Uusia blogihaasteita

Uusia blogihaasteita on taas tulossa. Olen mukana Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin emännöimässä Klassikkohaasteen toisessa osassa, johon aion lukea J.K. Rowlingin teoksen Harry Potter ja viisasten kivi. Olen nolostellut monesti tätä aukkoa sivistyksessäni, sillä lähes kaikkihan ovat lukeneet Harrypotterit! Postilaatikkooni tupsahtikin sopivasti arvostelukappale tuoreesta Tammen julkaisemasta kuvitetusta versiosta, josta olen enemmän kuin innoissani. Katsokaa nyt, kuinka kaunis jo kansikuvakin on:

Klassikkohaasteen ohjeistus:

Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi Klassikkohaaste-postauksen kommenttikenttään.

2. Lue valitsemasi klassikko.
3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2016. Linkitä postauksesi Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin koontipostaukseen, jonka Tuija julkaisee blogissaan samaisena päivänä.
4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
5. Toista kohta neljä, useasti.


Olin tänä kesänä mukana Reader, why did i marry him? -blogin emännöimässä Klassikkohaasteen ensimmäisessä osassa, johon sain luettua J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta -trilogian kaksi ensimmäistä osaa, Sormusten ritarit ja Kaksi tornia. Kolmas osa vielä odotuttaa lukemistaan. Voit lukea mietteeni tuosta tiiliskivestä tästä linkistä.

Toinen blogihaaste, johon osallistun, on pitkäkestoisempi, sillä se on voimassa kokonaisen vuoden. Orfeuksen kääntöpiiri -blogissa on menossa 3.11.2015 - 2.11.2016 kauhukirjallisuuteen liittyvä haaste Hämärän jälkeen, johon liittyy myös arvonta.

 Haastetasot ovat seuraavat:

Haudankaivaja (1 kirja)

Aave (3 kirjaa)

Ihmissusi (5 kirjaa)

Vampyyri (7 kirjaa)

Zombie (9 kirjaa)

Noitapiiri (11 kirjaa)

Pyrin lukemaan kauhukirjan sieltä, toisen täältä. Kyseinen genre ei ole minulle kauhean tuttu, vaikka joitakin kauhuteoksia olen toki lukenut, joten on mukava tutustua erityyppisiin kauhuteoksiin. Suvin blogista löytyy tosi kattava vinkkilista, jossa on myös tietokirjallisuutta, sarjakuvia ja lasten ja nuorten kauhukirjallisuutta.

Aloitan omat kauhulukemiseni tänä syksynä ilmestyneellä kauhukokoelmalla Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia (Jalava) ja nappailen sitten silloin tällöin myös Suvin listalta sopivia luettavakseni. Pyrin lukemaan ainakin viisi kauhugenreen kuuluvaa teosta haasteen aikana.

Tämän vuoden loppuun asti olen vielä mukana Goodreadsin 2015 Reading Challenge -lukuhaasteessa, jossa olen lupautunut lukemaan 64 kirjaa vuoden aikana. Tällä hetkellä olen lukenut 58 teosta, joten uskoisin selvityväni tavoitteestani.

Lisäksi olen mukana niin ikään Goodreadsin I Spy Challenge -haasteessa, jossa keräillään tietynlaisia kirjan nimiä. Tästä linkistä näet edistymiseni.

Klassikkohaaste: Taru Sormusten herrasta -trilogia: J.R.R. Tolkien

Taru Sormusten herrasta (kolmoisnide):  J.R.R. Tolkien. Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot Panu Pekkanen. WSOY 2007 (tarkistettu laitos, uudistettu oikeinkirjoitus).

Englanninkielinen alkuteos (1954, 1966): The Lord of the Rings; The Fellowship of the Ring, The Two Towers & The Return of the King.

"Kaikenikäisten fantasiaklassikko

Taru Sormusten herrasta on tarina joka on tulvillaan seikkailuja, jännitystä ja huumoria. Se sijoittuu Keski-Maahan ja sen muinaisuuteen, jolloin maata asuttivat uljaat haltiat, pelottomat ihmiset, sitkeät kääpiöt - ja hobitit.

Hobitit ovat vähäpätöinen kansa, joka rakastaa elämän yksinkertaisia iloja, maalaisruokaa, olutta ja kessua. He ovat pienikasvuisia ja iloluontoisia, laiskojakin, mutta pohjimmiltaan sisukkaita. Kun tummat pilvet alkavat kerääntyä Keski-Maan taivaalle ja vihollinen uhkaa, pienet ja hiljaisetkin joutuvat tekemään sankaritöitä.

Hobitti Frodo Reppuli saa haltuunsa näkymättömäksi tekevän taikasormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Hänen on lähdettävä pimeyden valtakuntaan Mordoriin tuhoamaan sormus. Pitkälle, vaaralliselle matkalle hän saa seurakseen ystävänsä Samin ja suojakseen saattueen.

Oxfordin yliopiston professorin J. R. R. Tolkienin saaga on saanut huiman suosion myös Peter Jacksonin ohjaamana kolmiosaisena elokuvana. "

Sormuksen ritarit: J.R.R. Tolkien.

"PITKÄ MATKA PIMEYDEN VALTAKUNTAAN

Hobitti nimeltä Frodo Reppuli saa Bilbo-sedältään perinnön. Kohta Frodolle selviää, että hän on saanut haltuunsa Sormusten sormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Petollisten taikavoimien sormus on oitis vietävä tuhottavaksi, ja suojakseen Frodo saa Vapaista kansoista koostuvan yhdeksänhenkisen saattueen. Monia vaaroja on saattueella uhkanaan, kun matka suuntautuu kauas Morian synkkiin kaivoksiin ja haltioiden säihkyviin saleihin."

Oma arvio: 
Mitä tästä mahtavasta fantasiaklassikosta uskallan sanoa ääneen? Tuntuu, kuin olisin pitänyt kädessäni jotain pyhää kirjaa, kun aloin Reader, why Did I marry Him -blogin Klassikko-haasteen innoittamana lukea tätä paksua tiiliskiveä. Voisiko klassikompaa ollakaan kuin Taru Sormusten herrasta?

Niin, minä en tykännyt alussa tästä alkuunkaan. Huokailin ja ähkäilin, kun yritin pitää itseni hereillä ja painaa kaaliini kaikki ne miljoonat oudot nimet - niin Hobittien, ihmisten, velhojen kuin eri paikkojenkin nimistöt. Sitten tajusin, ettei minun ole tarvis syventyä nimistöön, vaan antaa tarinan viedä eteenpäin. Sillä tarina on tässä kirjassa se, joka on tehnyt siitä kaikkien rakastaman klassikon. Tämä varmasti avautuu hyvin eri lailla aikuiselle kuin lapselle. Minä en edes suosittelisi tätä kovin pienille lapsille, sillä jatkuva mustien ratsastajien uhka on melko pelottava mörkö tarinan taustalla. 

Luonnehtisin tätä matkakertomukseksi, jossa vuorottelevat ilo, huoli, pelko ja kauhu. Mahtavat runot rytmittävät tekstiä, vaikka minun on pakko myöntää, että hyppäsin pitkien runo-osuuksien yli. Saatoin vain huokaista helpotuksesta, kun matkaseurue pääsi  aina vaaroista huolimatta seuraavaan majapaikkaan turvaan. 

Haltioiden maa, Lothlórien on kuvattu ihanan kauniiksi, paratiisinomaiseksi paikaksi, ja haltiat virheettömiksi ja ihailtaviksi hahmoiksi. Hobitit ovat verrattomia, joskin hiukan yksinkertaisen oloisia hahmoja. Tässä piilee yksi seikka, minkä takia en ollut ihan innoissani: en pystynyt samaistumaan millään tasolla henkilöhahmoihin, mikä osin haittasi tarinaan uppoutumista. Minulla ei ole kauheana kokemusta korkeasta fantasiasta, joten tämä ongelma johtunee osin siitä. Vaikka Hobitit on ihmisenoloisia, pidän heitä lapsenomaisina höppänöinä, joita ei voi mitenkään ottaa vakavasti.

Tämä tarina on sellainen, joka tulisi lukea useaan kertaan, sillä niin paljon tässä on kerroksia, joita ei yhdellä lukukerralla sisäistä. Välillä tarina kävi liian pitkäveteiseksi ja myönnän nukahtaneeni useaan kertaan tätä lukiessani. Silti sain kuorittua sisältä mainion juonen ja koen olevani nyt osa jotain suurempaa, olenhan lukenut suurimmasta suurimman klassikkoteoksen ensimmäisen osan. 

Ajattelin tätä aloittaessani,  että pianhan lukaisen koko trilogian läpi. Jossain vaiheessa, kun lukujumi iski päälle, ajattelin, että luovutan ensimmäisen osan jälkeen. Nyt en olekaan enää ihan varma. En raski vielä palauttaa tiiliskiveäni kirjastoon, vaan jatkan vielä ainakin toisen osan.Ehkä kolmannenkin.

Suomentajille erityiskiitokset ja taputukset, he ovat tehneet loistavaa työtä käännöksessään!

Ensimmäinen osa saa minulta arvosanan 4.



Kaksi tornia: J.R.R Tolkien 

"SORMUKSEN SOTA SYTTYY

Kaksi tornia jatkaa Sormuksen saattueen polveilevaa tarinaa. Kun saattue hajoaa, Merri ja Pippin joutuvat pelottavan örkkiarmeijan käsiin. Frodo ja Sam puolestaan suuntaavat kohti häämöttäviä varjoja, Mustan ruhtinaan hallitsemaan Mordoriin. Samaan aikaan Rohanin länsilaidalla käydään toista taistelua. Hobittien on nyt todistettava kuuluisa sitkeytensä ilman viisaan Gandalf-velhon suojelusta."

oma arvio:
Olen niin onnellinen, että sain luettua vielä Taru Sormusten herrasta -saagan toisen osan, Kaksi tornia, joka tuo tarinaan paljon enemmän jännitystä ja värisyttäviä juonenkäänteitä. Aloin kypsyä tarinan edetessä - siis hyvällä tavalla - eikä Tolkienin fantasiamaailma tuntunut enää minusta yhtään vieraalta. Aloin myös kiintyä hassuihin, mutta neuvokkaisiin, rohkeisiin ja sympaattisiin Hobitteihin. Etenkin Sam vei sydämeni mennessään.

Hassua kyllä, aloin tuntea myös sympatiaa Klonkku-otusta kohtaan. Lähinnä tunteeni vaihtelivat säälistä myötähäpeään, mutta se on todella mainio hahmo tarinaan - vaikka lopussa hän osoittikin todelliset kyntensä. Olihan se aavistettavissakin.

Lempihahmoni on myös Gandalf, jonka paluusta olin enemmän kuin iloinen. Ensimmäisessä osassa tämä velho jäi minulle vielä etäiseksi, mutta nyt hänestä huokuu suloisen isällistä välittämistä ja arvokkuutta. 

Tarina loppui kammottavan kutkuttavaan kohtaan, mutta jätän viimeisen osan myöhemmäksi. Klassikkohaasteen suorituksestani olen enemmän kuin ylpeä!

Arvosanani tälle on 4,5. 

Lainasin yhteisniteen kirjastosta.

Haasteita kesäksi: kirjankansibingo, klassikko-haaste ja 64:n kirjan lukuhaaste

Olen aivan ihastunut näihin haasteisiin, joihin blogimaailmassa olen törmännyt. Niihin osallistumalla tulee luettua sellaisia kirjoja, joita ei olisi välttämättä koskaan lukenut. On myös mukava osallistua yhdessä, sankoin joukoin muiden bloggaajien kanssa johonkin haasteeseen. Koska blogissani esittelen pääasiassa tietyn genren kirjoja, olen valinnut haasteet sen mukaan, että voin pysyä asettamieni kehysten sisällä. Olen aiemmin osallistunut Nettilukutoukkien novellihaasteeseen sekä Goodreads-sivuston I spy Challenge 2015 -haasteeseen. Tarkennettakoon, että olen jälkimmäisessä haasteessa mukana ihan omaksi ilokseni, enkä ole linkittänyt osallistumistani kyseisen haasteen sivulle.







Seuraavat haasteet ovat enemmän kuin mielenkiintoisia: Kirjakaapin kummitus-blogissa on 15.5.-15.8. menossa kirjankansibingo, jossa yritetään saada kirjan kansikuvien perusteella joko vaaka- pysty- tai vinorivi täyteen. Saapas nähdä, onnistunko saamaan yhtään riviä!

Reader, why did I marry him -blogissa on 31.7. asti menossa Klassikko-haaste, jossa omaa yleissivistymättömyyttään voi paikata lukemalla jonkin klassikkoteoksen. Minä häpeän myöntää, etten ole lukenut J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjaa, joten osallistun haasteeseen sillä. Olen varmasti parempi ihminen sen luettuani ;)

Löysin nyt vasta Goodreads-sivuston, vaikka olen toki siihen törmännyt muutamia kertoja ja ihmetellyt, mikäs homma se on. No, todella mukavalta sivustolta vaikuttaa, ja ensi töikseni lisäsin sinne kaikki tänä vuonna lukemani kirjat arvosteluineen (paitsi yhtä, jota en sieltä löytänyt) ja osallistuin lukuhaasteeseen, jossa minun pitää lukea tämän vuoden aikana 41 kirjaa. Tavoite on minulle realistinen, sillä luen noin kolme kirjaa kuukaudessa, joskus neljä, ja minulla alkaa työt ensi maanantaina, joten en päivisinkään enää ehdi lukemaan. En osannut linkittää Goodreadsin-ikonia omaan blogiini, joten jos joku osaa sen, voisi ystävällisesti neuvoa minua kommenttilootassa ;) Olisin hyvin kiitollinen!Aika vaarallinen sivusto tuo on, sillä löysin sieltä heti monia, monia have-to-read-kirjoja, joita TIETENKÄÄN ei ole suomennettu. Ihan kuin ei entisissäkin olisi lukemista, heh.

Päivitys 17.5.2015: Muutinkin Goodreadsin lukuhaastetta 64 kirjaan, sillä minulle tuli pieni laskuvirhepaholainen! Lukutahtini onkin nimittäin noin viisi kirjaa kuukaudessa, sillä en osannut ottaa huomioon sitä, että postaan saman kirjasarjan kirjat yhden otsikon alle ja postauksen päivämäärä on aina se, milloin olen tehnyt sarjan ensimmäisen postauksen. Note-to-self: tästä lähtien pistän päivämäärät kirjasarjojen jatko-osien postausten yhteyteen! Onneksi muistan jotenkuten, mitä olen tämän vuoden puolella lukenut, ja sain päivitettyä Goodreadsin-sivuille kaikki lukemani kirjat, vaikka osissa lukupäivät ovat vähän sinne päin.

Tällaisia haasteita itselleni asetin, ja ei kun lukemaan!