lauantai 7. marraskuuta 2020

Amiraali: Mila Teräs

 Amiraali: Mila Teräs. Otava 2020

 "Miksi aina pitäisi valita, onko poika vai tyttö?


Niilon miehisyyden päällä on aina ollut vähintäänkin ripaus glitteriä. Kun lapsuuden suojaava kotelo murtuu, 17-vuotiaalla vastassa ovat kysymykset: Kuka mä olen? Mistä mä pidän?


Tuppukylässä jokaisen pitää mahtua tiukasti omaan lokeroonsa. Olla joko-tai, ei missään tapauksessa sekä-että. Mutta miksi ei voisi valita kaikkea: parransänkeä ja satiinihametta, tyttöjä ja poikia, haurasta ja vahvaa? On onneksi ihmisiä, joille Niilo voi näyttää sisimpänsä loisteen.


Vahva ja ilmava romaani liukenevista sukupuolirajoista." (Otava)

Oma arvio:

(Arvio, tai osia siitä, on julkaistu aiemmin Oulun kirjaston nuorten Kirjastogramiin tekemässäni postauksessa.)

17-vuotias Niilo rakastaa runojen kirjoittamista ja skeittaamista kavereiden kanssa, kantaa huolta lähistön lepakoista osallistumalla mielenosoituksiin ja on tolkuttoman ihastunut työpaikkansa kahvion söpöön tyttöön. Niilo tuntee kuitenkin olevansa hyvin erilainen kuin muut ja pohtii, onko hänellä oikeus olla olemassa sellaisena kuin on. Hän asuu mummansa ja ukkinsa kanssa, ja ihailee ukkinsa miehekkyyttä, mutta haluaa tuoda omaa feminististä puoltaan enemmän esiin. Uskaltaako hän?

"Miksi mun täytyisi pitää kiinni jostakin ikivanhasta roolista vain siksi, että mulla on penis?" (s. 98)

Niilo katselee netissä rohkeita miehiä, jotka ovat pukeutuneet kauniisti mekkoihin, meikanneet ja laittaneet hiuksensa. Kun Niilo pukee kirpparilla ensimmäistä kertaa jalkaansa korkkarit, tunne on sanoinkuvaamaton! Kirpparin myyjä kehuu ja rohkaisee Niiloa ostamaan kauniit violetit korkkarit itselleen. Hän ostaa myös hameen, jonka pukee iltaisin korkkareiden kanssa yllään, kun mumma ja ukki ovat asioilla. Mutta eräänä päivänä hänet yllätetään...


Joskus mä yritin olla äijä, mutta ei siitä tullut yhtään mitään, se ei ollut mulle yhtään luontevaa. (s. 32)

Pikku hiljaa Niilo uskaltaa avata itseään ja paljastaa ystävilleen, millainen hän on. Hän kokee myös ensirakkauden ilot - ja surut - kahvion Virna-tytön kanssa. Hyvä ystävä Hermanni ottaa Niilon vastaan sellaisena kuiän tämä on, ja samalla Niilo tukee itseään etsivää ystäväänsä. Mumma ja ukki ei kuitenkaan suhtaudu vapautuneeseen Niiloon ihan niin kuin pitäisi.  He ovat syntyneet eri aikakaudella, ja tässä kirjassa kuvataan oikein hienolla tavalla sukupolvien välistä kuilua ja sitä, miten eri lailla vanhempi sukupolvi suhtautuu asioihin, jotka nuoremmalle ovat itsestäänselvyyksiä. Kaikki kuitenkin lutviutuu, kun oikein kovasti yrittää. Valitettavasti aina kaikki ei kuitenkaan pääty niin onnellisesti kuin Niilon tapauksessa.

Silmäni kysyvät,

saanko olla

tällainen,

saanko olla

olemassa. (s.148)


Kirjan nimi Amiraali viittaa siihen, kun Niilo löytää kirjan alussa ukkinsa vanhan perhoskokoelman ja yrittää lähentää heidän suhdettaan kokeilemalla itsekin perhosten keräilyä. Niilo kokee olevansa itsekin kuin perhonen: hän on siirtymässä toukkavaiheesta kotelovaiheeseen. Ukki esittelee ylpeänä Niilolle amiraaliperhosen toukkaa. Niilo haluaisi kovasti olla ukkinsa ylpeyden aihe, muttei perhosten keräily ehkä ole kuitenkaan hänen juttunsa. ⠀⠀

Perhonen alkaa nousta ylemmäs haaviin. Se on niin elävä. Se taistelee elintilastaan, vapaudestaan lentää. (s. 61)⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Pidän siitä, miten Niilon tunteita on kuvattu hänen pohtiessaan identiteettiään ja uskaltautuessaan myöntää itselleen todellisen itsensä. Etenkin, kun hän toteuttaa transvestismiään ensi kertaa, hänen tunnekuohunsa on kuvattu kiehtovalla tavalla. Niilolla on onnekseen hieno tukiverkosto ympärillään, ja etenkin hänen toimettomuudestaan ja vetämättömyydestään kärsivän Hermanni-ystävän kanssa hänellä on hienoja, vähäeleisiä mutta merkittäviä hetkiä. Loppu jää lukijan mielikuvituksen varaan. Mumma ja ukkikin haluaa lopulta vain Niilon parasta ja yrittävää ymmärtää tätä mahdollisimman hyvin siihen nähden, kuinka kömpelöä se heidän sukupolvelleen on.

Ilmapiiri sähköistyy, kun Mara tarjoaa mulle ompelemaansa hametta. Mä valutan satiinikangasta varovasti sormieni lävitse kuin paratiisin kukan terälehtiä.(s.66)

Pidän myös kovasti siitä, ettei kirja käsittele asioita mustavalkoisesti eikä rajaa sukupuolia ja seksuaalisuutta joko-tai-vaihtoehdoin. Kirja antaa monia mahdollisuuksia henkilöhahmoille toteuttaa itseään. Vaikka en päässytkään kovin kiintymään henkilöihin ja koko tarinaan, viihdyin sen parissa alusta loppuun. Annan myös pointsit kirjan hyvin realistisesta ja häpeilemättömästä seksikuvauksesta.

Mila Teräksen Amiraali on tarina nuoren identiteetistä, ystävyydestä, rakkaudesta ja uskalluksesta olla oma itsensä. Kirjan kerrontaa rytmittää Niilon runot ja viestittelyt hyvän ystävän Maran kanssa.⠀Mara on hyvin kannustava ystävä, joka rakastaa suunnitella vaatteita, ja sattuman kaupalla Niilo pääseekin hänen mannekiinikseen lepakoiden hyväksi järjestettävässä hyväntekeväisyysmuotinäytöksessä. Niilo ei voisi enää tehdä näyttävämpää kaapistatuloa koko kylän edessä.

Arvosanani 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Lisään kirjan Popsugar haasteeseen kohtaan:

A Book you picked because the title caught your attention⠀⠀⠀⠀⠀

Muissa blogeissa:

Lastenkirjahylly

Samantyylistä luettavaa:

Kesän jälkeen kaikki on toisin: Siri Kolu

Järistyksiä: Riina Mattila

⠀⠀⠀


1 kommentti:

Anneli A kirjoitti...

Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta. Pidän Mila Teräksen kirjoista. Telma-sarjaa olen lukenut. Aikuisten kirjoista Jäljet oli todella hyvä kirja.