sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Savuvarkaat-sarja: Sally Green

Savuvarkaat: Sally Green. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2019. (Savuvarkaat #1)

 Englanninkielinen alkuteos (2018): The Smoke Thieves. Kartta ja lukujen kuvitukset: Alexis Snell.

"Viisi nuorta, joiden käsissä on maailman kohtalo. Viisi valtakuntaa konfliktin partaalla.

Brigantissa prinsessa Catherine valmistautuu julman, vallanhimoisen isänsä järjestämään avioliittoon. Samaan aikaan hänen tosirakkauttaan Ambrosea odottaa pyövelin pölkky.

Calidorissa halveksittu palvelija March hautoo kostoa ruhtinaalle, joka petti kansansa.

Pitoriassa vastuuntunnoton hurmuri Edyon varastaa halpoja helyjä jännitystä saadakseen, kunnes saa kuulla todellisesta syntyperästään.

Karuilla pohjoisilla seuduilla Tash juoksee henkensä edestä toimiessaan tylyn paholaismetsästäjän houkutuslintuna.

Kun valtakuntien liittoutumat murtuvat, näiden nuorten kohtalot muuttaa ja kietoo erottamattomasti yhteen sodan arvaamaton kulku – ja paholaissavua sisältävä mystinen pullo." (Gummerus)

Oma arvio:

Olen lukenut Sally Greeniltä aiemmin ilmestyneen Puoliksi paha -trilogian, joka on melkoisen rujo, synkkä ja raaka tarina Nathan-nimisestä noidasta. En yhtään osannut odottaa, että Greenin seuraava kirjasarjan aloitus olisi näin erilainen. Yllätyin kuitenkin ainoastaan myönteisesti. Savuvarkaat aloittaa hyvin eeppisen, Throne of Glass -sarjan tyylisen fantasiasarjan.

Kirjassa on useita näkökulmahenkilöitä, joista 12-vuotias Tash aloittaa kirjan vauhdikkaasti paholaismetsästyksellä. Aivan, nuori orpotyttö on ison, Gandalfmaisen äijänkörilään suojatti ja hänen valtuutettu paholaismetsästysapulaisensa. Vaikka useat ihmiset eivät usko paholaisiin, niitä on oikeasti Pitorian Pohjois-ylängöllä. Nämä punakat otukset ovat arvokkaita, sillä heidän kuoltuaan heidän punainen tai violetinsävyinen, suusta ulos purkautuva henki on kysyttyä tavaraa. Tätä paholaissavuksi kutsuttua ainetta, jota käytetään nautintoaineena, Tash ja Grevell laittomasti keräävät pulloihin henkensä uhalla. Tashin tehtävä on houkutella paholainen piilostaan Gravellin virittämään ansakuoppaan. Yhteistyö tällä kaksikolla toimii loistavasti, mutta Tash on välillä hyvin turhautunut äreän ja viinaanmenevän Gravellin kanssa, sillä hän on hyvin kitsas ostamaan Tashille mitään, kuten hänen markkinoilta himoitsemiaan kenkiä.

"Sinun tehtäväsi ei ole arvioida käskyjäni, vaan totella niitä"--- (s. 122)

Brigandin Prinsessa Catherine elää murroksen aikaan, sillä hänen isänsä on määrännyt tämän avioitumaan hänelle ennestään tuntemattoman Pitorian prinssi Tzsayn kanssa. Salaisesti nuori nainen miettii, kuinka ihanaa olisi avioitua rakastamansa ihmisen kanssa sen sijaan, että isä määrää hänelle kumppanin. Naisen asema on kuitenkin hyvin alistettu Brigandissa, mutta Pitoriassa asiat ovat kuulemma toisin. Catherinella on hyvin lämpimiä tunteita omaa henkivartijaansa Ambrosea kohtaan, ja Catherinen häijy veli Boris on aistinut tämän. Niinpä hän meinaa sinetöidä Ambrosen kohtalon, mutta nuori mies pääsee pakenemaan. Catherine lähtee kohti uutta kotimaatansa veljensä johtaman kulkueen kanssa, epätietoisena siitä, missä Ambrose on, vai onko hän edes elossa.

"Olet nainen.Naisista on aina harmia. Teille on luonteenomaista niskuroida, langeta kiusaukseen ja valehdella päälle." (s. 72)

Edyon on Pitoriassa, Dornan-nimisessä kylässä asuva nuorimies, joka elää yhdessä äitinsä kanssa. Juuri samaiseen kyläpahaseen, Dornanin markkinoille ovat saapuneet myös Tash ja Gravell sekä Brigandista tulleet March ja Holywell. Jälkimmäiset kaverit ovat seuranneet kylään erästä Lordi Regania, joka on Marchin isännän, Ruhtinas Theloniuksen asialla: hänen tulee napata ruhtinaan avioton äpärälapsi, joka on siis Edyon, mukaansa. March ja Holywell, jotka ovat lähes ainoita jäljellä olevia tuhotun Abask-maan kansalaisia, ovat päättäneet siepata pojan mukaansa ennen lordia saadakseen tuntuvan palkkion. Kun March ja Edyon kohtaavat, heidän välillään kipinöi. Edyon nielee abaskilaisten sepitetyn valheen ja lähtee heidän mukaansa, mutta suurin syy mukaan lähtemiseen taitaa olla Marchin erikoiset, taivaallisen kauniit silmät.

March haukkoi henkeään ja tarrasi Edyonin hartioihin, nautinnosta tai kivusta. Kun Edyon raotti huuliaan, savu pääsi koskettamaan haavaa. Hän pidätti hengitystä ja yritti olla vetämättä savua keuhkoihinsa, mutta tuntui kuin hän olisi kohonnut ilmaan. (s. 286)

Kaikkien näiden nuorten  tarinat kietoutuvat yhteen, kun Pitoria ja Brigand ajautuvat sotaan keskenään. Paholaissavu on hyvin keskeisenä elementtinä, sillä se paljastuu paljon enemmäksi kuin pelkäski nautintoaineeksi. Prinssi Tzsaun ei olekaan pelkkä tyhjäpääprinssi, ja Catherine joutuu miettimään tosissaan, meneekö hän prinssin kanssa naimisiin nyt, kun asioiden laidan muuttuessa hänellä olisikin vapaus valita puolisonsa.  Tash ja Gravell taas saa olla suureksi avuksi prinsessa Catherinelle, sillä heillä on eniten tietoa paholaisista ja heidän savustaan. Edyonin ja Marchin kipinöinti jättää kysymyksiä seuraavaa osaa ajatellen.

"Savu tekee hölmöksi ja uneliaaksi, ja jos sitä ottaa liikaa, ei välttämättä muista monesta päivästä mitään. Jotkut jäävät siihen koukkuun." (s. 464)

Savuvarkaat on erittäin viihdyttävä ja sutjakkaasti etenevä fantasiatarina. Vaikka tämä jonkin verran muistuttaa Sarah J. Maasin Throne of Glass-sarjaa, paholaissavu ja sen mystiset ominaisuudet tuovat tarinaan oman persoonallisen lisämausteensa. Paholaiset on kuvattu punakoiksi, ihmismäisiksi mutta hyvin raaoiksi otuksiksi, joista toivottavasti tullaan lukemaan lisää seuraavissa osissa. Ehkäpä heistä löydettäisiin jokin muukin ominaisuus kuin pelkkä raaka tuhoamisvimma? Catherinen ja Ambrosen romanssi alkaa lupaavasti, mutta jää kipinöinniltään selkeästi Marchin ja Edyonin romanssin varjoon. Odotankin kovasti näiden nuorukaisten tarinaan jatkoa. Tash on oikein kunnon Ronja Ryövärintytär, nopea jaloistaan ja nokkela suustaan. Hänestä tullaan varmasti vielä kuulemaan. Kirja sopii mainiosti yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille fantasianystäville.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Samantyylistä luettavaa:

Sarah J. Maas: Throne of Glass -sarja 

Helmet-haasteessa tämä kirja sijoittuu kohtaan: 

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

Lisään kirjan Popsugar-haasteen kohtaan: 

26. A book featuring an extinct or imaginary creature

Pohjoinen lukuhaasteeseen merkitsen kirjan kohtaan:

25. Kirja, jonka nimessä on vain yksi sana


tiistai 15. tammikuuta 2019

Päivitys Huimaa-sarjaan

Luimme tyttäreni kanssa Vuokko Hurmeen Huimaa-sarjan toisen osan Kaipaus. Kuvaa klikkaamalle pääset lukemaan arviomme molemmista osista.

https://adelheid79.blogspot.com/2017/09/huimaa-sarja-vuokko-hurme.html

lauantai 12. tammikuuta 2019

Mortal engines - Kävelevät koneet: Philip Reeve

Mortal engines - Kävelevät koneet: Philip Reeve. suomentanut Tero Kuittinen. Karisto 2018 (1. painos suomennettu 2004)



 Englanninkielinen alkuteos(2001): Mortal engines

"Luonnonkatastrofi on runnellut maan, jossa valtavat kaupungit liikkuvat moottorien ja telaketjujen varassa kuivunutta merenpohjaa pitkin toisiaan saalistaen. Nuori museoharjoittelija Tom Natsworthy asuu Lontoon alimmissa kerroksissa. Joutuessaan todistamaan murhayritystä, jonka kohteena on hänen idolinsa keksijäinsinööri Valentine, Tom tempautuu mukaan hurjaan seikkailuun, joka saattaa maksaa hänen henkensä. Hän yhdistää voimansa vihollisia pakenevan, arpikasvoisen Hester Shaw’n kanssa: nuoret tarpovat kulkukaupunkien mylläämässä maastossa ja eksyvät villeihin merirosvokaupunkeihin. Lopulta he liittyvät kapinallisjoukkoon, joka pyrkii suojelemaan maapallon viimeisiä luonnonvaroja tuhoyrityksiltä.

Philip Reeven huikean suosion saavuttanut esikoisteos on voittanut Gold Nestle Smarties Awardin ja ollut ehdokkaana useille muille kirjapalkinnoille. Tämän omaperäisen, jännittävän scifiseikkailun johtoteemoja ovat ystävyys, moraali ja uskollisuus ihanteille." (Karisto)

Oma arvio:

Karisto julkaisi tästä kirjasta uuden elokuvakannellisen pokkariversion, kun elokuva Mortal engines tuli vuoden 2018 lopussa leffateattereihin. Tänä vuonna onkin tullut jo kaksi elokuvaversiota nuorten klassikkoscifikirjoista, kun myös Madeleine L'englen Hyppy tuntemattomaan -kirja sai myös oman elokuvansa keväällä 2018.

Monta tylsää vuotta hän oli haaveillut seikkailuista, ja nyt hän yhtäkkiä oli mukana sellaisessa! Hän oli pelastanut herra Valentinen hengen! Hän oli sankari! (s.35)

Kirjassa eletään postapokalyptisessä, dystopisessa maailmassa, jossa kaupungit ovat pyörien päällä liikkuvia, massiivisia kulkukaupunkeja. Kaupungit ovat jatkuvassa sodassa keskenään, ja etenkin isommat kaupungit syövät pienempiä jatkuvasti. Kirjan päähenkilö, 15-vuotias Tom on kolmannen luokan museoharjoittelija Lontoo-nimisessä kaupungissa, jonka johtajaa Valentinea hän pitää suurena sankarinaan – ja jonka kauniiseen tyttäreen Katherineen hän on rakastunut. Kun kaupunkiin tunkeutuu huiviin verhoutunut tyttö, Hester, yrittäen surmata Valentinen, Tom päättää leikkiä sankaria ja napata tunkeilijan. Lopulta käykin niin, että Valentinen mielestä hänen pelastajansa on kuullut ihan liikaa ja pudottaa Tomin yhdessä Hesterin kanssa ulos kaupungista, keskelle mutaista ja aavikoitunutta maata.

Tutustuttuaan tuittupäiseen Hesteriin Tom joutuu muuttamaan käsityksiään ihailemastaan valtionmiehestä: tämä on surmannut Hesterin vanhemmat hänen ollessa pieni ja viiltänyt myös tytön kasvot niin, että ne ovat ihan arpien peittämät. Yhdessä Lontoosta pudonneet joutuvat etsimään lähimpiä kaupunkeja, meinaavat joutua orjiksi merirosvokaupunkiin, mutta pelastuvat ihmeesti ilmalaiva Jenny Haniverilla kulkevan neiti Fangin ansiosta. Kuten jo kuvailustani saa selvän, kirjan maailma on hyvin Steampunk-henkinen ilmalaivoineen, höyrykoneineen ja keksintöineen.


”Äitini tapasi haukkua kulkukaupunkeja typeriksi. Hänen mukaansa niitä oli järkevää käyttää tuhat vuotta sitten, kun ihmisten elämää vaikeuttivat kaiken maailman maanjäristykset, tulivuoret ja etelään työntyvät jäätiköt. Nyt ne vain rullaavat sinne tänne ja syövät toisiaan, koska ihmiset ovat niin typeriä, etteivät tajua pysäyttää niitä.”(s. 55)


Pidän kovasti kirjan seikkailuhenkisestä juonesta ja kaupungeista, jotka liikkuvat paikasta toiseen höyryvoimalla. Kuten aina dystopioissa, myös tässä on myös kapinahenkisiä. Heitä kutsutaan liikkumisenvastaisisiksi ja he ovat perustaneet paikalleen juurtuneet kaupunkinsa syrjään. Tom paheksuu pitkään liikkumisenvastaisia, sillä hän on tottunut ajattelemaan niin liikkuvassa kotikaupungissaan. Hän huomaa kuitenkin kiintyneensä kovasti arpikasvoiseen Hesteriin, ja ajattelevansa Katherinea yhä vähemmän. Pian Tom tajuaa, ettei hänen Lontoo-kaupunkinsa menettelytavat olekaan kovin rehtejä.


Kirjassa kerrotaan myös Valentinen viisitoistavuotiaan ottotyttären, Katherinen näkökulma. Tytär on tottunut pysyttelemään poissa isänsä asioista, mutta häntä alkaa kiinnostaa se, mitä kuuli Hesterin sanoneen ennen putoamistaan. Hän luulee, että Tom putosi vahingossa, eikä voisikaan aluksi uskoa isästään mitään pahaa, mutta myöhemmin hänen käsityksensä isää kohtaan muuttuu. Hester käy juttelemassa alimmissa kerroksissa, Sisuksessa työskentelevän harjoittelija Bevisin Podin kanssa, jolta hän saa tietää tapahtumien oikean laidan. Bevisistä tulee Katherinen apulainen, ja myös ystävä, ja yhdessä he alkavat selvittää kaupungin pahiksen, Quirken luotsaaman MEDUUSAn tarkoitusperiä. Käy ilmi, että MEDUUSA on eräänlainen tuhoase, jolla Lontoo pystyy valloittamaan yhdellä napin painalluksessa kaikki kaupungit, myös itseään isommat. Katherine uskoo, että Tomin ajojahtiin Kolmannentoista kerroksen hissillä (aluksen nimi) matkustanut Valentine-isä ei tiedä MEDUUSAN käyttötarkoitusta, koska haluaa uskoa isästään vain hyvää. Kun Katherinen maailma murtuu, hän saa lohtua Bevisiltä. Parin rakkaustarina saa lohduttoman päätöksen. 


Kirjan todellisia pahiksia ovat pelätyt Marssijat, jotka ovat siis kuolleista ihmisistä henkiin herätetyt, tunteettomat tappajat. Hester ja Tom saavat yhden Marssijan peräänsä, ja käy ilmi, että Hester on tuntenut tämän Shrike-nimisen miehen tämän vielä eläessään. Vaikka Shrike vielä muistaa Hesterin, hänet on määrätty tappamaan tyttö, joten Hesterin on tehtävä moraalisia valintoja – tappaako entinen ystävänsä, tai sen mitä hänestä on jäljellä, vai antaako tämän surmata itsensä ja tehdä hänestäkin tunteeton Marssija. Onko Hesterillä enää mitään jäljellä tässä maailmassa? Tom alkaa kyllä tuntua hyvin läheiseltä…


Hän tarttui huiviin ja sitoi sen huolellisesti Hesterin kaulan ympärille, mutta kuten hän osasi odottaa, Hester veti huivin heti ylemmäksi ja peitti sillä suunsa ja nenänsä. Tomille tuli kumma kyllä surullinen olo: hän oli tottunut Hesterin kasvoihin, ja hän arveli kaipaavansa tämän vinoa hymyä. (s. 238)


Mortal engines – liikkuvat koneet on hyvin toiminnallinen ja kiehtova sarjan aloitus. Kirjasta tulee jossain määrin mieleen James Hashnerin Maze Runner –trilogia. Aion ostaa leffan itselleni, kunhan se on saatavilla, sillä olen kuullut siitä kehuja, ja sarjan jatko-osan Kadotettu manner olenkin jo lainannut kirjastosta valmiiksi.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:


Samantyylistä luettavaa:


********

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

Popsugar-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan:
 

10. A book with an item of clothing or accessory on the cover

torstai 3. tammikuuta 2019

Sirkus synkkä: J.S. Meresmaa, Teresa Myllymäki ja M.A. Tyrskyluoto (toim.)

Sirkus synkkä: J.S. Meresmaa, Teresa Myllymäki ja M.A. Tyrskyluoto (toim.) Osuuskumma 2018

Kansi: J.S. Meresmaa

"Klovnin sormi piirtää piirtää, kiiltäviä kuvioita toisensa perään. Sen kasvomaali valuu railoina, kerääntyy ihon taitteisiin, muuttaa klovninkasvot irvokkaaksi kuvaksi ihmisestä. Miksi me oikeastaan nauramme sille?

Magdalena Hai: Klovneria 

Sirkus on hymyä, naurua ja henkeäsalpaavia temppuja. Vai sittenkin jotakin aivan muuta? Kun huvitusten synkempi puoli paljastuu, saattaa kuolevaisen hymynkare vääntyä irvistykseksi ja jännityksenkiljahdus kauhunhuudoksi. Sirkus Synkkä haastaa lukijan osallistumaan näytökseen, jonka esitysten loppuhuipennuksia ei kukaan uskalla ennustaa.

Novelliantologian jokainen novelli kertoo oman jännittävän tarinansa sirkusten, huvipuistojen ja tivoleiden riemukkaiden kulissien takaa.

Kirjoittajat:

Maija Haavisto, Magdalena Hai, Saara Henriksson, Artemis Kelosaari, Anne Leinonen, J.S. Meresmaa, Hanna Morre, Mia Myllymäki, Teresa Myllymäki, Heikki Nevala, Anni Nupponen, Mikko Rauhala, M.A. Tyrskyluoto" (Osuuskumma)

Oma arvio:

Sirkuksessa on minusta aina ollut jotain kammottavaa: jo itse sirkusteltta näyttää uhkaavalta, saati mahtipontinen musiikki, ylimielinen tirehtööri, viekas taikuri pelottavine temppuineen ja kammottavat klovnit, ennustajaeukot ja puujaloilla kävelevät hassuttelijat (tämä vastaa siis mielikuvaani perinteisestä sirkuksesta, mutta ei toki täysin vastaa nykyaikaa.) Sama pätee tivoleihin: musiikki pauhaa, laitteet kieppuu, valot räiskyy ja ihmiset kirkuu - milloin riemu saavuttaa rajansa? Siitä tässä Osuuskumman novelliantologiassa Sirkus synkkä on saatu hyvin kiinni, ja sirkukseen ja tivoliin liittyvät kauhukuvat heräävät henkiin.


Sirkus synkkä pitää sisällään 12 novellia ja yhden runon. Suosikeiksini nousevat Mia Myllymäen aavemainen, huvipuistoon sijoittuva novelli Musiikki varttia vaille, jossa uusi työntekijä joutuu todistamaan mitä merkillisintä haamunäytelmää yövuorossaan; Magdalena Hain dystopiamainen, kammottava Klovneria, jossa muualta avaruudesta palannut kehittyneempi ihmiskunta on alistanut Maan ihmiset omiksi orjikseen, ja joista klovnina toiminut Binbill-3-Dea on kuulusteltavana surmasta; sekä Anne Leinosen tieteisfantasiamainen, sadunomainen ja omalla tavallaan ahdistava Nokkion laulu, jossa osista rakennettu Ria toivoisi pääsevänsä lauluesityksensä avulla vapauteen pieneltä alukseltaan ja rakentajansa Oishin vallasta.  

Täytyy myöntää, että pidän silti ihan jokaisesta antologian novellista, tavalla tai toisella. Tasoltaan antologia on siis minusta hyvin tasalaatuisen laadukas:

Maija Haaviston Silmänkääntäjä -niminen runo aloittaa antologian ansiokkaasti.  

Heikki Nevalan Grande Finale on lyhyehkö, mutta hyvin tiivistunnelmainen novelli sirkuksen trapetsitaiteilijan viimeisestä esityksestä, joka on tuomittu tuhoon.

 J.S. Meresmaan novelli kertoo sisarusten, Raunin ja Tuovin tarinan, joka kytkeytyy karmaisevalla tavalla tivolin karuselliin. Opetuksena on, ettei mitään saa ilmaiseksi. 

Sama opetus on myös Hanna Morren Tivoli Tuska -novellissa, joka on yhtä aikaa eroottinen ja kauhuntäyteinen fantasiatarina. Siinä piikana työskennellyt Hawa ajautuu läheisen Tivolin houkutukseen - ja löytää sieltä itsensä yhä uudelleen ja uudelleen, osin rintaan pistettävän taikaviitan ja osin Lamia-nimisen naisen lumoamana. Novelli on saanut innoituksensa vanhasta sadusta Kulunut kultaviitta.  

Mikko Rauhalan novellissa Väliajalla sirkuksen onnettomuuksien uhreilla näyttää olevan sijaiskärsijät, ja tämän saa pariskunta Tim ja Maddie karusti huomata. 

Artemis Kelosaaren alkuun dekkarimainenkin novelli Viattomat esittelee rikostutkija Dante Armytagen, joka saa tutkittavakseen Cottingleyn huvipuistossa tapahtuneen armottoman verityön. Teon taustalla on ailuriaanit, ihmismäistä älykkyyttä saavuttaneet kissamaiset eläimet, jotka ovat nousseet kapinaan vangitsijoitaan vastaan.

Anni Nupposen kauhusävyisessä novellissa Sinun kanssani, ikuisesti lukija saa tavata sirkuksia kiertävän esiintyjäparin, leijonan ja naisen, jotka eivät olekaan ihan sitä miltä näyttävät.



Teresa Myllymäen Tulenpuhaltajat on dystopiahenkinen tarina Milasta, joka asuu tarkasti suljetussa sirkusyhteisössä Saaressa, joka erottaa heidät pelätyistä, mantereella elävistä Toisista. Mila saa tietää totuuden tulenpuhaltajakyvyistään ja lopulta noista Toisista. Novellin loppu on hyvin fantasiamainen.

Saara Henriksson kirjoittaa sirkuksen delfiinin mysteerimurhasta novellissa Herra Jack ei hyppää enää. 

Antologian päättää kiintoisasti M.A. Tyrskyluodon dystopinen Apokalyptos, jossa nuori Armo-niminen poika joutuu kokemuskaupan lumoihin eikä äitinsä kielloista huolimatta malta olla palaamatta kokemuksia myyvään liikkeeseen, josta avautuu pojalle portti toiseen ulottuvuuteen.

Suosittelen Sirkus synkkää sellaiselle lukijalle, jolle liiallinen riemu, värikkyys ja iloisuus on aina ollut hiukan pahaenteistä ja epäilyttävää.  Joille klovnit eivät välttämättä edusta hauskuutta, taikurit puhdasta ihmettelyä eivätkä tirehtöörit tervetullutta oloa sirkukseen. Riemulla on rajansa!

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt muita bloggauksia


Samantyylistä luettavaa:

Caraval & Valenda: Stephanie Garber






keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Are We All Lemmings & Snowflakes: Holly Bourne

Are We All Lemmings & Snowflakes: Holly Bourne. Usborne 2018. (Ei suomennettu)



"Welcome to Camp Reset, a summer camp with a difference. A place offering a shot at “normality” for Olive, a girl on the edge, and for the new friends she never expected to make – who each have their own reasons for being there. Luckily Olive has a plan to solve all their problems. But how do you fix the world when you can’t fix yourself?" (Usborne)

Lukunäyte: https://usborne.com/browse-books/catalogue/product/1/13441/are-we-all-lemmings-and-snowflakes/#free-chapter-modal

Oma arvio:

Kylläpäs yllätyin iloisesti, kun löysin tämän Holly Bournen uutukaisen YA-kirjan  jo keikkuvan kirjastomme kokoelmissa. En ole vielä koskaan joutunut pettymään Bournen kirjoihin, enkä pettynyt tälläkään kertaa. Hän vain yksinkertaisesti osaa!

"Whatever is happening right now, don't let it win. Okay, darling? Come on, get up. You were fine last week."
I can't have been fine last week.
I can't remember what last week feels like. (s.9)

Are we All Lemmings & Snowflakes kertoo mielenterveysongelmista kärsivän Oliven tarinan. Tapahtumat vyöryvät käyntiin, kun isänsä syntymäpäiväjuhlien aikaan kaikki äänet tuntuvat vyöryvän Oliven päälle, kunnes tilanne menee niin sietämättömäksi, että hän juoksee ulos ja saa kasvihuoneessa käsittämätöntä tuhoa aikaan. Olive itse ei kunnolla edes muista jälkeenpäin, mitä on tapahtunut, mutta yhdestä asiasta hän on varma: hän ei yrittänyt itsemurhaa. Oliven perhe ja perheen lääkäri on kuitenkin eri mieltä, niinpä Olive päätetään suostutella nuorten mielenterveyskuntoutukseen, leirille nimeltä Camp Reset, jossa hänelle luvataan apua hänen ongelmiinsa.

I ruin everything.
Because I'm a bad person. (s. 117)

Camp Resetissä Olive tutustuu heti aluksi Jamie-nimiseen komistukseen, jonka kanssa hän vannottaa säätävänsä mitään. Ei ihan kuitenkaan onnistu, mutta sinnikkäästi Olive yrittää. Nuorten väliset suhteet ovat muutenkin leirillä ei-toivottuja. Aluksi Olivella tuntuu myös synkkaavan kahden tytön, Hannahin ja Sophien kanssa, jotka molemmat sairastavat OCD:tä. Kaikki menee kuitenkin pieleen siinä vaiheessa, kun Olive paljastaa, ettei ole koskaan halunnut kuulla omaa diagnoosiansa, joten hän ei voi sitä muillekaan kertoa. Hänen mielestään diagnoosi ei saa määrittää ihmistä, ja tästä Hannah loukkaantuu ja uskottelee myös Sophielle, että Olive kuvittelee olevansa muiden yläpuolella. Tytöt alkavat nyrpistellä Olivelle, joka tietenkin soimaa itseään, kun  on taas onnistunut pilaamaan kaiken.

I write:
Algorithm to sanity?
Maths to mental health?
Is there a formula?
Then I write:
Find Lewis... (s. 138)

Onneksi Olive löytää seuraa matikkanero Lewisistä, jonka kanssa he alkavat kehitellä omaa ideaansa: täytyy olla oma algoritmi sille, miten mielenterveysongelmista voi parantua. Heidän rannekkeistakin kun voidaan päätellä algoritmien kautta, milloin he ovat itsemurhariskialttiita. Oliven on helppo ottaa ujo, mutta tyttöön hiukan ihastunut poika mukaan pähkähullulta vaikuttavaan ideaansa, sillä hän rakastaa matemaattista pähkäilyä - ja nyt vielä nätti tyttö pyytää häneltä sitä. Yksityisistunnoilla terapeutti on kuitenkin huolissaan Olivesta, joka ei tunnu  nukkuvan, syövän, käyvän enää yhteisissä terapiaistunnoissa, ja joka vaikuttaa siis hyvin maaniselta. Vieraileva psykiatri järkyttää Olivea lipsauttamalla tämän diagnoosin ilmoille. Lukijana olen jo oikeastaan diagnosoinut Oliven itse melko varhaisessa vaiheessa. Olive kieltää kuitenkin sinnikkäästi olevansa maaninen, ja vakuuttaa olevansa aidosti oma, onnellinen itsensä.


Kirjan hauska nimi tulee Lewisin pohdinnoista, joissa hän tuumii ihmisten olevan yhtä lailla sekä laumasieluisia sopuleita (lemmings) (joiden uskotaan virheellisesti syöksyvän yhdessä joukkotuhoon) että uniikkeja kuten lumihiutaleet (snowflakes). Olive on hyvin innostunut tästä ajatuksesta, ja hän kehittelee onnen algoritmi -ajatustaan uudelle tasolle kutsuen mukaan porukkaan myös Hannahin, Sophien, Jamien ja ailahtelevaisen ja äänekkään Gabriellan. Yhdessä he kehittelevät keinon, jolla he voisivat vaikuttaa muihin ihmisiin ja näin ollen ehkäistä mielenterveysongelmat.  Terapeutti pelkää Oliven romahtavan hetkenä minä hyvänsä. Lukijana seuraan hengästyneenä Oliven vouhotusta ja pelkään samaa kuin terapeuttikin.

"I've ruined their lives because I'm a terrible person."(s. 123)

Tämä kirja on takuulla puhutteleva, koskettava ja hetkessä ahmittava. Olive on kertakaikkisen ihastuttava persoona, joka itsekin aavistelee rajojensa tulevan vastaan, mutta sinnittelee silti. Olive uskoo Camp Resetille mennessään olevansa paha ihminen, aiheuttaneensa itse kaikki ongelmavyyhtinsä, mutta myöntää leirin loppuvaihella sen, että hänen sairautensa on tehnyt ne asiat, ei Olive itse. On yksi ihminen, josta Olive on alkanut välittää liikaa, jotta voisi säätää hänen kanssaan yhtään. On toinen ihminen, jonka kanssa Olive voi säätää ihan vapaasti, koska hänestä vain tuntuu siltä. Olive tajuaa viimein, ettei hän voi vain sivuuttaa dianoosiaan ja sairauteensa tarjottua apua, vaan hänen on hellitettävä.

Holly Bourne osaa taas tuttuun tapaan käsitellä vakavaa aihetta rennolla ja helposti lähetyttävällä otteella. Kirjan henkilöhahmojen, etenkin Lewisin ja Oliven oivallukset koskettavat meitä kaikkia. Heidän tempauksensa on ajatuksena kaunis, vaikka onkin hankala toteuttaa käytännössä.

Toivottavasti tämä(kin) helmi suomennetaan ensi vuoden puolella!

Arvosanani 5+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Never judge book by it's cover 
The Heir of Ink and Magic
Yes Whale
A Thousand words a Million Books
The Royal Polar Bear Reads

Samantyylistä luettavaa:

Oonko ihan normaali?: Holly Bourne (Normaali #1)
Fangirl: Rainbow Rowell
Yksi täydellinen päivä: Jennifer Niven



tiistai 1. tammikuuta 2019

Kirjapöllön huhuiluja -blogin vuosi 2018

Oikein hyvää vuoden 2019 ensimmäistä päivää, rakkaat lukijat!


On aika blogini vuosikatsauksen. Käyn läpi tässä lyhykäisesti blogini vuoden 2018 kohokohdat.

Lukuhaasteet 2018

Osallistuin  tänä vuonna kolmeentoista lukuhaasteeseen, joista Kirjabloggaajien klassikko -haasteeseen kahteen kertaan (tammikuussa ja heinäkuussa) ja toimin myös tammikuun haasteessa ensimmäistä kertaa itse blogiemäntänä. Suureellisin lukuhaasteeni oli jälleen kerran Helmet-lukuhaaste, jota suorittelin tuttuun tapaan rennolla otteella: ne, mitkä sain ruksittua, sain ruksittua, mutta mitään en alkanut haastetta varten väkisillä lukemaan. Suorittamatta minulla jäi 50-kohtaisesta haasteesta ainoastaan seuraavat kuusi kohtaa:

8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja
9. Kirjan kansi on yksivärinen
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja
45. Palkittu tietokirja

Kaikki vuoden 2018 lukuhaasteeni näet tästä.

Lisäksi tutustuin sarjakuviin Oulun kaupunginkirjaston ja Oulun sarjakuvakeskuksen Sarjakuvametron avulla, josta minulla jäi yhtä kirjaa vaille suorittamatta Linja länteen. Tästä innostuneena päätin tutustua manga-sarjakuviin, joista romanttinen Aoha ride -sarja nappasi minut niin mukaansa, että olen tilannut itselleni puuttuvan kymmenennen osan sekä sarjasta tehdyn animaation.

Neljävuotias taaperoblogi

Dysphoria-nimellä aikoinaan aloittanut blogini täytti helmikuussa neljä vuotta. Olen ylpeä siitä, että olen jaksanut kirjoittaa blogiani säännöllisesti, vaikka työelämä välillä vaatii veronsa. Blogini on pitänyt suuntansa samana, eli olen edelleen painottanut nuortenkirjallisuutta, mutta lukenut välillä toki myös aikuisempia kirjoja. Olen blogannut välillä myös tasapuolisesti runoista, novelleista, tietokirjallisuudesta, selkokirjastakin ja lastenkirjallisuudesta. Lastenkirjojen osuus on kuitenkin vähentynyt roimasti edellisestä.

Goodreadsin laskujen mukaan luin tänä vuonna yhteensä 115 kirjaa, joista ihan kaikista en ole blogannut. Tämä lukuhan ei ole ihan realistinen, sillä ihan kaikkia lukemiani kirjoja (esimerkiksi lasten kuvakirjoja ja tietokirjoja) en ole välttämättä merkinnyt Goodreadsin listoille. 

Goodreadsin mukaan olen lukenut 31 615 sivua ja lyhyin lukemani kirja on ollut 36-sivuinen, pisin taas 750-sivuinen. Suosituin kirja, jonka olen lukenut, on Orwellin klassikko Vuonna 1982, kun taas Tarita Ikosen runokirjan Kylmyyden monologi on lukenut lisäkseni vain kaksi muuta. Tuttuun tapaan tähdityksieni keskiarvo on 3.9 eli melkein neljä, eikä tämä yllättänyt minua. Ilokseni huomasin, että Elina Pitkäkankaan Ruska on Goodreadsin parhaiten tähditetty kirja lukemistani!

 Hel-YA ja videobloggaamista

Vuoden kohokohdista suurin oli tietenkin jo toinen reissuni nuorten aikuisten kirjallisuustapahtumaan Hel-YA:han Helsinkiin syksyllä. Tapasin bloggaajia, kuuntelin kiintoisia paneeleita ja näin lempikirjailijoitani. Mukaan lähti signeerattu kirja sekä paljon hyvää mieltä.

Kirjabloggaajien kesken perustimme syksyllä 2018 oman Youtube-kanavan Kirjakultti, johon uskaltauduin tekemään jouluisen kirjavinkkausvideon sekä muutamia pätkiä yhteisille videoille. Minulta vaatii suurta rohkeutta näyttää naamani videoissa, sillä olen tottunut toimimaan vain ruudun takana piilossa. Minun on myöskin helpompaa ilmaista itseäni kirjallisesti kuin suullisesti, mutta harjoitus tekee varmasti mestarin. Lisää videoita on vielä tulossa, jahka toivun edellisistä.


Vuoden parhaat 

Perinteisesti olen vuoden loppuun listannut minua eniten sykähdyttäneet kirjat. Tässä tulee top listani:

Kirjapöllön Top 5 YA-kirjat 2018 

Yksi: Sarah Crossan




Kirjapöllön TOP 3 aikuisten kaunokirjat 2018 

Kirjapöllön TOP 5 lasten/varhaisnuorten kirjat 2018:

Siri Pettersen: Kupla


Arja ja Emma Puikkonen: Äänihäkki

Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset

Veera Salmi: Saari


Merja ja Marvi Jalo: Olivia ja onnentähti (Onnenkepparit #1)


 Uusia (luku)haasteita vuodelle 2019


Ensi vuonna blogini täyttää huimat viisi vuotta, ja sen kunniaksia aion järjestää perinteisesti kirja-arvonnan blogissani. Muita uudistuksia en ole vielä miettinyt, mutta todennäköisesti ulkoasu tulee ainakin pysymään samana. Blogini kirjahyllyt kaipaavat vielä hiontaa: teema-hyllyt alkavat olla kunnossa, mutta genrehyllyni ovat vielä kesken. Näin tietyntyyppisten kirjojen etsintä blogissani helpottuu, vaikka toki tunnisteilla niitä voi myös haeskella.

 Osallistun jälleen kerran Helmet-lukuhaasteeseen, mutta tänä vuonna uutena myös Popsugar-lukuhaasteeseen. Ihan pian on taas Blogistanian kirjallisuuspalkintoäänestyksen aika, ja myös tämän kuun lopussa 31.1.2019 olisi aika taas blogata jostain klassikosta, kun Kirjabloggaajien klassikkohaaste päättyy. Apua, en ole vielä edes miettinyt valmiiksi klassikkoani! 

Muita lukuhaasteita yritän ottaa itselleni aiempaa hillitymmin, sillä nolottaa viimevuotiset alisuoriutumiseni joissain haasteissa. Tietyt samat kuitenkin on ja pysyy (jos niille löytyy yhä vetäjiä): Naistenviikon haaste, Prideviikon haaste ja Halloween haaste. Nämä on aina olleet minulle mieluisia.

Goodreadsissa asetan taas itselleni vuositavoitteen, joka tulee olemaan sama 100 kirjaa kuin viime vuonnakin. Se on sopivan realistinen tavoite, joka kuitenkin ylittyi tänä vuonnakin. 

Toivon mukaan saisimme järjestetty bloggaajatapaamisia täällä Oulun seudulla tänä vuonna. Toivoisin muutenkin voivani osallistua kirjallisiin tapahtumiin, jotka minua kiinnostavat. Harmikseni niitä on vain kovin vähän täällä Pohjois-Pohjanmaan perukoilla, mutta ainakin Hel-YA-tapahtuma kutsunee minua taas ensi syksyllä. Haaveenani olisi myös käydä joko Turun tai Helsingin kirjamessuilla. Nähtäväksi jää!

****************

Mukavaa, että olette jaksaneet blogini matkassa kaikki te 123 seuraajaa (sekä Twitterin 404 ja Facebookin 120 seuraajaa.) Toivottavasti pysytte matkassa jatkossakin! Mukavaa uutta vuotta 2019, luvassa on varmasti taas hieno kirjavuosi!

Mitä kirjaa/kirjoja sinä odotat eniten ensi vuonna ilmestyväksi?