Pese hampaat ennen kuin pussaat: Satu Kivinen

Pese hampaat ennen kuin pussaat: Satu Kivinen. Otava 2018

Kansi: Tuuli Juusela

"Kunpa olisi poikaystävä ja edes B-kupin tissit! Päiväkirja paljastaa 14-vuotiaan Sofian haaveet ja inhokit. Hulvaton esikoisromaani.

Kummitäti luonnehtisi Sofiaa rasittavaksi takapenkin teiniksi, paras ystävä Iines taas laiskimukseksi. Omasta mielestään Sofia on varsin mukiinmenevä olemattomia tissejä lukuun ottamatta. Hän rakastaa pizzaa ja listojen laatimista. Hän pystyy kertomaan Salattujen elämien juonenkäänteet 10 vuoden ajalta. Hän on perillä muotivillityksistä. Hän saa pierun tulemaan tahdonvoimalla. Hänen tulevaisuuden suunnitelmissaan Hollywood ei ole pois suljettu vaihtoehto.

Sofiasta ei ole mitään järkeä himmailla puolivaloilla: elämä on ihanaa!"(Otava)

Oma arvio: 

Oi että, tämä kirja meinasi mennä minulta täysin ohitse, mutta onneksi bongasin tämän pinkkikantisen ihanuuden töissäni ja otin luettavakseni. Ihana piristys nuortenkirjavalikoimaan sateenkaari-, mielenterveys- ja feministiteemojen jälkeen (enkä nyt sano, että vakavissa teemoissa nuortenkirjallisuudessa olisi mitään vikaa, mutta vaihtelu virkistää...) Satu Kivisen Pese hampaat ennen kuin pussaat hurmaa niin kirjan nimellä, kansikuvalla kuin päiväkirjamaisella sisällöllään taatusti kohderyhmäyleisönsä (noin 12-15-vuotiaat) ja myös toki sitä vanhemmatkin.

Klo 16

Tiedättekö mikä on inhottavaa? Se, kun menee yleiseen vessaan pissalle ruuhka-aikaan. Joku aina käynyt kakalla ennen vuoroasi, ja seuraava kävijä luulee tietenkin sinun jättäneen hajut jälkeesi. (s. 36)

Päiväkirjamainen muoto tuo kirjan päähenkilön, 14-vuotiaan Sofia Mikkolan ajatukset ja kommellukset lukijan lähelle bridgetjonesimaiseen tyyliin. Tätä voisikin tituleerata nuorten Bridget Jonesiksi tai toisaalta tyttöjen versioksi suorapuheisesta Paretskoin K15-sarjasta. Sofialla on läpinäkyvässä yöpaidassa kekkuloiva äiti, joka omistaa lahjatavaraliikkeen ja uhkaa tunkea koulun halloween-bileiden valvojaksi, ja boheemi Päivi-täti, joka työskentelee kampaajana (mutta on tehnyt elämänsä aikana kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä) eikä säästele sanojaan opettaessaan siskontyttärelle elämän saloista. Parasta antia kirjassa onkin Sofian ja Päivin välillä hersyvä huumori, joka ei aina tavoita Sofian äitiä. Sofian höpsö mummu tulee myös mukaan kuvioihin, sillä hänen on muutettava hetkeksi heille evakkoon. Entäs Sofian isä? Häntä ei tarinassa esiinny kuin sivulauseissa, sillä Sofian vanhemmat ovat eronneet kymmenisen vuotta sitten. Lisäksi Sofialla on höperö Raipe-koira.

Kun olin saanut ravisteltua itseni hereille, lähetin Päivi-tädille viestin Whatsappissa: Oletko sitonut miehiä tuoleihin viime aikoina? 

Täti vastasi heti: En tuoleihin, mutta...

Lähetin uuden viestin: Ethän kuuna päivänä yrittäisi mukiloida Jare Henrik Tiihosta?

Täti: Oletko unohtanut ottaa aamulääkkeesi? (s. 126)

Myös Sofian sporttisella ystävällä Iineksellä on sana hallussa, ja Sofian harmiksi isompi rintavarustus. Kaveriporukkaan kuuluvat myös kaksoset Jossu ja Jutta, sekä usein myös pojat Kassu ja Leo. Kouluun tulee myös kirjan alussa uusi, komeatukkainen poika, jonka tytöt nimeävät Dragon Balliksi. Sofian pasmat menevät sekaisin, kun hän törmää Leon ja tämän veljensä Aleksin luona komistukseen, Perttuun.  (Minua huvittaa, kun Sofia vertaa Perttua Shadowhunters-sarjan Dominic Sherwoodiin - aivan mahtavaa!) Sofialle tulee Pertusta pakkomielle, mutta miten hän saisi tämän kiinnostumaan itsestään, kun hän ei ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa eikä oikein pidä itseään valloittavan kauniina. Leo lupaa toimia puhemiehenä, mutta kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan. Sofia saa myös mukavan liittolaisen Aleksista. Alankin heti pyöritellä päässäni eri poikavaihtoehtoja ja yrittää arvailla, kenen pojan kanssa Sofia pääsee lopulta pussailemaan ensisuudelmansa.

Olen tutkaillut itseäni koko illan kokovartalopeilistä. Muistan lukeneeni naistenlehdestä, että monilla naisilla on stringejä käyttäessään itsevarma ja seksikäs olo. Harmi vain, että stringit hiertävät persvakoa niin vietävästi. Kuka tällaiset perverssit pornopöksyt on oikein mennyt keksimään? (s. 100)

Sofia miettii kirjassa tavanomaisia (?) teinitytön ongelmia: miten saada poikakaveri, isommat rinnat, vähemmän nolo äiti, vähemmän kahjo täti ja ensisuudelma. Välillä Sofian tissikompleksi menee minusta hiukan toistamiseksi, mutta kaipa se on hänelle niin polttava ongelma.  Pidän kirjan intertekstuaalisista viitteistä pop-kulttuuriin, ne tuovat tarinaan mukavalla tavalla eloa - erityisesti kun Shadowhunters-sarja saa maininnan. Huumori on suurimmaksi osin tosi osuvaa, vaikka välillä tuntuu, että vähemmälläkin yrittämisellä henkilöiden väliset sanailut olisivat hauskuttaneet. Kirjan päähenkilö on ihanan samaistuttava epävarmuudessaan, ja pidän hänen itseironian taidostaan, ja muutkin kirjan henkilöt perusteltuja. Ainoastaan kaveripoika Leo ja hänen tarkoitusperänsä jäävät kirjassa täysin hämärän peittoon, eikä yhtä hänen melko ratkaisevaa siirtoansa selitetä kirjassa mitenkään.

Kirja loppuu totaalisen, räjäyttävän, mahtavan yllätyksellisesti ja pistää pakan sekaisin. Toivon hartaasti, että tähän saadaan jatkoa! Pese hampaat ennen kuin pussaat on nuorten chick litiä parhaimmillaan, kevyttä ja helppoa luettavaa, joten tätä voi suositella sellaisillekin nuorille (tytöille), jotka eivät ole lukeneet paljon.  Sivuja kirjassa on sopivat 256.

Arvosanani 4-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa ja verkkolehdissä:

Kirsin kirjanurkka
Sivupiiri 
Etelä-Saimaa
Keskisuomalainen

Twin Peaks - Laura Palmerin salainen päiväkirja: Jennifer Lynch

Twin Peaks - Laura Palmerin salainen päiväkirja: Jennifer Lynch. Suomentanut Irmeli Ruuska. WSOY 1992.

Englanninkielinen alkuteos (1990): The Secret Diary of Laura Palmer.

"Miksi hänet murhattiin? Kuka hän oli – Laura Palmer, tyttö jota kukaan ei oikeastaan tuntenut? Koulun herttaisin tyttö, pidetty, tarmokas ja älykäs.

Kun hänen ruumiinsa löytyy eräänä aikaisena aamuna rannasta, vapisee koko Twin Peaks. Murha lamaannuttaa ja noituu rauhallisen kaupungin – ja kaikki piilossa olleet synkät salaisuudet pakotetaan nyt päivänvaloon…

Lauralla oli myös salaisuutensa – ne hän paljasti vain päiväkirjalleen. Päiväkirjan sivuilla elää aivan toisenlainen tyttö – mutkikas, julkea ja uhmakas. Tyttö, joka elää vaarallista elämää…"

Oma arvio:

Olin 1990-luvun varhaisteininä suuri Twin Peaks -fani. Katsoin kaikki telkusta tulevat sarjan osat, vaikka ei olisi ehkä minun iässäni kannattanut, sillä pelkäsin iltaisin nurkissa vaanivaa BOBia. Luin silloin myös tämän Jennifer Lynchin kirjoittaman kirjan, joka perustuu tapahtumiin ennen sarjan alkua. Täytyy sanoa, etten silloin ymmärtänyt ihan kaikkea, ja kirjan roisit seksikohtaukset eivät ehkä välttämättä olleet nuorelle tytönalulle sopivaa luettavaa. Kun törmäsin tähän kirjaan kirjastossa, halusin päivittää muistoni tästä kirjasta.

Päiväkirjamuotoon kirjoitetussa kirjassa seurataan nuoren Laura Palmerin elämää neljän vuoden ajalta hänen ollessa 12-16-vuotias. Kirja alkaa hyvin leppoisissa tunnelmissa: tavallista perhe-elämää elävä Laura-tyttö viettää syntymäpäiviään ja saa lahjaksi Troy-ponin, josta tulee hänelle hyvin tärkeä. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa ja Laura tuntuu olevan hyvin rakastettu henkilö, mutta pikku hiljaa varjo alkaa hiipiä hänen elämäänsä. Alkuun Laura  mainitsee vain sivulausessa BOBIN, tuon pahuuden ruumiillistuman, joka hiipii hänen huoneeseensa ja lopulta myös mieleensä. Loppua kohti Lauran elämä alkaa suistua raiteiltaan ja hän alkaa sekoilla huumeiden ja seksiorgioiden parissa. BOB tunkeutuu hänen elämäänsä ja saa Lauran vihaamaan itseään ja kyltymätöntä seksuaalisuuttaan.

En heti oikein hahmottanut, mikä tai kuka BOB on: onko hän vain Lauran mielikuvituksen keksimä tuote, onko hän todellinen henkilö vai paha henki. Sarjaa katsoneena ja kirjan uudelleen luettuani tulkitsen, että BOB on Twin Peaksin metsissä vaaniva paha henki, joka asettuu johonkin pahaa-aavistamattomaan isäntähahmoon. En halua spoilata kenenkään lukukokemusta, mutta jokainen, joka on katsonut Twin Peaks -tv-sarjan, tietää, kenessä BOB on ja kuka siis Lauran murhaaja lopulta onkaan. Lauran päiväkirjan lopusta on revitty sivuja, joissa hän kertoo uudesta rakkaudestaan Jamesiin sekä epäilyistään siitä, kuka BOB todellisuudessa on - tai kenessä hän on. Päiväkirja päättyy yhtä äkkiä kuin Lauran elämäkin.

Ahdistava, surullinen... En voi oikein muuten kuvailla tätä kirjaa. On jotenkin kamala lukea, miten iloisen nuoren tytön elämä alkaa mennä kohti alamäkeä, kuinka hänen käsityksensä itsestään synkkenee, kuinka BOB piinaa häntä ja kuinka hän hakee seksistä lohtua ja hyväksyntää, vaikka hän on ilman sitäkin rakastettu tyttö: hän auttaa vanhuksia ateriapalvelussa, pitää seuraa Hornen jälkeenjääneelle pojalle Johnnylle ja opettaa englantia Josielle. Mikään ei tunnu riittävän.

En oikein osaa sanoa, pidinkö tästä vai en. Jos en olisi katsonut tv-sarjaa, tajuaisinko koko BOB-kuviosta yhtään mitään? Onko tämä "vain faneille"-kirja?

Arvosanani 3,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Twin Peaks -kaupungin tapahtumista kertoo myös Scott Frostyn kirjoittama kirja Twin Peaks - Dale Cooperin omaelämäkerta (WSOY 1992), joka seuraa agentti Cooperin elämää ennen hänen tutkimuksiaan Twin Peaksissa ja päättyy siihen, kun hän saa ilmoituksen Laura Palmerin murhasta. En ole vielä varma, jaksanko lukea tätä kirjaa, joka on siis koottu hänen Diana-nauhurilleen sanelemista viesteistä.

Suosittelen katsomaan myös David Lynchin ohjaaman elokuvan Twin Peaks - Tuli kulje kanssani (1992), jonka tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Lauran murhaa, ja näyttävät lopulta hänen viimeiset elinhetkensä. Tämä elokuva on jopa vielä vinksahtaneempi kuin itse tv-sarja.