lauantai 15. elokuuta 2015

Kun kuulet laulun varjojen: Annmari Dannebey


Kun kuulet laulun varjojen: Annmari Dannebey. Myllylahti 2015.



"1950-luvun Ranska nuolee vielä haavojaan toisen maailmansodan jälkeen. Kun temperamenttinen Enora irtisanotaan nahkavärjäämössä, ja kiukuspäissään päätyy Eavin metsään, ei hän arvaakaan seurauksia.

Vuonna 1745 markiisi Jean-Philippe de Belleroy lähtee juhlavalle metsästysretkelle seurueineen. Uskollinen ratsumestari Gwendal toivoo, ettei heidän tarvitsisi koskaan palata ja hän välttyisi näin itse puisevalta naimakaupalta.

Pienen normandialaiskylän kupeessa kasvaa ikiaikainen metsä, yksi Ranskan suurimpia, ja sen kävijöiden tarinat ovat kirvoittaneet paikallisten keskuudessa legendoja. Eavin metsässä tapahtuu kummia. Se on oma maailmansa, jossa on omat sääntönsä ja lakinsa. Ja jossain laulaa valkoinen mustarastas..."


Oma arvio:
Ennakko-odotukseni tästä kirjasta herkän kansikuvan, kirjan runollisen nimen sekä kuvaustekstin perusteella olivat suuret. Odotin herkkää, rönsyilevää tekstiä, ylitsepursuavaa romantiikkaa, kaunista luonnon kuvailua sekä aikamatkailua. Nämä odotukset eivät oikein täyttyneet - Annmari Dannebeyn esikoisromaani antoi silti minulle jotain muuta.

Tässä kirjassa oli hyvin kaunis ja johdonmukaisesti etenevä tarina, joka etenkin kirjan keskivaiheilla piti minut hyvin vallassaan ja sai kääntelemään sivuja rivakasti ahmien eteenpäin. Kun Enora alkaa sopeutua alkukantaiseen kylään, on tarinan lukeminen todella mieluisaa. Pidin myös siitä, miten hevoset olivat keskeisessä roolissa.

Enora on hyvin kipakka persoona, joka ei arastele sanoa mielipidettään julki seurauksista huolimatta. Ei siis onneksi mikään onnettoman alistuva sankaritar. Ratsumestari Gwendal jää minulle etäisemmäksi, eikä näiden kahden romanssi saanut minussa kipinöitä syttymään. Markiisi Jean-Philippe osoittautui kyltymättömän julkeaksi, mutta hänestä olisi mielestäni saanut rakennettua vieläkin kammottavamman persoonan, niin tarinaan olisi tullut lisää jännitystä.

Mitä tarinan pahiksiin tulee, ne veivät minulta hiukan lukuintoa. Noidan langettama kirous, kaivo ja noidalle uskolliset risupedot eivät saaneet minun selkäpiitäni karmimaan. Tarinan päätös jäi hiukan keskeneräiseksi, mutta ehkä hyvä niin. Arvosanani tälle kirjalle 4-


Kirjankansibingoon ruksi.

1 kommentti:

Krista / Lukutoukan kulttuuriblogi kirjoitti...

Minulle on tämä kirja tulossa, ja se kovasti kiinnostaa. Kiitos Heidi hyvästä bloggauksesta, vaikket kirjaan rakastunut, se herätti kiinnostustani vaan enemmän. :)