tiistai 16. tammikuuta 2018

Landline: Rainbow Rowell

Landline: Rainbow Rowell. St. Martins Press 2014. Ei suomennettu.

Kannen suunnittelu: Olga Grlic.

"Georgie McCool knows her marriage is in trouble; it has been in trouble for a long time. She still loves her husband, Neal, and Neal still loves her, deeply — but that almost seems beside the point now.

Maybe that was always beside the point.

Two days before they’re supposed to visit Neal’s family in Omaha for Christmas, Georgie tells Neal that she can’t go. She’s a TV writer, and something’s come up on her show; she has to stay in Los Angeles. She knows that Neal will be upset with her — Neal is always a little upset with Georgie — but she doesn't expect him to pack up the kids and go home without her.

When her husband and the kids leave for the airport, Georgie wonders if she’s finally done it. If she’s ruined everything.

That night, Georgie discovers a way to communicate with Neal in the past. It’s not time travel, not exactly, but she feels like she’s been given an opportunity to fix her marriage before it starts...

Is that what she’s supposed to do?

Or would Georgie and Neal be better off if their marriage never happened?"


Oma arvio: 

Olen tainnut mainita, että Rainbow Rowell on yksi lempikirjailijoistani, sillä pidän hänen yhtä aikaa  hauskasta, vakavasta ja siloittelemattomasta tavasta kirjoittaa. Olen lukenut häneltä kolme YA-kirjaa, ainoan suomennetun kirjan Eleanor & Park, sekä englanniksi kirjat Fan girl ja Carry On. Landline on aikuisille suunnattu romantiikka-genreen sijoittuva kirja, jossa on myös hieman maagisen realismin elementtejä. Kirjaa voisi kuitenkin suositella myös nuorille aikuisille, sillä takaumien kautta tarina vie melko suureksi osaksi kuitenkin päähenkilön, Georgien nuoruuteen ja sen aikaiseen rakastumiseen.

Tarina alkaa siitä, kun reilu kolmekymppinen kahden lapsen äiti Georgie joutuu ikävän päätöksen eteen: hänen on pakko uhrata koko perheen joulureissu Omahaan, appivanhempiensa luo, ja jäätävä Los Angelesiin tekemään uuden TV-ohjelman pilottijaksoa. Georgien mies, Neal, ei suostu jäämään kotiin, vaan lentää tyttöjen kanssa kolmistaan kotikaupunkiinsa. Georgie luulee, että kaikki on sillä ok, mutta näin ei tietenkään ole. Asia alkaa avautua mystisten puheluiden aikana, jotka vievät Georgien aikahypyllä nuoruuteen ja siihen aikaan, kun he Nealin kanssa tapasivat, rakastuivat ja menivät naimisiin. 

Tarina avaa mahtavalla tavalla sitä, miten ensin niin ongelmattomasta tilanteesta kuoriutuukin melkoinen draama ja fiasko. Georgie soittaa vanhempiensa kotona vanhalla keltaisella lankapuhelimellaan tavoitellakseen Nealia, mutta yhtäkkiä hän huomaa jotain kauheaa: Nealin isä juttelee hänelle iloisesti puhelimeen, vaikka on kuollut jo vuosia sitten. Kun hän saa Nealin langan päähän, tämä ei tiedä heidän lapsistaan mitään ja vaikuttaa oudolta. Georgie huomaa puhuvansa kaksikymppisen Nealin kanssa, ajalta jolloin hän on ottanut aikalisän heidän suhteestaan ja karannut lapsuudenkotiinsa jouluksi. Vain muutamaa päivää myöhemmin tuosta ajasta hän ajoi Georgien kotiovelle ja kosi tätä. Georgie saa pakkomielteen vaikuttaa asioihin oikein, jotta Neal tekisi sen, mikä on oikein - oli se sitten kosinta tai ei.

There's a magic phone in my childhood bedroom. I can use it to call my husband in the past. (My husband who isn't my husband yet. My husband who maybe shouldn't be my husband at all.)
There's a magic phone in my childhood bedroom. I Unblogged it this morning and hid it in the closet.
Maybe all the phones in the house are magic.
Or maybe I'm magic. Temporarily magic. (Ha! Time travel pun!)
Does it count as time travel? If it's just my voice traveling?
There's a magic phone hidden in my closet. And I think it's connected to the past. And I think I'm supposed to fix something. I think I'm supposed to make something right. (s. 139)

Kuva: Pixabay
Georgien käytöksestä huolestuu hänen paras ystävänsä ja käsikirjoittajakumppaninsa Seth, joka on seurannut Nealin ja Georgien tutustumista ja rakastumista alusta alkaen (ja hieman vastustanutkin sitä.) Parivaljakon pitäisi nyt olla kovassa iskussa, jotta he saisivat oman unelmansa toteutettua: hauskan TV-ohjelmansa. Georgie alkaa kuitenkin luisua päivä päivältä enemmän synkkyyteen. Hän alkaa epäillä omaa mielenterveyttään ja sitä, onko hän kuvitellut koko avioliittonsa ja lapsensa. Matkapuhelimellaan hän kyllä pääsee juttelemaan tyttäriensä Noomin ja Alicen kanssa, mutta Nealia hän ei saa koskaan langan päähän. Onko hän päättänyt luovuttaa avioliiton suhteen, onko hän saanut tarpeekseen siitä, että Georgie asettaa aina työnsä etusijalle?

Neal on hieno esimerkki introvertti taiteilijasta (hän piirtää sarjakuvia), joka ei ole kovin puhelias ja vihaa juhlimista ja keskipisteenä olemista. Georgiekaan ei pidä juhlista, mutta hän kuitenkin jaksaa yrittää edustaa tilaisuuksissa. Siitä aiheutuu monet riidat, kun Neal joutuu olemaan seinäkukkasena vaimonsa kerätessä kaiken huomion ympärilleen. Neal on tehnyt tietoisen päätöksen ja luopunut urastaan, jotta voi hoitaa heidän tyttäriään kotona. Samalla Georgie on saanut luoda uraansa ja vieraantunut hieman kotiarjen pyörittämistä. Nyt Georgie miettii, onko Neal sittenkin alkanut katua sitä kaikkea ja saanut tarpeekseen.  Lisäksi Neal ei tunnu pääsevän koskaan mustasukkaisuudestaan Sethiä kohtaan, joka vie kaiken Georgien ajan.

"Let's never do this again."
"Do what?"
"Be jealous and crappy to each other." (s.163)

Kirjassa on myös muita mielenkiintoisia henkilöitä, kuten Georgien hulvaton 18-vuotias pikkusisko Heather, höpsö äiti ja hänen huomattavasti nuorempi miehensä Kendrick, joka olisi voinut saada suuremmankin roolin kirjan henkilögalleriassa.

Landline on hurmaava,  hulvaton tarina, jossa on tunnistettavissa Rowellin konstailematon kirjoitustyyli. Georgien ja Nealin puhelinkeskustelut ovat suurimmassa roolissa kirjassa käydyistä dialogeista.  Vaikka kirja ei ole varsinaisesti nuortenkirja, on siinä kuitenkin melko paljon samaa keveyttä ja höpsöyttä kuin hänen YA-romaaneissaan, joten voisin suositella tätä myös 15+ ikäisille lukijoille. Ihan samaan huippuuteen tämä kirja ei kuitenkaan noussut minusta kuin kirjailijan aiemmin lukemani kirjat.

Arvosanaksi annan  4+

Tämä kirja on omasta hyllystäni.

Muissa blogeissa:

Kujerruksia
Notko, se lukeva peikko
Todella vaiheessa
It's just my life
Ei vain mustaa valkoisella

Samantyylistä luettavaa:

Sinä ja minä sitten joskus: Jay Asher & Carolyn Mackler



Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

11. Kirjassa käy hyvin

Ei kommentteja: