maanantai 22. maaliskuuta 2021

Aikuiset: Emma Jane Unsworth

 Aikuiset: Emma Jane Unsworth. Suomentanut Kaisa Kattelus. Tammi 2021

 Englanninkielinen alkuteos (2020): Adults. Kansi: Ellie Game, DEEPOL/ PlainPicture (kuva)
 
"Hauskempi kuin Sally Rooney, epätoivoisempi kuin Fleabag

Neuroottinen draamakomedia Instagram-ajasta, elämästä jossa ruusuilla on esitettävä tanssivansa, vaikka selän alla pistelee kuollut kaktus.

Kolmikymppisen Jenny McLainen elämä on syöksykierteessä. Hän on juuri menettänyt sekä poikaystävänsä että feministisen kolumninsa, koska feministi ilman kuuluisaa valokuvaajamiestä ei kiinnosta ketään. Kaiken lisäksi ex on alkanut seurustella naisen kanssa, josta Jennyllä on krooninen Instagram-pakkomielle. Ja pahempaa on tulossa! Digiajan koomisin hittiromaani osuu naulan kantaan kuvatessaan, millaista on olla nainen juuri nyt, maailmassa, jossa elämänvalintansa on tehtävä puolitotuuksien, täyssumutusten ja järjettömien odotusten ristipaineessa. Minkä valokuvan äärellä sitä tänään murentuisi? (Tammi)"

Lukunäyte

Oma arvio:

Olen viime aikoina lukenut tai kuunnellut jo useamman kevyen nykyromaanin, jossa päähenkilönä on 20-30-vuotias nainen kipuilemassa nykymaailman ilmiöiden kanssa. Toki mukana on ajattomatkin teemat, kuten parisuhteet (ja usein niiden loppuminen ja siitä irti pääseminen), mutta vahvasti mukana on metoo-ajan henki, seksuaali-identiteettikysymykset, BLM ja sosiaalinen media. Jälkimmäinen teema on hyvin vahvana mukana tässä Emma Jane Unsworthin ensimmäisessä suomennoksessa Aikuiset, joka lupailee jo takakansiteksteissään ja hulvattoman silmiinpistävällä kansikuvallaan jotain tuoretta, jotain viihdyttävää ja ajan hengen mukaista luettavaa samaan tyyliin kuin Sally Rooney, Candice Carty-Williams, Juno Dawson ja Holly Bourne.

"Facebook", minä sanon, "on datankeruulaitos, joka on naamioitu toverilliseksi yhteisöksi, vaikka tosiasiassa se lietsoo epävarmuutta ja tuskaa--- (s. 120)

Kirjan päähenkilö, kolmikymppinen Jenny on töissä lontoolaisen nettilehti Foofin kolumnistina - ja on pahasti someriippuvainen. Hän on myös juuri menettänyt valokuvaajamiehensä Artin, joka ei ollutkaan valmis mihinkään vakavaan, kuten lapsen hankkimiseen. Jennyllä on ongelmia äitisuhteessa, sillä hänen näyttelijä-malli-meedio-mitäliemuuta-äitinsä on ollut hyvin epävakaa äiti Jennylle. Jennyllä on kyllä pari ystävää: suorasanainen Nicolette ja teini-ikäisen pojan yksinhuoltaja Kelly.

Olen sanonut Kellylle, että meidän pitää suhtautua sosiaaliseen mediaan kunnioittavammin kuin nuorempien sukupolvien, koska emme ole diginatiiveja. Me vartuimme printin parissa. Meidän elinaikanamme tapahtunut muutos on ollut valtava kulttuurinen ja psykologinen mullistus. (s. 17)

Kaikki alkaa mennä pieleen, kun Jenny huomaa kuvan Artin tatuoinnista erään Suzy Bramblesin IG-tilillä, jota hän on pakkomielteisesti seurannut. Tällä hetkellä meediona työskentelevä Carmen-äiti pölähtää Jennyn luo asumaan, halusi tämä sitä tai ei, ja Kelly suuttuu liian huolettomasti käyttäytyvälle ystävälleen ja haluaa pitää taukoa. Jennyn pomo Mia on sitä mieltä, että Jennyn olisi hyvä hieman lepäillä Foofin hommista, sillä tämän jutut ovat menettäneet hohtonsa. Jennyn talossa majailevat kämppikset Sid, Moon ja Frances suuttuvat siitä, kun Jenny käyttää heitä kolumnissaan, ja päättävät häipyä.

"No niinhän sitä sanotaan, että somessa inhoaa eniten niitä, jotka tuntee parhaiten. Koska näkee niiden kulissien taa. Muutenhan sitä ajattelisi vain, että tuossapa on upea tyyppi, jolla on selvästi mahtava elämä." (s. 198)

Kirjan rakenne on sekoitus takaumia Jennyn ja Artin suhteen alkuajoista nykyhetkeen, somekirjoituksia, Jennyn luonnoksia sähköposteista tai viesteistä, joita hän ei koskaan (kai) lähettänyt, välähdyksiä Jennyn elämästä nykyhetkessä ja viestittelyjä eri henkilöiden kanssa. Hyvin siis modernisti rakennettu teos, joka voi joidenkin mielestä olla hieman hajanainen, mutta minä pidän oikein kovasti tällaisesta tyylistä, sillä tällaista on oikein helppo lukea. 

Päähenkilö on melkoisen neuroottinen ihminen, mutta kirja ei sisällä kännisekoilua eikä satunnaisia seksisuhteita, jollaisiin tämäntyyppiset kirjat saattavat helposti mennä. Pidän siitä, ettei Jennylle aleta kehittelemään heti uutta, korjaavaa parisuhdetta, vaan teos keskittyy Jennyn selviytymiseen erosta ja Artin menettämisestä toiselle. Mikään pelkkä erokirja tämä ei kuitenkaan ole. Jennyn someriippuvuus aiheuttaa huolta lähipiirissä, ihan kuten se mietitytti myös Artia. Jenny ei tietenkään helpolla myönnä ongelmaansa, kunnes hänen lähipiirinsä päättää toimia. Jennyn äitisuhde ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin alussa voisi kuvitella, ja tätäkin hän joutuu työstämään muiden mullistusten ohella. Kuten omaa äitiyttä, joka ei ole vielä toteutunut, sillä hän koko keskenmenon Artin kanssa ollessaan.

Hän on jokainen ihminen, joka koskaan on rakastanut minua, jokainen, joka on jättänyt minut, jokainen, joka on ihaillut minua tai inhonnut minua. Hän on "Bloody Mother Fucking Arsehole", niin kuin biisissä melkein sanotaan. (s. 338)

Olisin halunnut tykätä tästä viiden tähden arvosta, mutta en ihan kyennyt kuitenkaan. Jokin pieni juttu jäi puuttumaan, ehkä tunne? Kirjaa on verrattu Sally Rooneyn kirjoihin, mutta hauskemmiksi. Ehkä juuri se hauskuus syö hieman tunnekokemusta pois. Aikuiset on kaiken kaikkiaan mukava, riemastuttava, nykyaikainen ja jotenkin lämmin kirja, jonka päähenkilö yhtä lailla raivostuttaa, mutta on silti symppis. Somemaailman kuvaukset niin tätä päivää ja totta. Samaistun moniin kohtiin. Odotan innolla kirjasta tekeillä olevaa elokuvaa.

Arvosanani 4,5 

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

 

Muissa blogeissa:

En löytänyt muita bloggauksia

 

Samantyylistä luettavaa:

Teeskentelyä: Holly Bourne 

Katsokaa miten onnellinen olen: Holly Bourne 

Normaaleja ihmisiä: Sally Rooney

Keskusteluja ystävien kesken: Sally Rooney 

Queenie: Candice Carty-Williams 

 

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen 

Booklist Queen -haaste saa ruksin kohtaan:

2020 bestseller

1 kommentti:

Anki kirjoitti...

Minä olen huono lukemaan tällaisia ultramoderneja kirjoja, mutta tämä voisi olla sopiva välipala. :)