Pelien peli: Jennifer Lynn Barnes. Suomentanut Aila Herronen. WSOY 2026 (Pelien peli #1, The Inheritance Games #4.1)
"Seitsemän pääsylippua. Unelmista ja painajaisista kudottu saari. Ainutlaatuinen tilaisuus.
Pelien peli on itsenäinen jatko-osa The Inheritance Games -sarjaan ja koukuttaa lukijan älypeleihin ja arvoituksiin, vaarantunteeseen ja luksukseen.
Miljardööri Avery Grambs ja neljä pahamaineista Hawthornen veljestä järjestävät kilpailun, johon pääsee mukaan kultaisella pääsylipulla. Tarjolla on rahaa ja valtaa, ja joillakin osallistujilla on motiivina kostonhimo. Kaikilla on salaisuutensa. Peli eristetyllä saarella on fyysisesti, psykologisesti ja emotionaalisesti raskasta – eivätkä kaikki suinkaan pelaa sääntöjen mukaan." (WSOY)
Oma arvio:
*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***
Täten julistan tämän viimeiseksi kustantajalta pyydetyksi ja saaduksi arvostelukappaleeksi, josta teen blogiini arvion. Minulla on toki vielä odottamassa yksi kirjailijan suoraan lähettämä teos arvioitavaksi, mutta sitten olen vapautunut arvostelukappaleiden ikeestä. Juhlapäivä tämäkin siis!
Kun sain päätökseen viimeisen The Inheritance Games -sarjan kirjan, ajattelin, että tähän olisi hyvä lopettaa. Mutta kirjasarjan loppukin sen paljasti: Hawthornen veljeksien ja Avery-perijättären tarina jatkuu omalla Pelien peli -sarjallaan. Tosin nyt pääosassa eivät ole he, vaan pelaajat.
Koska Avery pääsi Hawthornen suvun arvoitusten ja pulmapelien makuun, hän halusi alkaa järjestää veljesten kanssa omaa vuosittaista peliä, jossa palkintosummana olisi huomattava määrä rahaa. Hawthornen kartano on muutettu valtavaksi peliareenaksi, jonne vuosittain kutsutaan pelaajia - ja muutama pääsee jokerikortilla mukaan.
"Joskus ainoa tapa pelata oikeasti pelejä, joilla on väliä, on elää." (s.83)
Peliin mukaan tulee tuttuja henkilöitä The Inheritance Games -sarjasta: Lyra, joka on käynyt pitkiä puheluja Graysonin kanssa, Graysonin siskopuolet Gigi ja Savannah, Paholaisen armo -klubilta tutuksi tullut britti Rohan sekä selvästi toisensa tuntevat Knox ja Brady. Senioriosastoa edustaa Odette. Kirjassa pelin etenemistä seurataan Lyran, Gigin ja Rohanin näkökulmasta. Kaikilla heillä on omat syynsä olla mukana pelissä.
Pelin alussa tyypit ovat vielä yksinään, mutta sen edetessä heidät jaetaan pieniin joukkueisiin, ja heidän on selvittävä pakopelihuoneista eteenpäin, ulos kartanosta ennen kuin aurinko nousee. Lyra, Grayson ja Odette ovat yksi joukkue. Lyran ja Graysonin menneisyyttä kalvaa heidän aiemmat puhelunsa. Lyra soitti aikoinaan Graysonille, koska hänen kuoleva isänsä sanoi kaiken olevan vanhan Hawthornen syytä. Heidän puhelunsa pitenivät ja syvenivät, kunne Grayson pyysi Lyraa tylysti lopettamaan hänelle soittelun. Näiden kahden välillä on selvästi kuitenkin jotakin vetovoimaa. Lyra tuleekin tarvitsemaan Graysonin tukea, sillä hän alkaa muistaa ikäviä asioita isänsä kuolinhetkistä. Odette ohjaa porukkaa viisaana ja vanhempana, mutta hänelläkin on salaisuutensa.
"Varoituksen sana, muru. Minä haluan tätä enemmän kuin sinä." (s. 108)
Savannah ja Rohan selvittävät peliä eteenpäin kaksikkona. Heidänkin välillään on kipinää, kuinkas ollakaan. Savannahilla on hyvä, painava syynsä olla mukana pelissä, mutta niin myös Herttuan hoteissa työskentelevällä Rohanilla. Kolmas ryhmä on sitten Gigi ja toisiaan nokittelevat Knox ja Brady. Heillä on selvästi jotakin selvitettävää menneisyydessä, johon liittyy Calla-niminen tyttö. Gigi tuntee vetoa Bradyyn, mutta onko miekkosen ajatukset pelkästään Callassa?
Kirjassa on taattua älypelien, arvoitusten ja mysteerien ratkontaa mielin määrin. Mukaan on ujutettu romanttisia kuvioita vähän kaikkien kesken, mikä tuntuu vähän väkinäiseltä. Toinen toistaan seuraavat arvoitukset ovat toki kiehtovia, mutta alkoivat kyllästyttää minua. En oikein saanut myöskään henkilöhahmoista mitään otetta. Ainoa hahmo, josta sain jotakin kiinni, oli isänsä kuolemasta traumatisoitunut Lyra.
"Minulla ei ole hempeitä tunteita, joita voisit manipuloida. Eikä heikkouksia, joita voisit hyödyntää. Ja mitä tämän pelin voittamiseen tulee, saat luvan uskoa, että minä haluan sitä enemmän." (s. 168-169)
Mietin sitä myös, saako sellainen lukija tästä ihan täyttä selkoa, jos ei ole lukenut aiemmin The Inheritance Games -sarjaa, sillä viittauksia edellisten osien tapahtumiin ja henkilöihin on jonkin verran joko epäsuorasti tai suoraan. Tätä kuitenkin markkinoidaan itsenäisenä osana.
Minulle tämän kirjan lukeminen oli aika tahmeata. En jaksanut innostua tästä samalla lailla kuin aiemmasta sarjasta. Pelejä ja arvoituksia rakastaville tämä on kuitenkin varmasti hyvä valinta.
En välttämättä aio lukea tätä sarjaa tämän pidemmälle.
Annan tälle arvosanaksi 3+
Kiitos arvostelukappaleesta!
Samantyylistä:
Varkaiden valtias: Kayvion Lewis
Debutantit-sarja: Jennifer Lynn Barnes
