sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Lasilapset-sarja: Kristina Ohlsson

Lasilapset: Kristina Ohlsson. Suomentanut Pekka Marjamäki. WSOY 2018. (Lasilapset #1)

Ruotsinkielinen alkuteos (2013): Glasbarnen. 

 "Vatsanpohjaa kutsuttavaa jännitystä ahmimisikäisille

Lasilapset, jännitystrilogian palkintoja rohmunnut avausosa, on älykkäistä dekkareistaan tunnetun Kristina Ohlssonin lastenkirjadebyytti. Billien ja hänen äitinsä uudessa kodissa tapahtuu kummia. Tuntuu kuin talo yrittäisi pelotella heidät tiehensä. Billie perehtyy kavereidensa Simonan ja Aladdinin kanssa talon historiaan, joka osoittautuukin varsin synkäksi. Mitä enemmän he saavat selville, sen pikemmin Billie haluaa muuttaa pois, ennen kuin mitään kauheaa tapahtuu. Ja sitten eräänä yönä joku tai jokin koputtaa ikkunaan..."(WSOY)

Linkki kirjatraileriin:  https://www.youtube.com/watch?v=v0N6YBg3uuo&feature=youtu.be

Lukunäyte: http://media.bonnierbooks.fi/sample-pages/9789510430507_lukun.pdf

Oma arvio: 

Tarkoitukseni oli lukea ja arvioida tämä kirja yhdessä kohderyhmään kuuluvan (pian 10-vuotias) tyttäreni kanssa, mutta hän ei ole nykyään kiinnostunut kuin hevoskirjoista, joten luin sitten tämän yksin. 

Ikkunaan koputettiin.
Kop, kop.
Voi ei.
Billie käpertyi peiton alle.
Ei nyt. Ei kun hän oli yksin. (s. 90)

Lasilapset tempaisee minut vaivattomasti matkaansa heti alkusivuilta lähtien. Alussa kuvataan päähenkilön, 12-vuotiaan Billien uudelle paikkakunnalle ja uuteen taloon muuttamisen vaikeutta. Hänen isänsä on menehtynyt aiemmin sairauteen, ja isän menettämisen suru on läsnä muuttohommissa. Kristianstadiin jää Simone-ystävä ja tuttu koti, mutta onneksi Billie saa luvan vielä jatkaa kesäloman jälkeen vanhassa koulussaan Åhusista käsin.


Kuva: Pixabay
Pidän kirjan selkeästä ja helppolukuisesta tyylistä, ja siitä, ettei Billie jää kuitenkaan liikaa surussaan vellomaan, vaan kirja etenee tapahtumapainotteisesti eteenpäin. Billien vanhoin huonekaluin kalustetussa uudessa kodissa alkaa tapahtua mystisiä, pelottaviakin asioita, jonka vuoksi tyttö alkaa tutkia asiaa tarkemmin. Ensimmäiseksi hän menee kirjastoon, mistä tietenkin ilahdun kovasti. Billie tutustuu Aladdin-nimiseen poikaan, joka on kirjassa järjen ääni - hän kyseenalaistaa talossa tapahtuvien asioiden yliluonnollisuutta melkein viimeiseen asti. Myös Simone auttaa tutkinnoissa, kun hän tulee välillä vieraisille ystävänsä luo.

Kuin varkain, jännittävien ja arkisten tapahtumien lomassa, kirjassa tulee esille myös sellainen teema, miten lapsi voi suhtautua äidin uuteen miespuoliseen ystävään, ehkä myös tulevaan kumppaniin,  isänsä kuoleman jälkeen. Billien kohdalla kaikki soljuu paikoilleen kuin itsestään, luonnollisella painollaan.

Lasilapset on jännittävä, muttei kuitenkaan liian pelottava kirja varhaisnuorille alakoululaisille. Kirjassa on ripaus kauhuelementtejä, jotka kuitenkin selittyvät osin luonnollisilla asioilla. Vai selittyvätkö sittenkään? Kirja sopii mainiosti sekä tytöille että pojille.

Kirjan kirjoittaja, Kristina Ohlsson, on tunnettu aiemmin aikuisille suunnatun jännityskirjallisuuden kirjoittajana. Lasilapset-sarjan toinen osa, Hopeapoika, ilmestyy jo tämän vuoden heinäkuussa, ja aion ehdottomasti lukea myös sen. Kolmas osa on ruotsiksi Stenänglar.








Annan arvosanaksi 4. 

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Lasilapset muissa blogeissa:

En löytänyt muita bloggauksia kirjasta.


Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 

1. Kirjassa muutetaan

torstai 15. helmikuuta 2018

Päivitys Valinta-sarjaan

Luin Kiera Cassin Valinta-sarjan viidennen ja viimeisen osan Kruunu. Klikkaa kuvaa, niin pääset lukemaan ajatuksiani kaikista osista.

https://adelheid79.blogspot.com/2016/03/valinta-sarja-kiera-cass.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Houreuni: Samanta Schweblin

Houreuni: Samanta Schweblin. Suomentanut Einari Aaltonen. Like 2018.

Espanjankielinen alkuteos (2014): Distancia de rescate. Kansi: Patrice Ganda

"Nuori äiti Amanda makaa pienessä maalaissairaalassa kuolemaisillaan. Hänen sänkynsä reunalla istuu David-niminen poika, joka ei ole hänen lapsensa. Molemmat kertovat tarinaa rikotuista sieluista, perheen tuottamasta voimasta ja epätoivosta.

Amandan uusi ystävä Carla on kertonut hänelle kammottavan tarinan pojastaan, jonka sielun uskoo vaihtuneen toisen lapsen kanssa. Amanda pitää Carlaa hulluna. Sairaalavuoteella tarina muuttuu kuumeiseksi painajaiseksi, joka lause lauseelta kiertyy yhä tiiviimmäksi psykologiseksi trilleriksi. "(Like)



Oma arvio:

Kun nykyään käsiini on ajautunut melkoisia kirjajärkäleitä, hämmästyin tämän kirjan ohuutta: Hourenuni on vain 144 sivua pitkä. Kirjassa ei erillisiä lukuja ole ollenkaan, mutta kirjan lyhyyden vuoksi rakenne ei tunnu kamalan raskaalta lukea. Tämän kauhuelementeillä höystetyn psykologisen trillerin kansikuva lumoaa kauneudellaan ja ristiriitaisuudellaan, ja myönnettäköön, että se juuri houkutteli minut lukemaan tämän kirjan.

- Hän oli minun. Mutta ei ole enää. (s. 13)

Houreuni perustuu kahden henkilön, sairaalassa makaavan Amandan ja Davidin vuoropuhelulle David auttaa kuolemassa olevaa naista muistamaan kauhistuttavia tapahtumia, jonka seurauksena hänen tyttärensä on kadonnut. Davidin repliikit on erotettu kursiivilla. Omituisiin tapahtumiin liittyy vahvasti Davidin äiti Carla, sekä David (joka ei ehkä enää olekaan David) sekä tietenkin Amandan rakas tytär Nina. Amanda on pitänyt tytärtänsä aina vahvasti tiukan kuvitteellisen talutusnuoran päässä, jota hän kutsuu pelastusetäisyydeksi. 

Kauheat tapahtumat ovat saaneet Carlan kertomana alkunsa siitä, kun David on sairastunut juotuaan vettä saastuneesta purosta. Sama tauti on tappanut tilan hevosetkin, ja epätoivoinen äiti vie kuolemaisillaan olevan lapsensa erään naisen luo, joka asuu vihreässä talossa. Tämä pelastaa Davidin hengen, mutta hän ei ole enää sen jälkeen entisensä. Amanda purkaa kuulemaansa ja kokemaansa omituista tarinaa yhdessä Davidin kanssa. Tapahtumat kiteytyvät siihen, kun Amanda itsekin sairastuu. Lukijan pää kieputetaan totaalisen pyörälle. Minä jään miettimään, kenen kanssa Amanda lopulta juttelee viimeistä jutteluaan? Tipun kärryiltä.

- Äiti, lähdetäänkö? tyttö sanoo ja ravistelee minua.
Ja olen niin kiitollinen; se on kuin käsky, aivan kuin hän olisi pelastanut meidän kummankin hengen. Nostan sormen huulilleni sen merkiksi, että meidän pitää olla hiljaa. (s. 102)

Houreuni on palkittu Premio Tigre Juan -palkinnolla (2015) sekä se on ollut ehdolla seuraaviin palkintoihin: Man Booker International Prize (2017) ja Warwick Prize for Women in Translation (2017). Minut tarina jättää kylmäksi, vaikka yritin kovasti nauttia kirjan hitaasti hiipivästä jännityksestä ja kauhun häivähdyksistä. Tämä kirja vaatisi ehkä vielä toisen lukukerran, jotta pääsisin paremmin jyvälle, mitä ihmettä tapahtui. Kirjan loppu jää avoimeksi ja jättää pään täyteen kysymyksiä: kuka, mitä, missä, miksi?

Arvosanani 3+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt vielä muita bloggauksia

 Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Kirjapöllön huhuiluja 4 vuotta ~ Synttäriarvonta!

Wau, mahtavaa! Kirjapöllön huhuiluja täyttää tömpsäytti nyt helmikuun alussa kunnioitettavat neljä vuotta, joten on taas perinteisen synttäriarvonnan aika, jolla haluan kiittää kaikkia blogini lukijoita ja seuraajia.



Arvon kahden tänä vuonna ilmestyneen YA-kirjan paketin, johon kuuluu Estelle Maskamen (DIMILY-trilogia) uusin Heittäydy, jos uskallat sekä Zoe "Zoella" Suggin Girl Online -sarjan kolmas osa, Girl Online omillaan



Jos olet jo lukenut nuo kirjat, tai ne eivät ole sinun makuusi, ei hätää: arvon toisen palkinnon, jossa on kiva kirja-säilytysrasia, hauskat kirjanmerkit ja söpö muistivihko. 



Voit toki osallistua myös molempien palkintojen arvontaan.

Arvonnan säännöt: 

1. Arvonta-aika on 7.2.-24.2.2018 klo 23.59 asti. 

2. Arvontaan voi osallistua kaikki blogini lukijat ja seuraajat (joko Bloggerin kautta lukijaksi rekisteröityneet, tai Facebookissa,Twitterissä, Instagramissa tai Bloglovinissa seuraajana olevat)

3. Arvontaan voi osallistua joko kommentoimalla tätä postausta (huomaathan, että minulla on kommenttien tarkistus päällä, eli kommenttiasi ei julkaista heti) tai blogini Facebook-sivun arvontailmoitukseen kommentoimalla.

4. Ilmoita kommentissasi, kumpaan arvontaan osallistut, tai haluatko osallistua molempiin.

5. Liitä kommentin mukaan sähköpostiosoitteesi.

6. Ilmoitan arvonnan tuloksista sunnuntaina 25.2.2018

Onnea arvontaan!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Päivitys R.J. Palacion Ihmeeseen

Luin R. J. Palacion Ihme-kirjan lisäosan Auggie ja minä - kolme Ihme-tarinaa. Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan näkemyksiäni kirjasta.

https://adelheid79.blogspot.com/2017/02/ihme-rj-palacio.html

Blogistanian kirjallisuuspalkintoehdokkaani 2017

Nämä teokset saavat ääneni tänä vuonna:

Blogistanian Finlandia 2017

3 pistettä:

Erika Vik: Seleesian näkijä. (Kaksosauringot #2) Gummerus 2017.

"Jos mahdollista, Seleesian näkijä imaisi minut maailmaansa vielä napakammin kuin sarjan edellinen osa Hän sanoi nimekseen Aleia. ---
Olen hyvin ilahtunut tästä lukunautinnosta ja kirjan sivut viuhahtelivat kuin itsestään eteenpäin. Erika Vikin itse kuvittamat kannet ovat myös lumoavan kauniita."





2 pistettä: 

Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia. (Kaksosauringot #1) Gummerus 2017 

"Harvoin olen saanut käsiini kirjaa, joka pitää mielenkiintoni yllä tasaisesti alusta loppuun.--- Erika Vik on luonut kokonaan uuden ihmislajin, seleesit, sekä hämmästyttävän fantasiamaailman, jota valaisee kaksi aurinkoa."

1 piste: 

Tuomo Jäntti: Verso. Gummerus 2017. 

"Olen aivan tajuttoman hehkutuksissani, että sain hyppysiini tällaisen dystopian, joka saa minussa aikaan vuoroin inhon, kauhun, hämmennyksen ja toivottomuuden tunteita.---
En tiedä, onko Verson käännösoikeuksia myyty muille kielille, mutta minun mielestäni kansainväliseen menestykseen aineksia kirjalla olisi." 

Blogistanian Globalia 2017

3 pistettä:

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Gummerus 2017.

" Enpä muista, milloin olisin viimeksi jännittänyt näin paljon, kuin tämän kirjan loppumetreillä.  Clare Mackintosh näyttää kyntensä psykologisen jännityksen saralla, sillä tämä kirja kyllä menee jokaiseen hermosäikeeseen.---Kaikin puolin Annoin sinun mennä on toimiva jännityskirja, mutta myös paljon muutakin."



2 pistettä: 

Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina.  Suomentanut Tiina Ohinmaa. Like 2017.

"Melkein tosi tarina on erittäin miellyttävä lukea, eikä tarina jätä rauhaan, sillä Leo Starkiin liittyvä arvoitus on pakko selvittää.--- Suosittelen tätä kaikille, jotka kaipaavat jännitystä, hyvää tarinaa, mysteeriä, mutta eivät välitä verellä mässäilystä. Edvarssonin kirjoitustyyli on eläväistä, hauskaa ja miellyttävää. Tack så mycket!"

1 piste:


Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta. (Usvasyntyinen #1) Suomentanut Mika Kivimäki. Jalava 2017.

Minä olen matkannut savun ja tuhkan täyttämässä Luthadelissa koko kesän ajan. Olen seurannut nuoren Vinin kasvutarinaa rosvokoplan kaltoinkohdellusta tytöstä seurapiirikelpoiseksi neidoksi ja täysinoppineeksi usvasyntyiseksi allomantikoksi.---
Kirjan teemat sopivat fantasiakehyksistään huolimatta myös tähän päivään ja maailmaan. Tämä on nautittava fantasiateos nuorille ja aikuisille!"

 




Blogistanian Kuopus 2017

3 pistettä:

Stephanie Garber: Caraval.  Suomentanut Kaisa Kattelus. WSOY 2017.


"Olen kertakaikkisen mykistynyt, haltioitunut ja innostunut tästä Stephanie Garberin esikoisteoksesta. I LOVE IT I LOVE IT I LOVE IT! Pitkästä aikaa sain käsiini  kirjan, joka saa minut hengästymään ja jopa pidättämään hengitystä välillä. Värejä, symboleja, taikuutta, mysteerejä,  kauniita asuja, satutunnelmaa, hykerryttävää romantiikkaa - Caraval vei minut maagiselle ja kaikilla aisteilla aistittavalle lukumatkalle."




2 pistettä: 

Becky Albertalli: Minä, Simon, homo sapiensSuomentanut Lotta Sonninen. Otava 2017.


"Tiedätkö sen tunteen, kun kirjan lopussa alat jarrutella lukunopeuttasi, koska et haluaisi luopua siitä ja sen henkilöistä? Kun tunnet kiintyneesi ja hullaantuneesi niin kirjan päähenkilöön, että ihan  kuin hän olisi paras ystäväsi. Kun kirjan lopetettuasi haluaisin lukea sen heti uudelleen, ja sinulla on kummallisen tyhjä ja surullinen olo, kun olet joutunut hyvästelemään lempihenkilösi. Näin minulle kävi tämän kirjan kanssa."

1 piste:



"Pidän kovasti siitä, miten Muistojenlukijassa käsitellään nuortenkirjoissa ennestään tuntematonta aluetta, romaneja ja siirtolaisia.--- Sain tältä kirjalta mitä toivoinkin - uniikin aiheen, tunteita, kaunista kieltä, ajattelemisen aihetta - se riittää."

Blogistanian Tieto 2017

3 pistettä:

Ritva Ylönen: Kalle Päätalo - kirjailijan elämä. SKS 2017.

"Minä olen puhtaasti sitä mieltä, että tämä teos on suuri kunnianosoitus Kalle Päätalon elämälle. Osa asioista jää vielä hiukan mysteeriksi, mutta eihän tämän kirjan tarkoitus olekaan olla pelkästi paljastuskirja, vaan teoksen sävy on tasapainoisesti tutkiva ja pohdiskeleva. Ylönen on tehnyt mittavaa taustatyötä ja hänen intohimonsa Kalle Päätaloa kohtaan huokuu kirjasta."





2 pistettä:


Emma Iivanainen: Emman kakkukirja - Leivo, kuorruta ja koristele. Docendo 2017.

" Emman kakkukirja jatkaa samalla tyylillä, kuin Emma Iivanaisen aiemmat leivontakirjat: kuvat ovat kauniisti sommiteltuja, ohjeet selkeitä ja reseptit vaihtelevat simppeleistä valkosuklaatikkareista övereihin kakkuihin. --- Emman kakkukirja on kätevä kattaus eri kausiin huomioituja ohjeita: mm. pääsiäinen, halloween ja kesäjuhlat on huomioitu koristeluissa. Lastenjuhliin löytyy takuuvarmoja hittejä, siitä pitävät huolen erilaiset tikkarit, jäätelökakut, marengit, kuppikakut ja pikkuleivät.  Suosittelen erityisesti kesän juhlia suunnittelevalle!"


1 piste:


Rosa Meriläinen ja Sanna Seiko-Salo: Ne - Kuukautiskirja. Karisto 2017.


"Sanna Seiko Salo ja Rosa Meriläinen ovat koostaneet täydellisen monipuolisen, kevytmielisen tietokirjan, joka sopii minusta niin nuorille kuin aikuisillekin. Kirja on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, sillä eihän kuukautiset ole mikään haudanvakava asia, vaan se kirvoittaa monetkin naurut"


Voittajat selviävät huomenna, maanantaina 5. helmikuuta.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 6 ~ kooste

Vielä kerran julkaisen blogissani aiheesta Kirjabloggaajien klassikkohaaste, sillä on aika koota yhteen kaikki ne hienot postaukset, joita haasteeseen osallistujat ovat julkaisseet. Upeita klassikkovalintoja taas kerran, ihmiset!













 Pidemmittä jaarituksitta, alla lista luetuista klassikoista (ei missään järjestyksessä):

Lauri Pohjanpää: Metsän satuja ja Sininen hämärä (Evarian kirjahylly)
Clarice Lispector: Passio : rakkaus G. H:n mukaan (Tekstiluola)
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (Kirjaluotsi)
Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia (Kirjasähkökäyrä)
Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu (Yöpöydän kirjat)
Minna Canth: Hanna (Tarukirja)
Yasunari Kawabata: Snow Country (Kartanon kruunaamaton lukija)
Pierre Boulle: Apinoiden planeetta (Tuntematon lukija) 
Doris Lessing: Kultainen muistikirja (Täysien sivujen nautinto)
Alfred Bester: Määränpäänä tähdet (Taikakirjaimet)
John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä (Unelmien aika)
Giovanni Boccaccio: Decamerone (Jokken kirjanurkka)
Henri Alain-Fournier: Suuri seikkailu (Hyönteisdokumentti)
Minna Canth: Papin perhe (selkokirja) (Kirjojen elämänmullistava taika)
Maria Jotuni: Huojuva talo (Luettua elämää)
F. E. Sillanpää: Hurskas kurjuus (Kulttuuri kukoistaa)
Pierre Louÿs: Mammas tre flickor (Klassikkojen lumoissa)
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija (Nannan kirjakimara)
George Orwell: Vuonna 1984 (Kaikkia värejä)
Clarice Lispector: Passio (Reader, why did I marry him?)
Shakeaspeare: Miten haluatte (Matkalla Mikä-Mikä-Maahan)
Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle (Kirjakaapin avain)
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (Kirjavarkaan tunnustuksia)
Oiva Paloheimo: Tirlittan (Tuijata. Kulttuuripohdintoja)
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I (Iltatähden syttyessä)
Ernest Hemingway: Vanhus ja meri (Kirjan pauloissa)
Juhani Aho: Rautatie (Bibliofiilin päiväunia)
George Orwell: Vuonna 1984 (Kirjapöllön huhuiluja)

Kiitos kaikille osallistuneille!



Puuttuuko haastebloggauksesi listalta? Ei hätää! Laita linkki bloggaukseesi kommenttiosioon, niin lisään listalle.

Olisiko joku noista klassikoista sinun seuraava luettavasi? Osallistu ihmeessä seuraavaan kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen 7, jota emännöi Unelmien aika -blogin Katriina.


keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 6 ~ Vuonna 1984: George Orwell

Vuonna 1984: George Orwell. Suomentanut Raija Mattila. WSOY 2008  (1. suomennos julkaistu 1950, toinen 1999.)

Englanninkielinen alkuteos (1949): Nineteen Eighty-Four. Kannen suunnittelu: Liisa Holm. Kannen kuva: Heikki Kalliomaa.

"Ajatusrikos oli asia jota ei voinut salata iäti. Sen voi pitää piilossa jonkin aikaa, jopa vuosikaudet, mutta ennemmin tai myöhemmin siitä takuulla jäi kiinni.”
 
Totuusministeriön virkamies Winston Smith elää totalitaristisessa valtiossa. Mystinen Isoveli valvoo kaikkialla: joka huoneistossa teleruutu lähettää puolueen propagandaa ja toisaalta tarkkailee kansalaisten liikkeitä, jopa heidän ajatuksiaan. Puolue on luonut myös uuskielen, jonka tarkoituksena on tehdä puolueen vastustaminen eli ajatusrikos mahdottomaksi. Romaanin päähenkilö Winston Smith väärentää työkseen historiaa mutta on samalla alkanut epäillä totalitaristista järjestelmää. Seuraukset ovat kohtalokkaat.

George Orwell (1903–1950) sijoitti romaaninsa Vuonna 1984 tapahtumat Lontooseen. Ilmestyessään vuonna 1949 romaani oli uhkakuva tulevaisuuden yhteiskunnasta. Nyt näemme, että monet sen esittelemät ilmiöt ovat toteutuneet diktatuureissa mutta myös länsimaisissa demokratioissa. Siksi Orwellin romaani on edelleen tarpeellinen varoitus poliittisen vallan vaaroista."

Oma arvio:

Osallistun nyt kuudetta kertaa Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, jossa tarkoituksena on täyttää sivistyksessä oleva, klassikkokirjan mentävä aukko. Samalla myös emännöin tämänkertaista haastetta.

Viime kesänä luin  George Orwellin Eläinten vallankumous -nimisen poliittisen satiirin, ja koska olen pitkään halunnut lukea hänen scifiklassikkoteoksensa Vuonna 1984, otin nyt poikkeuksellisesti heti perään kirjan samalta kirjailijalta. Koska pidän scifistä ja erityisesti dystopioista, on tämä teos ehdottomasti luettava, sillä tämä on kaikkien dystopioiden alkuteos - näin uskallan väittää.

Koska olen melko onneton kommentoimaan yhteiskunnallisia asioita, jätän sen tässä postauksessa vähemmälle. Lukiessa tein paljon vertailua lukemiini uudempiin dystopioihin ja aloin selvästi ymmärtää, miten paljon tämä teos on innoittanut scifin kirjoittajia. Kunnioitan myös George Orwellin rohkeuttaa kirjoittaa niin kärjistäviä ja uhkakuvia maalailevia poliittisia kauhuskenaarioita  (etenkin sellaiseen aikaan, jolloin sitä ei kaikkialla katsottu hyvällä), eivätkä ne kaikki oikeastaan ole loppujen lopuksi sittenkään kovin kaukaa haettuja.

Ketä varten hän tätä päiväkirjaa piti, hän tuli kysyneeksi itseltään. Tulevaisuutta, syntymättömiä varten. Hänen ajatuksensa viivähtivät hetken sivun epäilyttävässä päiväyksessä ja törmäsivät sitten uudiskielen sanaan kaksoisajattelu.Ensi kertaa hän tajusi hankkeensa suurisuuntaisuuden. Miten hän voisi osoittaa sanansa tulevaisuudelle? Sehän oli luonnostaan mahdotonta. Joko tulevaisuus muistuttaisi nykyisyyttä, jolloin se ei kuuntelisi häntä, tai sitten se olisi erilainen, eikä hänen ahdinkonsa merkitsisi mitään. (s. 17)

Vuonna 1984 seuraa totuusministeriössä työskentelevää Winston Smithiä, joka alkaa epäillä valtion syöttämiä totuuksia. Ajatusrikos on kuitenkin Oseanian valtiossa pahin mahdollinen rikos, ja Isoveli näkee ja kuulee kaiken. Vaikka hetki sitten Oseania on sodassa Euraasian kanssa, voi Isoveli päättää yhtäkkiä, että he ovatkin samassa liittoumassa keskenään ja sodassa kolmannen mantereen, Itä-Aasian kanssa. Silloin kukaan ei saa kyseenalaistaa mitään. Totuusministeriössä asiat muokataan ideaaleiksi: kielestä karsitaan turhia sanoja, kirjallisuus rukataan sopivaksi, uutiset ja faktat laitetaan kohdilleen. Tätä työtä tekee myös Winston, mutta iltaisin kyseenalaistaa kaiken päiväkirjaansa: onko 2+2 viisi, niinkuin heidät pakotetaan uskomaan?

Puolueen tavoitteena ei ollut vain estää miehiä ja naisia solmimasta tunnesiteitä, joita voi olla mahdoton kontrolloida. Todellisena, ääneen lausumattomana tarkoituksena oli poistaa sukupuoliaktista sen kaikki nautinnollisuus. Rakkautta suurempi vihollinen oli erotiikka, niin avioliitossa kuin sen ulkopuolellakin. (s.73)

Kirjan maailmassa ihmiskunta on jaettu kolmeen eri luokkaan, joista ylimpänä on valvova Isoveli. Proleja eli orjaluokkaa on suurin osa ihmisistä. Avioliitot ovat rakkaudettomia ja ainoastaan lisääntymiseen tarkoitettuja instituutioita. Winston muistelee inholla kadonnutta vaimoaan, jonka hän olisi lähinnä halunnut tyrkätä kalliolta alas, sillä vaimo ei suonut miehelleen lainkaan hellyyttä. Rutiininomainen suhtautuminen naisen ja miehen väliseen sukupuolielämään muistuttaa minua Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan vastaavaa käytäntöä. Monissa nykyajan dystopioissa on myös vastaava teema, jossa rakkaus ja tunteet ovat kiellettyjä, kuten Lauren Oliverin Delirium-trilogiassa sekä vasta lukemassani Anu Holopaisen kirjassa Molemmin jaloin.

Käännekohta tapahtuu, kun Winston tapaa Julian. He rakastuvat, rakastelevat salaisissa paikoissa ja alkavat suunnitella vaihtoehtoista tietä. Winston ja Julia eivät kuitenkaan muista, että Isoveli näkee ja kuulee jokaisen ajatusrikoksen, eikä siltä pääse missään piiloon. Winston on epämääräisen ajan kidutettavana ja sellaisessa ajatuspusertimessa, jossa hänet yritetään saada viimeinkin uskomaan, paljonko saadaan tulokseksi yhteenlaskusta 2+2. Hänen on rakastettava Isoveljeä. Hänen on petettävä kaikki muut. Hänen on vastattava: 5.


Winstonin vankeusjakso kidutuksineen on myös tuttua monissa nykyajan dystopioissa ja tieteisfantasioissa. Esimerkiksi Veronica Rothin Outolintu-trilogiassa Tris vangitaan kapinallisten ajatustensa vuoksi. Kirjan lopussa O´Brien julistaa hyvin kiteyttävästi, miten järjestelmällisesti yhteiskunta hajoittamalla ja hallitsemalla ottaa vallan ja turvallisuudentunteen pois kansalaisiltaan. Vanhemmat eivät voi luottaa lapsiinsa, sillä lapset opetetaan tunnistamaan vanhempiensa ajatusrikokset ja ilmiantamaan he sopivan tilaisuuden tulleen. Perheessä ei ole lojaaliutta.

Vanhat kulttuurit väittivät perustuvansa rakkauteen tai oikeudenmukaisuuteen. Meidän perustuu vihaan. Meidän maailmassamme ei tule olemaan muita tunteita kuin pelko, raivo, voitonriemu ja nöyryytys. Kaiken muun me hävitämme - kaiken. Olemme jo alkaneet murtaa vallankumoista edeltäneeltä ajalta säilyneitä ajatustapoja. Olemme katkaisseet siteet lapsen ja hänen vanhempiensa, miesten, ja miehen ja naisen väliltä. Vaimoon tai lapseen tai ystävään ei ole enää luottamista. Mutta ei tulevaisuudessa vaimoja tai ystäviä olekaan. Lapset viedään äideiltä synnytyksen yhteydessä kuin kanalta munat. (s. 283)

 
Monille termi isoveli on tullut tutuksi lauseesta "isoveli valvoo", sekä suositusta TV-formaatista Big Brother. Nämä molemmat ovat George Orwellin klassikkoteoksesta napattuja. Olen vakaasti sitä mieltä, että etenkin scifikirjallisuutta lukeville tämä kirja on perusteos, joka pitää lukea kaiken pohjalle. Tämä vahvistaa sen, miten dystopiat ovat ennen kaikkea yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ottavia teoksia, joskin nykyään nuorille aikuisille suunnatut dystopiat ottavat kantaa hieman vähemmän painokkaalla tavalla, ja maailman postapokalyptisyys on tullut niihin myös vahvaksi teemaksi.

Kirjan alussa minulla oli vaikeuksia päästä lukuvauhtiin, ja koin melko tylsistyttäviäkin hetkiä välillä, mutta loppua kohti kirja paranee ja tapahtumat pääsevät kunnolla vauhtiin.

Arvosanani 4

Olen hyvin tyytyväinen itseeni, että sain taas luettua yhden klassikon lisää ja tunnen olevani paljon viisaampi ja sivistyneempi. Nyt nokka kohti uutta klassikkohaastetta, jota emännöi Unelmien aika -blogin Katriina.

Muissa blogeissa:

Kirjaneidon tornihuone
Jokken kirjanurkka
Iltaluvut
Kujerruksia
Anna minun lukea enemmän
Markus Janssonin blogi
Rakkaudesta kirjoihin
Hannan kirjokansi
Kirjainten virrassa
Yöpöydän kirjat

Samantyyppistä luettavaa:

Eläinten vallankumous: George Orwell
Orjattaresi: Margaret Atwood
Sotapuiston perikato: George Saunders
Joulukuun kymmenes: George Saunders
Molemmin jaloin: Anu Holopainen


Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan: 

 16. Kirjassa luetaan kirjaa

tiistai 30. tammikuuta 2018

Kirjabloggaajien Klassikkohaaste osa 6 päättyy

Näin on aika vierähtänyt siihen vaiheeseen, että on aika koota kasaan kaikki Kirjabloggaajien Klassikkohaasteen osa 6 bloggaukset. Ehditkö lukea klassikkosi, vai loppuiko aika kesken? Olitko yllättynyt siitä, kuinka kiintoisa opus valitsemasi kirja oli, vai oliko se juuri niin puuduttava kuin pelkäsitkin sen olevan?

Mahtavaa, sillä huikeat 38 osallistujaa on ilmoittautunut haasteeseen tällä kertaa mukaan. Toivottavasti osallistujia on vielä enemmän, sillä ennakkoilmoittautuminen ei toki ole ollut pakollista. Kaikki ilmoittautuneet näet haasteen aloituspostauksesta.

Noin 23 ilmoitti etukäteen, minkä kirjan aikoo lukea haasteeseen. Joukossa on Juhani Ahoa, Kirsi Kunnasta, Minna Canthia, Anne Brontëa, Maria Jotunia, John Steinbeckiä, Väinö Linnaa, Charles Dickensiä, J.R.R Tolkienia, Pierre Boullea ja monta muuta klassikkokirjailijaa. Mahtavia valintoja taas kerran!



Tämän postauksen kommenttiosioon voit linkittää oman klassikkopostauksesi, tai jos sinulla ei ole blogia, voit kirjoittaa ajatuksiasi klassikon selättämisestä. Muista kehua itseäsi klassikon lukemisesta!

Onnea!

Niin ja muuten:

Seuraavaa, järjestyksessään seitsemännettä, 31.7.2018 päättyvää Kirjabloggaajien klassikkohaastetta vetää  Unelmien aika -blogin Katriina. Ei siis muuta kuin uutta klassikkoa valitsemaan - tai jos et ole ennen osallistunut, nyt on korkea aika.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Satu maahispeikosta: Janette Backman

Satu maahispeikosta: Janette Backman. 147 sivua. Aviador 2017.




"Satu maahispeikosta on kuvitettu kertomus kaikenikäisille Lappiin rakastuneille ja Lapin mytologiasta kiinnostuneille. Sadussa seikkailee pieni maahispeikko Halti, joka tahtoo nähdä ja kokea koko laajan Lapinmaan, ja lähtee rohkeasti kotikolostaan maailmalle.

Matkallaan Halti kohtaa sykähdyttäviä maisemia ja saa uusia ystäviä. Hän tutustuu tarinoita kertovaan karhuun ja metsälammen haukivanhukseen, saa liitää taivaalla tunturipöllön selässä ja näkee vilauksen jopa salaperäisestä Tuliketusta. Falav-poron, Haltin läheisimmän matkatoverin kyydissä maisemat vaihtuvat joutuisasti, ja vauhdikkailta tilanteilta ja kommelluksiltakaan ei vältytä. Matkallaan maahispeikko kohtaa myös kaltaisensa, peikkotyttö Freyan, joka jättää pysyvän jäljen tämän sydämeen. Pitkän taipaleen aikana pieni rohkea matkaaja joutuu kokemaan iloa tuottavien elämysten lisäksi luopumisen tuskaa ja oivaltaa, mikä elämässä on tärkeää."(Aviador)

Oma arvio: 

Luimme tämän kirjan yhdessä 8-vuotiaan poikani kanssa.

Eteneminen oli muutenkin toisinaan upottavassa lumessa peikolle vaivalloista, mutta Haltin pienet tihrusilmät loistivat ja paloivat kuin kaksi hehkuvaa kekälettä mustuvassa yössä. Tarmoa ja päättäväisyyttä uhkuen maahispeikko ruukalsi eteenpäin. (s. 28)


Satu maahispeikosta johdattelee lukijansa Halti-maahispeikon matkaan, joka on utelias, seikkailunhaluinen ja kotiseutunsa tunturimaisemiin hellyttävällä tavalla juurtunut. Matkalla pääsemme tutustumaan monenlaisiin eläimiin ja otuksiin, kuten uskolliseen Falav-poroon, tonttu Ragnariin, nälkäiseen kettuun, korskeaan haukeen, valtavaan kontioon ja pöllöpariskuntaan. Maisemina vilahtavat tunturit, aapasuot, vaaramaisemat ja jokirotkot ja Jäämeren tyrskyt. Vuodenajat vaihtuvat purevista pakkasista komeaan ruskaan ja lempeään kesään itikoineen kaikkineen.


Backmanin kuvitukset ovat henkeäsalpaavia ja niin eläviä, että niihin tekisi mieli astua sisään. Lapin mytologiat tulevat monipuolisesti esille ja lappilaiset murresanat siivittävät tarinaa. Moni sana on niin outo, että sen merkitys on pakko kurkata tarinan lopussa olevasta murresanaluettelosta. Tämä on aivan mahtava teos murteista kiinnostuneille, mutta myös kattava johdatus Lapin mytologiaan seikkailuhenkisen sadun muodossa. Tarinan sekaan on myös ujutettu loitsuja ja taikaloruja.

Vaikka nautin kovasti Backmanin kuvista ja pidän Halti-peikon koko elämänkaaren läpi seuraavaa tarinaa kiehtovana, tarina käy välillä hiukan jaarittelevaksi ja toisteiseksi. Pieni tiivistys olisi ollut paikallaan. Kirjan kieli on kuitenkin murresanojenkin ansiosta monipuolista ja elävää. Huomasin, että tarina kyllä kiinnosti enimmäkseen pientä ekaluokkalaista kuuntelijaa, mutta välillä hänkin tuskastui tarinan junnaavampiin jaksoihin. Olemme lukeneet satua melko pitkän ajanjakson ajan, luku kerrallaan, sillä 124-sivuisessa sadussa riittää luettavaa.


Poikani luonnehtii kirjaa hauskaksi, riemastuttavaksi ja kiinnostavaksi. Falav-poro on hänen mielestään mielenkiintoisin hahmo, koska se on niin kiva. Kuvia on hänen mielestään kirjassa aika paljon eli tarpeeksi, ja ne ovat hänestä värikkäitä, hauskoja, tarkkoja ja kiinnostavia. Erityisesti poikani mieleen jäi kirjan alku, kun Halti-peikko lähti seikkailulleen matkaan. Hän ei pitänyt ollenkaan Freya-neidosta, johon Halti oli nuoruudessaan rakastunut, eikä myöskään kirjan loppuratkaisusta, johon Haltin elämänkaari päättyy. Kirja olisi myös hänestä saanut olla hiukan lyhyempi. Poikani suosittelee kirjaa vähän itseään vanhemmille pojille, koska tämä on kuulemma "sellainen poikien kirja".  Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, ettei kirja välttämättä kiinnosta vielä kovin pieniä, alle kouluikäisiä lapsia, mutta poikkeuksiakin toki voi olla.

Tämä kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen lappilaisen koulun lukemistoon, ja toivottavasti koulut ovatkin löytäneet tämän kirjan. Toki tätä voi lukea muuallakin kuin Lapissa, mutta erityisesti oman alueen mytologoiden tuntemus on tärkeää. Toivoisin vastaavaa teosta myös oman alueeni, Pohjois-Pohjanmaan, myyteistä ja murresanoista. 

Arvosanaksi poikani antaa 5
minä annan 4-
Yhteensä  4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa verkkojulkaisuissa:

Retkipaikka
Koillissanomat
YleUutiset

Lisään tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

23. Kirjassa on mukana meri

tiistai 23. tammikuuta 2018

Päivitys Girl Online -sarjaan

Luin Zoe Suggin Girl Online -sarjan kolmososan Girl Online omillaan. Klikkaa kansikuvaa lukeaksesi, mitä olen tuumiskellut tästä ja aiemmista osista.

http://adelheid79.blogspot.fi/2016/02/girl-online-sarja-zoe-sugg.html

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Heittäydy, jos uskallat: Estelle Maskame

Heittäydy, jos uskallat: Estelle Maskame. Suomentanut Sirpa Parviainen. Gummerus 2018.

Englanninkielinen alkuteos (2017): Dare to Fall

"MacKenzie Riversiä pidetään Coloradossa vahvana ja rentona tyttönä, ja moni luulee, ettei hän pelkää mitään. Mutta hänelläkin on heikko kohtansa, ja se on menettämisen pelko. MacKenzie tietää, millaisen jäljen läheisen kuolema voi jättää, ja on päättänyt pitää huolta ennen kaikkea itsestään.

Jaden Hunter on hämillään. Miksi hänen vanhempansa kuolivat? Miksi ystävät eivät enää vitsaile hänen seurassaan? Miksi MacKenzie, tyttö johon hän ihastui viime vuonna, on käynyt niin etäiseksi?

Eräänä iltana MacKenzie ja Jaden kohtaavat yllättäen uudelleen. Vanhat tunteet heräilevät, ja uusia muistoja syntyy, mutta uskaltaako MacKenzie rakastua juuri siihen ihmiseen, jonka läheisyyttä hän nyt niin pelkää? (Gummerus)

Oma arvio:


Olen lukenut Estelle Maskamen aiemmin kirjoittaman DIMILY-trilogian, jota pidän erittäin viihdyttävänä YA-draamana, mutta jossa tietyt seikat hiukan ärsyttävät minua. Osa niistä johtunee Maskamen nuoresta iästään. Nyt tartuin innolla tähän Maskamen uusimpaan, itsenäiseen romaaniin Heittäydy, jos uskallat. Toistuisivatko samat maneerit tässä kirjassa, vai olisiko tämä jotain ihan uutta ja virkistävää?

Täytyy heti sanoa, että Maskame on selvästi kehittynyt kirjoittajana ja hionut (kustannustiiminsä kanssa) tämän romaanin mukavalukuiseksi lukunautinnoksi. DIMILY:n ärsyttävyydet puuttuu (joihin lasken mm. älyttömän ryypiskelyn, rasittavan päähenkilön ja ailahtelevan äkkipikaisen poikakaverin.) Tosin ensi alkuun en ole kovin innostunut päähenkilön, MacKenzien edesottamuksista. Nimittäin heti alusivuilla selviää, että hän on alkanut järjestelmällisesti hyljeksiä ystäväänsä Danielle Hunteria sekä orastavaa ihastustaan Jaden Hunteriä näiden menetettyään vanhempansa auto-onnettomuudessa. Mietin, että kuka ihmishirviö tekisi moista? Luettuani kirjaa pidemmälle selviää, miksi MacKenzie on toiminut niin kuin on toiminut, ja ymmärrän häntä enemmän.

Parasta tässä kirjassa kuitenkin on se, että kirjan hurmuri, Jaden Hunter, on miellyttävä persoona, eikä mikään öykkäri, joten MacKenzien ihastuminen häneen on uskottavaa.

Jaden todella on suloinen mitä viehättävimmällä mahdollisella tavalla. Hän on hellyttävä ja vahva, hurmaava ja flirtti. Saan kaiken yhdessä ja samassa paketissa, joka on Jaden, ja se on täydellinen sekoitus. (s. 246)

MacKenzien elämässä vaikuttaa olevan kaikki hyvin: hän on suosittu, menestyy hyvin koulussa ja koulun juoksuharjoituksissa. Hänellä on kaksi mainiota kaveripoikaa, Will ja Holden, vaikka Holden alkaa käyttäytyä enemmän kuin omituisesti ystäväänsä kohtaan. (Minulla on tietenkin omat, kliseiset ajatukseni Holdenin käytöksen muuttumisen syistä, mutta tällä kertaa olen ihan hakoteillä. Kirja osaa siis ainakin vedättää minua.) MacKenzien kotona on kuitenkin salaisuus, jota he isänsä kanssa piilottelevat, nimittäin hänen äitinsä alkoholiongelma. Lisäksi myös Holdenin outo käytös ja stalkkaava ex-poikaystävä häiritsevät MacKenzien elämää.

Kuva: Pixabay

Kirjan tapahtumat kietoutuvat MacKenzien kaksoiselämän ympärille, josta edes hänen ystävänsä eivät tole tietoisia. Nuori nainen joutuu hyvin hankaliin tilanteisiin äitinsä takia, ja tämän kautta myös hänen ja Jadenin tiet kohtaavat jälleen. Danielle on nihkeä MacKenzietä kohtaan, enkä yhtään ihmettele. Enemmänkin ihmettelen sitä, miten pian Jaden leppyy siihen, että juuri orastamassa ollut suhde on katkennut siihen, että toinen ei ole osannut kohdata toisen surua ja kääntänyt tälle selkänsä. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, kaikkeen on selitys perusteineen. MacKenzie ei ole niin ilkeä kuin voisi luulla. 

Kuva: Pixabay

Heittäydy, jos uskallat tarttuu rohkeasti alkoholismiin ja siihen, miten se on koko perheen sairaus. Se myös näyttää, ettei alkoholismista kärsivä ihminen ole aina katuojassa rypevä pultsari, vaan voi olla ihan tavallinen, töissä säännöllisesti käyvä ja asialliselta näyttävä perheenäiti. Minusta tilanne on hyvin uskottavasti kuvattu, ja siitä pisteet. MacKenzien tavat piilotella äitinsä sairaus, mutta samalla mahdollistaa se hakemalla äidilleen alkoholia valeasussa, ovat ristiriidassa, mutta kuvastavat hyvin lapsen lojaaliutta äitiään kohtaan. 

Haluan, että Jaden ymmärtää minua aidosti, samalla tavalla kuin minä haluan ymmärtää häntä. Minun on pakko olla rehellinen. Minun on pakko kertoa hänelle totuus, joka ainoa murunen siitä. (s. 203)

Toisena tärkeänä teemana on toisen surun kohtaaminen, mikä voi olla hyvin vaikeaa, jos itselläänkin on surua kannettavanaan. Kirja antaa hyviä ohjeita siihen, mitä voi sanoa sellaiselle, joka on menettänyt kertarysäyksellä lähes kaiken. Lisäksi tartutaan siihen, pitääkö aina kertoa totuus, vaikka se murskaisi viestinsaajan. Kumpi on pahempaa: suojeleminen totuudelta vai sen kertominen juuri, kun toisen elämä on alkanut jo sujua suuren surun jälkeen.

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle. 

Muissa blogeissa:

En löytänyt vielä muita bloggauksia

Samantyylistä luettavaa:

(äidin alkoholismi)

Lisään tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä