Fake Skating: Lynn Painter

 Fake Skating: Lynn Painter. Simon & Schuster 2025

Kansi: Liz Casal (kuvat), Heather Palisi (suunnittelu)

"Growing up, Dani couldn’t help but follow around the adorable son of her mom’s best friend. Funny, kind of nerdy, and a little soft, Alec was always down to hang with Dani when they were little. From play dates on the playground to sneaking into movie theaters, Dani and Alec were inseparable. Until Dani moved away. Alec promised they’d stay in touch—except, they didn’t.

Flash forward and Dani is back in Minnesota for her senior year, she and her mom living with her grandfather. Dealing with the fallout of her parents’ devastating divorce, Dani wouldn’t mind a nerd-out with the cozy and comforting Alec (and maybe a chance to confront him on his MIA status for all these years). But teenage Alec is nothing like the kid Dani remembers. He’s a hockey star in a town where hockey players are worshiped as gods. Dani’s place as his shadow has been taken up by drooling female fans…and he loves it.

Dani is resolved to ice out her former best friend until an unlikely series of events brings them together—and forces them to fake being a couple. Once forced together, the former childhood sweethearts begin to reconnect, unearth complicated family secrets, and face their true feelings towards each other…including the real reason Alec has been pushing Dani away all these years." (Simon&Schuster)

Oma arvio:

Ihastuin viime vuonna Lynn Painterin Better than the movies -romaaniin. Bongasin tämän Fake Skating -kirjan sattumalta töissä ja oli sitten ihan pakko napata tämä lukuun, vaikka enkuksi lukeminen on ollut minulle hiukan tahmeata viime vuosina. Onneksi tämä on helppoa kieltä.

17-vuotias Dani muuttaa äitinsä kanssa Minnesotaan, äidin lapsuudenkaupunkiin Southviewhin, jossa he majoittuvat isoisän talon yläkertaan remontoituun huoneistoon. Isoisä on legendaarinen Mick Boche, entinen Southviewn jääkiekkojoukkueen huippupelaaja. Dani on aina rakastanut isovanhempiaan, joiden luokse he ovat aina matkanneet lomien ajaksi, mutta viime tapaaminen isoisän kanssa päättyi huonosti: isoisä menetti hermonsa isoäidin hautajaisissa ja katkaisi välinsä heidän perheeseensä. Suurin syy oli Danin eversti-isä, jota isoisä ei ole voinut koskaan sietää. Isän työn vuoksi Dani on joutunut asumaan siellä sun täällä, ja viimeisin asuinpaikka Saksassa teki äidin ja Danin hyvin onnettomaksi, josta he nyt avioeron jälkeen lähtivät pois.

Danin mieli on hiukan levoton: kohtaaminen isoisän kanssa on kankeaa, ihan kuin isoisä ei voisi sietää Dania. Lisäksi Dani jännittää kovasti erään lapsuudenystävänsä kohtaamista. Alec oli Danin lapsuuden kesien pelastus, he olivat kuin paita ja peppu. He lähettivät toisilleen erossa ollessaan salakoodilla kirjoitettuja kortteja ja kirjeitä, ja yhdessä he kokivat myös ensisuudelman. Kunnes yhtäkkiä, juuri tuon suudelman jälkeen, Alec lakkasi kirjoittamasta Danille. Nyt Dania jännittää Alecin kohtaaminen koulussa. Ylipäänsä Dania jännittää kaikkien kohtaaminen, sillä hänellä on sosiaalisen tilanteiden pelkoja. Nämä juontavat juurensa hänen varhaisteiniaikoihin Texasissa, missä hän joutui kiusatuksi. Niinpä Dani on tottunut välttelemään ihmisiä, viettämään lounastauot kirjastossa hyvän kirjan parissa ja tottumaan ajatukseen, ettei hän koskaan saisi pysyviä ystäviä.

"The rest of the world just disappears for you when you're reading, doesn't it?" (s. 195)

Alec ei voi uskoa, että Dani on muuttanut kaupunkiin. Hän on vieläkin hyvin käärmeissään siitä, miten Dani ghostasi hänet heidän suudelmansa jälkeen. Alec on muutenkin nyt ihan eri tyyppi: hiukan nörtähtävästä hintelästä pojasta on tullut 'Zeus', Southviewn jääkiekkojoukkueen lupaavin pelaaja, raamikas ja komea kuin mikä. Nähdessään Danin hänen vanhat tunteensa kuitenkin palaavat: hän ei voi vastustaan tytön ruskeita silmiä ja vaaleita kiharoita. Hän päättää peittää hämmennyksensä esittämällä coolia törkimystä, mikä hämmentää, sitten myös suututtaa Danin. 

Dani pääsee kuitenkin kivasti mukaan piireihin, ja koska hän tarvitsee kuumeisesti jotakin lisäaktiviteettia Harvardin hakemustaan varten, uusi ystävä Cassie ehdottaa Danille jääkiekkojoukkueen huoltohommia hänen parinaan. Alec tietysti kiristelee hampaitaan tämän kuullessaan. Sattuu kuitenkin hyvin nolo pukuhuonekohtaus, jossa puolialaston suihkumärkä Alec lohduttaa isänsä vuoksi itkevää Dania, ja jonka koko joukkue valmentajineen todistaa. Alecin maine on muutenkin vaakalaudalla bilekohukuvien vuoksi, joten Alec vähän kuin vahingossa johdattaa valkut uskomaan, että hän seurustelee Mick Bochen tyttärentyttären kanssa. Nyt pitäisi vielä saada Dani mukaan juoneen, sillä feikkideittailu voisi tehdä todellakin hyvää hänen imagolleen. Jääkiekko on Alecille kaikki kaikessa, eikä hän halua tuottaa pettymystä vanhemmilleen, valmentajilleen eikä koko Southviewn kaupungille.

He didn't know that was all I did.

Overthink. (s. 201)

Fake skating on ihastuttava feikkideittailu- ja friend-to-lovers trooppien romanssi, joka etenee hyvin konstailemattomasti päämääräänsä. Kaiken takana on tietysti heti alusta asti väärinkäsitys siitä, kumpi ghostasi kumman heidän ensisuudelmansa jälkeen vuosia sitten. Jos he puhuisivat asiasta, asia selviäisi heti ensi kättelyssä, mutta eihän se olisi sitten yhtään hauskaa. Mukana soppaa sekoittamassa on myös Danin naapurissa asuva rikas Benji, jota he eivät molemmat voineet sietää aiemmin, mutta jota kohtaan Dani on nyt ollut (Alecin mielestä liian) ystävällinen. Dani ei tiedä kaikkea, mitä Alecin ja Benjin välillä on tapahtunut viime vuosina.

Feikkiseurustelun myötä molemmat huomaavat aitoja tunteita toisiaan kohtaan, mutta epäilevät vastapuolen tunteita. Kirjassa käydään myös läpi molempien kipeitä asioita, kuten Danin isäsuhdetta: isä asuu yhä Saksassa ja Dani kaipaa tätä, mutta isä ehdottaa Danille hyvin hankalaa ratkaisua -  tyyliin joko hän tai äiti. Dania myös ihmetyttää isoisän jäyhyys ja se, ettei tämä ole selittänyt omaa käytöstään isoäidin hautajaisissa. Lisäksi Danilla on ongelmia sosiaalisten tilanteiden kanssa ja parit paniikkikohtauksetkin koetaan. Alecia piinaa taas ylisuorittaminen ja siihen liittyvä ahdistus. Hänellä on myös riesanaan kipuileva olkapää, josta hän ei ole puhunut kenellekään.

I watched  her eyes slide over my face, searching, questioning, and I no longer gave a shit about anything other than this moment. I didn't care about the past or the future, because nothin mattered but the present.

Her.

This. 

Fucking Us.(s. 312)

Romanttiset kohtaukset pysyvät hyvin kiltillä tasolla, eli en antaisi edes puolikasta chiliä tälle. Suudelmat ovat syviä, kaulaakin hieman näykitään, mutta kädet pysyvät kiltisti paikoillaan eivätkä juuri harhaile hiusten, poskien ja niskan alueelta. Vaatteetkin pysyvät päällä. Tunnetta kohtauksissa on kuitenkin sitäkin enemmän. Se on ainoa, joka minulle merkitsee.

En rakastunut tähän kirjaan niin paljon kuin Better than the movies -kirjaan, mutta melkein. Alec on  symppis nimittäessään Dania Kultakutriksi ja vaaliessaan ensirakkauttaan yhä näin monen vuoden jälkeen. (Vai onko se vähän outoa?) Hän ei ole kuitenkaan ihan täydellinen kiltti kultapoika, sillä sortuu välillä ylilyönteihin eikä hallitse omaa aggressiotaan Benjin läheisyydessä. Dani on ymmärtäväinen, huolehtivainen ja kikattelevainen naapurintyttö, joka kuitenkin tekee pöhköjä ratkaisuja, kuten jättää kertomatta äidilleen ja Alecille isänsä puheluista ja suostuu Benjin kamalaan ehdotukseen. Onneksi Mick-isoisä on jämpti ja pistää tuulemaan: hän auttaa lapsenlastaan vaikeissa tilanteissa, kuten paniikkikohtauksien aikana sekä neuvoo muutenkin kiperissä tilanteissa. Ehkei hän olekaan niin paha jörrikkä ollenkaan...

Vielä yksi huippujuttu tästä kirjasta: Kun Alec pyytää lukutoukka-Danilta kirjasuositusta, tämä suosittelee hänelle Stephen Kingin Billy Summersia!

Annan tälle arvosanaksi 4,5

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Muualla:

The Bookish Elf

Lisa Loves Literature

Samantyylistä:

Counting Down With You: Tashie Bhuiyan

Better than the Movies: Lynn Painter

Sulamispiste: Annukka Salama

 Sulamispiste: Annukka Salama. WSOY 2025

Kansi: Satu Ovaskainen (kuva), Kaisu Sandberg (suunnittelu)

"Niin kuumaa että jää sulaa!

Koukuttavien romanssien mestari Annukka Salama hengästyttää nyt lätkäkaukalossa! Oliver ja Niklas ovat jääkiekon superlupauksia – ja toistensa vihollisia junnumaajoukkueissa lahden molemmin puolin. Poikien joutuessa samaan joukkueeseen alkaa Suomi-Ruotsi maaottelu, jollaista ei ole ennen lätkässä nähty.

Oliver Järvinen singahtaa täydestä tuntemattomuudesta koeajalle maajoukkueeseen. Kaikki hänen hurjimmat unelmansa ovat toteutumassa, kunnes hänen elämäänsä luistelee Niklas Gauffin, ruotsinsuomalainen tähtikiekkoilija ja totaalinen kiusankappale. NHL-ykkösvaraukseksi povattu Niklas on vaihtanut Tre Kronor -pelipaidan yltään ja muuttanut Suomeen – ja kaiken huipuksi Oliverin huonekaveriksi lukion asuntolaan.

Kohtalon heittäessä heidät samaan kaukaloon peli ja otteet kuumenevat sietämättömiksi. Nuorten yksityisasiat ovat suurennuslasin alla, kun media seuraa heidän kauttaan ennen NHL-varauksia, ja pojat joutuvat isojen valintojen eteen taistellessaan tulevaisuutensa puolesta." (WSOY)

Oma arvio:

*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***

Tältä Annukka Salaman uutuudelta ei ole voinut välttyä somessa, niin ahkerasti ja taitavasti kirjailija on sitä siellä promonnut. Olen ihaillut myös keräilybokseja, joita on saanut tilata ennakkoon tai joita on voinut voittaa arvonnassa. Satu Ovaskaisen upeat kuvitukset ovat näkyneet myös etukäteen somessa ja lisänneet kiinnostusta kirjaan. Lisää tämmöistä! 

Olen saanut arvostelukappaleen jo aikoja sitten, mutta kiltisti olen malttanut olla tarttumatta tähän, koska jonossa on ollut muita kirjoja ensin. Kun viimeinkin annoin itselleni luvan lukea tämän kirjan, arvatkaapa kauanko tässä meni? Noin vuorokausi, ja kirja oli luettu. Sitä ennen olin tahkonnut erästä toista samanpaksuista kirjaa, joka oli minulle hyvin nihkeä lukukokemus, ja sen lukemiseen meni minulla 2 viikkoa. Tässä siis oiva esimerkki taas siitä, miten jotkut kirjat vetävät kuin itsestään, kun toiset taas eivät. Mutta nyt pitkän alkujaaritteluni jälkeen itse kirjaan ja arviooni siitä.

Oliver Järvisen aamurutiinit ovat aina samanlaiset: puurolla höystettyä smoothieta naamaan, hiihtokamppeet päälle ja aamutreenit vetämään ennen koulua. Oliver on lupaava ampumahiihtäjä, ja saa täyden kannustuksen ja tuen vanhemmiltaan, entiseltä kilpahiihtäjä-äidiltään ja Rasmukselta. He ovat varmoja siitä, että Oliver rakastaa hiihtämistä. He eivät kuitenkaan tiedä, että Oliver hiihtää tasan vanhalle avolouhokselle, johon kertynyt vesi on jäätynyt sopivasti, ja pukee hokkarit jalkaansa. Siellä hän treenaa kikkojaan ja haaveilee olevansa huippujääkiekkoilija, ihan kuten hänen vihaamansa täydellisyys, Ruotsin nuorten lupaus Niklas Gauffin, jonka kuva hänellä on näytönsäästäjänään. Ihan vain, jotta hän voi vihata ja kadehtia tätä tarpeeksi.

"Sanoitko sä jääkiekon? Ei ikinä. Vain mun kuolleen ruumiini yli."(s. 22)

Kun Oliverin todelliset haaveet paljastuvat, äiti saa hepulin. Ei missään nimessä, jääkiekko on toksisin laji ikinä ja Oliver syötäisiin siellä elävältä! Rasmus tukee kuitenkin Oliveria äidiltä salaa ja kannustaa tätä jääkiekkoharrastuksen pariin. Rasmuksen kuvaamat videot tulevat viraaliksi ja yhtäkkiä Oliverilla on hämmentävä kutsu kädessään: hänen kykynsä on huomattu ja hänelle tarjotaan paikkaa Holm Eliten Urheilulukiossa, jossa opiskelevista muodostuu maajoukkue U18. Oliver ei ole uskoa silmiään. Äiti sanoo tietysti heti ei, mutta Oliver päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja karkaa Holmiin. 

Holmissa Oliver pääsee asumaan muiden Mini-Jellonien kanssa hulppeaan asuntolaan, josta hän saa jopa oman huoneen. Hän tutustuu heti persoonalliseen joukkueen kapteeniin Häikkään, joka osoittautuu feministiksi henkeen ja vereen, sekä moniin muihin pelaajiin. Vaikka vastaanotto asuntolassa on hyvä, kaikkialla ei ole niin. Valmentaja Repe Rahkonen kohtelee Oliveria erityisen ankarasti, eikä Oliver ymmärrä miksi. Ensimmäisessä pelissä Ruotsia vastaan Oliver tulee todella pahasti taklatuksi, eikä anna juuri armoa anteeksipyytelevälle taklaajalle.

"Sun elinajanodote on nolla tolla hupparilla tässä talossa", sanon ja kohotan leukaani.Tajuan sillä hetkellä, että istun sängylläni ilman paitaa, kun hänen katseensa käy ensin hauiksellani ja sitten rinnallani. Mietin mittaileeko hän kannattaako kanssani tapella. (s. 123)

Kun Oliver saa kuulla saavansa huonetoverin, hän ei osaa arvatakaan, että juuri hänet taklannut tyyppi muuttaa samaan huoneeseen hänen kanssaan. Ja hän on Niklas Gauffin, kaksoiskansalaisuutensa vuoksi siirron Suomen joukkueeseen saanut täydellisyys. Poikien välillä alkaa armoton nokittelu, joka johtuu pääosin kateudesta: Oliver kadehtii Niklaksen vuosien kokemusta, kun taas Niklasta ärsyttää Oliverin nousu huipulle lähes tyhjästä. Muut joukkueen pojat joutuvat kestämään parivaljakon riitelyä jatkuvasti ja Häikkä on hermoromahduksen partaalla. Silti poikien välillä tuntuu olevan jotain muutakin, sen aistivat myös asuntolan muut pojat. 

"Voi jumankauta. En mä halua sua."

"Joo. Et tietenkään. Niinpä niin." (s.205)

Ai että minä viihdyin tämän kirjan parissa! Kuten alussa sanoin, luin tämän päivässä enkä vain voinut laskea kirjaa käsistäni, ennen kuin sain sen loppuun. Vaikka finglismi paikoin ärsytti minua, hyväksyin sen osana kirjan tyyliä (ja nuorille se ei särähdä varmastikaan niin paljon korvaan.) Kirjassa on paljon samaa kuin esimerkiksi Alice Osemanin Heartstopperissa, Hannah Gracen Icebreakerissa ja Ana Huangin Maalintekijässä, mutta kyllä Sulamispiste on oma persoonallinen teoksensa.  Tulisuusaste on nuorille lukijoille sopiva, joten ei pelkoa, että tämä olisi liian härski kuten kaksi viimeksi mainittua, aikuisille suunnattua urheiluromanssia. Salama ei selvästikään halua piilotella suosivansa tiettyjä trooppeja kirjoissaan, erityisesti vihollisista rakastavaisiksi -trooppia. Se onkin minusta oikein toimiva asetelma, vaikka joskus alkaa tuntua parivaljakon riidat jo liiankin hakemalla haetuilta. Sulamispistettä lukiessani minä hiukan jo tuhahtelin Oliverin riidanhakuisuudelle, joka lähti fritsusta. Onneksi tilanne tasoittui pian. 

"Oliko se parempaa kuin supermegaburgeri ekstra ananasrenkaalla ja aurajuustokastikkeella?" Hän mumisee kaulaani vasten. (s. 238)

Salama kirjoittaa loppusanoissaan koskettavasti edesmenneestä Janne Puhakasta, jota hän haastatteli kirjaa varten. Hän sanoo kirjan lähentelevän utopiaa siitä, millaista toksiseksi luonnehditussa jääkiekkomaailmassa voisi olla. Utopia tulikin lähinnä mieleeni, sillä minijellonien pojat ottivat Oliverin ja Niklaksen suhteen vastaan epäilyttävän hienosti. Muutenkin feminismin henkeen hönkivä kapteeni Häikkä on hiukkasen epäuskottavan puolelle menevä hahmo, mutta oikeasti vain niin hulvattoman ihana ja symppis.

Olin iloisesti yllättynyt, miten paljon kuvitusta kirjassa on. Satu Ovaskaisen piirroskuvat tukevat kivasti tarinaa ja ovat muutenkin upeita.

Annan arvosanaksi 5-

Kiitos arvostelukappaleesta.

Muualla:

Kirjavinkit (Mikko)

Morren kirjablogi

Siniset helmet

Samantyylistä:

Alice Oseman: Heartstopper-sarja

Hannah Grace: Icebreaker - Sulavaa jäätä (K18)

Annukka Salama: Asioita joista en tiennyt pitäväni

Maple Hills -sarja: Hannah Grace

Icebreaker - Sulavaa jäätä: Hannah Grace. Suomentanut Tuulia Vihanto. Otava 2024 (Maple Hills #1)

Englanninkielinen alkuteos (2022): Icebreaker. Kansi: Leni Kauffman

"Tihkuvan kuumassa TikTok-sensaatiossa kipinät lentelevät, kun taitoluistelija ja jääkiekkoilija jakavat jään.

Taitoluistelija Anastasia on tehnyt koko ikänsä töitä päästäkseen maajoukkueeseen. Kaikki näyttää lupaavalta, kun hän saa stipendin Kalifornian yliopistoon Maple Hillsissä ja lunastaa paikan taitoluistelujoukkueessa.

Anastasia ei anna minkään häiritä tavoitteitaan: miessuhteet hoituvat ilman rakastumista ja parisuhdetta.

Mutta mitä tapahtuu, kun jääkiekkoilijoiden ja taitoluistelijoiden onkin yllättäen ryhdyttävä treenaamaan samalla jäällä?

Urheiluromantiikan ilmiöksi nostaneen Hannah Gracen koukuttavan hittisarjan toinen osa Wildfire tulossa suomeksi keväällä 2025!" (Otava)

Oma arvio:

Heti alkuun: TÄMÄ EI OLE YA-KIRJA! Toistan: TÄMÄ EI OLE NUORTENKIRJA EIKÄ EDES YA-KIRJA, TÄMÄ ON NEW ADULT 18+ KIRJA. Vaikka kansikuva on melkoisen söpö ja viaton, ei kannata erehtyä ostamaan tätä kirjaa vaikkapa alaikäisen lapsen joulupakettiin, sillä voi olla luvassa melkoisia ylläreitä. Kirjoissahan ei ole virallisia, lain asettamia ikärajoja, mutta tämän kirjan takakanteen onkin ystävällisesti laitettu K18-huomautus, ettei kukaan viaton mummo/pappa/kummitäti/isoveli ostaisi esim. 13-vuotiaalle tätä. Tiedän myös sen, että kyllähän nuoret itse saattaa tämän hankkia käsiinsä, suuren Booktok-hehkutuksen myötä varsinkin, eikä siinä mitään, mutta ettei vaan kukaan aikuinen tätä kuitenkaan tyrkkäisi epähuomiossa turhan nuorelle lapselleen, ajattelin varoittaa. Sillä kirjan runsaat ja värikkäät seksikuvaukset ovat käytännössä p*r*on tasoa.

Kirjassa vuorotellaan vähän päälle 20-vuotiaan taitoluistelijalupauksen, Anastasian eli Stassien ja samaa ikäluokkaa olevan jääkiekkoilijan, Nathanin eli Naten näkökulmia. Molemmat opiskelevat Kaliforniassa UCMH: ssa ja asuvat Maple Hillsin kampuksella. Anastasia harjoittelee taitoluistelua tosissaan parinsa Aaronin kanssa. Heidän yhteistyönsä on tiivistä niin treeneissä kuin vapaa-ajallakin, sillä Anastasia ja hänen ystävänsä Lola asuvat kimpassa Aaronin kanssa. Aaron on hiukan hankala luonne sille päälle sattuessaan, ja tykkää kontrolloida muita, etenkin Anastasiaa. Tätä Stassie ei tunnu huomaavan. Anastasia ei halua sitoutua keneenkään, mutta haluaa säännöllistä seksiä elämäänsä ja niinpä hänellä on oma sex buddy Ryan, koripalloilija, joka on samalla Anastasian hyvä ystävä. Tämä ei vain tunnu pitävän Aaronista tämän kontrolloivan käytöksen vuoksi, sillä Ryanista on outoa, ettei Anastasia saa syödä mitä haluaa. Aaron nurisee, ettei jaksa nostaa Anastasiaa, jos tämä lihoo yhtään.

Nathan, viimeisen vuoden opiskelija, on yliopiston jääkiekkojoukkueen kapteeni, ja asuu kimpassa Robbien, JJ:n ja Henryn kanssa. Hän huolehtii aina muista ja pitää joukkueen puolia. Hänellä on vaihtuneet seksikumppanit tiuhaan, mutta nyt hän on päättänyt rauhoittua. Hän haluaisi saada erityisesti erään Summerin huomion, mutta päätyy taas kännipäissään sänkyyn maailman rasittavimman Kittyn kanssa. Sitten hän kuulee jotain kamalaa: jotkut ovat tuhonneet heidän harjoituskaukalonsa, jonka vuoksi valmentajat ja muut ylemmän portaan tyypit ovat käärmeissään. Epäillään, että tuhot ovat joukkueen omia jäyniä. mutta Nathanille selviää, ettei tämä pidä paikkaansa. Syyllinen löytyy toisen yliopiston, UCLA:n tyypeistä. Tuhojen takia käy kuitenkin niin, että taitoluistelijoiden ja jääkiekkolijoiden on jaettava sama harjoitushalli jonkin aikaa, ja tämä aiheuttaa tietysti kitkaa, kun molemmilla on tulossa tärkeitä kisoja.

"Kuvitteletko, että hyvä ystävyys alkaa valheella?" (s. 55)

Suurin kitka aiheutuu - yllätys, yllätys - Anastasian ja Nathanin välille. Nathan yrittää olla sovitteleva ja tulla toimeen, mutta kipakka ja säntillisesti treenaava Anastasia ei meinaa antaa tuumaakaan periksi. Lopulta valmentajat päättävät järjestää taitoluistelijoille ja jääkiekkoilijoille pikatreffit, jossa jokaisen on tutustuttava hiukan toisiinsa. Näiden treffien aikana Anastasia tutustuu moniin Nathanin joukkuetovereihin, kuten toisen vuoden opiskelijaan, sympaattiseen Henryyn ja JJ:hin. Onpa keskustelu Natenkin kanssa ihan silmiä avaavaa. Hiukan turhaa infodumppausta tässä tulee kaikista henkilöistä, kävi minulla mielessä.

Uberin takapenkin pimeys antaa minulle enemmän itseluottamusta kuin olisi tarpeen. (s. 126)

Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että Stassien ja Naten välillä roihahtaa kovasti. Seksisuhde Ryanin kanssa saa väistyä, kun melkoinen orhi, joka on tietysti ison ja lihaksikkaan kokonsa vuoksi varustettu myös hyvin isolla sillä, Nate pääsee Stassien suojamuurin ohi. Luvassa on hyvin roiseja, yksityiskohtaisia seksikuvauksia, ja niitä on kirjassa oikeasti paljon. Kohahduttavin kohtaus lienee se, kun erään baari-illan jälkeen pariskunta sekstailee Uberin takapenkillä muiden kavereiden ollessa samassa kyydissä. Kukaan ei huomaa mitään, koska melu autossa on kova ja takapenkkiläisillä on pimeää. Että silleen.

Minä puolestani en nukahda, vaan makaan pimeässä ja kuuntelen hänen hengitystään. Yritän keksiä suunnitelmaa, jonka avulla hän ei haluaisi tehdä tätä kenenkään muun kanssa.

En keksi mitään. (s. 162)

Panokohtausten välissä kirja etenee melko ponnettomasti eteenpäin. Tuntuu, että mitään ei oikein tapahdu, vaan kirjassa petaillaan taas seuraavaa kuumaa kohtausta. Toki lisäjännitettä aiheuttaa yhä paheneva Aaronin käytös, joka saa Anastasian muuttamaan kamppeensa Naten kimppakämppään. Pojat ovat tietysti innoissaan, sillä kaikki rakastavat kipakkaa ja kaunista Stassieta. Nate saa viimein luisteluvalmentajan avustuksella Anastasian ymmärtämään, ettei tämä voi syödä pelkästään salaattia. Ja että Aaronin ilkeä käytös tätä kohtaan ei todellakaan ole normaalia. No shit Sherlock: Anastasia on käynyt vuosikausia terapiassa, mutta jännä, miten hän ei ole missään vaiheessa ole tajunnut Aaronin manipuloivan häntä.

Sattuneista syistä Aaronin loukkaannuttua Nate ja Stassie alkavat myös treenata taitoluistelua yhdessä. Tämä lähentää heitä entisestään, ja molemmat alkavat miettiä, onko tässä nyt kyse jostain suuremmastakin kuin pelkästä seksistä. Kumpi uskaltaa sanoa ensin, että on rakastunut toiseen?

Vatsamme painautuvat yhteen, kun hän kietoo kätensä tiukasti kaulaansa ja hengittää raskaasti: " Mitä olen tehnyt ansaitakseni sinut?"

Painan huuleni hänen otsalleen ja mietin parasta mahdollistya vastausta. Sellaista ei ole, joten minun on tyydyttävä vähempään. "En tiedä, mutta minä tykkäisin sinusta, vaikka sinulla olisi ravun sakset." (s. 278)

Olin hirveän innoissani kuullessani tästä kirjasta. Haksahdin nimittäin ensin luulemaan, että tässäpä olisi mukava YA-kirja vaikkapa kasien genrevinkkauspakettiin. Kun näin kirjan takakannen K18-merkin, tajusin, että tämä taitaa olla nyt hiukkasen kovempaa kamaa. Ja olihan se. Olen lukenut paljon aikuisille tai new adult -ikäisille suunnattua romanttista viihdettä kesän aikana ja huomannut, että seksikohtaukset kirjoissa ovat menneet yhä ronskimpaan suuntaan. Mutta missään sitä ei ole ollut vielä näin paljon. Onhan toki Fifty Shades of Grayt ja After-sarja ynnä muut kuumat sarjat, joihin en ole aikoinaan itse innostunut tarttumaan, mutta tämä oli nyt jotenkin hämäävä. Täytyy sanoa, että pidän kuitenkin itse ehkä hiukan arvoituksellisemmista seksikuvauksista kuin mitä tässä kirjassa on. En nyt tarkoita sitä, että parin suudelman jälkeen hypätään aamuun, mutta kuitenkin. Vähän vähemmän loisketta ja lotinaa, pyydän. Ja pelkkä seksi ei riitä tekemään hyvää kirjaa, tarvitaan muutakin. 

Seuraava lainaus oli pakko ottaa mukaan, kun sopi niin hyvin tähän. Kyseisessä kohtauksessa Nate kiusoittelee Stassieta hänen lukemastaan kirjasta, josta sattuu näkemään seksikuvauksen:

"Ei se ole p*r*oa. Se on romanttinen kertomus, jossa sattuu olemaan myös vähän seksiä." (s. 382)

Voin sanoa: kyllä se on.  

Paljon muutakin on kirjassa pielessä. Hannah Grace (joka ei ole kirjailijan oikea nimi) on julkaissut tämän sarjan aloitusosan alkujaan omakustanteena, ja mietin, onko tässä käynyt kustannustoimittajan kynä ollenkaan. Kirjaa olisi voinut juonen vetämättömyyden vuoksi tiivistää ainakin sata sivua. Henkilöhahmoja on paljon ja niille on kaikille yritetty antaa tilaa, mikä ei ehkä ole hyvä ratkaisu, sillä monikaan heistä ei ole juonen kannalta merkittävä. Minulle tulee näistä henkilöhahmoista ja niiden välisistä draamoista hiukan mieleen Estelle Maskamen YA-sarja DIMILY, jossa oli samaa kömpelöyttä ja draamanhakuisuutta. 

Kliseitä on myös toki paljon, mutta niitähän nyt tuppaa aina olemaan tämän tyylisissä kirjoissa, joten niihin en takerru. Tähän kirjaan on nyt vain tumpattu kaikkea pöhköä tai epäjohdonmukaisuutta sekaan, kuten juuri tuo ruokavaliota myöten kontrolloiva luistelijapari Aaron, jopa homokämppiksestään mustasukkainen Nate (onko miehen naurettava, liioiteltu mustasukkaisuus suhteen alussa nyt joku uus hot?), yksi melkein-hukkuminen jäisellä järvellä, tuo mainitsemani Uber-seksikohtaus, pelottava taitoluisteluvalmentaja, joka sitten yhtäkkiä unohtuukin olla pelottava jne. Melko alkusivuilla oli myös kohtaus, joka sai minut pyörittelemään silmiäni. Stassie näkee bileissä, miten vielä tuolloin hänen sex buddynsa Ryan on erään Olivian pauloissa ja hän lausuu toiselle tytölle ehkä typerimmän repliikkinsä ikinä: hän pahoittelee, kun ei ehdi nyt tutustua Oliviaan paremmin  ja kehuu, kuinka kaunis tämä on. Ööh, kuka oikeasti on tuollainen, paitsi täydellinen Anastasia?

Tytöstä, joka söi pelkkää salaattia, ei halunnut parisuhdetta eikä voinut sietää jääkiekkoilijoita, ei ole enää jälkeäkään. (s. 451)

Jos jotain hyvää pitäisi sanoa tästä kirjasta, on se henkilöhahmojen moninaisuus ja monipuolisuus sekä syvällisemmät osiot, joissa Anastasia ja Nathan käyvät läpi tunteitaan ja jonkinlaista oppimistakin tapahtuu. Päällisin puolin tämä on siis ihan ok aivot narikkaan viihdettä, jos ei hermostu runsaista seksikohtauksista eikä ole kovin tarkka kirjoitustyylistä. 

Seuraavassa osassa Wildfire - Kipinöitä ilmassa, joka ilmestyy suomeksi jo ensi keväänä 2025, on keskiössä Naten joukkuekaveri Russ. Voi olla, että uteliasuuttani luen senkin osan, mutta katsotaan...

Arvosanaksi annan 3-

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

--

Samantyylistä:

Avalon Bay -sarja: Elle Kennedy

Kings of Sin: Ana Huang

The Love Hypothesis: Ali Hazelwood

Armoton unelma: Riikka Smolander-Slotte

 Armoton unelma: Riikka Smolander-Slotte. Otava 2022

Kansi: Emmi Kyytsönen

"Nuoren tytön elämän tärkein asia muuttuu piinaksi.

Huippuvalmennuksen maailmaan sijoittuva romaani kiusaamisesta ja selviämisestä.

Kun Iina löytää voimistelun, se on rakkautta ensi silmäyksellä. Lahjakas tyttö etenee kovan tason valmennusryhmään, josta aukeavat ovet kisaamaan kirkkaimmista mitaleista. Uusi valmentaja Karin on ankara, mutta Iina kehittyy huimaa vauhtia. Pian hän on ryhmänsä parhaimmistoa ja Karinin suosikki.

Iina joutuu kuitenkin huomaamaan, ettei Karinin kunnianhimo tunne rajoja. Valmentajasta paljastuu synkkä puoli, joka saa Iinan piiskaamaan itseään ja vahtimaan painoaan terveytensä uhalla. Iina haluaa epätoivoisesti menestyä, mutta Karinille voitto on tärkeämpää kuin Iina."(Otava)

Oma arvio:

Riikka Smolander-Slotte on kirjoittanut aiemmin kaksi urheilijaelämäkertaa: vuonna 2020 ilmestyneen Jari-Matti Latvala - Elämän erikoiskoe sekä tänä syksynä 2022 ilmestyneen Awak Kuier, joka kertoo nuoren, egyptiläissyntyisen koripallopelaajan tarinan. Armoton unelma on siis urheilutoimittajana työskentelevän kirjailijan ensimmäinen fiktiivinen romaani. Aihe on hyvin tärkeä, nimittäin nuoren naisen tavoitteellinen treenaaminen tyrannimaisen valmentajan vallan alla, joka lopulta menee liialliseksi ylisuorittamiseksi ja ajaa tytön sairaalakuntoon.

Kirjassa aletaan käydä hyvin kronologisesti läpi Iinan voimisteluharrastusta sen alkuajoista saakka kohti lopullista romahdusta ja siitä eheytymistä. Kuusivuotias Iina jännittää voimistelun aloittamista, mutta lempeä valmentaja Eeva ja uusi ystävä Kaisa auttavat jännityksestä yli. Käydään läpi ekat kisat ja ekat harjoitusleirit. Kaikki alkaa muuttua siinä vaiheessa, kun Eeva ehdottaa 12-vuotiaalle Iinalle tavoitteellisempaa seuraa, jossa tämän taidot pääsevät paremmin kehittymään. Uusi valmentaja, Karin, vaikuttaa aluksi oikein mukavalta, mutta näyttää todelliset kyntensä melko pian.

Viimeinen. Vihoviimeinen. Kaikista huonoin. Huippuvoimistelijat nauraisivat minulle ja yleisö miettisi, että kuka tuo luulee olevansa, ihan väärässä sarjassa. Liian kovassa seurassa. Aloin pohtia, millä tekosyyllä voisin jättää kisat väliin. (s. 62)

Iina rakastaa voimistelua ja haluaa olla yhä parempi ja parempi. Kilpailu Karinin suosiosta on kovaa, ja Karin ei tunne sääliä eikä armoa, jos epäonnistuu. Pikku hiljaa Iina tajuaa, että voimistelijoiden vartalot ovat tiukassa syynissä. Punnitukset ovat jännittäviä ja aiheuttavat itkua ja ahdistusta monissa tytöissä. Iinakin saa kuulla olevansa hiukan liian painava, joten hänelle määrätään tiukat ruokavaliot kisakuntoa varten. 

Vaa´an lukema määritteli, millainen fiilis minulla oli ja millainen päivästä tuli. Jos lukema oli korkeampi kuin edellisenä päivänä, kaikki meni pieleen heti aamusta. Vajosin synkkään itseinhoon. Vaikka olisin painanut sata grammaa enemmän, tunsin itseni norsuksi. (s. 110)

Iina on hämmennyksissä: hän haluaa panostaa voimisteluun kaikkensa, mutta hän haluaisi myös elää normaalia elämää. Hän ei haluaisi potea huonoa omaatuntoa jokaisesta syömästään herkusta. Perhe saa tuta Iinan kisastressikiukut ja ystävyys voimistelusta tanssiin vaihtaneeseen Kaisaan alkaa välillä rakoilla. Iina seurustelee myös hetken ihanan Leon kanssa, mutta koska Karin ei hyväksy seurustelua, Iina joutuu tekemään kipeän päätöksen. Hän oppii piilottelemaan ruokia ja huijaamaan muita syömisillään, ja lopulta myös vähentämään ahdistusta hetkellisesti aiheuttamalla itse itselleen kipua.

Kirja on todella surullista luettavaa. Vaikka tämä on fiktiivinen teos, tällaista ilmeisesti tapahtuu jossakin määrin tällaisissa lajeissa, joissa nuorten vartalot ovat tiukassa syynissä. Kirjailija ainakin kertoo loppusanoissaan keränneensä kirjaan kokemuksia urheilijoilta ja valmentajilta. Kirjassa on todella tärkeä aihe ja se aiheutti minussa todella voimakkaita niin raivon kuin surun tunteita, etenkin loppua kohti.

Harmillisesti kirjan kerrontatyyli jätti minut kuitenkin hiukan kylmäksi. Kirjan tarina kulkee hyvin uskollisen kronologisesti Iinan 6-vuotiaana aloittamasta urasta 15-vuotiaaksi asti ilman sen kummempia kirjallisuuden kikkoja. Välillä minulle tuli tunne, kuin lukisin elämäkerrallista teosta, niin raportoivalta tällainen ratkaisu tuntui. Olisikohan toiminut paremmin, jos kirja olisi väläyttänyt Iinan lapsuusaikojen voimistelukokemuksia takaumien kautta ja nykyaika olisi keskittynyt Iinan teini-iän kipuiluun Karinin valmennuksessa? 

Mietiskelin myös, miksi mukava ensivalmentaja Eeva olisi siirtänyt Iinan Karinin valmennukseen? Jos hän oli niin hirviömäinen, eikö sana olisi kuitenkin jotakin kautta kiirinyt muillekin valmentajille? Välillä ihan kihisin raivosta, että miksei Iina voi vain kertoa vanhemmilleen Karinin käytöksestä, mutta eihän se lapsen ajattelumaailma monestikaan toimi niin, vaan hän voi kääntää kaiken omaksi syykseen ja vaieta, ihan kuten Iina tekee. Onneksi Iinan Kaisa-ystävä puuttui lopulta asiaan. Iinan ongelmista syyllisyyttä kokevat lopulta myös Iinan pikkuveli, vanhemmat ja ystävät. Miten kukaan ei huomannut, miksi kukaan ei puuttunut?

Arvosanani 3,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:

Anu Holopainen: Filigraanityttö

Heartstopper-sarja: Alice Oseman

Heartstopper - osa 1: Alice Oseman. Suomentanut Oona Juutinen. Tammi 2022 (Heartstopper #1)

Englanninkielinen alkuteos (2018): Heartstopper, volume 1. Kansi: Alice Oseman.

"Poika tapaa pojan. Pojista tulee ystävät. Pojat rakastuvat.

Sydämen sulattava sarjakuvaromaani ystävyydestä ja tunnemyrskystä, jonka vain ensirakkaus voi synnyttää.

Charlie ja Nick käyvät samaa koulua ja tapaavat jouduttuaan vieruskavereiksi. Charlien sydän on pysähtyä, kun hän näkee Nickin ensi kerran, ja rakastuu päätä pahkaa. Vaikka Charlien järki sanoo, ettei heidän välillään voi koskaan olla mitään ystävyyttä enempää, hän ei voi tunteilleen mitään. Voisiko Nick sittenkin olla vähän kiinnostunut Charliesta…?

Heartstopper-sarjassa käsitellään ystävyyttä, rakkautta ja rohkeutta olla oma itsensä. Charlien ja Nickin polut kietoutuvat yhteen ja muodostavat suuremman tarinan, joka ei jätä ketään kylmäksi." (Tammi)

Oma arvio:

Olen auttamattomasti myöhässä hehkuttamassa tätä Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvaa, sillä mitä kirjasomea on seuraaminen, suurin osa YA-lukijoista on ahminut sarjaan kuuluvat neljä sarjakuvaa jo aikapäiviä sitten alkukielellä englanniksi. Silti aion nyt mattimyöhäishehkuttaa tätä omalta osaltani, joten varokaa vain. Idea Heartstopper-sarjakuvaan on lähtenyt poikimaan Osemanin Solitaire-romaanin maailmasta, jossa päähenkilönä on sarjakuvan poikapäähenkilön Charlien isosisko Tori. Koska Torin pikkuveljestä ja tämän poikaystävästä Nickistä tuli niin valtavan suosittuja, Oseman on kirjoittanut muutamia spin off -kirjoja heidän vaiheistaan ja sitten tulivat vuodesta 2018 lähtien nämä sarjakuvat, jotka räjäyttivät potin. Lisäksi tänä vuonna tuli Netflixiin sarja, joka on myös saanut suitsutusta osakseen. (Ja saa myös minulta ryökäleeltä, joka katsoin sarjan ennen kirjoja.)

"Ei homoutta voi kenenkään ulkonäöstä päätellä." (s. 204)

On hankala kertoa sarjakuvan juonesta niin, ettei tulisi käytyä läpi koko sisältöä. Takakansitekstissäkin on jo spoilattu melko olennaiset. Alkuasetelmassa Charlie on pussailemassa erään Benin kanssa kirjastossa, kun kello soi tunnille. Truhamin koulussa on tehty uudet ryhmäjaot, ja kasiluokkalainen Charlie joutuu istumaan ysiluokkalaisen urheilijatyypin Nickin viereen. Tai pääsee, sillä Nick vaikuttaa heti tosi mukavalta. Charlie tuntuu törmäävän Nickiin joka paikassa ja Nick tervehtii aina häntä iloisesti. Tämä on  varmasti entiselle koulukiusatulle Charlielle hämmentävää.

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 228

Kun Nick huomaa Charlien juoksukyvyt, hän houkuttelee tätä mukaan rugbyjoukkueeseen, vaikka Charlie ei tiedä lajista yhtään mitään. Muut joukkuekaverit ovat homofobisia ja kyräilevät vierestä, kun Nick opettaa Charlien nopeasti lajin pariin. Pojat ystävystyvät, ja Charlie saa Nickiltä apua, kun kusipää-Ben vainoaa tätä. Charlie kun haluaa lopettaa tapailun tyypin kanssa, joka kohtelee tätä huonosti. Harmi, että Nick on hetero, sillä Charlie tykkää pojasta tosissaan. Mutta sitten Nick alkaa käyttäytyä hyvin epäheteromaisesti. 

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 82

Heartstopper on niin käsittämättömän söpö, hellyttävä ja koskettava rakkaustarina, että se jää mieleen pitkäksi aikaa kummittelemaan. Olin jo Netflix-sarjan katsottuani ihan pastellinvärisessä hurmiossani (nuo värit tuntuu olevan melko vallitsevia sarjassa) ja sarjakuva sykähdyttää ihan yhtä paljon. Hämmästyttävää, miten TV-sarjaan on osattu valita niin samannäköiset tyypit mitä sarjakuvassa on, ja lisäksi se on tarinalle tosi uskollinen. Osemanin piirrostyylissä on vaikutteita mangasta ihan hitusen, mutta ei liikaa. Poikien vaatetyylien esittelyt ja päähahmojen henkilötietokortit tuovat myös mangamaisuutta. Mukavana lisänä lopussa on myös otteet molempien poikien päiväkirjan sivuista sekä Nickin Charlielle tekemän kasetin soittolista. 

Alice Oseman: Heartstopper, osa 1: s. 244-245

Tyttärelläni on hyllyssä seuraava osa enkuksi, joten enköhän lue sen tähän putkeen, koska seuraavia suomennoksia saa vielä odotella uskoakseni ensi kevääseen. Pitää varmaan tilailla sitten lisää osia niin äidin kuin tyttärenkin iloksi. Tässä sarjakuvassa on niin paljon hyväntahtoisuutta, kuplivaa iloa ja rakkautta, ettei tätä voi olla rakastamatta.

Arvosanani täpötäydet 5 + 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

Kaiken ei tarvitse olla totta

A Blog of Books and Musicals

The Bookerina Book Blog

A Little Haze Book Blog

Al's Manga Blog

Floweringpages

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Pride-lukuhaaste

 Heartstopper, volume 2: Alice Oseman. Hodder Childrens book 2019 (Heartstopper #2)

"Nick and Charlie are best friends. Nick knows Charlie’s gay, and Charlie is sure that Nick isn’t.

But love works in surprising ways, and Nick is discovering all kinds of things about his friends, his family … and himself.

By Alice Oseman, winner of the YA Book Prize, Heartstopper is about friendship, loyalty and mental illness. It encompasses all the small stories of Nick and Charlie’s lives that together make up something larger, which speaks to all of us."(Hachette Children's Group)

Oma arvio:

Onnekseni teini-ikäinen tyttäreni tykästyi äitinsä lailla Heartstoppereihin ja tilasi loput, englanninkieliset osat sarjaan. Niinpä pääsin lähes heti perään nauttimaan jatko-osasta.

En osaisi tykätä tästä toisesta osasta yhtään sen vähempää kuin eka osastakaan. Viimeksi jäätiin siihen, kun Harryn bileissä Charlie rohkaistui suutelemaan Nickiä, ja Nick poistui häkeltyneenä paikalta, pääosin koska Harry ja muut huutelivat häntä. Charlie luuli, että Nick meni pois tolaltaan heidän suudelmastaan ja nyt toisen osan alussa soimaa itseään siitä. Sitten päästäänkin lempikohtaukseeni, joka on lähes identtinen TV-sarjan kanssa: seuraavana aamuna kaatosateessa kastunut Nick on Charlien ovella. Charlie pyytää tätä sisään ja huoneeseensa, pyytelee vuolaasti anteeksi tekoaan, jolloin Nick yllättää tämän suutelemalla häntä. Kohtaus Charlien huoneessa on hyvin tunteikas ja koskettava, kun Nick ilmaisee epävarmuutensa siitä, mikä hänen seksuaalisuutensa on. Charlie on vain niin ihanan ymmärtäväinen.

Alice Oseman: Heartstopper, vol. 2, s. 305

Charlie kutsuu myös Nickin keilaamaan ystäviensä kanssa syntymäpäivänään. Ystävät eivät tiedä heidän romanssistaan, ja Tao on todella ynseä Nickiä kohtaan, koska tämän rugby-kaverit ovat kiusanneet aiemmin Charlieta. Nick ja Charlie ovat umpi-ihastuneita, mutta eivät voi näyttää avoimesti tunteitaan. Nick selvittelee omaa seksuaali-identiteettiään, vaikka on melko varma siitä, että on bi. Hän huomaa, kuinka helpottavaa on kertoa edes jollekin: Higgsin tyttökoulun Tara ja Darcy saavat kunnian tietää ensimmäisenä poikien tapailusta.

Alice Oseman: Heartstopper, vol 2, s. 427

Kaikki ei mene kuitenkaan niin hyvin, kun Nick puolestaan kutsuu Charlien viettämään iltaa omien kavereidensa kanssa. Leffateatterissa odottaa ikävä yllätys, sillä kiusanhenki Harry on myös paikalla. Nick on hyvin pahoillaan, mutta Charlie haluaa jatkaa iltaa. Harry pilaa koko illan idioottimaisuudellaan, ja seurauksena on paljon pahaa mieltä ja muutama musta silmä.

Nick haluaa lopettaa salailun heidän suhteestaan, sillä hän on hyvin varma siitä, että tykkää Charliesta ihan älyttömästi. Poikien ekoilla oikeilla treffeillä rannalla Nick haluaa kertoa hyvin tärkeän asian Charlielle. Hän haluaa tulla ulos kaapista. Ensimmäisenä asiasta saa kuulla Nickin äiti.

Charlien ja Nickin tarinan lisäksi tässä kirjassa on myös minitarina Taran ja Darcyn romanssista, joka alkaa Higgsin tyttökoulun musiikkiluokassa. Tämä on oikein kiva pieni lisä.

Charlie ja Nick eivät lakkaa olemasta söpöjä. Heidän orastava romanssinsa on kuvattu niin ihanalla tavalla, että sydämeni ei lakkaa sulamasta. Olen niin onnellinen, että löysin tämän. En löydä pienintäkään moitittavaa tästä sarjakuvasta.

Arvosanani 5+

Tämän lainasin tyttäreni kirjahyllystä.

Muissa blogeissa: 

Goody's Blog

Casey Carlisle

My Endless Shelf

All the books I can read

Writing Bookish Notes

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: Two books by the same author

Heartstopper, volume 3: Alice Oseman. Hodder Children's Book 2020. (Heartstopper #3)

"Charlie didn’t think Nick could ever like him back, but now they’re officially boyfriends. Nick’s even found the courage to come out to his mum.

But coming out isn’t just something that happens once – there’s Nick’s older brother, and a school trip to Paris, not to mention all the other friends and family – and life can be hard, even with someone who loves you by your side. As their feelings get more serious, Charlie and Nick will need each other more than ever before." (Hachette Children's Group)

Oma arvio:

Heartstopperin kolmas osa jatkuu siitä, mihin Netflix-sarjan ensimmäinen kausi päättyi: Nickin kaapistatuloon äidilleen. Niinpä olin tätä aloittaessani erityisen innostunut, koska en tiennyt, mitä uutta ja jännää Nickin ja Charlien elämässä tapahtuisi. Lisää söpöilyä ainakin, sen voi arvata.

Tämä osa keskittyy aika paljon kaapista tulemisen vaikeuteen. Nick on kertonut biseksuaalisuudestaan äidilleen ja Taralle ja Darcylle, mutta eihän se vielä riitä mihinkään. Miten kertoa asiasta veljelle, isälle, koulutovereille, joukkueelle? Nick ei yhtäkkiä olekaan niin varma. Charlie taas pelkää, että Nick joutuisi samanlaisen kiusaamisen kohteeksi kuin hän aikoinaan, joten Charlie ei hoputa Nickiä asiassa. Charlie haluaa kuitenkin kertoa nyt omalle perheelleen heidän seurustelusta, ja sekin on jo paljon. Vielä pitäisi kertoa ystäville, mutta se ei sitten sujukaan heti niin luontevasti.

Truehamin ja Higgsin  koulujen yhteinen Pariisin reissu on käsillä, ja pojat ovat innoissaan. Vaikka he eivätkään pääse samaan sänkyyn nukkumaan, heillä on välillä herkullisia tilanteita hiipiä pusuttelemaan salassa muilta. Charlie kertoo Aledille heidän seurustelusta, mutta Taolle hän ei oikein uskalla kertoa, koska tämä on kova möläyttelemään. Asia vaivaa Charlieta kovasti.

Alice Oseman: Hearstopper, vol 3: s. 637

Nickiä alkaa hieman huolestuttaa Charlien niukkaruokaisuus, sillä tuntuu, että muutenkin hintelä poika ei juuri syö mitään. Charlie myöntää, että hänellä on hiukan ongelmia syömisen kanssa. Hän on aiemmin kertonut myös Nickille viillelleensä itseään, kun koulukiusaaminen oli pahimmillaan. Nick huomaa välittävänsä Charliesta yhä enemmän, ja meinaa jopa lipsauttaa R-sanan, mutta ei sitten ihan vielä kuitenkaan. Charlie tuntee yhtä syvästi. Hekumoissaan Nick tekee Charlielle lemmarin kaulaan, jota tämä sitten joutuu nolouksissaan peittelemään - tuloksetta. Tyypit alkavat pähkäillä, kuka on tehnyt rakkauspuraisun Charlien kaulaan? Kuka muu seurueesta on homo? Poikien hämmästykseksi Harry puolustelee Nickiä ja Charlieta ja yrittää tulla hieromaan sovintoa.

Alice Oseman: Heartstopper, vol 3, s. 734

Ellen ja Taon ihastus toisiinsa pääsee myös tässä osassa pieneen sivurooliin. Lisäksi lopussa on oma minisarjis Ellen ensimmäisestä päivästä Higgsin koulussa. Elle ja Tao saa valitettavan vähän tilaa tarinassa, kun taas Netflix-sarjassa heillä on melko suuri osa Nickin ja Charlien romanssin lomassa. 

Muuten luokkaretki menee tuttuun tapaan: on tutustumisia museoihin, hillumista kaupungilla, bileitä hotellihuoneissa pullonpyörityksineen. Olisiko pullonpyöritys sopiva hetki tulla kaapista ulos koko porukalle?

En suostu edelleenkään keksimään mitään vikaa tästä, joten täydet 5+ on arvosanani.

Tämän kirjan lainasin tyttäreni kirjahyllystä.

Muissa blogeissa:

Jasper & Spice

The Nerd Daily

Casey Carlisle

The Book Dutchesses

Sparklyprettybriiiight

This Splendid Shambles

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: Two books by the same author

Samantyylistä luettavaa:

Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli

Pieni urheilukirja: Mauri Kunnas

Pieni urheilukirja: Mauri Kunnas. 32 sivua. Lasten kuvakirja. Otava 2017.

Kirjan kuvitus on peräisin kirjasta Mauri Kunnas: Suuri Urheilukirja (1983)

"Jokaisen pienen urheilijan toivekirja esittelee parikymmentä urheilulajia humorististen kuvitusten kera. Jalkapallo, jääkiekko, voimistelu, pyöräily, uinti – mikä näistä on sinun lajisi?" (Otava)

Oma arvio: 

Ihanaa, että myös pienetkin urheilun ystävät otetaan huomioon! Mauri Kunnaksen typistetty versio vuonna 1983 ilmestyneestä Suuresta urheilukirjasta on mukavan napakka paketti, johon on valikoitu sopiva määrä erilaisia urheilulajeja. Myös minun eskari-ikäinen poikani tykkäsi tästä, vaikka olemme lukeneet myös Suurta urheilukirjaa. Tämän lukee helposti iltasaduksi ilman, että ääni muuttuu korpin raakunnaksi. Suositusikä kirjalle on kustantajan sivuilla kolmesta vuodesta eteenpäin.

s. 4

Poikani mielestä Pieni urheilukirja on hauska ja hupsu. Eniten häntä kiinnosti freestylehiihto, koska siinä tehdään temppuja. Kuvat ovat hänen mielestään värikkäitä, tarkkoja ja kiinnostavia - vaikka lisääkin niitä olisi voinut olla. Kaikista mieleenpainuvin on kuulemma kohta, jossa koripallonpelaaja on tunkenut päänsä koriin. Poikani suosittelee kirjaa kaiken ikäisille tytöille ja pojille. 

Annamme molemmat arvosanaksi 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

22. Kuvitettu kirja

Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä: Roope Lipasti & Harri Oksanen

Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä: Roope Lipasti. Kuvittanut Harri Oksanen. Lukupalat-sarja. 64 sivua. Helppolukuinen. WSOY 2017.

"- Ja hän torjuuuuuuuuuuu!
Viittä vaille NHL-tähti Lauri aloittelee peliuraansa vauhdikkaassa uudessa Lukupalat-sarjassa.Lukupalat on helppolukuinen sarja lukemaan opetteleville.

Laurin elämä on yhtä jääkiekkopeliä. Hän torjuu ja laukoo kotona niin että perintövaasit ovat vaarassa. Maalivahdin polvisuojatkin leikataan äidin riemuksi vierashuoneen patjoista. Sitten Lauri pääsee pelaamaan ihan oikeaan jääkiekkojoukkueeseen ja kaukaloon. Hanskat uhkaavat lentää tiskiin jo ensimmäisten harjoitusten jälkeen, kun kiekot lipuvat yksi toisensa jälkeen hänen ohitseen maaliin. Avuksi löytyy kuitenkin enon pesäpalloräpylä, jossa on kuulemma taikaa (#kirja.)

Oma arvio:

Luimme ja arvioimme kirjan yhdessä seitsemänvuotiaan eskarilaispojan kanssa, joka on erittäin innostunut jääkiekosta.  

WSOY aloitti viime vuonna 2016 helppolukuisen kirjasarjan, jossa monet suositut lastenkirjailijat ja kuvittajat loistavat mainioilla,  kiinnostavilla aiheilla, joista jokaiselle löytyy jotain. Edellisissä osissa on ollut himpun verran, mutta ei liian pelottavia, fantasiamaisia aineksia (Yökoulu ja kadonnut opettaja: Paula Noronen ja Kati Närhi), jännittävää seikkailua ( Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita: Tapani Bagge ja Carlos Da Cruz) sekä ystävyyttä ja söpöjä lemmikkejä (Bella saa pentuja: Henna Helmi Heinonen ja Reetta Niemensivu).  Tähtiä ja tyttöenergiaa tarjoaa pian ilmestyvä 2A:n kamut kykykilpailussa: Anna Hallava ja Emmi Jormalainen. 

Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä on nyt Lukupalat-sarjan ensimmäinen urheiluaiheinen kirja, joka takuulla kiinnostaa kaikkia pikku jääkiekkofaneja, mutta uskoakseni muitakin.  Poikani kuunteli tätä silmät pyöreänä eikä höpötellyt lainkaan omiaan lukemisen aikana, mitä saattaa tapahtua, jos kirja ei ole niin kiinnostava. Jääkiekkoaiheisia lastenkirjoja olemmekin löytäneet harmillisen vähän, joten siinä mielessä tämä kirja on aiheeltaan aivan täydellinen. Tarina opettaa niin kestämään pettymyksiä kuin luottamaan itseensä.

Poikani mukaan kirja on jännittävä, kiinnostava ja surullinen. Ihmettelin hiukan tuota viimeistä, ja hän tarkensi, että eräässä kuvassa Laurin huoneen seinällä olevassa jääkiekkojulisteessa taklataan, ja se suretti häntä. Aika jännä, että poikani oli painanut tuon mieleensä.

Vaikka kirjassa on joka aukeamalla kuvituksia, poikani olisi halunnut lisää kuvia. Hänen mielestään kirjan kuvat ovar hauskoja, värikkäitä ja tarkkoja. Kirjan tarinasta pojalle jäi mieluisimpana mieleen se, kun Lauri torjui lopussa maaleja isänsä antamalla pesisräpylällä. Kirja olisi saanut olla hänen mielestään pidempi, mutta se loppui hänen mielestään mukavasti.  Jos hän saisi jatkaa tarinaa, alkaisi uusi peli, jossa Lauri torjuisi kaikki laukaukset uudella, oikealla jääkiekkoräpylällä. Poikaani huvitti melkoisesti se, että Lauri käytti pesisräpylää lätkäpelissä. 

Poikani ei oikein tykännyt siitä, kun Lauri leikkasi vanhasta patjasta itselleen maalivahdin patjat. Ehkä se on minun kannaltani hyvä, niin ei tarvitse pelätä, että joku päivä patjastamme puuttuu palanen... 

Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä on suunnattu 5-vuotiaille ja sitä vanhemmille, mutta poikani mielestä se sopii 12-vuotialle. Minä hieman sitä kyseenalaistin, mutta poikani pysyi kannassaan. Hän suosittelisi tätä vain pojille, koska "tää on hei jääkiekkoa, ei se tyttöjä kiinnosta!" Hän olisi halunnut lukea kirjan uudelleen heti.

Poikani arvosana kirjalle 5, minä annan 4,5.

Lopullinen arvosana on 5-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteessa kohtaan:

35. Kirjan nimessä on erisnimi