Oboin kirja: Veera Salmi. Otava 2022
"Huikea romaani maailmasta, josta lukutaito on hävitetty, ja pojasta, joka ei usko tarinoihin.13-vuotias Oboi on karannut etsimään entistä kotitaloaan. Hän päätyy katastrofin kärsineeseen kummalliseen kaupunkiin, jossa kukaan ei osaa lukea. Ihmisten toimia ohjaa kämmeneen kytketyn laitteen kautta salaperäinen Wanda, joka kertoo heille kaiken, mitä heidän pitää tietää ja tehdä. Kirpputorilla Oboi törmää naiseen, joka antaa hänelle kirjan. Naisen mukaan kirja voi muuttaa kaiken ja auttaa löytämään sen minkä Oboi luuli kadonneen ikuisesti. Ja yhtäkkiä tarinoita inhoava Oboi saakin huomata, että hänestä on tullut tarinan sankari, se orpo poika, jonka pitää pelastaa koko maailma."(Otava)
Oma arvio:
Kun näin tämän Veera Salmen uusimman kirjan kuvailun kustantajan luettelossa syksyllä, mietin, tartunko tähän ollenkaan, sillä maininta "lukutaito" takakansitekstissä pani minut miettimään, että sorrutaanko kirjassa nyt valistamaan liian "tätimäisesti" lukutaidon merkityksestä nuorille lukijoilleen. Lukutaito on tärkeä asia, mutta onko se liian läpinäkyvää, jos se on fiktiivisen, nuorille suunnatun kirjan keskeisenä teemana? Tämmöisiä pohdiskelin, kunnes postilaatikkooni tupsahti yllätyksenä arvostelukappale tästä kirjasta. Eipä auttanut kuin tarttua kirjaan ja muodostaa mielipide vasta sitten.
Ensin on ihan pakko hehkuttaa kirjan kaunista kantta! Nelli Långstedt on loihtinut kirjalle uskomattoman kauniin ja yksityiskohtaisen kannen, jonka kuvien merkitykset alkavat avautua lukijalle vasta kirjaa lukiessa. Mitä tarkoittaa punainen lentokone, entä kettu? Mitä ovat nuo hienot kasvihuonekuvut tuossa oikealla yläkulmassa?
Miksi sinä luet heille satuja? Mikset kerro oikeasta maailmasta? (s. 106)
Kirjan alussa saan tutustua 13-vuotiaaseen Oboihin, joka on juuri saapunut ihan oudon kaupungin laidalle, jossa ihmiset käyttäytyvät hyvinkin kummallisesti. Miksi ihmeessä hän on siellä ja mistä hän on oikein tulossa? Kaikki tämä alkaa toki selvitä, kun Oboi valottaa vaarallista pakomatkaansa vankilasta, Tómos-Raamatista, jonne hän on ollut suljettuna kolmossisarustensa Marmeladin ja Fantan, sekä lukuisien muiden lailla, ilman parempaa tietämystä siitä, miksi. Vankilaan jäivät myös Oboin rakas ystävä Petite sekä oppi-isä Aristo. Uudessa kaupungissa ihmiset ovat pukeutuneet harmaisiin, ovat jotenkin ponnettomia ja tuijottavat vain kämmeniinsä, joista loistaa outoa valoa.
Osa ihmisistä on kuitenkin erilaisia: kirpputorilla erilaista tavaraa myyvät, resuiset ihmiset näyttävät eläväisemmiltä. Siellä Oboi törmää naiseen, jonka valikoimissa oleva tummakantinen kirja houkuttelee tätä, vaikka Oboi ei juuri pidä kirjoista eikä varsinkaan tarinoista. Siitä huolimatta, vaikka niitä vankilassa lukikin. Erikoisesti käyttäytyvä nainen suorastaan tyrkyttää kirjan Oboin mukaan. Torireissulla Oboille myös selviää, että tämä outo kaupunki on nimeltään Vuorikaupunki, mutta jos haluaa sanoa sitä sen oikealla nimellä, joutuu pulaan. Berihelland on jotain sellaista, mikä kaupunki on ollut, ennen kuin kaikki muuttui.
- Berihelland! Kuiskasin ääni innosta ja jännityksestä täristen, kuin kokeillakseni, mitä tapahtuisi, kun nimen sanoi ääneen. Tuuli tarttui hiuksiini, repäisi reppuani ja jos olisin uskonut moisiin enteisiin, olisin kai pitänyt sitä varoituksena. (s. 43)
Myöhemmin Oboi törmää kaupungilla mystiseen, kalpeaan tyttöön, Thuleen, joka johdattaa Oboin vanhaan kirjastoon. Siellä asuu muitakin kodittomia, sellaisia, jotka eivät kulje harmaissa eivätkä tuijota kämmeniinsä. Kun Thulelle selviää, että Oboi osaa lukea kirjoja, hän ja kirjaston väkeä luotsaava Samuel ovat riemuissaan. Oboille selviää, että lukeminen ja lukutaito on kiellettyä tässä Vuorikaupungissa, jota johtaa mystinen Wanda. Ihmiset, joita kodittomat kutsuvat normoiksi, pidetään vallassa kämmeneen asennettujen älylaitteiden eli Kjammeneiden avulla. Lapset ovat töissä biosfääreissä, joissa tuotetaan kaupunkiin happea kasvien avulla. Kaikki tämä tieto saa Oboin haukkomaan henkeään. Hän on aina ollut penseä tarinoiden suhteen, vaikka he kyllä lukivat vankilassa ollessaan, mutta että lukeminen olisi kiellettyä ja vaarallista! Thule näyttää pelkäävän Wandan valtaa niin, että siitä puhuessaan jäätyy kesken kaiken. Ihan siis kirjaimellisesti, hänestä tulee hetkeksi kuin jääpuikko.
Ennen kuin kiemurainen totuus alkaisi valjeta sinulle, sinun oli löydettävä ympärillesi ystäviä, joihin voisit luottaa. Nyt olit saapunut sellaiseen paikkaan. Sinä olit saapunut turvasatamaan, jossa salasana oli turvallista lausua. Sinä olit muutoksen avain, ja ensimmäiset askelet oli nyt otettu. Rohkeus, sitkeys ja mielikuvituksen valo, ja niiden myötä vapaus! (s. 71)
En halua paljastaa kirjan juonesta juuri enempää, sillä sen tarjoamat yllätykset täytyy ehdottomasti kokea itse. Kirjan tarina jatkuu niin hämmästyttävän monisäikeisenä, että voin vain haukkoa ilmaa hämmästyksestä. Kirjan tarinaan sekoittuu intertekstuaalisesti useita, tuttuja tarinoita, ja lukija saa jatkuvia ahaa-elämyksiä juonen edetessä. Alussa mietin, että tämä kirja olisi alakoululaisille suunnattu lastenkertomus, mutta tarinan moniulotteisuus tekee tästä minusta enemmänkin varhaisnuorten kirjan. Viitos-kutoset ja seiskat saavat tästä kirjasta varmasti parhaiten irti (kustantajan ikäsuositus onkin 12+). Ja ehdottomasti aikuiset!
Kettu työntyi Petitin jalkaan kiinni, katsoi häntä kuin anoen.
- Se haluaa, että kesytät sen, sanoi Thule.
Sitten me purskahdimme nauruun, myös Petit. (s. 157)
Lukutaito-teema ei ole mitenkään häiritsevän valistavasti esillä tässä kirjassa, vaikka se onkin hyvin keskeinen asia. Tärkeintä tässä on tarinat ja niiden merkitys ihmisille. Kirjassa tarinat todellakin heräävät eloon tavalla, joka tekee tästä ihanan oivaltavan lukukokemuksen aikuisellekin lukijalle. Salmi on loihtinut kirjaan kiehtovan, dystopisen maailman, jota ei ole kuitenkaan liian vaikea hahmottaa. Kuitenkin hieman pienemmille lukijoille kirja voi vielä olla vähän hankala. Välillä juonenkäänteet tuo mieleeni nuorille aikuisille suunnatun romaanin, Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli (2019), jossa myös juonenkäänteet olivat hyvin yllätyksellisiä. Myös Salmen aiemmin kirjoittama Saari (2018) on hyvin samantyyppinen, eli juoneltaan kuin tarinaltaan niin hieman moniselitteisempi varhaisnuorten kirja.
Niin kuin tarinoilla, on sinulla ja minullakin alku ja loppu, lopussa on piste. Piste on pieni o. (s. 39)
Pidän kovasti siitä ideasta, miten kirjan nimi viittaa tarinan ja juonen kannalta hyvin keskeiseen symboliin, tuohon Oboin kirpputorilta ostamaan nahkakantiseen kirjaan, jonka kannessa on iso O, ja joka alkaa ikään kuin itse kirjoittamaan itseään.
Hirmuisen lähelle nykymaailman tilaa liippasi kirjan alkuvaiheilla kuvaus siitä, mitä tapahtui Berihelland-nimisen kaupungin ihmisille, kun mystinen virus laitettiin leviämään lepakoiden kautta ihmisiin ja se koitui suurimman osan kohtaloksi. Mietin, olisiko tämän voinut toteuttaa jollakin toisella tavalla, sillä näin pandemian aikoina joka tuutista jo varmasti tulee mainintoja viruksista. Onneksi tähän kohtaan ei jumiuduttu vaan se oli lyhyesti käyty läpi.
Arvosanani 4,5
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta, jota en olisi itse hoksannut edes pyytää.
Muissa blogeissa:
-
Samantyylistä luettavaa:
Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:
Helmet: 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
Booklist Queen: With a Bird on the Cover
Seinäjoen lukuhaaste: 6. Kirjassa ollaan vankilassa
Popsugar haaste: A Book Featuring a man-made Disaster
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti