Saakelin sieppaus: Mikko With. Myllylahti 2023 (Saakeli #2)
"Saakelin sieppaus yhdistää jännityksen, huumorin ja samaistuttavat tunteet helppolukuiseksi nuortenromaaniksi. Pieneksi ilmiöksi nousseen saakelinmoisen kirjasarjan uusin osa tempaa mukaansa niin seikkailuihin ajautuvan Uunon kuin salaperäisen Heikkisen lukijafanit.
Uuno on 17-vuotias lukiolainen, jota ajatus tulevasta kesästä kotona pienellä paikkakunnalla ahdistaa, etenkin äidin uuden miesystävän ilmestyttyä kuvioihin. Onnekseen Uuno onnistuu saamaan kesätöitä Oulusta. Uusista kavereista numeroleikkejä rakastava Iiris saa aikaan sydämentykytyksiä, Hessu kuvaa kaiken nettiin ja Tuisku sekoilee.
Lupaavasti alkanut kesä rikkoutuu, kun Uunon täti alkaa käyttäytyä omituisesti. Tapahtuma seuraa toistaan, ja lopulta Uuno löytää itsensä istumassa vangittuna saunamökin lauteilta. Ovi on lukossa, kännykkä viety, eikä kukaan vastaa huutoihin. Onko Uunon parhaasta kaverista, salaperäisestä Heikkisestä, tilanteen pelastajaksi?
Saakelin sieppaus on itsenäinen jatko-osa Topelius-palkintoehdokkaana olleelle Saakelin sataselle. Sarjan avausteos on noussut laajalti lukulistoille ja saanut erinomaista palautetta niin juonestaan kuin henkilökuvauksestaan." (Myllylahti)
Oma arvio:
Minulla on yleensä tapana arvioida sarjat ilmestymisjärjestyksessä blogiini samaan postaukseen. Tällä kertaa teen poikkeuksen, sillä en ole tehnyt blogiarviota ollenkaan Mikko Within pari vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta Saakelin satanen, vaikka olen lukenut sen ja vinkannut ahkeraan niin seiska- kuin kasiluokkalaisillekin. Saakelin sieppaus on itsenäinen jatko-osa, eli tämän voi toki lukea ilman, että olisi ensimmäinen osa tuttu. Kuitenkin, jos sinulla siis on lukematta sarjan avausosa ja haluat tietää siitä ensin jotakin, suosittelen etsimään siitä bloggauksia esimerkiksi näistä blogeista:
Siniset helmet
Kujerruksia
Lastenkirjahylly
Kirjakaapin avain
Saakelin sieppaus jatkaa Uuno Turhasen tarinaa. On vierähtänyt vuosi Saakelin satasen tapahtumista ja Uuno opiskelee nyt Pyhäharjun lukion ekalla vuosikurssilla. Kesäloma häämöttää edessä ja jotakin pitäisi keksiä: äidin uusi miesystävä Asko puujalkavitseineen ja yli-innokkaine aktiviteetteineen käy Uunon hermoon. Lisäksi rasittavan ja sikarikkaan Danielin Yhdysvaltoihin suuntaavat kesälomasuunnitelmat saavat Uunon miettimään, pitäisikö hänenkin kesäänsä kuulua jotain muuta kuin Heikkisen kanssa hengailua. Äiti ehdottelee Uunolle kesätyöpaikkaa läheiseen K-rautaan, jossa hän oli edellisenäkin kesänä, mutta Uunolla on vielä tuoreessa muistissa edelliskesän kammottavat tapahtumat, jotka saivat sieltä alkunsa.
Ajatus lauantaista Askon kanssa kalareissulla oli kuin karmeimmasta painajaisesta. (s. 11)
Uuno onnistuu saamaan kesätyöpaikan Oulusta, K-Supermarketista, ja saa luvan asua tätinsä Tanjan luona ainakin ensi alkuun. Äiti hykertelee innoissaan poikansa oma-aloitteisuudesta. Niin Uuno pääsee kauaksi käpykylästä ja viime kesän kamalien tapahtumien muistoista.
Oululaisena olen tietysti innoissani, että kirjan tapahtumat sijoittuvat Ouluun ja tutut paikat vilistävät kirjansivuilla. Kerrankin! Tanja-täti asuu Myllytullissa, ja alkukankeuden jälkeen Uunolla ja tädillä menee ihan mukavasti saman katon alla. Pian alkaa kuitenkin ilmetä outoja asioita. Täti on ihmeen säikkynä ja saa outoja kirjeitä. Muutakin hämärää asunnossa tapahtuu. Pian Uuno huomaa olevansa taas keskellä hyvin jännittäviä tapahtumia, joita ei olisi osannut kuvitellakaan.
Avasin ryhmäämme tulleen viestin. Haukka on pesässään. Hömötiaisia ei näy. Badidi ei ole parkissa. 007 lähtölupa ok. (s. 148)
Outojen tapahtumien ohella Uuno käy töissä Toppilan K-Supermarketissa, tutustuu omalaatuiseen kesätyötoveriinsa Tuiskuun ja pääsee hänen kauttaan tutustumaan porukoihin. Bileissä hän tapaa ihastuttavan Iiriksen, joka Uunon tapaa ei tykkää kännätä, rakastaa sana-arvoituksia ja mangoja. Vai olikohan se mangaa. Iiriksen ja Uunon välillä on pientä ujoa kipinää, eikä kommelluksilta voida välttyä, kun ihastunut Uuno yrittää tehdä vaikutuksen Iirikseen. Välillä Uuno muistaa ystäväänsä Heikkistä, jota pyytää ajelemaan Ouluun vierailulle. Joko nyt selviää, mikä Heikkisen salaisuus on? Onko hänellä oikeasti lapsi, ja minkä ikäinen hän tosi asiassa onkaan? Ja missä hän edes asuu? Nämä asiat jäivät auki ensimmäisessä osassa.
"Ensi kerralla vähemmän heilumista ja tiukempi solmu pyyhkeeseen"--- (s. 172)
Viihdyin todellakin tämän kirjan parissa. Saakelin sieppaus on minusta jopa vetävämpi ja parempi kuin edeltäjänsä Saakelin satanen. Huumori oli osuvaa eikä väkisin väännettyä, ja Uunon ja kumppanien kohellukset saivat minut hymistelemään ääneen. Henkilöhahmot ovat sopivasti erilaisia. Tuiskun sukupuolta ei määritellä ollenkaan ja Heikkinen jää vielä osin arvoitukseksi, vaikka muutama asia hänestä paljastuukin.
Juoni vetää onnistuneesti mukanaan ja pikku hiljaa mukaan hiipivät jännityselementit ovat sopivalla tavalla uskottavia eivätkä todellakaan liian kesyjä. Kirosanoja ei ole alettu siistimään ja korvaamaan millään epäuskottavilla kehveleillä tai vitseillä. Pidän myös siitä, ettei kirjassa olla liian ehdottomia. Ensimmäisissä bileissä Uuno valitsee kokiksen juomakseen, koska ei pidä hirveästi humaltumisesta, mutta toisissa bileissä ei kieltäydy yhdestä alkoholipitoisesta juomasta, kun huomaa Iiriksenkin nauttivan sellaisen.
Olisikohan Uunon elämästä jatkoa vielä tulossa? Toivottavasti!
Arvosanani 4,5
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Saakelin sieppaus muualla:
Kirsin kirjanurkka
Mun Oulu
Saakelin syyllinen: Mikko With. Myllylahti 2025 (Saakeli #3)
"Saakelin syyllinen tempaisee lukijansa jännityksen, huumorin ja samaistuttavien tunteiden keskelle helppolukuisen nuortenromaanin muodossa. Ilmiömäistä suosiota saanut kirjasarja huipentuu, kun Uuno ja kaverit joutuvat törmäyskurssille kahden eri rikollisjengin kanssa.
Uuno on aloittanut lukion toisen luokan, ja arki pienen Pyhäharjun piireissä on, no, arkea. Siksi heti syysloman koittaessa suunta on kohti Oulua ja kesän aikana löydettyjä kavereita. Suhde tyttöystävä Iiriksen kanssa kutittelee kivasti, vaikka tämän vanhemmat saavatkin Uunon varpailleen. Hessun organisoima videokuvausprojekti nappaa mukaansa, ja lähestyvä 18-vuotissyntymäpäivä jännittää. Elämä on ainakin hetken vähemmän tylsää.
Sitten kahden edellisen kesän tapahtumien rikollisten haamut palaavat rytinällä Uunon elämään. Hän ajautuu umpikujaan, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Syysloma päättyy siihen, kun Uuno pidätetään epäiltynä parhaan ystävänsä Heikkisen taposta.
Mitä täytyy uhrata, ja keneen voi luottaa, jotta pelastuu?" (Myllylahti)
Oma arvio:
*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***
Mitä ihmettä, miksi Uunoa syytetään hänen parhaan ystävänsä, tuon vähäpuheisen, isokokoisen mysteerimäisen Heikkisen taposta? Saakeli-trilogian päätösosa ei voisi dramaattisemmin alkaa. Tuleeko kaikille Heikkis-faneille näin suuri pettymys sarjan lopussa?
Palataan ajassa kymmenen vuorokautta taaksepäin. Uuno on lukion kakkosella, yrittää totutella ajatukseen, että ex-kiusaaja Daniel kuuluu nyt hänen kaveriporukkaansa ja Oulussa asuva Iiris on ollut hänen tyttöystävänsä jo kolme kuukautta. Uunolla onkin kovasti mielessä syysloma, jolloin hän matkustaisi Ouluun Iiriksen luo muutamaksi päiväksi, ja toisi hänet myös näytille loppuviikosta Pyhäharjulle. Vatsassa kutkuttaa kivasti Iiriksen näkeminen, mutta välillä siellä myös möngertää ikävät muistot edellisten kesien tapahtumista.
"Mä pelkään, että sä suutut, kun meillä on tuommoista ja iskä on yks vitun idiootti. Sen mielestä mä en saa päättää mistään, kun olen vielä alle kahdeksantoista." (s. 49)
Oulussa kitkaa aiheuttaa hiukan Iiriksen tiukkisisä, vaikka se ei Uunoa haittaa niin paljoa kuin Iiristä. Tämä näkyy Iiriksen käytöksessä. Uuno saakin kantapään kautta kokea, että kannattaa ottaa asioita puheeksi eikä vain olettaa. Yhteiset kuvausreissut ympäri Oulua Hessun ja viimekesäisen työkaveri Tuiskun saavat Uunon unohtamaan ikävät ajatukset, mutta kuinkas ollakaan, menneet tapahtumat alkavat taas piinata Uunoa: Hän tapaa miehen, joka väittää olevansa sen tyypin veli, jonka huumerahat Uuno nyysi viime osassa itselleen. Ja nyt tuo mies haluaa ne rahat, joita Uunolla ei tietenkään enää ole. Ups. Vaikeuksia tiedossa taas.
"Okei. Eli pankkiryöstö, murha tai poliisi. Ei pitäisi olla vaikea valinta." (s. 66)
Välillä Uuno käy tätinsä Tanjan luona, jonka syöpään sairastunut Simba-kissa vetelee viimeisiään. Luvassa onkin koskettavia hetkiä, jonka aikana Iiris ja Uuno lähentyvät entisestään. Minäkin jouduin hiukan pyyhkäisemään silmäkulmiani.
Pitäisikö Uunon kuitenkin pyytää ystäviensä apua vaikeassa tilanteessa. Heikkinen toki on tilanteen tasalla heti alusta alkaen, ja hänen vakaa päättäväisyytensä on Uunolle korvaamaton tuki, mutta voisivatko uudet ystävätkin auttaa Uunoa?
"Mua pelottaa sun puolesta. Lupaathan olla super varovainen?" Iiris kuiskasi ja halasi minua.Lupasin." (s. 150)
Hiukan pitkäveteisen alun jälkeen kirjassa alkaa taas tapahtua uskomattomia asioita. Hiukan epäuskottavaksihan nämä Uunon selkkaukset tahtovat aina mennä, mutta sitäkin viihdyttävämpää tätä oli lukea. Uunon ja Iiriksen kytevä romanssi ei saa liikaa tilaa, mikä voikin olla hyvä, jos lukijaa kiinnostaa enemmän kirjan jännärijuoni. Toiminnan sijaan keskitytään enemmän Uunon tunteisiin ja ekan seurustelusuhteen epävarmuuteen. Iiriksen viehtymys numeroihin ja erilaisten asioiden laskemiseen on hauska lisä. Isäpuoli Asko on yhä nolo itsensä, mutta onneksi ei ihan överiyteen asti. Äiti uppoutuu työhönsä enemmän kuin usein.
Kirjassa on paljon noloja tilanteita, joista parikin liittyy kokkailuun. Nämä eivät nyt suoranaisesti saaneet minua naureskelemaan, mutta ihan kivoja kevennyksiä, jottei kirja mene liian synkäksi muuten rankahkojen toimintakuvioiden tullessa mukaan. Kirjaan on mahdutettu aika paljon asioita, joita vain sivutaan nopeasti eikä käsitellä sen syvemmin, kuten Tanjan salaisuus, Uunon muistot edesmenneestä isästä, Heikkisen tausta jne. Ehkä vähemmälläkin olisi pärjännyt.
Tämä oli oikein hyvä lopetus Saakeli-trilogialle. Voin luvata, että Heikkis-fanitkin tämän uskaltavat lukea loppuun.
Annan arvosanaksi tälle 4
Kiitos arvostelukappaleesta.
Muualla:
---
Samantyylistä luettavaa:
Mikko Koiranen: Nauhoitettava ennen käyttöä
Marja-Leena Tiainen: Rakas Natasha
Hanna Kökkö: Rocky, Rauha ja rakkaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti