tiistai 17. tammikuuta 2017

Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta: Jukka-Pekka Palviainen

Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta: Jukka-Pekka Palviainen. Karisto 2017.


" Lukiota käyvä Milla joutuu muuttamaan isänsä työn takia majakkasaarelle, kauas kavereista ja tutuista kuvioista. Aluksi tilanne on Millalle maailmanloppu, mutta vähitellen hän tutustuu saarelaisiin: ainoat koulukaverit Jenna ja Miro ovat oikeastaan aika kivoja. Taiteilija Noora pyytää Millan mukaan projekteihinsa, ja hänen veljensä Matti on aikamoinen flirtti. Lontoossa au pairina työskennellyt Roope palaa saarelle hoitamaan kirjastoa ja ystävystyy Millan kanssa. Elämä majakkasaarella ei siis ole ollenkaan hullumpaa, mutta isän tutkimustyö ei miellytä kaikkia. Sitä aletaan sabotoida, ja lopulta tutkimusasema joutuu tuhopolton kohteeksi. Alkaa rikostutkinta, jossa epäiltyinä ovat vain saarelaiset.

Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta on huippuunsa viritetty nuortenromaani, jossa idyllinen majakkasaari muuttuu äkkiarvaamatta jännittävien tapahtumien näyttämöksi. Orastavat ystävyydet ja ihastukset joutuvat suurennuslasin alle, kun kehenkään ei voi enää luottaa. Vakavista sävyistä huolimatta kirjassa kukkii myös Palviaisen napakka huumori. (Karisto)"

Oma arvio:

Tykästyin Palviaisen mutkattomaan kirjoitustyyliin luettuni hänen edellisen nuortenkirjansa Tarpeeksi reilua. Samalla linjalla hän jatkaa myös romaanissa Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta, jossa tosin majakkasaaren arvoituksen ratkaiseminen jää mielestäni osin muiden tapahtumien varjoon. Suuri osa tarinasta käsittelee Millan sopeutumista saarelle, jossa muita nuoria ei ole kuin yhden käden sormilla laskettava määrä ja huvituksetkin hyvin eri luokkaa kuin mantereella. Millan äiti on ulkomailla perheen vauvan kanssa, jota Milla ystävällisesti kutsuu vaippapaviaaniksi.  Millan ja hänen tutkijaisänsä suhde on lämmin ja konstailematon. Pidän Palviaisen huumorista, joka tulee esille henkilöiden vuoropuheissa.

"Sä oot pervo."
"Saattaa olla, mut ehkä sun ei silti kannata väittää jokaista tyyppiä pervoksi, joka sanoo sua kauniiksi."
"Mä yritän muistaa, jos mä vielä kuulen ton joskus."
"Mä voin sanoa sen sulle joka päivä, jos sä haluut" (s.97)

Hiukan minua hämää, kun Millalla on heti alussa kaksi otollista poikakaverikandidaattia, hotellin omistajan poika Miro sekä parikymppinen Matti, jota saaren muut nuoret tuntuvat pitävän omituisena. Kaiken huipuksi Millalle flirttailemaan saapuu myös Roope, joka pitää saaressa kirjastoa.  Pahimmilta draamoilta kuitenkin vältytään lukuunottamatta Matin mustasukkaisuuskohtausta, ja saarelle vierailulle saapuva Millan ystävä Iina iskee silmänsä Miroon. Roopen ja Millan romanssi jää harmikseni melko etäiseksi.

Tarinan taustalla kulkee tarina saarelta noitavainojen aikaan karkotetusta Valpurista, jonka uskotaan kummittelevan saarella yhä. Milla elää usein mielikuvitusmaailmassa ja kuvittelee myös tilanteita, joissa juttelee Valpurin kanssa.

On sanomattakin selvää, ettei 160-sivuisessa kirjassa ehdi käsitellä kaikkia henkilöitä ja teemoja kovin syvällisesti, mutta oli mukavaa välillä lukea tällainen kepeästi etenevä teos. Kirjassa sivutaan myös hieman Millan koulukiusaamistaustaa, perheen särkymistä äidin uran vuoksi ja ystävyyden rakoilua välimatkan vuoksi. Tarinan tapahtumat sijoittuvat saaristoon, jossa on mielestäni aina oma viehätyksensä. Salaperäinen sabotoija, joka ei halua hylkeentutkijoita saarelle, tuo lisäjännitystä muuten kevyeen tarinaan. Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa sellaiselle yläasteikäiselle nuorelle, joka ei yleensä lue. 

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta muissa blogeissa:

en löytänyt vielä muita arvioita

Samantyylistä luettavaa:

Tarpeeksi reilua: Jukka-Pekka Palviainen

----------------------------------------------
Helmet-lukuhaasteesta yliviivasin kohdan:

19. Yhdenpäivänromaani

----------------------------------------------
Kirjassa käsitellään ystävyyttä, joten lisään tämän BFF-haasteeseen.




maanantai 16. tammikuuta 2017

Fangirl: Rainbow Rowell

Fangirl: Rainbow Rowell. St Martin's Griffin 2013. Ei suomennettu.


"Cath is a Simon Snow fan.

Okay, the whole world is a Simon Snow fan...But for Cath, being a fan is her life—and she’s really good at it. She and her twin sister, Wren, ensconced themselves in the Simon Snow series when they were just kids; it’s what got them through their mother leaving.

Reading. Rereading. Hanging out in Simon Snow forums, writing Simon Snow fan fiction, dressing up like the characters for every movie premiere.

Cath’s sister has mostly grown away from fandom, but Cath can’t let go. She doesn’t want to.

Now that they’re going to college, Wren has told Cath she doesn’t want to be roommates. Cath is on her own, completely outside of her comfort zone. She’s got a surly roommate with a charming, always-around boyfriend, a fiction-writing professor who thinks fan fiction is the end of the civilized world, a handsome classmate who only wants to talk about words... And she can’t stop worrying about her dad, who’s loving and fragile and has never really been alone.

For Cath, the question is: Can she do this? Can she make it without Wren holding her hand? Is she ready to start living her own life? Writing her own stories? And does she even want to move on if it means leaving Simon Snow behind?"

Oma arvio:

Minä olen viimeinkin löytänyt oman kirjailijani. Juuri hänet, jonka kirjoitustyylistä pidän kirja kirjan jälkeen enemmän, ja jota arvostan todella suuresti, sillä hänen kirjoja on niin NAUTINNOLLISTA lukea. Rainbow Rowell on  pettämätön!

Luin viime vuoden puolella hänen uusimman teoksensa Carry on. The Rise and Fall of Simon Snow, jonka idea on kummunnut Fangirl-kirjan fanifiktiosta. Hauskaa, että luin nämä kirjat nyt väärässä järjestyksessä, mutta eipä tuo lukunautintoani pilannut - päinvastoin. Kun nyt tunsin Simonin ja Bazin tarinan, pystyin keskittymään täysillä Catherin tarinaan. 

"Get Your shoes," Reagan said. "I'm showing you where the dining hall is."
"No." Cath could already feel anxiety starting to tear her stomach into nervous little pieces. "It's not just that...I don't like new places. New situations. There'll be all those people, and I won't know where to sit - I don't want to go." (s. 39)

Kirjan päähenkilö Cath on kriisissä, sillä hänen kaksoissiskonsa Wren ei halua hänen kämppäkaverikseen yliopistossa, vaikka he ovat aina asuttaneet samaa huonetta ja kirjoittaneet fanifiktiota yhdessä. Cath kärsii sosiaalisten ja uusien tilanteiden pelosta, eikä asiaa auta uusi, yrmeähkö kämppis Reagan sekä hänen ekstrovertti poikaystävänsä Levi, joka tuntuu asuvan heidän huoneessaan. Ensimmäisinä viikkoina Cath ei syö muuta kuin jemmaamiaan energiapatukoita, sillä hän ei uskalla mennä yksin ruokalaan. Hän ei edes tiedä, missä se on. Wren tuntuu elävän ihan erilaista elämää kuin pidättyväinen siskonsa: hän bilettää, juo, tapaa ihmisiä eikä enää kiinnostu Simon Snown tarinasta niin kuin ennen. Pikku hiljaa hän ystävystyy Reaganin ja Levin kanssa. Suorapuheinen Reagan osoittautuu aivan mainioksi tyypiksi, joka osaa kannustaa Cathia juuri oikealla tavalla.

"I can't help it," Reagan said- "You're really pathetic."
"I am not."
"You are. You don't have any friends, your sister dumped you, you're a freaky eater... And you've got some weird thing about Simon Snow." (s. 42)

Simon Snow on kuvitteellinen seitsenosaisen fantasiakirjasarjan sankari (vrt. Harry Potter), jonka tarinan kirjoittaja Gemma T. Leslie aikoo viedä päätökseen seuraavan vuoden toukokuussa julkaisemalla viimeisen osan kirjasarjasta. Sitä ennen Magicath-nimimerkillä kirjoittavan Cathin on saatava päätökseen oma fanifiktionsa Carry on, Simon, jossa hän on tehnyt Simonista ja hänen pahimmasta vihollisestaan, vampyyri-Bazista rakastavaiset. Magicath on hyvin suosittu ja hänen kirjoituksillaan on paljon lukijoita, mutta opiskeluiden alettua hänellä ei enää ole niin paljon aikaa kirjoittamiselle kuin ennen. Kirjassa vuorottelee hauskasti Cathin tarina, sitaatit Carry on, Simon-fanifiktiosta ja Gemma. T. Leslien kirjoista.

Levi kärsii lukihäiriöstä, jonka takia hän opiskelee Reaganin kanssa. Levin ehdotuksesta Cath alkaa lukea hänelle ääneen kirjoittamaansa Simonin  ja Bazin tarinaa. Kirjan ehdottoman parasta lukunautintoa  tuottaa Levin ja Cathin ystävyys, joka perustuu nerokkaalle ja mutkattomalle sanailulle ja syvenee lopulta romanssiksi. Ensimmäisen suudelman jälkeen (joka voittaa kyllä parhaat-kirjasuudelmat-ikinä -palkinnon minulta) suhde ei etenekään ihan ennalta-arvattavasti, vaan mutkat matkassa ja inhimilliset erehdykset tekevät heidän tarinastaan uskomattoman todentuntuisen ja aidon. Levin ja Cathin vuoropuhelut ovat yhtä aikaa vilpittömiä, hassuja ja aidon rehellisiä.

"I like your glasses," he said. "I like your Simon Snow T-shirts. I like that you don't smile at everyone, because then, when you smile at me...Cather." He kissed her mouth. "Look at me."
She did.
"I choose you over everyone." (s.409)

Pidän siitä, miten mutkattomasti ja aidosti, muttei kuitenkaan liian synkästi, Rowell käsittelee kipeitäkin asioita kirjoissaan. Cathin sosiaalisten tilanteiden jännittäminen on jotain, mihin hän ja hänen läheisensä ovat tottuneet, mutta silti kipeä asia, joka rajoittaa hänen elämäänsä ja valintojaan. Pikku hiljaa hän kuitenkin alkaa päästä peloistaan. Osaan myös samaistua häneen, sillä itsellänikin on ollut samanlaisia jännitystiloja nuorempana. Lisäksi Cathin ja Wrenin isä on maanis-depressiivinen, ja Cath huolehtii isästään kovasti, sillä hän on tottunut kotona ollessaan pitämään isäänsä silmällä. Kirjassa annetaan lukijan vihiä isän sairaudesta pikku hiljaa itsekseen, ja vasta myöhemmin hänen sairautensa laatu tulee kunnolla käsittelyyn. 

Cathin ja Wrenin äiti on jättänyt heidät kaksosten ollessa kahdeksanvuotiaita, eikä Cath ole mielissään, kun äiti alkaa tehdä taas tuttavuutta Wrenin kanssa. Cathin ja Wrenin välit menevät tästä syystä hyvin etäisiksi, kunnes tapahtuu karun opettavainen käänne, joka tuo taas sisarukset lähelle toisiaan. Cath oppii myös tekemään valintoja ja jättämään osan pakkomielteistään varjoon, eikä se olekaan ollenkaan kamalaa.

"You know that I'm falling in love with you, right?" (s. 381)

Jos haluat hyvän mielen, Fangirl takaa sen.

Arvosanani 5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Fangirl muissa blogeissa:

Notko, se lukeva peikko
Kirjaneidon tornihuone
Kujerruksia


Samantyylistä luettavaa:

Carry On. The Rise and Fall of Simon Snow: Rainbow Rowell.
Eleanor & Park: Rainbow Rowell.

Ruksasin tällä kirjalla Helmet-lukuhaasteen kohdan:

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen

Kirjassa ystävyys on tärkeä teema, joten lisäsin tämän myös BFF-lukuhaasteeseen.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Päivitys Rising Moon -sarjaan

Luin Sarianna Suorsan Rising Moon -sarjan toisen osan Omnipotent - Kaikkivaltias. Lue tästä, mitä tykkäsin.


perjantai 6. tammikuuta 2017

Maailman lahjakkain tyttö: M. R. Carey

Maailman lahjakkain tyttö: M. R. Carey. Suomentanut Juha Ahokas. Like 2016.

Englanninkielinen alkuteos (2014): The Girl with All the Gifts
 
"Melanie on hyvin erityinen pikkutyttö.

Joka aamu Melanie istuu huoneessaan odottamassa. Kun häntä tullaan hakemaan luokkaan, kersantti osoittaa Melanieta aseellaan samalla kun kaksi muuta sotilasta sitoo tytön pyörätuoliin. Melaniesta tuntuu, etteivät he pidä hänestä. Hän vitsailee, ettei pure, mutta he eivät naura.

Maailman lahjakkain tyttö on zombipainajainen, jollaista et ole vielä lukenut. Kaikki zombit eivät olekaan vain tahdottomia hirviöitä, vaan osa heistä saattaa kirjoittaa uusiksi ihmiskunnan tulevaisuuden.(Like)"

Oma arvio:

Hän on aina ollut kiltti tyttö. Mutta hän söi paloja kahdesta miehestä ja luultavasti tappoi heidät molemmat. Tappoi heidät hampaillaan. (s. 127)

En ole koskaan ollut erityisemmin zombieleffojen saati -kirjojen ystävä, mutta aavistelin, että tässä kirjassa olisi jotain muutakin sisältöä kuin aivottomia zombeja melskaamassa. Olin oikeassa. Oletin, että tämän kirjan henkilöhahmot olisivat kirjan vahvuus, mutta lopulta kiinnostavinta minusta oli seurata kirjan retkueen selviytymistaistelua maailmassa, jossa ihmisiä ei juuri enää ollut ja lähes kaikki ravinto oli joko pilaatunutta tai mennyt parempiin suihin. 

Tarina alkaa tutkimuskeskuksesta, jossa tartunnan saaneita lapsia tutkitaan. Saalistajat tekevät yllättäin tutkimuskeskukseen hyökkäyksen, jonka seurauksena tutkimuskeskuksesta on paettava. Sen myötä tarinan keskeisistä henkilöistä koostuva retkue ajautuu yhteen, kuten tartunnan saanut Melanie ja hänen opettajansa Helen Justineau, jota kymmenvuotias tyttö ihailee ja palvoo yli kaiken. Lisäksi räjähtäneestä tutkimuskeskuksesta pelastuvat kersantti Parks, sotilas Callagher sekä tutkimustyötä tehnyt lääkäri Caldwell, joka juuri ennen räjähdystä oli aikeissa viipaloida Melanien aivot tutkimustaan varten. 

Luonnollisestikin retkueessa vallitsee jännite: Melanie pelkää ja inhoaa Caldwelliä, jonka mielestä Melanie ei ole varsinaisesti elävä. Melanien aivoissa loisii sieni nimeltä Ophiocordyceps, joka saa isäntäruumiin käyttäytymään tahtonsa alla - eli ruokkimaan sieniloiseläjää ihmislihalla. Caldwell on kiinnostunut löytämään parannuskeinon tuota loiseläjää vastaan ja uskoo, että on pienempi paha uhrata siihen sairastuneita lapsia, sillä hän ei pidä näitä enää elävinä. Lapsiin kiintynyt, tutkimuslaitoksen opettajaksi palkattu Justineau on eri mieltä, sillä opettaessaan tartunnan saaneita lapsia hän on huomannut, miten älykkäitä ja inhimillisiä nämä ovat. Erityisesti tiedonjanoiseen ja herkkään Melanieen hän on kiintynyt. Niinpä Justineuaukaan ei juuri luota Caldwelliin, saati muihinkaan pelastuneisiin.

Kersantti Parks ja sotilas Callagher ovat alkuun hyvin epäileväisiä sen suhteen, että heidän pitäisi ottaa Melanie mukaan, mutta Justineuau pitää päänsä - hän ei voi hylätä lasta autioon kaupunkiin. Melanie alkaa matkan aikana tiedostaa oman erilaisuutensa ja sen, että hän voi olla myös rakkaalle opettajalleen vaarallinen, vaikka ei haluaisi. Tyttö osaa kuitenkin tiedostaa, milloin on pysyttävä kaukana ihmisistä. Tämä kiinnostaa eri toten lääkäri Caldwelliä ja häntä syyhyttäisi päästä tutkimaan Melanien aivoja.

Jotain aukeaa hänen sisällään, kuin suu, joka aukeaa yhä leveämmäksi ja leveämmäksi ja kirkuu koko ajan - ei pelosta vaan halusta. Melanie arvelee, että hänellä on nyt sana sille, vaikka se on edelleenkin hänelle täysin uusi tunne. Nälkä. (s.67)

Pidän kovasti siitä, millaisiksi tämän kirjan zombit on kuvattu. Silloin, kun he eivät saalista, he ovat menneet ikään kuin pois päältä ja seisovat paikallaan. Tarinan zombiet eivät aina reagoi suoranaisesti niinkään ihmisten hajuun, vaan myös koviin ääniin. Tämä tekeekin retkueen tiedusteluretkistä raastavan jännittävää seurata, kun he hiippailevat tyhminä paikallaan seisoskelevien zombien seassa varoen päästämästä kovia ääniä. Toki myös veren ja ihmisten feromonien hajut houkuttelevat näitä nälkäisiksi kutsuttuja ympärilleen. He ovat kuitenkin sen verran tyhmiä, etteivät osaa avata ovia eivätkä tunkeutua seinien lävitse ihmisten perässä, joten retkue pelastautuu mihin tahansa suljettuun tilaan, jossa on ovi.

Nälkäisillä on kaksi tilaa. Ne ovat jähmettyneet paikoilleen suurimman osan ajasta, seisovat vain niillä sijoillaan kuin eivät aikoisi enää liikahtaakaan. Sitten ne haistavat saaliin, aistivat sen lämmön tai näkevät siitä vilauksen ja syöksyvät pelottavalle tuonelan pikamatkalle. Ei verryttelyä ja varoituksia. Poimunopeus 9. (s.74)

Osa nälkäisistä ovat kuitenkin erilaisia kuin muut, eri toten lapset tuntuvat olevan paljon älykkäämpiä ja ihmismäisempiä kuin aikuisena tartunnan saaneet. Mielenkiintoisemmaksi menee vielä, kun retkue huomaa maahan kaatuneista nälkäisistä kasvavia valkoisia versoja, joissa on kummia itiöpesäkkeitä. Nämä itiöversot nousevat melko keskeiseen osaan tarinan kannalta.

Pidän myös siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat vaihteeksi muualle kuin Yhdysvaltoihin, nimittäin tarinassa seikkaillaan tuhotuneen Lontoon raunioissa.  

Hiukan minulle jäi epäselväksi, mitä olivat nuo tutkimuskeskukseen hyökänneet saalistajat, sillä heihin ei oikeastaan koskaan enää törmätty. Minua jäi myös hämäämään, mikä oli tuo mystinen Majakka, missä kaikkien jäljelle jääneiden ihmisten sanottiin elävän. Oliko sitä lopulta enää olemassakaan? Samoin jäin miettimään, mikä oli ihmiskunnan lopullinen kohtalo, kun lopulta itiöpesäkkeet aukenivat levittääkseen siemenet ympäri maailman. Ei kovin hyvä, sen voi aavistella. Valitettavasti en päässyt kovin syvälle henkilöihin enkä ollut erityisemmin liikuttunut kenenkään kohtalosta, mutta nautin muuten kirjasta kovasti.

Jos aiot lukea elämäsi aikana vain yhden zombikirjan, lue tämä!

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Maailman lahjakkain tyttö muissa blogeissa:

Taikakirjaimet
Järjellä ja tunteella
Kirjasähkökäyrä
Kirjaston kummitus
Arca Fabulorum - Tarina-arkku

Samantyylistä luettavaa:

Kevätuhrit: K.K. Alongi.
Maze Runner - trilogia: James Dashner 
A Matter of Days: Amber Kizer.
Persefone-trilogia: Michelle Gagnon 
Wayward Pines -trilogia: Blake Crouch

Kirjasta on ilmestynyt viime marraskuussa 2016 Colm McCarthyn ohjaama elokuva. Aion ostaa DVD:n itselleni, kunhan se keväällä julkaistaan.

Traileri: http://www.imdb.com/title/tt4547056/videoplayer/vi3426661913?ref_=tt_ov_vi

Sain ensimmäisen kohdan ruksittua Helmet-lukuhaasteeseen:

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kirjablogit ja 101 kirjaa

Lupasin kertoa  lisää  Kirjablogit ja 101 kirjaa -hankkeesta, joka kuuluu osana koko tämän vuoden 2017 kestävää Kirjojen Suomi -hanketta. Kerroinkin jo aiemmassa postauksessani hieman, mitä tuo hanke tulee pitämään sisällään. Tässä vielä tarkennusta:



Kirjojen Suomi on Ylen itsenäisyyden juhlavuoden 2017 suuri kirjallisuushanke, joka tarjoaa kaikille suomalaisille yli 100 radio-ohjelmaa, 111 tv-ohjelmaa, joukon kirjallisuus-podcasteja sekä laajan nettisivuston yle.fi/kirjojensuomi. Kaikki ohjelmat, audiot ja videot löytyvät aikanaan myös Yle Areenasta. Kirjojen Suomi on Suomi100-hanke.



Kotimaiset kirjablogit osallistuvat Ylen Kirjojen Suomi -hankkeeseen bloggaamalla ja nostamalla suomalaisia kirjoja esille blogeissaan.

Osana Ylen Sadan vuoden kirjat ja 101 kirjaa -sarjoja kirjabloggaajat, joita on mukana 81, lukevat sata suomalaista kirjaa, yhden jokaiselta itsenäisyyden vuodelta, ja kirjoittavat siitä blogitekstin. Tekstit julkaistaan kahden kappaleen viikkovauhtia. Lisäksi kirjabloggaajia osallistuu kirjat esitteleviin Aamu-tv:n ja Yle Radio 1:n lähetyksiin.

Vuoden lopussa Kirjablogit ja 101 kirjaa -blogitekstejä on koossa sata, ja hanke huipentuu vuoden 2017 kirjan esittelyyn.


Suomalaisissa kirjablogeissa julkaistaan vuosittain tuhansia kirja-arvioita, jotka tavoittavat satojatuhansia lukijoita. Kirjablogeja pitävät sekä lukuharrastajat että kirja-alan ammattilaiset. Kirjablogit tekevät yhteistyötä muun muassa myöntämällä Blogistanian parhaiden kirjojen tunnustukset vuosittain. 

http://kotimaisetkirjablogit.blogspot.fi/



Kotimaisten kirjablogien lista löytyy kaikille avoimelta Facebook-sivulta  nimellä Kotimaiset kirjablogit, sekä voit myös seurata juuri avautunutta Kotimaiset kirjablogit -blogia, josta näkee muun muassa tuoreimmat kirjablogien postaukset.


Hankkeen tarkoitus on yllyttää suomalaisia lukemaan lisää kaunokirjallisuutta. Kaikki kirjat kertovat Suomesta jotain kiinnostavaa ja tuovat esille uusia näkökulmia, joista myös kirjablogit kertovat, kukin omalla tavallaan.


Kaikki kirjojen ystävät voivat osallistua hankkeeseen seuraamalla kirjablogeja, hankkeen Facebook-sivustoa ja Ylen ohjelmistoa. Samoja kirjoja pääsee vapaasti lukemaan yle.fi/kirjojensuomi-nettisivuston kautta Kirjojen Suomi -verkkokirjastosta.Nyt siis kirjojen ystäviä hemmotellaan oikein kunnolla!

Vaikka ylläolevasta linkistä pääsee katsomaan lopullisen kirjalistan, jonka ovat koonneet Seppo Puttonen ja Nadja Nowak, laitan kirjalistan myös tähän blogiini katsottavaksi. Minusta lista näyttää äkkiseltään katsottuna hyvin monipuoliselta. Olen tyytyväinen, että listalta löytyvät muun muassa teokset Kalle Päätalon Hyvästi Iijoki, Edith Söregranin Maa jota ei ole, Mika Walterin Sinuhe Egyptiläinen, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Ymmärrän, miten vaikea on ollut valita yksi teos joka vuodelle, mutta harmituksekseni nuortenkirjoja on listalla hyvin onnettomasti. Ainoat näyttivät olevan vuoden 1961 kirja Tiinalla on hyvä sydän (Anni Polva) sekä vuoden 1921 kirja Pikkupappilassa (Anni Swan). Nuortenkirjaksi laskettaneen myös vuoden 1950 kirja, Tove Janssonin Muumipapan urotyöt. Muutaman lastenkirja on ilokseni kelpuutettu mukaan: Vuoden 1997 kirjaksi Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko ja 1957 kirjaksi Kirsi Kunnaksen runoteos Tiitiäisen tarinoita.

2010-luku

2000-luku

1990-luku

1980-luku

1970-luku

1960-luku

1950-luku

1940-luku

1930-luku

1920-luku

1910-luku


Minun lienee aika paljastaa kirja, jonka itse aion lukea ja josta teen bloggauksen. Se on vuoden 2002 teos Juoksuhaudantie, jonka on kirjoittanut Kari Hotakainen (WSOY). Kirjaa en ole koskaan lukenut, joten sitä suuremmalla innolla tartun siihen, sillä ainakin takakansitekstin perusteella aihe vaikuttaa kiehtovalta. Kirjasta on myös tehty Veikko Aaltosen ohjaama elokuva vuonna 2004, ja sen ajattelin mielenkiinnosta katsoa kirjan lukemisen jälkeen. Näillä näkymin blogitekstini tästä teoksesta tulee näkyviin 28.2.2017.


Nyt siis kaikki seuraamaan kiehtovia ja kattavia kirjallisuusohjelmia! Yle Areenassa on jo nyt nähtävillä 50 ensimmäistä ohjelmaa kirjalistan teoksista uusimmasta vanhimpaan. Minä aion ainakin tuijottaa niitä aina, kun opiskeluiltani ja bloggaamiselta ehdin. 

Mukavaa kirjavuotta 2017!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosi 2016 koottuna

Näin on taas tullut aika heittää hyvästit (kirja)vuodelle 2016. Tänä vuonna bloggaamiseni on päässyt kunnolla vauhtiin:  paransin huimasti luettujen kirjojen lukumäärää, osallistuin todella moneen lukuhaasteeseen ja sain muutaman uuden lukijankin. Opin myös panostamaan enemmän sosiaaliseen mediaan, kun perustin blogilleni oman Facebook-tilin sekä syksyllä myös Twitter- ja Instagram-tilin. Blogini täytty viime vuonna kaksi vuotta ja ensi vuonna onkin vuorossa kolmivuotissynttärit. Yritän keksiä jotain kivaa siis ensi helmikuulle sen kunniaksi!


Goodreads Reading Challenge 2016 lopputulos

Osallistuin toista kertaa Goodreads-sivuston Reading Challengeen, jonka mukaan tätä kirjoittaessa 85 kirjan lukutavoitteeni rikkoutui 105 luetulla kirjalla. (Itse asiassa vuoden alussa asetin itselleni tavoitteeksi 70, mutta kun huomasin sen olevan liian alhainen, hilasin sitä vielä syksyllä tuohon 85:en. Tähän haasteeseen ilmoitin mukaan vain noin 100-sivuiset kirjat ja yli,  joten kaikkia lastenkirjoja mukana ei ole. Jos ne laskettaisiin, luettujen kirjojen määrä nousisi vielä reilusti.) Onnea minä!

Luin noin 32 668 sivua ja pisin kirja oli Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin Avain (885 sivua). Suosituin lukemani kirja oli J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi (4,574,669 muuta lukijaa), kun taas vähiten suosittu oli Antti Aarnion Aavepoika Aapeli ja mörkölinnan salaisuus, jonka oli lukenut lisäkseni vain 5 muuta.


Minun Goodreads-arvosanojeni keskiarvo oli 3,8 eli melko hyviä arvioita annoin kirjoille. Kaikista parhaimpia arvosanoja (kaikilta lukijoita yhteensä) sai Siri Pettersenin Mahti, ja kunnia menee kyllä mielestäni oikealle kirjalle!



Lukuhaasteita ja kirjallisuuspalkintoja

Olen ollut kuluvana vuotena mukana seuraavissa lukuhaasteissa:

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 2 (Tuijata.kulttuuripohdintoja)
- luin teoksen J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 3 (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
- luin teoksen Lewis Carroll: Liisan seikkailut Ihmemaassa

Roald Dahl -lukuhaaste (Yöpöydän kirjat)
- luin teokset: Iso kiltti jätti, Nilviöt, Kekseliäs kettu, Jali ja suklaaehdas sekä Ilmarin ihmelääke.

Halloween lukuhaaste (Yöpöydän kirjat)
- luin teokset: Hanna Morre: Tuonen tahto ja Mats Strandberg: Risteily

Hämärän jälkeen -lukuhaaste (Orfeuksen kääntöpiiri)
- luin teokset: Markku Sadelehto (toim.): Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia, Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja, Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta, Marko Hautala: Kuiskaava tyttö, Mats Strandberg: Risteily ja Hanna Morre: Tuonen tahto.

New To You Reading Challenge (Ullan luetut kirjat)
- luin teokset: Steinar Bragi: Sumu,  Marko Hautala & Broci: Varpaat sekä Antti Arvaja & Tuomas Mustikainen: Topi Sorsakoski - Viimeiseen korttiin.


Lisäksi aloitin seuraavat haasteet, jotka päättyvät ensi vuoden puolella:



Kirjavat kissat -lukuhaaste (Katvealue)

Apinan vuosi -lukuhaaste( Evarian kirjahylly)

BFF-lukuhaaste (Arca Fabulorum - Tarina-arkku)

Novellihaaste ( Reader Why Did I Marry Him)

Haasteiden myötä blogini lukemisto on muuttunut hiukan. Kun aiemmin painotin bloggaavani vain ja ainoastaan nuorten (aikuisten) scifi- ja fantasiakirjallisuudesta, on blogiini hivuttautunut myös muunlaisia teoksia, pääasiassa aikuisille suunnattua kauhukirjallisuutta ja psykologista jännitystä. Lisäksi lastenkirjallisuuden osuus on kasvanut huomattavasti, ja olen myös lukenut ja blogannut myös sellaisia nuortenkirjoja, jotka eivät kuulu scifi- eikä fantasiagenreen. Ensimmäisen sarjakuvan esittelin loppuvuodesta (Marko Hautala & Broci: Varpaat) ja yritän nyt ehtiä vielä ennen vuoden vaihtumista blogata ensimmäistä kertaa elämäkerrallisesta teoksesta (Antti Arvaja & Tuomas Mustikainen: Topi Sorsakoski - Viimeiseen korttiin), mutta voi olla, että se lipsahtaa ensi vuoden puolelle. Joitakin teoksia olen pisteyttänyt ainoastaan Goodreadsin puolella, mutta pääosin tavoitteeni on tehdä kaikista lukemistani teoksista bloggaus.

Vuoden 2016 alussa osallistuin ensimmäistä kertaa myös Blogistanian kirjallisuuspalkintojen 2015 raatiin. Tästä voit käydä katsomassa, mitkä kirjat voittivat omissa kategorioissaan.


Minulla oli myös joulukuussa ensimmäistä kertaa  oma joulukalenterin luukku Kirjabloggaajien joulukalenterissa. Tästä linkistä voit käydä kurkkaamassa minun joulukuun 11. päivän joulukalenteripostaukseni.

Instagramin puolella osallistuin joulukuussa #kirjakuvapäivässä-kuvahaasteeseen, johon kuvasin kiltisti kirjakuvia joka päivä. Tässä suosikkini:

Kirjakuva päivässä 4: sukkasunnuntai

Kirjakuva päivässä 5: Talvinen kansikuva

Kirjakuva päivässä 17: Glögiä ja piparia

Kirjakuva päivässä 20: Kirja ja rakkain joulukoriste / Minusta nää hörselöpuuhkat on ihania!
Jos haluat nähdä kaikki kuvat, klikkaa tästä.

Tilastointia luetuista kirjoista 

Monet kirjabloggaajat tilastoivat lukemansa kirjat, mutta minä en ole sellaista harrastanut, vaikka kaikenlaisia tilastoja ja taulukoita rakastankin. Nyt virisi mielessäni, pitäisikö ensi vuonna kunnostautua ja tehdä tilastot. Näin vuosikatsauksen tekokin olisi helpompaa. Nämä puolivillaiset tilastoni olen nyt tehnyt laskemalla Goodreadsin ja blogini teoksista, ja pidätän oikeuden virheisiin.

 Olen tehnyt vuoden aikana 119 postausta, joista suurin osa on kirja-arvioita, mutta osa liittyy haasteisiin tai tuleviin kirjoihin.  Ensimmäinen postaus vuonna 2016 oli Richard Farrin Tulenetsijät - Baabel 1 -kirjasta ja viimeisin uudenvuodenaattona tekemäni arvio on kirjasta Topi Sorsakoski - Viimeiseen korttiin: Antti Arvaja ja Tuomas Mustikainen.


Lukemistoni vuonna 2016 koostuu suurinpiirtein tällaisista teoksista:

56 nuorten ja nuorten aikuisten kirjaa (19 englanniksi luettuna)
- 18 fantasiaa
- 18 scifiä/dystopiaa
- 5 romantiikkaa
- 2 jännitystä

38 lasten kirjaa
- 19 lasten kertomusta
- 2 tietokirjaa
- 17 kuvakirjaa ja helppolukuista

(lastenkirjoja luen hyvin paljon enemmän, mutten lähellekään kaikista bloggaa)

31 aikuisten kirjaa 
- 8 kauhua (yksi antologia, yksi tarinakokoelma),
- 9 scifiä (2 novellikokoelmaa),
- 3 fantasiaa (1 novellikokoelma),
- 3 elämäkertaa/muistelmaa,
- 1 romantiikka,
- 1 psykologinen jännitys,
- 1 dekkari,
- 2 elämänhoito-opusta,
- 1 sarjakuva


Lukemistani kirjoista käännöskirjoja on noin 56 ja 48 kirjaa kuuluu osana trilogiaa tai pidempää kirjasarjaa.

Vuoden 2017 haasteet 

Heti vuoden alussa on taas aika alkaa miettiä omia kirjallisuuspalkintoehdokkaita, kun Blogistanian kirjallisuuspalkinnot jaetaan neljässä kategoriassa: Finlandia, Globalia, Tieto ja Kuopus.



Järjestyksessään neljäs Kirjabloggaajien klassikkohaaste päättyy tammikuun lopussa, ja siihen aion lukea Pierre Boullen Apinoiden planeetta -klassikon. Tätä haastetta emännöi Yöpöydän kirjat. Kesällä on varmaankin sitten vuorossa viides klassikkohaaste, johon en ole vielä miettinyt sopivaa teosta.

Saan kunnian olla ensi vuonna  mukana Kirjojen Suomi -kirjallisuushankkeessa, jonka tiimoilta YLE esittää  tv- ja radio-ohjelmia.




"Kirjojen Suomi kertoo, millainen Suomi kotimaisesta kaunokirjallisuudesta välittyy sadan vuoden ajalta ja miten maamme on muuttunut (SuomiFinland100)."

Radiosarja Sadan vuoden kirjat alkaa tiistaina 10.1.2017 Yle Radio 1:ssä ja 101 kirjaa Yle TV1:n Aamu-tv.ssä. Molempien sarjojen 50 ensimmäistä osaa julkaistaan Yle Areenassa jo 3.1.2017. Kaikki sata kirjaa on luettavissa verkossa ilmaiseksi (YLE).

Kirjojen suomi -hankkeessa on mukana paljon eri tahoja, muun muassa kirjastoja, ja tietenkin lukuisin määrin myös meitä bloggaajia. En saa vielä paljastaa lopullista kirjalistaa enkä sitä, kuka bloggaaja kirjoittaa mistäkin kirjasta, mutta 3.1. kaikki selviää. Aiheesta tiedottava verkkosivu Http://yle.fi/kirjojensuomi avautuu myös tuolloin.

Ensimmäistä kertaa osallistun myös HelMet-lukuhaasteeseen, joka vaikuttaa erityisen hauskalta:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Monia muita haasteita tulee varmasti eteen, mutta yritän nyt haalia itselleni lukuhaasteita harkitummin (you wish...)

Helmet-lukuhaasteen sivulle on myös nostettu hienosti esille osallistuvia blogeja.( Klikkaa tästä, jos haluat kurkata. Kyllä, myös Dysphoria on siellä.) Myös oma Facebook-ryhmä löytyy!

Toivotan kaikille oikein hyvää kirjavuotta 2017!