Kirjankansibingon kooste

Taas on yksi haaste selätetty, kun Kirjakaapin kummitus -blogin emännöimä Kirjankansibingo päättyi 15.8.  Päätin, etten taktikoi kirjavalinnoissani niin, että saisin ruudukkoon mahdollisimman paljon rukseja, vaan luin lukusuunnitelmani mukaan ja katsoin, mitä satun ruudukkoon saamaan. Muutamista kirjoista en saanut soveltamallakaan merkintää.

 Ihan täyteen en ruudukkoa saanut, mutta sain kuitenkin yhden pysty- ja vaakarivin. Yhteensä sain seitsemäntoista ruksia, juhuu!

Tällaisista kirjankansista sain ruksini:

Lauren Kate: Waterfall  - nainen
Kat Falls: Vastavirta  - eläin
Kerstin Gier: Rubiininpuna  - siluetti
Kerstin Gier: Safiirinsini  - sininen
Kerstin Gier: Smaragdinvihreä  - pariskunta
Elina Rouhiainen: Kesytön - valokuva
Elina Rouhiainen: Uhanalainen  - maisema
Kerstin Gier: Lupaus  - piirroskuva
Tuija Lehtinen: Laura, kultatukka  - värikäs
Tuija Lehtinen: Laura menopäällä  - monta henkilöä
Tuija Lehtinen: Laura, ystäväni  - punainen
Tuija Lehtinen: Laura kielikurssilla - kaupunki
Margaret Atwood: Uusi maa  - luonto
Gayle Forman: Jos vielä jään  - kasvokuva
Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen - mustavalkoinen 
Annmari Dannebey: Kun kuulet laulun varjojen  - kasvi
Blake Crouch: Wayward Pines - Salaisuus - rakennus

Eteläraja-trilogia: Jeff VanderMeer

Hävitys. Eteläraja-trilogia 1: Jeff VanderMeer. Suomentanut Niko Aula. Like 2015.

Englanninkielinen alkuteos (2014): Annihilation. Book 1 of the Southern Reach Trilogy.

"Alue X on joutunut vuosikymmeniä sitten tuntemattoman voiman eristämäksi. Sinne lähetetyille retkikunnille on aina käynyt huonosti. Nyt retkikunta 12 yrittää saada selvyyttä rajan takaisesta todellisuudesta. Alue ylittää kuitenkin heidän hurjimmatkin odotuksensa. Herää kysymys, onko retkikunnalle valehdeltu alusta lähtien.

Nebula-palkinto 2014. Locus-palkintoehdokas 2015 (koko trilogia), World Fantasy -palkintoehdokas 2015 (koko trilogia)."

Oma arvio:
Ihan ensimmäiseksi annan suuret taputukset kauniille, osin hohtavalle kannen kuviolle, joka ei pääse ihan tässä nettikuvassa oikeuksiinsa. Kannen kuvituksesta vastaa Eric Nyquist.  Jaksan aina jauhaa siitä, miten suuri merkitys minulle on kirjan kannella.

Mutta itse kirjaan: tämä nappasi minut mukaansa heti kirjan alkusivuilta lähtien. Kirja on kirjoitettu ikään kuin se olisi yhden retkikuntalaisen, naispuolisen biologin raportti hänen kokemuksistaan alue X:llä. Välillä hän ottaa lukijan osalliseksi puhuttelemalla tätä ja asettamalla tälle kysymyksiä tarinan kulusta. Sillä on melkoinen teho jännityksen määrään, ainakin minun kohdallani.

Se, ettei kenelläkään retkikunnassa ollut omia nimiä, vaan heitä puhuteltiin ammattiensa mukaan, toi toisaalta etäisyyttä henkilöihin. Oli biologia, maanmittaria, psykologia, kielitieteilijää. Päähenkilö kertoo välillä takaumia omasta elämästään ennen alueelle menoaan, mutta muuten kirjassa keskitytään seuraamaan jännityksestä pinkeänä, mitä on edessä tällä oudolla alueelle, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään.

Seuraava osa Hallinta ilmestynee suomeksi lokakuussa, joten jään nyt jännittyneenä odottamaan, miten tarina jatkuu. 

Arvosanani tälle 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitokset kustantajalle! 

Hallinta. Eteläraja-trilogia 2: Jeff VanderMeer. Suomentanut Einari Aaltonen. Like 2015.

 Englanninkielinen alkuteos (2014): Authority



" Alue X:n salaisuus raottuu

Etelärajaan, hallituksen salaiseen laitokseen, tuodaan pahamaineiselta Alue X:ltä palanneen retkikunnan selviytyjät. Laitosta johtava agentti kuulustelee heitä raottaakseen näkymättömän rajan taakse kätkeytyvän maailman mysteeriä. Hän kuulee pelkoa herättäviä, ristiriitaisia vihjailuja, että raja liikkuisi vääjäämättä kohti laitosta, mutta huomaa, ettei voi luottaa saamiinsa tietoihin. Sabotoiko joku hänen työtään peitelläkseen totuutta Alue X:n ja retkikuntien kohtalosta?"

Oma arvio:

Eteläraja-trilogian kakkososan kannessa hohtaa maanisen näköinen pupujussi ääriviivoiltaan kauniin sinisenä hehkuen. Maaninen pupu kuvastaakin kirjan tunnelmaan mainiosti: Hallinta on maanisen piinaava, arvuutteleva, omituinen, ahdistava, kauhunsekainen tarina.

Tällä kertaa alue X:n kanssa tekemisiin joutuu Controliksi nimetty John, joka nimetään Eteläraja-keskuksen johtajaksi edesmenneen, eli ensimmäisestä osasta tutuksi tulleen psykologin tilalle. Hän kohtaa tutkimuksissaan suoranaisen omituisuuksien vyyhdin. Lopulta hän alkaa nähdä asioiden todellisen laidan, menettää osin mielensä hallinnan ja  - järkyttyy. Niin myös lukijakin!

Välillä minua rupesi kyllästyttämään Controlin juupas-eipäs-pähkäilyt, kun tuntui, ettei tutkimukset tuottaneet tulosta eikä mitään suoranaisen jännittävää käännettä tapahtunut. Vaan auta armias, kun kirja lähenee loppuaan - Jeff VanderMeer loihtii sellaista psykologista kauhua, että minulla ihan selkäpiitä karmii. En taas tiedä yhtään, mitä tulee tapahtumaan sarjan kolmannessa osassa Hyväksyntä. Ei auta kuin odotella ensi vuoden puolelle...

Arvosanani tälle osalle 4,5

Tämäkin on arvostelukappale, kiitän! 

Hyväksyntä. Eteläraja-trilogia 3: Jeff VanderMeer. Suomentanut Einari Aaltonen. Like 2016.

 Englanninkielinen alkuteos (2014): Acceptance

"Salaisuudet paljastuvat

Alue X on haudannut alleen hallituksen salaisen Eteläraja-laitoksen. Ryhmä tuhosta selviytyneitä agentteja etsii totuutta mystisen alueen synnystä ja maailmaamme uhkaavasta laajentumisesta."

Oma arvio:

Näin tuli päätökseen tämäkin omalaatuinen scifitrilogia, ja tämän viimeisen osan myötä mieleni myllertää sekaisissa ja lähes pöllämystyneissä tunnelmissa. Miten joku kirja voikaan olla näin hämy? Jeff VanderMeer osaa pistää lukijansa pään pyörälle!

Hyväksyntä on mallikelpoinen trilogian päätösosa: siinä valotetaan nyt aikoja ennen trilogian ensimmäisen Hävitys-osan tapahtumia, ihan siitä ajasta kun Alue X:llä alkaa tapahtua kummia ja Henry ja Suzanne ("Valopääosasto", kuten majakanvartija-Saul on heidät nimennyt) saapuvat majakan läheisyyteen tutkimaan näitä kummallisuuksia. Pääsen tutustumaan silloisen majakanvartijan, Saulin, elämään, ja samalla selviää, kuinka tuhoisasti Alue X häneen vaikuttaa. Mukana tarinassa on myös majakalla viihtyvä Gloria, pieni näsäviisasteleva tyttö, josta tulee aikuisena Etelärajan johtaja, sama joka on myös mukana kahdennentoista retkikunnan psykologina. 

Myös ihmisruumiit saattoivat olla loistoja, Saul tiesi. Majakka oli kiinteä loisto, jolla oli määrätty tehtävä. Henkilö oli liikkuva loisto. Ihmiset kuitenkin hohtivat valoa omalla tavallaan, he loimottivat kilometrien päähän varoittavasti, kutsuvasti tai toimivat merkkivaloina ---

Kirjassa vuorottelevat  Majakanvartijan, Johtajan (joka on kahdennentoista retkikunnan psykologi, aiemmin Gloria, myöhemmin Cynthia), viimeisimmän Etelärajan johtajan Controlin ja Haamulinnun (joka on kahdennentoista retkikunnan biologin klooni) näkökulmat. Control ja Haamulintu palaavat yhdessä alue X:lle sen jälkeen, kun raja on alkanut levitä ja peittänyt alleen myös Eteläraja-rakennuksen. He löytävät alueelta monia kummallisuuksia, selityksiä mutta myös yllättävän henkilön. 

Haamulintu oli kieltäytynyt hengityssuojaimesta ja sen mukana ajatuksesta, että alue X esiintyi täällä tiivistyneessä muodossa, tässä ahtaassa tilassa, näillä portailla ja hohtavissa sanoissa, joista oli tullut hänelle turhan tuttuja. Alue X ympäröi heitä kaikkialla. Alue X ei tiivistynyt yhteen paikkaan eikä yhteen hahmoon- - -

Kirjassa saan selville, mitä tapahtuu psykologin ja Whitbyn salaisilla reissuilla Alue X:llä. Whitby, joka sekoaakin trilogian toisessa osassa Hallinta, ei koskaan toivu näkemästään. Psykologi saa todistaa omin silmin, mitä tapahtui majakanvartija Saulille. Tarinan myötä valkenee myös, kuinka häikäilemätön tyyppi Lowry on.

Kirja pyörittää ja sekoittaa päätäni niin, että jossain välissä meinaan väsyä siihen. Silti palan halusta lukea sen loppuun. Kirjan lopussa olen sekä pettynyt että tavallaan huojentunut - lopullista selvyyttä Alue X:n syntyyn ei anneta vieläkään, eikä Controlin ja Haamulinnun jatkosta ole mitään hajua.

Ai niin, ja tämä on ehdottomasti kaunein kirjan kansi ikinä! 

Arvosanani tälle myös 4,5

Tämä on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Sunnuntaisatuja, Kirjan vuoksi


 

Pienen rasian jumala - ja muita novelleja: Anne Leinonen

Pienen rasian jumala - ja muita novelleja: Anne Leinonen. Atena 2015.

"Kiehtova kokoelma kummallisten tarinoiden mestarilta

Tyttö, joka löytää sisältään suden. Poika, joka ei saa rauhaa ennen kuin pystyy muistamaan rakastettunsa. Mies, joka haluaa selvittää, mihin rikokseen hän tulee todennäköisesti syyllistymään. Ja kulkijanainen, joka toivoo, että parkkiintunut iho tuntisi – mitä tahansa.

Pienen rasian jumala kertoo kohtalokkaista rakkauksista, mieltä kaihertavista muistoista ja ihmismielen levottomuudesta. Teos vie tulevaisuuteen, jossa yhteiskunta on romahtanut, ja maailmoihin, joissa kaikki näyttää olevan hyvin, vaikka pinnan alla kihisee. Silti on myös valoa: lapsia, joilla on mahdollisuus muuttaa todellisuutta, ja lapsia, jotka ovat aivan tavallisia ja siksi arvokkaita.

Anne Leinonen ammentaa tarinoihinsa menneisyydestä ja kurottaa samalla tulevaan. Maailma on epävakaa ja muuttuva, mutta perusasiat pysyvät: On luotava nahkansa, jotta voi vapautua. On muistettava, jotta voi antaa anteeksi."

Oma arvio:
Miten minulta meinasi mennä ihan täysin ohi tämä mahtava, todellisen spefi:n ystävän novellipaketti? Onnekseni huomasin tämän toukokuussa ilmestyneen teoksen arvostelun Risingshadow-sivustolla ja kiinnostuin. Muistin taas, miten mukava on välillä lukea novelleja paksujen romaanien sijaan - työmatkalla bussissa ehdin juuri sopivasti aina lukea yhden novellin.

Anne Leinosen novellikokoelma sisältää yhdeksän toinen toistaan milenkiintoisempaa novellia, joissa on ripaus fantasiaa, scifiä, dystopista ja postapokalyptista maailmaa. Kaikista eniten pidin seuraavista novelleista:

Sanojen mahti sijoittuu tulevaisuuteen, jossa osa ihmisistä on perustanut siirtokunnan uudelle planeetalle. Suurlähettiläs van Leeden on saapunut turistiryhmän mukana uudelle planeetalle pyytämään apua Lakatos-nimiseltä mieheltä, joka on saanut erikoisvoimia uudella planeetalla asuessaan. Maahan on tunkeutunut kissankaltaisia olentoja, prosakkeja, jotka tekevät isäntäihmisen elämästä niin täydellisen kuin tämä haluaa. Van Leeden ei pidä sitä hyvänä asiana. Tarina kauhistuttaa, yllättää ja hieman ahdistaa, mutta myös herättää ajatuksia.

Tilastollisesti syyllinen esittelee dystopisen maailmankuvan, jossa kaikesta ja kaikista voidaan tehdä tilastoja seulontojen avulla. Näin voidaan estää onnettomuudet, estää ihmisten sairaudet, karsia rikolliset pois joukosta ja tehdä maailmasta täydellisen vaaraton paikka. Tilastointisysteemi näyttää toteuttavan itseään karmaisevalla tavalla, sen saa päähenkilö Leon huomata.

Oliverin kirja on tarina tulevaisuudesta, jossa kirjat ovat harvinaisuuksia ja niihin ei ole varaa kuin harvoilla ja valituilla. Felix-poikaa kiehtoo kirjat ja hän saakin sellaisen lahjakseen uudelta naapurinrouvalta. Pian alkaa paljastua asioita, jotka muuttavat pienen pojan maailmankuvan täysin.

Suosittelen tätä mahtipontista novellikokoelmaa eritoten kaikille scifin ystäville. Viihdyttävää ja mukavaa luettavaa, kiitos! Arvosanani tälle täydet 5.

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Kun kuulet laulun varjojen: Annmari Dannebey

Kun kuulet laulun varjojen: Annmari Dannebey. Myllylahti 2015.

"1950-luvun Ranska nuolee vielä haavojaan toisen maailmansodan jälkeen. Kun temperamenttinen Enora irtisanotaan nahkavärjäämössä, ja kiukuspäissään päätyy Eavin metsään, ei hän arvaakaan seurauksia.

Vuonna 1745 markiisi Jean-Philippe de Belleroy lähtee juhlavalle metsästysretkelle seurueineen. Uskollinen ratsumestari Gwendal toivoo, ettei heidän tarvitsisi koskaan palata ja hän välttyisi näin itse puisevalta naimakaupalta.

Pienen normandialaiskylän kupeessa kasvaa ikiaikainen metsä, yksi Ranskan suurimpia, ja sen kävijöiden tarinat ovat kirvoittaneet paikallisten keskuudessa legendoja. Eavin metsässä tapahtuu kummia. Se on oma maailmansa, jossa on omat sääntönsä ja lakinsa. Ja jossain laulaa valkoinen mustarastas..."

Oma arvio:
Ennakko-odotukseni tästä kirjasta herkän kansikuvan, kirjan runollisen nimen sekä kuvaustekstin perusteella olivat suuret. Odotin herkkää, rönsyilevää tekstiä, ylitsepursuavaa romantiikkaa, kaunista luonnon kuvailua sekä aikamatkailua. Nämä odotukset eivät oikein täyttyneet - Annmari Dannebeyn esikoisromaani antoi silti minulle jotain muuta.

Tässä kirjassa oli hyvin kaunis ja johdonmukaisesti etenevä tarina, joka etenkin kirjan keskivaiheilla piti minut hyvin vallassaan ja sai kääntelemään sivuja rivakasti ahmien eteenpäin. Kun Enora alkaa sopeutua alkukantaiseen kylään, on tarinan lukeminen todella mieluisaa. Pidin myös siitä, miten hevoset olivat keskeisessä roolissa.

Enora on hyvin kipakka persoona, joka ei arastele sanoa mielipidettään julki seurauksista huolimatta. Ei siis onneksi mikään onnettoman alistuva sankaritar. Ratsumestari Gwendal jää minulle etäisemmäksi, eikä näiden kahden romanssi saanut minussa kipinöitä syttymään. Markiisi Jean-Philippe osoittautui kyltymättömän julkeaksi, mutta hänestä olisi mielestäni saanut rakennettua vieläkin kammottavamman persoonan, niin tarinaan olisi tullut lisää jännitystä.

Mitä tarinan pahiksiin tulee, ne veivät minulta hiukan lukuintoa. Noidan langettama kirous, kaivo ja noidalle uskolliset risupedot eivät saaneet minun selkäpiitäni karmimaan. Tarinan päätös jäi hiukan keskeneräiseksi, mutta ehkä hyvä niin. Arvosanani tälle kirjalle 4-

Kirjankansibingoon ruksi.

Talven hallava hevonen: Tuomo Jäntti

Talven hallava hevonen: Tuomo Jäntti. Gummerus 2015.

"Helsinki 2019. Ronille soitetaan päiväkodista. Olisi parempi tulla käymään. Nuori isä käy läpi vanhempien tyypilliset painajaiset: tapaturma, onnettomuus... Perillä selviää, että Ronin tytär Silja on osoittanut nukkea sormella ja nukke on kohonnut ilmaan. Seuraavaksi Roni huomaa, että joku seuraa heidän liikkeitään.

Puutikas 2001. Ronin äiti Sanna yrittää turhaan tavoittaa uutta poikaystäväänsä Jacoa. Jacon puhelin löytyy läheisen oikopolun varrelta, ja poliisi pyytää yleisöltä havaintoja valkoisesta Opel Vectrasta.

Rauma 1957. Matilda kiinnittää asuntolan kattoon julisteen tähtitaivaasta palatakseen lähes neljännesvuosisadan takaiseen talviyöhön. Tuona yönä Kuivasjärvellä mitattiin ennätyspakkaset, hevonen paleltui kuoliaaksi, mies syttyi palamaan ja maailmaan syntyi pieni tyttö, joka muutti kolmen suvun elämän.

Talven hallava hevonen on tarina kolmesta perheestä, myyteistä ja ihmisen perimmäisistä peloista. Suomalainen sukupolvitarina kohtaa maagisen realismin ja psykologisen kauhun."

Oma arvio: 
Kauhukirjallisuus on minulle lajina vieraampi. Toki olen aikoinani lukenut Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikkini ja Christine tappaja-auton, mutta sen jälkeen kauhukirjallisuus on kiertänyt minut kaukaa - tai minä sen.

Nyt olen iloinen, että luin tämän viihdyttävän, monen sukupolven tarinan, jossa ei mässäillä ja retostella kauhulla. Pidin siitä, miten tarina kulki koko ajan takautuvasti ja kertojat vaihtuivat. Henkilöt kytkeytyvät tarinan edetessä toisiinsa ja kummallisiin tapahtumiin. 

Talven hallava hevonen ei ole pelkästään kauhutarina, vaan tämä on ihmisten ja outojen sattumusten tarina. Joitakin asioita jää avoimeksi ja lukijan itsensä pääteltäväksi. Suosittelen!

Erityiskiitokset kauniille kannelle, jonka on suunnitellut Jenni Noponen. 

Arvosanani tälle 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Tuuletusten paikka, sain kirjankansibingoon vaakarivin!

Klassikkohaaste: Taru Sormusten herrasta -trilogia: J.R.R. Tolkien

Taru Sormusten herrasta (kolmoisnide):  J.R.R. Tolkien. Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot Panu Pekkanen. WSOY 2007 (tarkistettu laitos, uudistettu oikeinkirjoitus).

Englanninkielinen alkuteos (1954, 1966): The Lord of the Rings; The Fellowship of the Ring, The Two Towers & The Return of the King.

"Kaikenikäisten fantasiaklassikko

Taru Sormusten herrasta on tarina joka on tulvillaan seikkailuja, jännitystä ja huumoria. Se sijoittuu Keski-Maahan ja sen muinaisuuteen, jolloin maata asuttivat uljaat haltiat, pelottomat ihmiset, sitkeät kääpiöt - ja hobitit.

Hobitit ovat vähäpätöinen kansa, joka rakastaa elämän yksinkertaisia iloja, maalaisruokaa, olutta ja kessua. He ovat pienikasvuisia ja iloluontoisia, laiskojakin, mutta pohjimmiltaan sisukkaita. Kun tummat pilvet alkavat kerääntyä Keski-Maan taivaalle ja vihollinen uhkaa, pienet ja hiljaisetkin joutuvat tekemään sankaritöitä.

Hobitti Frodo Reppuli saa haltuunsa näkymättömäksi tekevän taikasormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Hänen on lähdettävä pimeyden valtakuntaan Mordoriin tuhoamaan sormus. Pitkälle, vaaralliselle matkalle hän saa seurakseen ystävänsä Samin ja suojakseen saattueen.

Oxfordin yliopiston professorin J. R. R. Tolkienin saaga on saanut huiman suosion myös Peter Jacksonin ohjaamana kolmiosaisena elokuvana. "

Sormuksen ritarit: J.R.R. Tolkien.

"PITKÄ MATKA PIMEYDEN VALTAKUNTAAN

Hobitti nimeltä Frodo Reppuli saa Bilbo-sedältään perinnön. Kohta Frodolle selviää, että hän on saanut haltuunsa Sormusten sormuksen, josta riippuu koko Keski-Maan kohtalo. Petollisten taikavoimien sormus on oitis vietävä tuhottavaksi, ja suojakseen Frodo saa Vapaista kansoista koostuvan yhdeksänhenkisen saattueen. Monia vaaroja on saattueella uhkanaan, kun matka suuntautuu kauas Morian synkkiin kaivoksiin ja haltioiden säihkyviin saleihin."

Oma arvio: 
Mitä tästä mahtavasta fantasiaklassikosta uskallan sanoa ääneen? Tuntuu, kuin olisin pitänyt kädessäni jotain pyhää kirjaa, kun aloin Reader, why Did I marry Him -blogin Klassikko-haasteen innoittamana lukea tätä paksua tiiliskiveä. Voisiko klassikompaa ollakaan kuin Taru Sormusten herrasta?

Niin, minä en tykännyt alussa tästä alkuunkaan. Huokailin ja ähkäilin, kun yritin pitää itseni hereillä ja painaa kaaliini kaikki ne miljoonat oudot nimet - niin Hobittien, ihmisten, velhojen kuin eri paikkojenkin nimistöt. Sitten tajusin, ettei minun ole tarvis syventyä nimistöön, vaan antaa tarinan viedä eteenpäin. Sillä tarina on tässä kirjassa se, joka on tehnyt siitä kaikkien rakastaman klassikon. Tämä varmasti avautuu hyvin eri lailla aikuiselle kuin lapselle. Minä en edes suosittelisi tätä kovin pienille lapsille, sillä jatkuva mustien ratsastajien uhka on melko pelottava mörkö tarinan taustalla. 

Luonnehtisin tätä matkakertomukseksi, jossa vuorottelevat ilo, huoli, pelko ja kauhu. Mahtavat runot rytmittävät tekstiä, vaikka minun on pakko myöntää, että hyppäsin pitkien runo-osuuksien yli. Saatoin vain huokaista helpotuksesta, kun matkaseurue pääsi  aina vaaroista huolimatta seuraavaan majapaikkaan turvaan. 

Haltioiden maa, Lothlórien on kuvattu ihanan kauniiksi, paratiisinomaiseksi paikaksi, ja haltiat virheettömiksi ja ihailtaviksi hahmoiksi. Hobitit ovat verrattomia, joskin hiukan yksinkertaisen oloisia hahmoja. Tässä piilee yksi seikka, minkä takia en ollut ihan innoissani: en pystynyt samaistumaan millään tasolla henkilöhahmoihin, mikä osin haittasi tarinaan uppoutumista. Minulla ei ole kauheana kokemusta korkeasta fantasiasta, joten tämä ongelma johtunee osin siitä. Vaikka Hobitit on ihmisenoloisia, pidän heitä lapsenomaisina höppänöinä, joita ei voi mitenkään ottaa vakavasti.

Tämä tarina on sellainen, joka tulisi lukea useaan kertaan, sillä niin paljon tässä on kerroksia, joita ei yhdellä lukukerralla sisäistä. Välillä tarina kävi liian pitkäveteiseksi ja myönnän nukahtaneeni useaan kertaan tätä lukiessani. Silti sain kuorittua sisältä mainion juonen ja koen olevani nyt osa jotain suurempaa, olenhan lukenut suurimmasta suurimman klassikkoteoksen ensimmäisen osan. 

Ajattelin tätä aloittaessani,  että pianhan lukaisen koko trilogian läpi. Jossain vaiheessa, kun lukujumi iski päälle, ajattelin, että luovutan ensimmäisen osan jälkeen. Nyt en olekaan enää ihan varma. En raski vielä palauttaa tiiliskiveäni kirjastoon, vaan jatkan vielä ainakin toisen osan.Ehkä kolmannenkin.

Suomentajille erityiskiitokset ja taputukset, he ovat tehneet loistavaa työtä käännöksessään!

Ensimmäinen osa saa minulta arvosanan 4.



Kaksi tornia: J.R.R Tolkien 

"SORMUKSEN SOTA SYTTYY

Kaksi tornia jatkaa Sormuksen saattueen polveilevaa tarinaa. Kun saattue hajoaa, Merri ja Pippin joutuvat pelottavan örkkiarmeijan käsiin. Frodo ja Sam puolestaan suuntaavat kohti häämöttäviä varjoja, Mustan ruhtinaan hallitsemaan Mordoriin. Samaan aikaan Rohanin länsilaidalla käydään toista taistelua. Hobittien on nyt todistettava kuuluisa sitkeytensä ilman viisaan Gandalf-velhon suojelusta."

oma arvio:
Olen niin onnellinen, että sain luettua vielä Taru Sormusten herrasta -saagan toisen osan, Kaksi tornia, joka tuo tarinaan paljon enemmän jännitystä ja värisyttäviä juonenkäänteitä. Aloin kypsyä tarinan edetessä - siis hyvällä tavalla - eikä Tolkienin fantasiamaailma tuntunut enää minusta yhtään vieraalta. Aloin myös kiintyä hassuihin, mutta neuvokkaisiin, rohkeisiin ja sympaattisiin Hobitteihin. Etenkin Sam vei sydämeni mennessään.

Hassua kyllä, aloin tuntea myös sympatiaa Klonkku-otusta kohtaan. Lähinnä tunteeni vaihtelivat säälistä myötähäpeään, mutta se on todella mainio hahmo tarinaan - vaikka lopussa hän osoittikin todelliset kyntensä. Olihan se aavistettavissakin.

Lempihahmoni on myös Gandalf, jonka paluusta olin enemmän kuin iloinen. Ensimmäisessä osassa tämä velho jäi minulle vielä etäiseksi, mutta nyt hänestä huokuu suloisen isällistä välittämistä ja arvokkuutta. 

Tarina loppui kammottavan kutkuttavaan kohtaan, mutta jätän viimeisen osan myöhemmäksi. Klassikkohaasteen suorituksestani olen enemmän kuin ylpeä!

Arvosanani tälle on 4,5. 

Lainasin yhteisniteen kirjastosta.

Kolme kirjaa, jotka haluaisin lukea uudelleen

Sain Ullalta (Ullan luetut kirjat -blogi) haasteen, jossa minun tulisi nimetä kolme blogiaikani kirjaa, jotka haluaisin vielä lukea uudelleen. Jopas hän minulle haasteen heitti! Olen pitänyt blogiani vajaat puolitoista vuotta, ja kirjoja on tullut luettua paljonkin. Osan kirjoista olen lukenut ennen blogini aloittamista, mutta koska olen niistä tehnyt postaukset, lasken ne tietenkin mukaan. 

 Koska mielenkiintoisia kirjoja löytyy lukulistalle koko ajan lisää, en yleensä lue mitään kirjaa toiseen kertaan. En, vaikka kuinka kiintyisin tarinan henkilöihin ja itse tarinaan ja alkaisin haikailla kirjan perään myöhemmin. Vain kaksi bloggaamaani kirjaa olen lukenut kahteen kertaan: Stephenie Meyerin Vieras ja Veronica Rothin Outolintu. Siihen aikaan en kai ollut vielä haalinut niin innokkaasti kirjoja lukulistani jatkoksi.

Mutta nyt, jos päättäisin lukea joitakin kirjoja uudestaan, ne olisivat varmaankin nämä:

Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa (Otava)  - Koska se oli vain niin hykerryttävän, pökerryttävän romanttinen ja yllättävä. Jos jatko-osa Autumn Rose joskus suomennetaan (tai jos aion sen englanniksi lukea) tarvinnen myös muistutuksen, mitä ensimmäisessä osassa tarkalleen ottaen tapahtui.

Cassandra Clare: Luukaupunki (Otava) - Koska ikävöin Clarya ja Jacea ja Simonia, kuin he olisivat minun parhaita ystäviäni. 

Lauren Oliver: Delirium - Rakkaus on harhaa (WSOY) - Koska muun muassa tästä kirjasta sain innostuksen ja rakkauden kipinän nuorten aikuisten dystopioihin.

Nyt on minun vuoroni heittää haaste kolmelle bloggaajalle:

Annika K (Rakkaudesta kirjoihin -blogi),
Niina T (Yöpöydän kirjat -blogi) sekä
Rosales (Kirjamaailma-blogi), 

kertoisitteko te, mitkä kolme kirjaa haluaisitte tai aiotte lukea uudelleen?

Kirjasyksy 2015

Vielä on muutama viikko kesää jäljellä, mutta elokuun alusta lasken syksyn alkaneeksi, kun jatkan töitäni kirjastossa ja lomailumme päättyy. Eihän se elokuu taida silti virallisesti syksyä olla, mutta sovitaanko, että kirjasyksy alkaa siitä? Näin saan listata kaikki odotetut minun lempilukemistooni kuuluvat teokset tämän otsikon alle. Sormet syyhyten odotan muutamaa kirjaa luettavaksi ja elokuvaa katsottavaksi.

Elokuun julkaisut

Elokuun alussa Blake Crouchin Wayward Pines -trilogia saa jatkoa osalla Wayward Pines - Salaisuus (Tammi). Tämän mukaansatempaavan scifijännärin ensimmäinen osa, Wayward Pines - Ei pakotietä, oli minulle iloinen yllätys viime kevään lukemistooni. Lainasin sitä reilu viikko sitten isälleni, joka oli ahminut kirjan parissa päivässä ja nyt siskoni lukee sitä seuraavaksi. Odotan innolla kirjan toista osaa, vaikka olenkin saanut vihiä tulevasta seuraamalla kirjasarjasta tehtyä FOX-kanavan tv-sarjaa.


WSOY julkaisee Siiri Enorannan nuorille suunnatun Surunhauras, lasinterävä -fantasiateoksen piristämään kirjasyksyn alkua. Kirja vaikuttaisi olevan ehtaa korkeaa fantasiaa, jossa kerrotaan Surukauriin kansasta ja Sarastuksen Lasinkirkkaasta prinsessa Sadeiasta. Aiemmin olen lukenut Enorannan dystopisen, nuorille suunnatun fantasiaromaanin Nokkosvallankumous, jota pidin paljon ajatuksia ja tunteita herättävänä lukukokemuksena.



WSOY:ltä tulee myös nuorille suunnatun The Body Jumper -trilleritrilogian avausosa Vaihdokas, jonka on kirjoittanut minulle entuudestaan tuntematon Elena Mady. Kirjan päähenkilönä on nuoren naisen mieli, eli aave, ja kirjassa luvataan olevan myös romantiikkaa. Asetelma muistuttaa minua Stephenie Meyerin Vieras-teoksesta, joka on edelleen minun kymmenen kärjessä. Odotan siis hyvin innolla tätä kirjaa hyppysiini.






Kotimaista, aikuisille suunnattua  fantasiakirjallisuutta tarjoaa Annmari Dannebeyn Kun kuulet laulun varjojen (Myllylahti), jossa lukija viedään eri aikakausille huomaamaan, ettei ihminen ole muuttuvainen. En ole lukenut viime aikoina kovin paljoa historiallisiin aikakausiin sijoittuvia teoksia, joten mielenkiintoni on mitä suurin tämän teoksen suhteen. On myös virkistävää lukea välillä aikuisten fantasiaa.

Elokuun alussa julkaistaan myös Outolintu-elokuvien sarjasta toinen osa, Kapinallinen, vihdoin DVD:llä. Vaikka tämä Veronica Rothin Outolintu-trilogian toiseen osaan perustuva elokuvasovitus oli minulle elokuvateatterissa hienoinen pettymys, aion ostaa kuitenkin tämän hyllyyni.







Gummerus julkaisee  Charlaine Harrisin romanttiseen, nuorille aikuisille suunnattuun Harper Connelly -mysteerisarjaan jo kolmannen osan nimeltä Väristyksiä haudan takaa. Olen lukenut molemmat aiemmat osat, Kuiskauksia haudan takaa ja Yllätyksiä haudan takaa, ja ne ovat tosi mukavaa ja viihdyttävää luettavaa. Etenkin viimeisin alkoi kehittyä toivomaani suuntaan, joten kovasti odottelen tätä kolmatta osaa.




Syyskuun julkaisut


Heti syyskuun alkuun pitäisi pläjähtää kutkuttavan jännittävään nuorten Maze Runner -dystopiatrilogiaan toinen osa, Poltettu maa (Basam Books). Tämä James Dashnerin sarja sai minut haukkomaan henkeäni jännityksestä avausosallaan Maze Runner - Labyrintti ja loppu jätti minut tietenkin janoamaan lisää.






Jalava julkaisee uuden fantasiatrilogian avausosan nimeltä Odininlapsi, jonka luvataan rikkovan kaikkia fantasian elementtejä ja joka on noussut kotimaassaan Norjassa suureksi ilmiöksi. Innolla odotan tämän Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogian ensimmäistä osaa käsiini, vaikka kansikuva on aika säikäyttävä. Tai juuri siitä syystä...

Suomalainen Satu Mattila-Laine julkaisee esikoisteoksensa Parantola (Karisto), joka on nuorille suunnattua fantasiaa. Kirjassa on aikamatkustusta suoraan 1930-luvun Suomeen - miten mielenkiintoista! Olen tämän vuoden aikana iloisesti yllättynyt suomalaisen fantasiakirjallisyyden tasosta, ja minusta onkin ilo lukea uusia suomalaisia julkaisuja.

Toinen  kova kotimainen on Tammen julkaisema, Elina Rouhiaisen Vainuttu - Susiraja 4, jota odotan ehkä eniten tähän syksyyn. Olen ollut täysin Susiraja-sarjan pauloissa luettuani tänä vuonna osat Kesytön, Uhanalainen ja Jäljitetty.  Toisaalta minulla on surulliset fiilikset, kun tiedän sarjan loppuvat tähän osaan, mutta odotukseni ovat kovat tämän kirjan suhteen.





Edit. 28.7.2015

Syyskuun lopussa Like julkaisee Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian toisen osan Hallinta. Eteläraja-trilogia on ehdolla tänä vuonna sekä Locus- että World Fantasy -palkintoon. Lajityypiltään tämä on aikuisille suunnattua scifiä, jossa on myös mukana kauhua ja paranoiatrillerin ominaisuuksia. Aiempi osa Hävitys ilmestyi suomeksi kesäkuussa 2015, ja kolmas osa Hyväksyntä julkaistaneen jo ensi vuoden tammikuussa. Tämä vaikuttaa hyvin lupaavalta lukukokemukselta, joten nappasin tämän mukaan pakko-lukea -listalleni! Aloitan trilogian ensimmäisestä osasta.  

Lokakuun julkaisut 


Lokakuussa saa jatkoa mainio, Nälkäpeliin verrattu, mutta silti täysin omaa luokkaansa oleva nuorille suunnattu trilogia Endgame. Tämä James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin yhteistyössä kirjoittaman fantasia-scifi-sarjan toinen osa on nimeltään Taivaan avain. Olin hyvin vaikuttunut luettuani ensimmäisen osan Endgame - Loppupeli, joten tätä kirjaa en millään malttaisi odottaa.





Kerstin Gierin Unien kirjat-trilogia saa verrattain nopeaa jatko-osan Vala - Unien toinen kirja (Gummerus), kun ensimmäinen osa Lupaus -Unien ensimmäinen kirja ilmestyi juuri tämän kesän alussa. Vaikka se ei mielestäni yltänyt Gierin aiemman Rakkaus ei katso aikaa -trilogian tasolle, pidin uudesta sarjasta ja haluan jatkaa sen lukemista. Pidän myös hirveästi lapsekkaan söpöistä ja värikkäistä kansista, joita oli myös Gierin aiemmin julkaistuissa kirjoissa.




Olen aina innoissani uusista trilogioista ja sarjoista, sillä mikään ei ole mahtavampaa, kuin aloittaa aivan alusta uuden lukeminen ja tietää samalla, että vielä on tulossa osia tarinaan. Otava aloittaa uuden, Richard Farrin kirjoittaman nuorten scifi-jännitys-trilogian nimeltä Baabel, jonka ensimmäisessä osassa Tulenetsijät katoaa ihmisiä ympäri maailmaa ja uskonlahko julistaa ihmiskunnan tuhoa. Taattua jännitystä siis luvassa!



Kotimaista scifiä aikuiseen makuun olisi taas luvassa lokakuussa, kun Teos julkaisee Emmi Itärannan toisen teoksen Kudottujen kujien kaupunki. Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja on niittänyt mainettaan ympäri maailman ja itsekin pidin hänen kauniista kielestään ja kerronnastaan.







 
Petyin viime keväänä, kun Lauren Katen Fallen-sarjan ensimmäisen osan suomennos Langennut (WSOY)siirtyikin syksylle. Toivottavasti pian odotukseni palkitaan! Olen lukenut nämä nuorten urbaanin fantasian ensimmäiset osat Fallen ja Torment englanniksi, mutta haluan saada enemmän tarinasta irti omalla äidinkielelläni luettuna. Sarjan avausosassa on ihanan pakahduttavaa paranormaalia romantiikkaa, langenneita enkeleitä ja goottimaista miljöötä.


Suureksi pettymyksekseni ruotsalaisten Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin Engelsfors-trilogian (Basam Books) päätösosan julkaisu on siirretty ensi vuoden helmikuulle. Saanemme siis Avain-teoksen vasta ensi keväällä luettavaksi.


Paljon luettavaa on silti tulossa syksyn pimeneviin iltoihin. Enhän minä voi muuta kuin olla kuin kissa pistoksissa! Nämä kirjat varmasti siirtyvät kirjastossa käsistäni uutuus- tai varaushyllyyn useamman kerran. Muistuttelen vielä, että julkaisuajankohdat ovat kustantajien sivuilta, mutta muutoksia voi aina tulla. Toivotaan, että nämä kaikki tulisivat nyt syksyn aikana.

Eniten näistä kaikista odotan näitä:  
Elina Rouhiaisen Vainuttu - Susiraja 4,  
James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin Endgame - Taivaan avain sekä Lauren Katen Langennut. 

Mitä sinä odotat tältä kirjasyksyltä? Huomaatko, olenko unohtanut jotain oleellista listastani (nuorten scifi, dystopia, urbaani fantasia, paranormaali romantiikka)? 

Yhä olisin odottanut muutamia suomennoksia syksylle: 
Abigail Gibbsin Autumn Rose (The Dark Heroine-trilogian toinen osa), Michelle Gagnonin Don't look now ja Don't let go (Persefone-trilogian toinen ja kolmas osa), 
Pittacus Loren I am number four (Lorien Legacies -sarjan ensimmäinen osa),
Scott Westerfeldin Uglies (Uglies-trilogian ensimmäinen osa) ja 
Ann Aguirren Enclave (Razorland-sarjan ensimmäinen osa). Kuulkaa, oi, pyyntöni tää! 

Mitä suomennosta sinä olet odottanut tuskastuttavan kauan?

Jos vielä jään: Gayle Forman

Jos vielä jään: Gayle Forman. Suomentanut Ulla Selkälä. WSOY 2009.

 Englanninkielinen alkuteos (2009): If I stay

"Kauniin omaperäinen, herkkä tarina ensirakkaudesta, perhesiteistä, musiikin voimasta ja valinnoista elämän käännekohdissa.

Rakkaus musiikkiin saattoi 17-vuotiaan Mian yhteen poikaystävänsä Adamin kanssa, mutta nyt se uhkaa myös erottaa heidät. Kaksivuotisen suhteen ylle on kerääntynyt pilviä, kun Mia on päättänyt pyrkiä arvostettuun Juilliardin musiikkiakatemiaan New Yorkiin. Sisäänpääsy merkitsisi muuttoa maan toiselle puolelle, kauaksi Adamista, jonka rockbändi on tekemässä läpimurtoa kotikaupungin musiikkimaailmassa.

Sitten eräänä harmaana talviaamuna Mia lähtee perheensä kanssa ajelulle, ja yhdessä ohikiitävässä hetkessä mikään ei ole enää ennallaan. Hän herää onnettomuuspaikalta ja huomaa seuraavansa tapahtumia ulkopuolisena ja näkymättömänä, vailla fyysistä kipua. Musertavan menetyksen edessä Mian on tehtävä päätös, jossa ei ole kyse ainoastaan hänen tulevaisuudestaan, vaan koko elämästään."

Oma arvio: 

Odotin tämän kirjan koskettavan minua ja herättävän minussa suuria tunteen purkauksia. Toisin kävi. Loppuvaiheilla koin pieniä surun tuntemuksia, mutta muuten pysyin melko kylmänä tarinalle ja sen henkilöille. Mia vaikutti hauraan herkältä ja kiltiltä tytöltä, ja ehkä siinä olikin kompastuskivi -  en pidä hauraan herkistä ja kilteistä tytöistä. Adamiinkaan en mitenkään erityisemmin kiintynyt enkä rakastunut. Hän kyllä on tarinan symppis poikaystävä, joka osaa olla liikuttava Mian sairaalasängyn vierellä, mutta en ehtinyt saada hänestä kunnollista otetta tarinan myötä. Mian musisoivat vanhemmat ovat tarinan parasta antia.

Jos vielä jään on kuitenkin kaunis tarina eikä tässä ole mitään kamalan huonoakaan. Odotin vain sen iskevän minuun kovemmin.  Kirjasta on tehty elokuva vuonna 2014, jonka haluan ehdottomasti katsoa!

Arvosanani tälle kirjalle on 4-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 Juhuu, sain kirjankansibingooni ensimmäisen pystyrivin!