"Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa.
Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle ja elää oman kotinsa suojissa, kuin kuplassa. Olly on poika, joka muuttaa naapuriin ja Maddyn sydämeen.
"Sairauteni on yhtä harvinainen kuin kuuluisakin. Periaatteessa olen allerginen maailmalle. En lähde kotoa mihinkään, en ole poistunut sieltä seitsemääntoista vuoteen. Ainoat ihmiset, jotka tapaan, ovat äitini ja sairaanhoitajani Carla.
Mutta eräänä päivänä naapuriin ajaa muuttoauto. Katson ulos ikkunasta ja näen hänet. Hän on pitkä, hoikka ja pukeutunut mustaan - mustaan t-paitaan, mustiin farkkuihin, mustiin tennareihin ja mustaan pipoon, joka peittää hänen hiuksensa kokonaan. Hän huomaa minun katsovan ja tuijottaa minua. Tuijotan takaisin. Pojan nimi on Olly.
Ehkä tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta aina jotain voimme arvata. Esimerkiksi sen, että minä tulen rakastumaan Ollyyn. Siitä seuraa epäilemättä katastrofi." (#kirja)
Oma arvio:
"Olet tosiaan kuin sadusta. Prinsessa Madeline ja lasilinna."(s. 81)
Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa spoilaamatta toisten lukukokemusta. Yritän nyt varovaisesti avata ajatuksiani menemättä liian pitkälle juonenkulkuun. Pienenä vinkkinä muille kirjaan tarttuville voisin sanoa, että jos et halua tietää olennaisia käänteitä, älä katso kirjan takaosasta liitekuvia elokuvasta, sillä niistä voi tehdä melko nopeasti johtopäätökset kirjan lopun tapahtumista. Minä tein se virheen, joten puhun kokemuksen syvällä (möreällä) rintaäänellä. Onneksi tästä huolimatta kirja osasi hämmästyttää minut lopussa kuitenkin.
Immuunipuutosta (SCID) sairastavan Maddyn elämä tuntuu alkuun hyvin auvoisalta ja vakaalta suojatussa kodissaan. Maddyn hoitaja Carla on ihana, äiti hauska ja Maddyn elämä kuluu lähinnä hänen lempikirjojensa, kouluprojektiensa ja äiti-tytär-peli-iltojen parissa. Kun Olly muuttaa Maddyn naapuriin, hänen elämänsä keikahtaa nurin, ja hän alkaa kaivata muutakin - ja tuntea jotain ihanaa. Maddyn ja Ollyn hauskat pantomiimit ja lappuviestittelyt ikkunan kautta tuovat hänelle ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja heidän sähköpostittelunsa ovat nokkelia ja piristäviä. Maddyä huolettaa Ollyn isän väkivaltaisuus, sillä hän saa usein seurata aitiopaikalta heidän perheriitojaan. Olly on melko vähäsanainen isästään, mutta Maddy ei jätä aihetta rauhaan. Keskustelu keskustelulta Maddyn ja Ollyn yhteys syvenee.
"En minä ole rakastunut. En voi olla."
"Miksi et?"
" Mitä järkeä siinä olisi?" Kysyn ja nostan kädet pystyyn. "Jos minä rakastuisin, se olisi suunnilleen sama kuin vailla makunystyröitä oleva ihminen ryhtyisi ruokakriitikoksi. Se olisi sama kuin värisokea taiteilija. Se olisi sama kuin -"
"Menisi yksin naku-uinnille." (s.86)
Carla näkee, kuinka Maddy alkaa muuttua eikä halua seistä rakastuneen nuorenparin tiellä. Hän järjestää salaa Carlan äidiltä nuorille mahdollisuuden tavata, toki Ollyn on käytävä tarkat puhdistukset läpi joka kerta. Maddyn ja Ollyn kohtaamisissa kipinöi, sillä niissä on juuri sellaista ihanaa kielletyn hedelmän makua. Kosketus tai suudelma voi olla Maddylle kuolemaksi. Kaikki ei pysy kuitenkaan ikuisuuksiin salassa, ja Maddy elämä muuttuu entistä suojatummaksi. Hänen on tehtävä tärkeitä päätöksiä, jotka eivät välttämättä miellytä kaikkia.
"Onko se aina tällaista?" Kysyn hengästyneenä.
"Ei", Olly sanoo. "Se ei ole koskaan tällaista." Kuulen hänen äänessään ihmetystä. ( s. 137)
Kaikki kaikessa on hyvin mukava lukea paitsi sydäntä sykähdyttävän tarinansa takia, myös tekstityylien vaihtelevaisuuden vuoksi: kirjassa vuorottelee Maddyn näkökulman minäkerronta, hauskat piirrokset, joista vastaa kirjailijan mies David Yoon, Ollyn ja Maddyn sähköpostiviestit, Maddyn hauskat, lyhyet spoilerikirja-arviot, joita hän tekee Tumbrliin, naapurientarkkailuraportit, erilaiset hassut kaaviot esimerkiksi suudelman pohjustamiseksi jne.
Voisi siis sanoa, että kirja on yhtä aikaa tosi viihdyttävä, mutta
myös tunteita herättävä. Tarinan lopussa on merkittävä käänne, joka tuli
minulle ainakin kuin puskista. Eniten minua kuitenkin sykähdyttää Maddyn lukemisinnostus, sillä lukutoukat päähenkilöt ovat yleensä aina minulle samaistuttavia. Kirjan kepeä huumori puree myös minuun ja Maddyn ja Ollyn sanailu tuo mieleen John Greenin kirjojen dialogit. Maddyn ja Ollyn välinen kemia huokuu kirjan sivuilta, ja huomaan sydämeni pamppailevan monessa kohtaa normaalia nopeampaa.
Kaikesta huolimatta minulla on syyllinen olo. Äiti on omistanut koko elämänsä minulle. Mikä minä olen viittaamaan sille kintaalla heti, kun rakkaus antaa itsestään ensimmäisen merkin? (s. 122)
Maddy joutuu pohtimaan suhdetta lääkäriäitiinsä, joka tekee kaikkensa Maddyn eteen - ja joskus ehkä vähän liikaakin. Maddyn isä ja veli ovat menehtyneet Maddyn ollessa pieni, joten äidillä on pakonomainen tarve suojella ainoaansa. Kun Maddyn ajatukset alkavat olla lähes aina Ollyssä, hänen äitinsä kokee olonsa loukatuksi ja alkaa epäillä, mikä tytärtä vaivaa. Maddy tuntee syyllisyyttä siitä, etteivät peli- ja leffaillat äidin kanssa ole enää hänen ykkösvaihtoehtojaan, vaan hän odottaa iltaa, jolloin saa taas viestitellä Ollyn kanssa. Empaattinen Carla toimii välillä siltana tyttären ja äidin välillä ja tarjoaa oman näkökulmansa, onhan hänellä itselläänkin 16-vuotias tytär.
"Sanoit, ettei rakkaus voi viedä minulta henkeä."
"Ei niin, mutta se voi viedä hengen äidiltäsi." (s. 121)
Tähtiin kirjoitettu virhe: John Green
Oonko ihan normaali?: Holly Bourne.
Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli
Lisään tämän helmet-lukuhaasteen kohtaan:
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
****************
Kaikki kaikessa -kirjan pohjalta tehty elokuva on elokuvateattereissa 24.5.2017. Tästä voit kurkata trailerin (mutta en suosittele ennen kirjan lukemista.)
Annan kirjalle arvosanaksi 5-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Kaikki kaikessa muissa blogeissa:
Samantyylistä luettavaa:
Tähtiin kirjoitettu virhe: John Green
Oonko ihan normaali?: Holly Bourne.
Minä, Simon, homo sapiens: Becky Albertalli
Lisään tämän helmet-lukuhaasteen kohtaan:
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
****************
https://www.youtube.com/watch?v=0_GMWAuvj2M
Tästä pääset kuuntelemaan leffan soundtrackia:
https://open.spotify.com/album/6ATeW3mJHPbS7sZco9WVFP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti