Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Lujaverinen-trilogia: Sini Helminen

 Hurme: Sini Helminen. Myllylahti 2021 (Lujaverinen #1)

Kansi: Karin Niemi

"Mustankirjava Hurme yhdistelee urbaanin fantasian, kauhun ja romantiikan piirteitä kaikissa sateenkaaren sävyissä. Hirtehisellä huumorilla varustetussa teoksessa Mullan alla kohtaa Addams Familyn.

Kuinka pieleen treffit ovat menneet, jos toinen alkaa niiden jälkeen kirjaimellisesti ghostata?

Seela muuttaa opiskelemaan Helsinkiin ja majoittuu enonsa hautaustoimiston yläkertaan. Opiskelujen ohella hänen pitäisi autella hautauspalveluissa, mutta vainajat eivät ole niin säyseitä asiakkaita kuin hän oli toivonut. Kuolettavan katastrofaalisesti päättyneiden Tinder-treffien jälkeen Seelan elämää sotkevat vielä kummitteleva deitti ja alusvaatelaatikon kätköihin päätynyt huumepussi.

Luennoilla Seela ei pysty pitämään silmiään irti salaperäisestä Hallasta, joka saa hänen sisuksensa veteläksi, vaikka lähestymisyrityksiä seuraakin kylmä vastaanotto. Salaisuudet eivät kuitenkaan tahdo pysyä pimennossa, eikä Seelan menneisyys haudassaan.


Hurme tarjoaa kuolettavan hyvää young adult -viihdettä ja sopii niin yläkoululaisille kuin nuorille aikuisillekin. Romaani aloittaa itsenäisistä osista koostuvan Lujaverinen-trilogian.(Myllylahti)"

Oma arvio:

Sini Helmisen uusin YA-sarjan avaus Hurme vaikutti jo ennakkoon yhtä kiehtovalta kuin sen hurmaava pääkallokansikin, joka on taidokkaan Karin Niemen käsialaa. Olen lukenut kirjailijalta aiemmin ilmestyneen neliosaisen Väkiveriset-sarjan, joka yhdistelee urbaania fantasiaa, romantiikkaa ja kotimaista mytologiaamme. Hurme aloittaa Lujaverinen-sarjan, joka vaikuttaa paljolti samantyyliseltä kuin aiempi sarja, mutta nyt maahisten, keijujen, vedenneitojen ja peikkojen tilalla on aaveita ja niitä näkeviä ihmisiä, joita sanotaan lujaverisiksi, sekä kalmanväkeä, joka auttaa eksyneitä aaveita tuonpuoleiseen.

Olen lievästi huolestunut siitä, että vietän nykyään hautausmaalla melkein yhtä paljon aikaa kuin asukkaat kivien alla. (s. 209)

Kirjan päähenkilö, Seela, on aloittelemassa taiteiden tutkimuksen opintojaan Helsingin yliopistossa ja asuu hautaustoimistoa pitävän enonsa Sepon luona. Kirja alkaa kuitenkin kohtalokkailla Tinder-treffeillä erään Antonin kanssa, joka osoittautuu heti alkuun epäsopivaksi tyypiksi Seelalle. Kun Seela kuulee myöhemmin juuri saman tyypin menehtyneen auto-onnettomuudessa ja sattuupa olemaan enonsa mukana hakemassa vainajan arkkua, kohtalo sekoittaa pakan todellisesti. Seelan kissan Darth Maun mittava eläinlääkärilasku ja huumepussi Antonin pöksyissä tuntuvat Seelasta hyvinkin mukavalta yhteensattumalta.

"Onko mikään enää koskaan normaalia? Tai koskaan ollutkaan?" naurahdan. Kapeat viileät sormet lomittuvat hetkeksi omiini, ennen kuin ne taas erkanevat.

"Ei", Hallan hymy levenee. "Toivottavasti ei." (s. 146)

Yliopistolla Seela tutustuu heti ensimmäisenä päivänä mukavaan Stepaan, mutta ei saa silmiään irti värikkäästi pukeutuvasta ja meikkaavasta, valkohiuksisesta ja kalvakkakasvoisesta Hallasta, joka tuntuu kuitenkin aluksi käyttäytyvän viileän etäisesti Seelaa kohtaan. He ovat jo sattumalta törmänneet ruumishuoneella tilanteessa, joka on vähintäänkin hämmentävä. Pikku hiljaa Halla ja Seela tutustuvat toisiinsa paremmin, koska heillä näyttää olevan yhteisiä ongelmia: Seela on alkanut nähdä välitilaan jääneitä aaveita, joista yksi on aggressiivisesti käyttäytyvä Anton, ja Halla tietää niistä asioista enemmän kuin Seela osaa arvatakaan. Yhdessä heidän on selvitettävä, kuka nostattaa vainajia haudoistaan ja jättää heidät välitilaan haahuilemaan.

On kahenlaisia ihmisiä, jotka pelkää kuolemaa: niitä, jotka pelkää kohdata kuoleman kasvoista kasvoihin", hymyssä Hallan kapeilla huulilla on jotakin lempeää."Ja niitä, jotka pelkää, ettei kuolemalla ole kasvoja." (s. 197)

En paljasta juonesta sen enempää. Lupaan, että mukana on kutkuttavaa romantiikkaa, pienoisia kauhun hetkiä ja ripaus arkielämää, kuten yliopisto-opiskelua, kissan kanssa höpöttelyä ja  hautauspalveluiden arkea. Olen yleensä melko kriittinen YA-kirjojen the Seksikohtaukselle, sillä mauttomasti toteutettu sellainen lytistää usein koko kirjan. Voin kuitenkin vilpittömästi sanoa, että tämän kirjan sekstailu on hoidettu tyylillä ja kauniisti. Seksi on myös esitetty sen verran hienotunteisesti, etteivät asiat lävähdä liian suorina mahdollisesti asiaan vihkiytymättömän nuoren lukijan silmille. 

Kirjassa kulkee myös surullinen teema mukana, sillä Seela on menettänyt kaksi sisartaan auto-onnettomuudessa vuosia sitten. Tämän tragedian vuoksi hänen Turussa asuva perheensä on yhä rikkinäinen, sillä isän mielenterveys on reistannut tuosta lähtien ja tunnelma kotona on aina vähintäänkin varovainen. Seela onkin melkein helpottunut päästyään asumaan Sepon luokse, vaikka tälläkin on omat ongelmansa Anja-vaimon lähdettyä lätkimään. Darth Mau (mikä on suorastaan hulvaton kissannimi!) on Seelalle henki ja elämä, ja onneksi Seppokin pitää kissasta. Lisäksi kirjassa tuodaan esille sukupuolidiversiteettiä eri henkilöhahmojen kautta, vaikka osa näistä jää pelkän statistin rooliin ja niiden tarkoitus paistaa häiritsevästi läpi.

Minulla oli alussa hyvin ristiriitaiset tunnelmat kirjasta. Alussa mietin, annanko arvosanaksi kolmea ja puolta enempää, mutta hilasin loppua kohti arvosanani kuitenkin neljä miinukseen. Kirjassa tuntuu olevan kaikki kunnossa, mutta ehkä sen kauhukomediallinen tyyli ei säväyttänyt minua tarpeeksi. Romanssipuoli jätti minut hiukan kylmäksi, vaikka seksikohtausta tässä aiemmin jo kehaisinkin tyylikkääksi. Hulvattomin kohtaus kirjassa sijoittuu kirjastoon, jossa päähenkilö yhdessä Hallan kanssa päättävät ärsyttää kuollutta kirjastonhoitajaa työntämällä kirjoja takaseinään ja sekoittamalla hyllyjärjestystä. Leipäpyssyllä ampumisineen kohtaus tuo minulle hyvin vahvat Ghostbusters-vibat, ja kyseiseen leffaan kirjassa viitattiinkin humoristisesti.

"Ollaanko me nyt sitten joku vitun Ghostbusters?" (s. 150)

Sen verran kuitenkin koukutuin ja vaikutuin, että aion toden totta lukea myös sarjaan ilmestyvät itsenäiset jatko-osat.

Kirja sopii urbaanin fantasian ystäville, jotka tykkäävät kauhuromantiikasta eivätkä liian vakavamielisistä tarinoista.

Arvosanani 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

 

Muissa blogeissa:

--

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Booklist Queen haaste saa ruksin kohtaan:

Recommended by a Librarian

Vahvat naiset -lukuhaasteesta ruksaan kohdan:

LGBT-kirja

Popsugar haasteessa on kirjalle sopiva kohta:

A book by a blogger, vlogger, Youtube video creator, or other online personality


 Sini Helminen: Sysi. Myllylahti 2022 (Lujaverinen #2)


Kansi: Karin Niemi

"Dark academia kohtaa Beetlejuicen! Mustanhumoristinen Sysi sekoittaa urbaania fantasiaa, kauhua ja sateenkaariromantiikkaa. Hurmeesta tuttu salaperäinen Halla saa oman näkökulmansa esiin opiskelijapiirien hyytävissä tapahtumissa.

Ennen kuin ehti sanoa tipe tipe tip tap, niissä pikkujouluissa oli yksi sammunut. Lopullisesti.

Halla ja Seela ovat taiteentutkimuksen opiskelijoiden pikkujouluissa, kun yksi juhlijoista löytyy kuolleena. Eivätkä oudot kuolemantapaukset jää siihen. Yksi manan majoille lähetetyistä ei jätä Seelaa ja Hallaa rauhaan, ja niinpä heidän on pakko alkaa selvittää, kuka opiskelijapiireissä liikkuva tappaja on. Soluttautuminen 20-luvun larppiin vaikuttaa ainoalta keinolta päästä murhaajan jäljille.

Halla ja Seela jatkavat yhä salaa suhdettaan, vaikka tietävät liikkuvansa vaarallisilla vesillä. Kalmanväki ei katso rajoja rikkovaa rakkautta hyvällä, eikä kiellettyjä tunteita ole helppo pitää kätkössä.

Sysi tarjoaa kuolettavan hyvää young adult -viihdettä ja sopii niin yläkoululaisille kuin nuorille aikuisillekin. Romaani jatkaa Hurmeen (2021) aloittamaa Lujaverinen-trilogiaa." (Myllylahti)


Oma arvio:

Sini Helmisen Lujaverinen-trilogian toinen osa Sysi jatkaa yhtä synkissä vesissä kuin sarjan avausosa Hurme. Karin Niemi on taas ylittänyt itsensä taiteillessaan kirjalle uskomattoman houkuttelevan kannen.

Heti kirjan alussa päästään todistamaan opiskelijabileissä sattunutta murhaa, ja tämän jälkiseurauksena Seela saa kintereilleen hyvin äkäisen poltergeistin, kun myös pikkujouluissa murhatun nuoren miehen tyttöystävä saa myöhemmin surmansa ja haluaa syyllisen kiinni. Tämä rasittava henki haluaa juuri Seelan selvittävän, kuka hänen kultansa tappoi. Halla on tietenkin huolissaan, sillä henki meinaa aiheuttaa monia vaaratilanteita hänen rakkaalleen.

"EI! Mä en tiedä sen nimeä. Etsikää se! Tappakaa se! Tai - " (s. 140)

Sarjaan saadaan myös uusia henkilöhahmoja. Halla törmää kohtalokkaana murhayönä bileissä erityisen charmikkaaseen Toniin ja saa myöhemmin tietää tämän olevan samoissa hommissa kuin hänkin. Toni osaa olla melkoisen hurmaava, ja vaikka Halla on hulluna Seelaan, hän tuntee kummaa vetoa myös tähän tyyppiin. Seela taas saa tutustua omalaatuiseen Helgaan, jonka hänen enonsa Seppo palkkaa hautaustoimistoonsa toimistotyöntekijäksi. Helgassa on kuitenkin jotain epäilyttävää, mutta Seppo ei huomaa mitään sellaista, koska on hiukkasen hurmaantunut tästä rempseästä naisesta.


"Kuule, me ollaan taidettu alottaa tää nyt vähän väärällä jalalla? Meidän pitäis kuitenkin tässä tehdä yhdessä töitä." (s. 72)

Samalla kun Seela ja Halla yrittävät nauttia toistensa seurasta niin, ettei Kalmanväki saisi tietää heidän kielletystä suhteestaan, he joutuvat selvittelemään salaperäisiä surmia. Seela saa suututettua parhaan ystävänsä Stepan kommentoimalla tämän suhdettaan erääseen Seelalle erittäin tuttuun tyyppiin. Vastoinkäymisiä siis tuntuu riittävän.

"Kai te muistatte olla varovaisia?" (s. 53)

Tapahtumien myötä päästään tutustumaan liveroolipelaamisen maailmaan, sillä Seela ja Halla päättävät seurata Kristiania, joka tuli tutuksi ensimmäisen osan konnana. He epäilevät, olisiko tällä osuutta murhiin, joissa henget ovat mystisesti jo häipyneet ruumiista, ennen kuin kukaan Kalmanväestä on ehtinyt paikalle sitä vapauttamaan. Nämä olivat mielestäni kirjan kiehtovimpia osioita, sillä larppaus on minulle ihan outo maailma, ja oli mielenkiintoista seurata, miten intensiivisesti niihin valmistaudutaan pukeutumalla ja tutustumalla omiin rooleihin ja pelin sääntöihin. Viimeinen larppi päättyy hyvin dramaattisesti.

"Oletko sä koskaan kokeillut, miltä se tuntuu?  Maistaa pisara sellaista elämää, joka ei ole haaleaa, ei jo poistuneen kylmää ja heti kaikkoavaa... se on kuin jois aurinkoa, ja monta päivää sun on lämmin olla, kaikki on ihan niin kuin silloin ensimmäisellä kerralla, sä voit olla ihan niin kuin kaikki muut..." (s. 281)

Uusista henkilöhahmoista Toni jäi kiehtomaan minua eniten, ja toivoisin hänen yhä pysyvän tarinassa mukana sarjan viimeisessä osassa. Helga taas jäi hiukan turhaksi hahmoksi.  Henkilöiden välillä tuntui nyt olevan jos jonkinlaista skismaa, kuten aiemmin mainitsemani Seelan ja Stepan riita, Hallan ja Udun erimielisyydet jne. Seelan ja Hallan rakkaus on kirjan keskiössä, mutta ei saa liikaa tilaa muiden tapahtumien kustannuksella. 

Kirjan juoni vetää suhteellisen tasaisesti eteenpäin, mutta jotain minusta tässä jää puuttumaan, etten pääse kovin syvälle kirjan maailmaan ja henkilöiden ajatuksiin. Niinpä tämä sarjan toinen osa ei saa minulta ihan yhtä hyvää arvosanaa kuin ensimmäinen osa. Sysi jatkaa kuitenkin ansiokkaasti vetävää ja tummanpuhuvan urbaanin fantasian ystäville suositeltavaa sarjaa.

Arvosanani 3+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

--

Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:

Booklist Queen: LBGTQ-book
Seinäjoen kaupunginkirjasto: 9. Kirjassa ollaan työpaikalla
YA-spefi: LGBTQIA+

Samantyylistä luettavaa:

Väkiveriset-sarja: Sini Helminen 

Brown Girl -sarja: Mintie Das

 


1 kommentti:

Anki kirjoitti...

Tällaista kirjaa en ole koskaan lukenut, niin erikoiselta vaikuttaa. Harvemmin tulee luettua ya-kirjallisuutta, mutta voisin joskus lukea tämän.