Sang: Elina Pitkäkangas. WSOY 2022 (Sang #1)
" 'Niin kauan kuin Qiu lentää vuorisolassa, minulla on mahdollisuus tuntea vielä häivähdys kotia.'
Eeppinen romaani vallasta ja rakkaudesta kuvitteellisessa tulevaisuuden Itä-Aasiassa lumoaa ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Kun ihmisarvoa määrittää raha ja onnellisuutta perhe, mitä jää jäljelle kun ne riistetään?
Koukuttava fantasiaromaani vie kylmiin vuoristoihin ja hiostaviin kaupunkeihin, äänekkäille basaareille ja hovin yltäkylläisiin saleihin, Mustien sateiden jälkeiseen maailmaan, jossa ihmisarvo mitataan rahassa.
Kong Dawei, köyhän vuoristokylän totinen nuorukainen, ajautuu onnettoman tapahtumaketjun seurauksena valtakunnan eteläiseen pääkaupunkiin, jota hallitsee julma matriarkka. Kun enempää menetettävää ei enää ole, Daweilla on vain yksi päämäärä: päästä takaisin rakkaidensa luokse hinnalla millä hyvänsä." (WSOY)
Oma arvio:
"Huh, kuinka taidokasta!" oli ensiajatukseni, kun laskin käsistäni Elina Pitkäkankaan uusimman YA-romaanin Sang, joka aloittaa samannimisen sarjan (trilogian ehkäpä?) Olen pitkään seurannut kirjailijaa somessa ja tiesin jo etukäteen, että hän on tehnyt valtavasti taustatyötä tämän romaanin eteen, jonka tarina sijoittuu kuvitteelliseen itä-aasialaiseen Fusangin valtioon. Tiesin myös, että odotettavissa on eeppistä fantasiaa, jännittäviä hetkiä ja tunteiden myrskyjä, sillä olen lukenut Pitkäkankaan aiemman mahtipontisen ja tunnemyrskyisen Kuura-trilogian sekä sen esiosan Hukan perimät, joita pidän yksinä lempifantasioistani.
"Sinun veresi on minun vertani" (s. 241)
16-vuotias Kong Dawei menetti äitinsä ollessaan neljän vanha. Isoveljensä Kong Qirenin eli Renin kanssa he onnistuivat piilottelemaan kotona kahdestaan jonkin aikaa, kunnes heidät löydettiin ja toimitettiin Namla Kolman orpokotiin, jossa rakas ja topakka Täti on pitänyt heistä tähän saakka huolta. Fusangissa jokaiselle kansalaiselle asennetaan nelivuotiaana geren, oma ranneke, joka toimii niin tunnistimena kuin valuutan säilyttäjänä. Jokaisen kansalaisen on maksettava valtiolle kansalaisvelkaa säännöllisin väliajoin, jotta pysyisi kelvollisena kansalaisena.
Ilman gereniä ei ole mitään. Pahin rangaistus onkin, jos käsi katkaistaan gereniä myöten kokonaan. Silloin jää kadulle muiden armoille. Kansalaisvelka on oltava suoritettuna kokonaan, kun täyttää 20 vuotta. Jos tähän ei kykene, tulee lähtöpassit pelätylle Narakan työleirille. Jos on varoja, voi suorittaa myös muiden velkoja kuin omiaan. Näin vastuuntuntoinen Dawei tekeekin kirjan alussa: hän haluaa maksaa orpokodin muiden lasten velkoja tasaisesti pois, koska tienaa jonkin verran bianfun eli huumekuriirin roolissaan.
Aivan, Dawei toimii veljensä Renin tavoin bianfuna, sillä vaikka toiminta on hyvin kyseenalaista, sillä tienaa hyvin. Nyt Ren on kuitenkin kadonnut, ja koska hän täyttää pian 20 ja hänellä on yhä kansalaisvelkaa, Dawei on peloissaan veljensä puolesta. Hän on yleensä toiminut kuriirikeikoillaan yhdessä veljensä kanssa, mutta ensimmäistä kertaa joutuukin keikalle holtittoman Ruby Shay -nimisen tytön kanssa. Tämä keikka päättyy melkoiseen verilöylyyn, minkä takia Dawei raahautuu järkyttyneenä orpokotiin hakemaan lohtua ystävältään Draylta. Koska viranomaiset takuulla alkavat etsiä verilöylyssä kuolleiden murhaajia, täytyy Dawein ja Renin lähteä pakomatkalle pääkaupunkiin Penglaihin. Dawein gerenissä on huomattava summa rahaa, sillä Ruby Shay ehti siirtää hänelle puolet ryöstämästään saaliista verilöylyn päätteeksi. Dawein on jätettävä myös hyvästit rakkaalle Draylle, jonka seurassa hän kokee hyvin lämpimiä tunteita. Paljon jää tunteita ilmaan ja sanoja sanomatta - tai pikemminkin viittomatta.
"---Mitä tahansa tapahtuukin, olen täällä, kunnes palaatte.---" (s.84)
Mutta pystyvätkö Ren ja Dawei pakenemaan virkavaltaa suurkaupungissakaan ja perustamaan rahoilla teehuonetta, kuten Tädin suunnitelma oli? Dawei joutuu Valkoisen Tiikerin klaanin valtiattaren varjelija-koulutukseen. Pelätyt ja kunnioitetut varjelijat ovat Valkoisen Tiikerin klaanin perheenjäsenten henkivartijoita. Hän joutuu eroon Renistä, mutta onneksi hänellä on apunaan rakas haukkansa Qiu, jonka kanssa hän pystyy muodostamaan mystisen yhteyden, sillan. Hän saa myös ystäviä ja liittolaisia muista varjelija-koulutettavista. Daweilla on vain yksi tavoite: hänen on päästävä takaisin veljensä luo, mikäli tämä on yhä elossa. Kovan koulutuksen tuoksinassa hänen ajatuksensa ajautuvat myös ystäväänsä Drayhin ja kaikkeen siihen, mitä heidän välillään ehtinyt tapahtua - ja jäänyt tapahtumatta.
"Jos niin on tarkoitettu, sielunne kohtaavat uudelleen seuraavassa elämässä. Hän ei välttämättä ole veljesi, mutta tunnistat hänet. Sitä on vain odotettava." (s. 159)
Sang pitää otteessaan hyvin alusta loppuun. Juoni on rakennettu hyvin enkä pitkästynyt kertaakaan, vaikka monesti fantasioissa minulle saattaa käydä. Tasaisesti toimintaa tarjoavan juonen lomassa tulee vastaan yllätyksiä, niin mukavia kuin ikäviäkin. Pitkäkankaan rakentama dystopissävytteinen maailma on erittäin ainutlaatuinen ja kiehtova, muttei liian monimutkainen ja epäuskottava ymmärtää. Huomaa, että maailmanrakentamiseen on nähty aikaa ja vaivaa. Dawei on sympaattinen henkilöhahmo niin heikkouksine kuin vahvuuksineen. Hänen ja Drayn yhteys on kuvattu hyvin tunteikkaalla tavalla. Myös se, miten Dawei välittää perheestään, veljestään Renistä ja orpokodin sisaruksistaan, on ihastuttavaa. Lisäksi kirjassa kuvataan upeasti Dawein ja hänen haukkansa, Qiun välistä yhteyttä.
Hänen silmänsä kiiluivat kuin öisellä petoeläimellä. Mutta ääni oli lempeä, kun hän kuiskasi: "Liian paljon, priya..?" (s. 274)
Kirjassa kieli on hyvin tärkeässä roolissa. Dawei viestii viittoen, sillä äitinsä kuoleman jälkeen hän on lakannut puhumasta. Fusangissa sellaisia kutsutaan anjingeiksi eli hiljaisuusvalan vannoneiksi. Muutenkin kirjassa mainitaan usein erilaisia murteita, puhutaan kielen rakenteista ja sanojen merkityksistä. Tämä on mielenkiintoinen lisä kirjan tarinan ohelle.
Olipa iloinen yllätys, että Sang saa jatkoa. Olisikohan ihan trilogia tulossa? Moni asia jäikin vielä auki, joten jään innolla odottelemaan jatkoa Dawein, Renin ja Drayn tarinaan. Pitkäkankaan kirjoja lukeneena aavistelen, että sarjan toisessa osassa saattaisi olla eri henkilö pääosassa, ja se saattaisi olla esimerkiksi Ren. Jännityksessä on hyvä elää.
Erikoismaininnat annan vielä Kaisu Sandbergin loihtimalle upealle kannelle.
Arvosanani 4,5
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Muissa blogeissa:
Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:
Booklist Queen: Epic adventure
Naraka: Elina Pitkäkangas. WSOY 2024 (Sang #2)
"Kong Dawei on palannut kotiseudulleen, mutta mikään ei ole entisellään. Lukijoiden rakastaman ja asiantuntijoiden kiittelemän teosparin toinen osa on vivahteikas ja intensiivinen romaani sodasta, moraalista ja kaiken kestävästä rakkaudesta.
Huippusuositun Sangin jatko-osa esittelee Fusangin maakunnan, Narakan, jonne epäonniset kansalaiset lähetetään työleirille. Narakan synkeissä kortteleissa kytee vastarinta. Kun vankeudesta paennut Kong Dawei löytää itsensä Rautakapinan ytimestä, hän joutuu kohtaamaan uskollisuutensa rajat. Kenen puolelle asettua, kun toverit käyvät toisiaan vastaan? Voiko sodassa olla voittajia?" (WSOY)
Oma arvio:
Kyllä vain, pitkällisen odottelun jälkeen Naraka on hyppysissäni. Sain arvostelukappaleen jo tovi sitten, mutta koska kirjapinoni on loppumaton, luin ensin muutamat kauemmin odottaneet kirjat, ennen kuin aloitin tämän. Tämän Sang-kirjaparin toisen osanhan piti ilmestyä jo keväällä -23, mutta julkaisu siirtyi vuodella eteenpäin.
Arvuuttelin Sang-kirjan arviossani, että Narakan näkökulmahenkilönä saattaisi olla esimerkiksi Kong Dawein isoveli Kong Qiren, mutta näin ei ole, vaan kirjan tapahtumat koetaan yhä Dawein silmin. Renin vaiheita kirjassa on kuitenkin ihan mukavasti (vaikkei mielestäni riittävästi.)
Vielä kaksi vuotta sitten olin tehnyt kaikkeni, jotta perheenjäseneni säästyisivät Narakalta. Nyt olin aikeissa viedä heistä tärkeimmän sinne itse. (s. 56)
On kulunut kaksi vuotta siitä, kun Ren lähetettiin Narakan pakkotyöleirille. Dawei on päättänyt löytää rakkaan veljensä, mutta miten hän saisi sanottua rakkaalleen Draylle, että on lähdössä etsimään Reniä? Draylla on kuitenkin asiaan oma ratkaisunsa, sillä hän ei todellakaan halua päästää Daweita luotaan enää toista kertaa. Dawein vastusteluista huolimatta hän lähtee tämän mukaansa vaarallliselle matkalle kohti Narakaa. Siellä seuduilla majailee myös Rautakapinan ydin, johon Ren-velikin on kuuleman mukaan liittynyt. Mukaan seurueeseen lähtee myös Renin bianfu-rakas Freya, joka on saanut tarpeekseen päihderiippuvaisen isänsä seurasta.
Kolmikko joutuu kuitenkin tekemään heti isoja uhrauksia, jotta he pääsevät tarkoin vartioituun Yudun kaupunkiin. He törmäävät vanhaan tuttuun Ruby Shayhin, bianfuun, jonka takia Dawei joutui aiemmin hankaluuksiin. Pian he pääsevät myös tapaamaan Renin, mutta veli ei ole enää entisenlaisensa - huumaavat savut ovat vieneet nuoren miehen mennessään. Hän kuitenkin muistaa rakkautensa Freyaa kohtaan, mutta on ihmeen äkäinen Daweille. Onko Dawei menettänyt veljensä lopullisesti? Ihmiset kyräilevät demonina pitämäänsä Daweita, sillä sana varjelijan saapumisesta Narakaan on kiirinyt. Rautakapinan johtaja Lao Yang uskoo kuitenkin hyötyvänsä Dawein uskomattomista qi-voimista, joita hän oppii käyttämään päivä päivältä paremmin.
"Joko ymmärrät...?" hän kuiskasi. "Me emme ole samanlaisia." (s. 241)
Dawei ei voi ymmärtää, miten Ren on voinut liittyä Rautakapina-porukkaan, sillä heidän toimintansa eivät sovi hänen moraalitajuunsa. Toki Narakan vankien olot vaativat pikaista korjausta, mutta viattomien sivullisten vahingoittamista Dawei ei hyväksy. Hän kärsii yhä Valkoisen Tiikerin Klaanin aikaisista traumoista, kuten rakkaan Qiu-haukkansa kuolemasta ja vankeudesta Rouva Jianin kidutettavana. Onneksi hän saa lohtua Draysta, jonka kanssa tunteet alkavat päästä valloilleen Dawein paluun jälkeisen haparoinnin jälkeen. Luvassa onkin ihanan tunteikkaita hetkiä näiden kahden nuorukaisen välillä.
"Sinä autoit minua selviytymään joka ikinen päivä. Joka ikinen yö. Elin muistoja sinusta silloin, kun en halunnut elää tässä kehossa. Sinä pidit minut järjissäni." (s. 150)
Kirjan tapahtumat tiivistyvät loppua kohti eikä verisiltä taisteluilta voida välttyä. Dawei joutuu pyörtämään periaatteissaan, eikä aina oikein tiedä, kenen puolella onkaan. Hän tekee kuitenkin kaikkensa suojellakseen rakkaitaan. Mutta kenen puolella Ren oikein on? Ren ei juuri puhu omista Narakan kokemuksistaan Daweille, mutta muodostettuaan sillan veljensä kanssa tämä pääsee kurkistamaan hänen päänsä sisään. Ihan mielenkiintoinen ratkaisu tuoda toisen henkilöhahmon muistoja lukijalle on tämä.
Minun täytyy myöntää, etten sukeltanut ihan niin antaumuksella Narakan juonenkäänteisiin kuin aiemman Sang-osan. Parasta antia ovat yksityiskohtaiset maiseman ja rakennusten kuvaukset, kieleen liittyvät yksityiskohdat ja ehdottomasti Dawein ja Drayn kuumat hetket, jotka eivät ole kuitenkaan överiydellä pilattuja, vaan tosi kauniita ja herkkiä kohtauksia. Taistelua kirjassa on yllättävän vähän, mutta nekin vähät ovat melko raakoja ja dramaattisia. Taistelun vähyys ei minua haittaa, sillä en ole mikään taistelukohtausten suuri ystävä. Muulta osin juoni kulkee välillä hiukan liian tahmeasti minun makuuni, ja mahtipontisuutta olisi voinut himmailla hiukan, mutta muuten Narakan tarina on hyvin huippuunsa hiottu ja yksityiskohtia myöten tarkkaan mietitty.
Hän makasi liikkumatta, mutta hänen ajatuksensa juoksivat. Tällä tavalla ihmiset kuolivat. Hetkenä, jona he eivät nähneet enää toivoa. (s. 327)
Pitkäkankaan vahvuuksia on tunnelman luominen ja tunteikkuus, ja ne tulevat myös Narakassa vahvasti esille. Ihan kyynelehtimiseen asti ei kirjan tunnekuohut minua tällä kertaa vieneet, mutta muuten sydämeni kyllä sykähteli kirjan vaiheille ja etenkin loppuratkaisulle.
Kiitos ja kumarrus myös Kaisu Sandbergille jälleen upeasta kansitaiteesta!
Annan arvosanaksi tälle 4
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Muualla:
Samantyylistä luettavaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti