"Elämä kuudesluokkalaisena on täynnä noloja tilanteita. Joskus pienikin julkinen moka tuntuu maailmanlopulta. Varmin paikka ajautua noloihin tilanteisiin on tietenkin alakoulumokailujen klassikko, leirikoulu!
Kierrokset kiihtyvät, kun Korpikylän koulun nuoret valmistautuvat leirikouluun. Ainekset vuosisadan mokalle ovat valmiina jo siinä vaiheessa, kun luokka saa myytäväkseen laatikkotolkulla pikkuleipiä. Mutta entä hössöttävät vanhemmat?
Onks noloo jos ei löydä paikkaansa bussissa? Tai jos laulaa leirinuotiolla antaumuksella kun kaikki muut ovat jo lopettaneet? Erityisesti noloutta pohtii Petja, jonka paras ystävä Toni viihtyy nykyään paremmin reippaan Malikin seurassa.(Lasten Keskus)
Aiemmin ilmestynyt:
Onks noloo? 2016
Oma arvio:
Luin ja arvioin kirjan yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni kanssa.
Kirjan alussa Korpikylän kutosluokka valmistelee leirikouluun lähtöä, ja heidän täytyy myydä pikkuleipiä. Onks pikkuleipien myyminen noloo? No ainakin kirjan päähenkilöille Petjalle ja Tonille, jotka arastelevat ja kinastelevat ovien takana, kumpi hoitaa puhepuolen. Kaikista jännittävintä on yrittää myydä keksejä kerrostalon kyylämummolle, josta tuleekin kuitenkin heidän tyytyväisin asiakkaansa. Tyttäreni mielestä tämä oli kirjan hauskin kohta, sillä kun mummo kysyi heiltä: "Paljonkos maksaa?" vastasivat pojat: "Ai me?"
Onks hössöttävä isä nolo? Petjan isä puuttuu poikansa pakkaamiseen ja hössöttää muutenkin niin, että ihan lukijaakin alkaa nolottaa. Leirikoulubussissa Petja saa ikäväkseen huomata, että hänen paikkansa Tonin vieressä on varattu. Siinä istuu Malik, jonka seurassa Toni tuntuu viihtyvän yllättävän hyvin. Tästä seuraakin sitten koko lopputarinan ajan Petjan mustasukkaisuutta, mutta toki leirikoulussa tapahtuu monenlaisia muitakin kommelluksia ja jäyniä. Lopussa käy kuitenkin hyvin ja Petja tajuaa, ettei hänen ystäväänsä voi kukaan viedä.
En ole lukenut Ronja Salmen aiempaa sarjan kirjaa, mutta pidän tämän kirjan ideasta: mitä kaikkea nolottavaa voi varhaisnuoren elämässä tapahtuakaan, ja miten näistä nolouksista selvitään. En silti kuitenkaan hirveästi nauti tämäntyylisestä kirjallisuudesta, jossa koko ajan tapahtuu jotakin hassua ja hullunkurista. Harmikseni myös kirjassa tytöillä tuntuu olevan statistin rooli. Uskon kuitenkin, että tällainen uppoaa juuri 4-6-luokkalaisille pojille, miksei toki tytöillekin. Tyttäreni suosittelisi kirjaa sekä tytöille että pojille ikähaarukassa 9-14.
Kirjassa on hauska ja runsas mustavalkokuvitus, joka ei kuitenkaan ollut tyttäreni mieleen. Myöskään kirjan nimeen hän ei ollut tyytyväinen. Hän piti kuitenkin Petjasta, koska se oli hänen mielestään niin mukava. Koko kirjaa hän luonnehtii yhdellä sanalla hauskaksi ja tarinan loppu oli kuulemma onnistunut. Hän aikoo ehkä vielä lukea kirjan joskus itse uudelleen.
Tyttäreni arvosana 2,5
Minun arvosana 3,5
Yhteisarvosana 3
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitämme kustantajaa.
Onks noloo? Leirikoulussa muissa blogeissa:
2 kommenttia:
Onks noloo ilman leirikoulua oli viime vuoden Kirjan ja Ruusun päivän teos. Hienoa, että olet saanut lapsinäkökulman mukaan, lapsille tämä on suunnattu.
Kiitos, Jokke, palautteesta! Juu, pyrin tekemään lasten kanssa näitä lastenkirja-arvioita niin kauan, kuin heillä innostus riittää, sillä on tosiaan kiva saada heidän näkökulma esille :)
Lähetä kommentti