lauantai 4. maaliskuuta 2017

Maailman merkillisimmät kummitustarinat: Mervi Koski

Maailman merkillisimmät kummitustarinat: Mervi Koski.  Minerva 2017.

Kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy

"Kautta aikojen jännitystä janoavat ovat sukeltaneet kummitusjuttujen syövereihin, ja kaikkialta löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita vannomaan nämä uskomattomat tarinat tosiksi. Mervi Koski on koonnut maailmalla liikkuvat tarinat yliluonnollisista tapahtumista ja henkien kohtaamisista kiehtovaksi kokoelmaksi kummitusjuttujen parhaita perinteitä kunnioittaen.

Perinteisesti aaveen on uskottu olevan kuolleen ihmisen sielu, joka on jäänyt syystä tai toisesta maan päälle kummittelemaan. Mutta aaveet eivät ole vain ihmisiä, vaan kyse voi olla myös eläimestä tai vaikkapa aavekulkuneuvosta. Tekniikan kehityskin on vaikuttanut aaveiden maailmaan. Tänä päivänä valvontakamerat tallentavat omituisia ilmiöitä, henkiolentoja on vangittu valokuviin ja jotkut jopa metsästävät aaveita erilaisten ilmavirtoja ja lämpötilaeroja mittaavien laitteiden avulla. (Minerva.)

Oma arvio:

Kuka uskoo kummituksiin? Vuonna 2011 tehdyn galluptutkimuksen mukaan vain noin 14 prosenttia suomalaisista uskoi yliluonnollisiin voimiin. Johtuneeko tämä luterilaisen uskonnon valta-asemasta Suomessa, sillä esimerkiksi katolisissa maissa usko yliluonnolliseen on vahvempaa kuin suomessa, ja esimerkiksi Taiwanissa, Chilessä ja Etelä-Afrikassa yli puolet uskovat yliluonnolliseen.  (Koski 2017: 241.)

Yhdysvaltalaisen filosofian professori Stephen Brauden mukaan ilmiö on paranormaali, jos ja vain jos se täyttää seuraavat ehdot:
1. Se on selittämätön vallitsevan tutkimuksen valossa.
2. Sitä ei voi selittää tekemättä tieteeseen suuria muutoksia.
3. Se kumoaa arkiajattelun oletukset siitä, mitä läsnäolijoille voi tapahtua. (s. 18.)



Piti kummituksia ja kummittelua totena tai ei, Mervi Kosken kirja Maailman merkillisimmät kummitustarinat tarjoaa lyhyitä, selkäpiitä karmivia tarinoita ympäri maailmaa. Kirjassa on omat jaksonsa linnakummituksille, aavetaloille, poltergeisteille, julkisten rakennusten kummituksille, haamukulkuneuvoille sekä lopussa on myös tietoa eri maissa järjestettävistä kummituskierroksista ja aavejahdista harrastuksena. Kirja ei ole kuitenkaan tietokirjamainen, vaan folkloristinen kokoelma tarinoita. Toki kirjassa on myös jonkin verran faktatietoa. Kirjan lopun kattava lähdeluettelo tarjoaa vielä lisäluettavaa asiasta kiinnostuneille. 

Teattereissa on eletty sekä näyttämöllä että kulissien takana niin suuria tunteita, että jotkut näyttelijät ovat jääneet taloon pysyvästi. (s.128)

Pidin kovasti kertomuksista erilaisista aavetaloista, joista tuttu Amityvillekin mainittiin, sekä kertomuksista erilaisiin julkisiin rakennuksiin pesiytyneistä kummituksista. Teatterin kummitus lienee monille tuttu sanapari, ja myös kirjastoissa haahuilee haamuja. Olenpa minäkin kuullut juttua, että entisen työpaikkani kirjavarastosta olisi kuultu kummittelua, ja sen epäiltäisiin olevan edesmenneen kirjastonjohtajan aiheuttamaa. Minua meinasi hiukan huvittaa kertomus yhdysvaltalaisen kirjaston Rose-kummituksesta, joka hyllytti joskus kirjat väärin. Onkohan tämä ollut vain selitys sille, että kirjastonhoitajalle on sattunut vahinko hyllytyksessä ja hän on sälyttänyt virheen kummituksen vastuulle? Kelpo selitys sekin.

Yleisiä kirjastokummittelun merkkejä hiljaisuuden keskellä ovat oudot kuiskaukset, kylmät ilmavirrat hyllyjen välissä ja kirjojen putoilu itsekseen. (s. 133.)


Kirjan mukaan kummituksilla on monenlaisia omia tapojaan: jotkut ovat kohteliaita, jotkut ilkeitä, jotkut suorastaan tuhoisia - kuten poltergeistit. Monesti aaveen näkeminen tietää jotain pahaa.

Die Weisse Frau on maailmalla tunnettu harvinaisuus. --- Die Weisse Frau kuuluu varmasti maailman kiireisimpiin haamuihin, sillä tuo rouva kiertää Euroopan linnasta toiseen. --- Tämä rouva on olemukseltaan varsin vaaraton, sillä kohdatessaan jonkun kuolevaisen hän vain nyökkää. Leidi käyttäytyy kohteliaasti, mutta yksi ikävä puoli hänestä löytyy. Hän ennustaa kuolemaa. (s. 64.)



Odotin tältä kirjalta ehkä hieman enemmän,  ja huomasin pitkästyväni esimerkiksi linnakummituksista ja haamukulkuneuvoista lukiessani, mutta ahmin taas osiot, joissa kerrottiin aavetaloista sekä teatterin ja kirjastojen kummituksista. Tämä kirja täydentää hienosti Eero Ojasen kirjoittaman, viime vuonna ilmestyneen samantyyppisen kirjan tarinat, jotka esittelevät enemmän suomalaista kummitustarinaperinnettä.

Arvosanani 3+


Maailman merkillisimmät kummitustarinat muissa blogeissa:

Kirjavinkit (Paula)

Samantyylistä luettavaa:

Suuri suomalainen kummituskirja - kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen: Eero Ojanen.

Lisään tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

41. Kirjan kannessa on eläin (Kaukaa haettua, mutta kun oikein tarkkaan tiiraa, oikeassa yläkulmassa on lintujen siluetteja)


2 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Kiitän hyvästä arviosta ja lukuvinkistä. Maailma on merkillinen!

Heidi P kirjoitti...

Kiitos Marika palautteesta! :)