The Upside of Falling: Alex Light

 The Upside of Falling: Alex Light. HarperTeen 2020.

Kansi: Jordi Labanda ja Corina Lupp (suunnittelu)

"A fun, flirty teen debut from Wattpad phenom Alex Light about a fake relationship and real love.

It’s been years since seventeen-year-old Becca Hart believed in true love. But when her former best friend teases her for not having had a boyfriend, Becca impulsively pretends she’s been secretly seeing someone.

Brett Wells has it all. As captain of the football team and one of the most popular guys in his school, he should have no problem finding someone to date, but he’s always been more focused on his future than who to bring to prom.

When he overhears Becca’s lie, Brett decides to step in and be the mystery guy. It’s the perfect solution: he gets people off his back for not having a meaningful relationship and she can keep up the ruse that she’s got a boyfriend.

Acting like the perfect couple isn’t easy, though, especially when you barely know the other person. But with Becca still picking up the pieces from when her world was blown apart years ago and Brett just barely holding his together now, they begin to realize they have more in common than they ever could have imagined.

When the line between what is pretend and what is real begins to blur, they're forced to answer the question: Is this fake romance the realest thing in either of their lives? (HarperCollins)

Lukunäyte: https://preview.aer.io/The_Upside_of_Falling-MjQyODI1?social=1&retail=1&emailcap=0

Oma arvio:

Päätin taas aktivoitua enkunkielisissä lukemisissani ja laitoin varauslistalleni useampia uudehkoja kirjastomme enkunkielisiä YA-kirjoja. Tämä Alex Lightin kirja kiinnitti huomiota hauskalla kansikuvallaan ja lupauksella romanttisista käänteistä, joten päätin lukaista tämän heti tämän vuoden alkuun. Olipa hyvä, että aloitin tästä - Tämä osoittautui nimittäin kliseisestä alkuasetelmastaan huolimatta aivan ihanaksi!

Feikkisuhde, jotka muuttuu ajan myötä oikeaksi rakkaudeksi, on käytetty teema niin kirjallisuudessa kuin elokuvissakin. Esimerkiksi Jenny Hanin Pojille, joita joskus rakastin -kirja pohjautuu tähän ideaan, ja myös juuri ilmestyneessä Julia Quinnin romanttisessa kirjasarjan avausosassa Bridgerton - salainen sopimus (Tammi 2021) on sama kuvio. Molemmista on myös Netflix-elokuva tai sarja olemassa. 

The Upside of Falling esittelee kaksi näkökulmahenkilöä, 17-vuotiaat lukiolaiset Beccan ja Brettin. Alussa heitä ei yhdistä mikään muu kuin muutamat yhteiset kurssit: Becca on lukutoukka, introvertti tyttö, joka viettää ruokatuntinsa mieluiten ulkona kirjan kanssa, kun taas suosittu jalkapalloilija Brett syö ruokalassa isossa kaveriporukassa. Becca viihtyy mielellään yksinään eikä ole itse huolissaan siitä, ettei hänellä ole koskaan ollut poikakaveria. Hän ei nimittäin usko rakkauteen. Kun äidinkielentunnilla käsitellään Shakespearea (aivan, mikä klisee!), Beccan kyyniset kommentit rakkaudesta kirvoittavat keskustelua luokassa. Beccan entinen bestis Jenny töksäyttää tälle ikävästi siitä, miten Becca on aika jäävi kommentoimaan rakkaudesta, koska hänellä ei ole siitä kokemusta. Brett päättää tulla pelastamaan tytön ja täräyttää olevansa tämän poikaystävä. Pikainen, yllättävä suudelma ällistyneen Jennyn edessä lienee vakuuttaa tytön lopullisesti. Vai riittääkö tämä?

It was kind of like getting the best of both worlds: a relationship without the risk of heartbreak. (s.  43)

Brett Wells on koulun tavoiteltuimpia urheilijapoikia, mutta tämä itse ei ole antanut sen nousta hattuun. Itse asiassa Brett samaistuu aika paljon Beccan ajatuksiin seurustelusta, eikä hänellä ole hirveää hinkua olla kenenkään kanssa. Brettillä on kuitenkin valtava tarve miellyttää isäänsä, joka on suurin syy sille, miksi poika jaksaa pelata koulun joukkueessa. Olisiko feikkityttöystävä hyvä lisä siihen, että Brett olisi isän mielessä ihannepoika?  

I'm not a mystery," he said "people just make assumptions and no one bothers to find out the truth. That's it." (s. 65)

Brettin korkeassa asemassa työskentelevä ja sen takia paljon reissaava isä ei ole koskaan ollut pois pojan peleistä, mutta sitten eräänä päivänä häntä ei näykään katsomossa. Äiti ja isä käyvät salaisia, riitaisia keskustelujaan, ja Brett yllättää yhä useammin äitinsä itkemässä, kun isä on lähtenyt työmatkalle - tai palannut sieltä.

Becca asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Isä on jättänyt heidät Beccan ollessa 12-vuotias, ja nyt tämä asuu muutamien kortteleiden päässä raskaana olevan vaimonsa kanssa. Isä ei ole pitänyt mitään yhteyttä Beccaan tämän jälkeen ja se tietenkin on aiheuttanut ison särön Beccan sydämeen - ja syönyt uskon rakkauteen. Becca käy kuitenkin välillä salaa hiippailemassa isän kotitalon lähellä, että näkisi edes vilauksen hänen uudesta elämästään.

My heart was beginning to hurt, the same way it did the day he left. It was slow at first, a subtle burn. And then the flames began to grow, devouring everything in their path. So I did the only thing I could  think of. I grapped a book. Any book. (s. 95)

Feikkisuhde tulee siis oikeastaan molemmille kuin tilauksesta. Heillä onkin yllättävän paljon yhteistä: kipuilua isäsuhteessa, jossa kumpikin pakenee kipua johonkin toimintoon: Brett urheiluun  ja Becca kirjojen maailmaan. Brett ja Becca sopivat säännöt siitä, miten he toimivat erilaisissa tilanteissa. Melko pian he alkavat tutustua toisiinsa ja viihtyä toistensa seurassa oikeasti. Tässä ei siis ole sellaista haters-to-be-lovers-asetelmaa, vaan Brett ja Becca mätsäävät melko heti alusta saakka yhteen hyvin. Becca sattuu olemaan mukana, kun Brett näkee isänsä yllättävässä paikassa jonkun naisen kanssa, joka ei ole hänen äitinsä. Tästä alkaa kivulias prosessi, etenkin kun selviää, että äiti on tiennyt tästä jo kauemmin. Brett on loukattu, vihainen, tuskainen, petetty - ja Becca tukee ihanasti uutta ystäväänsä. Joka alkaa tuntua pian olevan jopa vähän enemmän kuin ystävä. Becca saa myös tukea yllättävältä ihmiseltä, jonka luuli jo poistuneen elämästään. 

"Just because we were pretending doesn't mean it wasn't real,"(s. 175)

The Upside of Falling on erittäin toimiva, mukava ja herttainen kirja, joka ei kliseisestä ideastaan huolimatta tunnu minusta kliseiseltä. Beccan ja Brettin ystävyyden syventyminen rakkaudeksi on ilmiselvää, mutta ihanan uskottavasti kuvattu. Vaikka poikapäähenkilönä on melkoinen urheilijakomistus, hänestä ei ole tehty itseriittoista assholea. Hänen suosionsa perustuu yksinkertaisesti siihen, että hän on mukava. Becca on ihana lukutoukka, joka rauhoittaa Brettin eräässä hämmentävässä tilanteessa lukemalla tälle ääneen. Yksi ihanimmista kohtauksista kirjassa on, kun Brett vie Beccan yllätystreffeille tämän mielipaikkaansa, kirjakauppaan. Beccan äiti omistaa leipomon ja siksi kirjassa myös herkutellaan paljon kuppikakuilla ja jelly bellseillä, eräänlaisilla munkintapaisilla leivonnaisilla. 

Kirjassa käsitellään  isä-poika ja isä-tytär -suhdetta hieman eri lähtökohdista ja näkökulmista. Vaikeista aiheista huolimatta tämä on oikea hyvän mielen kirja, joka antaa toivoa siitä, että vaikeillakin asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, varsinkin jos oppii antamaan anteeksi.

Arvosanani täydet 5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

Muissa blogeissa:

Book Binge

Star-Crossed Book Blog 

Colline's Blog 

Words of Hannah Kay 

 

Samantyylistä luettavaa:

Jenny Han: Pojille, joita joskus rakastin

Ashley Elston: 10 x sokkotreffit 

Estelle Maskame: Oikealla tavalla vääränlainen 

Tahereh Mafi: Rakkaus suurempi kuin meri 

 

Lisään tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

A book about a subject you are passionate about

 

Päivitys Night School -sarjaan

 Luin päätökseen C.J. Daughertyn Night School -sarjan. Voit lukea arvioni viidennestä osasta Endgame ja samalla aiemmista osista kansikuvaa klikkaamalla.

Kaunein YA-kansi 2020 - äänestyksen voittajat / YA-kirjapaketin arvonnan voittaja

 

 

Olen hykerrellyt itsekseni tässä keskiviikosta asti, kun järjestämäni Kaunein YA-kansi 2020 voittajat alkoi olla selvillä. Nyt olen laskenut äänet vielä varmistukseksi uudelleen. Julkaisen samalla kaikki kommentit äänestyspostaukseen saman tien, kun olen julkaissut tämän. Viimeisenä on myös minun omat ääneni.

Aivan ihanan paljon teitä osallistui tähän äänestykseen! Ääniä kansille antoi (minut mukaan lukien) 34 innokasta äänestäjää. Äänet jakautuivat yllättävän tasaisesti kaikkien 43 ehdolla olleen kannen kesken, mutta toki kaikille ei ääniä riittänyt: 26 kantta sai vähintään yhden äänen, kun taas 17 kantta jäi ilman äänen ääntä. Ne kannet, jotka jäivät äänittä, olivat suurimmalti osin tummanpuhuvia väritykseltään, aika monessa oli pelkästään tekstiä tai kasvokuva. Ilokseni voin siis sanoa, että piirroskannet miellyttävät eniten. Voittajakaksikko erottui kuitenkin pisteryöpyllään muista.

Harmikseni muutama aivan ihana kansi jäi vaille pisteitä, ja osasyynä voi olla se, etteivät ne pääseet oikeuksiinsa kuvakavalkadissani. Esimerkiksi Juno Dawsonin Mallikappale täytyy nähdä omin silmin, sillä siinä on tosi kauniisti kimaltavat hopeiset kirjaimet. Toisaalta taas hämmästyin siitä, miten muutama omasta mielestä ei-niin-kaunis kansi saikin pisteitä. Näinhän se on, että kauneus on katsojan silmässä.

*************

Lupasin arpoa äänestäjien kesken YA-kirjapaketin. Onnettareni (poikani) onki arvontasokerikosta seuraavan onnekkaan nimen: "Salli M" . Onnea Salli sinulle kovasti, laitan sinulle sähköpostia piakkoin! 

*************

Haluatte varmaankin tietää äänestyksen tulokset? Luettelen kymmenen kauneinta  YA-kantta (osa jaetulla sijalla) pisteineen käänteisessä järjestyksessä:

10. sija: Elizabeth Acevedo: Kaikilla Mausteilla. (10 pistettä) 

Kannen tekijät:

Erin Fitzsimmons & Erick Davila

 

 

 

 

9. sija: Sally Green: Savuvarkaat. (11 pistettä).

Kannen tekijät:

Ei tiedossani

 

8. sija: Salla Simukka: Lukitut (12 pistettä)

Kannen tekijä: Laura Lyytinen / iStockphoto

7. sija: J.S. Meresmaa: Dodo (13 pistettä)

Kannen tekijä: Karin Niemi

6. sija: Elina Rouhiainen: Väki 3 - Unienpunoja (14 pistettä)

Kannen tekijä: Laura Lyytinen / iStockphoto

Jaettu 5. sija: 

Meri Luttinen: Myrskynsilmä (15 pistettä)

Kannen tekijä: Riikka Turkulainen

Anniina Mikama: Tinasotamiehet (15 pistettä)

Kannen tekijä: Sami Saramäki

 

 

 

 Jaettu 4. sija:  

Siiri Enoranta: Kesämyrsky (16 pistettä)

Kannen tekijä: Riikka Turkulainen / iStockphoto

Kim Liggett: Armonvuosi. (16 pistettä)

Kannen tekijät: Kerri Resnick (suunnittelu), Hsiao Ron Cheng (kuvitus), Galyna Gryshchenko/Shutterstock.com (kukat)

 

Katharine McGee: Amerikan kuninkaalliset (16 pistettä)

Kannen tekijä: Johanna Junkala 

 3 sija: Holly Bourne: Syitä itkeä julkisesti (17 pistettä)

Kannen tekijä: Jan Pielecki @Usborne Publishing

 2. sija: Margaret Rogerson: Kirjojen tytär. (31 pistettä)

Kannen tekijät: Sonia Chaghatzbanian (suunnittelu), Charlie Bowater (kuvat)

 

1. sija eli VOITTAJA KAUNEIN YA-KANSI 2020 äänestyksessä on: 

Anne Maija Aalto: Korento (61 pistettä)

Kannen tekijä: Johanna Junkala.

***************************

Oikein paljon onnea voittajakansille ja niiden tekijöille! On ihana huomata, että kärkisijoille pääsi paljon suomalaisten kansitaitureiden taidonnäytteitä: Johanna Junkala, Riikka Turkulainen, Sami Saramäki, Karin Niemi ja Laura Lyytinen ovat loihtineet toinen toistaan hienompia kansia jo usemman vuoden ajan.

Kärkisijojen kansista voisi myös päätellä, että värikkäät, piirretyt ja kimaltavat kannet miellyttävät silmää eniten. Kannessa voi olla myös joku kiva jippo, kuten Syitä itkeä julkisesti -kirjakannen valuva teksti tai Lukitut-kirjakannen särkyvä L-kirjain. 

Kiitos vielä kerran kaikille äänestäneille. Tämä äänestys oli tosi mukava järjestää. Uskonpa, että tänä vuonnakin ilmestyy paljon kirjoja, joiden kannet herättävät ihastusta. Ehkäpä siis järjestän uuden kirjankansiäänestyksen taas loppuvuodesta 2021.

Kirjapöllön huhuiluja -blogin vuosi 2020 paketissa

 

Kirjapöllön huhuiluja tulee kouluikään

Blogini vietti viime vuoden helmikuussa 6-vuotissynttäreitään, eli oli jo eskari-ikäinen. Tänä vuonna 2021 blogini saavuttaa jo siis kouluiän! Olen ylpeä siitä, että olen saanut pidettyä blogin aktiivisena jo näin monta vuotta ja pidettyä oman linjani, eli keskityttyä nuortenkirjallisuuteen. Koska se on edelleen se kirjallisuudenlaji, jota rakastan.

Suuria muutoksia ei blogissani viime vuosina tapahtunut. Instagramin puolella olin hiukan aiempaa aktiivisempi, ja saatoinpa tehdä sinne muutaman kirja-arvion, joita ei blogin puolelle tullut ollenkaan. Tänä vuonna olen ajatellut tehdä uuden logon blogilleni sekä tehdä jonkinlaista ulkosivuremonttia, mutta se jää vielä harkintaan. Toisaalta niin pidän blogini harmaanpuhuvasta värimaailmasta.

Tänä koronavuonna ei kirjallisuustapahtumia järjestetty, mutta pääsin osallistumaan Helsingin kirjamessuille verkossa, mikä olikin oikein mukava ja kiehtova (ja halpa) vaihtoehto. Ennen maaliskuun koronahässäköitä sain myös työni puolesta esitellä  nuorten scifiä, jännitystä ja kauhua Oulun kaupunginkirjaston Kirjasaaressa, jossa kirjailijavieraana oli Riina Mattila, sekä aikuisten tietokirjallisuutta Kirjastosadossa, jossa kirjailijavieraana oli Koko Hubara.

Statistiikkaa

Blogini seuraajia on tällä hetkellä 128 eli ainoastaan 2 enemmän kuin edellisenä vuonna. Bloggerin seuraajamäärä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä blogin katselijoita on taatusti sellaisiakin, jotka eivät ole rekistyröityneet seuraajaksi. Instagramin puolella seuraajia on huimat 723, Twitterissä 523 ja Facebookissa 192. Kaikissa on siis tullut lisää seuraajia, mikä on aina kiva juttu. Tervetuloa, kaikki uudet tyypit!

 

 

Kirjoitin viime vuonna yhteensä 66 postausta, 59 oli kirja-arvioita, 1 TV-sarja-arvio ja loput 6 arvonta-, koonti- tai haastepostauksia. Hiukan siis postausten tahti edelliseen vuoteen verrattuna oli vähentynyt. Kirja-arvioista 13 edustaa aikuisten kirjallisuutta, 3 lastenkirjoja ja loput 43 nuorten- ja nuorten aikuisten kirjoja. Eniten katselukertoja sai Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä (1383), Kim Liggettin Armonvuosi (570) ja Anne-Maija Aallon Korento (536).

Luin Goodreadsin mukaan 91 kirjaa ja 27 439 sivua. Äänikirjoina näistä kuuntelin 9, sarjakuvia tai mangaa oli näistä 10 ja tietokirjoja tai elämäkertoja 6. Pisin kirja oli 900-sivuinen Cassandra Claren Pimeyden kuningatar, ja lyhin John Steinbeckin 108-sivuinen klassikko Punainen poni. Tuttuun tapaan arvosanojen keskiarvoni on 4.0 ja keskimääräinen kirjan pituus 301 sivua.

Lukuhaasteita

Päätin tietoisesti vähentää lukuhaasteisiin osallistumista, mutta tietyt haasteet on ja pysyy.

 Helmet-lukuhaasteesta sain nyt suoritettua  40/50 kohtaa, eli 3 enemmän kuin edellisenä vuonna. Nyt hiukan harmittaa, sillä monet suorittamatta jääneet olisi ollut helppo toteuttaa, mutta en ole hirveänä jaksanut taktikoida ja stressata haasteesta, joten menköön nyt näin.

 

Pohjoinen lukuhaaste meni aika heikosti, siitä sain vain 14/25. Kalle Päätalon kirjakin jäi lukematta, vaikka itselleni varta vasten ostin Ihmisiä telineillä synttärilahjaksi.

 

Popsugar Reading Challengesta suoritin 22/50 kohtaa. 

 

 

 

 

 

 

Prideviikon lukuhaasteeseen osallistuin yhdellä kirjalla, Johanna Sinisalon kauhuteoksella Vieraat.

 

 

 

 

Halloween lukuhaasteeseen luin kolme teosta: Mikko Toiviaisen Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita, Marko Hautalan Pimeän arkkitehti ja Anne-Maija Aallon Korento.

 

 

 

Annoin jälleen myös ääneni Blogistania kirjallisuuspalkintoehdokkaille.. 

Pykäsin vuoden lopuksi vielä Kirjabloggaajien joulukalenterin 22. luukun, jossa julkistin Kaunein YA-kansi 2020 - äänestyksen ja kirjapaketin arvonnan. Äänestys on muuten käynnissä vielä 5.1. klo 24.00 asti, joten osallistuhan sinäkin!

Kirjapöllön Top-viitoset 2020

 

 

Perinteisesti olen listannut vuoden parhaimmat lukukokemukseni tähän vuosikoosteen loppuun. Ette siis tule nytkään pettymään.

YA TOP 5

 

Anne-Maija Aalto: Korento

Margaret Rogerson: Kirjojen tytär

Holly Bourne: Syitä itkeä julkisesti

Sarah Crossan: Kuunnousu

Juno Dawson: Mallikappale

AIKUISET TOP 5

 

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä

Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika

Marko Hautala: Pimeän arkkitehti

Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän

Haruki Murakami: Norwegian wood

 

ÄÄNIKIRJAT TOP 5 

 

Ruth Ware: Lukitut ovet

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)

Lucy Foley: Jahti

Beth O'Leary: Kimppakämppä

Joanne Harris: Mansikkavaras

 

Lastenkirjoista ja tietokirjoista en tee TOP 5 listoja, sillä luin niitä niin vähän viime vuonna. En ole merkinnyt Goodreadsiin kaikkia töissä selaamiani kuvakirjoja tai lastenkertomuksia, vaan sellaiset, mitkä olen kotona kunnolla lukenut. Lapsille tulee luettua harvemmin, ja en jaksa omalla ajallani lukea kertomuksia saati kuvakirjoja. Tietokirjallisuutta selaan paljon, mutta en viitsi laittaa luetuksi sellaista, jota en ole lukenut kannesta kanteen kokonaan. Se tuntuisi huijaukselta.

Suunnitelmia vuodelle 2021

 

Mitä tuo vuosi 2021 tullessaan? Lukuhaasteita otan kiusakseni ainakin kokonaiset neljä: Helmet-lukuhaasteen (50 kohtaa), Popsugar Raeding Challengen (50 kohtaa) ja uusina Booklist Queen challengen (50 kohtaa) ja Vahvat naiset lukuhaasteen (bingoruudukko, 25 kohtaa). Todennäköisesti olen mukana jälleen myös Blogistanian kirjallisuuspalkintoraadissa, Pride lukuhaasteessa ja Halloween lukuhaasteessa. Jos jotain mukavaa sattuu vielä matkan varrelle, saatan hypätä mukaan.

Kaukaisena haaveena olisi osallistua syksyllä kirjallisuustapahtumiin, ehkäpä Turun kirjamessuille, jos koronan kakkiainen olisi jo selätetty. 

Ensi vuonna julkaistaan taas monta kiintoistaa YA-kirjaa, joita odotan sormet syyhyten. Voit kurkata tuohon blogin vasempaan sivupalkkiin (selainversiossa), mitä kirjoja aion lukea ja blogissani esitellä ensi keväänä. Odotan eniten teoksia Elisabeth Acevedon Maata jalkojen alle, Siri Pettersenin Rautasusi ja Karen M McManusin Kaksi voi säilyttää salaisuuden, joka on kolmas osa Yksi meistä valehtelee -jännärisarjaan. Aikuisten kirjoista odotan eniten Josh Malermanin jatko-osaa teokselle Lintuhäkki: Malorie - Älä katso, älä kosketa sekä Emma Jane Unsworthin teosta Aikuiset.

Toivotan oikein hyvää kirjavuotta 2021! Pysykää terveinä ja blogini matkassa.

Myrskynsilmä: Meri Luttinen

Myrskynsilmä: Meri Luttinen. WSOY 2020

 

Kansi: Riikka Turkulainen

"Kaunis historiallinen fantasiaromaani esikoistekijältä

16-vuotias Kainu joutuu luopumaan entisestä elämästään ja tulevaisuuden haaveistaan, kun hänelle lankeaa suuren tietäjän rooli. Muinaissuomalaiseen fantasiamaailmaan sijoittuva seikkailu kertoo koskettavasti nuoren aikuisen oman paikan etsimisestä ja löytämisestä.

Keskikesän yöttömänä yönä Kainu seisoo punamultakehien reunalla. Nuoret tytöt löytävät riitissä paikkansa emännyyden, äitiyden tai käsityöläisyyden kehistä. Sisimpänä on viisi tietiän kehää, joista voimallisimpaan kukaan ei ole päässyt satoihin vuosiin. Kun Kainu astuu keskimmäiseen kehään, hänen osakseen lankeaa suuri tehtävä – eikä hän ole enää sama. Kainu joutuu lähtemään hurjalle ja pitkälle matkalle, jonka aikana hänen on myös selvitettävä, kuka hän itse on."(WSOY)

 Oma arvio:

Tämä(kin) kirja on sellainen, jota en oikeastaan aikonut lukea. Toisena syynä oli viimeaikainen fantasiaan kyllästyminen, toisena... niin, no, kansikuvalla ON väliä minulle! Jostain syystä kirjan kansikuva ei miellytä silmääni, sen värit on ankeat ja tyyli sellainen, että ajattelin kirjan olevan satufantasiamainen teos enemmänkin alakouluikäisille. Ei minun pirtaani tällä hetkellä sovi sellaiset. 

Kuitenkin tämä kirja osattiin vakuuttaa minulle, sillä niin muutamat työkaverit kuin kirjabloggaajatkin kehuivat kirjaa kovasti ja ajattelin sittenkin antaa tälle mahdollisuuden. Ei ole kirjaa kansiin katsominen, ajattelin. 

Kirjassa  alussa seurataan 16-vuotiaan Kainun aikuistumisriittiä kuvitteellisessa Kolmen kuninkaan kaupungissa, jossa eletään kuten muinaissuomessa. Tietiän riitissä kaikki nuoret naiset saavat tietää nyt kymmenen erilaisen kehän avulla tulevan tehtävänsä ja arvonsa kyläyhteisössä. Tulevaisuus määrittyy sen mukaan, pääseekö vaikkapa äitiyden, käsityön, emännyyden kehään vai johonkin viidestä tietiän kehistä. Kainu pääsee yllätyksekseen kymmenenteen tietiän kehään, joka on kehistä kaikkein arvovaltaisin. Riitin valmistanut kylän Tietiä vannottaa muita tyttöjä olemaan vielä vaiti Kainun kehästä, sillä sisimpään kehään pääseminen on todella harvinaista. Kainun elämä muuttuu nyt totaalisesti, sillä hän muuttaa Tietiän luo oppiin saavuttamaan parantamisen taidot.

- Näkijällä on vastuu. Näkemällä väärin voi vahingoittaa. Ja näkemällä oikein voi parantaa. (s. 53)

Kainu saa huomata, että kyläläiset suhtautuvat häneen oudoksuvasti siitä pitäen, kun tämä on aloittanut Tietiän opissa. Ystävät Hopea ja Miela alkavat etääntyä hänestä päivä päivältä enemmän. Kainulle mieheksi suunniteltu Vaito naitetaankin Hopealle siinä vaiheessa, kun Kainu löytää metsästä valkoisen suden, Viiman, joka on määrätty hänen voimaeläimekseen. Kainua susineen pidetään liian erikoisena, joten tämän on viisainta lähteä muualle, viereiseen Hohkalinnan kaupunkiin. Mukaansa Kainu saa Tietiän kaulassa riippuneen salaperäisen riipuksen. Taakse jää suru isosiskon kohtalosta, menetetyistä ystävistä ja sulhasesta. Arvostettaisiinko Kainua uudessa kaupungissa enemmän?

- Sen nimi on Myrskynsilmä. Ja se on voimakas. Muuta en tiedä.

Kainu toisti nimen hiljaa mielessään. Se kuulosti liian mahtavalta niin yksinkertaiselle esineelle. Kylmä metalli kihelmöi ihoa vasten, kun hän sujautti korun paidan alle. Osa tuntemuksesta oli jännitystä ja uteliaisuutta. (s. 95)

Hohkalinnassa Kainu törmää kuitenkin vielä isompiin ongelmiin, sillä kyläläiset kärsivät nälkää ja kurjuutta mielivaltaisesti käyttäytyvän Linnanherran takia. Yhdessä uuden ystävänsä Otavan avulla Kainu tajuaa riipuksensa, Myrskynsilmän, voiman, kunhan vain riipuksen toinen puoli on löydetty. Kainun on myös tehtävä matka salaiseen kolmanteen kaupunkiin, Sarajalaan, jonka olemassaolosta on kiistelty, mukanaan sinne kuuluva Myrskynsilmä. Matkalla Kainu oivaltaa hyvin olennaisia asioita siitä, mikä on tärkeää. Hän tutustuu nuoreen Oraan, joka auttaa Kainua tutkimaan Myrskynsilmän arvoitusta. Hän on vaikean valinnan edessä: jäädäkö turvalliseen ja täydelliseen Sarajalaan, jossa Oran silmät polttavat katseellaan, vai lähteäkö takaisin Hohkalinnaan tuhoamaan peili, joka on saattanut koko kaupungin asukkaat ahdinkoon.

- Ei kai mikään paikka - tai kukaan ihminen - ole täydellinen, vaikka haluaisi siltä vaikuttaa. (s. 281)

Kirjan muinaissuomalainen maailma kyläyhteisöineen ja parantajineen tuo minulle vahvasti mieleen viime vuosina ilmestyneet fantasiakirjat Maresin voima (Maria Turtschaninoff) ja Sinisen talon noita (Maria Carole). Kirjan alun aikuistumisriitti on myös hyvin tyypillinen monissa viime vuosina ilmestyneissä fantasioissa ja dystopioissa, esimerkkinä mainittakoon Kim Liggettin Armonvuosi ja Veronica Rothin Outolintu.

Myrskynsilmä on tasaisesti viihdyttävä fantasia, jossa on hiukan satufantasian piirteitäkin. Vaikka kirja sijoittuu kuvitteelliseen fantasiamaailmaan, tulee vaikutelma, kuin lukisi jotain muinaissuomalaista historiallista romaania. Esikoiskirja on saanut jo tunnustusta osakseen, sillä se on sekä Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia - että Topelius-palkintoehdokas vuodelle 2020.

Arvosanani 4+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

Muissa blogeissa/vlogeissa:

Lastenkirjahylly

Ruusun nimi

Siniset helmet

Kirjafile (Youtube)

Nörttitytöt (Katinka Sarjanoja) 

Kirjahilla

 

Samantyylistä luettavaa:

Maria Turtschaninoff: Maresin voima

Maria Carole: Sinisen talon noita 

 

Lisään kirjan seuraaviin 2021 lukuhaasteisiin:

 

Helmet:

16. Kirjassa eletään ilman sähköä

Popsugar:

A book set mostly or entirely outdoors

Vahvat naiset -lukuhaaste:

Nainen joka ei ole 2000-luvulta

Booklist Queen:

Recommended by a colleague

 

 

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2020: luukku 22 ~ Kaunein YA-kirjakansi 2020 -äänestys ja arvonta!

Enää kaksi yötä jouluun! Sen kunniaksi ajattelin julkaista tämän kivan, leikkimielisen Kaunein YA-kirjakansiäänestyksen ja kirjapaketin arvonnan, olkaa hyvä. 

Eilistä  joulukalenteriluukkua (luukku 21) voit tiirailla Todella vaiheessa-blogissa ja huomenna, aatonaattona luukku 23 aukeaa täällä: Mrs Karlsson lukee...

 

 

Olen tässä syksyn aikana hahmotellut päässäni ideaa, että mitäs jos äänestettäisiin blogistaniassa kaunein YA-kansi 2020. Kansikuvan esteettisyys merkitsee ainakin minulle paljon (vaikka toki kirjan sisältö loppupeleissä ratkaisee) ja olenkin saanut ihastella tänä vuonna muutamia todella upeita kansia, jotka ovat suorastaan vaatineet minua tarttumaan kirjaan. Jotkut kannet eivät puolestaan ole olleet, syystä tai toisesta, kovin inspiroivia.

Onko kirjan  kannella väliä? Pidätkö enemmän valokuvakansista, vai ovatko piirretyt kannet kauniimpia? Voiko tylsä kansi olla esteenä siihen, ettet tartu kirjaan ollenkaan? Houkutteleeko kaunis kansi sinua joskus väärin perustein, ja oletko pettynyt sisältöön, jos kirja ei ole vastannutkaan kirjan kannen antamaan mielikuvaa? Mitä mieltä olet kirjan leffakansista?

Olen yrittänyt koota näihin kollaaseihin kaikki tämän vuoden YA:ksi määrittelemäni kirjat, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin, mutta joku on saattanut jäädä uupumaan. (Sille ei enää voi valitettavasti mitään.) Suurimman osan olen lukenut, mutta mukana on muutama sellainenkin, jota en ole lukenut.

Koska kansia on mukana yhteensä 43, kuvat ovat valitettavasti aika pieniä. Jos haluat tiirailla kansikuvaa tarkemmin, kannattaa hakea vaikka Google kuvahaulla isompi kansikuva, josta näet paremmin kannen kaikki yksityiskohdat. Myös blogistani voit etsiä vasemman palkin hakutoiminnolla kyseistä kirjaa, jos olen lukenut sen - siellä on myös isompi kuva kirjan kannesta. 

Samalla, kun tiirailet kansia, voit nähdä kätevästi muutamalla silmäyksellä koko vuoden YA-romaanikirjon. Siinäkin mielessä tämä kansikuvaäänestys on mielestäni kiva päätös ja koonti YA-kirjavuodelle 2020.

Haluan nostaa esiin myös tällä äänestyksellä kansitaiteilijoiden roolia, joka saatetaan usein unohtaa. Monet (etenkin isommat) kustantajat suosivat kuvapalveluiden valmiita kuvia ja heillä on kansikuvien luottotekijä omasta takaa, mutta joskus pienen kustantamon erikseen jollakin kansitaiteilijalla teettämä kansi voi olla oikea ilo silmälle. Kustantamoilla voi olla myös erilaiset resurssit kansikuvien toteutukseen. Kaunis kansi voi syntyä myös pienellä budjetilla, luulisin. Joskus taas kansikuvan oikeudet ostetaan suomennoksen mukana.

Korostan vielä, että nyt emme äänestä kirjan sisällöstä, pelkästään kansikuvasta. Mikä siis miellyttää silmääsi eniten? Mikä kansi on houkuttelevin? Listauksissa kuvasarjojen alla olen kuitenkin kirjannut ylös myös kirjan muut tekijätiedot ja kustantajan, joka helpottaa kirjojen etsimistä esimerkiksi blogistani, Googlesta tai vaikkapa oman kirjastosi verkkokirjastosta, jos mielenkiintosi heräsi ja haluat varata kirjan.

Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuisi äänestykseen. Arvon kannustimena kaikkien vastanneiden kesken kirjapaketin, johon kuuluu kaksi tänä vuonna ilmestynyttä YA-kirjaa.

Äänestysohjeet:

1. Kansikuvaa voit äänestää ainoastaan tämän postauksen kommentteihin. Kommenteissa on tarkistus päällä, ja aion julkistaa kaikki äänet samaan aikaan 9.1.2021, joten kommenttiasi ei tule näkyville sitä ennen. Laitathan mukaan sähköpostiosoitteesi, johon voin ilmoittaa mahdollisesta arvontavoitosta. (Jos sähköposti puuttuu enkä saa huhuiluista huolimatta voittajan yhteystietoja kohtuuajassa, arvon palkinnon uudelleen) Jos et halua osallistua arvontaan, vaan vain äänestää, ilmoitathan sen kommentissasi. 

2. Ääniä voit antaa kolmelle (3) kauneimmalle kannelle seuraavasti: kauneimmalle 5 ääntä, toiseksi kauneimmalle 3 ääntä ja kolmanneksi kauneimmalle 1 ääni. Voit äänestää myös vain yhtä tai kahta kantta, jos haluat. Pelkkä kansikuvan numero riittää kunkin äänimäärän yhteydessä. Arvontaan osallistumisen ehtona on siis antaa ääniä vähintään yhdelle kansikuvalle!

3. Äänestysaika päättyy tiistaina 5.1. 2021 klo 24.00. 

4. Arvon kaikkien äänestäneiden kesken kirjapaketin, jossa on kaksi vuonna 2020 ilmestynyttä YA-kirjaa: Candace Bushnellin & Katie Cotugnon Tyttönä olemisen säännöt ja Jenni Hendriksin & Ted Caplanin Tosi raskas reissu.

5. Kirjapaketin arvon lauantaina 9.1. 2021  ja voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti sähköpostitse.

6. Julkistan Kaunein YA-kirjakansi 2020 -äänestystulokset ja kirjapaketin voittajan lauantaina 9.1.2021

7. Äänestys on minun, vaatimattoman harrastuksekseen kirjabloggaavan järjestämä, eikä siinä ole mukana ulkopuolisia tahoja. Kauneimman kansikuvan voittajakolmikolle on luvassa kiitosta ja suitsutusta blogissani ja sen somekanavissa, mutta sen suurempaa palkintotilaisuutta en pysty järjestämään :)

8. Onnea arvontaan ja äänestäkää ahkerasti!

9. Ps. Myös äänestyksen järjestä itse saa osallistua äänestykseen, muttei arvontaan!

Kansikuvat 1-9:

1. Anne-Maija Aalto: Korento. Otava. Kansi: Johanna Junkala.

2. Mila Teräs: Amiraali. Otava. Kansi: Tommi Tukiainen.

3. Kim Liggett: Armonvuosi. Suomentanut Leena Ojalatva. Karisto. Kansi: Kerri Resnick (suunnittelu), Hsiao Ron Cheng (kuvitus), Galyna Gryshchenko/Shutterstock.com (kukat)

4. Suzanne Collins: Nälkäpeli - Balladi laululinnuista ja käärmeistä. Suomentanut Helene Bützow. WSOY. Kansi:  Tim O'Brien

5. Ashley Elston: 10 x sokkotreffit. Suomentanut Inka Parpola. WSOY. Kansi: Mary Claire Cruz ja Jamie Alloy; iStockphoto; Di Studio / Shutterstock; Dmitry Lobanov / Shutterstock; HNK/ Shutterstock

6.Katherine McGee: Amerikan kuninkaalliset. Suomentanut Outi Järvinen. Otava. Kansi: Johanna Junkala

7. J.S.Meresmaa: Dodo. Myllylahti. Kansi: Karin Niemi.

8. Emma Sofianna Söderholm: Edes hetken elossa. Otava. Kansi: Päivi Puustinen/ Deviney Designs/ stock.adobe.com

9. Henrik Fexeus: Viimeinen illuusio 3: Ensimmäiset. Suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist. Kansi: Samppa Ranta

Kansikuvat 10-18:

10. Elina Pitkäkangas: Hukan perimät. Myllylahti. Kansi: Karin Niemi

11. Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus. Karisto. Kansi: Saara Helkala

12.Sari Luhtanen: Isadella - Sydän murskana. Otava. (Kannen tekijä ei tiedossani)

13.Elizabet Acevedo: Kaikilla mausteilla. Suomentanut Eeva Ojalatva. (Kannen tekijä ei tiedossani)

14.Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla. Otava. (Kannen tekijä ei tiedossani.)

15. Stephenie Meyer: Keskiyön aurinko. Suomentanut Ilkka ja Päivi Rekiaro sekä Tiina Ohinmaa. Kansi: Roger Hagadone (kuva), David Caplan ja Gail Doobinin (suunnittelu) ja Hachette Book Group, Inc.

16. Sarah J. Maas: Taistelun myrskyt - Throne of Glass. Suomentanut  Sarianna Silvonen. Gummerus. Kansi: @Talexi/Shutterstock

17. Siiri Enoranta: Kesämyrsky. WSOY. Kansi: Riikka Turkulainen / iStockphoto

18. Margaret Rogerson: Kirjojen tytär. Suomentanut Mika Kivimäki. Kansi: Sonia Chaghatzbanian (suunnittelu), Charlie Bowater (kuvat)

 Kansikuvat 19-27:

 19. Karen M. McManus: Yksi meistä on seuraava. Suomentanut Inka Parpola. WSOY. Kansi: Melissa Four, iStockphoto LP

20. Rainbow Rowell ja Faith Erin Hicks (kuvittaja): Viimeinen ilta - Pumpkin' heads. Suomentanut Taina Wallin. Karisto. Kansi. Faith Erin Hicks.

21. Elina Rouhiainen: Väki 3 - Unienpunoja. Tammi. Kansi: Laura Lyytinen / iStockphoto 

22. Cassandra Clare: Pimeyden kuningatar - Varjometsästäjät 3. Suomentanut Terhi Leskinen. Otava. Kansi: Russell Gordon (suunnittelu), Cliff Nielsen (kuva)

23. Maurene Goo: Tämä biisi on sinulle. Suomentanut Inka Parpola. Otava. Kansi: Elizabeth H Clark (suunnittelu), Jena Cumbo (kuva)

24. Candace Bushnell ja Katie Cotugno: Tyttönä olemisen säännöt. Suomentanut Kati Valli. Tammi. Kansi: Laura Lyytinen/ iStockphoto

25. Anniina Mikama: Tinasotamiehet. WSOY. Kansi: Sami Saramäki

26. Jenni Hendriks  ja Ted Caplan: Tosi raskas reissu. Suomentanut Inka Parpola. WSOY. Kansi: Laura Breiling (kuva), Erin Fitzsimmons (suunnittelu)

27. Zoe Sugg ja Amy McCullogh: The Magpie Society - Salaseura. Suomentanut Inka Parpola. WSOY. (Kannen tekijä ei tiedossani.)

 

Kansikuvat 28-36:

 28. Juno Dawson: Mallikappale. Suomentanut Aura Nurmi. Gummerus. Kansi: Daniil Kontorovich / Trevillion images

29. Mikko Toiviainen: Pimeä peili ja muita urbaaneja kauhutarinoita. Otava. (Kannen tekijä ei tiedossani)

30. Sarah J. Maas: Usvatuulten valtakunta. Suomentanut Sarianna Silvonen. Gummerus. (Kannen tekijä ei tiedossani)

31.Sarah Crossan: Kuunnousu. Suomentanut Kaisa Kattelus. S&S. Kansi: Hilla Semeri

32. Estelle Maskame: Oikealla tavalla vääränlainen. Suomentanut Maija Van De Pavet. Gummerus. Kansi: Shutterstock

33. Tomi Adeyemi: Koston ja kunnian lapset. Suomentanut Outi Järvinen. Otava. (Kannen tekijä ei tiedossani)

34. Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Replica - Sensored Reality 3. Tammi. Kansi: Laura Lyytinen

35. Magdalena Hai: Kuolleiden kirja - Paluu Uhriniituntakaiseen. Karisto. Kansi: Satu Ketola.

36. Meri Luttinen: Myrskynsilmä. WSOY. Kansi: Riikka Turkulainen

 

Kansikuvat 37-43:

37. Holly Bourne: Syitä itkeä julkisesti. Suomentanut Kristiina Vaara. Gummerus. Kansi: Jan Pielecki @Usborne Publishing

38. Salla Simukka: Lukitut. Tammi. Kansi: Laura Lyytinen/ iStockphoto

39. Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille. Otava. Kansi: Tuuli Juusela

40. Sally Green: Paholaisten valtakunta. Gummerus. (Kannen tekijä ei tiedossani)

41. Elina Kilkku: Ihana tyttö. Bazar. Kansi: Satu Kontinen.

42. Jenny Han: P.S. Rakastan sinua yhä. Suomentanut Antti Hulkkonen. WSOY. Kansi: Riikka Turkulainen

43. Seita Rönkä: Loitsun voima. Haamu. Kansi: Marjo Nygård

Haluan toivottaa vielä kaikille oikein ihanaa joulua ja ehdottomasti parempaa uutta vuotta 2021!

Ilahduttakaa minua äänillänne!

 
 

Kaikilla mausteilla: Elizabeth Acevedo

Kaikilla mausteilla: Elizabet Acevedo. Suomentanut Eeva Ojalatva. Karisto 2020

Englanninkielinen alkuteos (2019): With the Fire on High. 

"Emoni Santiago on high school -opiskelija, pikaruokalan työntekijä ja pienen tytön yksinhuoltajaäiti. Kun luokkatoverit katsovat jo tulevaisuuteen, Emonin vaihtoehdot ovat rajatut. Keittiö onkin ainoa paikka, jossa hän voi päästää irti huolistaan. Keittiössä hän saa aikaan taikoja. Kun koulussa alkaa ruoanlaittokurssi, Emoni haluaa osallistua, vaikkei hänellä ole varaa kurssiin sisältyvään opintomatkaan. Hän päättää kuitenkin murehtia sitä myöhemmin. Lähipiirin sekä inspiroivan opettajan kannustuksen avulla Emonille aukeaa uusia, odottamattomia polkuja.

Palkitun runoilijan uutuusromaani on lämminhenkinen lukupala ja antaa äänen nuorille naisille, joiden tarinoista usein vaietaan." (Karisto)

Oma arvio:

Rakastan Elisabeth Acevedon aikaisempaa säeromaania Runoilija X, ja jotenkin oletin tämän uutukaisen Kaikilla mausteilla olevan samanlainen muodoltaan. Melkein yhtä helppolukuinen tämä romaanimuotoinen kirja kuitenkin on, sillä sen erikoisuutena on superlyhyet luvut, jotka on lisäksi otsikoitu nasevasti. Lisäksi kirjan kaikki kolme osaa on teemoitettu makuaistimusten mukaan ja ne alkavat Emonin omilla resepteillä. Lukija voi siis kokeilla vaikkapa sitruunaverbena-temblequeta kirjan ohjeella. Kansikuva on mielestäni hyvin onnistunut kirjan teemaa ajatellen; siinä on väriä, päähenkilön näköinen nuori nainen, hedelmiä ja yrttejä, jotka viittaavat päähenkilön harrastukseen, eli ruuanlaittoon. Houkutteleva paketti siis kerta kaikkiaan!

Mä olen aina ollut pieni: koska mä olin fyysisesti hento, ihmiset luuli, että mä olin pieni myös persoonaltani. Ja sitten, ihan yhtäkkiä mä olinkin kävelevä hätätiedote: paisunut teini-ikäinen varoitusmerkki, joka vei ihan liikaa tilaa ja vaati ihan liikaa huomiota. (s. 26)

Kirjan päähenkilö, 17-vuotias ja lukion viimeistä luokkaa käyvä Emoni asuu Philadelphiassa mumminsa ja parivuotiaan tyttärensä Emman, tai tuttavallisemmin Babygirlin kanssa. Välit tyttären isään Tyroneen ovat ihan ok, vaikka parannettavaakin olisi. Emonin isoäiti käytännössä hoitaa Emmaa suurimman osan ajasta, jotta Emoni voi käydä koulunsa loppuun ja työskennellä iltaisin Burger Joint -pikaruokalassa. Rahallista apua tytön isältä ei juuri heru, mutta tämä kuitenkin hakee tytön aina joka toinen viikonloppu luokseen. Emoni ei kuitenkaan hihku riemusta ja lähde tuolloin bilettämään, vaan on kotona 'Buelansa kanssa, tekee hyvää ruokaa ja ikävöi tytärtään. Pojille hän ei suo ajatustakaan - yksi pettymys Tyronen kanssa riitti hänelle. Poika kun lupasi aikoinaan kuut ja taivaat Emonille, mutta menetti sitten mielenkiintonsa, kun oli harrastanut tämän kanssa (suojaamatonta) seksiä.

Joskus musta tuntuu, että mä olen pahemmin levällään kuin Babygirlin lelut. (s. 172)

Emoni on erittäin lahjakas ruuanlaittaja ja tämän hän uskoo perineen edesmenneeltä äidiltään. Välillä Emoni viestittelee ja vaihtaa reseptejä Sarah-tätinsä kanssa ja soittaa velvollisuudentuntuisia puheluita kampaajaisälleen Juliolle, joka on palannut asumaan Puerto Ricossa Emonin äidin kuoleman jälkeen. Emoni on hiukan katkera siitä, ettei isä kyennyt huolehtimaan hänestä äidin kuoltua vaan muutti takaisin synnyinmaahansa ja jätti tyttärensä äitinsä hoiviin. Emoni palvoo ja rakastaa mummiaan, mutta on huolissaan tämän jaksamisesta, sillä hänellä alkaa jo olla ikää.

"Sulla on kiva nauru", mä sanon ja näytän varmaan yhtä yllättyneeltä kuin Malachikin, kun sanat on päässeet mun suusta. "Mutta ei me silti kavereita olla. Mä en tiedä, miksi mä sanoin noin."(s. 88)

Kun koulussa ilmoitetaan uusista valinnaisaineista, ja listalla on gastronomiakurssi, johon kuuluu opintomatka Espanjaan, Emoni ei ole pysyä housuissaan. Pitkän soutamisen ja suopaamisen jälkeen Emoni osallistuu unelmiensa kurssille, jonka myös koulun uusi oppilas, tumma ja pitkä Malachi on valinnut. Malachi on selvästi kiinnostunut Emonista, mutta tyttö tekee pojalle selväksi, ettei halua olla edes kaveri tämän kanssa. Pikku hiljaa Emonin suojaus kuitenkin murtuu ja hän päästää kuin huomaamattaan mukavan pojan lähipiiriinsä. Kokkikurssilla Emoni meinaa joutua vaikeuksiin, sillä soveltavana kokkaajana hän ei ole tottunut noudattamaan reseptejä. Lisäksi häntä huolettaa, miten hän saisi rahat kasaan opintomatkaa varten, kun kaikki tienestit menevät Babygirlin elättämiseen. 

Mutta sitten se hymyilee. Sen molempiin poskiin ilmestyy hymykuopat, kuin riemun mainostaulut, ja mä olen kompastua omiin jalkoihini. Ei helvetti, tuommoisesta hymystä pitäisi tulla triggerivaroitus. (s. 63)

Kaikilla mausteilla on mielestäni aidon elämänmakuinen, värikäs ja ehdottomasti herkullinen kirja. Kannattaa varata syötävää lähettyville, sillä Emonin kokkailut saavat veden herahtamaan kielelle. Minulle tulee tästä hieman mieleen Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti, jossa myös ruualla saadaan aikaan erilaisia tunteita ja parannetaan suruja ja murheita. Emoni pohtii tosissaan, mikä hänen roolinsa tässä maailmassa on ja mihin hän on kykeneväinen pienen lapsen teiniäitinä olosuhteissa, joihin hän ei voi vaikuttaa. Lapsen isä, Tyrone, toisaalta herättää Emonissa kaipuun jostakin, mitä heillä joskus on ollut, mutta toisaalta saa tytön raivon partaalle, etenkin siinä vaiheessa, kun Tyrone alkaa puuttua Emonin mieskuvioihin. Emoni haluaisi työskennellä ravintolassa, mutta ei ole varma, riittävätkö hänen suoristuspisteensä hyvään kouluun, jossa voisi alaa opiskella. Hän on luonnonlahjakkuus ruuanlaitossa, mutta koulumenestys tökkii erilaisten oppimishäiriöiden takia (joita ei kuitenkaan kirjassa sen kummemmin selitetä eikä alleviivailla). Tämän takia hänen on hankala noudattaa sääntöjä gastronomiakurssillakin - hän on tottunut soveltamaan. Hänen itsetuntonsa saa kuitenkin kirjan edetessä suitsutusta, kun hänen taitonsa huomataan.

Mä työnnän syrjään, tai ehkä tuonnemmaksi, kaikki tunteet, jotka velloo mun sisällä. Suuttumus siitä, että mun täytyy antaa Babygirl pois joka toinen viikonloppu. Että mun täytyy pukea tyttö nukeksi ennen kuin sen isoäiti voi rakastaa sitä. Ristiriitaiset fiilikset siitä hemmetin valinnaisaineesta, jonka mä ylipuhuin itseni ottamaan mutta josta on nyt tullut mun työläin kurssi. Kiukku rasvankäryisestä duunista, jossa mä joudun tarjoilemaan tylsää bulkkiruokaa ja jossa pienimmätkin virheet tietää hankaluuksia. (s. 82-83)

Emoni kaipaa myös isäänsä Juliota, vaikka mummin luona onkin hyvä asua. Koska Emoni on joutunut niin monesti pettymään, on hänen hankala päästää ketään lähelleen. Hänellä on kuitenkin hyvä ystävä Angelica, joka on täysin tyttöystävänsä Lauran lumoissa, mutta osaa arvostaa Emonin ruokia ja kannustaa tätä eteenpäin. Emonin maine on kärsinyt teiniraskauden myötä ja hän on edelleen hiukan varuillaan, mitä hänestä puhutaan, mutta on kuitenkin ylpeä omasta tyttärestään. Malachista tulee myös hyvin tärkeä tukipilari Emonille. Näiden kahden välinen, ystävyydestä hiljaa romanssiksi hiipivä suhde on kuvattu luontevasti ja uskottavasti. Hetken meinaan jo hieman vaipua epätoivoon, että noinko Emoni luopuu heti omista periaatteistaan, mutta ei - hän osaa myös soveltaa ihmissuhteissa. Kirja onkin hieno osoitus siitä, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista, vaan jokainen voi soveltaa oman polkunsa.

Ja että vaikka kaikki muu menisi pieleen, niin pieni loraus limettimehua ja pullollinen chilikastiketta ei ole koskaan ollut pahitteeksi. (s.21)

En ole tainnut törmätä vielä yhteenkään YA-romaaniin, jossa päähenkilöllä olisi ollut lapsi. Raskauksia, abortteja ja aborttien tekemättä jättämisiä nuortenkirjoissa on viime vuosina ollut jonkin verran, mutta äitiyden ja lukio-opiskelun yhdistämistä kirjan aiheena ei ole tainnut liiemmin olla. Siksi tämä tuokin uutta, raikasta ja tarpeellista näkökulmaa nuortenkirjallisuuteen. 

Tässä muuten ehdottoman hyvä joululahjavinkki yläkoulu/lukio/ammattikouluikäiselle nuorelle naiselle, joka tykkää realistisista ja todenmakuisista kirjoista. Tämä voisi toimia lukuhalun sytyttäjänä vähemmän lukeneelle nuorelle, sillä kirjan rakenne tekee siitä hyvin helppolukuisen.

Arvosanani 4,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 

Muissa blogeissa:

Siniset helmet

Kirjojen keskellä

 

Kirjojen tytär: Margaret Rogerson

 Kirjojen tytär: Margaret Rogerson. Suomentanut Mika Kivimäki. Karisto 2020

Englanninkielinen alkuteos (2019): Sorcery of Thorns. Kansi: Sonia Chaghatzbanian (suunnittelu), Charlie Bowater (kuvat)

"Elisabeth on aina tiennyt, että velhot ovat pahoja ja taikuus vaarallista. Hän on kasvanut yhdessä Austermeerin suurkirjastoista, hyllyiltään kuiskailevien ja rautakahleitaan kalistelevien loitsukirjojen ympäröimänä. Elisabeth toivookin kohoavansa tulevaisuudessa näiden vaarallisten kirjojen vartijaksi.

Kun joku vapauttaa kirjaston vaarallisimman kirjan, Elisabeth vaikuttaa syylliseltä ja hänet kiidätetään pääkaupunkiin kuulemaan tuomionsa. Elisabethin ei auta kuin turvautua pelkäämäänsä velho Nathaniel Thorniin ja tämän salaperäiseen palvelijaan. Pian hän löytää itsensä keskeltä vuosisatoja vanhaa juonta, joka uhkaa syöstä kirjastot ja niiden mukana koko maailman turmioon." (Karisto)

Oma arvio:

En aio koskaan menettää uskoani kirjoihin! Totesin tämän taas kerran, että vaikka olen lukenut hirveän paljon, jostain aina putkahtaa SE kirja, joka saa minut haukkomaan henkeäni ihastuksesta ja onnesta. Mikä onni, että sain lukea juuri tämän kirjan. Minä en nimittäin aikonut lukea tätä. Katselin tämän kirjan kuvausta keväällä kustantajan luettelossa ja mietiskelin, ottaisinko kirjan listoilleni. Olin jotenkin kauhean kyllästynyt YA-fantasiaan ja kahlannut keväällä puoliväkisin parikin paksuhkoa fantasiaa, jotka eivät oikein napanneet minua mukaansa. Ehkä en enää vain pidä fantasiasta, ajattelin. Sitten näin somessa, miten Yöpöydän kirjat -blogin Niina ja moni muu hehkutti tätä kirjaa ja kiinnostukseni heräsi. Onneksi, sillä olisin muuten yhtä upeaa lukukokemusta köyhempi!

"Useimmat kasvavat eroon saduista", hän sanoi."Miksi jatkat uskomista, vaikka muu maailma tekee toisin?" (s. 83)

Kirjojen tytär on jotenkin vain täydellinen paketti niin juoneltaan, maailmaltaan ja henkilöhahmoiltaan. Päähenkilö, määrätietoinen, pitkänhuiskea ja rohkea Elisabeth rakastaa kirjoja, sillä on elänyt pienestä asti niiden parissa. Kirjat eivät vain ole mitä tahansa opuksia, vaan ne ovat eläviä. Elisabethin haaveena on päästä loitsukirjojen vartijaksi kirjastossa, jossa hänet on kasvatettu. Hän on nimittäin orpo, joka on pelastettu kirjaston hoiviin ja täten tuntee opukset paremmin kuin omat taskunsa. Ikävä kyllä kirjastossa sattuu eräänä yönä kamala onnettomuus, jolloin loitsukirjasta päästetty pahuus vaatii lempeän johtajan hengen. Elisabeth jäljittää loitsukirjasta vapautuneen demonin eli malefictin ja surmaa tämän johtajan Demoninsurma-miekalla. Ikävä kyllä Elisabeth ei saakaan tästä kehuja ja kunniaa, vaan uudeksi johtajaksi noussut Finch syyttää kaikesta tyttöä ja vaatii tämän oikeuden eteen.

"Nuoret neidot ovat tarttuneet minuun paljon pahemmistakin paikoista. Käsittääkseni he eivät mahda mitään sellaisille mieliteoille."(s. 33)

Tässä astuu muuan nuori velho, magisteri Nathaniel Thorn kehiin. Hän on lupautunut kuljettamaan aiemmin sattumalta kohtaamansa tytön yhdessä Silas-palvelijansa kanssa oikeuden eteen. Elisabeth ei luota velhoon lainkaan ja yrittää karata moneen otteeseen matkan aikana, mutta ovela demoni-palvelija Silas estää tytön aikeet. Alkuun Elisabethiä hirvittää demonipalvelija, mutta hän huomaa, kuinka uskollinen palvelija Silas on. Myöhemmin hän saa kuulla, miten velhot saavat taikavoimansa juuri sopimuksella demonin kanssa: hintana heidän on vain luovutettava osa elämästään demonille, sillä nämä eivät rupea palvelijoiksi hyvää hyvyyttään. 

Elisabeth luovutetaan kansleri Ashcroftin huomaan juuri, kun tämä on alkanut pitää Nathanielista ja Silasista. Elisabeth luulee jo huokaisevansa helpotuksesta, sillä hänet on luvattu vapauttaa syytteistä, mutta Ashcroftin ja tämän pelottavan naisdemoni Lorelein huomassa hän ei ehkä olekaan niin turvassa.

"Minä olen demoni", hän sanoi. "Ei kannata ajatella minua minään muuna."(s.229)

Voisin ilolla selostaa koko kirjan juonen tässä, mutta ehkä maltan mieleni enkä spoilaa enempää. Sanon vain, että kirjan tarina vie lukijaa kuin pässiä narussa, romanttiset juonenkäänteet hiipivät tarinaan mukaan luontevasti ja huomaamattomasti tekemättä tarinasta liian siirappista - vain pakahduttavan ihanaa. Henkilöhahmot ovat monipuolisia ja kiehtovia: hurmaavan jäyhä, ehkä hieman darcymainen Nathaniel-velho, uskollinen ja ovela Silas-demoni, raivostuttavan häijy Ashcroft, uskollinen ystävä Katrien ja sokerina huipulla kaunis, vahva, pelkäämätön, oikeudenmukainen ja määrätietoinen Elisabeth. Kirjassa on täydellisessä suhteessa magiikkaa, hurjia käänteitä, oveluutta, omalaatuisuutta ja romantiikkaa. Kirjan maailma sijoittuu 1800-luvulle, joten miljöö, kulkuneuvot ja pukeutuminen on sen ajan mukaista. Pidän kovasti siitä, ettei pääparia ole kuvattu tavanomaisesti tyyliin "tajuttoman komea mies ja kaunis hentoinen nainen", vaan Nathaniel näyttäytyy alkuu Elisabethille rujona ja Elisabeth on kuvattu harvinaisen pitkäksi nuoreksi naiseksi, joka osaa käyttää miekkaa tarvittaessa.

 Kun hän katsoi miestä, hänen sydäntään särki laulu, jolla ei ollut sanoja eikä nuotteja eikä säveltä, mutta joka silti ponnisteli tullakseen kuulluksi - tunne, joka ei paljon eronnut  kärsimyksestä, sillä se tuntui liian suurelta hänen ruumiiseensa. (s. 334)

Minulle tulee kirjasta hieman samat tuntemukset kuin Cassandra Claren Varjometsästäjät-trilogiasta, samoin kuin Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras -trilogiasta. Kuitenkin Kirjojen tytär on ihan omaa luokkaansa, eli se tarjoaa täysin ainutlaatuisen fantasiamaailman, joka yhtä aikaa viihdyttää ja kiihdyttää. 

"---Minusta tuntuu, että että olin jo osittain kuollut ennen kuin sinä ilmestyit kuvioihin." (s.372)

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka kokee rakastavansa yllä mainittuja asioita kirjassa ja haluaa, ettei kirjan maailma lähde hetkeen lukemisen jälkeenkään pois mielestä. Kirja on jännittävästä menostaan huolimatta sen verran kiltti, että tätä voi suositella myös alakoulun vitos-kutosille.

Arvosanani 5+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta (mutta harkitsen ostamista itselleni!)

Muissa blogeissa:

Yksi luku vielä...

Samantyylistä luettavaa:

Varjometsästäjät-sarja: Cassandra Clare 

Taikuri ja taskuvaras -trilogia: Anniina Mikama

 Lisään kirjan Popsugar-haasteen kohtaan: 

A Book recommended by your favourite blog, vlog, podcast, or online book club

Päivitys Suomea lohikäärmeille -sarjaan

 Luin Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille -sarjan toisen ja viimeisen osan  Sydämiä seireeneille. Kuvaa klikkaamalla pääset lukemaan mietteeni molemmista osista.

The Magpie Society -sarja: Zoe Sugg ja Amy McCulloch

The Magpie Society - Salaseura: Zoe Sugg ja Amy McCullogh. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2020 (The Magpie Society #1)

 Englanninkielinen alkuteos: The Magpie Society - One for Sorrow.

"Tähtivloggaaja Zoe Suggin a.k.a Zoellan ja kirjailija Amy McCullochin yhdessä kirjoittama kirja on villi, salaperäinen ja vetävä tarina eliittisisäoppilaitoksen varjoelämästä.

Magpie Society yhdistää Girl Onlinen ja Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. 

Illumen Hallin lukuvuoden päättäjäisbileissä järvenrantaan ajautuu oppilaan ruumis. Uhrin selkään on tatuoitu valtava, taidokas harakka.Uusi oppilas Audrey, joka pakenee omia salaisuuksiaan, joutuu vasten tahtoaan keskelle murhamysteeriä, sillä hänen kämppiksensä Ivy oli murhatun tytön paras ystävä. Vaikka Audrey ja Ivy eivät voi sietää toisiaan, jokin tuntematon vetää heitä kohti koulun synkkiä salaisuuksia. The Magpie Society julkaistaan syksyllä 2020 suomeksi samana päivänä alkuteoksen kanssa."(WSOY)

Lukunäyte: http://media.bonnierbooks.fi/sample-pages/9789510452967_lukun.pdf

Oma arvio: 

(Arvio tai osia siitä on julkaistu aiemmin Oulun kirjaston nuorten Kirjastogramiin tekemässäni postauksessa.)

⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Girl Online -sarjasta tunnettu Zoe Sugg on tehnyt YA-kirjailja Amy McCullochin kanssa yhteistyössä kaksiosaisen The Magpie Society -sarjan, jonka ensimmäinen osa The Magpie Society - Salaseura on nyt suomennettu.⠀

Amerikasta Englantiin muuttanut rikkaan perheen tytär, 17-vuotias Audrey, aloittaa uuden lukiovuotensa Illumen Hall -nimisessä sisäoppilaitoksessa. Hän saa huonetoverikseen ynseän Ivyn, joka tuntuu olevan kuin eri maailmasta. Ivy on syystäkin käärmeissään, sillä hänelle aiemmin luvattiin oma huone. Ivy on nimittäin valittu prefektiksi, johtajaoppilaskokelaaksi, ja yleensä heidän etuoikeutenaan on oma huone. Koulun johtaja rouva Abbot on vannottanut, että Ivyn on oltava kohtelias uudelle oppilaalle, mutta helppoa se ei tule olemaan, kun Audreyn koko amerikkalaishabitus saa Ivyn ärsyyntymään.⠀⠀⠀⠀

Audrey saa pian kuulla, mitä tapahtui edelliselle Ivyn huonetoverille ja parhaalle ystävälle Lolalle, sillä kouluvuosi alkaa yhteisellä muistotilaisuudella menehtyneen Lolan kunniaksi. Koulunlopetusbileissä ennen kesälomaa Lola nimittäin löydettiin kuolleena, sillä tämä oli pudonnut kalliojyrkänteeltä. ⠀⠀Vai hyppäsikö hän sittenkin itse kalliolta alas? Vai tönäisikö hänet joku häntä? Huhut kiertävät koulussa, ja kaikkialla välähtää puheet mystisestä Harakkaseurasta, jonka sanotaan suojelevan koulun oppilaita.⠀⠀⠀⠀

"Ota selvää Harakkaseurasta." (s138)⠀⠀⠀⠀⠀

Sitten ilmestyy eetteriin mystinen Podcast-lähetys, jossa salamyhkäinen "V" selvittelee Lolan kuoleman taustoja. Podcastin pitäjän on oltava joku koululta, sillä IP-osoitteet viittaavat moiseen. Ivy ja Audrey löytävät yhteisen tavoitteen selvittääkseen niin Podcastin-pitäjän kuin Harakkaseuran salaisuuden. Yhdistääpä eräs Teddy-niminen komistuskin heitä.⠀Ivy ja Teddy ovat päättäneet olla tauolla Ivyn aloitteesta, mutta kun Teddy iskee silmänsä uuteen oppilaaseen Audreyyn, Ivy ei ole asiasta mielissään. Tytöt saavat Teddyn nalkkiin epärehellisyydestä ja päättävät kostaa tälle.⠀Samalla he hyötyvät Teddyn nörttitaidoista ja etenevät selvitteilyissään.⠀⠀

"Haluan vain oikeutta, Ivy. Haluan selvittää totuuden. Siinä kaikki." (s. 303-304)

Audreylla on oma menneisyytensä ja salaisuutensa kannettavanaan, mikä saa hänet toimimaan uudessa koulussaan hiukan uhkarohkeastikin. Hän on kuitenkin päättänyt olla vahva.

Aivan hemmetin mahtavaa.

Enää puolitoista vuotta.

Jos he sulkevat minut joukosta siksi, että nousin vastustamaan kiusaajaa, minun puolestani koko koulun voi polttaa maan tasalle. (s. 176)⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Kirja loppuu melkoiseen cliffhangeriin, eli jatko-osa on ehdottoman pakko lukea, kunhan se ilmestyy. Kirja on yhtä aikaa rennon viihdyttävä ja etenkin loppua kohti arvoituksellisen jännittävä.⠀Tosin kirjalla on käynnistymisvaikeuksia, ja alku on mielestäni hiukan pitkästyttävää Ivyn ja Audreyn vuoropuhelua heidän näkökulmalukujen vuorotellessa. Kumpikaan henkilöhahmoina ei juuri säväytä vaan jäävät melko ohuiksi ja karkeistetuiksi persooniksi. Myös kolmiodraama Teddy-Ivy-Audrey jää hiukan vaisuksi ja merkityksettömäksi, etenkin kun sen loppuratkaisu on oudon simppeli. 

The Magpie Society - Salaseura sisäoppilaitoksineen ja mysteerijuonineen tuo minulle vahvasti mieleen C.J. Daughertyn mainion Night School -sarjan, josta harmillisesti suomennettiin aikoinaan vain kaksi osaa viidestä. Zoe Suggin tyyliin kirjan romantiikka on tehty mahdollisimman kiltiksi, mikä ärsytti minua jo Girl Online -sarjaa lukiessani. Tosin minua hämmästytti hyvin roisin erikoinen kohtaus Teddyn veneellä, josta en paljasta sen enempää. Tämäkin oli kuitenkin tarkoitettu huumoripläjäykseksi, mutta ei ainakaan saavuttanut minun huumorintajuani, vaan olin vain ihan että "Häh?"

"Ettekö te kaksi voisi vihdoinkin kertoa, mitä te olette tehneet suloiselle Theodore-parallemme? Vaadin saada tietää, miksi hän ramppaa ympäri koulua toimittamassa asioitanne" (s.195)

Minua kuitenkin kiehtoo kovasti Harakkaseuran ja murhamysteerin arvoitus, joten jään odottelemaan jatko-osaa.⠀⠀⠀⠀⠀

Arvosanani 3,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Muissa blogeissa:

Yöpöydän kirjat

 

The Magpie society - Siivenisku: Zoe Sugg ja Amy McCulloch. Suomentanut Inka Parpola. WSOY 2021. (The Magpie Society #2)

 

Englanninkielinen alkuteos: The Magpie Society - Two is for joy.

”Tähtivloggaajan koukuttava trilleri saa jatkoa!

Tähtivloggaaja Zoe Suggin eli Zoellan ja kirjailija Amy McCullochin kirjasarjan toinen osa, jossa eliittisisäoppilaitoksen vaaralliset salaisuudet paljastuvat.

The Magpie Society -sarjan ensimmäinen osa jätti lukijat haukkomaan henkeään. Nyt ystävykset Audrey ja Ivy jatkavat murhamysteerin selvittämistä. Mikä on totuus koulussa toimivasta salaseurasta, ja miten se liittyy tähtioppilas Lolan kuolemaan?”(WSOY)

Lukunäyte

Oma arvio:

The Magpie Societyn toinen osa Siivenisku lähtee sarjan alkuosaa dynaamisemmin liikkeelle, sillä se jatkuu suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi, kun kesken Illumen halin samhain-juhlien harakaksi pukeutuneet tyypit järjestävät flash mobin ja sen seurauksena Clover katoaa. Audrey ja Ivy ehtivät löytää Cloverin myllätystä huoneesta Cloverille osoitetun kutsun liittyä Harakkaseuraan. Vielä hämmentävämpää on, että kun tytöt palaavat myöhemmin Cloverin huoneeseen näyttääkseen etsiville sekaisen huoneen, joku onkin käynyt siistimässä sen. 

"Kotikaupungissasi kuolee teinityttö. Sitten sinä ilmaannut tänne, ja toinen teinityttö katoaa." (s.51)

Tytöt ovat melko varmoja, että opettaja Willis on Lolan murhan takana, mutta heillä ei ole aiheesta tietenkään mitään todisteita. Kaiken huipuksi Willis palaa koululle opettamaan muina miehinä, ja pian prefektioppilaaksi haluava Araminta näyttää vehkeilevän jotain opettajan kanssa, vaikka Ivy ja Audrey yrittävät varoitella häntä. Sitten tytöt saavat myös kutsunsa Harakkaseuraan. Seuraavaksi heille ilmestyy pre paid puhelin, jonka paikannussovelluksella he löytvät Illumen hallin salaisia käytäviä. Sieltä löytyykin salainen päämaja, jossa Harakkaseura on toiminut. Tytöt eivät kuitenkaan tiedä, kuka heille kutsut on lähettänyt, ja kuka ylipäänsä johtaa Harakkaseuraa. Vai johtaako kukaan?

Mietin usein, mahtaisivatko koulutoverini nukkua yönsä yhtä hyvin, jos he tietäisivät sen, minkä me tiedämme. Jos he tietäisivät, että koulussa lymyilee murhaaja. (s. 78)

Vaikka Audrey ja Ivy ovat ystävystyneet yhteisen agendan äärellä, heidän tiet alkavat taas viedä tapahtumien edetessä eri suuntiin. Ivy on yhä rakastunut exäänsä Teddyyn, jonka kanssa Audreyllä on myös jotain meneillään. Viimeinen niitti on, kun Audrey menee hyvää tarkoittaen käymään Ivyn äidin luona, joka kuitenkin käyttäytyy, niin kuin ei välittäisi yhtään tyttärestään. Ivy ei arvosta Audreyn elettä, vaikka tämä tuo tälle niin kovin rakkaan valokuva-albumin, ja kostoksi tästä kylmäkiskoisuudesta Audrey päättää antaa palaa teddyn kanssa, joka yhä häntä kiehtoo.

Ivy päättää jatkaa tutkimuksiaan ilman Audreytä, sillä hän saa tietää paljon uutta Harakkaseurasta erään ihmisen kautta, joka on kytköksissä sen toimintaan. Myös Audrey saa penkoessaan selville asioita, joita ei usko Ivyn tietävän. Ystävysten on tehtävä sovinto, jotta he voivat saada Lolan murhaajan kiikkiin. 

Hän nykäisee rajusti yhtä jumissa olevaa laatikkoa, ja sen perältä liukuu näkyville jotakin. Yksittäinen simpukkakorvakoru. Tunnen, miten veri kohahtaa kasvoilleni.

"Tuo on Lolan!" Sanon. (s. 242)

Kirja pitää minusta ensimmäistä osaa paremmin otteessaan ja tarjoaa jännittäviä juonenkäänteitä, joita en osannut ennalta arvata. Loppu on ihan uskomattoman kammottavan ennalta-arvaamaton!

Hiukan minua häiritsee se, että sekoitan koko ajan Audreyn ja Ivyn toisiinsa. Molemmat ovat minäkertojina omilla nimillään otsikoiduissa luvuissaan, mutta jotenkin he ovat kuitenkin niin samanlaisia, että menen jatkuvasti sekaisin, kumpi on kumpi. Onhan heihin yritetty tehdä eroa, kuten että aasialaistaustainen Ivy on vähävaraisemmasta perheestä kuin rikkaan perheen tytär, periamerikkalainen Audrey, mutta jotenkin se ei tarinassa tee tarpeeksi suurta eroa. Molemmilla tytöillä on menneisyydessä peikkoja, joista osa jo paljastuikin ensimmäisessä osassa. Mutta onko vielä jotain, mitä emme tiedä?

Tämä kaksiosainen mysteerijännärisarja on toivottu lisä helppolukuisten YA-kirjojen joukkoon. Kirjan luvut ovat sopivan lyhkäisiä ja näkökulmahenkilön vaihtuminen joka toisessa luvussa tuo mukavaa vaihtelua kerrontaan. Juoni vie hyvin mennessään, etenkin tässä toisessa osassa, ja ihmissuhdesotkut viihdyttävät jännärijuonen ohella. Siivenisku on huomattavasti parempi kuin sarjan avausosa Salaseura.

Arvosanani 4,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:

-

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.

Samantyylistä luettavaa:

Night School -sarja: C.J. Daugherty 

Yksi meistä valehtelee -sarja: Karen M. McManus. 

Me olimme valehtelijoita: E. Lockhart