maanantai 8. kesäkuuta 2015

Susiraja-sarja: Elina Rouhiainen

Kesytön - Susiraja 1: Elina Rouhiainen. Tammi 2012.





"Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua."

Oma arvio:

Minä häpeän kovasti sitä, että minulla on ollut ennakkoluuloja suomalaista fantasiakirjallisuutta kohtaan, ja viimeistään nyt heitän entiset asenteeni romukoppaan luettuani tämän Elina Rouhiaisen esikoisteoksen. Olenkin kaivannut luettavakseni kunnon paranormaalia romantiikkaa, ja tässä se nyt oli. En voinut kuin huokailla, kun luin ahnaasti, miten Raisan ja Mikaelin kuuma romanssi etenee. 

En yleensä lue kirja-arvosteluja etukäteen, jottei minulle jäisi mitään ennakkoluuloja aloittamaani kirjaa kohtaan. Nyt kuitenkin silmiini osui vahingossa muutama melko negatiivismielinen arvio Kesyttömästä. Kirjan moitittiin  muistuttavan liikaa muita saman tyylilajin kirjoja ja tylsäksi lukukokemukseksi. Mielialani lässähti näistä kommenteista hieman, mutta turhaan - minä nimittäin ihastuin tähän. Myönnettäköön, että alussa kirja muistutti hyvin paljon Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogiaa (suden kohtaaminen metsässä) sekä myös Stephenie Meyerin Twilight-sarjaa (tyttö muuttaa outoon, syrjäiseen kaupunkiin, jossa kaikki ei ole kohdallaan). Päähenkilön taiteellisuus toi myös mieleen Cassandra Claren Varjojen kaupungit-sarjan päähenkilön Claryn. Silti tämä oli ihan oma tarinansa, enkä voi kuin hämmästellä, miten nuori Rouhiainen on voinut loihtia näin hienon maailman Kainuun korpeen. Ja kyllä, ihmissudet sopivat Suomen vaaramaisemiin paremmin kuin minnekään muualle!

Mitä tulee sivuhenkilöihin, tykästyin Raisan taiteelliseen ystävään Nikoon, vaikka häneen olisi voinut saada henkilöhahmona hiukan lisää syvyyttä. Mikaelin tyttöystävä Jenni, hyytävän vahvatahtoinen isä Daniel ja sympaattinen vampyyri Konstantin olivat mainioita hahmoja. Kirja piti minut otteessaan, niinkuin kunnon paranormaalin romanssin kuuluu. Kesyttömässä ei jääty sepostamaan sivutolkulla susiklaanien salaisuuksia, vaan keskiössä oli Raisa ja ah-niin-ihana Mikael. Twilight-sarjaa lukiessani nimittäin  tylsistyin välillä pitkiin infopläjäyksiin vampyyrien klaaneista ja taisteluista, sillä olen niin romantiikannälkäinen lukija, etten halua huomion herpaantuvan liikaa olennaisesta. 

Saanhan vielä hehkuttaa Mikaelia? Hän on hyvätapainen, intohimoinen, empaattinen, kaikin puolin täydellinen. Hän vie eikä vikise, mitä ei todellakaan voinut sanoa Twilightin nysväke-Edwardista. Rouhiainen osaa kuitenkin pihistellä heidän fyysisen romanssinsa kehittymisessä, muttei kuitenkaan liikaa, ettei lukija täysin turhaudu ja heitä kirjaansa takkatuleen. Raisa on helposti samaistuttava, äitiänsä sureva tyttönen, joka yrittää sopeutua uusiin kuvioihin.

Kirja loppui hyvin kutkuttavasti, joten eikun jatkamaan sarjan kaksi seuraavaa osaa, Uhanalainen ja Jäljitetty, nonstoppina tähän perään. Neljäs osa odotuttaa syyskuulle, jolloin Tammi julkaisee sen. Kesäkuuni on pelastettu!

Arvosanani tälle on 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


 Sain kirjankansibingooni ruksin.

Uhanalainen - Susiraja 2: Elina Rouhiainen. Tammi 2013. 



"Kaksi hahmoa taistelee revenneen taivaan alla. Saatan vain katsoa vierestä, kun he käyvät toisiinsa kiinni yhä uudestaan ja uudestaan.

Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.
Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.
Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?"

Oma arvio:

Arvattavissa oli, että Raisa palaisi tässä Susiraja-sarjan kakkososassa takaisin Hukkavaaraan. Arvattavissa oli myös se, ettei hänen ja Mikaelin suhde olisi edelleenkään kovin mutkaton. Huulta purren ahmin kirjaa ja jännitin, mihin suuntaan heidän välinsä kehittyvät. Jännite heidän välillään oli ihanasti aistittavissa. Pidän siitä, ettei tarinassa mitään oltu tehty liian helpoksi, vaan juonen täyskäännöksiä tuli välillä.

Pidin tässä kirjassa erityisesti siitä, miten Raisa ja Jenni lähentyivät. Olisin jo palanut halusta tietää, mitä Raisan mystiset kyvyt tarkoittivat, mutta vastausta ei vieläkään annettu. 

Loppu oli melkoisen surullinen, mutta antoi kuitenkin toivoa tulevasta paljastuksillaan. 

En ehkä rakastunut tähän osaan niin paljon kuin ensimmäiseen, joten arvosanani Uhanalaiselle on 4+

Tämänkin kirjan lainasin kirjastosta.



Sain  taas kirjankansibingooni ruksin.





Jäljitetty - Susiraja 3: Elina Rouhiainen. Tammi 2014.





"Matka omiin kykyihin on matka tuntemattomaan.

Mukaansa tempaava paranormaali romanssi yhdistää tätä päivää ja tunnistettavaa todellisuutta muinaisiin myytteihin. Kiitetyn sarjan kolmas osa.

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan."

Oma arvio:

Sain etukäteisvihiä siitä, että tämä Susiraja-sarjan kolmas osa olisi ihan erilainen kuin kaksi ensimmäistä osaa. Tämä tiedonjyvänen pelotti minua, sillä pidin niin paljon ensimmäisistä osista, Hukkavaarasta ja Raisan ja Mikaelin välisistä kipinöistä. Mutta mitä vielä: pidin tästä osasta vielä himpun verran enemmän! 

On loistavaa, että tässä kirjassa on saatu tuotua jotain ihan uudenlaista matskua paranormaalin romantiikan saralle. Kun Raisa ja hänen veljensä Mitja menevät selvittelemään taustojaan Daimonien saarelle Kreikkaan,  olen kuin ällikällä päähän lyöty. Onko tämä edes sama kirjasarja? Vaikka Raisan ja Mitjan edesottamuksia saarella oli virkistävää lukea, olin tyytyväinen, kun tapahtumat palasivat taas tuttuihin kuvioihin. Hukkavaaraan asti tässä osassa ei palattu, vaan tapahtumat sijoittuivat Helsingin kaduille ja klubeille. Salaa odotin, milloin Mikael palaisi taas tarinaan mukaan, ja sain taas ylimääräisiä sydämenlyöntejä, kun hän viimein ilmaantui. Miten loistavasti Rouhiainen on taas saanut kipinän Raisan ja Mikaelin välille. Paljon tapahtui, vaikkei juuri mitään. Lopussa ehkä enemmän.

Mitä muihin henkilöihin tulee, rakastuin täysin Raisan musikaaliseen kaksoisveljeen Mitjaan. Nikon puuttuminen oli hiukan harmittava asia, ja olisin suonut Konstan esiintyvän tarinassa tiheämmin, mutta kaiken kaikkiaan tässä oli hyvä henkilökattaus. Shaun oli sympaattinen tyyppi, joka sai Raisan unohtamaan Mikaelin hetkeksi. Melkein minulla kävi sääli häntä lopussa. Caiomhe oli ärsyttävän täydellinen keijukainen, joka vei Mitjan sydämen mennessään. Jostain syystä epäilin koko kirjan ajan, että hän olisi pahis. 

Nyt olen lukenut innolla läpi kaikki ilmestyneet Susiraja-sarjan osat eikä minun auta kuin jäädä odottelemaan syksyllä julkaistavaa neljättä osaa Vainuttu - Susiraja 4. Palaako Raisa Taideakatemiaan tai Hukkavaaraan? Sopivatko he Nikon kanssa? Miten Konstan on käynyt? Mitä kuuluu Jennille, Juhalle ja Mikaelin vanhemmille? Ja mikä on polttavin kysymys, saavatko Mikael ja Raisa toisensa? 

Arvosanani tälle osalle täydet 5.

Tämä kirjan lainasin kirjastosta.

Vainuttu - Susiraja 4: Elina Rouhiainen. Tammi 2015.


"Kuuman sarjan huikea huipennus!

Voiko rakkaudella olla mahdollisuutta, kun voitettavana ovat yliluonnollisen suuret esteet ja henkeä uhkaavat vaarat?


Siitä lähtien kun Raisa tapasi Mikaelin ensimmäistä kertaa, pojan siniset silmät ovat seuranneet häntä. Mutta liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan. Mikael on ihmissusi. Raisa on daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua.
 

Raisa on taidetta rakastava kaupungin kasvatti, Mikaelin koti on Kainuun metsissä ja hän haluaa omistautua lääketieteelle ja yhteisönsä auttamiselle. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat."

Oma arvio: 
Voi mahdoton sentään! Rouhiainen onnistui kuin onnistuikin päättämään Susiraja-sarjan täydellisen tyylikkäästi. On ollut lähes euforinen kokemus pidellä käsissäni näin loppuun hiottua timanttia, jossa henkilöiden vuoropuheet tuntuvat luontevilta ja tarina etenee sopivan jouhevasti ja yllätyksellisesti eteenpäin. 

Kaikista eniten ihastelen sitä yhteyttä, mikä päähenkilöiden, Mikaelin ja Raisan, välillä on. Mikael on niin täydellinen - ei mikään liian hempeilevä, eikä myöskään mikään rähjäke, vaan aidosti ihana, aito ihminen (ja mies). Oijoi! Olen tyytyväinen, ettei Raisan ja Mikaelin suhde mene tässä päätösosassa kuitenkaan pelkäksi kuherteluksi, vaan heidän välistään jännitettä pidetään enimmäkseen tyylikkäästi yllä pienin elein, sanoin ja kosketuksin. 

Raisa joutuu miettimään tosissaan omaa itseään ja sitä, mikä on hänelle tärkeintä. Lopussa hän saa viimein varmuuden siitä, mikä hän on.

Harmikseni Jenni ja Juha jäävät ihan statisteiksi tässä osassa, eikä Nikokaan pääse enää oikeuksiinsa. Konstan puuttuminen minua myös hiukan harmittaa. Toisaalta Mitjan ja Raisan syvenevää sisarussuhdetta on ollut ihana seurata.

Tarina päättyy yllättävällä, mutta hienolla tavalla. Tällaista loppua tosin olin osannut hiukan aavistaakin. 

En voi antaa tälle vähempää kuin 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitän kustantajaa!






8 kommenttia:

MarikaOksa kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä, juuri sellaiselta kivalta kirjalta kesään. Tykkään lukea aina toisinaan fantasiaa, ja nyt on aikas pitkä väli edellisestä luetusta tämän genren kirjasta. Loppukesästä ajattelin muutoinkin lukea enemmän kotimaista joten pidän tämän muistissa. :)

Heidi P kirjoitti...

Aivan täydellisen kepeää kesälukemista :) On hienoa, että meiltä löytyy tällaisia kirjoittajalahjakkuuksia!

Kia/ Luetaanko tämä? kirjoitti...

Tällaista fantasiaa en olekaan hetkeen lukenut. Minä puolestani luulen, että kaipaisin enemmän noita klaanien historiasta ja legendoista kertovia osuuksia ja vähemmän kuvailemaasi romantiikkapuoleta, vaikka tokihan nuortenkirjassa kuuluu olla romantiikkaakin mukana!

Linnea / kujerruksia kirjoitti...

Kiitos kun muistutit Susirajasta! Olen Kesyttömän lukenut joskus viime syksynä, mutta jatko-osat ovat jääneet muiden kirjakiireiden alle. Pidin kuitenkin tästä, kotimaista paranormaalia romantiikkaa kun ei pilvinpimein ole julkaistu ja tarinasta tykkäsin kyllä.

Onkohan sinulla muuten mennyt Raisan ja kirjailijan iät tekstissä sekaisin? :)

Heidi P kirjoitti...

Kia: Kyllä minäkin pidän sopivassa määrin klaaniseposteluosioista, mutta ehkä olen enemmän romantiikkahakuinen :)Makuja on monenlaisia, onneksi. Linnea: Kiitos, kun korjasit erheeni. Olin jostain iskostanut päähäni ajatuksen, että Rouhiainen olisi ollut 17-vuotias julkaistessaan Kesyttömän. Pitihän se tarkistaa, ja hän siis oli noin 24-vuotias. Olen pahoillani huolimattomuudestani!

Anonyymi kirjoitti...

Kaks ekaa osaa oli ehkä hiemam sekoitus noista väristys, twilight ja varjojen kaupungit mutta mie en huomannu sitä ennen ku luin tuon tekstin ja oon siis lukeny kaikki edellä mainitut sarjat mutta tää kolos osa on ihan uudenlaine. En malta oottaa et vainuttu julkastaa

Heidi P kirjoitti...

Totta, vaikka Susirajassa on selvästi vaikutteita noista kolmesta kirjasarjasta, pitää se kuitenkin sisällään niin paljon sitä omaa itseänsä, ettei asia häiritse lukukokemusta :) Mulla on vielä puolet kakkososasta lukematta ja kolmas osa sen jälkeen vuorossa. Vainuttua odotellessa, hyvää kesää! :)

Khadin Lankalabyrintti kirjoitti...

Mie oon kans ihan koukuttunu tähän Susiraja-sarjaan :) Just lukemassa Uhanalaista. Twilight-sarja puras aikoinaan myös kovaa, virkistävää löytää myös kotimaista paranormaalia romantiikkaa. Tykkään myös kirjailijan tavasta kirjoittaa, kestää lukemista vaikka itekin 31v. ;)