Hattaradilemma: Ulla Onerva. Tammi 2025 (Oikukkaiden romantikkojen piiri #1)
Nokkela hyvän mielen romaani Jane Austenin sankarittaren mukaan nimetystä Emmasta, joka puolustaa romanttista kirjallisuutta mutta tuntee vetoa sietämätöntä romantiikan vihaajaa kohtaan.
Ensirakkaus on jättänyt Emman vanhojen tansseissa, eivätkä tunteet ex-poikaystävään ole abivuoden alkaessa täysin hiipuneet. Haikailun sijaan Emma uppoutuu romanttisiin kirjoihin, vaikka koko muu maailma tuntuu halveksivan hänen lempigenreään. Kun ynseä kirjailija lyttää viihdekirjallisuuden lehdessä eikä koulun lukulistaltakaan löydy romanttisia kirjoja, Emma ryhtyy kapinaan. Hän perustaa Oikukkaiden romantikkojen piirin, jonka päämäärä on kohottaa romanttisen kirjallisuuden arvostusta ja tuhota kirjallisuusankeuttajat. Tehtävä ei ole helppo, sillä piirin sisällä kipinöi niin vihasta kuin rakkaudestakin, ja Emma huomaa olevansa pahemmassa sotkussa kuin lempiromaaniensa sankarittaret."(Tammi)
Oma arvio:
Herkullinen kansi, herkullinen nimi, herkullinen asetelma kaiken kaikkiaan. Olin ajatellut, että koska tämä @Tarinannuppuja-nimellä somettavan Ulla Onervan esikoisteos Hattaradilemma on kustantajan luettolossa aikuisten kaunokirjallisuuden puolella, kuten myös suurimmassa osassa kirjastojen luokitteluja, että kirjan päähenkilöt sijoittuisivat jonnekin kahden- ja kolmenkympin väliin. Niinpä en edes kysellyt tähän arvostelukappaletta, koska olen yrittänyt rajata pyytämäni a-kappaleet selkeästi YA- ja new adult -kirjallisuuden piiriin. Yllätyksekseni päähenkilöt ovatkin lukion abeja eli noin 18-vuotiaita. Noh, tämän täytyy sitten olla tosi spicya kamaa, ajattelin seuraavaksi.
"Ehkä siellä ei ole romantiikkaa siksi, koska se ei ole oikeaa kirjallisuutta"--- (s. 32)
Emmalla on takanaan ikävä ero Aaronista eikä hän olisi halunnut lähteä abisyksyn ekoihin bileisiin ystäviensä Ulpun ja Mellin painostuksesta huolimatta. Mitä, jos hän törmäisi Aaroniin? He eivät ole puhuneet mitään sen kamalan vanhojentanssipäivän jälkeen, jolloin itkuinen Emma juoksi pukkarista eikä päässyt koskaan tanssimaan vanhojaan, kun Aaron jätti hänet juuri ennen tansseja. Niinpä Emma päätyy lukemaan ihanaa romanttista kirjaansa jonnekin nurkkaan, kunnes joku tulee häiritsemään häntä. Tuo joku on uskomattoman kivannäköinen Eeli, joka kuitenkin pilaa ensivaikutelmansa tullessaan arvostelemaan Emman lukutottumuksia.
"Anna kun arvaan: pieni, siro nainen rakastuu tummaan mieheen, jolla on vaikeuksia ilmaista tunteitaan ja jota piinaa hirveä menneisyys?" (s. 10)
Emma on kyllästynyt siihen, ettei hänen rakastamaansa romanttista viihdekirjallisuutta pidetä arvossaan. Miksi lukion kirjalistassa on jännäreitä, scifiä, kaikkea muuta muttei romanttisia kirjoja? Miksi miehet hymähtelevät naisten kirjoittamille romantiikkakirjoille? Pahin on kirjailija Rafael Ynni, joka kirjoittaa jatkuvasti halveksuvia ja vähätteleviä kommenttejaan viihdekirjallisuudesta. Emman on tehtävä jotakin. Hän perustaa romanttisen kirjallisuuden piirin ja saa luvan äikänluokan käyttöön tätä varten. Yllätys onkin melkoinen, kun ensimmäiseen kokoontumiseen tulee erittäin tuttuja poikia.
Oikukkaiden romantikkojen piiri alkaa suunnitella ensimmäistä tempaustaan, romanttisen kirjallisuuden iltaa heidän lempikahvilassaan, jonka nimi on hauskasti Kahvila. Upeinta olisi, jos he saisivat vieraaksi sinne Emman lempikirjailija Pinja Timjamin, mutta tehtävä osoittautuu mahdottomaksi, sillä kyseistä kirjailijaa ei ole koskaan nähty missään julkisuudessa. Sen sijaan tapahtumaan saapuu eräs toinen tunnettu vieras, joka ei ole ollenkaan toivottu.
Emman ja Eelin välillä kiehuu ja kuohuu, mutta eräästä sattuneesta syystä he eivät voi antaa tunteilleen täyttä valtaa. Vetovoima on lopulta kuitenkin niin suuri, että he eivät enää voi itselleen mitään. Emman ystävyyssuhteet alkavat olla koetuksella, sillä kaikki aika ja energia tuntuu menevän hänen ongelmiensa selvittelyyn. Emma on muutenkin aika raskas persoona mustavalkoisine ajattelumalleineen ja voimakkaan feministisine mielipiteineen. Kaikessa touhotuksessa hän unohtaa katsella ympärilleen, että ystävilläkin voi olla vaikeaa. Ylioppilaskirjoitukset luovat paineita myös kaiken kirjapiiritempausten ja ihmissuhdesotkujen ohella.
"Ethän anna kenenkään kohdella itseäsi huonosti?""Antaisiko Elisabeth Bennet kohdella itseään huonosti?""Ehkä jos miehellä olisi 10 000 punnan vuositulot ja hyvät vatsalihakset." (s. 127)
Emman henkilöhahmo on hyvin kärkäs ja mustavalkoinen, mikä alkaa jossakin vaiheessa tuntua rasittavalta. Eeli esitetään ikään kuin romantiikkaa rakastavan Emman vastakkaispuolena, vaikka oikeasti häneltä tulee ihan hyviäkin huomioita hänen kyseenalaistaessa Emman lempigenreä. Kirjassa on runsaasti intertekstuaalisuutta, mikä riemastutti ainakin minua, kun bongasin paljon myös minun lempikirjoja ja -leffoja/sarjoja. Emma katsoo Young Royalsia (paras sarja ikinä!), lukee Holly Bournea ja Emily Henryä. Kirjan lopussa on huikea 20 parhaan romanttisen kirjan lista, jossa on iso joukko minunkin lemppareitani. Onpa kirjan loppuun saatu myös ujutettua ihana lappukohtaus Rakkautta vain -leffasta. Ajattelua herättävä kohtaus oli myös se, kun Emma pakotti Eelin katsomaan The Notebook -leffaa kanssaan äikäntehtävää varten ja tajusi, että leffa tuntui viiden vuoden tauon jälkeen häiritsevältä joistain kohdista. Itselleni on käynyt myös samoin monien leffojen ja kirjojen kanssa, kun ajattelumallit on tarkastettu uudelleen.
"Ei toiselle ihmiselle voi sanoa `Jos näen jotain, mistä pidän, minun on saatava se.`Ihan kuin toi nainen olisi jokin hemmetin esine." (s. 116)
Minä ahmaisin tämän kirjan tyyliin yhden päivän aikana, joten todella viihdyttävä ja mukaansatempaavahan tämä on. Ihanaa romanttisen kirjallisuuden puolustamista ja hehkutusta! Ymmärrän sen, miksi Emmasta on tehty niin raivostuttavan kärkäs persoona, mutta se valitettavasti hiukan latisti lukukokemustani. Henkilöhahmojen välillä puuttuu kommunikointia, joka johtaa väärinkäsityksiin yksi toisensa jälkeen. Tämä on tyypillistä romanttisten kirjojen väärinkäsitys-trooppia, joka johtaa konflikteihin, mutta herättää lukijassa välillä suunnatonta raivoa, kun ei pääse neuvomaan tyyppejä.
Romanttiset kohtaukset on kirjoitettu oikein hienotunteissen kutkuttavasti, ehkä jopa liiankin kesysti, jos tämä on ajateltu aikuisten puolelle. Olen lukenut jopa kuumempia ja graafisempia kohtauksia nuorten aikuisten puolelle luokitelluista kirjoista, joten sillä hiukan ihmettelen. (Enkä nyt tarkoita tällä, että kirjassa tulisi olla kauhean graafisia seksikuvauksia, ei todellakaan, vaan luokittelun puolesta kummastelen.) Voi tosin olla, että jatko-osissa panokset ikään kuin kovenevat ja tulisuus lisääntyy. Itse ajattelin tempaista tämän mukaan kasien genrevinkkaukseen ensi kerralla, ja minä olen melkoisen tarkka kuitenkin, etten ota liian chilisiä kirjoja luokkiin.
Huomaan, että Holly Bourne on innoittanut varmasti kirjailijaa, sillä paljon samanhenkisyyttä tässä kirjassa on. Tämä on vain minusta plussaa, koska juuri tämäntyyppistä kotimaista YA:ta/new adultia olen kaivannutkin. Innolla odottelen jatkoa sarjaan!
Annan arvosanaksi tälle 4-
Lainasin tämän kirjan kirjastosta.
Muualla:
Karamellikatastrofi: Ulla Onerva. Tammi 2026 (Oikukkaiden romantikkojen piiri #2)
"Romanttinen kapina kiihtyy!
Kipakasti kipinöivä ja lämpimän koskettava sateenkaariromaani Mellistä, joka sotkeutuu tahtomattaan romanssin pyörteisiin.
Synkkiä tarinoita rakastava Melli puolustaa romanttista kirjallisuutta ystävänsä Emman perustamassa Oikukkaiden romantikkojen piirissä, vaikka on itse päättänyt pysytellä suhdesotkuista kaukana. Tunteet eivät kuitenkaan kuuntele järjen ääntä, kun Melli kokee yhä syvempää yhteyttä salaiseen nettiystäväänsä Vitaan, joka on ollut hänen tukenaan vaikeina hetkinä. Abivuotta saapuu hämmentämään myös sanavalmis Bea, joka liittyy Oikukkaisiin romantikkoihin ja saa Mellin pään pyörälle. Kauhukseen Melli tajuaa, ettei katastrofia voida välttää.
Karamellikatastrofi on toinen osa Ulla Onervan nokkelaa viihdetrilogiaa, joka sopii kaikille, jotka eivät suostu salaamaan rakkauttaan romanttisia kirjoja kohtaan!" (Tammi)
Oma arvio:
*** Kustantajalta saatu arvostelukappale ***
Onpas herkullinen kirja niin nimeltään kuin kanneltaan tämä Ulla Onervan toisinkoinen Karamellikatastrofi, joka jatkaa romanttista nuorten aikuisten sarjaa. Ensimmäisen osan päähenkilö Emma oli minun makuuni turhan raskas persoona, mutta muuten tykästyin kirjan ideaan, joka ylistää romanttista viihdekirjallisuutta.
Kun me vihdoin tapaisimme, kaiken pitäisi olla täydellistä. (s. 84)
Nyt päähenkilönä on Emman elokuvia rakastava ystävä Melli. Vaikka hän kuuluu ystäviensä tavoin Oikukkaiden romantikkojen piiriin, ei hän juurikaan lue romanttista kirjallisuutta. Hän ei tunnusta olevansa muutenkaan romanttinen tyyppi. Sen sijaan hän rakastaa Buffy, vampyyrintappaja -sarjaa. Tästä hän jaksaa keskustella mm. uuden etäystävänsä Vitan kanssa, joka on tosi kiehtova tyyppi, eikä Cara-nimellä viestittelevä Melli saa tämän kanssa viesteilystä tarpeekseen. Hän haluaa pitää tämän ystävyyden ihan itsellään. Toisinaan hän miettii, voisivatko he tavata oikeasti, mutta Melliä pelottaa, että illuusio rikkoontuu.
Olin nähnyt, miten paljon romanttinen rakkaus satutti. Miten sen varjolla rikottiin se, mikä elämässä oli ollut hyvää ja turvallista. (s. 10)
Mellin elämässä kuohuu, sillä isän uudet perhekuviot ovat kova pala purtavaksi ja osin sen vuoksi hänen uskonsa rakkauteen on murentunutkin. Pappina toimiva äiti ei juuri puhu tunteistaan eikä myöskään kysele Mellin tunteista. Niinpä Melli on oppinut vahingollisen tavan sivuuttaa omat ikävät tunteensa. Välillä se käy ylitsepääsemättömäksi. Isä ei ymmärrä Mellin ahdinkoa ja sitä, kuinka pahasti hän satutti valitsemalla toisen perheen itselleen. Kaiken tämän keskellä Melli meinaa jäädä auton alle. Onneksi hän selviää säikähdyksellä ja murtuneella kädellä, joka tulisi paranemaan onneksi ennen ylioppilaskirjoituksia.
Onnettomuuden myötä Melli tutustuu häntä autolla kolhaisseehen Beaan, joka herättää persoonallisella tyylillään heti jännittäviä tunteita Mellissä. Bea solahtaa huomaamattaan mukaan Oikukkaiden romantikkojen piiriin, etenkin kun selviää, että hänen vanhemmillaan olisi juuri heidän tanssiaisiinsa soveltuva linna. Bean vanhemmista paljastuu tosin heti alkuunsa jotain tosi yllättävää, josta Emma aikoo ottaa hyödyn irti. Melliä ei haittaa Bean läsnäolo, päin vastoin, sillä tytön läheisyys aiheuttaa hänessä hyvin kuumottavia tunteita. Toisaalta Melli miettii välillä Vitaa ja heidän välistä suhdettaan ja tuntee huonoa omaatuntoa hetkistään Bean kanssa. Miksi Vita ei välillä vastaa hänen viesteihinsä ollenkaan?
Olin alkanut haluta asioita, joita ei olisi pitänyt. Holtittomia asioita. Hallitsemattomia. (s. 169)
Karamellikatastrofi on suloinen yhdistelmä lukiolaisten viimeistä kevättä, tanssiaisvalmisteluja, Abi Goes Tallinn -tapahtumaa, Mellin tunteiden käsittelyä niin hyvässä kuin pahassa ja tietysti kutkuttavia ihastumisen tunteita ja (sopivan) kuumia hetkiä. Elokuvaviitteet sitaatteineen ovat hauskoja, kuten myös hyvin kirjatietoisten nuorten juttelut erilaisista romanttisten kirjojen troopeista. Keskusteluissa käydään läpi sivumennen myös monenlaisia sukupuoleen ja identiteettiin liittyviä yhteiskunnan ilmentymiä, asenteita ja vinoumia. Paasaamisen puolelle ei kuitenkaan sorruta, eli kerronta pysyy mukavan kepeänä, mutta tarjoaa lukijalle myös ajattelemisen aihioita. Ulla Onerva kirjoittaa hyvin selkeää, konstailematonta ja siistiä kieltä persoonallisia kielikuvia unohtamatta.
Hiukan minua kismitti se, että arvasin heti alussa yhden juonen kannalta keskeisen seikan, eikä minkäänlaista yllätyksen tunnetta tullut siis lopussa. Se oli minusta kuitenkin niin ilmeisen helppo tajuta, että mietin, oliko se ihan tarkoitettukin niin. Tai sitten olen niin harjaantunut näihin, heh. Lopussa sain hiukan pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmastani erään liikuttavan tytär-isä-kohtauksen äärellä. Monenlaisia tunteita siis tarjoaa Karamellikatastrofi ja vahva plussa minulta tuleekin juuri tästä henkilöhahmojen tunteiden käsittelystä kirjassa.
Kirjan sivuhahmoista pedattiin varmaankin seuraavaan osaan päähenkilöitä, niin ainakin aavistelen. Olisikohan sieltä tulossa ehta vanha kunnon vihollisista rakastavaisiksi -romanssi seuraavaan osaan?
Kirjan lopussa on ekstrana Mellin ja Bean kirjasuosituslista tyttörakkautta sisältävistä kirjoista.
Annan tälle arvosanaksi 4+
Kiitos arvostelukappaleesta!
Muualla:
Samantyylistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti