Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Ihmemaa: Juno Dawson

 Ihmemaa: Juno Dawson. Suomentanut Aura Nurmi. Gummerus 2021.

Englanninkielinen alkuteos (2020): Wonderland

 

"Miten käy, kun putoaa kaninkoloon?


Alice on etuoikeutettu nuori nainen, joka elää yltäkylläisyydessä. Millään ei ole kuitenkaan arvoa, kun oma mieli vääristää todellisuutta. Kun Alicen ongelmainen ystävä Bunny katoaa, Alice ryhtyy etsimään tätä ja löytää kutsun Ihmemaahan – kolmen päivän hedonistisiin, huuruisiin karkeloihin, joihin vain eliitti on tervetullut.

Löytääkö Alice Bunnyn Ihmemaasta? Vai etsiikö hän oikeastaan itseään? Alicella on nimittäin omat salaisuutensa, ja seurapiirikuningatar Paisley Heart on armotta päättänyt paljastaa ne. Alice on kaukana kodistaan ja lääkkeistään, eikä hän voi luottaa enää keneenkään, etenkään omaan mieleensä – ja nyt uusi vihollinen haluaa hänen päänsä.

Ihmemaa on huumaava, silmiä avaava tutkimusmatka identiteetin, mielenterveyden ja toiseuden kaninkoloihin. Se on trans-aktivistinakin tunnetuksi tulleen Juno Dawsonin radikaali ja viihdyttävä tulkinta nyky-Liisasta tämän päivän Ihmemaassa."(Gummerus)
 
Oma arvio:

Liisa Ihmemaassa on lempitarinoitani, siispä innostuin suunnattomasti, kun sain tietää tämän Juno Dawsonin uusimman mukailevan kyseistä hullunkurista tarinaa. Ja mikä muukaan sopisi Ihmemaa-teemaan kuin päihteidenhuuruinen bilemaailma. Viime vuonna suomennettu Dawsonin YA-romaani Mallikappale teki minuun suuren vaikutuksen, joten odotukseni olivat korkealla tarttuessani tähän kirjaan. 

Kirjan päähenkilö, transnainen nimeltä Alice (kuinkas sattuikaan!) on huolissaan lukiokaveristaan Bunnystä, jolla on ollut tapana kadota välillä, mutta joka nyt on ollut kadoksissa jo useamman päivän. Eikä ketään tunnu kiinnostavan. Miksi Alicea sitten kiinnostaa, vaikka he eivät ole varsinaisesti ystäviä? He kuuluvat täysin eri piireihin - todellisuudessa outolinnuksi itsensä kokeva Alice ei kuulu mihinkään piireihin. Alicella on kuitenkin omat syynsä löytää Bunny.

On aika päästää irti ja pudottautua tuntemattomaan. (s. 80)

Johtolangaksi muodostuu herttakuningatar-pelikortti, jonka Alice löytää Bunnyn lokerosta. Siinä lukee Ihmemaa ja päivämäärä 23.5, joka on pian. Tästä alkaa Alicen salapoliisityö, joka johdattaa hänet salattuihin ökybileisiin, joihin saa pulittaa tuntuvan pääsymaksun ja uhrata pari vuorokautta elämästään. Pillereitä, pössyteltävää ja päähän humahtavia drinkkejä on jaossa niin paljon kuin sielu sietää. Alice yrittää kohteliaasti kieltäytyä, mutta huomaa olevansa pian itsekin sekaisin kuin seinäkello. Sopii bileiden luonteeseen.

"Me olemme kaikki hulluja täällä", mutisen itsekseni, kun solahdamme juhlasalia kohti virtaavan ihmisjoukkoon. Kohottaessani katseeni huomaan, että salin katossa ammottaa suuria reikiä. Näen iltaruskon ruusunpunaiseksi värjäämää taivasta ja hailakan kuunsirpin. (s. 255)

Alice kohtaa naamiaisteemaisissa bileissä heti tyyppejä, joista löytyy esikuva Liisa Ihmemaassa tarinasta. Suurta hauskuutta onkin bongata ja yhdistää hahmoja toisiinsa tarinan edetessä. Kohdatessaan erilaisia tyyppejä Alice joutuu painiskelemaan itsetuntonsa ja identiteettinsä kanssa. Samalla selviää, miksi Bunnyn löytyminen on hänelle niin tärkeää. Alice huomaa, ettei kaikkiin voi luottaa. Kuka on sitten bileiden järjestäjä? Tai pikemminkin ketkä? 

Kuten esikuvatarinassa, myös tässä Ihmemaassa Hertakuningatar on kaiken takana ja käskyttää muita tottelemaan - tai PÄÄ POIKKI. Alice tuntee Herttakuningattareksi tekeytyneen nuoren naisen ja on hämillään tämän yhtäkkisestä ystävällisyydestä häntä kohtaan. Pian kuitenkin selviää, että Ihmemaa on oikea juonittelun tyyssija, jossa saa varoa tarkkaan, keneen luottaa.

Onko tämä kolmen kimppa? Aionko oikeasti harrastaa kimppakivaa? (s. 160)

Kirjan päähenkilö on kamalan sympaattinen, vaikka hänen hyväuskoisuutensä välillä meinaa käydä hermoille. Hän yllättyy kerta toisensa jälkeen siitä, miten ympäristö ottaa vastaan sen, että hän on transtyttö. Hän on luullut koko ajan, ettei kukaan tiedä, mutta oikeasti kaikki tuntuvat tietävän - eikä kukaan välitä. Kaikki ovat yhtäkkiä hullaantuneita hänestä. Onko se Ihmemaan syytä vai ihan todellista totta? Alicen pää on pyörällä eikä hän enää tiedä, mikä on totuus.

"Mikä tekee tavallisista tytöistä tavallisia?"

"No piparipuoli nyt ainakin."

"Ovatko tytöt sinusta siis lähinnä emättimiä, joilla on kädet ja jalat?" (s. 219)

Minulle tulee kirjan vetävästä ja hieman sekavanhuuruisesta juonikuviosta mieleen nuoremmille suunnattu Caraval (Stephanie Garber). Ihmemaa on tyyliltään kuitenkin hieman rajumpi, koska siinä on päihteet hyvin vahvasti mukana ja sekstailuakin on useaan otteeseen - tosin se ei ole vimpan päälle graafisesti kuvattua. Kirjan kohderyhmä hiukan mietityttääkin. Kirja on kustantajan mukaan aikuisten aineistoa ja myös kirjastossamme se on sinne laitettu, mutta muuten kirja on hyvin YA-lajityyppinen. Sijoittaisinkin tämän nyt New adult -kategoriaan, eli ei välttämättä ihan yläkoululaisille mutta lukioikäisille jo kyllä. Kirjan päähenkilöt ovat noin 17-vuoden molemmin puolin, ja nuorin hahmo taisi olla vasta 14-vuotias, ja muutenkin kirjassa eletään eliittilukiolaisten maailmassa. 

"Nyt kolisee...Tunnen sen."

"Millaista se on?"

"Minä rakastan sinua..."

"Etpäs! Pilleri puhuu."

"On lämmin. Lämmin sisältä. Niin kuin kinuskia..." (s. 149)

Pidän kuitenkin kovasti siitä, ettei tästä kirjasta ole tehty liian kilttiä. Vaikka välillä hieman huimaa kaikki se päihdehuuruilu, kirjan tarina suorastaan vaatii sitä. Kaiken on tarkoituskin olla hieman sekavaa. Mukaan yhdistyy myös mielenterveysteema, kun Alice joutuu selviytymään parin päivän bileissä ilman mielialalääkitystään. Samalla selviää ikäviä asioita hänen menneisyydestään, lähinnä isästään. Pelkkää biletystä tämä ei siis ole, vaan kirjan pääasiallinen juoni, Bunnyn löytäminen, sekä Alicen pohdinnat omasta itsestään, pitää paketin hyvin kasassa.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle. 

 

Muissa blogeissa:

En löytänyt muita bloggauksia.


Samantyylistä luettavaa:

Stephanie Garber: Caraval -trilogia

Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa

 

Lisään kirjan Vahvat naiset -lukuhaasteessa kohtaan:

 Transnaisen kirjoittama kirja


 


Ei kommentteja: