"Sirkuksen arvaamattomassa maailmassa kehenkään ei uskalla luottaa.
Haavekauppiaasta alkanut lennokas sarja tempaa Samin, Liisan ja Jonin tällä kertaa sirkuksen maailmaan. Mihin kummaan sirkuksesta katoaa tavaroita? Epäilyt kohdistuvat pahimman kilpailijan Hannu Hatan kirppusirkukseen, ja Sami kumppaneineen joutuu melkoiseen pinteeseen todistaessaan omin silmin miehen kutistajan kykyjä. Mutta kun kyseessä on eriskummallista sirkusväkeä silmänkääntäjästä pelleen, keneen oikein lopulta voi luottaa?" (Karisto)
Oma arvio:
Salaperäinen sirkus kuuluu sarjaan, jossa on aiemmin ilmestynyt osat Haavekauppias, Lumottu lelutehdas ja Kirottu kartano. En ole lukenut aiempia osia, mutta jokainen näistä osista muodostaa oman seikkailuhenkisen tarinansa, joten kirjaan pääsee hyvin kärryille, vaikkei olisi aiempia osia lukenutkaan. Kirjat on suunnattu yläkouluikäisille nuorille, mutta sopii mielestäni myös nuoremmille: esimerkiksi 9-vuotias tyttäreni piti kirjasta kovasti. Teemmekin tämän arvion yhdessä.
Tarinan alussa Sami kohtaa omituisen yrmeän miehen, joka tuntuu vihaavan sirkusta. Jotenkin sattumalta hän pudottaa kirjekuoressa kolme pääsylippua samana päivänä alkavaan Ernesto Hallin sirkusnäytökseen. Sami ottaa mukaansa ystävänsä Jonin ja siskonsa Liisan. Sirkuksella ei kuitenkaan mene oikein hyvin, sillä joku varastelee sirkusväen tärkeitä tavaroita ja sabotoi muutenkin sirkusta, ja Ernesto Halli epäilee Hannu Hattaa, kaikkien aikojen parasta kuuttajaa ja kirppusirkuksen pitäjää. Sami ei saa mielestään sirkuksen vaikeuksia, ja löytää itsensä tämän tästä sirkusteltan nurkilta - samoin kuin Joni. Kun silmänkääntäjä Nanna katoaa, poikien ei auta kuin lähteä jututtamaan Hannu Hattaa.
Vierailu omintakeisen Hatan talossa tuo tarinaan seikkailua ja hauskuutta. Pian Sami ja Joni huomaavat, mitä Hatan erikoistaito kuuttaminen tarkoittaa ja miksi Hatan talossa sijaitsevista miniatyyritaloista on tehty niin aidon oloisia. He huomaavat olevansa pulassa, mutta onneksi apujoukot saapuvat hätiin. Vaan onko sekalaisesta sirkussakista enemmän haittaa vai hyötyä?
Salaperäinen sirkus lienee saanut hitusen vaikutteita Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -kirjasta. Yhteneväisiä piirteitä tuovat yllättävät pääsyliput ja omahyväinen Hannu Hatta, josta minulla tulee vahvasti mieleeni Villi Vonkka. Kirjan loppuratkaisu on kekseliäs ja yllättävä, sillä syyllinen ongelmiin ei ole ihan se, jota aluksi arvelisi olevan. Hannu Hatan hupsu persoona ja Samin ja Jonin sarkastinen sanailu ovat mielestäni tämän kirjan vahvuuksia.
Tyttäreni mielestä Salaperäinen sirkus on kiinnostava ja hauska kirja. Hän nimeää lempihenkilöhahmoikseen Samin ja Jonin: "Koska ne oli vähän semmosia totisempia ja semmosia järkeviä ja viisaita ihmisiä." ( Totta totisesti, kun vertaa koheltaviin sirkuslaisiin!) Mielenkiintoisinta tarinassa hänestä oli Hatan kutistamiset eli kuuttamiset: "Ja kun ne meni keittiön pöydälle ja joi vähän lisää kutistuslientä ja ne antoi sitä myös koiralle ja ne meni sinne Hatan siistiin salakäytävään. Ne joi sitä kutistusjuomaa siksi, että ne mahtuis Hatan salakäytävään." Ernesto Halli ei ollut tyttäreni mieleen, koska se oli ensin kiltti, mutta muuttuikin omituiseksi ja ilkikuriseksi. Kirja olisi saanut olla kuulemma pidempi. Hän suosittelee kirjaa oman ikäisilleen ja vähän vanhemmille, sekä tytöille että pojille. Hän aikoo ehkä lukea kirjan vielä itse uudestaan.
Salaperäinen sirkus on viihdyttävä, hauska ja ovela kirja, joka varmasti sopii helppolukuisuutensa ansiosta myös vähän lukevalle nuorelle. Erikoiset henkilöhahmot, etenkin sirkuslaiset, tuovat väriä tarinaan.
Miranda Mordin kuvittama kansi on kauneimpia, mitä olen nähnyt! Kirjan sisäkansissa on myös hänen mustavalkokuvituksensa, mutta harmiksemme kirjan muilla sivuilla kuvituksia ei ole. Hänen luomuksiaan tuijottelisin vaikka ikuisuuden, niissä on jotain vangitsevaa.
Yhteisarvosanamme kirjalle 4+ (minä 4, tyttö 4,5)
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Salaperäinen sirkus muissa blogeissa:
Suomi Lukee (Elma Susanna)
Tarinan alussa Sami kohtaa omituisen yrmeän miehen, joka tuntuu vihaavan sirkusta. Jotenkin sattumalta hän pudottaa kirjekuoressa kolme pääsylippua samana päivänä alkavaan Ernesto Hallin sirkusnäytökseen. Sami ottaa mukaansa ystävänsä Jonin ja siskonsa Liisan. Sirkuksella ei kuitenkaan mene oikein hyvin, sillä joku varastelee sirkusväen tärkeitä tavaroita ja sabotoi muutenkin sirkusta, ja Ernesto Halli epäilee Hannu Hattaa, kaikkien aikojen parasta kuuttajaa ja kirppusirkuksen pitäjää. Sami ei saa mielestään sirkuksen vaikeuksia, ja löytää itsensä tämän tästä sirkusteltan nurkilta - samoin kuin Joni. Kun silmänkääntäjä Nanna katoaa, poikien ei auta kuin lähteä jututtamaan Hannu Hattaa.
Vierailu omintakeisen Hatan talossa tuo tarinaan seikkailua ja hauskuutta. Pian Sami ja Joni huomaavat, mitä Hatan erikoistaito kuuttaminen tarkoittaa ja miksi Hatan talossa sijaitsevista miniatyyritaloista on tehty niin aidon oloisia. He huomaavat olevansa pulassa, mutta onneksi apujoukot saapuvat hätiin. Vaan onko sekalaisesta sirkussakista enemmän haittaa vai hyötyä?
Sami tuijotti pöydille nostettuja nukkekoteja. Ne olivat jotenkin aavemaisia mustine ikkunoineen ja suljettuine ovineen. Ihan kuin yöllinen lähiö, jossa pienet nuket nukkuivat levottomasti sängyissään lukittujen ovien takana ja näkivät painajaisia. (s. 59)
Salaperäinen sirkus lienee saanut hitusen vaikutteita Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -kirjasta. Yhteneväisiä piirteitä tuovat yllättävät pääsyliput ja omahyväinen Hannu Hatta, josta minulla tulee vahvasti mieleeni Villi Vonkka. Kirjan loppuratkaisu on kekseliäs ja yllättävä, sillä syyllinen ongelmiin ei ole ihan se, jota aluksi arvelisi olevan. Hannu Hatan hupsu persoona ja Samin ja Jonin sarkastinen sanailu ovat mielestäni tämän kirjan vahvuuksia.
- Se on maailman parasta mehua! Jos jossakin on vielä parempaa, se on kehua, Hatan honottava ääni jylisi (s. 72)
Tyttäreni mielestä Salaperäinen sirkus on kiinnostava ja hauska kirja. Hän nimeää lempihenkilöhahmoikseen Samin ja Jonin: "Koska ne oli vähän semmosia totisempia ja semmosia järkeviä ja viisaita ihmisiä." ( Totta totisesti, kun vertaa koheltaviin sirkuslaisiin!) Mielenkiintoisinta tarinassa hänestä oli Hatan kutistamiset eli kuuttamiset: "Ja kun ne meni keittiön pöydälle ja joi vähän lisää kutistuslientä ja ne antoi sitä myös koiralle ja ne meni sinne Hatan siistiin salakäytävään. Ne joi sitä kutistusjuomaa siksi, että ne mahtuis Hatan salakäytävään." Ernesto Halli ei ollut tyttäreni mieleen, koska se oli ensin kiltti, mutta muuttuikin omituiseksi ja ilkikuriseksi. Kirja olisi saanut olla kuulemma pidempi. Hän suosittelee kirjaa oman ikäisilleen ja vähän vanhemmille, sekä tytöille että pojille. Hän aikoo ehkä lukea kirjan vielä itse uudestaan.
Salaperäinen sirkus on viihdyttävä, hauska ja ovela kirja, joka varmasti sopii helppolukuisuutensa ansiosta myös vähän lukevalle nuorelle. Erikoiset henkilöhahmot, etenkin sirkuslaiset, tuovat väriä tarinaan.
Miranda Mordin kuvittama kansi on kauneimpia, mitä olen nähnyt! Kirjan sisäkansissa on myös hänen mustavalkokuvituksensa, mutta harmiksemme kirjan muilla sivuilla kuvituksia ei ole. Hänen luomuksiaan tuijottelisin vaikka ikuisuuden, niissä on jotain vangitsevaa.
Yhteisarvosanamme kirjalle 4+ (minä 4, tyttö 4,5)
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Salaperäinen sirkus muissa blogeissa:
Suomi Lukee (Elma Susanna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti