilö, 18-vuotias Mallory työskentelee automekaanikkona. Hänellä on kova vastuu perheestään, sillä nivelreumaa sairastava äiti ei kykene työelämään, ja teini-ikäiset pikkusiskot, Darcy (12) ja Sabrina (14) ovat vaativaisia. Malin shakkimestarina tunnettu isä on kuollut. Malin hyvä ystävä Easton houkuttelee hänet shakkiturnaukseen, johon Mal ei alussa suurin surminkaan halua suostua, mutta raahautuu viimein ystävänsä mieliksi paikalle - ja lyö kaikki ällikällä päihittäen suuren shakkimestari Nolan Sawyerin, josta Mal on aiemmin lukenut hyvin kyseenalaisia artikkeleja. Tuo parikymppinen mestari kun on tunnettu nuorempana hyvin kiivaasta luonteestaan, eikä hän ole kestänyt häviöitä kovinkaan hyvin. Niinpä voitettuaan Nolanin Mallory pakenee paikalta, ettei saisi kokea nuoren miehen raivoa nahoissaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i><blockquote>"Sinä olet se, joka ohitat ihmiset. Jätät heidät taaksesi ennen kuin he ehtivät jättää sinut. Säästät itseltäsi sen nöyryyttävän koettelemuksen, että antaisit jonkun opetella tuntemaan sinut."(s. 292)</blockquote></i></b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sitten kohtalo puuttuu Malin elämään. Häneen ottaa yhteyttä nainen nimeltä Defne Bubikoglu, edellisen turnauksen järjestäjä, joka on vaikuttunut Malin shakkitaidoista. Hän tarjoaakin tälle vuoden stipendiaattia, jonka aikana hänestä leivottaisiin ammattilaispelaaja. Mikä uskomaton tarjous siis, ja suuri sopivaan aikaan! Mutta Mal on päättänyt, ettei pelaa enää ikinä shakkia. Asia liittyy jotenkin hänen isäänsä. Mutta kun hän saa potkut työpaikastaan korjaamolta, eikä uutta työpaikkaa näy mailla halmeilla, hänen on otettava tarjous vastaan. Perheelleen hän yhä valehtelee käyvänsä töissä samassa paikassa. Alkaa kova valmennusohjelma, jossa Mal pelaa tuntikausia shakkia, tutkii shakkiaiheista kirjallisuutta ja analysoi muiden pelejä. Seuranaan hänellä on omalaatuinen Oz, joka ei salli hiiskaustakaan Patersonin shakkikerhon kirjastossa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Väistämättä Mal joutuu törmäämään Nolaniin shakkiturnauksissa, mutta vaikka hän kuinka yrittää vältellä tuota tyyppiä, se ei tunnu onnistuvan. Onko Nolan vihainen siitä, että hävisi Malille, joka vasta nyt tupsahti shakin maailmaan? Toki todellisuudessa Mallory pelasi vielä lapsena, mutta kaikki tyssäsi erääseen ikävään tapahtumaan, joka liittyi hänen isäänsä. Mallory on kuitenkin ilmiömäisen taitava, ja Nolan saa viimein vakuutettua tälle, että on ainoastaan tosi vaikuttunut tämän taidoista. Nolan on myös tukena, kun muutamat pelaajat suoltavat seksistisiä kommentteja ainoalle naispuoliselle pelaajalle. Pahin suupaltti on Koch, joka osoittautuu myös Nolanin pahimmaksi vastustajaksi ja vihamieheksi. Yhteisiä tekijöitä siis löytyy, joten Nolan ja Mal pikku hiljaa ystävystyvät ja alkavat hioa pelistrategioita yhdessä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div><b><i><blockquote>Ei. Ehe. Eieieieiei. En pelaa sellaisen sovinistisian kanssa, jonka käsitys sukupuolten välisistä eroista juontaa juurensa 1930-luvulle. En missään tapauksessa - (s. 117)</blockquote></i></b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Malin menestys shakkimaailmassa huimaa häntä - etenkin rahapalkkioiden määrät - mutta myös syyllisyys painaa, kun hänellä ei ole perheelleen aikaa niin paljon. Sabrina tuntuu etääntyvän isosiskostaan ja Darcy on yllättävän ovela urkkiessaan selville isosiskonsa salaisuudet. Lisäksi muualle opiskelemaan mennyt Easton ei tunnu muistavan enää Malin olemassaoloa. Niinpä heidän välinen viestittely alkaa hiipua. Onneksi Mal saa uusia ystäviä shakkipiireistä, kun Nolanin ystävät Tanu ja Emil ottavat Malin siipiensä suojaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><i style="font-weight: bold;">"Sinäkin tunnet sen, eikö niin, Mallory?" Hänen äänensävynsä on pakottava. Matala. " Kun pelaat, tunnet saman kuin minä."</i>(s. 201)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mal ei tunnista niitä tunteita, joita hän alkaa tuntea aina niin ystävällistä ja auttavaista Nolania kohtaan (mikä on väliin minusta hiukan ärsyttävää, kun kaikkihan on itsestäänselvää.) Hänellä on kehittynyt tavaksi paeta aina, kun ongelmia ilmenee, mutta Nolan on sinnikäs. Heidän yhteistyönsä shakin parissa on ihailtavaa ja paneutumisensa tuohon taktiikkapeliin hyvin intensiivistä. Koko muu maailma julistaa heidän olevan pari, mutta Mal on toista mieltä. Tai ainakin uskottelee olevansa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Shakkimatti </i></b>on ensinnäkin mielenkiintoinen kurkistus shakin maailmaan. En ole lukenut<b> Walter Tevisin</b> <b><i>Musta kuningatar</i></b> -romaania, johon kirjaa verrataan, mutta katsoin kyllä siitä tehdyn minisarjan ja pidin kovasti. Siksi minulle oli jo entuudestaan tuttua, kuinka ammattimaista toimintaa shakin pelaaminen on ja kuinka isot rahat siellä pyörivät. Shakkimestarit eivät ole yksin, vaan heidän ympärillään toimii iso tiimi. He opiskelevat pelistrategioita, katsovat loputtomiin muiden pelejä, treenaavat paljon. Myös henkinen puoli pitää olla kunnossa. Tätä puolta <b><i>Shakkimatti</i></b> toi hyvin kiintoisasti esille romanttisten juonikuvioiden lomassa. Lisäksi kirjassa käsitellään seksismiä, jota naispelaajat joutuvat kokemaan muuten niin miesvaltaisessa peliyhteisössä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Romantiikkapuoli toimii kirjassa oikein hyvin. Seksikohtaukset ovat oikein sopivia YA-kirjalle, jopa ehkä jopa hiukan varovaisia kuvailuissaan. Erityisen mukavaa on myös se, ettei Nolan ole sellainen töykeä äkäpää, millaiseksi Mal hänet aluksi kuvittelee, ja millaisia monesti enemies-to-lovers-troopin kirjoissa mieshenkilöhahmot ovat. (Vaikka tämän kirjan kohdalla ei välttämättä voi puhua mainitsemastani troopista, kun sitä enemies-vaihetta kestää hyvin vähän aikaa ja sekin on osin toisen henkilöhahmon, eli Malin itsensä kuvittelemaa.) </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Romantiikan lisäksi kirjassa käsitellään myös muita ihmis- ja perhesuhteisiin liittyviä ongelmia ja väärinkäsityksiä: Mal olettaa, ettei Easton välitä enää hänestä uudessa opiskeluympäristössään, vaikka ei itsekään pidä enää yhteyttä ystäväänsä ja kerro kuulumisiaan. Tai kun Sabrina on kiukkuinen isosiskolleen, joka käyttäytyy kuin olisi tämän huoltaja, eikä Mal ymmärrä, miksei pikkusisko ole kiitollinen hänen huolenpidostaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidin siis oikein kovasti tästä kirjasta, mutta se, miksi en antanut tälle muuten sydämeni sykkyrälle kietoneelle kirjalle ihan täyttä vitosta, on sen kirjoitustyyli, joka on minusta hiukan häiritsevän levoton. Ehkä tämä tulee esille vielä paremmin suomennetussa versiossa. Lisäksi, jos joku ei tykkää kiroilusta, sitten en suosittele tätä kirjaa. Minua v-sanat sinänsä haittaa, mutta tykkään selkeämmästä kirjoitustyylistä kuin mitä <b>Hazelwood</b> tässä harjoittaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Shakkimatti</i></b> on varmasti nuoren TikTok-vaikutteille alttiin lukijakansan mieleen. Kyllähän tämä varmaankin sujahtaa myös minun kasien genrevinkkauspakettiini ensi vuonna.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan tälle 4,5</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän kirjan lainasin kirjastosta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://voima.fi/arvio/ali-hazelwoodin-nuortenromaani-shakkimatti-on-mukaansatempaava-kuvaus-rakkaudesta-ja-shakista/" target="_blank">Voima</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-51948732462236163672023-11-26T18:08:00.002+02:002023-12-10T12:59:09.080+02:00Minne katosit, Monday?: Tiffany D. Jackson<p> <b><span style="font-size: large;">Minne katosit, Monday?: Tiffany D. Jackson. Suomentanut Susanna Sjöman. Karisto 2023</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipNIW7Zni8Sf88jtubU5_2AV30IyVO19lKZ4N0oDUD12kP6HhL7yw7EE5FXYrJrWRAQx7iB49gYm1F4P4VDheJ7z5isAeX1NnjRZD5uNP4F-A4t5oDx6uLTYz66PEwX_K3ShafSP4OpWCsEJrzO6mkcdpfoIHT86OtK1EA1V1YNQODTu1yOdqNZO42tAA/s1763/minne%20katosit%20monday.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1763" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipNIW7Zni8Sf88jtubU5_2AV30IyVO19lKZ4N0oDUD12kP6HhL7yw7EE5FXYrJrWRAQx7iB49gYm1F4P4VDheJ7z5isAeX1NnjRZD5uNP4F-A4t5oDx6uLTYz66PEwX_K3ShafSP4OpWCsEJrzO6mkcdpfoIHT86OtK1EA1V1YNQODTu1yOdqNZO42tAA/w436-h640/minne%20katosit%20monday.jpg" width="436" /></a></div>Englanninkielinen alkuteos (2018): <b><i>Monday's not coming</i></b>. Kansi: <b>Elisa Konttinen</b>, Adobe Stock<div><br /></div><div style="text-align: justify;">"New York Times -bestselleristin raadollinen jännäri kadonneen tytön etsinnästä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Claudia ja Monday ovat aina olleet erottamattomat, pikemminkin siskokset kuin ystävät. Kun Monday ei palaa loman jälkeen kouluun, Claudia tietää jonkin olevan vialla. Kukaan muu ei kuitenkaan huomaa Mondayn kadonneen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Claudia tarvitsee ystäväänsä enemmän kuin koskaan, mutta Mondayn äiti ei anna suoria vastauksia ja tämän siskosta on vielä vähemmän apua. Kun Claudia tutkii ystävänsä katoamista, käy ilmi, ettei kukaan muista, milloin oli viimeksi nähnyt Mondayn. Kuinka teinityttö voi vain kadota kenenkään huomaamatta?" (<a href="https://www.karisto.fi/sivu/tuote/minne-katosit-monday-/4826076" target="_blank">Karisto</a>)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;">Viime vuonna ilmestynyt <b>Tiffany D. Jacksonin <i>Rajaton</i></b> oli varustettu sisältövaroituksilla, mutta tämä hänen jo viitisen vuotta sitten alkukielellä ilmestynyt, mutta vasta nyt tänä syksynä suomennettu <b><i>Minne katosit, Monday?</i></b> ei sisällä varoituksia. Ehkä niistä luovuttiin kokeilun jälkeen (parissa kirjassa niitä vilahteli viime vuonna), koska tämä jos mikä sisältää rankkoja teemoja ja tekoja. Toisaalta, tämänkin kirjan tapauksessa moiset varoitukset olisivat spoilanneet aika paljon kirjan loppuosan tapahtumia. Minä yritän kertoa tästä nyt varovaisesti, etten paljasta liikaa. Sen verran voin kuitenkin sisältövaroitella, että tämä kirja ei sovi kovin herkille nuorille eli ehdottomasti on YA-kamaa. Kyllä vain, vaikka päähenkilö ja hänen kadonnut ystävänsä ovat tässä 13-14-vuotiaita.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i><blockquote>Jos Monday olisi väri, hän olisi punainen. Raikas, upea, eloisa. Häntä ei voinut olla huomaamatta. Hän oli huoneen keskipiste, rätisevä liekki.(s. 39)</blockquote></i></b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Claudia aloittaa kertomalla siitä, kuinka hänen paras ystävänsä Monday katosi erään kesän aikana. Kun Claudia palaa kesälomaltaan mummolasta, hänellä on ensimmäisenä huoli ystävästään, joka ei ole vastannut koko kesänä hänen kirjeisiinsä. Mondayn perheen puhelimeen ei saada yhteyttä, eikä tämä ilmesty kouluun ensimmäisenä koulupäivänä. On alkamassa viimeinen vuosi ennen lukiota (johon amerikkalaisen koulujärjestelmän mukaan mennään 14-vuotiaana), ja Monday ja Claudia ovat päättäneet hakea yhdessä yhteen parhaimmista lukioista. Monday on menestynyt koulussa aina tosi hyvin, mutta Claudia tarvitsee todella paljon ystävänsä apua selvitäkseen koulusta hyvin arvosanoin. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mutta nyt Monday ei tule kouluun. Ei eka päivänä, ei koko viikolla. Opettajat eivät tunnu tietävän mitään, eikä Claudian vanhemmat ota asiaa vakavasti. Claudian äiti ei halua tyttärensä menevän tämän kotiin, sillä alue on tosi pahamaineinen. Claudian luvattomasti tehty vierailu Mondayn kotiin päättyy ikävästi, sillä Mondayn äiti ajaa tämän vihamielisesti pois ovelta ja on muutenkin todella omituinen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjassa hypellään aikatasosta toiseen. Välillä Claudia kertoo tapahtumista tämän kaiken jälkeen. Hän on aloittanut balettikoulussa edistyneempien ryhmässä, ja vaikka hän rakastaa tanssia yli kaiken, hänellä on hankalaa nauttia siitä täysillä. Muut tytöt ovat kilttejä hänelle, vaikka supattelevatkin hänen selän takanaan. Vapaa-ajallaan Claudia värittelee värityskirjojaan ja kirjoittaa välillä päiväkirjaansa viestejä Mondaylle, vaikka tietää, ettei hän välttämättä lue niitä ehkä ikinä. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i></i></b></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><i>Ja niin vain yhtäkkiä hän käyttäytyi täysin normaalisti, vaikka hänen selkänsä näytti siltä kuin peikkojen armeija olisi hakannut sitä pesäpallomailalla. Miten ihmeessä en olisi uskonut hänen sanojaan? Hän oli paras ystäväni. Mikäli hän valehteli minulle, syy oli varmasti hyvä. </i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Eikö niin?</i></b>(s. 63)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Välillä kirjassa taas hypätään katoamista aiempiin tapahtumiin, jolloin Monday ja Claudia olivat vielä erottamattomat ystävät. Olihan Mondayn kotioloissa jotain outoa, sillä Claudia ei saanut koskaan mennä heille sisälle, ja Mondaylla oli outoja jälkiä kehossaan. Niinpä Monday viettikin aikaa tosi paljon Claudian kotona ja oli kuin hänen siskonsa. Monday sai usein Claudialta vaatteita ja hän söi heillä. Yhdessä he puhuivat pojista, ensisuudelmista ja harjoittelivat twerkkaamista. Koulussa he joutuivat kiusaaamisen kohteeksi ja heitä nimiteltiin lesboiksi. Pahimpia olivat jotkut koulun pojat. Nykyhetkessä, Mondayn katoamisen jälkeen, Claudialla ei ole ketään. Kiusaaminen yhä vain jatkuu, mutta Claudian vanhemmat eivät tunnun ymmärtävän, kun Claudia sanoo olevan ilman ystäviä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Claudian perhe on hyvin vahvasti kristitty ja äiti maanittelee tyttöään seurakunnan tilaisuuksiin. Siellä tämä tutustuu, osin äitinsä junailemana, mukavaan pari vuotta vanhempaan Michaeliin. Michael on Claudian tukena, vaikka tyttö on ymmärrettävästi välillä melkoisen ailahteleva käytökseltään. Claudia yrittää saada luotettavia opettajia ja terveydenhoitajaa tuekseen Mondayn etsinnässä, sillä hän alkaa aavistaa, että kaikki ei ole nyt hyvin. Joku väittää Mondayn olevan isällään Baltimoressa, joku taas kotonaan, joku taas tädillään. April-isosisko välttelee Claudiaa ja Tuesday-pikkusisko haisee pissalle ja väittää Mondayn olleen komerossa piilossa. Onko Monday vaarassa? Vai eikö hön vain halua enää tavata Claudiaa? Oliko Monday yhtään sellainen, joksi Claudia hänet kuvitteli? Miksei kukaan ota Claudiaa todesta?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i></i></b></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b>Jos Monday palaa...</b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Jos hän palaisi, voisimme työstää esseetäni yhdessä. Voisimme korjata tehtäväni, keksiä uusia liikkeitä tanssisoolooni. Minun ei tarvitsisi käydä oppimiskeskuksessa. Yhdessä saisimme kaiken sujumaan taas parhain päin. Minun oli pakko löytää Monday.</i></b>(s. 139)</div></blockquote><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En alussa ollut ihan vakuuttunut tästä kirjasta ja aikatasohyppelyn takia juoneen oli hankala päästä sisään. Mutta sitten kun kirja imaisi minut pyörteisiinsä, olin vaikuttunut. Ja järkyttynyt. Mondayn tarina ei ole mitenkään kevyimmästä päästä ja jäi minunkin, aikuislukijan, mieleen pitkäksi aikaa kaihertamaan. Tosi ovelasti rakennettu mysteeri ja ystävyyden kuvaus, joka käsittelee myös tärkeitä teemoja, kuten lukivaikeuksia, koulukiusaamista ja perheväkivaltaa karmeimmassa muodossaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan minäkertoja, Claudia, tekee ikänsä tasoisia havaintoja, joista huokuu vielä lapsellisuus. Toisaalta hän on toki aidosti huolissaan ystävästään, mutta myös omasta koulumenestyksestään, joka nyt kärsii, kun Monday ei auta häntä tehtävissä. Loppuosan totaalikäänne ei ollut mitenkään arvattavissa. Tämä oli kaikessa karmeudessaan yksi tämän vuoden parhaista YA-kirjoista. Claudian kiinnostus tanssiin ja väreihin tuo myös oman kiinnostavan lisäyksensä kirjaan. Vaikka Claudian perhe on harras kristitty, ei uskonnollisuus näy kirjassa juuri muuten kuin yhteisöllisyyden kautta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan 5-</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän kirjan lainasin kirjastosta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">--</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/11/rajaton-tiffany-d-jackson.html" target="_blank">Tiffany D. Jackson: Rajaton</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2019/11/sadie-courney-summers.html" target="_blank">Courtney Summers: Sadie</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2019/08/we-were-liars-e-lockhart.html" target="_blank">E. Lockhart: Me olimme valehtelijoita</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-233629693460400352023-11-26T13:43:00.001+02:002023-11-26T13:43:20.098+02:00Atlas-trilogia: Olivie Blake<p><b><span style="font-size: large;"> Atlas - Valitut: Olivie Blake. Suomentanut Sarianna Silvonen. Aula & Co 2023 (Atlas #1)</span></b></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; font-weight: bold; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_m1YaRKqjRkUXj7VI-DPOGDxTBeChPop-iKYgHAUuMauQfNZ1foYeUj9x_JeChXHrRZiwMvXTeU4_v_ayYma8wBITba1Vq0hFLfgYlWQdpML4m8tkwF1jBnxX8gRKhjX6GPix0xKzngZLvI5F1Fg-hi7Be6VoOQV5FOQRnZF8X9NaqhcOtp0OowwqD6w/s2526/Atlas_72dpi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2526" data-original-width="1821" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_m1YaRKqjRkUXj7VI-DPOGDxTBeChPop-iKYgHAUuMauQfNZ1foYeUj9x_JeChXHrRZiwMvXTeU4_v_ayYma8wBITba1Vq0hFLfgYlWQdpML4m8tkwF1jBnxX8gRKhjX6GPix0xKzngZLvI5F1Fg-hi7Be6VoOQV5FOQRnZF8X9NaqhcOtp0OowwqD6w/w462-h640/Atlas_72dpi.jpg" width="462" /></a></div>Englanninkielinen alkuteos (2022): <b style="font-style: italic;">The Atlas Six. </b>Kansi: <b>Jamie Stafford-Hill</b><p></p><div style="text-align: justify;">"Salaisuuksia, petoksia ja viettelyä. Tervetuloa Aleksandrian seuraan!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kerran vuosikymmenessä kuusi sukupolvensa lahjakkainta maagikkoa, medeialaista, pääsee kilvoittelemaan paikasta maailman vaikutusvaltaisimmassa salaseurassa, Aleksandrian seurassa. Valitut saavat enemmän mainetta ja vaikutusvaltaa kuin he osaavat kuvitellakaan. Mutta mihin hintaan?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämänkertaisesta kuusikosta jokaisella on omat syynsä ottaa seuran salaperäinen kutsu vastaan. Jokainen heistä on valmis taistelemaan kynsin hampain mahdollisuudesta liittyä aleksandrialaisiin, vaikka se tarkoittaisi tiivistä yhteistyötä pahimpien vihollisten kanssa ja luotetuimpien liittolaisten pettämistä. Vaikka se tarkoittaisi, etteivät kaikki selviä vuodesta hengissä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Atlas – Valitut on kansainväliseksi ilmiöksi nousseen Atlas-sarjan avausosa. Kirjan on suomentanut Sarianna Silvonen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tiktok-sensaatioksi nousseen Atlas-sarjan luoja, kirjailijanimellä Olivie Blake kirjoittava Alexene Farol Follmuth on Los Angelesissa asuva juristi ja kirjailija. (<a href="https://aulakustannus.fi/kirjat/atlas-valitut" target="_blank">Aula & Co</a>)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;">Tämä <b>Olivie Blaken <i>Atlas</i></b>-trilogian avausosa <b><i>Atlas - Valitut</i></b> valikoitui minun lukemistooni ihan hetken mielijohteesta. Ensisilmäys kustantajan luetteloon ei vielä saanut mielenkiintoani heräämään, mutta ilmeisesti jonkinlaisessa Dark academia -jälkihuumassa luettuani alkukesästä<b> Leigh Bardugon <i>Salatun tiedon seuran</i> </b>kiinnostuin tästä sittenkin. Onneksi, sillä reilut 500 sivua hurahtivat tämän kirjan parissa minulla yllättävän ripeää ilman pitkästymisen tai epätoivon tunteita.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">New Yorkin taikayliopistossa opiskelevat Nico de Varona ja Libby Rhodes ovat olleet pitkään toistensa pahimmat kilpakumppanit. He ovat molemmat todella lahjakkaita fysikalisteja, eli heillä on kyky muuttaa materiaa eri muotoon, mutta he ovat jatkuvasti tukkanuottasilla. Nyt Libby on mielissään, sillä he ovat valmistumassa, eikä heidän näin ollen tarvitse nähdä toisiaan enää ikinä. Tai no... toisin käy. Erikoinen mies astelee päätöstilaisuuden jälkeen näiden riitapukareiden luokse ja antaa heille hyvin salamyhkäiseltä kuulostavan tarjouksen. Tämä Atlas Blakely -niminen mies kertoo hyvin vaikutusvaltaisesta Aleksandria-seurasta, johon päästyään jäsenellä on käsillä kaikki seuran valtavan kirjaston tieto hallussaan. Seuran pääsykokeeseen valitaan joka kymmenes vuosi kuusi maailman parasta taikakykyjä omaavaa kokelasta, joista yksi karsiutuu pois. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i></i></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><i><b>Nico oli kuuden parhaan joukossa koko maailmassa.</b></i></div><div style="text-align: justify;"><i><b>Koko maailmassa.</b></i></div><div style="text-align: justify;"><i><b>Ja niin oli myös Libby. </b></i></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Mutta mitä varten? </i>(s. 31)</b></div></blockquote><div style="text-align: justify;"><b></b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Libby ja Nico eivät voi jättää tarjousta käyttämättä, vaikka molemmat joutuvat jättämään tärkeitä ihmisiä taakseen - Libbyn poikaystävä Ezra, jota Nico ei ole voinut koskaan sietää, sekä Nicon kämppäkaveri Gideon, joka on tämän suojelusloitsujen ansiosta turvassa kamalalta merenneitoäidiltään. Gideon osaa kulkea unimaailmoissa, joten yhteys näiden hyvin läheisten ystävien välillä kuitenkin tulee säilymään. Libbyn ja Ezran välit kuitenkin haalenevat ajan saatossa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Muut kokelaat ovat japanilainen naturalisti Reina Mori, jolla on uskomaton yhteys kasveihin, rikkaan perheen poika Tristan Caine, jolla on kyky nähdä illuusioiden ja taikuuden läpi, kreikkalainen menestyneen taikasuvun jäsen Callum Nova, joka empaattina pystyy vaikuttamaan ihmisten tunteisiin, sekä kaikki kauneudellaan lumoava Parisa, joka telepaattina lukee ihmisten ajatukset. Joukkion ottaa vastaan salaperäisen oloinen Dalton Ellery, joka on jäänyt seuran palvelukseen edellisestä kokelaserästä ja toimii nyt joukkion oppaana. Parisa iskee heti silmänsä pidättyväisen oloiseen Daltoniin, mutta kaikki muut tuntuvat kuolaavan enemmän kauniin Parisan perään kuin Dalton, joka ei päästä Parisaa ajatuksiaan tonkimaan. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b><i></i></b></div><blockquote><div style="text-align: center;"><b><i>"Miksi pysyt täällä?" Parisa kysyi. "Sinulla oli koko maailma jalkojesi juurella."</i></b></div><div style="text-align: center;"><b><i>"Minulla on koko maailma täällä", Dalton sanoi katsomatta häntä. "Ja vielä enemmän." (s. 423)</i></b></div><div style="text-align: center;"></div></blockquote><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kaikki nämä kuusi kokelasta pääsevät nyt testaamaan, miten he voivat yhdistää omia taikavoimiaan toisten kanssa seuran kirjaston tietomäärän tutkistelun lomassa. Nico ja Reina harjoittelevat yhdessä, mutta Nico saa myös Libbyn yhteistyöhän kanssaan, vaikka sama piikittely heidän välillään jatkuu. Callum saa Tristanin liittolaisekseen osin empaatin kepulikonstein. Parisa taas viettelee kenet haluaa, mutta Dalton Ellery on hänen päämääränsä. Hänen on selvitettävä, mitä tuon miehen mielessä on niin voimakasta, jota tämä suojelee niin kovasti Parisalta. Kokelaille järjestyy heti alkumetreillä tulikoe, jossa he joutuvat yhdistämään voimansa, kun Aleksandria-seuran suojaukset murtuvat ja sisään kartanoon pääsee ei-toivottuja henkilöitä. Tämän välikohtauksen jälkeen Parisa alkaa karttaa Callumia, sillä hän tajuaa, mihin tämä kykenee empaatin taidoillaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i></i></b></div><blockquote><div style="text-align: justify;"><b>Callum ei tarvitse sinua. Hän haluaa sinut<i>, Parisan ääni muistutti Tristania. </i>Sinun on syytä kysyä itseltäsi miksi.<i> (s. 248)</i></b></div><div style="text-align: justify;"></div></blockquote><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kuka karsiutuu pois joukosta ja miten? Ketkä ovat vahvimmat liittolaiset? Mikä on Dalton Ellery miehiään? </div><div style="text-align: justify;"><b><i><br /></i></b></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Atlas - Valitut</i></b> piti minut otteessaan ja piinassaan koko ajan. Ihmissuhteet, juonittelu, pitkälle viedyt taikavoimat ja henkilöhahmoihin ja juoneen liittyvä yllätyksellisyys tekevät tästä kirjasta oikean lukuilottelun. Mielenkiintoisimmiksi hahmoiksi nousivat Tristan, jonka kyvyt olivat alussa muille hiukan hämärän peitossa ja osoittautuivatkin voimakkaammiksi kuin ajateltiin, sekä Libby, jota muut pitävät varovaisena ja säikkynä, mutta joka tulee vielä näyttämään todellisen voimansa. Fantasiakirjojen kohdalla minulla saattaa monesti tulla jossakin vaiheessa tylsistymistä, kun alkuinnostus hienosta maailmasta tai hienoista kyvyistä ei enää riitä pitämään innostustani yllä, mutta tämän kirjan kanssa ei tullut tällaisia hetkiä, sillä se on yhtä lailla viihdyttävästi ja kiinnostavasti kirjoitettu alusta loppuun. Toivottavasti jatko-osia ei tarvitse odotella hirveän kauaa, sillä en malta olla tarttumatta niihin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanani 4,5</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://kirjakasta.fi/atlas-valitut/" target="_blank">Kirjakasta</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://kirjahamsterinlukuvinkit.blogspot.com/2023/11/atlas-valitut-olivie-blake.html?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter" target="_blank">Kirjahamsterin lukuvinkit</a></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä luettavaa:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2023/07/alex-stern-trilogia-leigh-bardugo.html" target="_blank">Salatun tiedon seura: Leigh Bardugo</a></div><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: large; font-weight: bold;"><br /></span></p>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-69152375927090467122023-11-19T10:53:00.000+02:002023-11-19T10:53:16.136+02:00Kimeerit: Helena Waris<p><span style="font-size: large;"><b> Kimeerit: Helena Waris. Otava 2023</b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTN-DEThTXL18r19Fetc98fnZFG62cH5qGiWeAFKugrE6QctNAYI3Ee39GIDSj2uKyQjsiw9nkXWfXg2oRPJByVjMEbZMHgkBokHaJK_lI2l1hBOhQB0jOh6Gw5vt61GeGbweWH3pJKte1OCUmhefcppHhFnoBlIkdn5KtLBnMdpwA0QXcVeW_vfTFj1E/s2516/kimeerit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2516" data-original-width="1713" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTN-DEThTXL18r19Fetc98fnZFG62cH5qGiWeAFKugrE6QctNAYI3Ee39GIDSj2uKyQjsiw9nkXWfXg2oRPJByVjMEbZMHgkBokHaJK_lI2l1hBOhQB0jOh6Gw5vt61GeGbweWH3pJKte1OCUmhefcppHhFnoBlIkdn5KtLBnMdpwA0QXcVeW_vfTFj1E/w436-h640/kimeerit.jpg" width="436" /></a></div>Kansi: <b>Karin Niemi</b><div><br /></div><div style="text-align: justify;">"Arvoituksellisen kiehtova paranormaali nuortenromaani Norasta, joka kantaa salaisuutta dna:ssaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Noran perhe on aina muuttanut maasta toiseen vaikeuksiin joutuessaan. Nyt Nora pakenee yksin suomalaiseen pikkukaupunkiin, jossa kohtaa sukunsa mysteerit. Siitä alkaa tapahtumien vyöry. Salaperäisen Mian perhe auttaa Noraa sopeutumaan uudenlaiseen elämään. Mutta voiko Nora auttaa yllättäen löytynyttä serkkuaan Peteä, jonka veressä virtaa vieläkin synkempi salaisuus? Onko liian myöhäistä?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">´Te olette lääketieteellisiä sensaatioita. Teidän mahdottoman sukulinjanne olisi pitänyt hävitä jo tuhansia vuosia sitten. Mutta siinä te silti olette.´ "(<a href="https://otava.fi/kirjat/kimeerit/" target="_blank">Otava</a>)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Helena Warikselta</b> olen kukenut aiemmin mukavan ohuen YA-dystopiatrilogian<b style="font-style: italic;"> Kone, </b>johon kuuluvat osat<b style="font-style: italic;"> Linnunsitoja, Vedenkehrääjä</b> ja<b style="font-style: italic;"> Jäänvartija,</b> sekä tutustunut hänen lastenkirjasarjaansa <b><i>Olafin pentupäiväkirjat</i></b> työni puitteissa. Lisäksi luin hänen <b>Jesse Haajan</b> kanssa yhteistyössä kirjoittamansa kotimaisen supersankariromaanin <b><i>Rendel</i></b>, joka oerustuu samannimiseen elokuvaan. Siitä ei jäänyt minulle mitään kovin mairittelevia muistikuvia. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">17-vuotiaan Noran perheessä kuohuu, eivätkä perheen nuoret Jon ja Nora voi käsittää, miksi heidän vanhempansa ovat niin dramaattisia, että koko perheen on muutettava vähin äänin pois - jälleen kerran - Briteistä. Syynä on se, että Jon on lähettänyt omaa DNA:taan eräälle Genimedic-nimiselle yritykselle tietämättä, mikä kauhistus se heidän perheelleen on. Kaiken kuohunnan keskellä vanhempien on pakko kertoa, että Nora ja Jon eivät ole ihan tavallisia tallaajia, vaan heidän perimässään on äidin puolelta tullut rasite. He ovat lääketieteellisiä ihmeitä, eivätkä he saa paljastua. Sen takia he ovat käyneet aina vain yhden luotetun perhelääkäri Larssonin luona ja juuri siksi he ovat vaihtaneet välillä maisemaa hyvin nopeaa ja salamyhkäisesti. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kaiken draaman jälkeen käy niin, että itsepäinen Jon ei suostu muuttamaan, vaan jää tyttöystävänsä Iriksen kanssa Britteihin, kun taas Nora lähetetään sukulaisten luo Mikkeliin kainalossaan ihan uusi identiteetti - ja päällimmäisenä tunteena hämmennys. Vanhemmat ovat matkustaneet jonnekin salaiseen paikkaan, eikä Nora saa ottaa heihin eikä veljeensä yhteyttä. Inga-tädin luona on oudot vibat: nörtähtävä Pete-serkku on muuttunut tosi hottikseksi ja Inga-tädillä näyttää olevan ongelmia päihteiden kanssa. Pete käyttäytyy muutenkin tosi oudosti. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Oma elämäni ei kai olisi enää koskaan yksinkertaista. Minä olin kummajainen, jolla oli merkillinen veri. Se ei näkynyt päällepäin, mutta tunsin sen jo sisälläni. Minussa oli jotain uutta, kesytöntä ja rohkeaa voimaa</i></b>. (s. 54)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Nora tuntee yllättävän voimakasta vetoa serkkuansa kohtaan, mutta yrittää työntää ajatuksensa syrjään - heikolla menestyksellä tosin. Pete kertoo viimein, mitä erikoista Norassa on - ja miksi hän haistaa kaikki tuoksut niin tarkkaan. Hän, kuten Petekin, ovat egyptiläisistä polveutuvia kimeereitä. Hän esittelee Noralle muita tyyppejä, jotka ovat samaan tapaan luonnonoikkuja kuin hekin.Itse asiassa koko Mikkelin kaupunki on suuri kimeerien keskittymä. Eräs Peten kavereista kiinnostuu Norasta erittäin voimakkaasti, mutta Noran ajatukset suuntaavat enemmän Peteen päin, joka tosin alkaa käyttäytyä välillä hyvin omituisesti. Syykin selviää pian. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>Katsoin nuorukaisen notkeaa liikkumista, joka oli kuin ammattitanssijalla. Jakobin kissamainen keho liukui askelmilla sulavasti, aivan kuin hänen nivelensä olisivat olleet nestemäiset</i></b>. (s. 69)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Nora yrittää sopeutua suomalaiseen talveen, siihen, että hän onkin kimeeri ja että koko hänen lapsuutensa on ollut salaisuuksien peitossa. Samalla hänellä on huoli Petestä, joka näyttää kärsivän välillä jostakin. Hän saa ystävän Miasta ja Jakobista, sekä treffiseuraa häneen kovasti mieltyneestä Kimistä. Mutta kun Nora kuulee, että Genimedic-yhtiö on rantautumassa myös Mikkelin kaupunkiin, hän uskoo kimeerien olevan vaarassa. Vai ovatko he? Osa lähtee laumaviettinsä vaikutuksesta pitämään omaa yhteisöään Kainuun korpiin, ja sinne vie lopulta myös Peten tie. Mutta Nora saa kuulla yllättävän hyviä uutisia, joka voi pelastaa kaikki kimeerit, hän lähtee Kainuuseen etsimään Peteä, jota ei yhä saa mielestään.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><blockquote><b><i>- Mitä serkumpi sitä herkumpi, joo, mutta jälkeläisistäkin tulisi mitä lie kampurajalkoja.</i></b> (s. 163)</blockquote></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Kimeerit </i></b>alkaa hyvin lupaavasti, mutta ei saa minua ihan täysin pauloihinsa. Idea egyptiläistä perimää kantavista, ihmekykyjä omaavista kimeereistä keskittyneenä Mikkelin kaupunkiin on sinänsä hyvin uskomattoman kiehtova - mutta myös jotenkin höperö. Noran ajatukset pyörii (liikaa) serkkukomistuksessa, vaikka tämä käyttäytyy jotenkin tosi vastenmielisesti. Perhelääkäri Larsson ilmestyy myös Suomeen, sillä hänhän on kaikkien kimeerien lääkäri. Erityisen pettynyt olen loppuratkaisuun, jossa kaikki tapahtuu ehkä liian helposti ja vuosisatojen kiroukset voidaan pois pyyhkiä. Peten ja Noran romanttinen suhde jää vaille täyttymystään.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olen urbaanifantasian ystävä ja paranormaali romantiikkakin puree yhä (vaikka en tätä ehkä lukisi paranormaaliksi romantiikaksi, kun molemmat osapuolet eivät ole tavallisia ihmisiä), mutta <b><i>Kimeerit</i></b> ei nyt iskenyt minuun kovinkaan isosti. Ehkä tämä saattaa purra kuitenkin nuorempaan sukupolveen, joka kaipaa ohuempaa romanttispainotteista fantasiakirjaa luettavakseen. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan tälle 3+</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämän kirjan lainasin kirjastosta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://kiiltomato.net/critic/helena-waris-kimeerit/" target="_blank">Kiiltomato</a></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä luettavaa:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2014/07/karou-trilogia-laini-taylor.html" target="_blank">Karou-trilogia: Laini Taylor</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-39346965757123216082023-11-12T15:39:00.001+02:002023-11-12T15:39:56.851+02:00Nick ja Charlie: Alice Oseman<p><b><span style="font-size: large;">Nick ja Charlie: Alice Oseman. Suomentanut Johanna Auranheimo. Tammi 2023 </span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqMkzqs9ccHI-9idxUEaikwD-E_MefVey3UDfhMkZ8vqDIGXRxJlGN4Up3PZAHnSPFsZvXFZnyilmXEc7CT9sA0tnqW86uLOdldbR_C6828lePke7cyauehtJ0Yab_Ph3Ud0x9d54jhHKWAXPZP6Ac3j00XMEiBSL6VHUOX2snXMFsrARRhS0iBZpA5Ak/s2339/nick%20ja%20charlie.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2339" data-original-width="1524" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqMkzqs9ccHI-9idxUEaikwD-E_MefVey3UDfhMkZ8vqDIGXRxJlGN4Up3PZAHnSPFsZvXFZnyilmXEc7CT9sA0tnqW86uLOdldbR_C6828lePke7cyauehtJ0Yab_Ph3Ud0x9d54jhHKWAXPZP6Ac3j00XMEiBSL6VHUOX2snXMFsrARRhS0iBZpA5Ak/w416-h640/nick%20ja%20charlie.jpg" width="416" /></a></div><div><br /></div>Englanninkielinen alkuteos (2015/2020): <b><i>Nick and Charlie</i></b>. Kansi: HarperCollinsPublishers<div><br /></div>"Poissa silmistä, poissa mielestä?<br /><br />Alice Osemanin miniromaanissa kurkistetaan, mitä kuuluu Heartstopper-sarjakuvista ja Neflixin menestyssarjasta tutuille Nickille ja Charlielle, kun seurustelua on takana jo kaksi vuotta.<br /><br />Kaikkien mielestä Nick ja Charlie ovat täydellinen pari, täysin erottamattomat. Nickin on kuitenkin aika lähteä opiskelemaan eri kaupunkiin, ja yhtäkkiä kaikki epäilevät, mahtavatko he pysyä yhdessä.<br /><br />Hyvästien lähestyessä Nick ja Charlie alkavat itsekin pohtia, onko heidän suhteensa riittävän vahva. Totuushan on, että vain harva ensirakkaus kestää ikuisesti…<br /><br />Charlie: ”Olen seurustellut Nick Nelsonin kanssa kaksi vuotta. Hän tykkää rugbysta, Formula 1:stä, koirista, Marvel-universumista, huopakynien rahinasta paperilla, sateesta ja kenkiin piirtelystä. Hän tykkää myös minusta.”<br /><br />NICK: ”Minun ja Charlie Springin yhteisiä juttuja ovat: Leffojen katselu. Samassa huoneessa kököttely omien läppärien äärellä, tekstailu toisillemme eri huoneista. Pussailu. Kokkailu. Drinkkien sekoittelu. Juominen. Puhuminen. Riitely. Nauraminen. Olemme varmaan vähän tylsiä. Mutta mitä sitten.” (<a href="https://www.tammi.fi/kirja/alice-oseman/nick-ja-charlie/9789520454555" target="_blank">Tammi</a>)<div><br /></div><div><b>Oma arvio:</b></div><div><b><br /></b></div><div><div style="text-align: justify;">Minähän olen täysin hullaantunut<b> Alice Osermanin</b> luoman <i style="font-weight: bold;">Osemanversen </i>hohdokkaimpiin helmiin eli <b><i>Heartstopper</i></b>-sarjakuviin, joista on ilmestynyt neljä osaa (kolme suomeksi) ja viidennettä eli viimeistä osaa odotellaan saapuvaksi tälle vuotta. Pidin myös kovasti Charlien isosiskosta kertovasta romaanista <b><i>Yksinpeli</i></b>, jonka suomennos ilmestyi tänä syksynä. Netflixissä olevat sarjan kaksi tuotantokautta olen katsonut jo kahteen kertaan. Niinpä tunnen itsenä hemmotelluksi, kun tälle syksyä ilmestyi vielä tarinallisesti viidennen <b><i>Heartstopperin </i></b>jälkeiseen aikaan sijoittuva pienoisromaani <b><i>Nick ja Charlie</i></b>. Ja ennen joulua pitäisi tulla vielä toinen pienoisromaani <b><i>Charlien joulu</i></b>, joka taas sijoittuu ajaltaan suurin piirtein kolmannen ja neljännen <b><i>Heartstopperin</i></b> väliin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b><i>Miten vieläkin...Miten voi olla, että vielä kahden vuoden jälkeen minusta tuntuu tältä hänen sylissään?</i></b> (s. 144)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ensimmäistä kertaa Nickin ja Charlien fanit saavat lukea heidän tarinaansa kirjoitetussa muodossa. Alkuun se tuntuu minusta jopa hieman hämmentävältä, niin tottunut olen vähätekstiseen sarjakuvamuotoon. Nick ja Charlie ovat nyt seurustelleen kaksi vuotta, Charlie on selättänyt pahimmat syömishäiriöön ja ahdistuneisuuteen liittyvät kipuilunsa ja parin suhde on edennyt fyysiselle tasolle, eli seksiä on jo harrastettu. Pojat voivat näyttää tunteensa avoimesti, eikä Charlieta aiemmin kiusannut Harrykaan enää olen niin kakkiainen kuin ennen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b><i>Enää meidän ei tarvitse pelätä. Pidän Nickiä kädestä aina kun huvittaa.</i></b> (s. 23)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Nyt unelmaparilla on kuitenkin ihan uudet haasteet edessä, kun vuotta vanhempi Nick valmistuu ja lähtee yliopistoon. Hän on tietysti innoissaan kaikesta uudesta eikä voi olla höpöttämättä jatkuvasti yliopistoon siirtymisestä, kun taas Charlieta alkaa ärsyttää Nickin vaahtoaminen. Hän alkaa murehtia sitä, miten heidän käy, kun he joutuvat etäsuhteeseen. Sitten kun hän vielä kuulee, että Tao ja Elle ovat päättäneet erota, hän on epävarma, voivatko hekään Nickin kanssa onnistua.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b><i>"Älä kutsu minua äijäksi. Et ikinä kutsu minua äijäksi."</i></b> (s. 77)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tilanne eskaloituu eräissä bileissä siihen, että liikaa ryypännyt Charlie möläyttelee asioita Nickille, syntyy väärinymmärryksiä ja pojat ajautuvat erilleen. Molemmat rypevät tapahtunutta omilla tahoillaan. Tähänkö päättyy ihanimman parin rakkaustarina?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Nick ja Charlie</i></b> on sitä mitä odotinkin: söpö makupala, joka on tosi nopsakkalukuinen niin sivumääränsä (176) kuin väljien riviväliensä ja väliin sijoitettujen kuvien ja sarjakuvien vuoksi. Romaani toi ehkä hiukan uusia puolia pojista verrattuna sarjakuvaan. Tämä ei ehkä päräyttänyt tajuntaani, mutta on mukava lisä rakastamieni sarjakuvien rinnalle.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvosanaksi annan 4</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>--</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä luettavaa:</b></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/06/heartstopper-sarja-alice-oseman.html" target="_blank">Heartstopper-sarja: Alice Oseman</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2023/09/yksinpeli-alice-oseman.html" target="_blank">Yksinpeli: Alice Oseman</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2017/05/mina-simon-homo-sapiens-becky-albertalli.html" target="_blank">Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2809347804859686128.post-22970055785584065892023-11-12T14:10:00.001+02:002023-11-12T14:10:56.031+02:00Tulen ja tuhkan tyttäret: Anniina Mikama<p><b><span style="font-size: large;"> Tulen ja tuhkan tyttäret: Anniina Mikama. WSOY 2023</span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsuJBmXRqreqDUKBl1qne0y19WZcdXK9VHceiodczZsN9PLTMsRSq77jWU8uvcVVwj5fhuW0lVq9dgETwNrzIxA27TWtIoXlH5fFJwwCVjJoiFWC7tzhd0lGW1eoC5W7ycddplf664SnSW8qqjtNsznIdnF5UhcZzec1HQ7waIbjvpO0KyXA0q6m-tt7o/s2603/tulen%20ja%20tuhkan.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2603" data-original-width="1635" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsuJBmXRqreqDUKBl1qne0y19WZcdXK9VHceiodczZsN9PLTMsRSq77jWU8uvcVVwj5fhuW0lVq9dgETwNrzIxA27TWtIoXlH5fFJwwCVjJoiFWC7tzhd0lGW1eoC5W7ycddplf664SnSW8qqjtNsznIdnF5UhcZzec1HQ7waIbjvpO0KyXA0q6m-tt7o/w402-h640/tulen%20ja%20tuhkan.jpg" width="402" /></a></div>Kansi:<b> Sami Saramäki</b><div><br /></div><div style="text-align: justify;">"Tulta, ruudinsavua ja hovijuonitteluja</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Historiallisten seikkailujen mestarin 1500-luvun Irlantiin sijoittuva romaani tyttöjen välisestä ystävyydestä – ja taistelusta tuhoa kylvävää lohikäärmettä vastaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Legendan mukaan vuoren uumenissa asuu lohikäärme. Sotureiden retkue lähtee tutkimaan asiaa ja muinainen peto herää kostamaan pesärauhansa rikkojille. Hyökkäyksestä jää ainoana eloon linnanherran tytär Isibéal. Paetessaan halki palavien kylien Isibéal tapaa neljä kaltaistansa rohkeaa tyttöä. Kun sotureista ja miehistä suurin osa on saanut surmansa, joutuvat nuoret sankarittaret ottamaan ohjat käsiinsä. Heidän on saatava kaksi kilpailevaa aatelissukua yhdistämään voimansa lohikäärmeen kukistamiseksi."(<a href="https://www.wsoy.fi/kirja/anniina-mikama/tulen-ja-tuhkan-tyttaret/9789510499368" target="_blank">WSOY</a>)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Oma arvio:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Anniina Mikaman</b> uuden fantasiakirjan mahtipontinen nimi <b><i>Tulen ja tuhkan tyttäret</i></b> ja liekkien loimuttama upea kansi, kiitos <b>Sami Saramäen</b>, antavat odottaa seikkailullista, historiallista, juonitteluntäyteistä fantasiaromaania, jossa tytöt saavat loistaa. Nämä olivat minun ennakko-odotuksiani. Katsotaanpas, miten kävi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vuoksilinnan jaarlin 15-vuotias tytär Isibéal haluaisi, että hänen isänsä Erland kohtelisi häntä tasaveroisesti, kuten 17-vuotiasta Egil-isoveljeä. Niinpä hän on hyvin mielissään, kun hän pääsee muun seurueen mukana vaaralliselle matkalle kohti huhuttua lohikäärmeen luolaa, jossa uskotaan olevan suuria rikkauksia. Reissu menee kuitenkin pieleen ja lähes kaikki muut menettävät henkensä lohikäärmeen tulisuihkun alle, paitsi Isibéal. Hän näkee vain, kuinka Lorcán-niminen nuorimies ehtii anastaa säkin lohikäärmeen luolasta, ja tämä suututtaa luolassa uinuneen pedon.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b><i>- Se oli valtavan kokoinen. Lensi vain pari kertaa tästä ylitse puhaltaen tulta, mutta se riitti polttamaan kaiken karrelle.Se poltti talot ja ajoi ihmiset pakosalle. Sitten se napsi juoksevia ihmisiä lennossa ja söi yhtenä suupalana.</i></b> (s. 37)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Cáitlín ja Elen, ylimmät ystävykset, ovat palaamassa metsästysretkeltään, kun he kohtaavat kotikylässä kamalan näyn. Kaikki on palanut poroksi eikä juuri kukaan ole selvinnyt hengissä. Syylliseksi tuhosta paljastuu lohikäärme, joka on lentänyt kylän ylle ja puhkunut tulellaan kaikki maan tasalle. Tyrmistyneinä ja suruissaan he päättävät lähteä hakemaan apua jaarli Erlandin linnasta tietämättömänä tätä kohdanneesta tuhosta ja matkallaan törmäävät resuiseen, mielipuolisen oloiseen kulkurityttöön, jonka avusta he tylysti alkuun kieltäytyvät. He eivät vielä tiedä, että nokkelasta ja rohkeasta Moirinnista on heille vielä paljon apua matkansa aikana.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mukaan kuvioihin tulee vielä perheensä Erlandin joukoille menettänyt Nóra, jolla on kana kynimättä tämän kanssa. Erlandin joukot ovat nimittäin syynä siihen, ettei Nóran perheestä ole enää kukaan elossa. Muut eivät tiedä Nóran kaunasta Erlandia ja tämän jälkeläisiä kohtaan siinäkään vaiheessa, kun Erlandin tytär Isibéal liittyy joukkoon mukaan ja kertoo, ettei Lordi Erlandia enää ole. Ja että hän tietää, missä lohikäärmeen pesä on. Muut tytöt ovat kääntymässä sen kannalle, että koska miehistä ei näytä olevan lohikäärmeen kukistajiksi, he voivat itse alkaa suunnitella tämän surmaamista. Kun Elen pukee yllensä haarniskan tekeytyen ritariksi, hän tietää viimein, kuka hän on. Hän ei ole enää Elen, hän on Éamon, joka on salamarakastunut kauniiseen Isibéaliin. Isibéal on tosin lupautunut eräälle nuorelle miehelle, josta hänet on erinäisten kahnausten takia erotettu. Cáitlín taas ei voi unhoittaa sokeaa bardi Harperia, jonka he pelastivat erään palaneen kylän raunioista.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Nämä viisi tyttöä astuvat pois tyttöjen perinteisistä rooleista ja käyvät kohti rohkeaa taistoaan lohikäärmettä vastaan. Éamon on löytänyt todellisen olemuksensa transpoikana, Isibéal unohtaa taistelun tuoksinassa ylhäisen asemansa, Nóra unohtaa kostoaikeensa yhteen hiileen puhaltaessaan, Moirinn osoittautuu ihan yhtä selväjärkiseksi kuin muutkin ja Cáitlín löytää rakkauden. Lisäksi selviää, miten monta väärinkäsitystä on tapahtunut ja miten ne voivat johtaa vääriin tulkintoihin ja ratkaisuihin - ja miten sen takia ihmishenkiä uhrautuu. He taistelevat tyttöjä vähättelevien miesten asenteita ja vastaan ja hämmästyttävät heidät neuvokkuudellaan.</div><div style="text-align: center;"><b><i><br /></i></b></div><div style="text-align: center;"><b><i>Lohikäärmeen silmät olivat väriltään tulenkarvaiset kuin kuumana palavan ahjon hiillos. Ne katsoivat suoraan eteenpäin ja niissä oli tappamiseen tottuneen metsästäjän ankara ja mitään pelkäämätön katse. Suupielet kaartuivat siten, että terävät hampaat tulivat näkyviin ja näytti kuin peto olisi hymyillyt julmaa, itsetyytyväistä hymyä.</i></b> (s. 77)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mutta miten käy lohikäärmeen? Saavatko he surmattua tuhoa kylvävän otuksen? </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja lähti minusta mukavasti käyntiin lohikäärmeenmetsästyskohtauksellaan (huh, nyt tuli pitkä sana) ja sitten kaikki keskeiset tyttöpäähenkilöt esiteltiin luontevasti siihen perään. Jotenkin seikkailullinen tarina kuitenkin kävi minun makuuni ajoittain hiukan tylsäksi ja raskassoutuiseksi sen jälkeen, vaikka kiintoisia tapahtumia toki riitti. Henkilöhahmot erottuivat mukavasti toisistaan edukseen, mutta heidän sisäänsä oli kuitenkin hankala päästä. Romanssit syntyivät vähän niin kuin puun takaa, kuten Éamonin rakkaus Isibéalia kohtaan ja lopun Nóran ja Éamonin syvenevät tunteet. Eniten pidin Elenin/Éamonin hahmosta ja hänen tiestään kohti todellista sukupuoltaan transpoikana. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><b><i>Koko ikänsä hän oli piilotellut todellista luontoaan, mutta nyt se pyrki esiin sellaisella voimalla, että hän oli alkanut vapista kauttaaltaan. Tämän rautapanssarinsa suojissa hän koki viimeinkin olevansa se, jollaiseksi hänet oli tarkoitettu.</i></b> (s. 100)</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En voinut sille mitään, että sympatiani olivat kokoa ajan lohikäärmeen puolella, enkä osannut nähdä sitä missään vaiheessa kyliä polttavana hirviönä, vaan omaa pesäänsä puolustavana otuksena, joka vain halusi elää rauhassa. Kirjassa selviääkin, miksi lohikäärme on toiminut niin kuin on toiminut, ja hän saa hiukan myötätuntoa osakseen ja hyvityksen siitä, mitä häneltä on viety.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><i>Tulen ja tuhkan tyttäret</i></b> on hienosti rakennettu fantasiaromaani, joka varmasti vetoaa historiallisista ja seikkailullisista kirjoista nauttiviin nuoriin lukijoihin. Siinä on hiukan samaa henkeä kuin aikuisimmissa fantasiasaagoissa <b><i>Valtaistuinpeli </i></b>ja <b><i>Noituri</i></b>.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Annan arvosanaksi 3,5</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b>Muualla:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://sinisethelmet.wordpress.com/2023/10/05/feministinen-lohikaarmetaisto-anniina-mikaman-tulen-ja-tuhkan-tyttaret/" target="_blank">Siniset helmet </a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://kirjojenkeskella.blogspot.com/2023/10/tulen-ja-tuhkan-tyttaret.html" target="_blank">Kirjojen keskellä </a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://lastenkirjahylly.blogspot.com/2023/11/tyttoenergiaa-1500-luvun-irlannista.html" target="_blank">Lastenkirjahylly</a></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><b>Samantyylistä luettavaa:</b></div><div style="text-align: justify;"><b><br /></b></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2022/03/maailmantyttaret-siiri-enoranta.html" target="_blank">Maailmantyttäret: Siiri Enoranta</a></div><div style="text-align: justify;"><a href="https://adelheid79.blogspot.com/2019/01/savuvarkaat-sarja-sally-green.html" target="_blank">Savuvarkaat-trilogia: Sally Green</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Heidi Phttp://www.blogger.com/profile/16719976345970047559noreply@blogger.com0