Kuinka särkeä sydän?: Heidi Silvan

 Kuinka särkeä sydän?: Heidi Silvan. Myllylahti 2024

Kansi: Karin Niemi

"Nuortenromaani elämää suuremmista tunteista, sydämiä särkevistä tapahtumista ja rakkaudesta.

Lyhyt, traumaattinen hetki voi muuttaa onnellisen elämän suunnan.

Kooste siitä, miten sydämensä (todellakin) voi saada pirstaleiksi:

- Rakastu mahdottomaan kohteeseen.

- Puuduta tunteesi.

- Sairastu.

Frida on aina rakastanut Aapoa. Ensihetkestä lähtien hän on tiennyt, että he kaksi kuuluvat yhteen, ja romanttisesti haaveillut yhteisestä elämästä. Mutta Frida on ensin kovin nuori ja ikäero suuri, joten katse hakeutuu muihin poikiin.

Vie vuosia, ennen kuin Frida ja Aapo saavat toisensa ja elämä on ihanaa. Kunnes ei enää olekaan.

17-vuotiaalle Fridalle tapahtuu asia, joka suistaa hänet rakkauden raiteelta rymisten sivuun. Frida saa tietää, kuinka sydän särjetään, miten se paikataan, kuinka kaikki rikotaan – ja lopulta myös, miten kaiken saa korjattua." (Myllylahti)

Oma arvio:

Kuinka särkeä sydän on oululaisen Heidi Silvanin kymmenes romaani. Ajattelin kirjan nimen perusteella, että nyt olisi vuorossa ihan ehta rakkausromaani. Kirjan luettuani en menisi ihan puhtaasti rakkausromaaniksi tätä tituleeraamaan, sillä mukaan chick lit -henkiseen juoneen sekoittuu hyvin synkkiä elementtejä.

Silvanille tyypilliseen tapaan lukijaa välillä suoraan puhuttelevana minäkertojana on 17-vuotias Frida, joka haluaa kertoa oman tarinansa rikkoutuneesta sydämestään. Tarinaan kuuluu toki myös muiden rikkinäisiä sydämiä, joihin itse Frida on osin syypää. Kaikki alkaa siitä, kun hän nelivuotiaana rakastuu itseään neljä vuotta vanhempaan Aapoon, häntä seurakunnan iltapäiväkerhon pikkujouluissa peppuun purreen Taunon isoveljeen. Noh, siinä määrin, miten nelivuotias nyt voi rakastua. Aapo tulee kuitenkin olemaan Fridan elämässä mukana myöhemminkin. Hän on samalla luokalla lukiossa isosisko Briitan kanssa ja edelleen ihastunut 12-vuotias Frida hurmaa Aapon kaakaoviiksillään. Hän on kuitenkin ihan liian nuori Aapolle tuolloin.

Aapo kääntyi katsomaan minua ja räpsäytti hymyillen molempia silmiään. Se oli kuin silmänisku, jota oli loivennettu pikkulapsitasolle sopivaksi. (s. 18)

Myöhemmin Aapon ja Fridan tiet kohtaavat milloin missäkin. Häpeällisiä tilanteita syntyy, kun känninen 14-vuotias Frida hyppää Aapon kyytiin ja Aapo läksyttää Fridaa alkoholin haitoista. Frida on innostunut suutelemisesta ja tämä ei varmastikaan myös nosta pisteitä Aapon silmissä, sillä Frida tarvii monta harjoittelukappaletta moiseen touhuun. Sitten vielä Fridalle puhkeaa huuleen jäätävä herpes Aapon pikkusiskon Venlan synttäreillä, jota lääkikseen halajava Aapo isällisesti sitten hoitaa. Vaikka Fridaa alkuun nolottaa koko herpeshomma, hän ei saa mielestään tuota ihanaa hetkeä Aapon kanssa. Soppaa sekoittaa Aapon pikkuveli Tauno, joka on rakastunut Fridaan.

Ja sitten. Silloin. Uskoin ensimmäisen kerran kuulevani hänen ajatuksensa. (s. 81)

Lukijaa jännittää, saako välillä hiukan holtittomasti käyttäytyvä Frida koskaan järkevää Aapoa, joka tuhahtelee Fridan juomiselle ja pussailuille. Ysin päättäjäisiltana Frida on päättänyt onnistua, mutta miksi kaiken täytyy olla niin vaikeaa? Frida ei tiedä, että heidän aikansa vielä koittaa, mutta se hetki ei ole vielä nyt. Ensin Fridan sydämen täytyy särkyä hiukan. Lopussa särkyy sydämen lisäksi mielikin.

Sillä tavalla särkyy sydän. Se särkyy petettyihin odotuksiin. Jos jossakin vaiheessa päätyy kuvittelemaan tai odottamaan liikoja, todellisuus ravistelee ja sitä seuraa pettymys, jonka jälkeen huomaa ryömivänsä elämänsä raunioilla ihmettelemässä itkunparkuista ääntä, joka syntyy, kun sydän ensimmäisen kerran kunnolla särkyy. Kyllä se vielä lyö ja pitää elintoimintoja yllä, mutta ei voi sanoa, että se toimisi kunnolla. Ei se toimi. Se on rikki. (s. 57)

Fridan kommellukset ovat hyvin bridgetjonesimaisia, vaikka minä tunsin enimmäkseen myötähäpeää kuin lämmintä samaistumista. Aapo on kirjan ärsyttävin hahmo. Hän on kuin pojan  hahmoon puettu aikuisen ääni, joka valistaa juomisen huonoista puolista ja kertoo, miten herpes syntyy ja miten sitä hoidetaan. En oikein ymmärtänyt tätä herpeskohtausta enkä pitänyt sitä oikein mitenkään päin hauskana. Yöks. 

Kirjan lopussa asiat synkistyvät ja Fridan mieli mustuu, tai suorastaan särkyy, kokonaan erään traagisen tapahtuman jälkeen. Kirjan loppu yllättääkin, sillä muuten niin hilpeänhauskaan kirjaan tulee hyvin loppuvaiheilla radikaaleja juonenkäänteitä, joista hilpeys on kaukana. Tämä käännös sai mieleni hyvin kahtiajakautuneeksi: toisaalta kirja on hyvin yllättävä ja persoonallinen, toisaalta loppuosa menee hiukan liian erilaiseksi, mitä kirja muuten on ja kääntää asetelman ihan täysin päälaelleen. Onko se hyvä vai huono, se on makuasia. Voisin uskoa, että kohderyhmään tämä kirja voisi upota paremmin kuin minuun. 

Liiskautunut sydän. Elämän pysäyttämä, pallean tyhjentämä, peruuttamattoman fataali sydämen laajentuma. Se minulle tuli kuviosta mieleen. Ja sydän oli minun. (s. 121)

Pidän kirjassa kovasti sen rakenteesta, jossa luvut on otsikoitu erilaisina ohjeina sydämen särkemiseen. Luvut ja kirjan kolme eri osaa johdattavat lukijaa kohti kaiken rikkomista, joka tapahtuu siis kirjan kolmannessa osassa. Siellä juoni kääntää suuntaansa kohti synkempiä sävyjä. Luin kirjan uteliaana enkä tylsistynyt missään vaiheessa, joten viihdyttäväksi voisin tätä kutsua, vaikka silmiäni pyörittelinkin muutamille kohdille enkä osannut varautua lopun käänteisiin. 

Annan arvosanaksi 3,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Kirja muualla:

Lastenkirjahylly

Samantyylistä:

Pinja Sanaksenaho ja Sari Luhtanen: Aurora

Sutinasuodatin: Heidi Silvan

 Sutinasuodatin: Heidi Silvan. Myllylahti 2023

Kansi: Karin Niemi

"Lämminsydäminen ja häpeämättömän elämänmakuinen nuortenromaani ystävyydestä ja tytöistä, joiden kesäloma alkaa yrityksillä päästä poikien kanssa tekemisiin. Millaista siinä tilanteessa onkaan olla tyttö?

”Puhutaanko me muka törkeitä ja arvioidaan seksuaalissävytteisesti poikia?” Oona kysyi vähätellen ja joutui nyökäyttämään hyväksyvästi päätään, kun sekä Silja että minä vakuutimme, että niin juuri me teimme. ”Siis aivan, että kjäh kjäh, röh röh?”

”Täsmälleen”, vahvistin.

Lilli, Silja ja Oona pääsevät ysiltä, haluavat ensimmäiset seksikokemuksensa ja aloittavat mission päästä pelaamaan Virgin-korttinsa. Tytöillä ei ole mielessä mikään seurusteluun tai parisuhteeseen liittyvä, romantiikasta puhumattakaan. He ovat valmiita moneen, mutta mikään ei tunnu onnistuvan niin kuin he toivovat.

Sydänsuruja paetaan Lillin perheen mökille, jonne saapuu myös riemastuttavan vapaamielinen Jossu-täti. Päivisin tytöt yrittävät karkottaa miehet mielestään ja illalla livahtavat huoltoasemalle poikia tapaamaan. Juhannus on tulossa, ja silloin läheisellä leirintäalueella järjestetään iskelmäjuhlat. Sinne Lillin, Oonan ja Siljan on ehdottomasti päästävä mukaan." (Myllylahti)

Oma arvio:

Minulle on nyt näköjään osunut lukupinosta käteen kovin kesäisiä kirjoja, kun ensin Foleyn Joka ikinen kesä, ja nyt sitten Heidi Silvanin Sutinasuodatin, jossa viihdytään pääosin kesämökillä Temmeksellä. Paikkavalinta hieman hihityttää minua, sillä tuo paikkakunta on minulle hyvin tuttu. Lapsuuden kesät vietimme aina Kestilän mummolassa, jonne ajoimme tuon hiljaisen, kulahtaneen paikkakunnan nimeltä Temmes läpi. (Toivottavasti kukaan temmesläinen ei nyt nirhaa minua...) Olenpa viettänyt myös Temmeksellä yhden yön erään nuoruudenaikaisen opiskelukaverin mökillä, tosin meidän mökkireissullamme ei kuunneltu vanhoja iskelmiä. 

Sutinasuodatin kertoo kolmesta ysiluokkansa päättäneistä tytöstä, Lillistä, Siljasta ja Oonasta, jotka kaipaavat kesäksi sutinaa elämäänsä. Ensin he pistävät ranttaliksi kevätjuhlassa, jossa esittävät hyvin erikoisen puheen rehtorin harmiksi. Oona on päättänyt harrastaa seksiä poikaystävänsä Iiron kanssa rannalla pidettävien päättäjäisbileiden aikana. Myös Silja ja Lilli ovat mukana V-kortin pelaamishaasteessa - eli kaikkien olisi päästävä eroon neitsyydestä kesän aikana.

En ollut koskaan nähnyt Oonan kasvoilla sellaista ilmettä: yhtä aikaa iloisen odottavaa ja kauhistuneen järkyttynyttä. (s. 26)

 Kaikki menee kuitenkin poskelleen, kun tytöt saavat Iiron kiinni halaamasta jotakin toista tyttöä. Siinä eivät auta nyt Iiron selittelyt, sillä Oona on murheen murtama.  Seuraa armotonta itkua Lillin kotona ja peruuntuneet päättäjäiset muiden tyttöjen osalta. Mutta toisaalta: voisiko kosto ollakin sopiva ratkaisu? Oonahan voisi iskeä Iiron parhaan kaverin. Lillillä on taas kiikarissa Jyri, jonka kanssa hän on vaihtunut pitkään katseita. Valitettavasti tyttöjen suunnitelmat menevät tavalla tai toisella mönkään, sillä pojat eivät aina reagoi toivotulla tavalla.

Tytöt lähtevät siis Lillin perheen mukana kesänviettoon Temmeksen mökille, keskelle ei mitään. Ylitouhukas Oona on sitä mieltä, että heidän V-korttihaaste voi ja elää mökkeilyn ajankin. Lilli yrittää varoittaa, että mökillä on ulkovessa, sikana ötököitä eikä poikia lähimaillakaan, mutta Oona ei ota kuuleviin korviinsakaan. Ja ihmetys onkin suuri, kun tytöt sitten löytävät paikallisen huoltsikan pihalta joukon komeita, kuumia, söpöjä mopopoikia. Kylläpäs onnisti! Mutta miten he pääsisivät livahtamaan illalla huoltsikalle ilman, että Lillin porukat huomaisivat. 

"Tosi vaikea ihastua keneenkään, jos joutuu ekana miettimään, onko se jo pussaillut Lillin kanssa"; Silja selitti. (s. 140)

Seuraa paljon noloja lähestymisiä, pieleen menneitä lähentymisyrityksiä ja vääriä kiinnostuksen kohteiden valintoja. Lilli ei oikein osaa päättää, kumpi on ihanampi: Sampsa vai Laaksonen. Oona kiinnostuu Manusta ja Silja Tiituksesta. Vaikka poikia riittää, tytöt ovat edelleen neitsyitä. Hätääntynyt Iiro viestittelee Lillille ja kyselee Oonasta. Muut tytöt tunnustavat olevansa Lillille katkeria, kun pojat aina ihastuvat häneen ensin. Monenlaista draamaa ja skismaa tuntuu syntyvän, mutta ei sitten kuitenkaan mitään suurempaa.

Lillin vanhemmat ja vierailulle pölähtänyt boheemi, sinkkutäti Jossu eivät jää pelkkään statistin rooliin tässä kirjassa. Jossu jakelee Lillin äidin mielestä kyseenalaisia neuvoja tytöille ja soittaa heille miehen mielestäpoisto -biisejä, elähtäneitä iskelmiä, joiden parissa kaikki ilakoiden tanssivat mökkipihalla. Lillin isä punastelee ja murahtelee naisten jutteluille, mutta on läsnä tilanteessa omalla tavallaan - pysytellen hieman takavasemmalla. Lillin äiti yrittää rentoutua siskonsa vaikutuksesta. Tytöillä on yhä helpompi livahdella tapaamaan poikia.

"Ensinnäkin, poikien jutuille kannattaa nauraa harkitusti, koska jos nainen nauraa, niin sitten hän on niin sanotusti velkaa miehelle jotakin. Älkää ottako mitään tarjottua vastaan, koska jotkut pitävät sitä etukäteismaksuna olemattomasta ja lupauksena kaikenlaisesta." (s. 94)

Kun tytöt kuulevat leirintäalueen juhannusjuhlista, he tajuavat tilaisuutensa tulleen. Siellä he pääsisivät pelaamaan Virgin-korttinsa! Vielä pitää saada lupa vanhemmilta ja eikun teltta kainaloon. Meneeköhän kaikki, kuten tytöt suunnittelivat? Onko pojilla yhtään sananvaltaa tyttöjen suunnitelmiin?

Silvan käyttää paljon dialogia kirjassaan, joten lukukokemus tuntuu välillä siltä, kuin katsoisi jotakin nopeatempoista teinisarjaa. Tyttöjen vimmainen tarve päästä eroon neitsyydestä alkaa käydä jossain vaiheessa ärsyttäväksi. Eikö heillä todellakaan ole muuta ajateltavaa kuin pojat ja neitsyys? Nauttisivat nyt perhana kivasta mökkeilystä ja telttailusta. Minä en nimittäin tunnista omasta nuoruudestani tuollaista vaihetta enkä osaa ollenkaan samaistua kirjan tyttöjen höpsötyksiin. Toivon mukaan kirjan kohderyhmän edustajiin tällainen poika-neitsyys-sekoilu toimii paremmin.

"Ajattelinkin, että sinähän se siellä", hän virnuili. "Kukaan ei yski yhtä paljon kuin pierutautinen." (s. 212)

Kirjassa on mukana hurttia navanalushuumoria, joita tytöt viljelevät poikienmetsästysreissujensa välissä, mutta myös toimivaa tilannehuumoria, mihin tytöt koheltaessaan joutuvat. Laktoosi-intoleranttina voin samaistua Lillin tuskaan tämän syötyä ihan liian monta laktoosipitoista jätskiä juhannusjuhlassa. Feministisiä sävyjä mukaan tuovat Jossu-tädin kommentit sekä tyttöjen ikävä ahdistelukokemus juhannusjuhlien aikana. Tytöt myös välillä pohtivat omaa suunnitelmallista käyttäytymistään poikia kohtaan ja sitä, voiko tyttökin ahdistella poikaa.

Sutinasuodatin on mukiinmenevä chic lit -tyylinen pläjäys, jossa kirjan parasta antia ovat hyvää tarkoittavat aikuiset, jotka yrittävät osaltaan ymmärtää, sekä tyttöjen kivat kesäillat maalla. Tyttöjen sekoilu ja ailahtelevaisuus oli kuitenkin minulle jossain määrin liikaa enkä oikein päässyt sen kanssa sinuiksi.

Arvosanani 3,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

Kirjafile

Samantyylistä:

Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat

Älä koskaan luota kaksoseen -sarja: Freja Nicole Woolf

Älä koskaan luota kaksoseen: Freja Nicole Woolf. Suomentanut Aila Herranen. WSOY 2023 (Älä koskaan luota kaksoseen #1)

Englanninkielinen alkuteos: Never trust a Gemini. Kansi: Lucia Picerno

"Kautta Afroditen, Cat Phillipsin rakkauselämä kaipaa planetaarista apua!

Vastustamaton nuortenkirja ihastumisesta on sekoitus niin Bridget Jonesia, Sex Educationia kuin Mr. Beaniäkin.

15-vuotias Cat Phillips on hulluna horoskooppeihin, altis onnettomuuksille, ilmaisee itseään mitä kummallisimmin sanankääntein – ja on rakastunut Allisoniin, yhteen parhaista ystävistään. Mutta sopisiko yltiöcool, kapinallinen Morgan hänelle paremmin - vaikka on kaksonen ja Cat tietää, ettei kaksoseen ole luottamista! Catin tarina on nolo ja riemukas kuvaus elämästä brittiläisessä pikkukaupungissa. Ei ole helppo hypätä kaapista ulos, kun on osa suosittujen tyttöjen klikkiä, jota johtaa epäkorrektin puheen kuningatar. (WSOY)"

Lukunäyte

Oma arvio:

Horoskooppeja, sateenkaarirakkautta, koheltamista, POC-hahmoja - jo tämän kirjan riemunkirjavasta, hupsuhenkisestä kannesta voi päätellä, ettei 24-vuotiaan Freja Nicole Woolfin esikoisteos Älä koskaan luota kaksoseen ole mitään ryppyotsaisen, vakavamielisen ihmisen luettavaa. Chick lit -tyylistä luettavaa nuorille ei ole koskaan liikaa, ja mukavaa, että tässä poiketaan heteronormatiivisuudesta.

"Aito rakkaus ja kiivas kannibalismi eivät yleensä käy käsi kädessä..." (s. 71)

Kymppiluokalla (vastannee meidän ysiä) opiskeleva Cat on suorastaan hauska ja holtiton henkilöhahmo, joka ihailee Taylor Zwiftiä, yrittää sietää ituhippihenkistä pikkusiskoaan Lunaa sekä muka-hauskoja vanhempiaan - ja jonka lempikirosana on voi hanhenmarjat. Hän on haksahtanut horoskooppeihin,  ja onkin ystäväpiirinsä luotettu horoskooppivastaava, joka jakelee kullekin tilanteeseen sopivia horoskooppeja apunaan Tähtien pyhä kirja valistuneille. Cat tykkää tytöistä, muttei ole kertonut tästä kuin parhaalle ystävälleen Zannalle. Hän onkin salaa rakastunut Allisoniin, joka kuitenkin on melko varmasti hetero. Cat kuuluu koulun suosittujen tyttöjen porukkaan, jota johtaa pelottava Siobhan. Välillä Cat haluaisi vastustaa Siobhania, etenkin kun tämä on taipuvainen muiden kiusaamiseen, mutta eihän ystävien tielle voi astua. Vai voiko?

Samalla kun Cat haaveilee Allisonista niin, että jää miltei bussin alle tämän takiaan, hänen elämäänsä tupsahtaa älyttömän siisti Morgan, joka urhoollisesti sukeltaa Catin veden varaan joutuneen piirustusvihon vedestä. Juuri sen vihon, johon Cat on piirtänyt lesbohenkisiä piirustuksiaan Disneyn tyttöhahmoista, kuten Frozenin Elsasta ja Vaianasta. Mutta miten ihmeessä Cat kuitenkin ajautuu seurustelemaan rasittavan perhetuttu Jamien kanssa, jonka omintakeiset biisiviritelmät ovat tehdä Catin hulluksi. Toisaalta, eihän Cat voisi mitenkään kuvitellakaan Morgania, sillä tämä on tähtimerkiltään Kaksonen, joilla on kaksi kokonaista puolta ja ovat siksi hyvin epäluotettavia. Mutta silti... kun Morgan sanoo Catin muistuttavan Madonnaa Missä olet, Susan -elokuvassa, tämän on ostettava samanhenkinen nahkatakki.

Heilautan blondit kutrini taakse. Minä olen vahva. Päätän heti, että tämä takki antaa minulle jumalaista naisenergiaa --- (s. 88)

Älä koskaan luota kaksoseen yllätti minut iloisesti. Odotin toki viihtyväni tämän parissa, mutten olisi uskonut, miten huikean hauska ja mukava kirja tämä olikaan. Kaapistatuloromaanin ei tarvitse todellakaan olla mikään vakavahenkinen, vaan sen voi lyödä läskiksi juuri tällä tavoin. Woolf on sotkenut monikulttuuriset henkilöhahmot ja monet vakavat teemat tähän hilpeähenkiseen pakettiin. Mitä tahansa voi tapahtua tässä kirjassa, mutta asiat esitetään niin kevyellä tavalla, ettei lukija ehdi synkistyä, kun on jo hihittelemässä seuraavalle Catin kohellukselle. Se ei silti tarkoita, etteivätkö henkilöhahmot kehittyisi ja viisastuisi kirjan edetessä kohti loppuaan. Onneksi ei kuitenkaan valuta siirappisuuden puolelle, vaan anteeksipyynnötkin voivat olla suurta hupia.

s. 206

      

Suosittelen hauskojen ja höpsöjen kirjojen ystäville. Itsellä tämä ainakin lähtee vakiovarusteeksi seiskojen vinkkauksiin. Ja muuten, minun horoskooppimerkkini on kaksonen.

Arvosanani 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

---

Syytä aina neitsyttä: Freja Nicole Woolf. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2024 (Älä koskaan luota kaksoseen #2)

Englanninkielinen alkuteos; Blame my virgo moon. Kansi: Lucia Picerno.

"Sapfo soikoon, Cat Phillips on täällä taas, täynnä energiaa, vitsejä ja sekoilua

Syytä aina neitsyttä on riemukkaan Älä koskaan luota kaksoseen -kirjan itsenäinen jatko-osa.

Cat Phillips seurustelee hyperviileän Morgan Delaneyn kanssa ja elämä hymyilee Guccin-upeasti. Kunnes ihana Morgan päättää haastaa Catin ystävän, ihaillun ja pelätyn Siobhanin, koulun johtajatyttövaaleissa. Catin uskollisuus on koetuksella, kun molemmat vaativat Catin tukea itselleen. Vastapainoksi hän päättää uppoutua sukupuolineutraaliin koulunäytelmäversioon Romeosta ja Juliasta. Päätös, jota hän pian katuu… (WSOY)

Oma arvio:

Tykästyin viime vuonna ilmestyneeseen Älä koskaan luota kaksoseen, jonka hervoton huumori, Freja Nicole Woolfin tekstin lähes överiksi menevät vertaukset ja kivat rakkauskuviot vetosivat minuun. Niinpä oli mukava saada jatkoa horoskooppeihin tosissaan uskovan Cat Phillipsin seikkailuista.

Catilla on kuumimmista kuumin tyttöystävä, Morgan, josta valitettavasti hänen muut ystävänsä eivät niinkään pidä. Koulun kuningataroppilas Siobhan järjestää Catille viisitoistavuotissynttärit teemalla keltainen, mutta lupaavan alun jälkeen kaikki alkaa mennä pieleen: kaikkien inhoama koheltajasäheltäjä Brooke tulee kutsumatta bileisiin pukeutuneena väärään väriin, ja myöhässä saapuva Morgan ryhtyy Catin kauhuksi puolustamaan Siobhanin läksyttämää Brookea. Sillä lailla ei Morgan ainakaan nosta statustaan Catin ystävien silmissä.

Minun ystäväni ja tyttöystäväni himoitsevat nyt avoimesti verta, ja minä olen se lampaanraato, josta he tappelevat. (s. 78)

Tämän jälkeen kaikki lähtee menemään väärään suuntaan: Morgan alkaa kaveerata häilyväisen Brooken kanssa ja asettautuu ehdolle koulun johtajaoppilaaksi Siobhanin vastaehdokkaana. Kumman puolella Catin kuuluisi olla? Cat hankkiutuu vähän niin kuin vahingossa koulun Romeo ja Julia -näytelmäryhmään ja saa hämmästyksekseen Brooken kanssa pääroolit: Cat on Julia ja Brooke Romeo. Tämä suututtaa pääroolia havitelleen, Kultakutri-jengiin kuuluvan öky-Elizabethin.

Ehkä tämän suhteen avain onkin kirjaimellisesti avain. Avain huoneeseen, jonne pääsemme vain me kaksi. (s. 115) 

Välillä Catilla ja Morganilla menee ihanasti ja rakkaus kukoistaa, mutta välillä Catin ystävät laittavat hänet miettimään, käyttäytyykö Morgan aina kivasti Catia kohtaan. Catin paras ystävä Zanna alkaa etääntyä Catista, sillä tämä keskittyy ihan liikaa omiin ongelmiinsa ja sivuuttaa jatkuvasti Zannan huolet, ja tämä aiheuttaa tietysti Catille suurta surua, sillä Cat ei tunne oloaan omakseen enää Siobhanin ja kumppaneiden kanssa heidän morkatessa jatkuvasti hänen tyttöystäväänsä. Sama homma taas on Morganin queer-ystävien kanssa, sillä nämä tuntuvat katsovan aina Catia kieroon, etenkin Maja. Morgan ei tunnu ottavan tätä vakavasti.

Ja niin minä aiheutin tyttöystävälleni mustan silmän. Joutsen on kunnossa, mutta minä en. Kokemus aiheutti melkoisen trauman, ja joudun kaiken huipuksi korvaamaan rikki menneen poluveneen! (s. 95)

Kaikesta tästä kaaoksesta Cat syyttää sitä, että hänen horoskoopissaan kuu on neitsyessä. Tästä tulee kirjan nimikin. Hän uskoo niin sokeasti tähtimerkkeihin, että on sokea monelle konkreettiselle asialle, kuten Siobhanin dominoivalle ja epäsuvaitsevalle käytökselle, oman navan ympärillä pyörimiselle sen sijaan, että kuuntelisi myös ystävänsä Zannan huolia, tai ottaisi huomioon myös Brooken tämän sekoiluista huolimatta. Vaikka Morgan on ihana tyttöystävä, tarvitsee Cat myös Zannaa. Miten hän saisi pyydettyä tältä anteeksi tohelouttaan? Totta kai jo totuttuun tapaan (katso edellisen osan arvio) anteeksipyyntökin on täynnä kohellusta, koska Cat vain on sellainen - hänelle aina sattuu ja tapahtuu.

Syytä aina neitsyttä tarjoaa samaa kohellusta, huumoria ja söpöä rakkautta kuin sarjan avausosakin. Välillä mietin, onko tekstissä liikaa hassunhauskoja vertauksia, omintakeisia huudahduksia ja erikoisia adjektiiveja, kuten tiukka kuin Tittelitom, kaikuu kuin keilahalli, ÜBER-guccimainen, voihan Wuhan! jne. Suomentaja Aila Herrosella on ollut kyllä kovasti tekemistä näiden ilmaisujen kanssa, hatunnosto hänelle tästä. Sitten taas, tämä kirja on vetänyt kaiken niin överiksi, että sama kai se on antaa mennä kunnolla. Kirjan tyylistä joko tykkää tai sitten ei, mutta vakavalla mielellä tähän ei kannata tarttua.

Taustalla kaiken kohelluksen ja hassuttelun takana on kuitenkin syvällisempiä teemoja, kuten oikein kattava POC- ja LHBGT-edustus, kiusaaminen ja syrjiminen, ystävyys jne. Toinen lukunsa on Catin perhe, jossa nolot vanhemmat keskittyvät maanisesti viherhuoneen rakentamiseen ja pikkuvanha hihhulipikkusisko Luna pitää joogasessioitaan huoneessaan.

Annan tälle arvosanaksi 3,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muualla:

--

Samantyylistä luettavaa:

Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat

Sari Luhtanen: Tuhkimo tennareissa

Ashley Elston: 10X Sokkotreffit ja 10 totuutta ja yksi tehtävä

Tuula Kallioniemi: Mopoautolla mun prinssini saapuu

LOVE-sarja: Tuhkimo tennareissa ja Pitkä ja komee

Otavalla alkoi tänä keväänä uusi nuorille suunnattu LOVE-sarja, joka tulee pitämään sisällään monenlaisia rakkaustarinoita, niin keveitä, hauskoja kuin koskettaviakin. Sarjassa julkaistaan niin kotimaisia kuin käännettyjäkin romaaneja. Romantiikan ystävänä olen tietysti innoissani, etenkin kun heti alkuun julkaistaan kaksi hyvää ja nopealukuista kotimaista. Nämä kaksi ekaa ovat ainakin sopivan ohuita yläkouluvinkkauksiin: molemmissa on vain reilut sata sivua. Postaan tästä sarjasta poikkeuksellisesti tällaisina yhteispostauksina jatkossakin, jos kirjat ilmestyvät suhteellisen lähekkäin.

*******

Tuhkimo tennareissa: Sari Luhtanen. Otava 2023 (LOVE-sarja)

Kansi: Päivi Puustinen, Adobe Stock

"Moderni Tuhkimo-tarina kutkuttaa ja riemastuttaa huumorillaan.

Sini-Ella Tuhkalan tehtävälista ennen kesälomaa ja yläkoulun vikaa luokkaa: 1) hanki täydellinen kulmakynä, 2) hanki kesätyöpaikka, 3) hanki poikaystävä. Listan toteuttaminen osoittautuu odotettua hankalammaksi. Esteenä tuntuvat olevan niin kohtalo, onni, arki kuin perhekin, etenkin siskopuolet Late ja Pete.

Ykköspoikaystäväehdokas Joonas kyllä nappaa kädestä kiinni ja solmii Sini-Ellan tennarinnauhat, kun tämä on kaatua portaissa, mutta jatkon suhteen on haastavampaa. Elämän pitäisi olla kuin suoraan sadusta, mutta miksi se ei ole?

LOVE – rakkautta ensi sivulta." (Otava)

Oma arvio:

Tuhkimo tennareissa on ikään kuin teini-ikäisten oma Bridget Jones. Heti kirjan alkumetreillä päähenkilö, kesän jälkeen ysille menevä Sini-Ella muksahtaa koulun söpöimmän pojan syliin kiiruhtaessaan portaissa. Kun muuten vähäpuheinen, mutta oi-niin-söpö Joonas vielä sitoo Sini-Ellan kengännauhat, tyttö on sulaa vahaa. Sini-Ella on päättänyt hankkia poikaystävän ennen ysiä, joten Joonas täytyy nyt saada kiinnostumaan lisää. Hiukan kyllä harmittaa, että frenemy-Ilonakin tuntuu olevan kiinnostunut Joonaksesta. Josefiina-ystävä on hyvänä henkisenä tukena itseriittoisesti eteenpäin säheltävälle Sini-Ellalle. Hän ei nimittäin ole nyt sellainen ujo ja epävarma tyttö, jollaisia viime aikoina on paljon nuortenkirjoissa ollut. Sini-Ella uskaltaa mennä ja paukauttaa asiansa ilmoille suoraan, eikä jää miettimään, miten ja milloin.

Sini-Ellan uusperhe aiheuttaa tälle harmitusta. Uusi äitipuoli Katja on uskomattoman hyvä kokki, mutta Sini-Ella ei suostu syömään tämän ruokia - periaatesyistä. Muutenkaan hän ei halua päästää tätä naista lähelleen. Heillä oli iskän kanssa niin kivaa kahdestaan. Kaiken huipuksi Katjan mukana tulivat myös Sini-Ellaa hiukan nuoremmat kaksoset Petriina ja Lauriina, jotka lainaavat ilman lupaa hänen kulmakynäänsä ja ovat muutenkin tosi rasittavia. 

Sini-Ella tulee huomaamaan, että vaikka Joonas on kuinka söpö ja ihana, ei heillä välttämättä ole juuri muuta yhteistä. Joonas ei juuri juttele, ei ota aina muita huomioon ja on äitinsä hemmottelema. Heidän pussatessa Sini-Ella ei tunne perhosia vatsassaan. Naapuriin muuttaneen Eeron kanssa taas on tosi kiva jutella ja hän tuntuu tajuavan asioita paremmin. Toisaalta, on kiva kun Ilona kiristelee hampaitaan Sini-Ellan napattua Joonaksen.

Tuhkimo tennareissa on hauska, höpsö ja välillä vähän ärsyttäväkin kirja. Päähenkilö Sini-Ella on vähän liiankin itsevarma minun makuuni. Tai ehkä en ole vain tottunut moiseen. Kirjassa mennään eikä meinata ja teini-ikäisen levoton ajattelumalli tulee hyvin esille Sini-Ellan käytöksessä. 

Arvosanani 3,5

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Muualla:

--

Samantyylistä luettavaa:

Sari Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat

Tuula Kallioniemi: Mopoautolla mun prinssini saapuu

***********************************************

Pitkä ja komee: Tuula Kallioniemi. Otava 2023 (LOVE-sarja)

Kansi: Päivi Puustinen

"Ilkikurisen ihana romaani kasiluokkalaisesta Vennusta, jonka sydämenasiat menevät solmuun.

Vennu ei todellakaan halua muuttaa iskän työn takia hikiseen satamakaupunkiin sellutehtaan varjoon. Siellä sanojakin väännellään ihan kummasti. Entisille kotikulmille pitää jättää rakas Viivi. Viivin silmät, kikatus ja pehmeys… Miten Vennun ja Viivin jutun käy?

Uusissa ympyröissä Vennun pasmat sekoittaa ensin kipakka luokkatoveri Viivi kakkonen, sitten Lola, Vennua melkein päätään pitempi tumma kaunotar. Pojan tunteet heittävät pahasti volttia. Miksi kaiken pitää olla niin mutkikasta!

LOVE – rakkautta ensi sivulta."(Otava)

Oma arvio:

Tuula Kallioniemen Pitkä ja komee ilahduttaa minua pöljällä huumorillaan ja aidon teini-ikäisesti ajattelevalla päähenkilöllään, kasiluokkalaisella Vennulla. Vennu kapinoi, kun heidän perhe joutuu muuttamaan uudelle paikkakunnalle isän uuden työn takia. He ovat seukanneet Viivin kanssa pian vuoden, ja muukin kaveriporukka jää entiselle paikkakunnalle. Ärsyttävä Noronen varmasti kyttää tilaisuutta napata nyt Viivin, kun Vennu ei ole enää maisemissa. Isosiskokin muuttaa Tampereelle opiskelemaan. 

Uudella paikkakunnalla sanotaan "siä" ja "miä" eikä "sää" ja "mää". Siellä haisee pahalle, vaikka aikuisten mukaan se on raha, joka haisee. Äidin työ lähikaupassa ei ole ehkä ihan niin hulppeaa, kuin entinen myymälänhoitajan työ. Isäkin on kireänä, eli ilmeisesti hänenkään uusi työ sellutehtaalla ei ole niin mahtava, kuin piti olla. Vennu yrittää sopeutua uuteen kouluun, jossa tyypit tuntuu ihan erilaisilta kuin entisillä kotikulmilla. Hän tutustuu tyttöön, jonka nimi on myös Viivi. Hän nimeää tämän Viivi kakkoseksi, koska Viivi ykkönen on yhä kotikaupungissa. Vaikka Viivi kakkonenkin vaikuttaa päivä päivältä kiinnostavammalta. Vaikka hän tupakoi ja on muutenkin hiukan erikoinen.

Vennun mieli poukkoilee ihanan paljon suuntaan ja toiseen. Toisena päivänä hän kaipaa Viivi ykköstä ja viestittelee tälle maanisesti, toisena päivänä hän haaveilee Lolasta, joka seurustelee Viktorin kanssa. Mustasukkaisuus vaivaa ja välillä Vennu haluaa tehdä myös Viivi ykkösen mustikseksi. Lola hakee turvaa ja ystävyyttä Vennulta, kun asiat Viktorin kanssa menevät huonosti. Harmi, että Vennu on sellainen lyhyt puutarhatonttu. Voi, kun hän olisi pitkä ja komee, jotta Lolakin huomaisi hänet. Tai Viivi kakkonen.

Kaikki meinaa mennä vielä enemmän sekaisin, kun vanha jengi tulee Vennun luo yökylään. Vennu ei enää tiedä, onko hän jo vieraantunut vanhoista tyypeistä vai he hänestä. Välillä Viivi ykkönen on kuin ennenkin, mutta välillä hän on liikaa Norosen kyljessä.

Pitkä ja komee tuo Vennun sekavien ajatusten lisäksi sekaan tuoretta näkökulmaa rakkauteen. Viivi kakkonen edustaa näkemyksissään jotain sellaista, jota Vennun taas on hankala omaksua. Hän on ehkä vähän kaavoihin kangistunut, mutta yrittää toki ymmärtää. Pidän juuri erityisesti siitä sanomasta, että ei tarvitse lähteä mukaan sellaiseen, mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Lisäksi kirjassa tuodaan esille poikien ulkonäköpaineita, koska Vennu kärsii muun muassa lyhyydestään. Uudessa kaupungissa kaikki tuntuu vielä pelaavan korista. Kirjan huumori on loistavaa - hörötin muun muassa ääneen Vennun uuden kotitalon stalkkerinoidalle.

Arvosanani 4

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Muualla: 

--

Samantyylistä luettavaa:

Tuula Kallioniemi: Mopoautolla mun prinssini saapuu

Messinan perhe -sarja: Ashley Elston

10 x sokkotreffit: Ashley Elston. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2020 (Messinan perhe #1)

 Englanninkielinen alkuteos (2019): Ten Blind Dates. Kansi: Mary Claire Cruz ja Jamie Alloy; iStockphoto; Di Studio / Shutterstock; Dmitry Lobanov / Shutterstock; HNK/ Shutterstock

"Jouluinen romanttinen komedia

10 x sokkotreffit on kuin Let It Snow ja Love, Actually yhdessä paketissa.

Sophien poikaystävä jättää hänet juuri ennen joulua. Sydän murskana Sophie lähtee joulunviettoon ja joutuu kohtaamaan koko hervottoman amerikkalais-sisilialaisen sukunsa. Tyttöä lohduttaakseen isoäiti keksii ”kivan idean”: kymmenen sukulaista saa järjestää Sophielle sokkotreffit eri illoille. Alkaa tapahtumien ketju, jonka edetessä Sophie oppii paljon omasta sydämestään…"(WSOY)

 

Oma arvio: 

 

Ai että, jos kirjan kannessa mainitaan lempileffani Love, Actually (Rakkautta vain), odotukseni kirjasta ovat todella korkealla! Ihanaa, että näin joulun alla julkaistaan tällaisia jouluteemaisia romanttisia höpsötyksiä, sillä juuri tällaisia sitä kaipaa pitkän ja synkän syksyn päätteeksi (tai jatkoksi, sillä talvea ei vielä näy eikä kuulu.) Ashley Elstonin 10 x sokkotreffit on juuri sellainen.

 

"Olen kuitenkin sitä mieltä, että sinun pitää viedä tämä treffijuttu loppuun, koska sinun täytyy olla sataprosenttisen varma siitä, että haluat juuri minut." (s. 125)

Kirjan idea on ihanan hupsu: 17-vuotias Sophie on innoissaan, sillä hänen äitinsä ja isänsä ovat uskaltautuneet jättämään hänet hetkeksi yksin kotiin. Sophien vanhemmat matkustavat vierailulle vanhimman tyttärensä Margotin luo sairaalaan, joka on viimeisellä kolmanneksella raskaana, ennen kuin Sophie ja vanhemmat matkaavat joulun viettoon mummolaan sukuloimaan. Sophie haluaa viettää hetken poikaystävänsä Griffinin kanssa ennen kuin ajaa Nonnan ja Papan luo -  mutta sitten asiat saavat täyskäänteen, kun hän sattuu kuulemaan bileissä poikkiksensa puhuvan kavereilleen, että haluaa ehkä erota Sophiesta. Griffinin selitykset eivät enää auta, kun itkusilmäinen Sophie ryntää pois bileistä ja ajaa suorinta tietä 50 kilometrin päähän itkemään suruaan Nonnalle.

 

"Mutta kun minä luulin että halusimme samoja asioita."

"Ihmiset muuttuvat. ehkä sinä kuvittelit, että te kaksi kuljitte samaan suuntaan, vaikkette oikeasti kulkeneetkaan." (s. 22)

Sophien mummula pursuaa räiskyväluonteisia amerikkalais-sisilialaisia sukulaisia, ja pian kaikki sedät, tädit ja serkut saavat kuulla Sophien onnettomasta tilanteesta. He saavat pähkähullun idean: Sophielle järkättäisiin vuorotellen kymmenen peräkkäisen päivän ajan sokkotreffit, joista hän saa yhden kerran halutessaan kieltäytyä. Jokainen vuorollaan varaa kalenterista päivän, kirjoittaa edellisenä päivänä vihjeen treffeistä ja etsii suunnilleen samanikäisen treffikumppanin. Sophie on tietenkin alussa järkyttynyt ja ehdottomasti kieltäytyy, mutta sitten... miksipäs ei? Pian Sophien treffien kestoista lyödään myös vetoa.

Valofestivaali - Natchitoches

Ole valmiina kello 14.00

Pukeudu lämpimästi, beibi, koska ulkona on kylmä! (s. 47)

Sophien seurana ja treffitukena mummolassa ovat hänen rakkaat serkkunsa Olivia ja Charlie sekä naapurinpoika Wes, joiden kanssa hän on aiemmin hengaillut paljonkin, mutta kokee vieraantuneensa heistä viime vuosina. Nyt heillä tuntuu taas olevan hauskaa yhdessä, mutta jokin etääntyneisyyden tunne kaihertaa Sophieta ajoittain. Olivia, Charlie ja Wes toimivat Sophien treffien selustan turvaajina, ja he pitävät todella hauskaa serkkunsa kustannuksella. Tietysti treffeistä otetaan hauskimmat otokset someen jaettavaksi ja Griffin tägätään niihin. Griffin alkaakin pommittaa Sophieta viesteillä ja kysellä, miksi tämä näkyy kuvissa jatkuvasti eri kundien kanssa. Samalla Griffin yrittää luikerrella takaisin Sophien elämään, mutta onneksi Sophien ystävät pitävät tytölle jöötä.

 

"Onko siis minun syyni, että olet nykyään tylsä?" (s. 210)

Sophien seuraavia treffejä oikein odottaa. Osa treffeistä ei mene ihan putkeen, sillä aina täti, setä tai ilkeämielinen serkku ei välttämättä valitse parasta mahdollista treffikumppania. Yksi lukion ekaluokkalainen poika yrittää kähmiä liikaa, toinen tyyppi vie Sophien drive-in-leffaan katsomaan - pornoelokuvaa! Mukaviakin treffejä on toki, mutta Sophien mielessä tuntuu kerta kerran jälkeen olemaan yksi ihan erityinen poika, jonka seurassa hän on viihtynyt jo kauemmin. Harmi vain, ettei hän saa itse valita treffikumppaniaan. Vai saako?

 

Ja siinä hän on ja kuljettaa koripalloa. Näyttää siltä kuin hän olisi tehnyt sitä jo hyvän tovin, sillä hän on riisunut paitansa, ja tukka näyttää hikiseltä. (s.107)

 

Välillä Sophie viestittelee isosiskonsa Margotin kanssa ja on huolissaan, sillä isosiskolla tuntuu olevan ongelmia loppuraskautensa kanssa. Jatkuva turvotus Margotin eri ruumiinosissa kuvottaa ja huvittaa Sophieta, mutta kielii lopulta ongelmista. Treffiseikkailujen ohessa Sophie joutuukin murehtimaan välillä siskonsa vointia ja karkaapa pari kertaa vierailemaan sairaalassa pikavisiitillä kielloista huolimatta - ystävät tukenaan. Sophie ja Margot ovat ihanan läheiset ja toistensa tukena humoristisella tavallaan, vaikka välimatkaa on. 

 

MINÄ: ??????Mikä tuo on?

MARGOT: Lähikuva varpaistani. Ne ovat liimaantuneet yhteen. En voi heilutella niitä tai erottaa niitä toisistaan. Ne ovat kuin prinssinakkeja. (s. 11)

 

10 x sokkotreffit on aivan ihastuttava kirja! Siinä on lämmintä huumoria, pinnan alla kytevää ah-niin-ihanaa romantiikkaa (ennalta-arvattavaa toki) ja suloista yhteenkuuluvuuden tunnetta Sophien perheen ja suvun kesken. Muutakin sisältöä siis toki löytyy kuin romantiikkaa. Kirjassa on hyvin viihdyttävä juoni ja huumori on osuvaa. Tästä jää hyvä mieli. 

 

Kirja on hyvin elokuvamainen niin juoneltaan kuin henkilöhahmoiltaan, ja kyllä, tästä on ainakin toukokuussa 2019 ilmoitettu olevan suunnitteilla elokuva. Mitään tietoa siitä, onko leffa missä vaiheessa (jos missään), en löytänyt. 

Tämä kirja on ehdoton suositukseni joululahjaksi noin 13-16-vuotiaalle nuorelle (tytölle), joka tykkää lukea romanttisia kirjoja. 

Arvosanani täydet 5+

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

 

Muissa blogeissa:

 

Sivupiiri vinkkaa

Bibbidi bobbidi book

Siniset helmet

Noora Näppilä

Kirjakaapin avain

 

 

 Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

2. Iloinen kirja

 

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

 

A Book at least a Four-Star rating on Goodreads

10 totuutta ja  yksi tehtävä: Ashley Elston. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2022 (Messinan perhe #2)

Englanninkielinen alkuteos (2021): Ten Truths and a Dare. Kansi: Riikka Turkulainen, iStockphoto

"10 x sokkotreffit -kirjan tekijän uusi tunteisiin vetoava, aurinkoinen tarina.

Juhlahumua ja mahdottomia vaatimuksia, päättäjäisbileitä ja suorittamattomia kursseja. Mikä loppujen lopuksi saa Olivian suoriutumaan lukion viimeisestä haasteesta, tahto olla paras vai yksi saavuttamaton poika, johon periaatteessa ei saisi langeta...

10 x sokkotreffit -kirjasta tutun Sophien serkku Olivia vetää mukaansa koko parhaiden ystäviensä verkoston, kun suorittamatta jäänyt liikkakurssi uhkaa hänen valmistumistaan. Kuumassa Louisianassa kaikki muut valmistautuvat juhlimaan vapauttaan samalla kun Olivia joutuu kohtaamaan ylihuolehtivien vanhempien rasittavuuden, ennakkoluulonsa ja yhden aika yllättävän ihanan pojan." (WSOY)

Oma arvio:

Pidin kovasti Ashley Elstonin edellisestä kirjasta 10 x sokkotreffit (2020), ja yllätykseni olikin suuri, kun sille tuli jatkoa. Sama hauska numeroteema jatkuu tässäkin kirjassa, vaikka käytännössä tämä ei näy niin selkeästi kirjan juonessa kuin kirjan nimessä.

10 totuutta ja yksi tehtävä esittelee nyt näkökulmahenkilönään edellisestä osasta tutuksi tulleen Sophian Olivia-serkun. Toki Sophiakin saa edelleen tilaa kirjan sivuilta, muttei niin paljon kuin tunnollinen Olivia, jolla on tällä kertaa perustavanlaatuinen ongelma, johon hän tarvitsee kipeästi serkkujensa apua.

"Ja sinä pärjäät loistavasti! Kaikki tietävät, miten ankarasti sinä sinä paiskit töitä! Uskomatonta, että joku onnistui viemään sinulta priimuksen tittelin." (s. 16)

Sydänsuruista Olivia ei kärsi, kuten Sophia edellisessä osassa, vaan Olivian ongelma liittyy lukiosta valmistumiseen. Kaikille on jo ollut tiedossa, että tunnollinen Olivia tulee valmistumaan koulunsa toiseksi parhaimpana, ja hänellä on kunnia pitää tervetuloa-puhe valmistujaisissa. Mutta nyt tumma varjo on langennut hänen ylleen: Olivia saa rehtorilta viestin, jossa hän pyytää tätä toimittamaan todistuksen lukion ulkopuolisen kurssin suorittamisesta, jotta valmistuisi vuosiluokkansa kanssa samaan aikaan. Olivia on ollut ihan varma, että golfkurssin opettaja, valmentaja Cantu on toimittanut todistuksen aikanaan, mutta näin ei ilmeisesti olekaan. Helppo homma, Olivian on vain otettava yhteyttä valmentajaan ja pyydettävä uusi todistus.

Mutta eipä se menekään niin. Kun viimein Olivia saa Cantun kiinni, tämä sanoo, ettei voi antaa todistusta kurssista, sillä Olivialla oli ihan liian monta poissaoloa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä: Olivia suhtautui tosi leväperäisesti kurssiin ja meni sinne usein myöhässä, koska ajatteli pahaisen golfkurssin olevan läpihuutojuttu. Nyt hän saa pienoisen opetuksen. Valmentaja Cantu lupaa kuitenkin armollisesti antaa Olivialle uuden mahdollisuuden, ja ottaa tämän apulaiseksi Ellerbe Hillsin golfkentälle, jossa valmistaudutaan isoon turnaukseen. 

"Jos rehkit niin ankarasti muilla kursseilla saavuttaaksesi noin hyvät arvosanat, mikset nähnyt samaa vaivaa minun kurssillani?" (s.54)

Ainoa ongelma vain on se (sen lisäksi, ettei Olivia ymmärrä golfista tuon taivaallista), että hänen reissussa oleva äitinsä uskoo tyttärensä olevan nyt juhlimassa Abibileiden viikkoa. Se on kokeiden päättymisen ja valmistumisen väliin jäävä viikko, jolloin abit järjestävät huikeita teemabileitä päivittäin. Tässä kohtaa Olivia tarvitsee serkkujensa Charlien ja Sophien sekä tämän poikaystävänsä Wesin apua: kunkin on otettava vuorotellen Olivian puhelin haltuunsa ja mentävä niihin menoihin, joihin Olivian äiti olettaa tämän osallistuvan, jottei hän epäilisi mitään. (Olivian äiti on nimittäin asentanut paikantamissovelluksen tyttärensä puhelimeen reissunsa ajaksi.) Näin Olivia voi tunnollisesti korvata golfkurssin puuttuvat tunnit ja uskotella äidilleen kaiken olevan kunnossa. Koska hän ei halua, että koko suku saa tietää tästä mokasta, joka meinaa uhmata hänen valmistumistaan. Olivia on suvun välkky ja häneltä odotetaan paljon.

ÄITI: Ja koska alaosa on silkkiä, muista pikkarirajat.

Okei, nyt tämä meni liian pitkälle. Liian. Pitkälle. (s.39)

Puhelimenvaihtoralli aiheuttaa tietenkin paljon hauskoja tilanteita ja sattumuksia, esimerkiksi kun Charlie yrittää vastata tädilleen Oliviaksi tekeytyneenä pukeutumiseen, kampauksiin ja bikinirajoihin liittyviin kysymyksiin. Lisäksi mystinen "L" viestittelee Olivian puhelimeen, ja serkut tulkitsevat ihan väärin, kuka tämä tyyppi onkaan. Totta on, että Olivia huomaa tykästyneensä Leo-nimiseen poikaan, joka on eräiden väärinkäsitysten johdosta eräänlainen Messinan serkkujen arkkivihollinen. Leo on intohimoinen golffaaja, joten Olivia ei voi olla törmäämättä poikaan golfapulaisen pestissään.

Messinan perhe on ihan yhtä äänekäs, toisten asioihin puuttuva ja häseltävä kuin edellisessäkin osassa. Nonna-isoäiti on se joka loihtii parhaat herkut, Maggie Mae tädin tyttäret, Mary Jo ja Jo Lynn, joita serkukset kutsuvat salaa Pahat Joet -nimellä, ovat yhtä pisteliäitä kuin ennenkin. Olivian äiti on melko ärsyttävä viesteissään, joissa hän tuntuu olevan jatkuvasti huolissaan tyttärensä bikinirajoista. Outoa. Michael-eno on sentään Olivian suosikki, se, jolle hän voi uskoutua. Tässä kirjassa rasittavat sukulaiset (Pahoja Joeta lukuunottamatta) eivät pääse niin suureen rooliin, vaan tapahtumat pyörivät Olivian, Sophian, Wesin ja Charlien näkökulmasta.

"Enpä olisi uskonut, että palovammapotilas pystyy punastumaan, mutta sinulta se luontuu!" (s. 103)

En ole ihan yhtä hullaantunut tästä jatko-osasta kuin edellisestä, mutta olihan tämä oikein viihdyttävä ja hauska välipalakirja. Kirjan opetus lienee se, että aina kannattaisi olla rehellinen ja kertoa suoraan, mitä haluaa, eikä ajatella aina muiden odotuksia. Olivia näkee hurjasti vaivaa, jottei hänen äitinsä pettyisi, mikä tuntuu aika hupsulta näin lukijan näkökulmasta. Toisaalta, eipä me oltaisi saatu sitten viihdyttävää tarinaa, jossa osa hauskuudesta piilee siinä, miten kukanenkin puhelimenhaltija saa kulloinkin huijattua Olivian äitiä. Samalla pääsee hiukan kurkistamaan golffaamisen mystiseen maailmaan (tai minulle se ainakin on hyvin mystinen laji.) Romantiikkaa kirjassa on juuri sopiva, pikantti ripaus.

Arvosanani on 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Helmet: 13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

Samantyylistä luettavaa: 

 

Pojille joita joskus rakastin -trilogia: Jenny Han 

 

Let it Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa: John Green, Mayreen Johnson ja Lauren Myracle

 

My true love gave to me - Twelve winter romances: Stephenie Perkins (toim.) 

 

Tämä biisi on sinulle: Maurene Goo 

Prideviikon lukuhaaste 2019: Isadella - Sydän kylmänä

Isadella - Sydän kylmänä: Sari Luhtanen. Otava 2019. (Isadella #1)

 Kansi: Johanna Junkala
 

"Täräyttävän hauska sarja kaikille, joiden elämä ei todellakaan ole vaahtokarkkia.

Isadellalla on kolme äitiä, eikä se suinkaan ole erikoisin asia hänen perheessään. Jälleen kerran on aika vaihtaa maisemaa. On varottava tekemästä mitään, mikä kiinnittäisi huomiota ja saisi jonkun kiinnostuksen heräämään. Ja jälleen Isadellalla on sama strategia: pitää matalaa profiilia eikä juuri hankkia kavereita.

Mutta sitten uuden koulun kuviksen tunnilla eteen osuu Minna, joka rupeaa heti hanakasti tekemään tuttavuutta. Ja reksin kanslian edessä Fairuz, joka saa miettimään, miten on mahdollista, että jonkun hymy on yhtä aikaa niin sairaan ärsyttävä ja jotenkin… ihana?"(Otava)

Oma arvio:

Prideviikon lukuhaasteen -korvilla sattui sopivasti ilmestymään Otavalta tämä uuden nuortensarjan avaus, Isadella - Sydän kylmänä.

Tämä nopsalukuinen ja hauska kirja esittelee mustiin pukeutuvan, omaa tietään kulkevan yläkouluikäisen tytön, jolla on kolme polyamorisessa suhteessa elävää äitiä. Kaiken lisäksi Isadellan äidit ovat vampyyrejä, joilla on oma vartiointifirma. Isadella on joutunut muuttamaan äitiensä erikoislaatuisuuden vuoksi useita kertoja, ja nykyisessä kaupungissa hän on ehtinyt olla vasta pari kuukautta. Isadella pukeutuu mustiin, verhoutuu jättisuureen mustaan nahkatakkiin ja joutuu usein ongelmiin koulussa kovaluonteisuutensa vuoksi. Kuten heti kirjan alussa, kun hän on vahingossa sytyttänyt fysiikantunnilla rakkaan nahkatakkinsa tuleen. Onnekseen Isadella tapaa kansliassa tosi söpön, vinohymyisen (kyllä vain) Fairuzin, jonka kanssa läppä lentää hyvin lennokkaasti.

Musta tunnusvärini suojeli minua ja muita. En halunnut olla helposti lähetyttävä, en viehättävä, en hauska tai seurallinen. Olin mieluummin kuin muuri, jota mikään ei heilauttanut, johon kilpistyivät kaikki yritykset tehdä tuttavuutta. Päällä vielä piikkilankaa ja lasinsirpaleita. (s. 15)

Isadella on erittäin taitava kuvaamataidossa, ja tämän taidot huomaa myös Minna-niminen tyttö, joka hyvin kiihkeästi haluaa tutustua Isadellaan. Isadella on hyvin otettu ja huomaa, että Minnan seurassa on hyvin kuumottavaa olla. Fairuzin seurassakin Isadella viihtyy, mutta Minna tuntuu olevan mustasukkainen. Isadellaa varoitetaan Minnasta, mutta hän työntää varoitukset syrjään. Hänellä on viimeinkin ystävä, ja vieläpä tosi cool sellainen! Minna käytös alkaa kuitenkin jossain vaiheessa epäilyttää Isadellaa, mutta Minna onnistuu aina jotenkin manipuloimaan hänet puolelleen.

- Sinä olit niin erilainen. Tiesin heti kun tulin luoksesi, ettei sinussa ole mitään tavallista, Minna sanoi.

Hän ei voinut tietää, millainen sinfonia alkoi soida sisälläni. Minä inhosin, vihasin kaikkea tavallista ja arkista. Pelkäsinkin sitä. Kun joku näki, että olin erilainen sisimmässäni - en vain pintapuolisesti pukemalla päälleni jotain poikkeavaa tai käyttäytymällä erikoisesti - olin onnesta mykkänä. (s. 104)

Isadellalla on mielen päällä monenlaisia ajatuksia. Se askarruttaa häntä eniten, kuka kolmesta on hänen oikea äitinsä: ylihuolehtiva Susie, suorasukainen Vanessa vai järkeilevä Kersti. Toinen asia, joka häntä kalvaa, on se, milloin hänestäkin tulee vampyyri. Tyttö etsiikin merkkejä muutoksista kaikkialta. Äidit ovat kuitenkin ihmeen vaitonaisia näistä asioista, ja lopussa tähän selviääkin syy, joka ei ole lainkaan Isadellan mieleen.


Fairuzin ja Isadellan romanssin tielle asettuvat yllättäen Isadellan hyvää tarkoittavat äidit. Minnan käytös menee koko ajan oudommaksi, ja minulla on monenlaisia spekulaatioita hänen kohdallaan, mutta lopputulos on melko tylsä. Johtuneeko siitä, että kirjaan on lätkäisty nämä vampyyriäidit, että yritän etsiä fantasia-aineksia muistakin henkilöistä ja tapahtumista - turhaan. Mitään muuta spefiä kirjassa ei ole kuin väläyksenomaisesti esitellyt vampyyriäidit. Minusta kirja olisi ehkä toiminut paremmin, jos tämä äitien ominaisuus olisi jätetty kokonaan pois.  Kolmen äidin perhe sinällään on ihan erikoinen ja kiehtova osa kirjan tarinaa. Polyamoriaan en olekaan ennen kirjallisuudessa törmännyt, saati nuortenkirjallisuudessa.

Kirja on minusta ihan ok, vaikka alussa Isadellan kapinahenkisyys meinaa pursuta jo yli äyräidensä. Hänestä muovautuu kuitenkin ihan siedettävä nuori nainen, joka on hiukan eksyksissä identiteettinsä kanssa. Isadellan ja Fairuzin romanssia on mukava seurata, vaikkakin Isadellan suhtautuminen Fairuzin opiskelusuunnitelmiin on itsekäs ja hämmentävä - toisaalta kapinallisluoteiselta teinitytöltä hyvin odotettavissa oleva. Odotan mieluusti jatkoa sarjaan nähdäkseni, mihin suuntaan Isadella kehittyy.

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt muita bloggauksia

Samantyylistä luettavaa:

Pese hampaat ennen kuin pussaat: Satu Kivinen

Lisään kirjan YA-haasteen kohtaan:

Kotimainen kirja

Pojille, joita joskus rakastin -trilogia: Jenny Han

Pojille, joita joskus rakastin: Jenny Han. Suomentanut Antti Hulkkonen. Sanoma 2018 (Pojille, joita joskus rakastin #1)

 Englanninkielinen alkuteos (2014): To All the Boys I've Loved Before

"Kuusitoistavuotias Lara Jean Song säilyttää kirjoittamiaan rakkauskirjeitä äidiltä saadussa hatturasiassa. Yksi jokaiselle pojalle, johon Lara on elämänsä aikana ihastunut. Viisi Kirjettä, joihin Lara on vuodattanut kaikki tunteensa. Kirjeitä ei ole tarkoitettu kenenkään silmille, mutta eräänä päivänä joku lähettää ne eteenpäin. Yhtäkkiä Laran rakkauselämä ei olekaan enää mielikuvitusta vaan pelkkää sotkua."

Oma arvio:

Katsoin tähän kirjaan pohjautuvan elokuvan ennen kuin tiesin, että tästä on myös suomennettu kirja viime vuonna. Aivan ehdottomasti halusin lukea tämän, sillä tykästyin kovasti leffaan.

Josh Sanderson, minä ihastuin sinuun ensin. Kuuluit oikeasti minulle. Ja jos kyse olisi ollut minusta, olisin pakannut sinut matkalaukkuun ja vienyt mukanani, tai arvaa mitä, en olisi lähtenyt minnekään. En olisi hylännyt sinua, en milloinkaan enkä mistään hinnasta. (s. 67)

Kirjan päähenkilö, Lara Jean on jotenkin niin sympaattinen, ettei hänestä voi olla pitämättä. Hän on  ollut salaisesti ihastunut rakkaan isosiskonsa Margotin poikaystävään Joshiin, johon hän tutustui ennen siskoaan. Naapurissa asuva Josh on kuitenkin koko perheen poikaystävä, sillä hän viettää paljon aikaa Songien luona. Myös sisaruskolmikon nuorin, Kitty, on palavan rakastunut Joshiin. Niinpä Lara Jean ei voi olla järkyttymättä, kun isosisko kertoo päättäneensä seurustelusuhteen Joshiin, sillä hän on lähdössä opiskelemaan muualle, eikä halua etäsuhdetta. Kaiken huipuksi Margot kieltää siskoaan kertomasta vielä muille asiasta.

"Et tunne jokaista ajatustani, Lara Jean." (s. 292)

Jotenkin kummallisesti Lara Jeanin salaiset rakkauskirjeet päätyvät kohteilleen - ne kirjeet, joita Lara Jean ei missään tapauksessa ole aikonut koskaan lähettää. Kun komea pelaajapoika Peter Kavinsky tulee juttelemaan omituisia Lara Jeanille, tämä kauhukseen alkaa tajuta, että hänen kirjeensä ovat päätyneet vääriin käsiin. Tyttö haluaa tietenkin korjata väärinkäsitykset. Onnekseen he huomaavatkin Kavinskyn kanssa, että voivat käyttää tilaisuutta hyväkseen ja feikata seurustelevansa.  Nimittäin myös Josh on saanut oman rakkauskirjeensä, ja Lara Jean haluaa uskotella tälle, ettei missään nimessä ole enää ihastunut häneen, vaan feikkipoikkikseensa Kavinskyyn. Myös Kavinskyllä on oma lehmänsä ojassa, sillä hän haluaa saada ex-tyttöystävänsä takaisin. Lara Jean ja Kavinsky sopivat yhdessä feikkisuhteensa säännöt, jotka tietenkin hieman elävät ja muokkautuvat ajan saatossa. Ihana soppa on valmis!

Makaan sängylläni tyyny naaman päällä ja mietin kaameaa kesken jäänyttä pusuamme. Koetan sulkea sen mielestäni, mutta näen hetken yhä uudestaan ja uudestaan. (s. 123)

Kuten arvata saattaa, Lara Jean alkaa mietiskellä, pitääkö hän ihan oikeasti Kavinskystä. Ja vaikka Joshin kanssa tapahtuukin jotain säpinää, Lara Jean ei enää tiedä, onko Josh sittenkään se oikea ihastuksen kohde. Kunnon kolmiodraama on valmis. Draamailun ohessa Lara Jean kipuilee myös ikävänsä kanssa: isosisko on ollut heidän äitinsä kuoleman jälkeen se, joka on huolehtinut perheestä isän kanssa. Nyt kun sisko on poissa, Lara Jean yrittää ottaa vastuuta perheestään. Margot alkaa tuntua koko ajan etäisemmältä. Pikkusisko vinkuu ja rukoilee omaa koiraa, ja isä on oma höppänä itsensä, jonka kokkailut ovat yleensä melko - hmmm  - erikoisia.

Minä todella viihdyin tämän kepeän, hauskan, romanttisen mutta hyviä teemoja sisältävän kirjan parissa. Sen verran jäi vaivaamaan tarinan jatko, että tilasin jo seuraavan osan englanninkielisenä. Toivottavasti sarjan muutkin osat suomennetteisiin. Kirja on soppeli yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille tytöille, mutta uskaltaisin vinkata tätä myös kuutosluokkalaisillekin.

Arvosanani 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Kirjojen keskellä
Kirjanmerkkinä lentolippu
Tylypahkan kirjasto

Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

28. A book with “love” in the title


P.S. I still love you: Jenny Han. Simon & Schuster 2015.  (Pojille, joita joskus rakastin #2)

 Kansi: Lucy Ruth Cummins (suunnittelu), Douglas Lyle Thompson (kuva), Nancy Howell (käsinkirjoitettu teksti)

"Lara Jean didn’t expect to really fall for Peter.

She and Peter were just pretending. Except suddenly they weren’t. Now Lara Jean is more confused than ever.

When another boy from her past returns to her life, Lara Jean’s feelings for him return too. Can a girl be in love with two boys at once?

In this charming and heartfelt sequel to the New York Times bestseller To All the Boys I’ve Loved Before, we see first love through the eyes of the unforgettable Lara Jean. Love is never easy, but maybe that’s part of what makes it so amazing.(Simon & Schuster) 

Oma arvio:

Niin siinä sitten kävi, että rakastuin niin kovasti Lara Jeanin ja Peterin tarinaan, etten malttanut odottaa mahdollista suomennosta Jenny Hanin Pojille joita joskus rakastin -kirjalle, vaan tilasin itselleni tämän enkunkielisen alkuteoksen.

I beam at him, relieved as anything, and then I write it down. Lara Jean and Peter will not break each other's hearts. (s. 41)

Kirjan alussa Lara Jean ja Peter yrittävät nyt olla pari ilman sääntöjä (paitsi yhtä, sitä tärkeintä) ja vain rakastaa toisiaan. Aluksi se on tietysti hyvin helppoa, mutta sitten alkaa tietysti säröillä. Suurimman särön aiheuttaa Peterin ex-tyttis Genevieve, joka tuntuu tarvitsevan Peterin tukea jatkuvasti. Eikä Peter voi tietenkään kertoa Lara Jeanille, mikä tuo asia on. Toinen hankaluus on se, että Lara Jeanin ja Peterin kiihkeä poreammevideo, jonka joku kuvasi heidän hiihtoretkellään salaa ja levitti nettiin, kummittelee yhä ja putkahtelee esiin tuon tuostakin. Lara Jeanin kammotukseksi hänen isänsäkin saa lopulta tietää videosta, mutta asia kääntyykin tuon takia voitoksi.

"So are you saying that if a girl has sex in a hot tub, taht makes her a slut?"

"No! That's not what I'm saying; that's what other people are saying."

"Then what are you saying?" She demands. ( s. 50)

Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, yksi Lara Jeanin kirjeen saaneista pojista ottaa yllättäen häneen yhteyttä. Tuo poika on John, jota Lara Jean kävi salaa vakoilemassa koulujen Model United Nations Scrimmage Conference -nimisessä tapahtumassa, joka on eräänlainen leikkimielinen kansainvälisyyskonferenssiharjoitus amerikkalaisille koululaisille. John kirjoittaa Lara Jeanille kirjeen, jossa kertoo huomanneensa hänet tuolloin, ja näin heidän kirjeenvaihtonsa alkaa. Lara Jean kertoo avoimesti tästä Peterille, joka ei tietenkään ole kovin mielissään, mutta antaa olla. 

Siskonsa Margotin iloksi Lara Jean aloittaa hyväntekeväisyystyönsä paikallisessa vanhainkodissa, jossa hän alkaa järkätä muun muassa isoja juhlia vanhuksille. Lara Jean lähentyy erityisesti räväkän, useita kertoja naimisissa olleen Stormyn kanssa, joka kaupittelee omaa pojanpoikaansa Lara Jeanille ja kehottaa jättämään Peterin. Myöhemmin Lara Jean yllättyy, kun huomaa, että tuo pojanpoika onkin sama John, jonka kanssa hän on kirjoitellut! Peter ei ole kovin mielissään, että Lara Jean ja John järjestävät yhdessä vanhusten juhlia. Lara Jean saa myös tietää, että John on itse asiassa ollut tosi ihastunut tähän 13-vuotiaana, ennen kuin heidän perheensä joutuu muuttamaan. Lara Jean on hämmentynyt, sillä John on uskomattoman komea, mukava ja hyväkäytöksinen, kun taas Peter tuntuu olevan aina Genevieven tukena. Lopulta asiat kärjistyvät todella ikävästi.

Oh Mommy. How i miss you. Why aren't you here, when I need you most? (s. 250)

Pidän tosi paljon kirjan henkilöistä. Etenkin Lara Jeanin koko perhe on niin ihastuttava:  höpsö isä, joka yrittää kokkailla edesmenneen äidin resepteillä (huonolla menestyksellä) ja pitää tyttöjensä puolta henkeen ja vereen; ihana pikkusisko Kitty, joka rakastaa koiraansa ja yrittää järkätä isälleen treffejä naapurin naisen kanssa;  järkevä ja tunnollinen Margot, jolla on kuitenkin sydän paikallaan. Ja tietenkin herttainen Lara Jean, joka on vielä hiukan hukassa tunteidensa kanssa - ja joka leipoo aivan ihania leipomuksia niin, että lukijakin melkein maistaa ne suussaan. Lara Jeanin ystävä, räväkkä Chris on hulvaton ja puolustaa ystäväänsä kuin omaa sisartaan. 

Laitoin tilaukseen sarjan kolmannen osan Always and forever, Lara Jean, sillä tämä kirja jäi ihastuttavan kihelmöivään kohtaan. 

Arvosanani 5

Tämän kirjan ostin omakseni.

 

******************************

 

Päivitys 04/21: Luin Antti Hulkkosen suomennoksen P.S.Rakastan sinua yhä (WSOY 2020) heti sen ilmestyttyä. Pidin suomennoksesta ihan yhtä paljon. Sarjan ensimmäinen osahan on Sanoma Kustannuksen julkaisema, mutta WSOY julkaisi viime vuonna 2020 ja tänä keväänä 2021 loput kaksi osaa sekä ensimmäisen osan Pojille, joita joskus rakastin äänikirjana.

 

 **************************

Muissa blogeissa:

Tarinoiden syvyydet

Kirjanmerkkinä lentolippu

Tylypahkan kirjasto

Expelliarmus

Lisään kirjan YA-lukuhaasteen kohtaan:

Sijoittuu nykyaikaan

Kirjankansibingosta ruksin kohdan:

Väh. 5 eri väriä

 

Aina ja ikuisesti, Lara Jean: Jenny Han. Suomentanut Antti Hulkkonen. WSOY 2021 (Pojille, joita joskus rakastin #3)

Englanninkielinen alkuteos (2017): Always and forever, Lara Jean. Kansi: @ Netflix, Riikka Turkulainen (suunnittelu)

"Kohtalo vie Lara Jeania ja Peteriä eri suuntiin - kestääkö heidän rakkautensa?

Aina ja ikuisesti, Lara Jean on Lara Jeanista kertovan trilogian viimeinen osa. New York Times Best Seller -listalle noussut kirja on käännetty jo 30 kielelle.

Peter saa urheilustipendin arvostettuun yliopistoon, ja Lara Jean on aloittamassa omat opintonsa muualla. Nuorilla on edessä vaikeita päätöksiä: kannattaako kokeilla etäseurustelua vai olisiko parempi lopettaa suhde heti? Tunnekuohu on hukuttaa koko valmistumiskevään ja sen upeat suunnitelmat."(WSOY) 

 

Lukunäyte

 

Oma arvio: 

 

Ostin aiemmin itselleni sarjan toisen ja kolmannen osan englanninkielisinä, sillä olin jo luopunut toivosta, että niitä koskaan suomennettaisiin. Minulla oli vielä kesken Always and forever, Lara Jean, kun löysin WSOY.n kuvastosta tiedon tänä keväänä ilmestyvästä suomennoksesta. Niinpä päätin odotella suomennoksen ja jätin enkunkielisen kesken. Se ei nimittäin ollut muutenkaan lähtenyt kunnolla vetämään ja oli lojunut aloitettuna yöpöydälläni jo kauan. 

 

Tällaistako rakastuminen on? Mikään ei tunnu enää liian vaaralliselta, ja elämä on täynnä mahdollisuuksia. (s. 63)

Yhtä tahmeaa oli tämän suomennoksenkin osalta kirjan ensimmäinen puolisko. Lara Jean tuntuu alussa vain hehkuttelevan (lapsellisen innokkaasti) Peter Kavinskyn ihanuutta ja komeutta, sitä kuinka ihanaa on omistaa niin täydellinen poikaystävä ja kuinka ihanaa sitten on aloittaa yliopisto-opinnot lähimmässä UVA:ssa. Lara Jean on ihan satavarma, että pääsee hyvillä arvosanoillaan samaan kouluun kuin lacrosseansioillaan ratsastava Peter, mutta on toki kuin tulisilla hiilillä odotellessaan tulosten saapumista. Samalla hän jännittää sitä, kuinka mielikuvituksellisella tavalla Peter pyytää häntä senioriopiskelijoiden tanssiaisiin. Koulun retki New Yorkiin antaa myös muuta ajateltavaa.

Ei tarvitse olla edes elämän kyynistämä lukija, kun arvaa, ettei kaikki voi olla niin unelmien siivittämää - edes Lara Jeanilla. Kun hylkäävä päätös lähiyliopistosta tulee, kaikki menee uusiksi. Lara Jeanin on lähdettävä opiskelemaan vähintäänkin tunnin ajomatkan päähän kotoaan, ellei kauemmaskin. Kestääkö etäsuhde Peterin kanssa? Miten hän pärjää erossa perheestään, höpsöstä isästään, tämän uudesta rakkaastaan Trinasta ja rasittavan ihanasta pikkusiskosta Kittystä? Peter yrittää olla kannustava, mutta on välillä omituisen etäinen ja vaisu. Epäileekö hänkin?

 

"Kai muistat, mitä äiti sanoi opiskelusta ja poikaystävistä?"

Kuinka voisin unohtaa sen?

Älä jää itkemään poikaystävän perään, kun lähdet opiskelemaan. (s.97)

Lara Jean saa opiskelupaikan William & Marysta, joka ei ole niin hirveän kaukana. Peter ja Lara muuttavat suunnitelmiaan: Lara Jean opiskelee vuoden W&M.ssa ja hakee sitten siirron UVA:han ja - tadaa - rakastavaiset ovat taas yhdessä ja elävät unelmaansa. Mutta sitten Lara Jean saa sellaisen tarjouksen, joka pistää hänet miettimään tosissaan. Valitako lähellä sijaitseva W&M vai pitkän ajomatkan päässä oleva UNC Chapel Hill, joka on jäänyt monille vain saavuttamattomaksi haaveeksi? Lara Jeanin on ajateltava omia unelmiaan ja omaa itseään, eikä tämä välttämättä ole Peterin mieleen.

Lara Jean tukahduttaa kaiken epätoivonsa isän ja Trinan hääjärjestelyihin, vaikka hänen pitäisi keskittyä hankkimaan täydellinen tanssiaismekko ja panostamaan loppuopintoihin. Samalla hän joutuu jättämään hyvästit eräälle vanhalle ystävälleen, tapaa Margotin uuden poikaystävän, Ravin, joka tuntuu sopivan sittenkin isosiskolle paremmin kuin Josh, ja huomaa Kittyn muuttuvan yhä sanavalmiimmaksi ja terävämmäksi varhaisteinitytöksi. Margotilla taas on vaikeuksia suhtautua siihen, kuinka tiiviisti Trina on osa perheen elämää. Peterillä on taas isähuolia, sillä hänen uuden perheensä kanssa asuva isänsä haluaisi viettää aikaa tämän kanssa, mutta katkera Peter vastustaa ajatusta. Miten Lara Jean voisi muuttaa kauaksi kotoaan?

Tämä sarja on ollut tasaisen viihdyttävää ja ymmärrän hyvin, miten tämä kolahtaa kohdeyleisöönsä. Lara Jean ei ole enää ihan niin kiltti kuin aiemmissa osissa: hän melkein harrastaa seksiä Kavinskyn kanssa ja juo itsensä humalaan Trinan polttareissa. Silti sarja on melkoisen kilttiä, helppoa ja lempeää draamaa, jota voi suositella mieluusti varhaisteineillekin lukijoille, vaikka päähenkilöt ovat lukion viimeisellä luokalla ja siirtymässä yliopisto-opintoihin. Kepeän tyylin taakse kätkeytyy kuin varkain monia vakavia teemoja, kuten uusperheen muodostus, aikuistumisen ja irtipäästämisen vaikeus, anteeksianto ja läheisen menetys. 

 

Lara Jeanin lapsellisuus meinaa käydä välillä minun, aikuislukijan hermoon, vaikka kuinka vannoutunut ja tottunut nuortenkirjojen lukija olenkin. Lara Jeanin pakonomainen tarve auttaa ja miellyttää kaikkia (ja tunkea nenänsä muiden asioihin) on myös välillä aika ärsyttävää, vaikka tässä osassa Lara Jean yrittää olla hieman itsekkäämpi.

Tottahan toki tästä viimeisestäkin osasta on jo elokuva katsottavissa Netflix-suoratoistopalvelussa. Olen leffan jo katsonut, ja voit katsoa mietteeni siitä Kirjoihin liittyviä elokuvia -sivulta.

Arvosanani 3,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

 

Tarinoiden syvyydet

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

14. Kirja on osa kirjasarjaa

Booklist Queen saa kirjan kohtaan:

Book Becoming movie in 2021

Lisäksi kirja menee #luepinkkejäkirjoja-haasteeseeni, sillä sen kannen yleisväri on pinkki (teksti, selkämys ja taustan värit osittain)

Samantyylistä luettavaa:

Debbi Michiko Florest: Homma hallussa, Keiko Carter 

Alex Light: The Upside of Falling

Ashley Elston: 10 x sokkotreffit

Maurene Goo: Tämä biisi on sinulle