perjantai 28. helmikuuta 2014

Toinen intohimoni, tv-sarjat

Eilen postista tupsahti taas minulle mieluinen DVD-boksi, nimittäin The O.C-sarjan kolmas tuontantokausi. 



Kirjojen lukemisen ohella olen täysin intohimoinen sarjojen katsoja. The O.C. on vain yksi monista suosikeistani. Luettelenkin tässä ne sarjat, mitä olen katsonut viimeisen parin - kolmen vuoden sisällä:

  • Dawson's Creek ( 6 tuotantokautta)
  • Pretty Little Liars ( 3 tuotantokautta)
  • Skins ( 5 tuotantokautta)
  • As If ( 5 tuotantokautta)
  • The O.C ( 2 tuotantokautta)
  • Gossip Girl ( 4 tuotantokautta)
  • My So-called Life ( 4 tuotantokautta)
  • Falling Skies ( 2 tuotantokautta)
  • Freaks end Geeks


 
Ja ei, en ole koko ajan nenä kiinni kirjassa tai TV-ruudussa, vaan katson aina jakson silloin, toisen tällöin. Lasteni ollessa hereillä en koskaan katso sarjoja, vaan yleensä heidän mentyä nukkumaan tai heidän ollessa kerhossa. Yhtä DVD-boksia saatan katsoa monta viikkoa, sillä en ihan joka ilta katso jaksoja, vaan katsomme mieheni kanssa jotain yhteisiäkin ohjelmia. Tällä hetkellä seuraamme näitä:  Under the Dome, Revolution, Voice of Finland ja Putous. Falling Skies oli meidän yhteinen projektimme, ja myös O.C:tä ja Skinsiä mieheni tykkää katsoa kanssani. Muut sarjat saan pitää ihan omina pikku paheinani!


Nämä on tällaisia pieniä arjen ilostuttajia, pientä pakoa arjesta, ja samalla on kiva neuloa vaikka kaulahuiveja (tai mässyttää herkkuja ;) ).

torstai 20. helmikuuta 2014

Kuin viimeistä päivää: Lauren Oliver


Kuin viimeistä päivää: Lauren Oliver. Suomentanut Tero Valkonen. WSOY 2010.

Englanninkielinen alkuteos (2010): Before I Fall


"Samantha Kingstonilla on elämä edessään ja maailma jalkojensa juuressa: nätti naama, syötävän makea poikaystävä ja paikka lukion parhaissa piireissä. Helmikuisena perjantaina kaikki kuitenkin muuttuu silmänräpäyksessä. Lupaavasti alkaneesta päivästä tulee Samin viimeinen. Kirjaimellisesti.

Yllätyksekseen Sam herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä elämänsä viimeistä päivää loputtomana uusintojen sarjana. Yksi päivä on vastaus toiselle, haastaa tai kumoaa sen tai ottaa jonkin tyystin toisen suunnan. Seitsemän päivää muodostavat seitsemän vaihtoehtoista totuutta, jotka nivoutuvat sekä Samin että hänen läheisimpiensä tulevaisuuteen. 

Oikukas kohtalo kuorii Samanthan maailman auki ja paljastaa hänelle asioita, jotka lyövät kaikki ällikällä - myös Samanthan itsensä. Eikä onnellinen loppu olekaan enää itsestäänselvyys. Kuin viimeistä päivää on paitsi nuoren Samin kasvutarina myös kaunistelematon ja puhutteleva kuvaus lukiolaisnuorten elämästä. Päähenkilöiden vetävä sanailu sytyttää ja koskettava juoni yllättää lukijan monta kertaa."

Oma arvio
Lainasin tämän kirjan luettuani Oliverin Delirium-trilogian, ja odotukseni olivat korkealla. Heti alkuun olin hiukan epäileväinen: olisiko tämä VAIN tylsä, tavanomainen lukiolaistyttöjen kasvutarina vailla mitään erikoisuuksia? Onneksi jatkoin lukemista, koska tarina alkoi saada hyvin erikoisia ja yllättäviä piirteitä Samin kokiessa saman päivän tapahtumat yhä uudelleen ja uudelleen sekä yrittäessä muuttaa väistämätöntä tapahtumasta. 

Joka päivä Samantha kasvoi ihmisenä ja muistakin henkilöistä paljastui uusia, syvempiä piirteitä. Tämä kirja pisti todellakin miettimään ja ilahdutti tarinallaan. 
 Arvosana 4,5. 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

torstai 13. helmikuuta 2014

Nälkäpeli-trilogia: Suzanne Collins.

Nälkäpeli: Suzanne Collins. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2009.

Englanninkielinen alkuteos (2008): The Hunger Games

"Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun.

Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen sektorin on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja.Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. 

Trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katnissin kyvyt joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa."

Oma arvio: Nälkäpelistä sain kipinän lukea lisää dystopisia nuortenkirjoja. Olin katsonut tästä kirjasta tehdyn elokuvan ennen kirjan lukemista, enkä ensimmäisen katselukerran jälkeen ollut kauhean vaikuttunut. Toisen katselun jälkeen aloin jo ymmärtää tarinaa ja sain siitä kimmokkeen lukea koko trilogian kirjana.

Nälkäpeli-kirjan myötä avautuikin moni elokuvassa epäselväksi jäänyt seikka ja en voi muuta kuin ihailla, kuinka mahtasti Collins on osannut luoda tämän jännittävän seikkailuhenkisen tarinan mahtavine henkilöhahmoineen. 

Katniss on henkilönä ihastuttavan sydämellinen, mutta rohkea ja kova tarpeen vaatiessa. Peetan ja Katnissin välillä tapahtunut pieni romantiikan kipinä antaa toiveita tulevasta romanssista, mutta se ei arvatenkaan tule olemaan tämän trilogian pääteema, vaan kapina ja jännittävät tapahtumat kantavat tätä trilogiaa.  
Arvosanani tälle 4,5.

Nälkäpeli - Vihan liekit: Suzanne Collins. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2010. 

Englanninkielinen alkuteos (2009): Catching Fire


 "Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että hänen käytöksensä pelissä yllyttää ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan lemmensuhde olikin tekaistu! 

Katnissin ja Peetan kihlautuminen yleisön edessä ei voi enää pelastaa tilannetta. Kansannousut vyöhykkeillä on kukistettava. Jotta pääkaupunki Capitol ja presidentti Snow voisivat osoittaa voimansa, järjestetään nälkäpelin 75-vuotisjuhlan kunniaksi varsinainen peli: osallistujat arvotaan kaikkien jo kertaalleen voittaneiden joukosta muistuttamaan kapinallisia siitä, ettei vahvinkaan voi voittaa Capitolin valtaa. Katniss ja Peeta joutuvat jälleen taistelemaan hengestään"

Oma arvio
Kakkososan alkupuoliskolla keskitytään kytevän kansannousun aiheuttamaan jännitteeseen. Peetan ja Katnissin valeromanssi on minusta kiusallinen, sillä jo ensimmäistä osaa lukiessani ikuisena romantikkona toivoin, että heidän välilleen tulisi jotain aitoa ja pysyvää. Jotain sellaista taustalla ehkä onkin, mutta en oikein saanut täysin selkoa heidän suhteestaan. 

Toinen Nälkäpeli-kisailu oli minusta kekseliäämpi kuin ensimmäinen ja loppuratkaisu ällistyttävän ennalta-arvaamaton.

Arvosana 4+

Nälkäpeli - Matkijanärhi: Suzanne Collins. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2010. 

Englanninkielinen alkuteos (2010): The Mockinjay

"Sarjan odotetussa päätösosassa vaakalaudalla ovat sekä Panemin valtakunnan kohtalo että Katnissin oma tulevaisuus. Kapinallisten pelastama Katniss kohtaa vaikeita valintoja: onko hänestä Capitolia uhmaavan kapinaliikkeen johtajaksi? Ja kuinka kipeitä ovat uhraukset, joita hirmuvallan kukistaminen vaatii? 

Paitsi loistava ja lennokas jännitysromaani, Matkijanärhi on myös ajatuksia ravisteleva kertomus elämän ja kuoleman epäoikeudenmukaisuudesta. Se on yhtä aikaa hyytävä vertauskuva loppuun asti viedystä kilpailuyhteiskunnasta ja inhimillisen herkkä tarina nuoresta rakkaudesta."

Oma arvio: Nälkäpeli-trilogian päätösosassa Matkijanärhi jännitystä riitti kynsien pureskeluun asti ja Collins on jaksanut hienosti kantaa tarinan loppuun asti. 

Arvosana 4. 

Tämä trilogia minulta löytyy yhteisniteenä kirjahyllystäni, kiitos ystäväni, joka lahjoitti minulle omansa! 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Fallen-sarja: Lauren Kate

Fallen: Lauren Kate. Delacorte Books 2009.



" What if the person you were meant to be with could never be yours? Luce is a new student at Sword & Cross, an unwelcoming boarding/reform school in Savannah, Georgia. Luce's boyfriend died under suspicious circumstances, and now she carries the guilt over his death with her as she navigates the unfriendly halls at Sword & Cross.  17-year-old Lucinda falls in love with a gorgeous, intelligent boy, Daniel, at her new school...only to find out that Daniel is a fallen angel, and that they have spent lifetimes finding and losing one another as good and evil forces plot to keep them apart. Get ready to fall..."

Oma arvio

Nyt täytyy sanoa, että kirjan kansikuva möi minulle täysin tämän kirjan, ja odotin sen perusteella roppakaupalla  tunnelmaan sopivaa hyytävää jännitystä, romantiikkaa, mystiikkaa ja goottitunnelmaa. Tarina lähti hiukan tahmeasti käyntiin.  Alkutahmeuden jälkeen yllätyskäänteitä ja jännitystä alkoi ilmaantua. Välillä olin vähän pihalla kaikista käänteistä. (Voin osin syyttää tästä kielimuuria, mutta toivoakseni tämä suomennetaan pian ja otan sitten tämän lukuun uudestaan.)

Lauren osaa kuvailla Sword & Crossin goottityylisen oppilaitoksen karuutta hautausmaamiljöineen hyvin seikkaperäisen tarkasti. Rakkaustarina on intohimoinen, vaikka kliseinen - mitäpä muuta tämän tyylilajin kirjoilta odotankaan saavani.  Tykkäsin, mutten rakastunut. 
Arvosanani 4+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Torment: Lauren Kate. Delacorte Books 2010. Ei ole julkaistu suomeksi.



"In Torment fallen angel Daniel and his mortal love Lucinda think they are safe but evil forces are massing against them. As Luce learns more about her past, and discovers that the lives she's already lived hold the key to her future happiness; she starts to wonder if Daniel has told her the whole truth. What if his version of events isn't the way things happened? What if that means that she's really meant to be with someone else?"

Oma arvio

Fallen-sarjan toinenkaan osa  Torment ei meinannut lähteä minulta millään käyntiin, eikä Lucen koulunvaihto ja uudet koulukaverit oikein vaikuttaneet alkuun kiinnostavilta. Lopulta asioille alkoi taas löytyä nimensä ja tarkoituksensa, kun uudesta koulusta ja koulukavereista alkoi paljastua lisää mielenkiintoisia seikkoja. Näin pääsi juoneen mukaan.

Lucen ja enkeli-Danielin jatkuva kissa ja hiiri -kinastelu alkoi välillä tosissaan ottaa minua päähän: välillä he melkein erosivat, saman tien eivät eronneetkaan, blääh! Lucen aikahyppelyt olivat mielenkiintoinen lisä tarinaan ja niiden takia jaksoin ahmia kirjan loppuun. Tarinan loppuratkaisu jätti minut uteliaaksi, mutta voi olla, että minulla tämä sarja jäi tähän. 
 Arvosana 3,5. 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

tiistai 11. helmikuuta 2014

Twilight-sarja: Stephenie Meyer

Houkutus: Stephenie Meyer. Suomentanut Tiina Ohinmaa. WSOY 2005.

 Englanninkielinen alkuteos (2005): Twilight


" 'Ensinnäkin: Edward oli vampyyri. Toiseksi: osa hänestä - enkä tiennyt, kuinka voimakas se osa oli - janosi minun vertani. Ja kolmanneksi: olin silmittömästi, peruuttamattomasti rakastunut häneen.' 

Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin. Hän on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, mutta tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes vastahakoisesti alkavan ystävyyden kautta salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Hän kuuluu perheeseen, joka on valinnut elämän ihmisyhteisössä ihmisverestä kieltäytyen! Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät toisiaan voi saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta kukaan ei ole kauan turvassa, kun vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta. Onko mikään rakkauden voimaa suurempaa?"


Oma arvio: 

Tästä kaikki alkoi, eli minun rakkauteni urbaaniin fantasiaan ja paranormaaliin romantiikkaan.  Ennen  Twilight-kirjasarjan aloittamista olin katsonut kolme ensimmäistä osaa elokuvana. Koska pidin niistä paljon, olin  ihan varma, että rakastuisin Bellan ja Edwardin tarinaan luettuna vieläkin enemmän. Niin kävikin! 

Meyer osaa kuvata Bellan ja Edwardin rakastumisen pakahduttavana, henkeäsalpaavana, mystisen utuisena... adjektiivit loppuvat minulta kesken! 

Arvosana ensimmäiselle ja oikealleni täydet 5+.


Tämän kirjan  olen lainannut kirjastosta.

Uusikuu: Stephenie Meyer. Suomentanut Tiina Ohinmaa. WSOY 2007.

 Englanninkielinen alkuteos (2006): New Moon

" 'Tuntui kuin olisin nähnyt hirveää painajaista, sellaista jossa täytyy juosta juoksemasta päästyään, keuhkot pakahtumaisillaan, eikä silti pääse eteenpäin niin lujaa kuin tahtoisi... Tämä ei kuitenkaan ollut unta, ja toisin kuin painajaisissani, en juossut oman henkeni edestä; juoksin pelastaakseni jotakin mittaamattomasti arvokkaampaa. Oma henkeni merkitsi minulle enää hyvin vähän.' 

Bella Swanin mielestä on jotain tärkeämpää kuin itse elämä: Edward Cullen. Vampyyrin rakastaminen on kuitenkin vaarallisempaa kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. Heidän suhdettaan uhkaavat ennakkoluulot sekä läheiset ja rakkaat, ja ongelmat ovat vasta alkamassa. 18-vuotispäivän kynnyksellä Bella on surullinen, sillä hän ei haluaisi vanheta - Edward kun on ikuisesti 17-vuotias. Vastentahtoisesti vietetyillä syntymäpäivillä hän saa lahjapaperista haavan ja vuotaa verta verenhimoisten vampyyrien edessä..."


Oma arvio:

Bellan tuska on käsinkosketeltavan raastavasti kuvailtu, ja minusta on loistava tyylikeino jättää kirjaan tyhjiä sivuja niiden kuukausien ajaksi, jolloin Bella riutuu kaivatessaan Edwardia.

Kun Bella viimein alkaa taas elää elämäänsä ja hengailla Jacobin kanssa, olen ihan yhtä innoissani käänteestä kuin olisin ollut Edwardin paluusta. Pidän Jacobista kovasti, ja hänestä tuleekin uusi lempihahmoni. Hän ohittaa ihanuudessaan jopa Edwardin. Siksi olen hiukan käärmeissäni, kun Bella torjuu tämän.

Arvosana tälle osalle 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


Epäilys: Stephenie Meyer. Suomentanut Pirkko Biström. WSOY 2008.

 Englanninkielinen alkuteos (2007): Eclipse


"'Siinä kuolemanhiljaisuudessa asia äkkiä valkeni minulle yhtenä välähdyksenä, ja jokainen yksityiskohta loksahti paikalleen.

Asia jota Edward ei halunnut minun tietävän.

Asia jonka vuoksi sekä Cullenit että sudet liikkuivat metsässä vaarallisen lähellä toisiaan.

Asia jota olin muutenkin odottanut. Asia jonka tiesin tapahtuvan uudestaan, vaikka hartaasti toivoinkin ettei niin kävisi. Ei kai siitä ikinä tulisi loppua?"


Bella Swan on vaarassa, kun joukkomurhien aalto vavisuttelee Seattlea ja julma vampyyri janoaa kostoa. Kaiken huipuksi hänen on valittava Edwardin rakkauden tai Jacobin ystävyyden välillä, sillä ihmissudet ja vampyyrit eivät tule toimeen keskenään.

Bella on kiintynyt Jacobiin ja viihtyy hänen seurassaan kenties liiankin hyvin. Onko Bella enää varma tunteistaan? Onhan ihmissusi-Jacobissa sentään jotain inhimillisempää kuin Edwardissa...

Ylioppilasjuhlien lähestyessä Bella aikoo tehdä lopullisen päätöksen: Elääkö vai kuolla? Muuttuako vampyyriksi vai säilyä ihmisenä?"

Oma arvio: 

Kolmiodaama-asettelu on oikein herkullinen tässä kolmososassa. Salaa olen toivonutkin, että Bellan ja Jacobin välille tulisi jotain säpinää, joten lopputaistelun aikana tapahtuu mahanpohjia kutkuttavia käänteitä. 

Arvosana tälle 5-.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


Aamunkoi: Stephenie Meyer. Suomentanut Pirkko Biström. WSOY 2009.

 Englanninkielinen alkuteos (2008): Breaking Dawn

" 'Älä pelkää', kuiskasin. "Me kuulumme yhteen." Äkkiä minut valtasi tunne, että sanani olivat totisinta totta. Tämä hetki oli niin virheettömän oikeanlainen, ettei vähintäkään epäilyksen sijaa jäänyt. Hänen kätensä kietoutuivat ympärilleni, puristivat minut häntä vasten... Tuntui kuin jokaista hermoani kihelmöisi. "Ikuisesti", hän myönsi. 

Fantasia ja painajaiset sekoittuvat vampyyriin peruuttamattomasti rakastuneen Bella Swanin vaarallisessa todellisuudessa. Suunnaton intohimo Edwardia kohtaan ja syvä yhteys ihmissusi-Jacobiin ovat repineet kahtia Bellaa, joka on nyt kaiken houkutuksen ja epäilyksen jälkeen elämänsä äärimmäisessä käännekohdassa. Hänen edessä oleva valintansa joko liittyä kuolemattomien viettelevään kerhoon tai jatkaa ihmiseloa on uhka, josta riippuu kahden heimon kohtalo. Kun Bella on tehnyt päätöksensä, alkaa ennennäkemätön tapahtumien vyöry, joka johtaa käsittämättömiin seurauksiin. Juuri kun Bellan elämän langat vaikuttavat kutoutuneen yhteen kuin kaunein silkki, ne saattavatkin yhdessä hetkessä tuhoutua ikuisiksi ajoiksi."
 

Oma arvio:

Kävikö minulle väsymys vai miksi tämä päätösosa ei kolahtanut enää minuun niin paljoa kuin muut? 

Ehkä siinä vaiheessa, kun Bella kokee muodonmuutoksen, tarina saa taas hieman kiehtovampia ulottuvuuksia ja luin tämän käänteen jälkeen taas kirjaa ahnaammin. 

Minua surettaa se, etteivät Jacob ja Bella päädy koskaan yhteen. Lopputaiston alla vampyyriklaanien esittely puudutti lukuhalujani, joten ehkä tässä tarinassa on liikaa sivuhenkilöitä minun makuuni. Tarinan loppu jättää mielikuvitukseni laukkaamaan. 

Arvosana 4+. 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.




Elämä ja kuolema - Houkutus toisinpäin: Stephenie Meyer. Suomentanut Tiina Ohinmaa. WSOY 2016


 Englanninkielinen alkuteos (2015): Life and Death

"Koe Bellan ja Edwardin ikoninen rakkaustarina uusin silmin.

Houkutuksen ensijulkaisusta on kymmenen vuotta: kirjan juhlapainos yllättää fanit. 

On kulunut kymmenen vuotta Houkutuksen ilmestymisestä ensimmäisen kerran. Stephenie Meyer ilahduttaa lukijoitaan yllättävällä ja rohkealla tavalla: Houkutus ilmestyy nyt kääntökirjana, jonka toisella puolella on alkuperäinen, miljoonat lukijat ihastuttanut Bellan ja Edwardin henkeäsalpaava rakkaustarina. Ja kun kirjan kääntää ympäri, löytyy ikoninen tarina Meyerin uudelleen kertomana nimellä Elämä ja kuolema. Tässä versiossa lukija saa kokea syvän romanttisen ja trillerimäisen jännittävän rakkaustarinan täysin uudesta näkökulmasta."
Oma arvio:

Kustantaja pyysi Meyeriä kirjoittamaan tähän Houkutuksen kymmenvuotisjuhlajulkaisun alkusanoiksi kirjeen lukijoille, mutta hän saikin loistavan idean kirjoittaa koko tarinan toisinpäin: hän on muuttanut kaikkien paitsi Charlien ja Reneén sukupuolet. Päähenkilönä on Beau niminen, kalpea, kömpelö ja epävarma poika, joka muuttaa isänsä Charlien luo Forksin kaupunkiin. - Eli tarina menee ihan samalla tavalla kuin Houkutuksessa, ainakin suurimmalti osin. Vampyyrityttö Edythe on kaunis, valloittava, voimakas, vetovoimainen - aivan kuten Edward Houkutuksessa.

Minulla oli kamalasti vaikeuksia lukea tätä kirjaa. Vaikka pidän kovasti tästä Meyerin ajatuksesta kääntää asetelma toisin päin, on yllättävän vaikeaa saada omat aivoni hyväksymään tämän muutoksen. Jouduin lukiessani jatkuvasti muistuttamaan itselleni, että Beau on poika, Edythe on tyttö. Välillä huomasin ihmetteleväni, miten jokin asia tuntui oudolta, kunnes muistin taas - ai niin, ne sukupuolet meni toisin päin. Ja tämä kaikki piti toistaa myös muiden Cullenin perheen henkilöiden, saati Beaun koulukavereiden kohdalla.


Ikävä kyllä en koskaan päässyt samaan tunnelmaan lukiessani Beaun ja Edythen tarinaa, kuin mitä koin Bellan ja Edwardin tapauksessa. Jännite on tipotiessään. Tulin jo ajatelleeksi, että kokisinko saman läsähtämisen tunteen, jos lukisin nyt Houkutuksen uudelleen? Houkutus on  minun ensimmäinen paranormaalin romantiikan kirjani, ja siitä hullaantuneena kirjamakuni meni joitakin vuosia sitten uuteen uskoon. 

Olisiko Houkutus minulle enää viisiplussan arvoinen, vai johtuuko tämä tunne-elämäni köyhyys Elämää ja kuolemaa lukiessani vain ja ainoastaan siitä, että Beau on poika, Edythe-vampyyri tyttö? Onko aivoissani koodautuneena vanhoillinen ajatusmaailma, että suhteen alussa liian arkailematon ja päällekäyvä tyttö on liikaa minulle, tai että kalpeaksi, fyysisesti heikoksi ja kömpelöksi kuvattu poika on epäkiinnostava kirjan poikahahmoksi? Pidänkö hiukan outona sitä, miten pakkomielteisesti Beau ihastuu Edytheen, punastelee ja näkee tästä unia? Entä jos Beau olisi kuvattu voimakkaaksi, itsevarmaksi ja kamalan komeaksi, ajattelisinko toisin? Beau on ihastuttava hahmo, mutta hänen epävarmuutensa saa minut raivon partaalle. Miksi Bella saa sitten olla epävarma?


"Hei", kuulin sointuvan äänen sanovan hiljaa.
Käänsin katseeni typertyneenä siitä, että hän puhui minulle. Hän istui minusta niin kaukana kuin pöytä antoi myöten, mutta tuolin hän oli kääntänyt minuun päin. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja niistä tippui vettä - silti hän näytti tulleen kuin suoraan mainoskuvauksista. Täydellisillä kasvoilla oli avoin, ystävällinen ilme, täyteläinen vaaleanpunainen suu oli kaartunut hienoiseen hymyyn. Mutta kapeissa silmissä oli valpas katse.

Meyer on kirjoittanut Elämä ja kuolema -versioon erilaisen lopun kuin Houkutuksessa, sillä hän ei ole saanut rauhaa ajatukselta, mitä jos olisi päättänyt aikoinaan Houkutuksen toisin. Loppu on sellainen, että Beaun ja Edythen tarinan voisi jättää huoletta siihen, vaikka jatko-osakin olisi toki mahdollinen. Loppuratkaisu on kieltämättä mielenkiintoinen, ja toimii juuri ehkä parhaiten tässä kääntöasetelmassa - Bellan ja Edwardin kohdalla loppu meni juuri niin kuin pitikin.

Arvosanani 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Samantyylisiä kirjoja/sarjoja: 
Kami Garcia & Margaret Stohl: Loihtijakronikka-sarja
Elina Rouhiainen: Susiraja-sarja
Maggie Stiefvater: Väristys-trilogia
Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli -sarja
Lauren Kate: Fallen-sarja
Alyson Nöel: Kuolemattomat-sarja
Sarianna Suorsa: Rising Moon -sarja

Twilight muissa blogeissa:
Täydellisyys on ihmisen luomaa 
Ajatuksia kirjamaasta 
Morren maailma
Ruusun nimi
Kirjoituskammio
Lorainne kirjahyllyssä
Kirjataivas
Cilla in Wonderland
Kirjahyllyni
Jos vaikka lukisi...
Lukunurkka

 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Tarkoitettu-trilogia: Ally Condie

Tarkoitettu: Ally Condie. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2011.

Englanninkielinen alkuteos (2010): Matched

"Tarkoitettu sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, uuteen uljaaseen Yhteiskuntaan. Päähenkilö on miltei 17-vuotias Cassia-tyttö. Maailma, jossa hän elää, on täydellisen säännelty ja elämä siellä ennalta suunniteltu. Kaikki pukeutuvat samalla tavalla ja syövät samaa ruokaa, jonka Yhteiskunta lähettää heille valmiina. Kansalaiset tekevät mitä käsketään ja menevät minne määrätään. Jopa vapaa-aika on tarkasti ohjattua.

Kun Cassia täyttää 17, hänelle esitellään hänen tuleva kumppaninsa. Parit ovat yleensä toisilleen ennalta tuntemattomia, Yhteiskunnan valitsemia optimaalisesti yhteen sopivia henkilöitä. Cassialle valittu kumppani on kuitenkin yllättäen hänen paras ystävänsä Xander. Mutta kun Cassia myöhemmin tutkii tarkemmin Xanderin tietoja saamaltaan levykkeeltä, ruudulle ilmestyvät toisen pojan kasvot. Poika on Ky, 'poikkeama', yksilö joka saa kyllä elää Yhteiskunnassa, mutta ei koskaan mennä naimisiin tai saada lapsia.

Kyn kasvot nähtyään Cassian mieli täyttyy kysymyksillä. Entisen mallikansalaisen sokea usko Yhteiskuntaan alkaa murtua. Kuka on hänelle optimaalisin kumppani? Kenen kanssa Yhteiskunta haluaa hänen menevän naimisiin? Ja onko sillä edes väliä? Sillä ehkä lopulta tärkeintä onkin, kenen kanssa Cassia itse haluaa olla."

Oma arvio
Cassian ja Kyn rakkaustarina on kuvattu uskomattoman herkällä tavalla. Myös kirjan dystopinen yhteiskuntakuvaus oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka välillä osin puuduttavaakin. Juonenkäänteitä oli mielestäni ihan sopivasti. 
Arvosanaksi annan  4,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Rajalla: Ally Condie. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2012.

 Englanninkielinen alkuteos (2011): Crossed

"Cassia matkaa ulkoprovinsseihin etsimään Kyta, mutta tämä on karannut ja jättänyt jälkeensä vain muutamia vihjeitä. Etsintäretkellään Cassia joutuu kyseenalaistamaan kaiken mihin uskoo ja mistä välittää. Yhteiskunnan reuna-alueilla mikään ei ole varmaa, ja petokset ja huijaukset tekevät oikean tien löytämisestä entistä vaikeampaa. Yllätyskohtaaminen Xanderin kanssa sekoittaa pakan ja Cassian sydämen..."

Oma arvio
Tarkoitettu-trilogian toinen osa Rajalla on minusta huomattavasti jännittävämpi ja mukaansatempaavampi tarina kuin ensimmäinen osa, mutta ikäväkseni pakahduttavan romantiikan sai unohtaa. Toisaalta ulkoprovinssien elämä oli monivaiheisempaa luettavaa kuin ykkösosan yhteiskuntaselostukset. 
Arvosanaksi tämä saa 3,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Perillä: Ally Condie. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2013.

Englanninkielinen alkuteos (2012): Reached

 "Jätettyään Yhteiskunnan ja etsittyään epätoivoisesti niin kapinallisia kuin toisiaankin Cassia ja Ky ovat vihdoin löytäneet hakemansa. Hintana on kuitenkin jälleen menetys. Ky jää kansannousun piiriin, mutta Cassia määrätään soluttautumaan takaisin Yhteiskuntaan ja työskentelemään siellä vastarinnan puolesta. Pian kansannousu virallisesti alkaa ja murtaa Yhteiskunnan sisältä käsin. 

Mikään ei kuitenkaan ole ennustettavissa. Kansannousun keinot uhkaavat kääntyä itseään vastaan, ja aika käy vähiin. Cassia, Ky ja Xander joutuvat taistelemaan pelastaakseen ne, joita he rakastavat.
Pystyykö kansannousu tarjoamaan Yhteiskuntaa parempia vastauksia? Ja kuinka nuorten päähenkilöiden käy sekasorron keskellä? Matka on ollut pitkä, ja se on muuttanut heitä jokaista, kenties liikaa."

Oma arvio
Trilogian päätösosa Perillä ei antanut minulle enää mitään uutta, vaan kansannousun sävyttämän tarinan lukeminen alkoi jo tuntua pitkäpiimäiseltä. Olihan tässä toki muutamia kutkuttavia juonenkäänteitä, jotka pitivät minut virkeänä,  mutta heitin mielelläni hyvästit tälle trilogialle. 
Arvosanaksi annan 3-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


lauantai 8. helmikuuta 2014

Paljaan taivaan alla -trilogia: Veronica Rossi


Paljaan taivaan alla: Veronica Rossi. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2012.



 Englanninkielinen alkuteos (2012): Under the Never Sky


"Nuori Aria on elänyt koko elämänsä Haave-nimisessä kaupungissa, suljetussa kapselimaisessa tilassa, jonka ruoka, vesi ja jopa hengitettävä ilma tuotetaan muualla. Kaupungin ihmiset elävät arkeaan virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen läheisyys on harvinaista: kaikki elämykset kivuntuntemuksia myöten luodaan keinotekoisesti. Aria ei ole koskaan nähnyt oikeaa taivasta, aurinkoa, tulenliekkejä tai metsän puita.

Ulkopuolella elävä Perry sen sijaan on kamppaillut aina todellisten ja pelottavien haasteiden kanssa. Vaaralliset kulkutaudit, nälkä ja rajut eetterimyrskyt ovat arkipäivää sekä Perrylle että hänen heimolleen. Ekologisen katastrofin kokeneessa maailmassa jokainen taistelee olemassaolostaan ja ihmisyyttä mitataan elämän hinnalla.
Normaalioloissa heidän tiensä eivät olisi koskaan sivunneet toisiaan, mutta yksi painajaismainen ilta piirtää molempien elämänviivat uusiksi. Ariasta ja Perrystä tulee vastentahtoisia liittolaisia ja yhdessä he kohtaavat maailman, jossa kaikki on totta, tunteet paljaita eikä sattumanvaraisuudelle löydy kaavaa."

Oma arvio
Jo muutamia nuorten dystopioita lukeneena sain tästä jotain ihan uutta. Virtuaalimaailmat ja heimojen asuttama erämaa eetteritaivaineen oli kiehtovia tarinan ympäristöjä. Arian ja Perryn vihoittelu alussa oli kieltämättä melkoinen klisee, kun tiesin hyvin, mitä heidän välillään tulee tapahtumaan. Pidin tästä erilaisuutensa vuoksi.
Arvosanani on 4,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Halki ikiyön: Veronica Rossi. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2013.

Englanninkielinen alkuteos (2013): Throught the Ever Night

 
"Aika ja välimatka eivät erottaneet kaksikkoa, mutta maailma heidän ympärillään on muuttunut. Perryn asema vuorovetisten veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen Arian menneisyyteen avoimen vihamielinen. Pahenevat eetterimyrskyt kiristävät tunnelmaa, ja tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti."

Oma arvio
Paljaan taivaan alla -trilogian jatko-osa Halki ikiyön ei pettänyt odotuksiani, vaan Perryn ja Arian edesottamuksia oli ihan yhtä mielenkiintoista seurata kuin ensimmäisessä osassakin. Kirjasta löytyi yllätyksiä ja loppu jätti janoamaan lisää.
Arvosana tällekin osalle 4,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Yhä sininen taivas: Veronica Rossi. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2014.

Englanninkielinen alkuteos (2014): Under the Never Sky


" Tunnelma eetteritaivaan alla tihentyy!
Panosten kovetessa Perry ja Aria päätyvät riskialttiiseen ratkaisuun. Dystopiatrilogian päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?
Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?"


Oma arvio
Pidin tästä päätösosasta  todella. Tarinan paras toimintapläjäys alkoi vasta puolivälin paikkeilla, ja sitten tapahtumia käänteineen riittikin niin, ettei lukeminen tuntunut missään vaiheessa tylsältä. Tykkäsin todella paljon Arian ja Roarin ystävyydestä ja  todella syvästä yhteydestä heidän välillään. Rossi oli tehnyt viisaasti eikä kehitellyt heidän välilleen kuitenkaan mitään romanssia, sillä tämä tarina kantoi mainiosti ilman kolmiodraamaakin. 

Peregrinen eli Perryn hahmo oli kaikessa karskiudessaan helposti ihastuttava,  ja muitakin sivuhenkilöitä oli mukavasti nostettu esille. Cinderin hahmo ei jostain syystä herättänyt minussa mitään erikoista sympatiaa, enkä juuri surrut hänen kohtaloaan. Tarinan loppu oli täydellinen, joskin osin ennalta-arvattava. 
Arvosanaksi tämä saa minulta 5 -. 

Elokuvaa odotellessa....

Päivitys 13.6.2014: Luin suomennetun version Yhä sininen taivas melkein yhdeltä istumalta. Olin ihan mainiosti ymmärtänyt kirjan tapahtumat ja yksityiskohdat englanninkielisestäkin versiosta, mutta nyt tunsin pääseväni vielä lähemmäs Arian ja Perryn sielunmaisemaan. Myös Komodon rakenne ja eetterimuuri Yhä sinisen rajalla jäivät minulle ensimmäisestä lukukerrasta epäselviksi, mutta nyt äidinkielellä ne selittyivät minulle paremmin. Ja voi että minä taas tykkäsin Roarista ja hänen ja Arian ystävyydestä! Pääsin nyt vielä lähemmäs myös Arian tuntemuksia hänen tutustuessa isäänsä. Ihanan helppolukuinen kirja, joka pitää lukijan koko ajan otteessaan tapahtumien runsaudellaan.

Englanninkielisen alkuteoksen Into the Still Blue (Atom 2014) olen ostanut itselleni. Suomennoksen lainasin kirjastosta.

Outolintu-trilogia: Veronica Roth



Outolintu: Veronica Roth. Suomentanut Outi Järvinen. Otava 2014.

 Englanninkielinen alkuteos (2011): Divergent 

"Yksi valinta voi muuttaa sinut. Toimintavetoisen trillerisarjan avaus koukuttaa myös elokuvana.

Rauhaan ja onneen tähtäävässä yhteiskunnassa ihmiset on jaettu kykyjensä mukaan viiteen ryhmään: Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin, Teräviin ja Sopuisiin.

Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja Vaatimattomien yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan?

Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan."

Oma arvio

Outolintu on tapaus isolla T:llä sitten Nälkäpelin! Kirja piti minut otteessaan loistavasti eikä turhia jaaritteluja tai liian monimutkaisia juonikuvioita ollut. 

Päähenkilö Tris on helposti samaistuttava, säpäkkä tyttö ja sivuhenkilöt perusteltuja. Dystopinen, luokkiin jaettu yhteiskunta on mielenkiintoista luettavaa. 

Mikä parasta, pakahduttavaa romantiikkaa löytyy tästä kirjasta. Tobias on vain niin ihana jörö! Seuraavaksi alan englanninkielisiä jatko-osia metsästämään.

 Arvosana tälle 5+.

Tämän kirjan sain kustantajalta. Kiitos! 

Kapinallinen: Veronica Roth. Suomentanut Outi Järvinen. Otava 2014.

  Englanninkielinen alkuteos (2012): Insurgent

" Meillä on sama suru molemmilla. Meillä on sota sisällämme. Joskus se pitää meidät hengissä, joskus se uhkaa tuhota meidät.

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta raa'asta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan.

Sodan uhka on silti käsin kosketeltavissa eri osastojen välillä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Kuuluuko siihen Neljä ja heidän tempoileva rakkaustarinansa? Sitä Tris ei tiedä. Selvää on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa."

Oma arvio


Mitä minä nyt sanoisin... Olen häkellyksissäni, tyrmistynyt, kuohuksissani...sillä tämä trilogian kakkososa oli AIVAN UPEA LUKUKOKEMUS! Tässä kirjassa lukija pääsee sisälle mukavasti enemmän muihinkin yhteiskuntaryhmiin kuin Uskaliaisiin. 

Trisin ja Tobiaksen suhde saa välillä kestää monenlaisia koettelemuksia, mutta side heidän välillään on käsinkosketeltavan vahva. Tris henkilönä on ihailtavan rohkea, mutta inhimillisen herkkä ja katuva. Hänen katumuksensa Willin surmasta on hyvin uskottavasti kuvattu ja saa minut myötäelämään hänen kanssaan. Tobias  on ihanan kapinallinen ja omalla tavallaan jörö, kuten aiemmassa arviossanikin hehkutan, mutta silti niin rakastettavan lempeä nuori mies. Sivuhahmot, kuten Christina ja Uriah, eivät jää vain pelkiksi tyhjiksi hahmoiksi kirjan sivuilla, vaan heistäkin saan jotain irti tarinan edetessä

Juonenkäänteet ja tapahtumat yllättävät ja pitävät minut jännityksessä koko kirjan ajan. Loppuyllätys jättää janoamaan lisää. Ehdottomasti luen tämän vielä suomennettuna versiona syksyllä, että pääsen vielä paremmin tapahtumiin sisälle!

Arvosanani tälle täydet 5.

Päivitys 11.08.2014: Luin suomennoksen, jotta pääsisin vielä enemmän jyvälle kirjan tapahtumista, ja jotakin uutta tästä sainkin. Varsinkin Jeaninen kieroiluista ymmärsin nyt hiukan enemmän. Melko synkkähän tämä trilogian kakkososa on, sillä Trisin ajatukset eivät ole kovin valoisat - hän mietiskelee Willin kuolemaa, huonoja välejään Tobiaksen kanssa, jopa kuolemaansa vankina ollessaan.

 Tobiaksen ja Trisin juttu menee mielestäni jopa hiukan itseään toistavaksi. Suomennoksessa on harmillisen paljon pilkkuvirheitä ja epäjohdonmukaisuutta isojen alkukirjaimien käytössä, mutta en nyt ole kielipoliisin tehtävissä. Jos nyt pisteyttäisin uudelleen, laskisin kirjan arvosanaa 4,5:een, mutta annetaan nyt alkuperäisen pisteytykseni olla se virallinen :)

Englanninkielisen alkuteoksen Insurgent (Harper Collins Pub. 2012) olen ostanut itselleni. Suomennoksen sain kustantajalta, suurkiitokset!


Uskollinen: Veronica Roth. Suomentanut Outi Järvinen. Otava 2015.


Englanninkielinen alkuteos (2013): Allegiant

"Yksi valinta määrittää sinut!

Trisin maailma on pirstaleina. Osastoihin perustuva yhteiskunta, kaikki mihin hän on aina uskonut, on hajalla. Siksi ei olekaan ihme, että Tris tarttuu mahdollisuuteen lähteä Neljän kanssa tutkimaan mitä salaisuuksia löytyy kaupungin rajojen ulkopuolelta.
Neljän ja Trisin vuoropuhelu kertojana tuo Outolintu-trilogian päätösosaan uuden, voimakkaan ulottuvuuden."

 Oma arvio:

Tartuin tähän trilogian päätösosaan mielettömällä innolla, etenkin kun huomasin teoksen olevan yli 500 sivua pitkä. Jouduin kuitenkin alun jännittävien tapahtumien jälkeen hiukan pettymään, sillä Trisin ja Tobiaksen elämä rajan toisella puolen on kirjan alussa hyvin puuduttavaa luettavaa. Heidän tunteensa ovat solmussa ja en nähnyt mitään toivoa heidän suhteessaan:  pelkäsin tosissani, että saavatko he enää kipinäänsä syttymään.

 Toisaalta on mukavaa, kun tarina saa taas uusia ulottuvuuksia ja moni asia selkenee. Trisin äidin menneisyyteen olisin kaivannut ehkä vielä lisää jotain järisyttävää paljastusta. On vaihtelua lukea tällä kertaa sekä Trisin että Tobiaksen näkökulmasta tarinaa eteenpäin. Jossain vaiheessa tarina alkoi taas vetää minua enemmän puoleensa ja Tobiaksen ja Trisin välitkin lämpenevät. Loppuratkaisu on mielestäni ennalta-arvaamaton ja traaginen, mutta loistava (jos näin saa sanoa kaikessa surullisuudessaan...) 

Arvosana tälle 4,5.

Päivitys 18.2.2015:
Nyt täytyy sanoa, että onneksi luin tämän trilogian päätösosan suomennoksen - nyt kirjan alku ei tuntunut läheskään niin puuduttavalta geeniteknologiaselostuksineen kuin englanninkielistä alkuteosta Allegiant lukiessani. Uskollisen maailma on masentava ja synkkä, mutta Trisin ja Tobiaksen yhteys antaa toivoa kaiken kurjuuden keskellä. Loppu on edelleenkin raastavan surullinen, ja nyt suomeksi luettuna lopputulos ahdistaa minua huomattavasti enemmän. Eihän tämä nyt näin saisi päättyä! Toisaalta tämä teos ei ole missään vaiheessa ennalta-arvattava, ja siitä iso kiitos. Voisin jopa hiukan nostaa arvosanaa, sillä ensimmäiseen arvosanaani vaikutti osittain kielimuuri.. 

eli arvosanani tälle on 5-

Englanninkielisen teoksen Allegiant (Harper Collins Pub. 2013) olen ostanut itselleni. Suomennoksen olen saanut kustantajalta, kiitos!

Neljä: Veronica Roth. Suomentanut Outi Järvinen. Otava 2016.

 Englanninkielinen alkuteos (2014): Four

"Huippusuosittu Outolintu-trilogia täydentyy Tobiaksen tarinalla. 

Kaksi vuotta ennen kuin Beatrice Prior teki valintansa, myös Vaatimattomien johtajan 16-vuotias poika päätti aloittaa kaiken alusta. Uskaliaissa hän saa nimen Neljä. Hänen päätöksensä vaikuttavat tuleviin alokkaisiin ja paljastavat salaisuuksia, jotka uhkaavat koko osastojärjestelmää.

Kaksi vuotta myöhemmin Neljä valmistautuu toimintaan. Kun verkkoon tarttuu uusi alokas, hän tuntee löytävänsä suunnan. Trisin avulla on ehkä mahdollista olla jälleen Tobias."

Oma arvio:

Olen suhtautunut hiukan varauksellisesti kirja-sarjojen täydennysosiin, mutta tätä Outolintu-trilogiaa täydentävää teosta Neljä olen odottanut tosi innoissani. Olen ehkä jäävi antamaan tästä järkeen perustuvaa arviota, sillä olen liian rakastunut Tobiaksen roolihahmoon sekä koko Outolintu-trilogian tarinaan. Se kun on minun kirjasarjojen top-listalla ykkössijalla, enkä tiedä, syrjäyttääkö sitä sieltä ikinä mikään sarja.

Neljä pitää sisällään neljä erillistä tarinaa Tobiaksesta, jotka etenevät aikajatkumossa: Kolme tarinaa ajasta ennen Trisiä ja yksi Outolintu-romaanin ajalta. Lisäksi lopussa on muutamia kohtauksia niin ikään Outolintu-romaanista, nyt tietenkin Tobiaksen näkökulmasta.

Minun täytyy päästä pois. Se on nyt loitsu, mantra, ainoa asia josta saan enää pidettyä kiinni.

Ensimmäinen tarina nimeltään Vaihtaja kertoo niistä ajoista, kun Tobiaksen valintaseremonia lähestyy. Saan viimein kokea sen, miten kamala isä Marcus Eaton on pojalleen, ja miksi Tobiaksen valinta Uskaliaisiin tuntuu nyt erittäin järkeenkäyvältä. Hän valitsee Uskaliaan, pettää isänsä ja pääsee turvaan uuden yhteisönsä suojiin. Ensimmäisen pelkomaiseman tulos Tobiaksella on neljä pelkoa - ja siitä hän saa nimensä Neljä.


Kokelas valottaa minulle taas nimensä mukaisesti Tobiaksen kokelasaikaa. Tobias välttelee enimmäkseen muiden seuraa, mutta viihtyy kuitenkin välillä Zeken ja Shaunan kanssa, jolle hän antaa  taisteluvinkkejä. Tobias on ryhmänsä paras päihitettyään lopuksi Ericin. Tästä on tulossa hänelle todellinen vihollinen, sillä hän uhkaa paljastaa kaikille Neljän oikean nimen - sitä hän ei halua missään nimessä. Hän haluaa olla Neljä, Uskalias, eikä kerro kenellekään tulevansa Vaatimattomasta.

 Tobiaksen kouluttaja Amar huomaa, että tämä pystyy olemaan tietoinen simulaationsa ajan, ja vannottaa Tobiasta olemaan hiljaa tuloksistaan. Hän tunnustaa, että on itsekin tietoin simulaatioissa. Jeanine saa tietää tuloksista, mutta Neljä onnistuu pelaamaan seuraavan simulaation niin, ettei kukaan epäile mitään. Yllättäen Neljä saa kuulla, että Amar on syöksynyt alas kuiluun ja menehtynyt - vaikka me trilogian lukeneet tiedämmekin, ettei kaikki mennyt ihan niin.

Tarinassa Poika Tobias on saanut oman asuntonsa ja saa kuulla Maxilta, että hän olisi loistava johtajaehdokas. Hän lähtee mukaan johtajakoulutukseen, jossa paikkaa havittelee myös Eric.  Neljä saa tietää äitinsä Evelynin  olevan elossa ja käy tapaamassa häntä, mutta tapaamisesta tulee katkera. Pidän eniten kohtauksesta, jossa Neljä käy ottamassa kuuluisan tatuointinsa; kaikkien osastojen symbolit selkäänsä. Tori tekee tatuoinnin salassa, ja selästä pilkottaa muiden näkyville vain ylin, Uskaliaan symboli.
"Jos ihminen haluaa tämän kuvan ihoonsa, hänen täytyy osata pitää suunsa kiinni. Toivottavasti ymmärrät sen", hän sanoo ja katsoo minua syrjäsilmällä. "Muuten joku voi luulla häntä divergentiksi."

Viimeinen osa, Petturi, kertoo ajasta, jolloin on kulunut jo kaksi vuotta Neljän omasta kokelasajasta, ja kulkee limittäin Outolintu-kirjan tarinan kanssa. Hän on luopunut johtajanpaikasta, ja Eric on saanut tämän pestin. Neljän koulutusryhmällä on vierailupäivä, ja hän saa myös tavata kokelaansa Trisin äidin, Natalien. Pääsen nyt kokemaan kaikki ne Neljän tunteet, joita hän ensin salaa tuntee Trisiä kohtaa, ja yllätyn, kuinka kovaa vetovoimaa hän tyttöön tunteekaan. Tunnen myös lukiessani nahoissani Neljän taistelun hänen pelkojansa vastaan, hänen epäilyksensä siitä, että jotain pahaa on tulossa ja epäonnistuneen tapaamisensa isänsä kanssa. Tobias saa huomata, ettei hänen äitinsä ole puhtain aikein sekään. Ainoa, joka tuo hänelle voimaa elämään, on tuo laiha, mutta sisukas tyttö, Tris.

Vaistoni oli oikeassa: häneen voin luottaa. Hänelle voin paljastaa salaisuuteni, häpeäni, nimen jonka olin jo hylännyt. Voin paljastaa kaikki kauniit ja rumat asiat. Tiedän sen.

Kirjan lopussa on erillisenä osiona muutamia Trisin ja Neljän kohtauksia: ensikohtaaminen, kun Tris hyppää verkkoon ensimmäisenä, heidän kuuluisa ruokalakeskustelunsa sekä heidän kohtaamisensa, kun Neljä on humalassa ja flirttailee Trisille. Nämä ovat mukavia lisukkeita, jotka täydensivät kirjan.

Minun mielestäni Neljä täydentää mahtavasti Outolintu-trilogian ja on ehdottomasti luettava, jos haluaa ymmärtää enemmän tarinan taustoja. Veronica Roth kertoo esipuheessaan, että Tobiaksesta piti tulla ensin Outolinnun näkökulmahenkilö, ja että asian hauduttua hän kehittelikin Trisin hahmon ja vaihtoi näkökulman hänelle. Tobias on silti hänelle selvästikin tärkeä hahmo, ja nyt tämän kirjan myötä kokemus vain vahvistui. Olipas tämä ihana lukea, olo on kuin olisi kotiin palannut!

Arvosanani 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Samantyylisiä kirjoja/sarjoja:

Ann Aguirre: Razorland-trilogy
Theo Lawrence: Mystic City -trilogia
Evanescent - Katoavainen: Sarianna Suorsa

Outolintu-trilogia muissa blogeissa:

 Lukutoukan kulttuuriblogi
Yöpöydän kirjat
Tarinoiden taikaa
Anna minun lukea enemmän
Mustetta paperilla
Kirjaneidon tornihuone