Parantola: Satu Mattila-Laine. Karisto 2015.
"Satu Mattila-Laineen esikoisromaanissa Parantola 15-vuotias
vintageharrastaja, epilepsiaa sairastava Elisa päätyy aikamatkalle
1930-luvun kaatumatautiparantolaan, jossa hoitoina ovat suolaton
kasvisruoka, bromkali ja eristys.
Parantolan arki mankelointeineen ja lypsämisineen on rankempaa kuin
mihin Elisa on tottunut, mutta onneksi Elisa saa ystävän toisesta
parantolan asukista, Annasta. Molemmat tytöt rakastavat 30-luvun
filmitähtiä! Elisaa ja Annaa uhkaa kuitenkin vaara: parantolan tohtori
Groman aikoo aloittaa kaatumatautisten steriloinnit…
Parantola kuvaa vähäeleisen taidokkaasti Suomen historian
vaiettua lukua. Kirja loihtii elävästi esiin 30-luvun arjen toiveineen
ja pelkoineen."
Oma arvio:
Parantola on oikein mukava lukukokemus. En kuitenkaan hullaantunut kirjaan, mutten myöskään löytänyt hirveänä napinan aihettakaan. Tämä on siis kaikin puolin kiva tarina nuoresta Elisa-tytöstä, joka tempautuu epilepsiakohtauksen kautta menneeseen aikaan ja tutustuu "kaatuvatautiseen" Annaan, joka työskentelee parantolassa. Elisa ottaa tehtäväkseen pelastaa Annan karmealta kohtalolta ja oikaista vääriä uskomuksia epilepsiasta.
Tarinassa parasta on juuri kurkistus vanhoihin, vääriin menettelyihin epilepsian hoidossa. Romantiikkaa ei tässä kirjassa painoteta, vaan pääpaino on Annan ja Elisan ystävyydellä ja Parantolan arjen kuvauksella.
Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka haluaa lukea napakan (154-sivuisen) ja mukavan mielen tarinan.
Arvosanani kirjalle 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti