lauantai 25. helmikuuta 2017

Annoin sinun mennä: Clare Mackintosh

Annoin sinun mennä: Clare Mackintosh. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Gummerus 2017.

Englanninkielinen alkuteos (2014): I Let You Go

"Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu. 

Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. 

Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.
Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista.(Gummerus)"

Oma arvio:

Enpä muista, milloin olisin viimeksi jännittänyt näin paljon, kuin tämän kirjan loppumetreillä.  Clare Mackintosh näyttää kyntensä psykologisen jännityksen saralla, sillä tämä kirja kyllä menee jokaiseen hermosäikeeseen.


Kaikki on muuttunut. Koko elämäni muuttui sillä hetkellä,  kun auto liukui märällä asfaltilla. Näen kaiken selvästi aivan kuin seuraisin tilannetta syrjästä. En voi jatkaa tällä tavalla. (s. 19)



Annoin sinun mennä -kirjan alussa seurataan kahta tarinalinjaa, joista toisessa onnettoman törmäyksen jälkeen Jenna pakenee Walesiin, pieneen vetoisaan mökkipahaseen, jossa yrittää toipua järkytyksestään. Eläinlääkäri Patrick saa askel askeleelta Jennan itsetunnon kohenemaan, mutta huomaa tämän salaavan paljon menneisyydestään. Entinen kuvanveistäjä Jenna saa toteuttaa itseään valokuvataiteen parissa ja tienaa sillä elantonsa, mutta ei pääse syyllisyydestään eroon.

 Olen kertonut hänelle enemmän kuin olin koskaan aikonut, mutta en voi kertoa hänelle kaikkea. Jos teen sen, hän lähtee, eikä minulla ole ketään, joka estää minua putoamasta. (s. 174.)


Toinen tarinalinja seuraa Ray nimistä rikoskomisariota, joka yhdessä Kate-nimisen rikosetsiväharjoittelijan kanssa alkaa tutkia liikennepakotapausta, jossa viisivuotias Jacob sai henkensä. Ray on hyvin  kunnianhimoinen työnsä suhteen, mutta vaimo ei ole aina tästä kovin mielissään, sillä hän haluaisi viettää enemmän aikaa miehensä kanssa. Lisäksi heidän teini-ikäisellä Tom-pojalla on hankaluuksia koulussa, eikä Raylla meinaa riittää aika pojan huomioimiseen. Ray alkaa tuntea työtoveruutta syvempia tunteita Katea kohtaan ja on tästä hyvin hämillään. 

Näiden kaikkien henkilöiden tarinat nivoutuvat lopulta yhteen, kun tutkinnassa edetään viimein siihen, että syyllinen paljastuu. Jenna tuntuu silti salaavan kuulusteluissa jotakin.

 Joka kerta, kun uusi pelon aalto pyyhkäisee ylitseni, muistutan itseäni siitä, mitä tein, ja siitä, ettei minulla ole oikeutta olla peloissani. (s. 273.)

 Kirjan toisessa osassa alkaa kolmas tarinalinja, jonka minäkertojana on Ian Petersen -niminen mies. Pikku hiljaa alkaa lukijalle selvitä, millainen menneisyys Jennalla on ollut hänen miehensä Ianin kanssa. Ian on pesunkestävä esimerkki narsistista, joka osaa miellyttää silloin kun tarvitsee, mutta joka tarpeen tullen voi olla oikea hirviö - niin henkisellä kuin fyysiselläkin tavalla. Vatsani tuntuu välillä kääntyvän nurinpäin, kun luen kaikesta Jennan kokemasta. Ikävä kyllä Ian ei ole pelkästään menneisyyttä, ja hänen ilmestymisensä Jennan tarinaan saa aikaan minussa kylmiä väreitä.

Suutelin otsaasi, mutta itkusi ei hellittänyt, ja toivoin niin, ettet olisi pilannut ensimmäistä iltaamme. Olin luullut, että olisit erilainen, että minun ei ehkä koskaan tarvitsisi tuntea sellaista purkausta: sitä tappelun aikaansaamaa tyydyttävää rauhantunnetta. Olin pettynyt nähdessäni, että loppujen lopuksi olit aivan samanlainen kuin kaikki muutkin. (s. 291.)


Clare Mackintosh on toiminut poliisina ennen kirjailijanuraansa kahdentoista vuoden ajan, ja sen kyllä huomaa. Vaikken rikostutkinnan asiantuntija olekaan,  kaikki rikospoliisin työhön viittaava kirjassa tuntuu hyvin uskottavalta. Kirjailija on myös kokenut oman lapsensa kuoleman, joten hän osaa kuvata Jacobin äidin surua koskettavasti. Kaikin puolin Annoin sinun mennä on toimiva jännityskirja, mutta myös paljon muutakin. Suosittelen!

Arvosanani 5-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Annoin sinun mennä muissa blogeissa:


Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

24. Kirjassa selvitetään rikos

Ei kommentteja: