Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Veden alla -sarja: Kat Falls.


Veden alla: Kat Falls. Suomentanut Arja Gothoni. Tammi 2011.



  Englanninkielinen alkuteos (2010): Dark life


"Valtameret ovat peittäneet alleen suuren osan mantereista, ja 16-vuotiaan Ty'n perhe on lähtenyt rohkeiden uudisraivaajien kanssa aloittamaan uuden elämän veden alla. Maan päälle jääneet karsastavat outoa siirtokuntaa, jonka jäsenistä kiertää pelottavia huhuja.Kun meren syvyyksissä elävä Ty sitten tapaa Gemman, kovistytön maan päältä, muuttuvat hänen tutut kuvionsa kertarysäyksellä. Ty ja Gemma saavat tehdä tuttavuutta merellisen alamaailman joukkojen kanssa, kun he etsivät Gemman kadonnutta veljeä. Pian parivaljakon perässä onkin pahamaineinen Krottiliiga, joka kummastuttaa oudoilla kyvyillään. Myös Ty on outo tapaus: hänellä on hämäränlahja, jollainen voi kehittyä vain koko elämänsä veden alla asuneille. Ty tekee kaikkensa pitääkseen kykynsä piilossa, sillä hän ei halua olla erilainen. Onko Ty'n kuitenkin viimein tullut aika paljastaa suurin salaisuutensa?"

Oma arvio: Kirjan alkuasetelma kiehtoi minua, eikä kirja vaikuttanut kansitekstin perusteella silti liian fantasiamaiselta minun makuuni. Tyn ja Gemman rakkaustarina olisi voinut olla kiehtova, ja siinä olisi voinut olla kielletyn hedelmän makua. Vaan.... eipä ollutkaan. Kat Falls ei mielestäni saanut päähenkilö Ty:hyn mitään syvyyttä, jotta olisin voinut samaistua häneen. Myöskään Gemma ei vakuuttanut minua millään lailla, enkä juurikaan haukkonut henkeäni heidän laimeasta romanssinpoikasesta. 

Vedenalaisen elämän kuvausta oli mukava lukea ja tarinassa oli jännitysmomenttinsa, mutta tämä ei nyt kauheasti iskenyt minuun. Jatko-osan tähän olen ostanut ihan arpapelillä itselleni, ja kai se on luettava ihan mielenkiinnosta, mutta mitään hinkua tämän tarinan jatkoon minulla ei ole. 
Arvosana erilaisuuden ja vedenalaiselämän takia 3+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Vastavirta: Kat Falls. Suomentanut Arja Gothoni. Tammi 2011. 

 Englanninkielinen alkuteos (2011): Rip tide

 "15-vuotias Ty elää valtameren pohjaan perustetun siirtokunnan jäsenenä seuranaan pinnan päällisen maailman kovuutta paennut Gemma. Rauha on palannut siirtokuntalaisten pariin, mutta Ty ja Gemma eivät vielä aavista millaiseen kurimukseen ovat tempautumassa.

Kun Tyn vanhemmat siepataan hänen silmiensä edessä, on hänen tartuttava toimeen vaikka se tarkoittaisi turvautumista pahamaineisen Krottiliigan apuun. Alkaa jännittävä matka vedenalaisen maailman eri kerroksiin, joista kaikista Tylla ei ole ollut aavistustakaan.

Mutta saako Ty tukea Gemmalta, joka kaipaa takaisin maan päälle? Onko kahden maailman sittenkään mahdollista elää rinnakkain, kun Gemma pelkää merta eikä Ty voi kuvitella elämää pinnalla?"


Oma arvio:

Vastavirta oli minulle nyt vähän sellainen väkisin luettu teos, jotta saisin sen viimein pois kirjahyllystäni. Ostin tämän vuosi sitten lukematta ensimmäistä osaa, ja koska en erityisemmin ihastunut Veden alla -avausosaan, on tämä jäänyt hyllyyn pölyttymään.

Ty päähenkilönä on jotenkin mitäänsanomaton, enkä edelleenkään saanut mitään otetta häneen. Minua ärsytti hänen arastelunsa ja saamattomuutensa Gemmaa kohtaan. Gemma taas - hänkään ei mitenkään valloittanut minua persoonallaan. Seikkailua tämä kirja pitää kyllä kiitettävästi  sisällään, joten joka pitää sellaisesta, voisi pitääkin kirjasta. Vedenalaiskuvaukset eivät enää jaksaneet pitää mielenkiintoani yllä, vaikka niihin ihastuin ensimmäisessä osassa.

Jos jotain hyvää tästä pitää keksiä, Kat Falls on luonut todella hienon (ja myös karmaisevan) dystopisen tulevaisuudenkuvan, jossa osa ihmisistä asuu viljelijöinä veden alla, osa kelluvilla lautoilla, kuten hylätyillä öljynporauslautoilla, ja osa jäljelle jääneissä kaupungeissa. Pinnanalisille ihmisille on kehittynyt erilaisia erityiskykyjä, joita kirjassa kutsutaan hämäränlahjoiksi. Syrjät ovat tarinan vähäosaisimpia, jotka kituuttelevat lautoillaan ja yrittävät kasvattaa ruokaa mitä erikoisimmin keinoin. Vallanhimoiset johtajat järjestävät Syrjien lautoilla kyseenalaisia taisteluita, joissa häviäjät joutuvat nahkiaisaltaisiin tai jättikrototiilien armoille.

Arvosanani tälle on 2,5

Tämä kirja löytyy omasta hyllystäni.


Sain kirjankansibingooni yhden ruksin lisää (eikös vain tuo yksi varjokuva olekin hai, eli sehän on eläin? ;) )